Sivut

tiistai 29. joulukuuta 2015

Yin ja Yang -tasapaino

Pari päivää sitten kuulin radiosta pysäyttävän uutisen: Kiinassa luovutaan syntyvyyden säännöstelystä eli yhden lapsen politiikasta, sillä miehiä on nyt 33 miljoonaa enemmän kuin naisia. Siis hetkinen, kolmekymmentäkolme MILJOONAA miestä. Tuli mieleen kaksi asiaa: 1) nyt on Kiinassa yin ja yang vahvasti epätasapainossa ja 2) toivottavasti edes osa noista miehistä ei kaipaa naisseuraa.

Yin ja yang -tasapaino on oikeastaan hyvä muistutus siitä, että kultainen keskitie on kaikkien opintojen äiti. Siinä missä yin edustaa mm. feminiinisyyttä, pimeyttä, mataluutta, runsautta, pehmeyttä ja talvea, on yang täynnä maskuliinista, ylöspäin suuntautuvaa energiaa, terävää, kirkasta, sileää pintaa. Määritelmät menevät pitkälle ja kaikkea tarkastellaan suhteessa ympäristöönsä. Aurinko on yangia kuuhun verrattuna, mutta kuu on taasen yang verrattuna pimeään yöhön. Minä olen hyvine unenlahjoineni sangen yin, mutta laiskiaiseen verrattuna, joka nukkuu suurin piirtein koko vuorokauden, olenkin aika pirtsakkaa tekoa. Kaikki on suhteellista.

Miten Kiinassa, tuossa yinin ja yangin alkuperämaassa sitten voikin mennä asiat niin pieleen? Eivätkö he ole kuunnelleet omia oppejaan? Ehkä tässä ne kuuluisat pienet purot ovat luoneet valtaisan meren. Miesten edustama suvun nimen säilyminen ja jatkaminen on aika turha idea, jos naisten edustama hedelmällisyys tyssää naisten puutteeseen. Siinä missä menneillä vuosikymmenillä oli suosittua, että suomalaiset keski-ikäiset miehet tilasivat "postimyyntimorsiamia" Aasiasta, niin mistä kiinalaiset miehet löytänevät morsiamensa? Onko maapallolla itse asiassa kohta puutetta naisista? Pieni googletus-hetki ja olen viisaampi: kyllä, miehiä on miljoonittain "yli tarpeen". Suomessa sentään elämme lukumäärältään naisvaltaisessa yhteiskunnassa, tosin 100 000 naista enemmän on koko maailman mittakaavassa kuin poron kusema lumessa, käyttääksemme kotoista sanontaa.

Emme kovin paljon pysty vaikuttamaan koko maailman syntyvyyteen ja sen yin ja yang -tasapainoon, joten siirtykäämme helpommin käsiteltäviin yksiköihin, eli meihin itseemme. Se mihin voimme vaikuttaa, on oma tasapainomme niin kehossa, mielessä kuin kotiympäristössä. Jos yang lähtee lapasesta, niin henkilö elää kyllä täysillä, mutta todennäköisesti sortuu työ-, siivous-, biletys- tai muuhun vastaavaan narkomaniaan. Menee siis liian lujaa omalla valitsemallaan sektorilla. Yin-ihmisen tapaat sohvalta. Hänellä saattaa olla kilpirauhasen vajaatoiminta ja hitaat refleksit sekä kyky nukkua pahimmankin rajuilman läpi. Kaikkein yinmäisin ihminen on itse asiassa kuollut, siis täydessä lepotilassa kaiken kiireen tuolla puolen. Voimme vain todeta, että liika yin, kuten ei liika yangkaan ole ihmiselle hyväksi. 

Kotona on myös alueita, jotka ovat enemmän yin tai yang. Keittiössä touhutaan aktiivisesti, siellä on kiiltäviä, virtaviivaisia pintoja, joita siivotaan usein (toivottavasti). Kaikki elektroniikka, mikä piippaa, sekoittaa ja paistaa, luo aktiivista sykettä. Varasto, vaatehuone tai makuuhuone puolestaan katsotaan yinmäisiksi, pysähtyneemmän energian alueiksi. Niissä ei ole tarkoituskaan tapahtua jatkuvalla syötteellä, pääpaino on olemisella, säilymisellä. 

Itse olen miettinyt, että eräs hyvä esimerkki yin ja yang -tasa-painon haasteista on suorittaminen versus oleminen. Aina aktiivinen mieli piiskaa meitä suorittamaan, tekemään, duunaamaan, prosessoimaan. Keho ja henkinen ulottuvuus tahtoisi ehkä vaan oleskella, chillailla ja downshiftata. 

Joulun valmistelutohinoiden jälkeen on voinut keskittyä muutaman päivän vain omaan napaansa ja mitä sinne mättää. Elämme jouluna yineintä vaihetta koko vuodessa. Nyt saa märehtiä pimeydessä ja hukkua omaan runsauteensa. Tammikuu tarjoaa meille taas superannoksen yangia, kun ilotulitteet räiskitään korkealle taivaalle, mieli aktivoituu lupaamaan enemmän kuin jaksaa toteuttaa ja toivo kevään valoisuudesta ja paremmasta tulevaisuudesta alkaa orastaa. 

Yin ja yang ei ole vain kiinalaisten keksintöä, se näkyy suomalaisissa vuodenvaihteluissa ehkä selvemmin kuin missään muualla. Kun juhannuksena yang on saavuttanut korkeimman huippunsa, se sisältää silti pienen pienen ripauksen yiniä. Suomalainen kesähaikeus on ensimmäinen uutistenlukija, joka kaiken yang-ilon keskellä mainitsee, että päivät alkavat lyhentyä ja kohta on taas talvi. Nyt kun olemme selättäneet tuon talvisen yinin täyteyden, yanginen valon pilkahdus lämmittää taas.



Kuva: www.fengshui-doctrine.com

lauantai 19. joulukuuta 2015

Uudistumisen tuska suomalaisessa liike-elämässä: tapaus Nanso

Eilen illalla pohdin ystäväpiirissä sitä, että lähes kaikki päällämme olevat vaatteet ovat ruotsalaisten ketjujen myymiä. Ikisuosikki Nansokin lopettaa tuotantonsa Suomessa kokonaan. Miten voikin olla, että naapurimaassa tekstiiliteollisuus ja vaateketjut kukoistavat (vaikka tuotanto onkin toki ulkoistettu) ja Suomessa mikään ei enää kannata?

Jos ajatellaan Nansoa, niin siihen liitetään hyvin vahvasti mielikuvina kotimaisuus ja kestävyys. Itsekin Nanson pyjamia joululahjaksi saaneena joskus jopa tuskailin sitä, että vaatteet eivät käytössä kulu millään, kestävät vaan vuosikymmenestä toiseen. Omassa vaatekaapissani on lukuisia Nanson mekkoja, jotka ovat niin hyvää materiaalia, että käyttöikää on varmasti minunkin jälkeeni jäljellä. Tässä siis dilemma: kun ruotsalaisketjut suoltavat heikkolaatuista ja epäeettisesti tuotettua tavaraa, niin suomalaiset tekevät liiankin kestävää ja laadukasta hyvissä työoloissa. Kun on kerran jotain Nansoa ostanut, sillä elää pitkään. Ei ehkä muodin aallonharjalla, mutta mukavuuden aallonharjalla kylläkin. Trikoo on suomalaiselle rakas.

Itse olen kompensoinut halpavaatteiden ostamistani satsaamalla aina välillä johonkin suomalaiseen laatumerkkiin. Yleensä se oli Nansoa, joskus Marimekkoa. Kymmenen, ehkä viisikin vuotta sitten Nanso oli vielä kovassa iskussa ja huokailin ihastuksesta aina myymälässä käydessäni. Olisin heti ollut valmis ostamaan useammankin kestävän luomuksen, sillä niissä oli jokin kiva juju ja ne olivat nuorekkaita. Kyllä, luit oikein. Suunnittelijat kuten Ivana Helsinki ja Katri Niskanen toivat perinteiseen trikootyyliin uutta vaihtelua ja katu-uskottavuutta. Vilkaise vaikkapa profiilikuvaani tuossa oikealla - siinä minulla on ylläni yksi rakkaimmista Nanso-mekoistani, jossa yhdistyy mehukkaan värin lisäksi mielenkiintoiset rypytykset ja vartaloa imarteleva malli. Suomalaisen työn ja ihoa vasten hyvältä tuntuvan kankaan lisäksi mitä muuta voi toivoa? Ja jos hinta olisi poljettu, ei tuotteella olisi enää samanlaista pakko saada -arvoa.

Ulkopuolisen silmin on helppo alkaa huudella, mutta Nanson tilanne olisi varmasti ollut pelastettavissa. Ensin nuorennetaan brändiä ja hankitaan joku ulkopuolinen tyyliguru luotsaamaan laivaa, heitetään nyt vaikka nimeksi Jaakko Selin esimerkinomaisesti. Herätetään muutaman vuoden takaa supersuosikkiohjelma eloon: Anne Kukkohovin luotsaama Muodin huipulle voisi keskittyä tällä kertaa pelkästään trikoovaatteisiin ja kauden voittaja pääsisi Nansolle pääsuunnittelijaksi. Lisäksi tehtäisiin pari kertaa vuodessa vierailevan kuuman nimen kanssa jokin haluttu ja mediassa kohkattu minimallisto. Laatua, ei määrää. Mert Otsamo ja Antti Asplund tulevat etsimättä mieleen, olivathan he sillä ekalla ja ainoalla Suomen Muodin huipulle -kaudella mukana.

