Kutsumattomat ajatusvieraat

Miten elämä muuttuu paremmaksi on kysymys, joka kiinnostaa meitä kaikkia. Sillä ainahan se voisi olla parempaa jollain tasolla. Mutta kysymys kuuluu ennen kaikkea, että miten elämä muuttuu paremmaksi ilman suuria summia rahaa, täydellistä plastiikkakirurgioperaatiota, tai sitä elämän suurta rakkautta, joka korjaa kaiken meissä vialla olevan kuntoon? Miten elämä voisi olla parempaa juuri nyt, näillä vaillinaisilla pelimerkeillä mitä käsissämme on?

Vastaus taitaa olla lyhykäisyydessään, että ajatus kerrallaan. 

Sain vähän aikaa sitten Astro-Sepon sivuilla julkaistuun blogikirjoitukseeni palautetta, jossa lukija kertoi olevansa väsynyt ja yksinäinen. Lukijalla oli selvästi tarvetta kertoa omasta tilanteestaan ja saada sitä kautta vähän vertaistukea. Tämä pieni, lyhyt viesti jäi mieleeni ja sai omat ajatukseni liikkeelle.

Ajatuksista sanotaan usein, että ne ovat kuin pilviä taivaalla, tulevat esiin ja lipuvat sitten pois tuulten mukana. Omasta mielestäni ajatus on kuin pieni pölyhiukkanen kodin nurkassa. Ensin on yksi pieni hitunen pölyä ja kun muut laskeutuvat sen viereen, kertyykin koko ajan isompi pölypallero. Sitten yhtäkkiä, ilman että sitä oikein huomaakaan, lattialla leijailee iso harmaa pölykasa, joka pitää imaista imuriin ja puhdistaa pois kuljeksimasta ja kotia likaamasta. 

Samalla tavalla yksi ohikulkeva ajatus aivoissasi jää sinne pyörimään, vaikkapa ajatus yksinäisyydestä tai väsymyksestä, köyhyydestä tai epäreiluudesta. Jos sitä ei heti karkota matkoihinsa, se tekee olonsa mukavaksi ja jää asumaan. Tässäpä oiva asuinpaikka, tähän jään! Se yksi ajatus pitää tuparit ja kutsuu luokseen muita samanhenkisiä ja kohta niillä on hurjat bileet päällä. Osa vieraista ei lähde kulumallakaan.

Sellaisia ovat sinnikkäät ajatukset. Kun kutsut yhden ikävän ajatuksen luoksesi, se ottaa kaverit mukaan ja kohta koko ajatusmaailmasi on läpipääsemättömän sumun valloittama. Sinun päiväsi alkaa onnettomilla ajatuksilla ja niihin se myös päättyy. Siihen väliin jää monta hetkeä, jolloin masennut, tympäännyt, olet surullinen eikä mitään oikein jaksaisi. Sitä mukaa kun ajatussumu kerää lisää kavereita ympärilleen, niin ne oikean elämän kaverit sen sijaan saattavat nostaa kytkintä, koska sinusta tulee niin raskasta seuraa ja painat myös heidän energioitaan ja mielialaansa alaspäin. Ihmisten täytyy alkaa suojella omaa itseään, omaa onneaan ja siksi raskassoutuinen ystävä saattaa jäädä yksin, eristyksiin muiden maailmasta. Muiden suruja kun ei voi ottaa kantaakseen ja jokaisella voi lisäksi olla omat kiviriipat kaulassaan, joita muut eivät aavista eivätkä näe.

Nyt suorastaan rinnuksissa tuntuu tuo pusertava suru ja ahdistus, eli ajatuksesta ja sen aiheuttamasta tunteesta muodostuu möykky rintaan, joka saattaa lopulta aiheuttaa ihan oikean fyysisen möykyn jonnekin päin kehoa. Kun lääkäri lopulta pääsee tilannetta tutkimaan, kyseessä voi olla hengenahdistus kuten astma, hyvä- tai huonolaatuinen kasvain, nivelreuma, mikä tahansa fyysinen (tai psyykkinen) sairaus. Mutta se kaikki alkoi ajatuksista.

