Resonoi rakkautta

Juna meni justiinsa ja minä jäin Suonenjoen asemalle. Terve mansikat, terve lapsuudenystävä. Hauska nähdä pitkästä aikaa.

Kävin heinäkuussa kaverini Virpin luona synnyinseuduillani Savossa, sillä hän oli muuttanut miehensä kanssa uuteen taloon ja eri paikkakunnalle. Ja millaiseen taloon! Tullessani pihaan näin kolme eri rakennusta ja kaupunkilaiselämään tottuneena kysyin, että montako perhettä tässä asuu. Olisihan se pitänyt arvata, että maalla on manteretta ihan eri tavalla, tämä oli kaikki vain yhdelle pariskunnalle ja heidän lemmikkieläimilleen (tosin koira on kyllä aika iso). Tuolla on punainen sauna, tuossa on liiteri ovineen ja kopperoineen ja tuolla takana on autokatos kolmelle autolle. Eikä naapureita näy missään, vaikka ollaan kirjaimellisesti muutaman askeleen päässä keskustasta. Tätä siis on oma rauha ja pihamaa keskellä pikkukaupunkia Savon sydämessä. Elämä täällä maistuu varmasti yhtä makealta kuin ne seudun mansikat.

Jonkin aikaa paikkoihin tutustuttuani alkoi fengshui-mittarit nakuttaa päässäni. Täällähän on tilankäyttö ajateltu entisaikojen viisaalla logiikalla. Iso lasikuisti on valoisa ja avoin eli tässä on se fengshuin paljon puhuma Ming Tang, korkea palatsi, heti vastassa. Eteisenhän pitäisi antaa esimakua kodista ja kirpaista huulilta ihastunut henkäys. Täällä sellainen kyllä pääsi, niin minulta kuin talon omistajilta kun he sinne ensimmäistä kertaa astuivat. Sydän ja järki pääsivät asunnonostoneuvotteluissa sulavasti sopuun keskenään ja nyt Virpi ja Jari Kosonen ovat asuneet 100-neliöistä taloaan viime lokakuusta asti.

Sisääntullessa lasikuistilla takit ja kengät on näpsäkästi piilotettu komeroon ja verhon taa, eikä perinteistä nykyasuntojen "kaikki kaatuu päälle" -fiilistä ole. Tänne mahtuu kokonainen sohva ja isokokoinen koira heiluttamaan häntäänsä. Hyvin suunniteltu! Mainittakoon vielä, että mitään tuulitunnelia ei pääse muodostumaan, kun vastassa ei ole ikkunaa, eikä kyllä peiliäkään.

Hienot fengshuit jatkuvat sisempänä. Wc-tilat ovat kauimmaisena kuten kuuluu, joten energiat pääsevät kiertämään koko kodin ennen poistumistaan. Kodin keskellä avautuu iso keittiö, jossa on laskupintaa ja kaapistoa joka lähtöön. Kodista löytyy peräti neljä tulisijaa: keittiön leivinuuni ja hella, yksi muurattu takka olohuoneesta, toinen punaisten samettituolien kansoittamasta salista ja yksi pönttö vielä makuuhuoneesta. Täällä lämmitetään puulla ja siitä jos mistä tulee kyllä hyvää fengshuin alkuenergiaa. Tulielementti on siis oikeasti läsnä.

