Tiskikone paljastaa perusluonteen

Oletko sinäkin niitä ihmisiä, joita ärsyttää, kun muut eivät tee asioita niin kuin sinä? Tervetuloa kerhoon. Meitä on jo aika monta.

Tiskikoneen täyttäminen on eräs niitä asioita, jotka paljastavat ihmisen perusluonteen. Oletko suurpiirteinen, likaiset koneeseen ja se on siinä -tyylinen ihminen, vai oletko kenties kersantti majuri, jonka täytyy oikoa toistenkin erheet ja hyödyntää koneen tilakapasiteetti äärimmilleen? Aika usein parisuhteessa toinen on enemmän laissez faire -suuntausta edustava ja toinen nipottaa. Minä olen nipottaja.

Itse hermostun nykyään aika vähistä asioista, mutta kaksi on yli muiden. Tiskikoneen väärä täyttö ja tietotekniikan nikottelu. Siinä missä ensin mainittu saa vain pientä harmistuksen käryä nousemaan päästä, jälkimmäinen saattaa aiheuttaa isomman luokan kriisikonfliktin, jossa altavastaajana olen minä vastaan helvetin koneet. Silloin äänensävy kiihtyy raivon punan noustessa poskille ja esiin kaivetaan kamalimmat ärräpäät. Sadattelu ei ehkä ratkaise asiaa, mutta saapahan kerrankin sanottua. Kone ei yleensä loukkaannu, se vain kettuilee hiljaa takaisin.

Tiskikoneen kanssa sen sijaan ratkaisu on helppo. Toisen tekemä asetelma täytyy purkaa ja tehdä paremmin itse. Kas näin, nyt mahtuu kaikki! Olen jo oppinut, että tähän on turha uhrata sanoja tai kommentointia, sillä toiselle ei ole tätä insinöörimäistä tarkkuutta sisäsyntyisesti annettu. Jokainen tekee siis parhaansa (vaikka toinen sitä välillä epäileekin).

Tiedän, ettei näin ole vain meillä. Olen kuullut kahvihuonekeskusteluja, joissa mies puolestaan on tiskikonenatsi, jonka edessä nainen heittäytyy osaamattomaksi. Se hoitakoon, jolle asia on tärkeämpi.

Kun otsasuoni vihdoin lakkaa tykyttämästä, täytyy kuitenkin myöntää: Luojan kiitos meillä on tiskikone! Ja mitä tekisinkään ilman tietokonetta kaikkine näppärine ohjelmineen. Nämä ärsytyksen aiheet ovat taas niitä ensimmäisen maailman pikkuriesoja, joilla ei ole oikeiden elämän hankaluuksien kanssa mitään tekemistä.

Koska jo nyt tiskien saaminen koneeseen on aikamoisen viitsimisen takana (aina kun on tärkeämpääkin tekemistä), niin entäs sitten käsintiskaaminen? Veikkaan, että siitäkin saisi sanomista aikaan: Väärin tiskattu!

Kuka jätti tiskit pöydälle?

Kuva: Izzie R, Unsplash.

Peruspessimisti vai onnekas optimisti?

Mieleeni palautui muisto kouluvuosilta. Luokan edessä olevalle liitutaululle täytyi käydä kirjoittamassa jokin pidempi fraasi. Kun taulu oli täynnä tekstiä, opettaja analysoi käsinkirjoitettua aineistoa. Jos lause taululla nousee ylöspäin, oppilas on optimisti. Jos teksti on kirjoitettu vaakasuoraan, olet realisti. Jos teksti taas alkaa pikkuhiljaa kaartua taulun alalaitaa kohti, henkilöllä on taipumusta pessimismiin.

Silloin minusta tuli pessimisti kertaheitolla.

Olikohan opettaja lukenut tämän analyysin jostain käsialaoppaasta vai keksinyt itse? Tämä esimerkki kertoo kuitenkin loistavasti sen, miten helposti otamme vastaan leimoja otsaan omasta ympäristöstämme, itsemme ulkopuolelta, varsinkin lapsuudessa, kun olemme vaikutuksille alttiita.