Ja sitten se kansainvälistyminen: jos näillä keinoilla saataisiin myyntiartikkelit kuntoon, niin sitten brändäys ulkomaille suomalaisen designin keinoin. Siinä vaiheessa korkea hinta ja superlaadukas Suomessa valmistettu tuote olisi vain myyntivaltti, ei este, vertaa vaikka Samujiin. Luonnollisesti sisustusmallisto olisi seuraavaksi vuorossa, eikä miesten vaatetarpeita kannata missään nimessä unohtaa. Ai niin, ja lapset. Trendikkäät lastenvaatteet tuntuvat olevan kovassa nousussa. Mainosarvoksi voisi vaikka ottaa, että näitä tuotteita ei ole valmistettu kenenkään hengen uhalla lapsiorjatehtaissa. Sen sijaan, että "Nyt uutuutena Kids-mallisto. Lapsilta lapsille"...

Entä sitten Nanson nykyinen pääasiakaskunta? 50-70-vuotiaat naiset, joille tärkeintä on laatu, mukavuus ja kotimaisuus. Mikä estää pitämästä mukana heille erikseen kohdennuttua mallistoa, jota myytäisiin vaikkapa vain Suomessa? Junttius ja maaseudun olot kunniaan. Ja sanon tämän kaikella rakkaudella suomalaisia maakuntien naisia kohtaan - olenhan sellainen itsekin.

Tässä siis pelastusreseptini Nansolle, olkaa hyvät, saa ottaa käyttöön. Sillä jotainhan tässä olisi tehtävä ja ne, joilla on rahaa investoida, saisivat investoida suomalaiseen laatuun ja työhön. Jos emme pysty kilpailemaan ruotsalaisten ja tanskalaisten kanssa heidän omalla bravuurikentällään (paljon ja halvalla), niin keksitään jotain uutta, josta voimme olla ylpeitä. Kestävää, ekologista, yksilöllistä, haluttua ja myyvää. Sillä kuten nyt joudumme Suomen talouselämässä toteamaan, jos et uudistu ja tomuta tottuneita tapoja, jäät muiden jalkoihin. Vähän niin kuin fengshuissakin.




maanantai 14. joulukuuta 2015

Astrologiaa ja arpomista

Fengshui tuntuu lupaavan aika paljon, eikö totta? Sen avulla pistetään parisuhde, terveys ja raha-asiat uusiksi, samalla kun järjestetään koti uuteen uskoon. Kyseessä on vähän niin kuin Graalin malja, jota kaikki tavoittelevat, mutta josta vain harvat lopulta juovat.

Koin eräänlaisen heräämisen, kun luin Aasian fengshui-guru Joey Yapin sivuja. Siinä hän kysyi, että jos kerta fengshuin avulla laitetaan elämä uusiksi, niin miksi kaikki fengshui-konsultit eivät sitten ole miljönäärejä. Miksi rahaa ei ala virrata ovista ja ikkunoista kaikille niille, jotka osaavat tehdä fengshui-temput? Erinomainen kysymys, jota sietää tutkia. Vastaus löytyy nimittäin astrologiasta.

Se millä hetkellä olemme syntyneet ja minne, on valtava vaikutus. Osa elämästämme on jo tähtiin kirjoitettu. Voimme toki tehdä parhaamme niissä rajoissa, jotka meille on annettu, mutta kaikista meistä ei voi tulla donaldtrumpeja tai idols-voittajia. Ja olisihan se sietämätöntäkin, jos me kaikki olisimme tavallisten tallaajien sijaan voittajia, tupee ojossa. Voi sitä egopullistelun määrää rappukäytävässä!

Tulemme aina vertaamaan itseämme niihin, joilla menee paremmin ja niihin, joilla menee huonommin. Vaikka vertailu ahdistaa, jokaisen kannattaisi keskittyä vain omiin kortteihinsa ja katsoa mitä niillä saisi tässä elämässä aikaan.

Millaiset kortit sinulle sitten on syntymässä jaettu ja miten sen saisi selville? Olen viime aikoina perehtynyt koko ajan enemmän sekä länsimaiseen että itämaiseen astrologiaan ja on hämmästyttävää mitä pelkän syntymäpäivän, kellonajan ja paikkakunnan avulla voi saada selville. Sellaisiakin asioita, joita olen kantanut mukanani kauan, mutta joille ei ole löytynyt selitystä - ennen kuin saatuani selville oman itse-elementtini ja peruspilarini. Vertaan esimerkiksi itseäni aina muihin enkä tahdo kestää sitä että jään palkintopallille soittelemaan toista viulua. Minussa olevan kilpailijan on aina voitettava - edes moraalisesti, kuralammikkoon kaatumisen jälkeen. Välillä on vaikea neuvotella itsensä kanssa, että voitaisiinko nyt vaan tällä kertaa mennä alta riman. Elämä ei ole ottelu toisia vastaan.

Palataksemme itse aiheeseen, BaZi-astrologia on vanhaa kiinalaista perua ja siinä lasketaan jokaiselle omat peruspilarit, jotka siis paljastavat meidän perusolemuksemme, ajattelutapamme ja käytösmallimme muiden kanssa. Peruspilareista katsotaan kunkin oma itse-elementti sekä karttaa tasapainottava auttava elementti. Tätä neljän peruspilarin antamaa tietoa voidaan täydentää vielä mm. 12 palatsilla ja 10 vuoden onnenpilareilla, jotka kertovat tarkempaa tietoa siitä, millaisessa aikajaksossa nyt elämme, mitä olemme käyneet läpi ja mitä mahdollisesti on tulossa. Toisinsanoen meneekö kaikki leikiten ja aikakauden energiat ovat tukenasi vai pitääkö vääntää leuat irvessä kovaa kohtaloa ylämäkeen. 

Kun astrologinen karttasi kertoo, että nyt on huonompi jakso, niin silloin ei tärppää lotossa, unelmakumppani saattaa osoittautua sammakoksi ja ihana asunto muuttua homeloukuksi. Silloin fengshuilla on hyvä korjata mitä korjattavissa on, mutta ei tässä sentään hyviä haltijoita taikasauvan kanssa olla. Asialliset hommat hoidetaan ja niihin otetaan avuksi astrologian antama tärkeä tieto.

Oman itsetuntemuksen kannalta on hyvä tietää omat kompastuskivet ja vahvuudet, jotta niitä voisi päästä hyödyntämään. Tiedäthän kehityskeskusteluiden SWOT-analyysit, joissa pitäisi arvioida omia uhkia ja mahdollisuuksia vahvuuksien ja heikkouksien pohjalta? Kuinka niihin ikinä voi vastata, jos ei kunnolla edes tunne itseään? Olen yrittänyt ja siinä vasta oli kova pähkinä purtavaksi.

Astrologian avulla tietää helpommin millaiseen rooliin solahtaa työelämässä tai parisuhteessa. Sieltä löytyvät ne selitykset omista kipupisteistä ja se millä luonteenpiirteillä päihität muut (jaahas, kilpailuhenki nousee taas...). Iltalehtien päivän horoskoopeilla ei kovin pitkälle pääse, vaan olisi hyvä tietää vaikkapa mitä uusi Apinan vuosi 2016 on juuri sinulle tuomassa tullessaan. Minulle luvataan töitä, rahaa ja tilaisuuksia pitkän kuivan ja kivisen kauden jälkeen. Otan ilolla vastaan sen mitä tähtiin on kirjoitettu!



Itse-elementtejä on yhteensä 10, jokaisesta viidestä elementistä yin ja yang-versio.




sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Makuuhuoneen säännöt

Kodin tärkeimmät kohdat fengshuin kannalta ovat kodin käyntikortit sisääntulo ja eteinen sekä makuuhuone, jossa vietetään eniten aikaa. Tänään annan vinkkejä makuuhuoneharmoniaan. Näitä sääntöjä noudattamalla voit kokeilla alkaako uni maistua paremmin.

  • Sääntö numero 1: Sijoita sänky ns. kapteeninpaikalle. Se tarkoittaa ehjää seinää selän takana, josta on hyvä näkyvyys niin ovelle kuin ikkunaan. 

Kukaan ei halua tulla yllätetyksi nukkuessaan. Siksi on hyvä nähdä ovelle sängystä. Huoneeseen tuleva chi-energia on aktiivisempaa oven ja ikkunan luona, joten sängyn asettaminen ns. energian tulilinjalle oven ja ikkunan väliin voi vaikeuttaa unta. 

Sängyn sijoittaminen ikkunan alle on riskialtista puuhaa. Paitsi, että vilunväreet käyvät niskaan, niin et myöskään voi nähdä ulos. Alitajunta viestii silloin turvattomasta olosta. Jos huoneessa ei ole muuta vaihtoehtoa sängylle kuin ikkunan alla, hommaa silloin paksut verhot, jotka hoitavat vedon ja tuovat tukea yöaikaan.

Kapteeninpaikkaa tehostaa tukeva sängynpääty, johon on mukava nojailla kirjaa lukien ja maailmanmenoa miettien. Harmi vain, että Suomessa on niin huonosti kauniita sängynpäätyjä saatavilla. Tunnustan, että itselläni ei tällä hetkellä ole sängynpäätyä, sillä ne kauneimmat tulevat mielestäni Englannista ja Ranskasta ja kuljetus maksaa mansikoita. Ennemmin tai myöhemmin saan sen unelmieni sängyn tai sängynpäädyn!

  • Sääntö numero 2: Älä sijoita makuuhuoneeseen peilejä, jotka peilaavat sänkyä.

Moni nukkuu peilillisten liukuovikaappien vieressä. Tämä ei ole paras mahdollinen ratkaisu, sillä peili voimistaa energiaa ja tekee tilasta energeettisesti liian aktiivisen. Mitä suurempi peilipinta-ala, sen levottomampi makuuhuoneesta tulee. Siirrä siis peilit pois makuuhuoneesta, etenkin jos ne osoittavat sänkyä kohti. Jos et muuta voi, hanki peililiukuoviin peittävää kalvoa. Pieni peili, josta ei näy sänkyä, on ihan ok.

  • Sääntö numero 3: Makuuhuoneessa ei tulisi olla muita kuin pariskuntaa itseään esittäviä valokuvia.