Tässä kohti on turha ruveta itseään syyttämään, sillä se tuo vain lisää tuskaa. Sitä paitsi nuo ikävät ajatusmallit saattavat olla niin syväänjuurtuneita, että ovat peräti koko suvussa perintönä kiertäviä. Lapsi voi muistuttaa vanhempiaan paitsi kasvoiltaan ja keholtaan niin myös luonteeltaan, ajatuksiltaan ja arvomaailmaltaan. En siis sano, että kyseessä on helppo ajatusten kääntötemppu. Ei, kuten kaikki isot asiat ja muutokset, omien ajatustensa havainnointi, tutkiminen, lajittelu ja vanhojen, loppuunkaluttujen ajatusten kierrättäminen vaatii aikaa ja henkistä kapasiteettia. Ehkä eniten se vaatii tietynlaista tahdonvoimaa, sinnikästä toistuvuutta ja ennen kaikkea armollisuutta itseään kohtaan. 

Jos tunnet olevasi heikoilla ja elämän päähänpotkima, ei voittajaksi tulla yhdessä yössä. Anna siis itsellesi runsaasti aikaa tehdä tämä ajatusten suursiivous. Ja valitse hitusen parempia ajatuksia tilalle. Yksi kerrallaan. Jos jokin ajatus ahdistaa, jokin hieman samanlainen, mutta snadisti positiivisemmin saman asian esittävä, voisi tulla kysymykseen. Kun tätä harjoittaa tietoisesti päivästä toiseen (hetkinen, mitä soopaa oikein ajattelenkaan, nyt parempi ajatusvaihdokki tilalle!), niin pikkuhiljaa se pahin möykky rinnassa helpottaa ja synkkien ajatusten tilalle pääsee valonsäde, joka kirkastaa aivokopan. Joku voi tarvita tähän myös ulkopuolisen apua. Myös lukuisat itsehoito-oppaat voi ottaa vierelle sisäisiä siivoustalkoita vauhdittamaan.

Sillä jos asiaa oikein tuumailet, niin ne myönteiset, toiveikkaat ja hyväntahtoiset ajatukset haluavat myöskin käydä sinuun taloksi ja odottavat jo ovella. Putsaa siis sisäinen kotisi aivonystyröitä myöten ja kutsu nuo ilon lähettiläät luoksesi käymään tai olemaan. Sillä kutsumattomia ajatusvieraita emme enää halua, sillä ne jättävät jälkeensä vain hävityksen kauhistuksen ja kamalan kankkusen. Kutsu vain kivoja ajatuskavereita kylään luoksesi ja huomaat kuinka vietätkin päiväsi oikein mukavassa seurassa. Niin ajatuksissasi kuin oikeassa elämässäkin.

Muista kuitenkin, että meillä käy mielessämme kääntymässä kymmeniä tuhansia ajatuksia per päivä. Eivät ne kaikki nyt voi ihan priimaa olla. Jotkut ovat silkkaa sekundaa ja joutavat heti romukoppaan. Mutta tee kuin Pietari taivaanportilla, evää pääsy pahiksilta ja laske sisään vain ne puhtaimmat ja valoisimmat ajatukset. 

Mikä parasta, ei muuten maksa mitään! Tuloksena voi sen sijaan olla, että väsymys lientyy, yksinäisyys alkaa helpottaa, laskut eivät enää ahdista yhtä paljon, vaan uni syventyy ja terveys kääntyy paremmalle tolalle. Voipa joku löytää sen rakkaudenkin rinnalleen, saada unelmiensa työpaikan tai muuten saada elämänsä taas ihan uusille raiteille. Mutta älä taaskaan usko pelkästään minun sanojani, vaan kokeile itse. Ehkä jonkin ajan kuluttua Olavi Uusivirran On niin helppoo olla onnellinen ei enää ärsytäkään sinua, vaan pystyt yhtymään sen kertosäkeeseen. 

Jokapäiväisen touhuamisen keskellä on hyvä muistaa, että meillä on vain tämä hetki. Jos sen tuhlaa tyytymättömyyteen, huoliin, riitelyyn tai synkkyyteen, niin ajatusten pankkitili näyttää pelkkää miinusta. Itse ainakin yritän päästä plussalle, pelaamalla ajatusten pajatsoa. Välillä osuu kohdalle se oikea ajatus, joka tekee käänteen. Silloin syttyy valot, kolikot kilisee ja kasvoille nousee hymy. Minä voitin!