Se mikä minut - ja kaikki muut tänne tulevat - hurmaa, ovat nuo pitsi-ikkunat. Aijjai, miten on lasin ja puun liitto kaunista, kun on puuseppä päässyt näyttämään taitonsa! Ikkunat ovat tietenkin suojellut, eli niitä ei ole kukaan aiempi omistaja päässyt tärvelemään. Olemme nimittäin vuonna 1887 rakennetussa puutalossa, jossa Suonenjoen aseman ratamestari aiemmin asui. Nykyisessä pihasaunassa hänellä oli toimisto ja junat kulkivat vierestä. Niin ne tekevät nykyäänkin, mutta junaliikenne on yllättävän toissijaista, eikä sille juurikaan lotkauta korvaansa. Vähän tärisyttää välillä, kun pidempi tavarajuna menee ohi, mutta se tuo vain elämän ääniä. Sillä muuten täällä on rauhallista kuin huopatossutehtaalla, tai pappilan salongissa. Kello sanoo tiktok, koiran häntä lätkähtää lattiaan ja kynnet rapisevat parketilla, sisälle eksynyt hyttynen inisee (mutta ei kauaa). Vanhan ajan grammari iskelmineen sopisi tänne hyvin ja kiikkustuolissa istuessaan voisi kuvitella joutuneensa aikakuplaan. Nykyajan härpäkkeet, kuten televisio, on piilotettu Virpin käsistään kätevän isän mittatilaustyönä tekemään kaappiin. 

Chi-energian kannalta täällä on riittävän leveät kulkuväylät ja mikä parasta, huoneiden välillä pääsee kulkemaan ympyrää. Koirat ja lapsethan siitä aina iloitsevat ja alkavat kirmaamaan villisti ympyrää, ja tulee siitä itsellekin mukavan kotoisa olo. Väitän, että tämä on vanhoissa puutaloissa yksi merkittävä hyvän olon tuoja. Energia kulkee ihmisten liikkeen mukana, eikä kotiin muodostu pitkiä käytäviä, kun huoneet ovat ringissä. Voisiko joku tuoda tämän uudelleen muotiin? Sen minkä oviaukoissa menettää, yhteisöllisyydessä ja hyvässä hapessa voittaa. Sillä jos energia kiertää, niin kiertää se itse hengitysilmakin. Täällä ainakin on hyvä hengittää, sillä rakennusta ei ole liian hätäisillä remonteilla päästy pilaamaan. Talo on seissyt tässä jo 130 vuotta ja toiset sata vuotta voi hyvinkin olla luvassa. Koputetaan puuta.

Eräs toinen vanhojen talojen hurmaava puoli on huoneiden ketjutus peräkkäin ja pitkät näkymät. Täällä on sellainenkin: olohuoneesta on käynti saliin ja salista makuuhuoneeseen. Jotain rauhoittavaa siinäkin on, kun näkee monta erillistä huonetta kerralla, etenkin jos kaikki ovat niin siistejä ja kauniisti sisustettuja kuin täällä. Tänne pitsi, sametti ja pellava sopivat luontevasti ja Ikean kalusteiden sijaan huonekalut on hankittu käytettyinä, useimmiten sukulaisilta. Tunnearvoa on siis päässyt kertymään.

Huonekorkeus on juuri sopiva, kolmisen metriä. Pään päällä on tilaa ajatuksille, mutta ne eivät sentään karkaa ylikorkean olohuoneen katonrajaan. Oma veikkaukseni on, että nykyajan tuplakorkeissa oleskelutiloissa chi-energia vähän kuin hämmentyy ja villiintyy ja itse ihmiselle tulee sellainen turvaton olo siellä alhaalla. Sillä eikös energialla ole aina tapana nousta ylemmäs? Liian matalassa tilassa taas happi tuntuu loppuvan kesken. 

Portaat vintille ja kellariin on sijoitettu fiksusti erilliseen siipeen, joka ainakin toistaiseksi on kylmää tilaa. Eipähän tule sitä portaikkoa keskelle taloa, mitä fengshuissa sanotaan pariskuntaa erottavaksi piirteeksi. Täällä pysytään tiiviisti yhdessä. Tsekkasin nimittäin kännykän kompassilla pikaisesti, että mistä ilmansuunnasta pääoven energiat tulevat, ja sieltä lounaastahan ne. Eli parisuhde-energiat ovat kovassa nosteessa joka kerta kun ulko-ovesta ja eteisestä kuljetaan. Pohjoisessa uran ja uusien alkujen alueella ladataan öisin akkuja, jotta jaksaa taas joka päivä töitä tehdä, joka ainoa päivä seitsemäksi mennä. Mutta työpäivän jälkeen on taas ilo palata tähän taloon ja vetää kunnon annos hyvää fengshuita ja chi-energiaa keuhkoihin.