Moni vuoraa makuuhuoneensa seinät pienten lasten kuvilla. Minulla on tähän hyvä vinkki: lasten kuvat pois! Pidä esillä korkeintaan omia hääkuvia tai ihania kuvamuistoja. Makuuhuone on vanhempien oma spesiaalipaikka, jonne muiden silmillä ei ole asiaa. Jos et halua, että anoppi, omat lapset tai muu suku katselee sinua kun nukut tai teet jotain muuta sängyssäsi, noudata tätä neuvoa. Sijoita lasten ja muiden sukulaisten kuvat perheen alueelle itään. Näin rauhoitat makuuhuoneen parisuhteelle ja annat sille omaa aikaa. On myös suositeltavaa antaa vanhemmille asunnon suurin makuuhuone, sillä perheen perustajat ovat pääasemassa ja heidän hyvä ja levännyt olonsa heijastuu muihinkin.

  • Sääntö numero 4: Ei töitä tai elektroniikkaa makuuhuoneeseen.

Makuuhuone on nukkumista ja amorin nuolten virittelyä varten. Valitettavasti siellä on usein oikea vapaa-ajanviettokeskus härveleineen. TV, työpiste, ompelupöytä, huoneen nurkkaan sullottu kuntopyörä tai mitä nyt oletkaan sänkysi viereen hamstrannut. Tekemättömät työsi kulkevat yöllä mielen perukoilla, jos makuuhuoneesi on liian aktiivisen toiminnan keskus. Itselläni on työpöytä makuuhuoneessa, kun ei se oikein muuallekaan sovi - siis sisustuksellisessa mielessä. Yöksi tietokoneet ja tulostimet voi kuitenkin piilottaa näkyvistä työpöydän sivukaappeihin ja jättää pöydän tabula rasaksi, valmiina uuteen päivään.

Elektroniikan suhteen makuuhuone tulisi julistaa sähkövapaaksi alueeksi, mutta eihän sitä monikaan tee. Pienin muutos, jonka voit tehdä, on siirtää kännykkä yöksi pois korvan juuresta ja kytkeä se lentotilaan. Jos herätät itsesi kännykän herätyksellä, kokeile jättää puhelin makuuhuoneen oven toiselle puolelle ja laittaa herätysäänet täysille. Ainakin joudut heti nousemaan etkä voi torkuttaa. Ellet sitten ole lahjakas nukkuja, kuten minä. 

  • Sääntö numero 5: Älä sijoita mitään painavaa sängyn päälle.

Tippuuko jotain niskaan? Onko sängyn yläpuolella kirjahylly, tauluja, valaisin, vino katto tai kenties kattopalkkeja? Ohjenuora on, että mikään ei saisi alitajuisesti painaa nukkujaa alaspäin. Roikkuva kattovalaisin sängyn yläpuolella saattaa aiheuttaa kipuja siihen kohtaan kroppaa, johon valaisin "osuu". Itse testaan tätä paraikaa: muutin makuuhuoneen järjestystä, jotta sain paremmat energiat työpisteelle. Valitettavasti nyt nukun kattokruunun alla ja minulla on koko ajan tunne, että koukistan nukkuessa vasenta jalkaani, jotta se ei jää painostavan energian alle. Testaamalla selviää niin fengshuin hyvät kuin huonotkin efektit!

  • Sääntö numero 6: Sängyn tulisi olla mieluiten puuta. Älä nuku metalli- tai vesisängyssä.

Tukeva puusänky on ihmiselle hyväksi, sillä se on luonnollinen, hengittävä materiaali. Metalli johtaa sähköä, joten sitä ei suositella sängyn materiaaliksi. 80-luvun hullutus vesisänky ei myöskään tehnyt hyvää, sillä ylenmääräistä vesielementtiä on syytä vältellä makuuhuoneessa. Jaa miksikö? Nukkuessa olemme jo muutenkin unien syvyyksissä ja liika vesi luo tukahduttavan tunnelman vesimassojen alle jäämisestä. Samaa voi soveltaa sisustukseen, ei liikaa vesiteemaa tai sinistä ja mustaa väriä sinne missä nukutaan. Sanotaan, että liika vesi makuuhuoneessa sammuttaa myös intohimon liekit. Tsihh...

  • Sääntö numero 7: Älä ahdista ketään nurkkaan.

Joskus huone on niin ahdas, että toinen joutuu nurkkaan ahdetuksi ja joutuu hyppäämään toisen yli päästäkseen sängystä pois. Tämä ei tietenkään ole parasta mahdollista fengshuita. Jos vain suinkin onnistuu, järjestä molemmille puolille sänkyä kulkureitti, oma yöpöytä ja valaisin. Aivot tykkäävät balanssista. Tasa-arvoinen suhde alkaa makuuhuoneesta.

  • Sääntö numero 8: Möröt ja roinat pois sängyn alta.

Sängyn alla ei suositella säilyttämään mitään. Vältä tunkemasta tavaraa sängyn alle, olipa sängyssä sitten vetolaatikot alla tai ei. Ihanteellista olisi, että energiasi pääsee yöllä kiertämään vapaasti sängyn ympärillä, myös sängyn alla. Siispä liian umpinainen tai matala sänky torppaa energian kulun. Yleensä jenkkisängyt ovat niin lähellä lattiaa, että pelkkä siivoamisen ajatteleminenkin tuo hien otsalle, koska koko sänky on siirrettävä. Jos taas kippaat sängyn aluslaatikoihin kaiken mahdollisen, nukut selvittämättömien asioiden päällä.

  • Sääntö numero 9: Valitse levollisia värejä. 

Ei ihme, että beige ja vaaleansininen rulaavat makuuhuoneiden värityksissä, sillä kirkkaita värejä ei suositella makuuhuoneeseen. Ne ovat liian yangmaisia, aktiivisia ja käyvät silmille. Valitse omaa mieltä rauhoittavia sävyjä ja jätä tujut tapetit muihin huoneisiin.


  • Sääntö numero 10: Pehmeätä ja pyöreää.

Kaikki terävät nurkat ja osoittelevat huonekalut lähettävät sha-energiaa, eli ne tökkäävät sinua silmään kun nukut. Tarkista osoittaako makuuhuoneessa mikään sinua kohti, esimerkiksi vaatekaapin reuna. Jos se tuntuu unenpöpperössä ikävältä kun siihen törmää, niin se on huono valinta. Valitse pyöristettyjä huonekaluja etenkin makuuhuoneeseen. Muista, että ihmisessä ei ole yhtään suoraa viivaa. Olemme harmoniassa pehmeiden muotojen kanssa ja jos kaikki huonekalut ovat laatikkomaisia ja teräväkulmaisia, se voi pidemmän päälle ruveta ärsyttämään.

Alla olevassa kuvassa moni makuuhuonesäännöistä toteutuu: sängyn alle jää energian menevää tilaa, väritys on rauhallinen, sänky on kapteenin paikalla ja se saa tukea sängynpäädystä. Lisäksi massiivinen kristallikruunu ei sijaitse sängyn yläpuolella. Sängyn molemmilta puolilta on pääsy vällyjen väliin eikä seinällä olevissa valokuvissa näytä olevan pälyileviä sukulaisia. Ainoa arveluttava asia on sängyn yläpuolella oleva ornamentti-peili, mutta jos se on tukevasti seinässä kiinni, eikä uhkaa tippua niskaan kesken parhaiden unien, annamme sillekin synninpäästön.

Kauniita talviunia kaikille!

Kuva: Pinterest - KnowFengShui.com

maanantai 23. marraskuuta 2015

Tulppana ja tukkeena

Fengshuissa on kaikkien positiivisten vibojen ohella myös niitä ikävämpiä asioita, joita tulisi vältellä. Eräs niistä on sha-energia, joka on negatiivista, terävää ja tuhoavaa energiaa. Toinen klassikko ovat erilaiset tukkeet, jotka estävät energian kulkemisen. Tänään ajattelin ottaa esille ihan konkreettisen esimerkin, jonka avulla havainnollistan asiaa. Pääsemme siihen uudisrakentamisen merkeissä hetken päästä. Ensin vähän taustatietoa.

Sha-energian lähteitä ovat terävät kulmat, katto- ja seinäpalkit sekä teräväreunaiset huonekalut ja valaisimet. Jopa liian lähellä ikkunaa kasvava iso puu voidaan katsoa tähän kategoriaan kuuluvaksi, samoin viereinen rakennus, jonka kulma osoittaa ikävästi toista asuntoa kohti. Periaate on se, että sha-energia muodostaa terävän nuolen, jonka kulkuväylälle eksyvä tuntee nahoissaan. Kiinassa mennään jopa niin pitkälle, että jos joku taho rakentaa niin, että terävät kulmat osoittavat sinua kohti, niin sitten otetaan tykit esille. Tykkipatsaat asetetaan osoittamaan takaisin rauhanrikkojaa päin. Tätä pidetään oivallisena keinona päästä eroon hankalista naapureista. Pientä harkintaa suositellaan kuitenkin käyttämään ennen kovia ammuksia, sillä yleensä universumin lakien mukaan "pilkka osuu omaan nilkkaan".

Haitallista energiaa voi olla myös jokin iso ja raskas esine pään päällä, jossa se on valmiina putoamaan niskaasi. Turussa panimoravintola Koulun historialuokan valtaisat seinäkaapit ovat oivallinen esimerkki. Kun istut niiden alle sijoitetuille sohville, kannattaa ehkä henkäistä pieni rukous, etteivät seinäkaapit murskaa sinua juuri tänä iltana alleen. Ihan samasta syystä ei ole suositeltavaa nukkua kirjahyllyjen alla. Tiedättehän ne seinän levyiset kaapistot, joiden keskelle parisänky on upotettu? Alitajuntakin tietää ne.

Hyvä esimerkki terävyydestä on "räjähtänyt" designkattovalaisin, josta tunkee esiin lasia ja piikkejä joka suuntaan. Ehkä hauska idea, mutta fengshui-konsultin sisäinen geiger-mittari alkaa kiivaasti piipata ja punakynä tekee mentaalisen merkinnän.