Osa omista toiveikkaista ajatuksistani käy heti toteen ja osassa toteutus ei vielä ole nähnyt päivänvaloa. Kuvan vihreät housut löytyivät lähes heti sen jälkeen kun tulin ajatelleeksi, että puseroon sointuvat vihreät pökät voisivat olla kivat. Näkökenttääni ilmestyi yksi ainoa pari täsmälleen oikean sävyisiä vihreitä housuja, jotka olivat vielä omaa kokoani. Vaikea uskoa, että se pelkkää sattumaa oli!

Miljardööriksi en sen sijaan ole vielä päätynyt, joten siinä on kova homma kääntää ajatukset eri asentoon. Sillä jos ihminen ajattelee alituiseen pennin venyttämistä ja rahojen riittämistä päivästä toiseen, satumainen rahasaalis ei ilmesty luoksesi tuosta noin vain. Täytyisi osata ajatella rikkaasti! Tämäkin raaputusarpa oli tyhjää täynnä. 

Italian katumarkkinoilla sen sijaan tunnen olevani "kovaa valuuttaa". Viidellä eurolla pääsee pitkälle ja kymppi on täynnä valinnanvaraa. Valitettavasti Italiassakin kaikki tulee nykyisin Kiinasta, eli ekologinen kuluttaminen on tästä kaukana. Moni ajattelee laadun sijaan pelkkää hintaa. Taas yksi ajatuspähkinä tarjolla purtavaksi!

Varjoisa "häkkikuva", jonka otin autohallin ylätasanteella, kertoo hyvin miten ihmisen sisällä voi asua musta möykky, oman itsensä pimeä varjo. Kun päätät vihdoin astua valoon, tuo ajatustesi luoma varjo hälvenee ja katoaa. Se vasta on ajatus- ja katoamistemppu.

Sisäänkäynnin energiat: Mr. Chi tulee vierailulle

Tänään tarkastellaan mitä fengshui-opit sanovat sisääntulosta ja eteisestä, jotka makuuhuoneen ohella ovat niitä avainpaikkoja kodissa.

Fengshui ja elämää ylläpitävä energiavieraamme Mr. Chi tykkää kovasti siitä, että kotiin johtava tie kiemurtelee ja polveilee, asuitpa sitten omakotitalossa tai kerrostalossa. Äkkijyrkkä, viivasuora tie suoraan ulko-ovelle kiihdyttää vieraan vauhtia ja pulssia liikaa ja se ikäänkuin osoittaa kotiasi tuimasti sormella - tai sillä kuuluisalla myrkkyjousella. Jos tunnistat asuvasi juuri tällaisen kiihtyvän tien päässä, voit yrittää hämätä: pensasta, aitaa, kivenmurikkaa, jotain näköestettä kehiin ja chin vauhti rauhoittuu. Kunnon kurvit ovat siis fengshuissa hyvästä.

Itse ulko-ovella pitää vähän tarkastella näkymiä, että mihin ollaan saavuttu. Onko yleisilme siisti, repsottaako jokin kohta? Onko ylipäätään selvää, missä pääsisäänkäynti on? Jos jalkaralli tai kynnysmatto on nähnyt parhaat päivänsä, ulkovalosta on palanut lamppu, oven maali hilseilee ja ovikello ei edes soi, niin Mr. Chi saattaa kääntyä ovella takaisinpäin. Se on kranttu vieras, eikä halua pistää jalkaansa ihan mihin tahansa rotiskoon.

Rotiskoista puheenollen, katselin eilen sillä silmällä naapurustoni omakotitaloja ja muutama tapaus näyttää ihan kummitustalolta (kenties sitä ovatkin?). Pihatöitä ei ole tehty vuosiin, sammalta kasvaa ajotiellä ja katolla, kuivia oksankarahkoita on piha täynnä, pensasaitoja ei ole leikattu. Näyttää kuin taloissa ei asuisi ketään ja niissä on energeettisesti kuin harmaa jähmeä vaippa päällä. Pihiseekö asukkaissa vielä henki? Tuntuu, etteivät rosvotkaan viitsisi vaivautua saalisreissulle, niin köyhältä näyttää. On ilmiselvää, että tuollaisen talon pihassa ei paljon Audeja tai Mersuja näy. En nyt sitten ottanut kyseisistä taloista kuvia, ettei minua haasteta oikeuteen tms, mutta ehkä osaatte kuvitella lopputuloksen. Oikein ihmetyttää, kuinka nykyaika onkin voinut hypätä näiden talojen yli. Ehkä asukkaat ovat nimenomaan huonokuntoisia eivätkä pysty enää pitämään asunnostaan huolta. Sisällä näyttää varmaan aika lohduttomalta myös.