Katsotaanpa vielä mitä numerologia sanoo itse osoitteesta, Rakkaudenkuja 8:sta (sielunsilmin.blogspot.fi):

"TALO NUMERO 2

tasapaino, yin ja yang -energiat, kaksinaisuus

Koti, jossa on luvun kaksi värähtely, on erinomainen koti kahdelle ihmiselle, jotka aikovat jakaa tilan kämppäkavereina, rakastavaisina tai aviomiehenä ja vaimona. Kakkosen värähtely on kuin kaksi kynttilää palaisi samasta lähteestä. Ihmiset jotka asuvat tässä talossa ovat yhdistyneitä kuin herneet ja palot. Olet virittäytynyt erityisellä tavalla niiden energioihin ja tunteisiin joidenka kanssa jaat tämän kodin. Koti sopii erityisen hyvin nuorille pareille ja perheille. Eläminen kakkoskodissa on sitä, että halutaan saavuttaa harmonia ja rauha diplomaattisella tavalla. Saatat huomata seisovasi taka-alalla useammin kuin korottaen omia mielipiteitä ja näkemyksiäsi. Huomaat voivasi täysin ja rakastavasti ymmärtää toisten näkökulmia, täällä avioliitto ja kumppanuus lujittuvat. Kakkoskodissa kukoistaa niin puutarha kuin musiikki, taide ja magia. Tämä koti on myös erinomainen intuitiivisten ja selvänäköisten kykyjen tutkimiseen ja kehittämiseen. Tässä talossa osataan ottaa rennosti ja olla mukavuudenhaluisia."

Eikö kuulostakin siltä, että tämä on parisuhteelle ja rakkaudelle mitä osuvin koti? Ei tätä ihan turhaan ole Rakkaudenkujaksi nimetty ja kun siihen vielä lisätään numero kahdeksan, joka fengshuin mukaan tuo onnea, vaurautta ja ikuisuutta, niin sanoisin, että viisas valinta. Tämä talo resonoi rakkautta ja hyvää oloa. Taidan tulla toistekin käymään. Ensi kerralla saatan hyvinkin tuoda mukanani oikean valokuvaajan sisustuslehtikuvauksia varten. Mutta ei nuolaista suklaakonvehtia vielä ennen kuin syksy hämärtää. Nautitaan sen sijaan kesästä ja rakkaudesta nyt!

Pihalla on tilaa istuskella ja istutella.

Keltainen talo ja onnennumero.

Nyt menee romantiikan puolelle! Parilliset portit ja kukkaistutukset, kyyhkyset juoma-altaalla ja kuja rakkauden.

Ei ihan kaikilla ole tämän näköistä eteistä.

Kun talo on vanha, niin antiikkiset tavarat istuvat sisustukseen paremmin kuin hyvin.

Omat köllöttelypaikat niin emännälle, isännälle kuin koiralle.

Pienet yksityiskohdat rakentavat kodin tunnelmaa.

Virpi keräilee koiria, Jari autoja.

Olohuoneessa on sitä jotain. Sanotaan sitä vaikka hyväksi fengshuiksi.

Koira, punaiset tuolit, takka ja lämminsävyinen ryijy tuovat kaikki kotiin tulienergiaa.

Makuuhuoneen tapetti menee seuraavaksi vaihtoon, tilalle suunnitellaan jotain vaaleampaa ja vanhaan taloon sopivaa. Sängynpäädyksi on tulossa vanha puuovi. Sänky sijaitsee tietysti kapteeninpaikalla ja aikamoinen parisuhdetehoste tuo hääkuva.

Keittiössä on aiemman omistajan valitsemat persoonalliset kaapistot ja paljon tilaa tanssahdella - tai avata ääntä - kotiaskareiden lomassa. Pienestä pitäen laulanut Virpi on tuttu näky paikallisilta tanssilavoilta.