Sitten pääsemme varsinaiseen elävän elämän esimerkkiini. Turussa viime viikolla pyöräillessäni törmäsin niin terävään sha-energiaan, että se melkein puhkaisi silmäni. Tätä voisi myös kutsua tukosten kuningattareksi. Oli pakko ensin ihmetellä suu auki, pyöräillä muutama kerta ohi ja sitten pysähtyä ottamaan kuvia todistusaineistoksi. 

Turussa Tuomaansillan ja yliopistoalueen läheisyydessä rakennetaan taas. Arvoalueeksikin nimitetty Aurastrand oli vielä jokunen vuosi sitten pelkkää tyhjää tilaa, jonka kolmiomaista muotoa rajasi Aurajoki yhdeltä puolelta ja junarata sekä nelikaistainen tie toiselta puolelta. Tällä kertaa joku on keksinyt hyödyntää pihan joka ikisen senttimetrin ja rykäistä kerrostalon keskelle parkkipaikkaa. Ensin yleiskuvaa hieman kauempaa. 


Taaimmaisen talon asukkaat tuskin hihkuvat innosta, kun uusi rakennelma peittää sekä valon että aiemmat näkymät Tuomiokirkolle asti. 

Kotosalla ollaan, mutta kuinka kauan? Jos asuisin näissä taloissa, haluaisin heti paeta uutta terävää tukosta ja valosyöppöä. Mutta nämähän ovat yli 55-vuotiaille suunnattuja seniorivuokra-asuntoja, joten kyllähän se luonnollinen muuttoliike sieltä jossain vaiheessa alkaa käydä... Tämä on oikeastaan vaan pientä nopeutusta.

Jäin miettimään onko tällainen rakentaminen edes paloturvallisuuslain mukaista, sillä talojen väliin jäävä metrimäärä näyttää aika naftilta uuden rakennuksen kulmasta vanhaan taloon. Kuvittele asuvasi tuossa ennen ja jälkeen. Aah, ihanat avarat maisemat Aurajoelle ja tuomiokirkon torni pilkahtaa ylimpiin kerroksiin. Alimmista asunnoistakin näkee sentään esteettä pihalle. Ja sitten eräänä päivänä aletaan rakentaa. Piha vedetään täyteen ja isketään kunnon energiatulppa eteen. Nyt parvekkeelta on suora näkymä läheiseen betoniseinään ja terävä sha-energia osoittaa juuri sinuun ja kotiisi. Se ei voi olla vaikuttamatta talon asukkaisiin. He saattavatkin pian tarvita fengshui-konsultin apua...

Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole kritisoida kuvissa näkyvää rakennusyhtiötä, sillä todennäköisesti he vain tekevät maksetun duuninsa. Sen sijaan haluan herätellä miettimään rakentamisen kriteereitä itse asukkaiden ja heidän hyvinvointinsa kannalta. Todennäköisesti tuollaisen energiatukkeen vaikutuksesta senioritalon asukkaat tarvitsevatkin nyt erityisannoksen laksatiiveja. Sillä tukokset elinympäristössä voivat heijastua tukoksina omaan kehoon.

Millaisia esimerkkejä sinun lähiympäristössäsi on energiatukkeista tai terävästä sha-energiasta? Miltä kuvissa näkyvä täyttörakentaminen sinusta tuntuu?


tiistai 10. marraskuuta 2015

Uutta ilmettä kehiin!


* Kaupallinen yhteistyö Instrumentariumin ja Indiedaysin kanssa *

Vierailin Keloranta-blogin Teija Helinin kanssa Indiedaysin Bloggers' Inspiration Day -tapahtumassa lokakuun lopussa. Koska olin aveccina siinä siivellä, oli jännä seurata miten virallisessa blogimaailmassa toimitaan. Vedettyäni navan täyteen ilmaista sponsoriruokaa ja -juomaa, olikin aika hoitaa kynnet kuntoon ja poseerata eri ständeillä ammattikuvaajien räpsytellessä kameraansa. Hiukan nostatusta siis arjen keskelle.


Kuva: Krista Luoma Photography


Helsingin Kampissa Maxine-ravintolassa järjestetyssä blogipäivässä ihastelin mm. Vagabondin kenkäuutuuksia ja laukkuja sekä Instrumentariumin timantinkimalteisia silmälasikehyksiä. Instrun ständillä oli minunkin kasvoihini sopivia Heritage Swarovski -kehyksiä, joista todisteaineistoa alempana. Yleensä en kaipaa kehyksiini kimalletta, mutta näissä se oli tehty asiallisen hillitysti. Mieleen jäikin, että pitäisiköhän ne silmälasit taas uusia...

Jäin virkistävän ja naisellisen bloggaajapäivän jälkeen miettimään mitä uudet kengät, laukut, silmälasit ja hiukset naisille oikein merkitsevätkään. Toisilla on uutta koko ajan hakusessa ja liikutaan muodin kärkijoukoissa, kun taas toiset inhoavat shoppaamista ja pysyvät tiukasti siinä mitä kaapista jo löytyy. Tai he ostavat sen saman mustan koltun kerta toisensa jälkeen. Uudistuminen jotenkin siis ahdistaa.

Olen viime aikoina seurannut Anne Kukkohovin Vuosia nuoremmaksi -muutosohjelmaa. Aiemmin olen ollut koukussa niin Hurjaan muodonmuutokseen kuin Gok Wanin Nätti nakuna -ohjelmaan. Hurjissa muodonmuutoksissa on välillä laitettu kouluvuosien nörtti-ilmeeseen jämähtäneelle oikein kunnolla leuan täytettä implantin muodossa ja tehty ihmisistä ylipäätään täysin erinäköisiä kosmeettisen kirurgian avulla. Nätti nakuna -ohjelmassa on ensin itketty omaa ulkonäköä kaiken paljastavassa peilikopissa ja sitten tehty ihmeitä pelkällä stailauksella, jotta kyseinen koekaniini on uskaltanut lopulta riisua itsensä paljaaksi alastonkuvia varten. Mahtavaa viihdettä! Kummasti ohjelmien jälkeen miettii omaakin olemustaan, että pitäisiköhän säväyttää jollain uudella ilmeellä.

Näin sivullisena on helppo ihmetellä ihmisten jämähtämistä vanhaan lookiin, mutta sisältäpäin on joskus vaikea nähdä missä mennään ja mitä viestejä ja energioita välität ulospäin. Vuosia nuoremmaksi -ohjelmassa eräskin harmaantunut rouva kertoi säästäneensä kaikki elämänsä silmälasit, kengät ja vaatteet, ihan vaan siltä varalta jos niitä vielä tarvitsisi ja ne tulisivat uudelleen muotiin. Kun vanhoja vaatteita sitten sovitettiin Teri Niitin valvovan silmän alla, ne olivat auttamatta aikakautensa vankeja. Eivät tyylikästä retroa, jota hipsterit voisivat kieli poskessa käyttää ja näyttää erittäin katu-uskottavilta, vaan pelkästään vanhaa ja tunkkaista. 

Sama ongelma on yleensä myös hiusten suhteen. Siihen nuoruuden hiuspehkoon on jumiuduttu eikä tyyliä ole vaihdettu sitten 70-luvun. Vaikka lähipiiri on jo suorastaan tylysti ilmaissut, että hei, mee kampaajalle, niin luonne ei anna jostain syystä periksi. Meikkaustyylikin on helpompi pitää samana kuin kokeilla jotain uutta. Ja silmälasikehykset jos mitkä kertovat seuraatko aikaasi vai onko pokat uusittu viimeksi Elviksen aikoihin. Miksiköhän ihmiset sitten niin helposti juuttuvat vanhaan tyyliin? Onkohan vaikea sanoa heipat sille peilistä vastaan katsovalle vanhalle minälle, jos ei oikein tiedä kuka se uusi minä voisi olla? Henkinen ja fyysinen muutos kun kulkevat kimpassa.

Fengshuin kannalta katsottuna jos oma olemus jumahtaa menneille vuosikymmenille, niin se alkaa helposti näkyä myös muussa elämässä. Elämänenergia chi on silloin tunkkaista ja sen virtaus heikkoa. Puoliso saattaa lähteä vihreämmille nurmille, työelämässä ei ylennyksiä näy ja elämä on muutenkin sitä samaa vuodesta toiseen. Todennäköisesti lapsetkin välttävät näyttäytymistä vanhempansa kanssa, jotteivat vaan joutuisi naurunalaisiksi kavereidensa kesken. Kaukana ovat ne ajat, kun oma äiti oli maailman kaunein prinsessa. No ehkä prinsessaa ei enää saada taiottua esiin, mutta kävisikö kunnon kuningatar? Tai puuma!

Olisikin ihanaa noiden tv-ohjelmien tapaan päästä ammattilaisten käsittelyyn stailattavaksi (ilman niitä leukaimplantteja) ja löytää itsestään ja ulkonäöstään jotain ihan uutta. Jos vaikka tukkaankin saisi sen uuden ilmeen ulkopuolisen avulla. No, stailaajien kynsiin en ole vielä päätynyt, mutta ne uudet silmälasit voisivat tosiaan tehdä terää. Mitä pidätte esimerkiksi näistä Swarovskin mustista kehyksistä, sopivatko minulle? Peukku ylös vai peukku alas?

Koko mallistoon voi käydä tutustumassa osoitteessa: www.instru.fi/heritageswarovski


Poseerausilme päälle ja menoksi!