Mieti sitten ihan vastakkaista rakennusta, jossa on vihreät hyvinhoidetut nurmikentät, sepelin tai asvaltin välistä ei pilkistä rikkaruohoja, kukkapensaat ovat raskaita kukintojen ja ruokaretkellä olevien mehiläisten painosta ja kaikki on ylipäätään tiptop. Runsaus ja rikkaus suorastaan huokuu ulospäin ja asukkailla todennäköisesti pyyhkii aika kivasti. Ainakin heillä selvästi on varaa puutarhuriin tai sitten erityisen vihreät sormet. Ei tarvitse edes kysyä, kummassa mieluummin asuisit. Sitäpaitsi siinä missä rempallaan olevissa rotiskotaloissa on ikuinen hyinen marraskuu, niin näissä vauraustaloissa taas on ikuinen rehevä kesä.

Itse en ole viherpeukaloihmisiä, mutta siemailen kyllä kesädrinkkini mielellään muiden hoitamassa puutarhassa. Siirrytään kuitenkin sisälle päin katsomaan mitä sieltä löytyy. PS: Huomasithan ulko-oven vieressä molemmin puolin olevat leijonapatsaat tai kukkaistutukset? Ne korostavat sisäänkäyntiä ja antavat sille arvokkuutta ja symmetriaa.

Tässä allaolevassa kuvassa on muuten rohkeasti valittu fengshuin mukaisesti ulko-oven väriksi punainen. Jos ovi osoittaa etelään tai lounaaseen, niin nappivalinta. Pohjoiseen päin taas vähän huonompi juttu (eli oven värilläkin on väliä). Ulko-ovi saisi mielellään olla umpinainen, mutta tuollaiset sivulla olevat kurkistusaukot menevät, kunhan ovelta ei suoraan näe mitä asukkaat puuhailevat, ihan jo turvallisuus- ja yksityisyyssyistä. Kun ovikello soi ja haluat teeskennellä, ettet ole kotona, niin on ikävää, jos jo ulko-ovelta näkee, että siellä lojut alusvaatteisillasi sohvalla, sipsikulho sylissä... Jos valon vuoksi tuollaisia aukkoja on tehty tai ovessasi on ikkunapintaa, niin yksi vaihtoehto on asentaa niihin kalvot. Ne päästävät valoa läpi, mutta estävät näkyvyyden.

Kuva: www.drawhome.com

Sisälle päästyä moni alitajuisesti haistaa kodin ominaistuoksun. Siitä tulee ensimmäinen fiilis siitä, että onko täällä puhdasta vai pitääkö varoa mihin tahmaan sukkansa sijoittaa. Lemmikeistä usein tulee oma hajunsa, mutta se on jo hyvin, jos kissataloudessa ei heti ensimmäiseksi haise pissa ja näy kissan ulostelaatikko. Ei ole ihan kaikista houkuttelevin ensivaikutelma.

Ideaalitilanteessa eteinen on valoisa, tilava ja hallimainen eikä sitä hallitse kenkä- ja takkiröykkiöt, vaan kiinnität huomiota ennemminkin kivaan sisustukseen. Ei eteistä turhaan sanota kodin käyntikortiksi. Moni lukijoista huokaa tässä vaiheessa, sillä eihän meillä Suomessa juurikaan tällaisia eteisiä ole. Kun avaa oven kotiin, niin vastassa on pimeää bunkkeria muistuttava kapea eteinen, jonka varrelle kasattuihin kenkäpinoihin kompastuu tahtomattaan. Kenties vastassa on lastenvaunut tai pyykkiteline, ja sisälle asuntoon ei mahdu ennen kuin ne on siirretty pois tieltä. Veikkaan, että Mr. Chi katsoo pitkään nenänvarttaan pitkin ja kääntyy kannoillaan. Ei siis auta, että olohuone ja keittiö on tosi kivasti laitettu, jos eteinen on kauhea. Tosin pullan ja kahvin tuoksu saattaa vielä houkutella peremmälle.

