Astrologian opiskelu Suomessa

Törmäsin muutaman vuoden takaiseen artikkeliin, jossa Suomen Skepsis ry lyttäsi astrologian syvälle maan rakoon, kuten arvata saattaa (Kuka tahansa voi povata tähdistä). Epäilemättä skeptikot olivat jääneet vain viihdehoroskooppien tasolle, eivätkä edes yrittäneet ymmärtää, miten laaja ja ihmistä syväluotaava ala astrologia oikeasti on.

Eräässä toisessa yhteydessä taas kävi ilmi, että skeptikkojen kartoilta pystyi selvästi näkemään syyn epäluuloon astrologiaa ja muuta rajatietoa kohtaan. Olisikohan esimerkiksi Saturnus ollut rajoittamassa Uranusta, astrologiaan liittyvää planeettaa, ja Jupiteria, totuuden ja tiedon etsintään liittyvää energiaa, 9. huoneesta käsin? Astrologia osasi siis selittää skeptikkojen epäluulon suvereenisti ja todisti siten taas mahtinsa!

Kuten astrologian harrastajina tiedämme, astrologiaa ei aina oteta tosissaan. Me astroihmiset olemme edelleen pienen piirin porukkaa, henkisiä uranuurtajia ja avaramman totuuden etsijöitä. 

Olen kuitenkin huomannut, että iso muutos on käynnissä. Jossain vaiheessa, kenties ihan lähivuosina, astrologian suosio räjähtää vielä uranusmaisesti käsiin. Jo nyt nuoremmat polvet ajattelevat astrologiasta raikkaasti ja tuoreesti ja sisäistävät tietoa aiempaa helpommin. Kun vaikkapa kristallilapset kasvavat aikuisiksi, elämme jo aivan toisenlaisessa henkisessä ilmastossa. Silloin astrologia on arkea ja aina päätöksenteossa mukana tai ainakin hyväksytysti sen taustalla. Silloin kukaan ei enää ihmettele ja pyörittele päätään, jos vaikka kieltäydyt allekirjoittamasta sopimusta, kun Mars ja Merkurius peruuttavat yhtäaikaa kumppanuushuoneessa eli seiskassa. Sellainen yhteistyösopimus kun ei oikein johda mihinkään.

Motivaation voimalla

Mikä tahansa asia, joka alkaa tosissaan konepellin alla poltella, tarvitsee pitkällistä opiskelua, luotettavaa tietoa ja jatkuvaa treenausta. Suomessa ei voi kuitenkaan opiskella astrologiksi missään virallisessa instanssissa, vaikka työkkärin sivuilta löytyykin ammattinimike Astrologi. Olemme olleet vähän oman onnemme nojassa. Innokkaimmat ovat lähteneet tiedon perässä ulkomaille asti opiskelemaan. Esimerkiksi Jenkeissä astrologiaa voi opiskella yliopistotasolla ja jopa Norjassa saa opintotukea astrologisiin opintoihin. Vaan meillä ei onnistu kumpikaan. Kurssi kurssilta ja kirja kirjalta on sinun itse oppisi haaliman, koska mitään fyysistä astrologian oppilaitosta meiltä ei löydy.

Siinä missä vielä muutama vuosikymmen sitten astrotietoa oli löydettävissä ainoastaan kirjastotiskin alta ja rajatietohyllyn välistä, niin nyt meillä on kuitenkin koko Internetin ihmemaa täynnä ihan kaikkea. Laari on niin lavea, ettei tiedä edes minne katsoa.

Myös alan opetus on lähtenyt viime vuosina kasvuun, kun astrologia kokee nyt uutta renessanssia. Oikeastaan vain oma kielitaito ja käytettävissä oleva aika ovat rajana. Enemmän kuin lompakkoa tarvitaankin ymmärrystä ja innostusta aiheeseen. Joskus käy niinkin, että astrologia avautuu itselle aivan yhtäkkiä jatkuvien ahaa-oivallusten kautta, koska on ollut jo aiemmissa elämissä sen kanssa syvällisesti tekemisissä. Silloin oppiminen onkin oikeastaan mieleen palauttamista, tuttuun tietoon solahtamista. Näin on käynyt joillekin astrologeille, jotka tässä elämässä jatkavat samaa elämäntehtävää.

Mistä tietoa?

Esittelen tässä muutaman väylän, joita seuraamalla astrologian oppeihin pääsee paremmin käsiksi. Itse uskon, että kaikille kiinnostuneille löytyy se oikea opettaja juuri oikealla hetkellä. Astrologian ovet avautuvat, kun on itse valmis niistä läpi kulkemaan. Sen jälkeen karkkikauppa on auki ja makuja löytyy joka lähtöön.

Astrologiset seurat

Virallisia astrologisia seuroja on Suomessa kolme, eli Helsingin, Tampereen ja Turun Astrologiset Seurat. Jäsenmaksut ovat huokeita, koska tarkoitus ei ole tehdä bisnestä, vaan tarjota samanhenkisille ihmisille keino syventää astrologista tietämystään. Seurat järjestävät kuukausiluentoja ja pienryhmäopetusta läpi vuoden, kuten ilta- tai viikonloppukursseja. Kannattaa huomioida, että nykyaikana luennoille voi osallistua myös etäyhteyksillä muualta päin Suomea tai ostaa luentonauhoitteen ja katsoa sen jälkikäteen.

Astroseurojen ylläpitämät kirjastot ovat myös aarrearkkuja, mitä aloittelijat eivät ehkä tule ajatelleeksi. Niitä kirjoja, mitä seuroilla on valikoimissaan, ei tavallisesta kirjastosta saa. Nyt puhutaan siis ammattikirjallisuudesta, jota seuran jäsen voi lainata. Kaikkia kirjoja ei ole siis pakko tilata itselle, vaan voi hyödyntää tätä hienoa tietolähdettä ja lukea itsensä onnelliseksi – edullisesti. Ja jos haluat nähdä ihmisiä livenä ja puhua astrologiasta sielusi kyllyydestä (mitä muualla ei ehkä pääse tekemään), suosittelen ehdottomasti ”astroseurustelua”.

Työväenopistot

Astrologisesti aktiivisella Tampereen seudulla on opetettu astrologiaa pitkään myös työväenopistossa ja Helsingin seudulla tarjontaa luulisi olevan eniten. Tutki oman paikkakuntasi kurssitarjontaa, sillä työväenopistojen kautta opiskelu on erittäin edullista. Jos mitään astroon viittaavaa kurssia ei löydy opetusohjelmasta, voit aina esittää opistolle kurssitoiveita – kenties toiveesi vielä toteutuu ja sopiva kurssittaja ilmaantuu. Myös työväenopistoilla on nykyään etäkursseja (kuten minun fengshui-kurssini keväällä 2024 Turun työväenopistossa).

Kreivilän kesäpäivät

Kreivilän kesäpäivät Forssan Matkussa on Suomen parhaiten pidetty astrosalaisuus. Tai siltä ainakin minusta on tuntunut, kun olen sinne neljättä kertaa osallistunut. Nämä astrologi Marja-Liisa Niemi-Mattilan emännöimät koulutuspäivät on järjestetty ensimmäisiä kertoja jo 1970-luvulla ja 80-luvulta lähtien joka vuosi. Paikalla onkin todella pitkän linjan harrastajia ja luennoitsijoita ja rempseän astrologiset saunakeskustelut kruunaavat kokemuksen. 

Uutta verta ja nuorempaa sukupolvea mahtuisi mukaan yllin kyllin, sillä itse olen monesti ollut porukan nuorimpia. Voin lämpimästi suositella tätä tapahtumaa, jos kaipaat inspiroivaa opiskelua luonnonhelmassa keskellä kesää. Astrologian alkeet ja termistö on kuitenkin oltava hallussa, jotta pysyt kärryillä. Tämä ei ole niinsanotusti aivan vasta-alkajille, sillä aivot joutuvat kierroksille.

Ulkomaan ja kotimaan elämyskurssimatkat

Kreikkalaiseen mytologiaan perehtyneen Marja-Liisa Niemi-Mattilan mukana pääsee myös opiskelemaan astrologiaa jumalien ja jumalattarien alkuperämaahan Kreikkaan kerran vuodessa. Teemana ovat usein eri asteroidit, joita tutkitaan syvällisemmin. 