Esillepano oli ihanan herkkää! Kehykset olivat makeita kuin karkit.
Kuvat Instrun pisteellä otti Tim Kiukas.

http://www.instru.fi/heritageswarovski?utm_source=Blog%20post&utm_medium=blog%20&utm_content=myfengshuilife&utm_campaign=heritageswarovski


sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Fengshui-konsulttikoulutus: henkilökohtainen matka konsultiksi

Syyskuun alussa 2014 meitä kokoontui kuusi fengshuista kiinnostunutta naista Helsinkiin Kasarmikadulle kirjakauppa Eranovan saliin aloittamaan jotain uutta ja jännittävää: kukin oman henkilökohtaisen matkansa fengshui-konsultiksi. Vaikka vaikutti, että olemme kaikki erilaisia ja eri alalta tulevia, kaikkia kiinnosti ottaa suuri askel kohti omaa hyvinvointia ja mahdollista uutta uraa. 

Joukossamme oli 5-lapsen äiti Riikka, joka työskenteli lääkärikeskuksessa ja jolla oli vankka kokemus sisustusputiikin pitäjänä, Tarja, joka työskenteli vanhusten parissa ja oli harrastanut astrologiaa jo kauan, Piritta, jonka pirtaan oli istunut niin huonekalualan bisnes kuin tyyli- ja värikonsulttina toimiminen, Pia, joka lähestyi fengshuita psykologian ja tieteen näkökulmasta sekä Nina-Hannele, joka kosmetologiyrittäjänä ja sisustussuunnittelijana oli ollut fengshuin kanssa tekemisissä jo yli 15 vuotta. Oma taustani oli projektipäällikkönä käännösalalla, jossa työn muuttuminen "napin painamiseksi" ja työn arvosisällön köyhtyminen oli uuvuttanut minut täysin. Fengshuissa jos missä oli arvot kohdallaan ja mahdollisuus vaikuttaa oman elämänsä suuntaan ja sisältöön. Ei pelkkää sisustamista ulkonäön vuoksi, vaan kodin järjestäminen niin, että se tukee asukkaiden elämänpolkua. Halusin lähteä katsomaan, mitä se minun kohdallani merkitsee.

Joka kuukausi matkasimme Helsinkiin eri puolilta Suomea ja vietimme hyvin intensiivisen kurssiviikonlopun aivot sauhuten. Opettelimme kiinalaista ajattelutapaa ja eri fengshuin menetelmiä, joilla laskettiin tilaan mm. suotuisat ilmansuunnat, huonekalujen parhaat paikat ja vältettävät elementit. Perehdyimme yritys- ja puutarhafengshuihin, kiinalaisen luopan-kompassin käyttöön, energiapuhdistukseen, kiinalaisen lääketieteen perusteisiin ja 9Ki- ja BaZi-astrologioihin. Innostuin etenkin energiapuhdistuksesta ja astrologiasta sillä niiden kautta löytyi kiehtovia tuloksia. Joku koti saattoi olla täynnä haitallisia energiapyörteitä siinä määrin, että uuden talon ikkunat räsähtivät silloin tällöin ilman mitään selitystä rikki (no selitys löytyi niistä energiapyörteistä), kun taas jossakin asunnossa saattoi olla hyvin voimakkaita maasäteilylinjoja, jotka epäilemättä vaikuttivat asukkaiden hyvinvointiin. Ahaa-elämyksiä tuotti myös se, kun jostain asunnosta ei löytynyt mitään negatiivista energiaa - ja kuinka ollakaan, se oli juuri sellainen talo, jonka kurssilaisemme Tarja miehineen oli päättänyt ostaa! 

Sain kurssin aikana myös selvyyden siihen miksi oma elämä oli tuntunut juuttuneen paikoilleen ilman positiivisia muutoksia. Syynä oli mm. pohjapiirroksesta puuttuvat baguan osat idässä, kaakossa, lounaassa ja lännessä. Lyhyesti sanottuna sellaisella yhdistelmällä on terveys- ja raha-asiat koitoksella, eikä perheen naisella ole voimia nousta suosta. Aloin tehdä muutoksia ja kokeiluja kotona ja pikkuhiljaa asiat alkavat kääntyä. Kun pääsen seuraavan asunnon hankintaan, tiedän jo niin paljon paremmin mitä kannattaa tavoitella ja mihin en koske sormellanikaan. Sillä kaikkia asuntoja voi toki korjata fengshui-tehosteiden avulla, mutta joskus muutto toiseen kämppään avaa ihan eri mahdollisuudet elämässä. Nykyään suurta hupiani onkin tiirailla sisustuslehtien kotijuttujen pohjapiirroksia ja päätellä niistä miten asukkailla menee. Vielä kun jutuissa olisi ilmansuunnat merkittynä, niin voisi heittää villejä arvauksia ja katsoa miten ne osuvat.  

Itse opin kurssin aikana etenkin kyseenalaistamaan kiveen hakkaamiani periaatteita ja käytäntöjä. Pöllyttelin nurkkiani ja omaisuuttani ja päätin luopua monesta asiasta. Kävin läpi luopumisen tuskaa ja tajusin tutun sisustustoimittajan viisaista sanoista, että luopuminen on vaikeaa vain etukäteen. Jälkeenpäin, kun päätös on tehty ja tavarat kipattu ulos, ei tunnu enää yhtään vaikealta.

Kurssivuoden aikana perehdyin laajaan kirjoon kirjallisuutta ja tuntui, että jokainen käsiini eksynyt kirja oli juuri sitä, mitä sillä hetkellä tarvitsin. Tajusin myös miksi olen sellainen kuin olen: kun astrologisessa BaZi-kartassa yhdistyvät lohikäärme ja kolme tiikeriä vesi- ja tulielementteihin, niin itsepintaisella "minä itse" -tyypillä voi olla suuria vaikeuksia ottaa käskyjä vastaan muilta. Onneksi kolminkertainen vesielementti pehmentää kulmia ja tekee minusta hyvin sopeutuvan ja joustavan. Vesi ottaa muodon ja mukautuu tilanteen mukaan, ehkä siksi olenkin rauhallinen tarkkailija, jonka myrskyt vesilasissa eivät aina näy ulospäin. Opiskelujen edetessä kuurasin kunnolla myös ajatusmallejani, sillä aiemmin tuntui usein, että olen Aku Ankka kovine kohtaloineen. Nyt voin jo useammin uida Hannu Hanhen nahkoihin ja pitää itseäni onnekkaana ja kalauttaa kannat yhteen.

Nyt tapahtumarikkaan vuoden jälkeen kirjoituspöytäni yläpuolella komeilee fengshui-konsulttikurssin todistus ja voin ehdottomalla varmuudella sanoa, että kurssi ja fengshuin saloihin perehtyminen on ollut elämäni parhaita päätöksiä.
Kiitos kuuluu etenkin matkaseuralaisille, jotka vertaistukena opettivat minulle arvokkaita asioita elämästä. Ja erityiskiitos omalle perheelleni, joka riensi apuun, kun omat rahavarat eivät tahtoneet riittää kurssin loppuun suorittamiseen. Ei se helppoa ollut, mutta se oli ihanaa!



Kuvassa iloinen joukkomme syksyisenä päättäjäispäivänä.


lauantai 7. marraskuuta 2015

Visuaalinen roina

Sitä mukaa, kun hyvinvointitrendi kasvaa, yhä useampi alkaa tiedostaa, että länsimainen nykyihminen tuppaa täyttämään nurkkansa ääriään myöten tavaralla ja että tämä paha tavara alkaa tehdä jäynää elämälle. Uudentuntuinen ajatus, jonka poimin Marie Kondon kirjasta oli, että on myös olemassa visuaalista roinaa, joka kiusaa meitä alitajuisesti.

Visuaalinen roina voi olla mitä vain, johon silmä tarttuu kiinni ohikulkiessaan. Silmä näkee, aivo prosessoi, eli turhaa kaistanleveyttä kuluu tiedon käsittelemiseen. Kannattaakin miettiä mitä kaikkea visuaalista roinaa kotona voisikaan olla. Jääkaappimagneetit. Edestakaisin seilaavat muistilaput. Lehti- ja mainospinot. Likapyykkivuori. Puhtaiden pyykkien vuori. Harrastusvälineet. Ja ne lattioilla pölyyntyvät johtokasat!

Itselläni on kaksi - ainakin - kipukohtaa kotona, joihin katse aina osuu. Eteisen naulakko ja keittiön oveen kiinnitetyt lippulappuset. Vaikka molempien sisältö on mitä hyödyllisin, niin esteettinen elämys ei. Samoin olen visuaalisen roinan nimissä alkanut istua selkä keittiön työtasoja kohti, sillä en voi nauttia puhtain omintunnoin ruoasta, jos tiskipöytä kuiskailee minulle painokkaasti, että taas luistit hommistasi, lurjus. Paljon parempi on katsella joko auringon leikkiä vastapäisen talon ulkoseinillä tai inspiroivaa kuvaa lomakohteesta.

Samoin joka kerta kun kuljet mietelausetaulun ohi, se rekisteröityy. "Happiness is not a destination, it is a way of life" kuulostaa omaan korvaani vähän hauki on kala -tyyliseltä jankutukselta. Silmät eksyvät siihen vessamatkalla ja taas pitää tankata se sana sanasta. Jos ei tajunnan tasolla, niin alitajunnan tasolla ainakin. Ehkä kepeämpi versio aivoille voisi olla vaikka "Ole iloinen" tai "Nauti elämästä". Tosin huonoina päivinä mikään tuskin ärsyttää enemmän kuin yltiöpositiivinen mietelause. Jokainen päättänee itse menevätkö mietelauseet kivan tsemppauksen vaiko ärsyttävyyden, eli visuaalisen roinan, puolelle.

Varsinaista visuaalisen roinan aikakautta eletään varmasti jokaisessa lapsiperheessä, silloin kun lelut ja legot on levitelty ympäri olohuoneen lattiaa, kurakamppeet ovat vallanneet eteisen kulkuväylät ja keittiön pöydän ympärys on mopattu leivänmuruilla ja ruoantähteillä. Uuh, otan osaa. Itse voin vain keskittyä miettimään, että noiden eteisen takkien värit eivät oikein soinnu toisiinsa... 