Sinivalkoista antiikkia. Patalaput ovat Jarin äidin tekemä käsityöaarre.

Sielu lepää vanhan talon tavaroissa ja kerrostumissa. 

Virpin kauniita asetelmia löytyy pitkin taloa.

Pihalla on man cave, eli liiterit, varastot ja auton puunaustilat.

Vanhan pihapiirin charmia.

Saunarakennuksesta löytyy lisää antiikkiaarteita.

Oma sauna. Testasin, että on hyvät löylyt.

Alvar Aalto ja fengshui

Ymmärrän, että mitä tunnustan seuraavaksi saattaa järkyttää monia, mutta toivottavasti toivutte pian. En nimittäin lainkaan pidä Alvar Aallosta ja hänen suunnittelemistaan huonekaluista. En ole nähnyt Villa Maireaa, Paimion parantolaa tai muitakaan Aallon arkkitehtonisia luomuksia. Oi, mikä pyhäinhäväistys! 

En tiedä mikä siinä on, mutta kuuluisat koivuiset ritiläpenkit, jakkarat ja pöydät eivät saa minussa aikaan mitään positiivisia sävähdyksiä, päinvastoin. Niissä on jotain liian pelkistettyä ja haukotuttavaa minun pursuilevaan sisustustyyliini. Puoli Suomea on tätä viivapuhdasta skandityyliä täynnä ja epäilenkin, että minut siirretään jollekin mustalle listalle välittömästi kerrottuani, ettei Aalto-tyyli ole minua varten. Sillä onhan kokonainen yliopisto nimetty hänen mukaansa ja kyseessä on Suomen tunnetuin henkilö ulkomailla, ehkä Sibeliusta lukuunottamatta (ja Kimi Räikköstä).

Olen aina ihannoinut englantilaistyylistä runsautta, jossa kukat kukkivat yltympäriinsä huushollia niin tapeteissa, verhoissa, tekstiileissä kuin puutarhassakin. Jotenkin englantilaistyyli liittyy mielessäni ikuiseen kesään ja auringonpaisteeseen, teehetkeen ja kakkuihin ja juoruiluun kupposen ääressä, kertakaikkiaan ilman oikeaa huolenhäivää. Vähän niin kuin dekkareissa, joissa Marplen kaltaiset mummot ottavat paatuneet murhaajat kiinni. Tällaisessa idyllisen pikkukylän mielenmaisemassa asuisin kernaasti, etenkin jos todellisten murhien määrää voidaan vähän rajoittaa eikä liian uteliaita naapureita juoksisi koko ajan iltapäiväteellä. Koska en ole ihan mummoutunut kuitenkaan, yhdistäisin tähän englantilaisestetiikkaan vaikka graffiteja ja räväkämpää modernia graafisuutta, kaikkea silleen tyylikkään kivasti sekaisin.

Alvar Aallon ankarasta askeesista tulee mieleen paljaat koivut koleassa tuulessa, järveä peittävä jäähile ja loputon pimeys vailla toivoa tulevasta valosta. Liian suomalaista siis. Osaamme kyllä pelkistää, olemme siinä suorastaan mestareita, mutta kaipaan kyllä vähän turhaa koukeroa elämää sulostuttamaan. Kotini on silti aika maltillisesti kukikas, mutta oikean asunnon tullen sisäinen kukittajani saattaisi päästä villisti valloilleen.

Tajusin kuitenkin käydessäni Helsingin taidemuseon Modernia elämää! -näyttelyssä, että Aallon funktionalistisessa vanerin taivuttelussa on puolensa. Hänen huonekalusuunnittelunsahan on täyttä fengshuita! Kaikenlainen kulmikkuus on taivuteltu mutkalle ja luotu luonnollisia, ihmistä lähellä olevia muotoja. Siksi Aallon huonekalut siis vetoavat "meihin". Ne eivät uhkaa tylyllä kulmikkuudellaan, vaan tarjoavat chi-energian mentävät pehmeät mutkat sisustukseen. Kaikki kaartuu, pehmentyy, taipuu niin silmän kuin kosketuksen alla. Aalto lienee ollut fengshuin vankkumaton kannattaja, nyt sen tajuan. Ei liikaa virikkeitä, vaan tilaa zenmäiselle tilan aistimiselle. Minimalismia mielelle, aikakaudella jolloin emme vielä puristuneet tavaravuorten väliin.