Lapsena ja nuorena näin maailman usein negatiivissävytteisesti. Välillä kutsuin itseäni realistiksi, mutta se oli vain erilainen tapa ja lupa olla synkkämielinen, maailma kun on niin ikäviä asioita pullollaan. Optimisti ei ollut termi, jolla olisin itseäni kuvannut kuin ehkä äkillisessä toiveikkuuden puuskassa. Mutta toiveikkuuskin on vain tapa selitellä huonoja asioita hieman paremmiksi.

Liitutaulu voi olla täynnä sotkua. Ja niin voi olla elämäkin ja käsitys omasta itsestä.

Minulta kesti vuosikymmeniä karistaa pessimistin takki harteiltani. Vaikka olisin jo halunnut uudistaa vaatekertani vähän hehkeämpään ja imartelevampaan malliin, sateenkaaren sävyissä iloittelevaan optimistin kevätpusakkaan, niin musta kärsivä pessimistin talvipalttoo oli kohtalonani ja se painoi kuin synti. Sellainen takki päällä vie kaiken ilon elämästä. Mutta kukaan ei voi houkutella sinua riisumaan sitä, vaan itse on lyötävä löylyä niin kovaan tahtiin oman luonteen kiuaskiville, että palttoo käy sietämättömän kuumaksi. Ja hei, nakupellenä on niin paljon luonnollisempi olla! Näetkö nämä uudet keisarin vaatteet, jotka säteilevät positiivista voimaa?

Koin tietynlaisen herätyksen, kun selailin läpi vinon pinon astrologisia oppaita. Idän ja lännen astrologia -kirjassa oman merkkini kohdalla sanottiin, että olen pohjimmiltani pessimisti. No niin, sieltä se tuli. En siis keksinytkään sitä itse. Ehkäpä siksi käsialani luonnostaan vietti alaspäin.

Astro-Sepon Luonteeni voimat -tulkinnassa taas esitetään asia hieman eri tavalla. Siellä nimittäin otetaan esille tämä lapsuudesta kumpuava melankolisuus ja vakavuus näin:

Usein tällä merkkiasetelmalla (Kuu Kauriissa) varustettu ihminen oppii jo lapsena kantamaan vastuuta koko perheen asioista, mikä heijastuu jonkinlaisena vakavuutena ja totisuutena myös sellaisissa tilanteissa, joissa tulisi päästää vaihde vapaalle ja pitää hauskaa.

Olet hyvin kriittinen omaa käyttäytymistäsi kohtaan ja vaadit itseltäsi usein mahdottomia suorituksia yrittäessäsi säilyttää kaikkien tunnetasapainon kohdallaan.

  

Taas astrologinen karttani kertoo sen, että tämäkin totisuus ja sisäinen jarru on nimenomaan sisäsyntyistä ja puserossa kiinni pienestä pitäen. 

Tuntuuko sinustakin astrologia joskus ihan tähtitieteeltä?
No sitähän se onkin!

Astrologinen matkalaukkuni on syntymässä valmiiksi pakattu, mutta elämäntehtäväni on purkaa sen sisältö, tutkia mitä sieltä oikein löytyy ja lopulta päättää itse, mitä haluan matkalle ottaa mukaan. Eväsleivät nyt ainakin!

Riittäisikö reissuun pelkkä reppu? Jos sekin on kuin kiviriippa, niin voi hartiaparkoja!

Nykyään haluan matkustaa kevyemmin. Pessimistin vaatekerta on kertakaikkiaan liian painava matkalaukkuun. Painoraja tulee jokaisella kerralla vastaan ja silloin on ruvettava karsimaan. 20 kiloa ruumaan maksimissaan! Tuo rajoittava asenne pois ja tuota ahdistavaa ajatusta en tällä reissulla kaipaa. Vain tärkein jää jäljelle. Ja jotta arvokas lasti ei pääse rikkoutumaan, kiedotaan ympärille vielä vähän kuplamuovia. Sitä voi ajankuluksi vaikka vähän paukutella. Ja nauraa päälle.