Arki tuntuukin olevan visuaalisuudelle melkoinen haaste. Moni asuu pienessä asunnossa, jossa ei ole kunnon pyykinkuivaustiloja. Niinpä arki tahdittuu pyykkäämisen ja "liputuspäivien" mukaan - välillä lakanat kuivuvat ovenkarmeissa ja sukkien esiinmarssi tervehtii kuivaustelineistä, joita pahimmillaan täytyy siirrellä sitä mukaa kun haluaa mennä suihkuun tai ylipäätään päästä ovesta ulos. Tuntuu, ettei edes fengshui kykene tarjoamaan tähän dilemmaan ratkaisua. Paitsi ehkä siirtymisen käyttämään taloyhtiöiden pyykkitupia. Itselläni esimerkiksi ei ole pesukonetta, vaan olen ulkoistanut pyykinpesun. Homma täytyy valitettavasti edelleen itse tehdä, mutta kuivausoperaatio käy näppärästi pyykkituvan kuivaushuoneessa eikä märkien pyykkien kanssa tarvitse jakaa elämäänsä. 

Visuaalisen roinan näkökulmasta minimalistit ovat valinneet aivan oikean polun. Mikä rauha, mikä tyhjyys! Kun ympäristö ei pursua ärsykkeitä, voi keskittyä siihen, mikä kullekin on olennaista. Se, miten tuollainen askeettinen ja täydellisyyttä hipova koti luodaan, tai oikeastaan miten sellainen arjessa säilytetään, on pieni mysteeri. Jos vähiin neliöihin täytyy mahduttaa koko elämän toiminnot (ja koko elämän tavarat), niin väkisinkin jossain kohti mennään ronskimmalla otteella rimaa hipoen. Eri ääripää on sitten keräilijät. Jos olohuoneen seinän täyttää tuhat kukkopilliä, silitysrautaa tai käsinukkea, se voi olla vierailijalle kakisteleva kokemus, mutta itse omistajalle jokapäiväinen ilonlähde.

Visuaalinen roina voi olla suuri haaste myös innokkaille sisustajille, jotka ihastuvat aina uusiin trendikkäisiin kauden sisustustuotteisiin, niinsanottuihin "musthaveihin". Kun laittaa monta ihanaa asiaa yhteen, kokonaisuus ei enää välttämättä olekaan niin ihku. Pitäisi ymmärtää milloin liika on liikaa ja lepuuttaa vanhoja tavaroita, jos uusia on pakko saada. Tämä on vaikeaa, jos hamstraaminen on verissä eikä malttaisi pistää suosikkiesineitään jäähylle. Hyvä idea saattaisi olla se, että feikkaa kotiinsa asuntoesittelyn. Silloinhan pitää karsia ja karsia, jotta potentiaaliset asunnon ostajat näkisivät itse asunnon, eli itse metsän puilta. Sitä varten tarvitsisi varmaan ison varaston. Ja sitten pitäisi päättää, kummasta nojatuolista luopuu visuaalisen roinan ja estetiikan nimissä: siitä, jossa on todella hyvä istua vai siitä, jonka on itse vaivalla verhoillut...

Sanoisinkin, että visuaalinen roina on ihan yhtä kova luu purtavaksi kuin muukin kaapin täyte, jota yritetään piilotella. Oikeastaan, sehän käy suoraan silmille. Minulle on sanottu asunnostani, että "täällä on paljon katseltavaa." Nostan kädet pystyyn. I rest my case. 

* Visuaalisen roinan nimissä tässä postauksessa ei ole kuvaa. *


torstai 29. lokakuuta 2015

Euroopan bagua

Lukioaikoina, ellei peräti ylioppilaskirjoituksissa, kirjoitin mielikuvitusleikin, jossa Suomi sijaitsi Italian paikalla ja Italia lykättiin Pohjolan nurkille. Kuten arvata saattaa, suomalaisista tuli elehtivämpiä etelässä ja kansainvälisesti menestyneempiä, kun kulkuyhteydet olivat avoinna niin Eurooppaan kuin Afrikkaankin. Italialaiset puolestaan saivat kärvistellä kylmän kohmettamina ja vilkas sosiaalinen kanssakäyminen alkoi hiipua sitä mukaa kun lämpömittari tippui miinukselle. Jälkikäteen ajateltuna on hassu sattuma, että löysin sittemmin italialaisen miehen ja olemme voineet käytännössä kokeilla kuinka suomalainen vapautuu turhista säännöistä ulkomailla ja kuinka ikijää sulaa mitä kuumemmaksi meno yltyy, kun taas italialainen kaipaa sosiaalisia kontakteja mustien toppatakkien maassa ja ihmettelee kun ihmiset ovat ajatustavaltaan niin neliskanttisia.

Avotakan artikkelissa maailmalla töitä tehnyt nainen ei enää kyennyt taipumaan kotimaansa Suomen työkulttuuriin ja ilmapiiriin monien ulkomailla vietettyjen vuosien jälkeen. Juttua lukiessani mieleeni pälkähti ajatus fengshui-baguan sijoittamisesta Euroopan kartalle. Fengshuissa koti ja puutarha voidaan jaotella ilmansuuntien mukaan eri alueisiin, kuten terveyteen ja vaurauteen, joten ajattelin, että mitä bagua mahtaisikaan kertoa isommalla tasolla Euroopasta ja sen alueista? 

Jos siis leikkimielisesti lätkäisemme Euroopan kartan päälle ilmansuuntien mukaisen baguan ja katsomme löydökset, niin keskustasta löytyy luonnollisesti Saksa (ota visuaaliseksi avuksi alempaa löytyvä kuva). Sen ympärillä kaikki pyörii ja se sanelee säännöt. Sillä itsellään on jalat maassa, sillä baguan keskusta on maaelementin alue ja se edustaa terveyttä ja kaikkien elementtien tasapainoa. Tähän asti ainakin olemme kartalla!

Pohjoinen on uran, työelämän ja uusien alkujen bagualohko. Tälle alueelle saan osumaan ne perinteiset skandinaaviset maat, eli Tanskan, Norjan ja Ruotsin. Totta onkin, että näissä maissa tehdään menestyksekkäästi rahaa, luodaan uusia kannattavia bisneskonsepteja ja pidetään työtä elämän napana. Norjan öljy lisäksi voitelee oravanpyörän rattaita ja tanskalaiset yhtenä maailman onnellisimmista kansoista tekevät työnsä laulellen. Täsmää tämäkin.

Siirtykäämme koilliseen, koulutuksen, tiedon ja oppimisen luvattuun maahan, eli Suomeen. Täällä ei mitään saa tehdä ennen kuin on käyty kurssit, hankittu todistukset ja luvat ja tehty asiat byrokraattien suositusten mukaan, vaikka se maalaisjärjen vastaista olisikin. Koillisen koulutusorientoitunut yhteiskunta tuntuu jähmeältä, eikä ihme: koillinen edustaa maalementtiä ja maalla on kontrollisuhde veteen, pohjoisen elementtiin. Toisinsanoen Suomessa liika koulutuksen ja tiedon painottaminen estää notkeuden ja luovien ratkaisujen käytön työelämässä. 

Samalle koillisen sektorille osuvat myös Baltian maat ja suuri osa Venäjää, mutta poikkeus vahvistanee säännön. Tai sitten voimme vähän venyttää karttaa ja tyrkätä ne osaksi itää, joksi ne muutenkin mielletään. Idän aluetta pidetään terveyden ja perhesuhteiden sektorina. Itäblokin maissa on totuttu turvaamaan perheeseen, kun muuhunkaan ei voi. Terveys on pysynyt hyvänä ainakin siinä mielessä, että länsimaiden pikaruokahapatus pysyi täältä kauan poissa ja työnteko oli todennäköisesti kovaa ja fyysistä. Ainakaan elintasotauteja ei ehtinyt kertyä.

Siirtykäämme rikkauden ja vaurauden alueelle kaakkoon! Mitä sieltä löytyykään: Wien ja Itävalta, Budapest ja Unkari, Kreikka saarineen sekä Euroopan laidalta Istanbul. Mitä rikkauksia, niin kulttuurillisesti, historiallisesti kuin arkkitehtonisestikin! Wienin oopperatalot ja ylväät kahvilat, Istanbulin kirkkoaarteet ja Kreikan sivistys temppeleineen. Tätä jos mitä sanon runsauden ja yltäkylläisyyden alueeksi, sillä kaakko edustaa nimenomaan pitkän ajan kuluessa kertynyttä omaisuutta sekä niin henkistä kuin fyysistä palkkiota.

Polttaa, polttaa - vuorossa on etelä ja tulen alue. Etelä edustaa fengshuissa menestystä, tunnustusta ja hyvää mainetta. Tällä alueella on kaikkien rakastama Italia, jonka maine maailmalla ei rapaannu, vaikka sen poliitikot kuinka vetäisivät omaan pussiin. Hyvän ammatillisen aseman ja maineen suojissa voikin tehdä melkein mitä vain. Italian hohde ei himmene, se loistaa kuin ikuinen liekki niin ruoan, designin, kulttuurin, taiteen ja turismin saralla. Hei, tämä fengshui-bagua tosiaan tietää mistä puhuu!

Lounas on perheen naisen, äidillisen hoivan ja avioliiton sektori. Jos nainen voi huonosti, koko perhe voi huonosti. Tälle alueelle osuvat latinomaat Espanja ja Portugali sekä Ranska. Uuu, l'amour - Ranska parisuhteen ja romanttisen onnen alueella! Kyllä, painopiste on rakkaudessa ja hyvässä elämässä, työt tulevat sitten toisena, tai kolmantena. Espanjassa ja Portugalissa nainen pitää perheen kasassa, perinteiset roolimallit ovat voimissaan. Katolisissa maissa avioliitto ja papin aamen on muutenkin suotavaa.