Kaukomatkailua ja astrologiaa ovat takavuosina yhdistelleet myös ainakin Erkki Lehtiranta ja Seppo Tanhua. Erkki on kurssittanut halukkaita Kreetalla ja samalla reissulla on tutustuttu voimallisten kukkatippojen tekoon. Sepon kanssa pääsee astrologian siivin ja purjein myös astrologiselle purjehduskurssille, mikä kuulostaa aika ainutlaatuiselta tavalta opiskella astrologiaa. Onkohan missään muualla maailmassa tällaista yhdistelmää?

Viime keväänä järjestettiin myös ensimmäistä kertaa uusi astrotapahtuma nimeltä Suuri Astrologinen Päivä. Ensi vuonna tapahtuma on jo kaksipäiväinen ja kantaa uutta nimeä: Astroretriitti. Tässä tapahtumassa Helsingin Vuosaaressa olen vuoden 2024 huhtikuussa itsekin mukana pitämässä workshoppeja. Tarjolla on niin astrologiaa, joogaa, äänimaljarentoutusta kuin saunailtaakin. Mikä voisi oikeastaan kiinnostaa enemmän kuin tällainen ihana kombo sielun ruokaa?

Astrologisille tapahtumille on selvästi tilausta ja jäämme odottamaan, milloin saamme Hartwall-areenan, Olympiastadionin tai messukeskuksen täyteen!

Pidemmät astrologiset opinnot

Jos taas haluaa opiskella astrologiaa oikein pitkän kaavan mukaan, niin ainakin Erkki Lehtiranta on järjestänyt henkisen astrologian kursseja, jotka kestävät vuoden. Sielun matkalla -koulutusohjelma taas on kolmevuotinen karma-astrologinen kokonaisuus, jota luotsaavat Anne Sundell ja Astron perjantaikatsauksista tuttu Johanna Vilén. Heli Nuotio puolestaan kurssittaa esoteerisen astrologian saloihin. Itse olen juuri valmistunut tuosta Sielun matkalla -opintokokonaisuudesta pilottiryhmän ensimmäisenä oppilaana (juhuu!), joten taidan tässä olla astrologisella sielun matkalla... 

Nykytrendinä muuten on, että pidempiaikainen koulutuskin järjestetään kokonaan etäopetuksena, jolloin ylitetään ajan ja paikan rajoitukset, hyvin vesimiehen aikaan osuvasti. Loistava uutinen kaikille niille, jotka asuvat pitkien matkojen takana.

YouTube-kanavat

Niille, jotka tykkäävät katsoa tee-se-itse-opetusvideoita YouTubesta, on taivas lähes auki. Toki suomenkielistä materiaaliakin löytyy, mutta englannilla aukeaa kaikki ovet. Ehdoton ykköskanava on tietysti Chris Brennanin Astrology Podcast, joka on nostanut hellenistisen astrologian uudeksi trendaavaksi hitiksi. Jos siis olet valmis 2-4-tuntisiin videoihin, joissa käsitellään astroasioita juurta jaksain maailmanpolitiikkaan ja julkkisjuoruihin perehtyen ja niitä astrologian valossa tutkien, niin täältä pesee. 

Olen välillä kesäisin nukahtanut laiturille kesken kuuntelun ja havahtunut puolen tunnin päästä takaisin samaan aiheeseen, joka edelleen jatkuu. Astrologian opiskelu onnistuu siis myös makuuasennossa torkahdellenkin, alitajunnan hoitaessa loput! Astrology Podcast sopii mainiosti myös tiskaamisen tai kokkailun lomassa kuunneltavaksi. Chris Brennan astrovieraineen on tehnyt näitä pitkiä keskusteluvideoita jo nelisensataa, joten jos kuuntelet kaikki läpi ja vielä ymmärrät ja sisäistät ne, olet itsekin varsinainen guru ja mestari. 

Instagram, blogit, sovellukset ja muu some

Jos sen sijaan kaipaat jotain pientä astroinfoa silloin tällöin valmiiksi analysoituna ja pureskeltuna etkä halua uhrata asiaan tuntikausia, niin seuraa ihmeessä eri astrologien ja astroharrastajien some-kanavia ja blogeja. Kannattaa myös testata erilaisia astrologisia sovelluksia ja uutiskirjeitä. Ja kun seuraat yhtä, kohta löydät toisen, ja sitten taas toisen. Varoitus, voi tulla infoähky! Nimittäin siinä vaiheessa, kun olet lukenut 30 eri postausta tulevasta täysikuusta, Graalin malja tulvii jo yli. En siksi mainitse tässä mitään nimiä – anna intuition johdattaa sinut juomaan oikeasta tiedon maljasta.

Facebook-ryhmät

Facebookista löytyy astrologian harrastajille ja ammattilaisille keskusteluryhmiä joka lähtöön, kuten ASTRIS Suomi ja Astrologia Suomi. Voit heittää ilmaan kysymyksen tai kartan ja herätellä tulkintaa päivän polttavista aiheista. Erinomainen ja täysin ilmainen keino seurata alan osaajien keskustelua ja mielipiteiden vaihtoa! 

Tyhmiä kysymyksiä saa aina esittää, tosin kukaan ei takaa, että niihin myös vastataan. Jokainenhan osallistuu keskusteluun oman kiinnostuneisuuden ja viitseliäisyyden mukaan. Omasta kartastaan voi aina kysyä jotain ajankohtaista tai tarkempaa yksityiskohtaa, joka mietityttää, mutta kokonaista karttatulkintaa ei fb-ryhmässä ole tarkoitus ilmaiseksi saada. Tämän pikkupointin kun muistaa, niin matalalla kynnyksellä vaan mukaan uutta oppimaan. Yhdessä ihmettely on antoisaa, kun muut tuovat erilaisia näkökulmia pöytään. Ryhmässä saattaa siis vahingossa viisastuakin.

Karttapankit

Jos englannin kieli sujuu, niin netissä voi käydä tutkimassa julkisuuden henkilöiden karttoja. Eri karttapankeissa (kuten Astro-Seek, Astrodienst, Astro Data Bank) on laajasti henkilökarttoja sekä esimerkkitulkintoja niistä. Tämähän on sellainen kaninkolo, jonne voisi upota täysin, jos vain antaisi sille pikkusormen! On myös mahdollista etsiä omalla syntymäajalla muita samaan aikaan syntyneitä. Tällaisia samana päivänä syntyneitä ihmisiä kutsutaan tähtikaksosiksi. Tutkijan hattu päähän ja menoksi.

Astro.fi

Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä, on tietysti Astro.fi, jolla Seppo Tanhua tiimeineen on pitänyt meitä astrologisen tiedon syrjässä selvällä suomenkielellä. Tämä sivusto on monelle Suomessa se ensisijainen tiedonlähde omalla astrologisella tutkimusmatkalla ja vuodesta 2017 alkaen minullakin on ollut mahdollisuus kirjoitella astrologiasta Astron sivuilla. Moni jännä juttu olisi jäänyt tapahtumatta ilman sitä näkyvyyttä.

Edessä loistava astrologinen tulevaisuus

Voi olla, että unohdin listasta jotain olennaista pois, mutta näillä vinkeillä ainakin päästään astrologian opiskelussa reippaaseen alkuun. Eli vaikka Suomessa ei (vielä?) ole viralliseen koulutusjärjestelmään hyväksyttyä astrologista opetusta, meidän ei silti tarvitse jäädä ilman tätä elintärkeää henkisen alan tietoutta. Sitä väkisinkin tihkuu tajuntaan seuraamalla edellämainittuja opinpolkuja, kukin itselleen parhaiten sopivalla reitillä. Tärkeintä onkin kuunnella omaa intuitiota ja valita juuri se astrologinen opintie tai opettaja, joka itselle sillä hetkellä eniten resonoi.

Jos et itse jaksa opiskella ja perehtyä astrologiaan syvällisesti, mutta oma kartta ja kohtalo silti kovasti kiinnostaa, niin aina voit teettää oman henkilökohtaisen tulkinnan. Astrologit painottavat omissa tulkinnoissaan erilaisia asioita ja käyttävät erilaisia tekniikoita, eli jokainen tekee omalla tatsillaan ja persoonallaan. 