Mitä helkkaria, uusi kuplamuovi ei enää poksahtele.
Ilonpilaajat, olette pessimistejä!

Kuva: www.nerdist.com
Muut kuvat: Unsplash.com

Ankkalinnan luonnetesti

Ihmistä kiehtoo aina eniten kysymys kuka minä olen, pohjimmiltani. Sitä voi selvittää koko elämän ajan, mutta astrologian kautta siihen saa nopeamman täsmäselityksen. Näitä täsmäselityksiä olen tässä tehnyt viime aikoina monille ihmisille, joita kiinnostaa oman luonteen ja elämän ulottuvuudet kiinalaisen astrologian silmin.

Kiinalainen astrologia on aika monimutkaista (ja niinpä on länsimainen serkkunsakin), joten joskus tarvitaan oikoteitä. Sellainen ytimekäs analyysitapa tuli mieleen tässä eräs päivä, kun olin miehen kanssa kaupungilla lounaalla. Siinä herkullisten bataattilohkojen keskellä mieleeni eksyi kysymys: kuka Aku Ankan hahmoista sinä omasta mielestäsi olet? Ja entäs kuka minä olen?

Mieheni vastasi hiukan harkittuaan, että hän olisi mielellään tai näkee itsensä tietysti Pelle Pelottomana, joka nerokkaasti selvittää kaikki tekniset ratkaisut ja matkaa vaikka kuuhun, tai viisaana ja analyyttisenä Taavi Ankkana, joka tietää kaiken, kun on lukenut kirjat ja perehtynyt laajoihin aihealueisiin.

Ai jaa. Minä jotenkin näen sinut enemmän Hessuna, sanoin siihen. Olet hyväntuulinen, välillä naureskelet itseksesi ja käveletkin vähän kuin Hessu. Niin, ja kadotat koko ajan tavaroitasi ja olet vähän ulalla.

Vaffanculo! kuului vastaus italialaisen mieheni suusta. Hän ei ollut arviosta ihan samaa mieltä ja kehotti minua leikkisästi painumaan Ankkalinnan laitamille, minne aurinko ei paista. 

Häntä kuulemma kaiveli ainakin se, että Hessu on ikuinen sinkku ja vähän luuseri naisten kanssa. Ettei peräti kiinnostunut vain miehistä. Tätä huolta ehkä vähän selittää se, että mieheni alkuelämän kokemukset naisten kanssa eivät olleet kovin rohkaisevia ennen kuin minä astuin kuvioihin.

Mutta eikös se ole Helunan kanssa? kysyin. Ei ole, Heluna on Pollen kanssa! Ai niin, olin unohtanut koko Pollen...

Myönnän, ettei mieheni nyt yksiyhteen Hessu ole, mutta enemmän Hessu kuin Taavi Ankka tai Pelle Peloton. Ovat ehkä hajamielisiä nekin, mutta yhtäläisyydet jäävät siihen. Paitsi että taitavat olla ikuisia poikamiehiä nuo älykötkin.

Kun olimme käsitelleet Hessun luonteenpiirteitä ja verranneet niitä kumppaniini, niin kysyin sitten kuka minä olisin Ankkalinnan hahmoista. Minulle tarjottiin ensin Helunaa, kun "sekin on kiinnostunut muodista". En ollut ihan samaa mieltä, koska olin aina kuvitellut olevani monipuolisempi Iines Ankka, jolla oli älliä, fiinit käytöstavat, huoliteltu ulkonäkö sekä valinnanvaraa miesten ja työpaikkojen suhteen. Kun tarjosin tätä vaihtoehtoa, mieheni sanoi, että "oikeastaan olen pitänyt sinua aina enemmänkin Aku Ankkana." Miten niin? No kun taas on taskut tyhjät, mikään ei onnistu, ja tunteet kuohahtelevat helposti. 