Luovuuden, lasten, projektien ja tulevaisuuden alueelle osuu esimerkiksi Hollanti, Belgia ja osa Ranskaa, Irlantia sekä Etelä-Englanti. Täällä katsotaan elämässä eteenpäin ja ekonomia voi hyvin. Irlannissa syntyvyys on suurta, eli lapset, check! Hollannin maine luovuuden tuulimyllynä on vertaansa vailla ja Brysselistä käsin johdatellaan Euroopan tulevaisuutta. 

Viimeisenä baguan alueena on luode, auttavien ystävien, verkostoitumisen ja esikuvien alue. Olemme Iso-Britannian maaperällä ja täällä jos missä kontaktit ovat tärkeitä. Moni kulttuuri- ja yritysmaailman esikuva on täältä lähtöisin ja anglosaksit ovat aina olleet meitä muita edellä. Mieleen tulee etsimättä Beatlesit ja Richard Branson ja millaisen hurrikaanin nämä ovatkaan jäljessään nostaneet. 

Tämä pieni mielikuvaharjoitus ja fengshui-baguan asettaminen Euroopan kartalle sai sydämeni laulamaan - se siis toimii tässäkin mittakaavassa! Ylävitoset Euroopalle ja fengshuille!




   

maanantai 12. lokakuuta 2015

Merkkejä on ilmassa!

Kävin eilen katsomassa uutta asuntoa, joka vaikutti ihastuttavalta netti-ilmoituksen perusteella. Vaikka en ollutkaan tosimielessä liikenteessä, katselin silti matkan varrella merkkejä, jotain viestiä siitä, olisiko tämä meille sopiva koti. Oli aurinkoinen kirpeä pakkassää, liikenne sujui rivakasti, sain autoilijoilta tietä ja erään tutun talon seinässä huomasin liidulla piirretyn raapustuksen "Tervetuloa!" Pidin näitä kaikkia hyvinä enteinä. Vaikka itse puutaloasunto ei ollutkaan niin unelmainen kuin olin etukäteen fiilistellyt, merkit eivät ainakaan olleet huonot.

Kun fengshui-konsultti on matkalla asiakkaan luokse, hän pitää myös hoksottimet auki ja kalastelee merkkejä ympäristöstä. Sujuuko matka hyvin, löytyykö osoite helposti, onko sisäänkäynti hyvin merkitty vai pitääkö taloa kiertää ensin ympäri, jotta pääovi löytyy? Toimiiko hissi ja ovikello, repsottaako nurkat, onko vastassa ummehtunut haju? Erään asiakkaan luona tulijaa oli tervehtimässä taloyhtiön rikottu nimitaulu ja lasinsirpaleita maassa. Siihen oli lienee joku asukas iskenyt nyrkkinsä, kun ei muutakaan tunteiden purkuväylää ollut keksinyt.

Samalla tavalla voi itse kukin tarkkailla ympäristöään ja sen merkkejä. Ehkä tutussa ympäristössä kävelee vähän niin kuin laput silmillä, mutta ainakin uutta asuntoa metsästäessä on antennit ylhäällä. Miltä täällä tuntuisi asua? Kuinka epäkäytännöllinen tuo eteinen onkaan! Ei toimisi lapsiperheelllä jne. Vaatii vähän mielikuvitusta asettaa itsensä uuteen ympäristöön ja miettiä miten arki siellä toimisi. 

Fengshui-konsultilla itsellään on uuden asunnon metsästyksessä vielä enemmän huomioonotettavia asioita. Varsinainen "tieto lisää tuskaa" -keissi! Pitää miettiä mihin ilmansuuntaan asunto avautuu ja tukeeko se oman perheen suuntia, sillä ming gua -numeron, ns. kohtalonnumeron perusteella ihmiset voidaan jakaa itäisiin ja läntisiin ihmisiin. Itse ainakin satun asumaan läntisessä kämpässä, vaikka olemme mieheni kanssa molemmat itäisiä ihmisiä, eli meille edullisin energianlaatu tulee pohjoisesta, idästä, kaakosta ja etelästä. Tämä väärään suuntaan eläminen saattaa viedä voimia ja kodin energia tuntuu tahmaiselta, kun taas jollekin toiselle asunnossa on juuri sopivat energiat! 

Huomioon täytyy ottaa myös maastonmuodot, eli löytyykö ympäristöstä riittävästi fyysistä tukea. Jos mökki sijaitsee avoimessa maastossa mäen huipulla, siellä on niinsanotusti tuuliset paikat. Perimätiedon mukaan olet haavoittuva ja altis hyökkäyksille ja ihmisen geeniperimä ja psyyke saattaa kantaa tätä tietoa mukanaan vielä nykyaikanakin. Samoin laakson pohja on turvaton, jos vesi nousee. Fengshuissa katsellaan, josko talon takaa löytyisi tukea antava vakaa kilpikonna (kuten mäki), vasemmalta korkea ja kumpuileva lohikäärme (kuten ryhmä puita) ja oikealta matala ja valpas tiikeri (esimerkiksi pensaita). Edessä avautuu pitkälle tähtäävä feeniks-lintu valmiina lentoon, eli näkymä avautuu eteen. Muinaisten kiinalaisten mukaan tämä takaa rakennukselle kaikkein suotuisimman ympäristön. 

Näiden seikkojen lisäksi täytyy vähän tiirailla asunnon pohjaa. Pahoittelen, mutta L:n muotoiset asunnot ja atrium-pihat ovat aika haasteellisia. Ihanne on pyrkiä täydelliseen neliskulmaiseen pohjaan, josta ei puutu palasia. Jaa miksikö? Siksi, että kukaanhan ei halua, että hänen kodistaan puuttuu vaikkapa parisuhdealue. Jos ura-alueella tai vaurausalueella on iso lovi, niin se lovi todennäköisesti näkyy myös lompakossa tai työsuhteiden epävarmuudessa. Itse kuvittelin, että minullahan on aika mukavan säntikäs pohjapiirros, mutta voi kuinka väärässä olinkaan! Terveysalueelta on nipsaistu pala pois, samoin vaurausalueelta. Kun vaurausalue vielä osuu wc:n ja viemäreiden kohdalle, on soppa valmis. Lisätään siihen puuttuvat osat lounaassa parisuhteen ja perheen naisen alueelle ja länteen luovuuden ja projektien alueelle, niin voi vaan sanoa, että haasteita on ollut.

Vielä eräs olennainen asia, jonka uuden asunnon pohjasta voi katsoa, on wc:n/kylpyhuoneen sekä portaiden sijoittelu. Jos nämä löytyy suoraan asunnon keskeltä, itse jättäisin ainakin ostamatta. Portaat keskellä asuntoa viittaavat potentiaaliseen avioeroon, sillä ne jakavat asunnon kahtia, ja viemärit keskustassa imevät energiat ja rahat veks. Näin sanoo kokemuksen perusteella tuhatvuotinen fengshui-oppi. Jos et usko, kokeile! Jos siis uskallat... 

Kaikki asunnot eivät suinkaan ole ideaalisia ja yleensä aina joutuu tekemään kompromisseja. Fengshuin avulla voi kuitenkin jo ennen asunnon ostoa ja sinne muuttoa tehdä tarkistuksia ja varmistaa, että kyseinen asunto on mahdollisimman sopiva juuri tälle perheelle. Haasteisiinkin on helpompi varautua, kun tietää niistä etukäteen.

Eräänä iltana sytytin kotona kaksi kynttilää. Toinen paloi kitumalla ja toinen taas kirkkaasti isolla liekillä, vaikka kynttilät ja tuikkumaljat olivat aivan samanlaisia. Silloin tajusin, että näinhän se juuri fengshuissakin menee: jos asut sinulle otollisessa asunnossa, jossa on hyvät, asukasta tukevat energiat, saat happea ja voit hyvin. Elämänvoimasi palaa kirkkaana. Sama ihminen voi jossain toisessa ympäristössä voida huonommin ja kärsiä matalasta energiatasosta, kituuttaa pienellä liekillä. Kyse on olosuhteista - ja niitä voimme aina parantaa.



keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Mitä tapahtui kirjeille? Jatkokertomus Divaani-lehden artikkelille Siivouspäivä fengshui-tyyliin

Elokuun Divaani-lehdessä kerroin kaikelle kansalle miten tutustuin fengshuin maailmaan ja mitä kaikkia muutoksia se kotonani aiheutti. Lehtiartikkelissa suuressa osassa oli menneen elämäni rakkaus ja siitä muistoksi jääneet kirjeet. Jutussa päädyttiin niinkin freesiin ratkaisuun kuin kirjeiden ulkoistamiseen parvekkeelle. Kyseessähän on sentään lasitettu parveke ja kirjeiden suojana vanha matkalaukku, hyvässä tallessa olivat siis vieläkin.

Olin miettinyt kirjeiden kohtaloa enemmän tai vähemmän aktiivisesti noin vuoden verran, eli asia oli pompsahtanut tietoisuuteeni fengshui-konsulttikurssin myötä. Kun päädyin työharjoitteluun Divaani-lehteen, tilaisuuteni koitti ja ehdotin fengshui-aiheista artikkelia. En arvannut itsekään aluksi, kuinka henkilökohtainen matka siitä lopulta tuli.

Keväällä juttua kirjoittaessani minulla ei ollut vielä aikomustakaan hävittää kirjeitä, sillä olin vakuuttunut, että minun täytyy käydä ne läpi ja ikäänkuin tehdä matka menneisyyteen, matka minuksi. Lehti ilmestyi elokuussa ja samoihin aikoihin avasin kirjeitä täynnä olevan matkalaukun. Tarkoitus oli tehdä tilit selviksi ennen kuin kirjeiden lopullisen kohtalon voi päättää. 

Tiesin, että ex-mieheni kirjeitä on hengästyttävä määrä, sillä kirjeenvaihtomme oli tiivistä. Kirjoittelimme noin 6-7 vuotta ennen yhteenmuuttamista ja koska siihen aikaan ei ollut internettiä, spostia, chattia, skypeä tai muuta ilmaista viestintäkanavaa ja koska kaukopuhelut (huom. Savosta Turkuun, ei siis mannerten välillä) maksoivat mansikoita, niin ainoa keino oli kirjoitella kirjeitä. Suurinpiirtein joka päivä koulun jälkeen. Postitustahti oli noin yksi kirje per viikko, eli jos vuodessa on 52 viikkoa ja vuosia on noin kuusi, niin se tekee arviolta ainakin 300 kirjettä ja kortit päälle.