Itse teen nyt uutuutena karma-astrologisia tulkintoja ja vanhaa tuttua settiä ovat laajat kiinalaiset kirjalliset raportit, joissa tutkitaan elämääsi suorastaan esihistorialliselta ajalta alkaen.

Antoisaa matkaa astrologian maailmaan!

Kauriin tunneli

Astrologi Marja-Liisa Niemi-Mattila kuvaili kuluvaa vuotta 2020 viime kesänä "Kauriin tunneliksi". Vielä täytyisi jaksaa yksi vuosi tiukkaa vääntöä, ennen kollektiivisesti valoisampien aikojen tuloa. Nyt näemmekin parhaillaan konkreettisesti, mistä tunnelista ihmiskunta on itsensä löytänyt. Maailmaa on kieltämättä kauan vaivannut putkinäkö, jossa mennään rahan ehdoilla, ei ihmisten.

Kauris maan merkkinä edustaa sääntöjen noudattamista, ja vakavaa puurtamista. Nyt olemmekin joutuneet ottamaan tiukat säännöt ja rajoitteet vastaan ylimmän johdon taholta, eikä kukaan voi alkaa sooloilla, siitä pitää Kauriin planeettahallitsija Saturnus huolen. Mutta valoa on näkyvissä astrologisesti, sillä joulukuussa, 21.12.2020, siirrytään vihdoin siihen jo kauan luvattuun Vesimiehen aikaan. Silloin Jupiter siirtyy vuoden ajaksi ilmamerkki Vesimieheen, suurten visioiden ja yllättävien ratkaisujen välittäjään. Lisäksi Jupiter tekee samalla yhtymän Saturnukseen, tarkalleen nollassa asteessa Vesimiestä, mikä on taas yksi taivaallinen tälli, harvinainen herätys. Silloin me kaikki ikään kuin nousemme ilmaan, saamme työntöapua taivaalta. Ennen kaikkea tulemme ulos Kauriin ahtaasta tunnelista. Nolla astetta Vesimiestä symboloi kokonaan uutta ajattelun aikakautta.

Ennen kuin perhosesta tulee kevyesti maailman tuulissa leijaileva kaunissiipinen olento, se kehittyy ensin rumassa rapsakan ruskeassa umpikotelossa. Ennen kuin lapsi syntyy maailmaan, se täytyy tuskallisesti puskea kapeaakin kapeamman synnytyskanavan, eli tunnelin, kautta päivänvaloon. Samanlainen voimainponnistus on nyt kokemamme Kauriin tunneli. Se voi tuntua pimeältä, ahtaalta ja rajoittavalta, omat voimavarat (ja kaikki muutkin varat) ovat koetuksella, mutta kun tietää, että edessä on paremmat, huomattavasti kirkkaammat ajat, tämänkin jaksaa. Maailman pisinkin tunneli päättyy lopulta päivänvaloon. 

Entä jos ei tietäisi? Jos ei tietäisi mitään päätä puristavasta Kauriin tunnelista, ei tietäisi, että on parhaillaan kotelossa, josta ei näe ulos? Silloin tuntisi epätoivoa, ei näkisi mitään valon kajastusta elämässään. Silloin eläisi pelon vallassa.

Suurin osa ihmiskunnasta elää jatkuvassa pelossa. Nuo pelot voivat olla pieniä, kuten pelkoa rahojen riittämisestä, tai että myöhästyy tärkeästä tapaamisesta tai ei saakaan hakemaansa työpaikkaa. Sitten on isoa pelkoa, joka välillä lamauttaa jokaisen. On kuolemanpelkoa, on jätetyksi tulemisen pelkoa, on tulevaisuuden pelkoa ja sairauden pelkoa. Nyt varsinkin tuota jälkimmäistä. 

Vasta muutama kuukausi sitten luin Diana Cooperin 2032-kirjan, jossa sanottiin, että maapalloa kohtaa 2020-luvulla jokin kollektiivinen tragedia, kriisi tai trauma, joka saa meidät toimimaan yhdessä. Tuo globaali tapahtumaketju tulee rajoittamaan ihmisten vapaata liikkuvuutta ja matkustamista, ja se vaikuttaa koko maailman talouteen. Joudumme kiristämään vyötä, joudumme palaamaan omavaraisuuteen, pienempiin ympyröihin, yksinkertaisempaan elämään. Matkailu suoraan sanoen tyrehtyy, emme pääse enää päivässä maapallon toiselle puolelle. Tulee suuri pysähdys, romahdus, joka koskettaa jokaista.

Ei tarvitse olla suurikaan meedio, kun tajuaa tämän toteutuneen. Ihmiset ovat sairauden takia karanteenissa, peruvat matkojaan, eivät pysty liikkumaan enää vapaasti maasta tai maakunnasta toiseen. Samalla lentoyhtiöt ovat aloittaneet yt-neuvottelut, osa menee väistämättä konkurssiin. Matkailuala kokee suurimman kriisinsä. On alkanut globaali liikkumisen supistuminen, joka näkyy maailmankaupassa. Kun tavaraa ei enää saa maailmalta, sitä täytyy tuottaa lähempänä. Ja kun rahaa on pitkällä tähtäimellä käytettävissä vähemmän, täytyy miettiä tarkemmin mihin sen sijoittaa.

Cooperin kirja kertoo myös, että tämä on vaihe, joka ihmiskunnan täytyy käydä läpi, jotta löytyisi taas "joku roti" tähän maailmanmenoon, jossa ajatellaan vain omaa napaa, minun hyvinvointiani, minun talouttani, minun varallisuuttani. Se ei enää riitä. Ja siksi tarvitaan kaikkia jollain lailla koskettava kriisi, olkoon se sitten pandemia, joka viruksen kautta muuttaa maailmaa ja sen taloudellisia rakenteita.

Minun korviini tämä kuulostaa aivan siltä Kauriin tunnelilta, kovilta ajoilta ennen kirkasta tunnelin suuta. Astrologit tiesivät etukäteen, että vuosi 2020 on kuin pommi, valmiina räjähtämään kaikkien kasvoille. Ennusmerkit kertoivat, että kohta tärähtää, tosin kukaan ei ollut varma miten. Nyt on todellakin tärähtänyt, sillä aika tärähtäneessä maailmassa nykyään elämme. Muutos on nyt alkanut, pommin sytytyslanka palanut loppuun. Nähtäväksi jää kestääkö kollektiivinen Kauriin tunneli tosiaan vain vuoden, vai eletäänkö sen pimeydessä vielä pidempikin aika.

Tiedämme kuitenkin selviytyvämme tästäkin kriisistä. Sillä ihmiskunnan historia aaltoilee kriisistä toiseen, ja on täynnä kertomuksia totaalisista tuhoista ja tuhon jälkeisestä elpymisestä. Oikeastaan voi sanoa, että kosminen järki otti ohjat, kun ihmisen oma järki ei enää riittänyt. Kun ihminen itse ei osaa, halua tai viitsi ratkaista globaaleja ongelmiaan, tulee ulkoinen interventio ja tekee sen meidän puolesta. Tällä kertaa sen nimi on koronavirus. Astrologisesti ajastettu muutos.

Mutta Vesimies on tulossa puhaltamaan ihmiskunnan herkkiin haavoihin ja valuttamaan kirkkaampaa tietoa tajuntaan. Vesimiehen aika on valaistumisen aikaa, välittämisen aikaa, avunannon aikaa, kollektiivisen tiedostamisen aikaa.

Nyt on hyvä hetki olla Vesimies.

Kuva: Scott Eckersley, Unsplash

Tunnetsunami

Voi pojat, mitkä energiat! Tytöt, tekin olette ehkä tunteneet sen nahoissanne. Minä ainakin olen. Ensin tuli sadonkorjuun täysikuu Kaloissa. Se alkoi iloisesti, olin voimani tunnossa ja tuijottelin kirkasta, maagista täysikuuta taivaalla pari iltaa. Sitten tuli pudotus, emotionaalinen tsunami. Olihan siitä jo varoiteltu taroteissa, mutta vasta kun jouduin tuon korkean aallon yliajamaksi, tiesin, mistä puhutaan.

Tunteita ei vaan voinut hillitä, omia sanomisiaan ei voinut hillitä. Niinpä annoin tulla täyslaidallisen molempia. Niin, tehkää kuten sanon, älkääkä kuten itse teen. Mutta oli pakko sanoa, ja vielä oikein painavasti. Täydenkuun energia vaati sitä.