Tee siis se mitä kulloisessakin asunnossa pystyt. Maalaa tai tapetoi eteinen vaalealla ja houkuttelevalla sävyllä, mielellään viiden elementin ja baguan ilmansuuntien mukaan valittuna. Jos valoa on riittävästi, voit valita vaikka kuinka tsäpäkän värin tai tapettikuosin, mutta muussa tapauksessa vaihda valaisimiin kirkkaammat valonlähteet tai uusi valaistussysteemi kokonaan. Mieti ulkovaate- ja kenkäsäilytys uusiksi (kenties se vaikein pala). Kengät muuten pitäisi asetella kärjet ulospäin, jotta olet ikäänkuin valmis lähtöön, kun tilaisuus kutsuu. 

Valitse matto, joka on helppo pitää puhtaana ja jonka ulko-näöstäkin pidät. Punainen eteismatto sopii ainakin etelän alueelle mainiosti, mutta joka kotiin en sitä tyrkyttäisi, ellet sitten välttämättä halua tuntea itseäsi vip-henkilöksi joka kerta kotiin astuessasi. Peili avartaa tilaa, mutta sehän ei tietenkään saa olla eteisessä ulko-ovea vastapäätä (sillä chi-energia lähtee ovesta samantien karkuun) eikä se saa heijastaa niitä ikäviä röykkiöitä, sillä peilien heijastamat asiat tuplaantuvat. Mieti siis mitä muuta kivaa kuin oma naama peilistäsi heijastuu.

Hienoa on jos eteiseen mahtuisi lipasto, jonka päälle sijoitetaan kaunis peili tai taulu, valaisin ja vaikkapa vati avaimille sekä viherkasvi tai leikkokukkia. Mieti luksusta ja hotellimeininkiä niin pääset oikeaan moodiin. Tässä Living Etc -lehdessä julkaistussa eteiskuvassa on ainakin blingiä ja koristetta niin, että tulijan mielenkiinto kiinnittyy niihin. Se, mihin he ovat vaatesäilytyksensä piilottaneet, onkin sitten eri juttu.

Kuva: housetohome.media.ipcdigital.co.uk

Se, mitä ulko-ovelta näkyy, on tärkeää. Käy kääntymässä ovellasi ja tutkaile näkymää sisään. Mikä on katseen kiinnityskohta? Onko se wow vai voi ei? 

Tässä kuvassa on fengshuin kannalta asiat aika mukavasti. Vastassa ei ole ikkunaa tai peiliä ja portaatkin kaartuvat sisäänpäin, jolloin energia ei heti lähde laukkaamaan suoraan yläkertaan. Portaat ovat umpinaiset, yleisilme on puhdas ja levollinen. Yksityiskohtina suuri kattovalaisin ja mustavalkoiset taulut kiinnittävät huomion ja peili on sijoitettu heijastamaan kivoja perhepotretteja. Täällä varmaan asuu tyylitietoinen ja onnellinen lapsiperhe, jolla on käytössään ulkovaatteiden säilytykseen jokin kikka kolmonen. Ainoa miinus tulee siitä, että näkymä avautuu keittiöön - jos keittiö on ensimmäisenä vastassa, asukkailla saattaa olla ongelmia ruoan, syömisen tai ruoansulatuksen kanssa. Tässä tapauksessa riittää sulkea ovi keittiöön ja fengshui-gurut ovat tyytyväisiä. Ja asukkaat tietysti myös.

Kuva: arcadianhome.com

Vielä pieni varoittava esimerkki peilien maailmasta: älä tee näin. Tässä allaolevassa eteiskäytävässä on kova kuhina, kun peilit heijastavat non-stoppina energiaa toistensa välillä. Oikeastaan niillä on ping-pong-matsi koko ajan meneillään. Ei siis koskaan peilejä vastakkain! Ovi on myös liian avonainen. Onhan se ihanaa, että valoa tulvii, mutta tuollaisesta ovesta näkee vähän turhan helposti onko kämpässä varastettavaa, ja jollain sorkkaraudalla tuokin lasi saadaan säpäleiksi ja käsi vain sisälle lukkoa aukaisemaan. Muilta osin on kaunis sisääntulo, johon on selvästi panostettu. Se, mihin takit laitetaan, on jälleen englantilaisille sisustajille toissijainen asia.

Pring-pring! Ovikello soi jo ja energiantäyteinen Mr. Chi on tulossa vieraisille, juuri teille, tässä ja nyt. Miten sinä ja kotisi otatte yllätysvieraan vastaan?

Kuva: cdni.condenast.co.uk