Aloitin urakan. Joitakin kirjeitä oli hauskaa ja nostalgista lueskella, jotkut jutut olivat puuduttavia. Ajankuva ennen nettiyhteyksiä toi muistoja mieleen. CD-levyt piti käydä varta vasten ostamassa kaupoista ja kirjeiden mukana läheteltiin usein itsekoostettuja kasetteja, kirjepaperiin sai menemään monta markkaa ja tiedonhankkiminen perustui tv-uutisiin, lehtileikkeisiin ja kirjaston kirjoihin. Jos televisio-ohjelmaa ei muistanut nauhoittaa videolle, peli oli menetetty, koska katsomoita ja yleareenoita ei ollut. Ja jos joku ei suvainnut vastata puhelimeen tai kirjeisiin, hän oli kertakaikkiaan tavoittamattomissa. Eräskin ystäväni ei aina pystynyt maksamaan puhelinlaskuaan tai toisin sanoen "luuri on huollossa", joten ainoa keino oli odotella josko hän heittäisi kirjeellä sitten jossain vaiheessa. Läheisetkään kirjeystävät eivät siis aina olleet lähellä.

Matkalaukusta löytyi myös pari päiväkirjaani, joista toiseen minun piti itse murtautua, koska avainta ei ollut enää tallessa... Entä sisältö? No huh huh! En ehkä 38-vuotiaana halua enää tietää mitä ajattelin noin 24 vuotta sitten. Teksti oli sanotaanko vaikka raskassoutuista ja teiniangstin värittämää. Teksti ei millään tapaa vihjannut mitä arjessani oikeasti tapahtui, mutta se miltä tuntui kävi kyllä selväksi. Liikaakin. En päässyt maaliin asti, oli jätettävä lukeminen kesken.

Yllätyksenä tuli se, että olin säilyttänyt KAIKEN. Löysin kirjeitä kirjekavereilta, joita en muistanut ikinä olevan olemassakaan. Löysin kirjeitä, jotka olin saanut kun ekaluokalla vasta opettelin kirjoittamaan ja joiden sisältöarvo oli juuri sitä "Mitä sinulle kuuluu? Minulle kuuluu hyvää. Mikä sinun lempieläimesi on? Minä tykkään hevosista" -klassikkoainesta. Löysin kirjeitä kaikilta niiltä, jotka olivat vastanneet 12-vuotiaana jättämääni teksti-tv:n kirjeenvaihtoilmoitukseen, josta olin ovelasti jättänyt ikäni pois. Löysin kirjeitä ja matkakortteja sukulaisilta, luokkatovereilta, opiskelukavereilta sekä niiltä parhaista parhaimmilta sydänystäviltä, joiden kanssa yhteydenpito jossain vaiheessa vaan lopahti ja mieleen jäi epämääräinen haikeus.

Totesin lopulta, että kirjeitä on liikaa, niihin liittyy liikaa ahdistavia tunteita ja että on parempi elää elämää nyt ja antaa menneiden olla. Tunsin kiitollisuutta kirjeystäviäni kohtaan, että olin ollut heidän kirjeidensä arvoinen ja että elämämme oli silloin joskus nivoutunut tiiviisti yhteen. Kirje toisensa jälkeen siirtyi paperikoriin ja tunteikkaan päivän jälkeen yksi iso Ikea-kassillinen paperitavaraa ja tunnekuohua lähti tyhjennykseen. Jos minulla olisi ollut takka tai saunan kiuas, tästä olisi saanut hienon ja symbolisen hetken savumerkkien äärellä. Olisin vapauttanut kirjeen henget, puhdistanut ne tulella ja päästänyt taivaita kohti savukiemuroina. Nyt proosa oli kaukana, kun kippasin kirjeet muun hylkypaperin joukkoon uusiokäyttöä kohti.

Pääsin kuin pääsinkin mieltä askarruttavasta kirjekasasta eroon. Fengshui-mielessä olen siirtynyt niinsanotusti nextille levelille ja teen melkein niin kuin opetan. Mietin vain, mitenköhän minun omille kirjeilleni on käynyt? Ne sadat arkit, joita lähetin matkaan, vieläkö ne jossain huokailevat teini-iän huoliaan? Olisiko niidenkin jo aika päästä lepoon? 





perjantai 18. syyskuuta 2015

Epämiellyttävät energiat

Onko sinulle koskaan tullut sellaista oloa, että jossakin asunnossa tai paikassa on "huonot vibat"? Et oikein osaa selittää mistä se johtuu etkä löydä rationaalista selitystä, mutta kehossa värähtelee ja mieli varoittaa, että täältä pois.

Usein tällaiseen paikkaan voi liittyä kuolemantapaus, tragedia tai vakava sairaus, sillä ne jättävät merkkinsä tilan energioihin. Ihminen jättää energiansa paikkaan jo alle vuorokaudessa, joten sillä selittyy hyvin, miten jo poistuneen sukulaisen kodissa voi olla vuosikausia jälkeenpäin hänen vahva läsnäolonsa. Ihminen lähti, energiat jäi.

Vai lähtikö? Hyvässä tapauksessa sielu sanoo heipat maailmalle ja jatkaa matkaansa. Mutta jos kuolemaan liittyy jotain voimakkaita tunteita ja erikoisia tapahtumia, saattaakin käydä niin, ettei henki pääse jatkamaan matkaansa. Jos esimerkiksi omaiset kaipaavat poistunutta liikaa eivätkä osaa päästää irti, tämä saattaa jäädä seikkailemaan kahden maailman välille, ikäänkuin limboon, koska häntä vielä niin kipeästi tarvitaan. Siitä ei hyvä seuraa, kummallekaan osapuolelle.

Toiset ihmiset aistivat vahvasti erilaiset energiat, jopa näkevät tai pystyvät kommunikoimaan edesmenneitten henkien kanssa. Muistan lukeneeni Kodin Kuvalehdestä erittäin vaikuttavan haastattelun elokuvaohjaaja Kaija Juurikkalan henkimaailman kokemuksista. Hän jollain tasolla näkee sielut, jotka eivät ole päässeet tästä maailmasta eteenpäin, ja nämä saattavat pyytää häneltä apua, jotta pääsisivät vihdoin lähtemään.

Itsellänikin on pari hiukset nostattavaa kokemusta paikoista, joissa oli jokin näkymätön läsnäolo. Kerran eräässä majapaikassa heräsin täydestä unesta siihen, että huusin ääneen, sillä olin tuntenut kuinka joku astui huoneeseen. Valot sytytettyämme mitään ei kuitenkaan näkynyt, mutta minulla ei ollut asiasta pienintäkään epäilystä. Myöhemmin mieheni tunnusti, että hän oli kokenut saman tunteen, että jokin tai joku astui ovesta sisään huoneeseen. Toisessa yöpaikassa taas yöpuulle käytyämme meillä molemmilla alkoi sydän hakata tuhatta ja sataa ilman mitään selitystä. Vanhassa puutalossa oli omituiset energiat, emmekä uskaltaneet mennä yksin vessaan ilman kaikkien valojen sytyttämistä. Sielläkin oli jotain ilmassa, jokin olemus, jonka olisi kuulunut jo jatkaa matkaa.

Asunto, jossa on kärsitty paljon, oli syynä sitten riitaisa avioero, pitkällinen sairaus tai äkillinen onnettomuus, hautoo näitä negatiivisia energioita. Voi hyvinkin olla, että asuntoon muuttaa toinen pari, joka kohta eroaa tai uusi asukas toisensa jälkeen sairastuu mystisesti. Joskus jopa samaan sairauteen. Siksi olisikin tärkeää selvitellä asunnonvaihdon yhteydessä mitä kohteessa on aiemmin tapahtunut. Itse en ainakaan haluaisi pyörittää liiketoimintaa paikassa, jossa firma toisensa jälkeen on tehnyt konkurssin tai vaihtanut joka vuosi omistajaa. Syynä voi ihan hyvin olla rakennuksen ja sen ympäristön negatiiviset, haitalliset energiat.

Mikä sitten neuvoksi? Jos tila imaisee entisten asukkien energiat, mitä pidempään nämä siellä asuvat, kuinka voimme aloittaa puhtaalta pöydältä ja huokaista turvallisesti syvään ilman pelkoa periytyvistä ongelmista? Ratkaisuna on tilan energiapuhdistus. Siinä kartoitetaan tilan negatiiviset energiavirrat, maa- ja sähkömagneettinen säteily ja neutralisoidaan ne. Samalla tutkitaan onko tilaan jäänyt mitään muuta epämääräistä energiaa, josta halutaan eroon. Lopuksi voidaan myös harmonisoida tilaa erilaisilla energiapuhdistusrituaaleilla, kuten soittamalla kelloja ja polttamalla intiaanien ikiaikoja käyttämää valkoista salviaa. Tila kirkastuu, vähän niin kuin olisit pessyt ikkunat ja näet taas kirkkaammin.

Ylipäätään lähtösiivous ei ole mikään huono idea, sillä siten siivoat tilan omista energioistasi uutta asukasta varten. Uuteen kotiin muuttaessa kannattaa myös rempata hieman ja lyödä todellakin oma leima asuntoon. Sillä tavalla tuot uutta freessiä energiaa paikalle ja ilmoitat, että olet saapunut. Vanhan elämän ongelmia ei kannata muuttolaatikkoon pakata, sillä saatat toistaa virheitäsi. Uusi alku, uudet energiat!


Rituaalimuotoisessa energiapuhdistuksessa käytettävää valkoista salviaa, intiaanien ihmelääkettä.