Kun siitä tsunamista selvisin, tulikin Marsin kolmio Plutolle. Sitten muuten mentiin taas. Olin täynnä liikkeellepanevaa energiaa ja tehtävälistallani pyörineet hommat tuli kaikki tehtyä alta aikayksikössä vimmaisella voimalla. Sain jopa viimein kysyttyä ex-mieheltäni, että joko hakisit omaisuutesi. Erostamme kun on kohta jo puolitoista vuotta.

Heti alkoi tapahtua, ja se varmaan taas johtuu siitä, että Saturnus lakkasi perääntymästä. Staattinen, nyt ei tapahdu mitään -periodi tuli tiensä päähän ja Saturnus antoi toiminnalle suunnan. Vetkuteltu, vatkuteltu ja viivytelty asia olikin äkkiä sovittu, muuttoauto Italiaan asti tilattu – ja emotionaalinen tsunami taas päällä. Menin aallon alle niin, että korviin meni suolavettä ja silmistä tuli sitä ulos. Eron tuska piti taas käydä läpi, sillä Saturnus käski. Vain sillä tavalla pääset eteenpäin.

Kun aaltoilee tunteesta toiseen, topakasta tomeruudesta kipunoivaan vihaan, ikävästä ja surusta kaikenkattavaan rakkauteen, tuntee olevansa vähän tuuliajolla, haaksirikkoinen. Vähän rikki, vieläkin.

Viimeinen puolivuotinen on ollut sisäänpäinkääntymisen aikaa, tunteiden lajittelun ja analysoinnin aikaa, sillä planeetat ovat olleet levolla, pysähtyneitä. Itselläkin on ollut pakkopysähdys, vaikka kuinka olisi halunnut edetä. Jotain kuitenkin eteni, nimittäin juuri tuo omien tunteiden lajitteluprosessi. Käytin kirjan kirjoittamista omaehtoisena terapiana. Kun oli sanottavaa, sanoin sen heti. Sitä sanomista on nyt kertynyt yli 600 sivua.

Tuskasta voi tiivistyä vielä se timantti, kun siivoaa katkerat sanat pois, ja yrittää ymmärtää itseään ja muita osapuolia. Minulle taivaan ja planeettojen määräämä pysähtymisvaihe ei jäänyt peukaloiden pyörittelyksi. Minä panin tuulemaan. Sillä minun aivokopassani on ollut tuulista. Siellä on ollut sadetta, myrskyä, salamointia. Nyt siellä kävi myös se tsunami, kaiken kruunaava tunnemyrsky.

Mutta tiedättehän te kaikki, mitä myrskyn jälkeen tulee? Sateenkaari, pisaroiden kimmallusta, raikas ilma ja lopulta tyyni, kirkas taivas.

Se on tulossa. Kirja on tulossa. Ja miehen muuttokuorma, se on kohta menossa. 

Tänään.

Kun pakkasin viimeisiä johtoja, Paavo Nurmi tsemppasi. Kultaa, kunniaa ja kovia kolhuja. Tämä oli yksi kovimmista kolhuista.

Nyt tyhjeni kellari, alitajunnan tukos. Odotan uutta alkua.
Sillä se on väistämätön.

Levottoman energian elokuu

Elokuussa tuntuu olevan täräyttävät energiat. Oletko sinä jo huomannut sen? Itse tunnen sen jatkuvana levottomuutena vatsanpohjassa ja jalkana, joka haluaa painaa kaasua. Jos voisin, nyt viimeistään pakkaisin laukut ja lähtisin jonnekin hyvin kauas täysin tuntemattomiin seikkailuihin. Tavallinen elämä ei nyt jotenkin riitä.

Elämme Leijonan huomionhakuista aikaa ja tunnemme tässä kuussa Venuksen kohtalokkaan syleilyn. Nyt pitäisi itsekin saada sitä huomiota ja syliä. Loppukuusta kun saadaan toiminnallinen Mars ja pöytää pyyhkivä Uusikuu mukaan, astuu viimeistään onnetar noppineen peliin. 

Nyt se, että jotain suurta tapahtuu aivan pian, on käsinkosketeltavana odotuksen tunteena jokaisessa päivässä mukana. Muutoksen mahdollisuus roikkuu raskaana ilmassa ja olen valmiina ojentamaan käteni kun sen hedelmät tippuvat koriini. Olen siis valmis muutoksen mukaan. Lähdetäänkö yhdessä etsimään sitä seikkailua?

Leijonan kuukausi sai minussa olevan tulimerkin houkuteltua mukaan näyttäviin tempauksiin. Kun en keksinyt miten muuten saisin elämään vähän lisää säpinää, värjäsin tukan kirkkaan pinkiksi. Hyvin leijonamainen teko, laittaa harjaan vähän huomioväriä!

Oikeastaan olen ollut suuren muutoksen kourissa jo reilun vuoden ajan. Tulee mieleen vertaus pinjataan, siihen meksikolaiseen runsaudensarveen, jota mäiskitään sokkona puukepillä, kunnes paperimassa antaa periksi ja mätkäyttää ilmoille sisäisen herkkulastinsa. Minua on mätkitty yli vuoden ajan henkisesti, ja olen ottanut iskuja vastaan, välillä ulkoapäin, välillä ihan sisäisestikin, itseltäni. Kysymys kuuluukin: joko pian minun pinjatani ratkeaa liitoksistaan? Joko sieltä pian sataa ilmojen halki makea palkinto, joka korvaa kaiken kipeän mäiskinnän?

Hyvä mahdollisuus siihen ainakin on, sillä onnenplaneetta Jupiter on koko vuoden minun nousumerkissäni Jousimiehessä. Ja eikös se niin ole, että kun Jupiter siirtyy seuraavaan merkkiin vuoden lopussa, satavat ne suurimmat lahjat kerralla syliin?

Sitäkö se levottomuus sisälläni on, odotusta, että suuri saalis osuu kohdalleni, pitkän kärvistelyn jälkeen? Vuosi on ollut antoisa, mutta raskas. Suurin työ on tapahtunut omien aivojen sisällä, suurin kipu on ollut omassa sydämessä, jonka kanssa on saanut tehdä tiliä koko tilikirjan täydeltä.

Toukokuun alussa astrologi sanoi minulle, että elokuun täysikuu Vesimiehessä antaa minulle voimavaroja takaisin, että elämäntilanne kokonaisuudessaan alkaa helpottaa. Ennen kaikkea väsymys alkaa helpottaa, ja vihdoin tulee voimia muuhunkin kuin lepäilyyn ja toipumiseen.

Tajusin, että se elokuun elvyttävä täysikuu on tulossa ihan näillä näppylöillä, nimittäin torstaina 15.8.2019. Olen merkinnyt sen kalenteriini, kuten monta muutakin astrologisesti merkittävää päivää tässä kuussa. Kyllä se niin taitaa olla, että tuo levoton olo sisälläni on uutta voimaa, jota minulle on kertynyt kuin salaa, kun olen antanut akkujen latautua. Se uusi voima haluaa jo tositoimiin ja odottaa vain, että toiminnan planeetta Mars sytyttää sen liekkiin. Maskuliininen Mars astelee kuvioihin 25.8. alkaen ja viettelee Venuksen elokuun viimeisinä päivinä tapahtuvilla tähtitreffeillä. Tuskin maltan odottaa näitä tulisia astrologisia sokkotreffejä!

Elokuu, mäiskäise oikein kunnolla, vielä viimeisen kerran. Sillä nyt se kauan kaivattu voima ja energia pursuaa minusta ilmoille, kuin karkkisade pinjatasta. Tukassa on jo karkkiväri valmiina!

Elämään saa lisää säihkettä
ainakin astrologian ja uuden hiusvärin avulla!

Luonnonvoimia ihmettelemässä,
omia voimia tankkaamassa.

Näissä maisemissa ja näillä eväillä.
Ei huono.

Voimaton

Toukokuu. Aika, jolloin on silkkaa syntiä maata sängyssä ja katsoa hiirenkorvien viherrystä ainoastaan triplaikkunoiden läpi makuuhuoneesta käsin. Kyllähän nyt pitäisi mennä pirteälle lenkille suoraan keskelle kevään kohisevaa kasvuenergiaa.