Mutta Aku on mies! protestoin ensin. Kun vähän aikaa asiaa tarkemmin mietin, ymmärsin kyllä miksi Aku Ankka istui itse asiassa aika hyvin.

Jo kiinalainen astrologia paljastaa, että olen ajattelultani tai käytökseltäni miesmäinen, sillä kaikki neljä pilariani ovat maskuliinisia eli yangia. Japanilainen 9 Ki kertoo, että olen numero 5, eli "mies ja nainen yhdessä". Tosielämä taas kertoo, että minä olen meillä se, joka "pitää housuja jalassa", kuten remontoi ja tekee päätökset. Ei se siis niin kaukaa haettua ole, että minusta leivotaankin miespuolinen ankka.

Ja kyllä, olen tehnyt moninaisia hommia kuten Akukin, niin margariinitehtaalla kuin kilometritehtaallakin. Aku elää hetkestä hetkeen, innostuu aina uusista hankkeista, mutta vetää jonkin sortin lyhyen tikun loppupeleissä eikä rikastukaan satumaisesti. Välillä enkelit ja pirut, välillä taas veljenpojat kuiskivat sen korvaan ja yrittävät saada sen tekemään oikean ratkaisun. Mutta Aku tekee vain sen mikä sen on sisäisen käskyn saatuaan tehtävä, meni sitten syteen tai saveen. 

Olen aina ihannoinut Akun kykyä koota itsensä takaiskujen jälkeen uudelleen ja aloittaa alusta. Akun CV:n täytyy olla aika vaikuttava, onhan se tehnyt duunia design-puutarhurista aina matkailuyrittäjäksi asti ja kaikkea siltä väliltä. Hannu Hanhi ei nyt vaan ole ollenkaan niin kiinnostava hahmo, kun sille pedataan kaikki valmiiksi jalkojen juureen. Suuri yleisö rakastaa säröjä ja inhimillisyyttä. Niitä Akusta löytyy riittämiin. Kaikki tietävät millaista on epäonnistua ja Aku Ankka on tehnyt siitä oman taiteenlajinsa.

Olipas paljastava lounaskeskustelu! Meillä asuu nyt siis Hessu ja Aku kimppataloudessa. Jos haluat tehdä oman parisuhdevertailusi, niin kysypäs puolisoltasi puolihuolimattomasti aterian yhteydessä, että mikä Ankkalinnan hahmo hän mielestään on ja pääsette pika-avioliittoleirille. Onnea matkaan!

Koska Disneyn kuvia ei ehkä kannata lainailla, niin tässä sen sijaan toisenlainen piirretty keltainen ankka.

Kuva: Cathal Mac an Bheatha

Astrologiaa ja arpomista

Fengshui tuntuu lupaavan aika paljon, eikö totta? Sen avulla pistetään parisuhde, terveys ja raha-asiat uusiksi, samalla kun järjestetään koti uuteen uskoon. Kyseessä on vähän niin kuin Graalin malja, jota kaikki tavoittelevat, mutta josta vain harvat lopulta juovat.

Koin eräänlaisen heräämisen, kun luin Aasian fengshui-guru Joey Yapin sivuja. Siinä hän kysyi, että jos kerta fengshuin avulla laitetaan elämä uusiksi, niin miksi kaikki fengshui-konsultit eivät sitten ole miljönäärejä. Miksi rahaa ei ala virrata ovista ja ikkunoista kaikille niille, jotka osaavat tehdä fengshui-temput? Erinomainen kysymys, jota sietää tutkia. Vastaus löytyy nimittäin astrologiasta.

Se millä hetkellä olemme syntyneet ja minne, on valtava vaikutus. Osa elämästämme on jo tähtiin kirjoitettu. Voimme toki tehdä parhaamme niissä rajoissa, jotka meille on annettu, mutta kaikista meistä ei voi tulla donaldtrumpeja tai idols-voittajia. Ja olisihan se sietämätöntäkin, jos me kaikki olisimme tavallisten tallaajien sijaan voittajia, tupee ojossa. Voi sitä egopullistelun määrää rappukäytävässä!