Minusta ei nyt kuitenkaan ole muuhun kuin makaamaan. Olen taantunut marraskuun tasolle. Mikään määrä kahvia, kaakaota tai kivoja ajatuksia ei saa minusta mitään irti. Olen virallisesti väsynyt.

Yleensä olen keväisin pirteä, uutta aloittava ja voimavarojani ylikin venyttävä. Pistän tuulemaan.

Paitsi tänä keväänä. Olen vihdoin alkanut nukkua kunnolla, seitsemän kuukauden epämääräisen unettomuuden jälkeen, ja nyt mietin, onko aamuisin edes mitään järkeä nousta sängystä. Silmät tuijottavat väsyneenä päivän läpi, eikä mieliala nouse kovin korkealle. Onko mitään syytä nousta, onko mitään syytä tehdä ylipäätään mitään. Voisiko sen kaiken siirtää huomiselle, ensi viikolle, seuraavaan kuukauteen? Jos vaan jään tähän makaamaan, kaipaako kukaan minua edes tuolla ulkomaailmassa? Puihin puhkeaa lehdet ihan ilman minuakin, ei se todistajaa tarvitse.

Suoraan sanottuna tuntuu kuin yhtäkkiä päälleni olisi vyörynyt koko kuluneen vuoden väsymys kerralla, kaikki pettymykset, kaikki unettomat yöt, kaikki luopuminen, kaikki turhat toiveet. Olen puhki. En enää jaksa puhkua. Kaikki tuntuu ylimääräiseltä, turhalta. Tavarat ovat jääneet niille sijoilleen mihin ne jätin viime kuussa. Energiaa puhdistavat suolat makaavat lattialla jo kolmatta viikkoa, vähän niin kuin minäkin. Onko pakko jaksaa, jos ei jaksa? Eikö nukkuminen ja lepääminen itse asiassa ole nyt tärkeintä, mitä voin tehdä? 

Taroteissa on yksi kortti, joka romauttaa kaiken alas kerralla, kaikki illuusiot hajoavat käsiin etkä voi enää pettää itseäsi. Sen kortin nimi on Torni. Ihan sama onko torni tällä kertaa rakennettu tiiliskivistä vai vappupalloista, sen alle jääminen ei ole koskaan herkkua. Joudut katsomaan tilannetta rehellisesti silmiin, ja ne silmät voivat olla verestävät, uupuneet, kaikkensa antaneet.

Kävin tutun astrologin juttusilla katsomassa elämääni taas vähän eteenpäin. Astrologi katsoi karttaani ja sanoi, että minulla on nyt meneillään kolme astrologista väsymyskuviota. Yhtä aikaa. Hän suositteli minulle lomailua ja voimien keräämistä elokuun täysikuuhun asti. Hän sanoi myös, että tämä on minulle väsynyt vuosi. Vasta marraskuussa alan tuntea voimieni palautuvan, Rotan vuoden alkua kohti. Sitten alkaa uudet sävelet. Eikä nekään toki heti täysin palkein.

Olin tuntenut voimieni valuneen jo ennen hänen tapaamistaan, mutta vasta kun kuulin, että minulla on ikään kuin lupa ja oikeutus olla väsynyt, tunsin, että näin todella on. Että kulunut vuosi, eikä pelkästään yksi vuosi, vaan yksi vuosikymmen, on murjonut minua, enkä enää oikeastaan jaksa. Yhtään mitään.

Kuinka moni on käynyt läpi saman kuin minä viimeisen reilun 10 vuoden aikana? Menettänyt ensin fyysisen terveytensä, sitten masennuksen ja työuupumuksen myötä lopunkin toivonsa, työpaikkansa, taloudellisen toimeentulonsa, uransa, ammatillisen identiteettinsä. Voisi sanoa, että kaikki meni, torni kaatui kunnolla rysähtäen. Ja oli aika mennäkin. Sen raunioista piti alkaa viritellä jotain uutta.

Vaan juuri kun olin saanut taisteltua itseni jonkin uuden alun liepeestä kiinni, nousemalla vuosi vuoden jälkeen yhden askeleen ylemmäs, menetin myös parisuhteeni, sen pohjan mille kaikki perustui. Tukikeppini, kainalosauvani. Tarotin tornikortti kaatui, taas. 

Se toivo, jonka voimalla vedin kaikki nämä kuukaudet, syksyn, talven ja alkukevään, alkaa olla väsynyttä. Se uusi rakkauskin pakeni paikalta. Tai se ei oikeastaan koskaan edes saapunut paikalle. 

Antakaa minun vaan nukkua, kunnes olen toipunut tästäkin. Ehkä kesä lataa minuun riittävästi taas akkua.

Kevät tulee omalla voimallaan.
Minä tankkaan omia voimiani sillä välin.

Valentinen viesti: olet ihana!

Huomenna 14. helmikuuta on Ystävänpäivä, Valentine's Day ja minun syntymäpäiväni. Ikäni alkaa saavuttaa kunnioitettavia lukemia, sillä jostain syystä luku 42 on yksi lempinumeroistani. Lieneekö johtuu siitä, että ajelen numeron 42 bussilla ja pukeudun yleensä koon 42 vaatteisiin. 42 yksinkertaisesti lupaa hyvää!

En siis suostu ikäkriiseilemään, sillä tässä ollaan menossa parempia vuosia kohti. Niin minulle vuosi sitten astrologisessa livetulkinnassa sanottiin, eikä minulla ollut itsellänikään siitä mitään epäilystä. Sen verran tiukassa on onni, ilo ja terveys välillä ollut, että todellakin saa olla parempaa tulossa! Parhaat päiväni eivät ole takanapäin, vaan edessä. Ja niitä on paljon.

Koska syntymäpäiväni on ajoitukseltaan vähän niin kuin special case, siihen liittyy paljon odotuksia. Sydämenkuvat pyörivät kaupoissa, kaduilla ja somessa, suurta romantiikan odotusta on ilmassa, vaikka väkisin (osta, osta ja ota omaksesi). Josko jotain heruisi minunkin suuntaani? Siitä ei ole aavistusta. Olen kuitenkin jo etukäteen tehnyt monta varasuunnitelmaa, etten vaan vahingossakaan pettyisi ja surkuttelisi parisuhteetonta kohtaloani. 

Käsittääkseni minulla ei ole deittiä kenenkään kanssa. Paitsi itseni. Ja niistä tuleekin muuten kutkuttavat, romanttiset ja tarvittaessa myös raisut deitit, jotka jatkuvat luonani pitkään yöhön asti! Ja aamulla, deittiseura on edelleen paikalla, valmiina aamupalalle. Tää daami ja sen ikioma seuralainen ei lähde kulumallakaan. Saatammepa vielä suunnata aamukahvien jälkeen uudelleen sänkyyn.

Elämässä käy usein niin, että pettyy, jos on todella kovat odotukset. Mikä siinä onkin, että kukaan tai mikään ei niihin huikeisiin odotuksiin oikein yllä? Toisaalta, jos odottaa todella vähän, ja on liian vaatimaton, saako silloinkaan mitään? Täytyy löytää balanssi sen suhteen mitä toivoo ja mitä oikeasti saa tilalle.

Olen parhaillaan tasapainottelemassa. Voisi jopa sanoa, että mä joka päivä töitä teen. Nimittäin itseni kanssa. Ja siinä vasta töitä onkin. Itsensä arvostamisessa, itsensä kuuntelemisessa, itsensä armahtamisessa. Aina voisi olla parempi, jonkin muun muotin mukainen. Mutta olen juuri tällainen, nyt. Tätä pakettia on arvostettava, tätä pakettia pitää vaalia. Tämän paketin voin avata syntymäpäivänäni ja ihailla mitä se pitää sisällään. Sillä se on kaikki mitä on tarjolla, ja sen sisältöön voi ihan itse vaikuttaa. Jos sanoo, etten halunnut tätä lahjaa, tämä on mälsä, niin vaihda itse. Tee ite parempi!

Vietän kyseenalaistamisvuosia, vähintäänkin kuukausia. Tätä kutsutaan keski-iän kriisiksi, sillä astrologisesti se iskee 42 ikävuoden tienoilla, kun Neptunus ainakin rupeaa härnäämään neliöillään. Nyt jos koskaan pitää oikeasti päättää mitä haluaa, kenen kanssa ja miten. Ennen kaikkea kuitenkin itsensä kanssa on tultava sopu.

Olen jo sopinut itseni kanssa, että minusta ei sitten tullut kuosisuunnittelijaa. Jos olisi tullut, olisin joutunut luopumaan kaikesta muusta ja panostamaan siihen täysillä. En halunnut luopua tai jaksanut panostaa, sillä ne muut asiat kirivät kärkeen. Nyt pohdin mitä teen fengshuin suhteen, sillä en ole voimavaroineni juuri nyt fengshuin imussa. Sen voi päätellä siitäkin, että vuosienergiabloggaus lentävistä tähdistä on edelleen kesken. Kyllä se sieltä tulee, mutta ei näytä olevan prioriteetti ykkönen. Ja ne prioriteetithan asettaa kukin itse.

Ykkösenä kaiken edellä on oma olo, hyvinvointi, henkinen kehitys, minä itse. Mikä tuntuu minusta hyvältä tänään, mitä jaksan kunakin päivänä tehdä ja toimittaa. Olen edelleen rakentamassa itseäni ja elämääni uudelleen tarot-tornien kaatumisen jälkeen, ja se vie aikaa. En ole vielä valmis - ja silti joka päivä niin valmis kuin voin olla.

Astrologia tuntuu nyt tärkeältä, ja panostamisen arvoiselta. Minun arvoiseltani. Siihen yhdistyy oma luomisvoima, sanojen voima, kyky koskettaa toisia. 

Kuten minulle jokin aika sitten sanottiin, olen "yllättävä hahmo". Teen ensin yhtä asiaa, kohta toista. Tärkeintä on, että kullakin hetkellä uskon tekemisiini. Ja sitä kautta uskon itseeni.

Nyt uskon, että 42 vuotta on minun paras ikäni. Viimeisten päivien ajan olen käynyt läpi lähes koko elämäni valokuvat ja tutkinut millainen ihminen oikein olen. Ihmetellyt, muistellut, etsinyt. Kertovatko kuvat totuuden? Etenkin kun usein kuvataan vain juhlahetkiä, eikä karumpaa arkea kipuineen kaikkineen. Nykyaikana, kun digikamera on koko ajan kännykässä mukana, valokuvien virta on huikeaa, mutta myös "todempaa". Lähes joka ikinen hetki tulee ikuistettua, hyvässä ja pahassa. Siinä missä ennen riitti yksi filmirulla, tai korkeintaan kaksi, vuodessa, nyt kuvia voi kertyä tuhansia samassa ajassa.

Mitä muistoalbumi kertoo kuvineen? Kyllä, olin nuorempana sileämpi, vaaleampi ihoinen ennen Italian aurinkoa, tukkakin oli paremmin, ja kiloja reilusti vähemmän. Olen ulkoisesti vanhentunut, mutta mikä yllätys se nyt on. Minua kiinnostaa ulkokuoren lisäksi sisäinen kehitys. Mitä sisuksissani oli ennen, ja mitä siellä on nyt?

Olen tullut siihen tulokseen, että olen hyvä tällaisena. Enkä pelkästään hyvä, vaan ihana. Aivan kuten ystävät minulle sanovat, ja minä kuuntelen puoliksi ihmeissäni. 

Olin nuorena ehkä enemmän ihana ulkoisesti, mutta vähän ontto sisältä. Tunteet olivat tylyjä, ja niin oli välillä naamakin. Jotain sieltä puuttui, itsevarmuutta ainakin. Nyt olen "täyttynyt" elämänkokemuksella, ihan oikeasti kärsimyksen kautta noussut ylös jaloilleni. Välillä käydään polvillaan, levätään hetki otsa maassa, ja sitten noustaan taas. Sellainen kummasti kehittää.

Tämä on "ylösnousemusvuoteni", Jupiterin vuosi. Teen tiliä elämäni kanssa, itseni kanssa. 

En nuorene, en nuorru. Mutta kun katson itseäni kaikkine piirteineen, sisältä, päältä, yltä ja alta, näen, että olen silti nuori ja ilkikurinen. En suostu vanhaksi, liekö viisaaksikaan. Monttu auki elämää ihmetellen menen joka päivä, välillä unettomana, lopen uupuneena ja väsyneenä, välillä jo aamusta intoa puhkuen ja yön tunteja hyödyntäen.

Annetaanko jo puheenvuoro Reinolle? Sillä Reino Nordin laulaa tässä juuri minusta. Ja jos itse päätät, tämä kertoo myös sinusta:

Yrittäny sanoo sulle

Niin monta kertaa

Et ei täällä kukaan sulle

Vedä vertaa

 

Oot niin kauan painanu

Pitkää päivää

Moni muu jo pudonnut

Mut sä et millään

 

Ei sun tarvii enää selvittää

Ei sun tarvii enää kysyy keltään

Ei sua pysty enää kukaan estää

Sul ei oo menetettävää

 

Oot tehny selväks sen

Oot legendaarinen

Oot just täydellinen

Oot ihan ihme ihminen

 

Oot todistanu sen

Oot ainutlaatuinen

Oot ylivoimainen

Oot ansainnu kaiken

Sä voit olla just sitä

Mitä sä haluut

Se on sulle se ja sama

Jos ne ei tajuu

 

Oot menny sinne ja takas

Mist ei oo paluut

Sä tiedät hyvin kaiken

Niil ei oo hajuu

Oot todistanu sen

Oot ainutlaatuinen

Oot ylivoimainen

Oot ansainnu kaiken

Oot oot ansainnu kaiken

Oot ansainnu kaiken

Silloin ennen.
Näistä ajoista on vierähtänyt jo vuosikausia,
joistakin jo vuosikymmeniä.

Ilmettä vakavaa, karua, totista.
Ei puutu iloa, onnea, eikä välitetä mokista.

Siitä kaikesta on elämä tehty.

Tuoretta kamaa! Ajatukset, elämäntavoitteet
ja tärkeysjärjestykset on pistetty uusiksi.
Aina voi juhlia, jos ei muuta niin omaa elämää.

Because I'm worth it!
Ja usko pois, säkin oot.

Kortit kertovat elämäntehtävän

Ostin itselleni fantastisen, myöhäisen joululahjan aromaterapeuttiseen akupainallushierontaan. Voin todellakin kehua, että astuin kahdeksi tunniksi taivaaseen. Eikä hinta menolipusta ihanaan oloon ollut paha, vain 40 euroa (normaalisti kympin enemmän). Nyt sain laatua koko rahalla.

Tämä on hieman mainostusta, mutta vain hieman. Sillä sain tästä hierontakokemuksesta sellaisen elämänoppiläksyn mukaan, että oksat ja vielä lehdetkin pois.

Menin nimittäin hemmotteluhoitoon, ja tulin hoitolasta ulos elämäntehtäväni kanssa.

Akupunktiopainantaan perustuva hoito kuuluu Anne Nevantaustan "enkelihoitolan" palveluihin. Anne on myös opettajani länsimaista astrologiaa nyt opiskellessani. Hoidon jälkeen joimme kupilliset teetä ja juttelimme pitkän tovin kuunpimennyksestä, siitä superkuusta, joka pisti monen elämän ihan sekaisin, toisilla niin lopullisesti, että elämä päättyi juuri täydenkuun noustua taivaalle. Superkuu oli voimallinen, niin hyvässä kuin pahassa. Minulla itselläni oli nuppi aivan ihanasti sekaisin koko maanantain 21.1.2019, ja jos voisin elää sellaisessa mielentilassa aina, olisin varmasti maailman onnellisin ihminen. Eli superkuu meni kohdallani hyvin vai? Sanoisin, että joo. Todella!

Kun Aurinko siirtyi Vesimieheen, ja kuu veti supervoltit, olin voimani tunnossa. Se näkyi naamasta suoraan. 
Mikä fantastinen päivä!

Kun olimme superkuun voimakkaat, suurta muutosta ennustavat energiat käsitelleet ja muutenkin astrologiaa sivunneet, Anne kävi hakemassa minulle muutaman setin enkelikortteja. Vedetään kortit pöytään ja katsotaan mitä viestiä sinulle sieltä annetaan. Kolmas pakka toden sanoi. Se oli nimittäin Doreen Virtuen Life Purpose Oracle Guide -korttipakka, josta katsotaan oma elämäntehtävä. Ja se katsotaan kerran elämässä, ei enempää.