Tulemme aina vertaamaan itseämme niihin, joilla menee paremmin ja niihin, joilla menee huonommin. Vaikka vertailu ahdistaa, jokaisen kannattaisi keskittyä vain omiin kortteihinsa ja katsoa mitä niillä saisi tässä elämässä aikaan.

Millaiset kortit sinulle sitten on syntymässä jaettu ja miten sen saisi selville? Olen viime aikoina perehtynyt koko ajan enemmän sekä länsimaiseen että itämaiseen astrologiaan ja on hämmästyttävää mitä pelkän syntymäpäivän, kellonajan ja paikkakunnan avulla voi saada selville. Sellaisiakin asioita, joita olen kantanut mukanani kauan, mutta joille ei ole löytynyt selitystä - ennen kuin saatuani selville oman itse-elementtini ja peruspilarini. Vertaan esimerkiksi itseäni aina muihin enkä tahdo kestää sitä että jään palkintopallille soittelemaan toista viulua. Minussa olevan kilpailijan on aina voitettava - edes moraalisesti, kuralammikkoon kaatumisen jälkeen. Välillä on vaikea neuvotella itsensä kanssa, että voitaisiinko nyt vaan tällä kertaa mennä alta riman. Elämä ei ole ottelu toisia vastaan.

Palataksemme itse aiheeseen, BaZi-astrologia on vanhaa kiinalaista perua ja siinä lasketaan jokaiselle omat peruspilarit, jotka siis paljastavat meidän perusolemuksemme, ajattelutapamme ja käytösmallimme muiden kanssa. Peruspilareista katsotaan kunkin oma itse-elementti sekä karttaa tasapainottava auttava elementti. Tätä neljän peruspilarin antamaa tietoa voidaan täydentää vielä mm. 12 palatsilla ja 10 vuoden onnenpilareilla, jotka kertovat tarkempaa tietoa siitä, millaisessa aikajaksossa nyt elämme, mitä olemme käyneet läpi ja mitä mahdollisesti on tulossa. Toisinsanoen meneekö kaikki leikiten ja aikakauden energiat ovat tukenasi vai pitääkö vääntää leuat irvessä kovaa kohtaloa ylämäkeen. 

Kun astrologinen karttasi kertoo, että nyt on huonompi jakso, niin silloin ei tärppää lotossa, unelmakumppani saattaa osoittautua sammakoksi ja ihana asunto muuttua homeloukuksi. Silloin fengshuilla on hyvä korjata mitä korjattavissa on, mutta ei tässä sentään hyviä haltijoita taikasauvan kanssa olla. Asialliset hommat hoidetaan ja niihin otetaan avuksi astrologian antama tärkeä tieto.

Oman itsetuntemuksen kannalta on hyvä tietää omat kompastuskivet ja vahvuudet, jotta niitä voisi päästä hyödyntämään. Tiedäthän kehityskeskusteluiden SWOT-analyysit, joissa pitäisi arvioida omia uhkia ja mahdollisuuksia vahvuuksien ja heikkouksien pohjalta? Kuinka niihin ikinä voi vastata, jos ei kunnolla edes tunne itseään? Olen yrittänyt ja siinä vasta oli kova pähkinä purtavaksi.

Astrologian avulla tietää helpommin millaiseen rooliin solahtaa työelämässä tai parisuhteessa. Sieltä löytyvät ne selitykset omista kipupisteistä ja se millä luonteenpiirteillä päihität muut (jaahas, kilpailuhenki nousee taas...). Iltalehtien päivän horoskoopeilla ei kovin pitkälle pääse, vaan olisi hyvä tietää vaikkapa mitä uusi Apinan vuosi 2016 on juuri sinulle tuomassa tullessaan. Minulle luvataan töitä, rahaa ja tilaisuuksia pitkän kuivan ja kivisen kauden jälkeen. Otan ilolla vastaan sen mitä tähtiin on kirjoitettu!

Itse-elementtejä on yhteensä 10, jokaisesta viidestä elementistä yin ja yang-versio.