Ja nyt oli juuri se hetki. Otin kortit käteeni, sekoitin ne, pidin niitä kädessä ohjeiden mukaan ja siirsin oman energiani kortteihin. Lopuksi korttipakkaa pidetään sydämellä, ja pyydetään arkkienkeli Mikaelia kertomaan, mikä on minun tämän elämän tehtäväni. Voitte uskoa, että minua jännitti, mutta hyvällä tavalla. Olin avoin sille, mitä kortit kertovat, mutta en arvannut, että viesti olisi niin selkeä ja osuva.

Kortteja nostetaan kolme kappaletta. Kaikki elämäntehtävät ovat tärkeitä, mutta keskimmäisin on se kaikkein tärkein, johon tulee panostaa ja joka tulee ottaa tässä elämässä haltuun. Sitä toteuttamalla toteutat omaa alkuperäistä tarkoitustasi, et etsi enää, et tuhlaa energiaasi turhiin koitoksiin.

Tässä teille korttien kertomat tulokset. Tässä on minun tehtäväni maailmassa:

Ensimmäinen viesti:

Tarkoituksesi on tuoda taivaallista
parantavaa valoa ja rakkautta tähän maailmaan.

Toinen viesti:

Ymmärrät eläimiä ja kommunikoit niiden kanssa vaistomaisesti. Luota sisäiseen johdatukseesi, sillä eläimet ovat osa elämäntehtävääsi.

Elämääni liittyvät eläimet eivät ole ihan mitä karvaturreja tahansa, vaan kiinalaisen astrologian mukaisia eläimiä. Kun ottaa 60 eri eläintä haltuun ja alkaa viestiä niiden kanssa, ja kautta, täytyy itsekin mennä lauman mukana, yhtenä tai useampana näistä eläimistä. Melkein meni kortin kuvakin oikein, sillä gepardin sijaan oma kiinalainen horoskooppieläimeni on Tiikeri.

Kolmas, ja tärkein, viesti:

Kirjailija.
Sinulla on kirja sisälläsi,
joka haluaa tulla ilmaistuksi.
Löydä aikaa sen kirjoittamiseen.

Elämäntehtäväni on kerrottu. Kiitos, että sain sen tietää. Kiitos tarinasta, joka sisälläni jo odottaa.

Kunhan vielä keksisin mikä se on, millaisista sanoista se muodostuu, ja mistä se kertoo. Pieni aavistus minulla jo on.

Menin hierontaan, sain elämäntehtävän. Voisivatko olla elämäni parhaiten käytetyt 40 euroa?

Energianvaihtoviikot

Joko olet huomannut muutoksen? Olemme pikkuhiljaa karistamassa Maa-Koiran kurimukset kannoiltamme ja ujuttautumassa Maa-Sian energiapiiriin. 5.2. alkaen saamme totutella kokonaan uudenlaiseen energiakattaukseen ja palaan siihen vielä tarkemmin lähempänä varsinaista ajankohtaa.

Itse sain taas todeta, että kun länsimainen vuosi vaihtuu, ei oma energiatasoni vielä ole kovinkaan korkealla. Tällä kertaa se oli matalin mahdollinen. Muistelin taaksepäin, että olen kokenut vuodenvaihdebluesia myös menneinä vuosina. Tammikuun pari ekaa viikkoa menevät vielä jonkinlaisessa kuopassa, kunnes vasta helmikuun, syntymäkuukauteni, kynnyksellä alkaa paremmin saada kiinni uudesta energiasta. Kun raketit räpsähtävät taivaalle ja huudetaan hyvää uuttavuotta, se ei vielä mitään muutosta tuo. Se muutos tehdään elämällä taas yksi vuosi läpi, jokainen päivä kerrallaan, parhaamme mukaan.

Kiinalaisen uudenvuoden osuessa kuukautta myöhempään, helmikuun alkuun, ollaan jo selvästi kirkkaamman energian puolella. Valoa on enemmän, ja kevättalven puuenergia alkaa pikkuhiljaa nousta. Ja toiveikkuus ja oma olo kohentuvat valon myötä. Siksi minulle kiinalainen vuodenvaihde tuo enemmän onnistumisen tunteita, enemmän sitä YES-fiilistä, että nyt aletaan mennä eikä vaan meinata. Ja mihin sopisikaan paremmin uudenvuodenlupaukset terveemmästä arjesta kuin helmikuuhun, josta löytyy laskiaispullat, runebergintortut, syntymäpäiväkakut, ystävänpäiväleivokset ja monet muut houkutukset. Helmikuu on aikamoista herkkua!

Ennen kuin napataan noista nameista kiinni ja humallutaan sokerileipurin tuotoksista, niin tutkitaan vielä hetki kuluvaa kuukautta. Tämä tammikuu 2019 on hyvin harvinaislaatuinen tapaus, ja tunnen sen nahoissani. Osittainen auringonpimennys ja uusikuu 5.-6.1. antoi alkusysäyksen jollekin suurelle, josta voi vasta aavistella, että mitä se on. 7.1. Venus siirtyi Jousimiehen merkkiin, ja jousimiesnousuisena tunsin muutoksen heti. Synkkyys, toivottomuus ja masennus alkoivat kaikota, ja virkosin ihmeellisesti, kuin hypnoosista heräten. Elämää sittenkin on, ja se taitaa vielä voittaa.

11.1. oli maaginen muutoksen päivä, jolloin asiat yhtäkkiä nytkähtivät vauhdilla eteenpäin. Se on myös numerologisesti merkittävä tapaus mestarinlukuineen, ja siihen osui Auringon ja Pluton yhtymä, omaa persoonaa ravisuttava muutospotentiaali.

Nyt odotan täysikuuta tulevana sunnuntaina ja sen mukanaan tuomaa kuunpimennystä. Kaikki se kaaos, joka alkoi puoli vuotta aiemmin, on saava päätöksensä ja palkkionsa, näin olen lukenut. Heinäkuiset eklipsit sekoittivat elämäni täysin, joten olisi aikakin saada siihen jo jotain järjestystä. Ottaisin mielenrauhani erittäin mielelläni takaisin, kiitosta vaan.

Olen myös oppinut tärkeän oppiläksyn elämästä, jonka tulen aina muistamaan. Vaikka taivaalla kuinka viuhuisivat planeetat, tähdet ja pimennot, niin oma aktiivisuus ja aloitteet painavat vaa'assa enemmän kuin mikään muu. Kun itse olet synkassa astrologisten ilmiöiden kanssa, hyödynnät ne ja isket juuri siihen sopivaan rakoon, etkä jää odottamaan, että tähtipölyä sataa suoraan syliisi, niin jotain voi oikeasti tapahtuakin.

Ei ole aina helppoa olla oman elämänsä sankari. Joskus sen viitan antaisi mieluummin jollekulle muulle. Ole sinä minulle elämäni sankari. 

Omaa vastuuta ei voi kuitenkaan välttää. Tässä se lepää harteillani, vastuu omasta onnellisuudesta, omista reaktioista, omista pärjäämismalleista.

Vuosi 2019 tulee olemaan jotain todella suurta, tunnen sen. Ihan jokaikinen horoskooppi ei sitä kenties etukäteen ennusta, mutta riittää kun tuntee muutoksen mahdollisuuden omassa vatsanpohjassa asti.

En ole aivan varma mistä oli kyse, kun meedioistunnossa minulle kerrottiin, että käyn parhaillaan läpi veden vihkimystä. Mutta minulla on siitä aavistus. Niin paljon on suolavettä virrannut näistä kyynelkanavista, että kyllä siitä vihkimaljaankin jo sisältöä saisi.

Ei mennyt vielä ole mennyttä, mutta sitä on kenties kevyempi kantaa nyt. Sillä minulla on Venuksen, Jupiterin, Marsin ja monen muun planeetan tuki, ystävien tuki ja koko kosmoksen hyvien voimien tuki takanani. 

Nyt on hyvä hetki vaihtaa omia energioita, sekä kotona että pään sisällä. Kotini olen jo puhdistanut, sillä energeettisesti herkkä ihminen sanoi kotonani käydessään, että olet putsannut energiat hyvin, entinen kumppanisi ei ole täällä enää.

Pään sisus kaipaa vielä vähän pientä laittoa, hienosäätöä ja kiillotusta. Mutta kuinka hieno siitä tuleekaan, kun työ on lopulta tehty. Kaiken sen vaivan ja hammastenkiristyksen arvoinen, varmasti. Suorastaan vedellä vihitty.

Toivotan sinullekin antoisia energianvaihtoviikkoja!

Jos et tee mitään muuta kotisi energioiden eteen, niin siivoa huolella ja osta silmäniloksi kukkia tai uusi viherkasvi. Sieltä se omakin energia lähtee nousemaan.

Jos ei muualla pääse päänsä sisältä pakoon, niin taidemuseossa ainakin. 111-taikapäivänä avarsin tajuntaani taiteella, ja kyllä siellä jokin ratas notkahti eteenpäin, kohti uutta ja tuntematonta.

Maailma muuttuu, eskoseni, ja itse on muututtava sen mukana. En usko, että luovun "rakkaussuklaasta" tänäkään vuonna, mutta aion ottaa selvää, mitä punaiset alusvaatteet tekevät makuuhuoneen energioille. Siis puhtaasti fengshuin nimissä tämäkin!

Eniten kiinnostaa kaikki

Olen todennut olevani nykyään kiinnostuja. Haluaisin ottaa kaiken maailman tiedon haltuun, kuten Jousimies nousumerkkinäni mahtipontisesti asian ilmaisee. Tutkiva aurinkomerkkini Vesimies on niin nenä kiinni kirjoissa, että nyökkää hajamielisesti ja jatkaa lukemista. Niin paljon tietoa, niin vähän aikaa.

Aina ei ollut näin. Olin joskus ihan tosissani sitä mieltä, etten halua opiskella enää yhtään mitään. Tässähän on koulut jo käyty, työpaikka saatu ja sorvin äärellä on sinun leipäsi ansaitseman. Minuahan ei enää opiskelemaan saa, sanoi Virpi vuosimallia noin 2005.

Nykyään en muuta tekisikään kuin opiskelisi, jos siitä vielä palkkaa saisi. Kauas taakse jäi se aiempi sorvi ja sen vääntäminen päivästä toiseen.

Kun ikämittari kolkuttelee kohta 42:ta, eikä vieläkään ole ihan kirkastunut se viimeinen uraetappi elämässä, saattaa tuntea itsensä vähän epäonnistuneeksi hetkittäin. Miksi muut tietää ja osaa ja tekee, ja minä vain ajaudun eteenpäin kuin tuuli, ensin tuonne puhurin lailla, sitten hetken tyynenä huoaten, kunnes taas viima vie eri suuntaan? 

Minusta on pitänyt tulla montaa sorttia. Lapsena kiehtoi olla näyttelijä estradilla, mutta onneksi tajusin, ettei minulla ole siihen taipumuksia, viileä ja vetäytyvä Vesimies kun on aika kaukana näyttelijöiden leiskuvasta Leijonasta. Halusin runoilla ja kirjoittaa, mutta en sitten koskaan sitä tehnyt. Halusin käsityöläiseksi, mutta suku puhui minut lukioon, onneksi. Aivotyöläisyys istuu minulle paremmin kuin neula peukaloon.

Akateemiseen muottiin puristuttuani tiesin, etten ainakaan koskaan halua opettajaksi tai tutkijaksi. Hakeuduin yhden haaveammattini kääntämisen pariin, mutta päädyinkin pyörittämään viuhaa oravanpyörää, joka kauttani heitti käännökset asiakkailta kääntäjille, ja sitten taas takaisin. Ikuisesti välikätenä, punakynänä, deadline-niuhona. Käsityöläisyys oli napin painamisesta aika kaukana ja aivojen kapasiteetti meni lähinnä ylikuumenemiseen. En osannut edes näytellä, että nautin.

Sitten halusin sisustussuunnittelijaksi toteuttamaan esteettisiä visioitani, mutta minut heitettiin sisustustekstiilipuolelle. Äkkäsin, että kuosien suunnittelu on uusi musta, ja uppouduin siihen täysin, innostuksen puna kasvoilla. Kunnes tajusin, että minua kiinnostaa vain tekninen ja luova puoli. 

Kun kuosi oli valmis pitkällisen yksinäisen äheltämisen jälkeen (kokeilu, yrittäminen, erehdys, suurimmat opettajani), minua ei enää kiinnostanutkaan alkaa markkinoida sitä tai miettiä miten saan sen ihmisten ulottuville lopulliseksi tuotteeksi. Minua kiinnosti pelkkä luomisprosessi, ei tuotantoprosessi. 

Markkinointi on jotain, joka tuottaa minulle vähintäänkin näppylöitä naamaan, ellei peräti ryppyjä otsaan. Liekö siis mikään ihme, ettei kuosisuunnittelu-urani lähtenyt lentoon... Minun olisi pitänyt markkinoida itseäni joka rakoon ja siihen mennessä olin jo kiinnostunut enemmän jostain ihan muusta. Kuten fengshuista ja astrologiasta. Henkisetkin asiat alkoivat kiinnostaa materian sijaan, ja kirjoittamisesta muodostui uusi sisäinen pakko.

Punainen elämänlanka vilahtaa välillä silmien ohi, mutta jotain pitäisi tehdä, että siitä saa myös kiinni. Muuten on kasa langanpätkiä kourassa, eikä mitään pitkää narua, jota voisi alkaa keriä rullalle. Ja näyttää muille, että katsokaa, tässä minulla on jotain tuloksia, nätti ja näppärä elämänsuunnitelma, joka tuottaa hedelmää - tai ainakin sileää, kaunista lankaa.

Tiedän jo aika hyvin mitä en missään nimessä halua (aikaisia aamuja ja raahautumista samaan paikkaan tekemään jotain minkä joku muu määrittelee). Ja tiedän, että saan itsestäni uskomattomia juttuja irti, kun annan vainun viedä palavan innostuksen perässä. Mutta entä jos niin moni polku tuoksuu merkkejään jättävältä nartulta? Minkä näistä kaikista kinttupoluista valitsisin?

Sain selvyyttä tähän ammatinvalinnan elämäntuskaan tällä viikolla, astrologian kautta, tietenkin. Astris-keskusteluryhmässä pitkän linjan astroilijat paljastivat olevansa vähintään viiden eri ammatin läpikäyneitä ja edelleen miettivät mikä heistä voisi tulla isona. Kenties Iso Astrologi? Helpotuksen huokaus. Sitä saa siis vielä näin isonakin miettiä ja ihmetellä, että kuka ja mikä voisin oikein olla.

Joku osasi kertoa, että 42-vuotiaana alkaa vihdoin tietää. Että siihen lukuun kätkeytyy salaisuus oman elämän suunnasta. Ja kaikki, mitä olet siihen mennessä elämässäsi tehnyt, alkaa loksahdella paikoilleen kuin tuhannen palan palapelissä, jota olet niin hartaasti vuosikaudet kasannut. Kaikki on ollut pelkkää reunaa, pelkkää silmissä vilisevää massaa. Kunnes sitten alkaa hahmottua kokonaisuus, kaikista niistä pienistä harharetkistä, kaikista niistä kursseista ja työn pätkistä, jotka aloitit ja sitten unohdit.

Mikä mahtava juttu, että ihan pian täytän juuri tuon 42 vuotta! 

Vertaistuki on parasta. Sen avulla minäkin nyt tiedän, että toivo ei ole menetettyä, vaan että nyt se kaikki vasta kunnolla alkaa. Kaikki se kokemus, mitä on tullut vahingossakin kerättyä, nivoutuu lopulta yhteen ja tiivistyy kovan paineen ja ajan alla timantiksi. 

Onko sinunkin elämäsi palasina maailmalla? Poltteleeko mielessä toive jostain ihan uudesta urasta? Entä joko mittarissa on pian 42 vuotta? Toivottavasti, sillä nythän me tästä avataan se jouluaaton viimeisin luukku ja nähdään, mistä tässä kaikessa odottamisessa oikein on kyse.

Ja kuten Taru sormusten herrasta -näytelmässä niin osuvasti sanottiin, muistakaa, että iloisin mielin on paljon mukavampi matkata omaa kohtaloaan kohti.

Siis iloista joulun ja uuden elämän odotusta!

Kaikkeen tekemiseen pitää olla riittävän hyvä kannustin.