Voinkin tästä lähtien tehdä aselevon Alvar Aallon kanssa ja nähdä hänen arvokkaat fengshui-pyrkimyksensä huonekalu- ja tilasuunnittelussa. Se ei silti vielä tarkoita, että haluaisin katsella hänen tuotteitaan omissa ympyröissäni, jatkan edelleen rönsyilevämmällä linjalla. Mutta yksi Aallon tuote salaa miellyttää silmääni, arvaatko mikä se on? No tietysti kimalteleva Kultakello-valaisin! Kun silaat esineen kuin esineen kullalla, alan heti kiinnostua. Minussa on varmaan uusrikkaiden venäläisten ökygeenejä jossain piilossa - sukummehan tulee muutaman sadan vuoden takaa Karjalasta päin.

Kurvit kohdallaan! Suomalainen huonekalusuunnittelu osasi menneinä vuosikymmeninä hyödyntää fengshuin oppeja täydellisesti. Jokainen kulma on taivuteltu sulavampaan muotoon. Tämän tajusin nyt meneillään olevassa HAMin Modernia elämää! – Suomalainen modernismi ja kansainvälisyys -näyttelyssä.

Kullan kimallusta ja tuttua kuosittelua - suomalaisia taidonnäytteitä.

Prameileva fengshui-matka Prahaan

Helmikuinen matka Prahaan yhdisti monta huvia yhdellä kertaa. Juhlimme syntymäpäiviäni, harjoittelimme videoiden tekoa, tapasimme vuoden takaisia satunnaisia tuttavia ja etsimme tästä viehättävästä kaupungista arkkitehtuurisia fengshui-kohteita.

Koska täytin tasavuosia, mieheni päätti järjestää minulle yllätyksiä matkan varrelle ja niinpä emme tällä kertaa laskeskelleet pennosia vaan leikimme äveriästä. Oma kuljettaja nouti meidät lentokentältä ja vei suoraan 4-tähden hotelliin. Seuraavana päivänä oli ohjelmanumerona yllätysillallinen fengshuin mukaan sisustetussa Maitret-kasvisravintolassa, jonka kaarevista muodoista kirjoitan ihan oman raportin tuonnempana. En sitä ennen edes tiennyt, että fengshuin mukaan suunniteltuja ravintoloita on ylipäätään olemassa - saati että sellainen löytyisi juuri Prahasta! Miehelleni täydet pointsit, että hän oli sellaisen löytänyt kaupungin satojen, ellei tuhansien, ravintoloiden joukosta.

Koko lomamatkan "emme ole köyhiä emmekä kipeitä" -teema huipentui viimeisen illan kylpyläkokemukseen Alchymist-luksushotellin tiloissa shampanjoineen, hedelmälautasineen, aasialaisine parihierontoineen ja illallisineen. Kun kysyin mieheltä montako kuukautta tämän jälkeen pitää tehdä töitä, että koko hoito saadaan maksetuksi, kävi ilmi, että kyseessä oli vähän niin kuin groupon-tyylinen tarjouspaketti (onneksi! Ei tarvinnut jäädä tiskaamaan tai niksauttelemaan muiden niskoja). Kenties tämä luksusravintola/spa-hoitola/hotelli tarvitsee välillä vähän rahvaankin apua pysyäkseen pystyssä, jos varakkaita kosmopoliitteja ja venäläisiä oligarkkeja ei riitä ihan joka ilta jatkuvana virtana. Tunnustan kyllä miettineeni muiden asiakkaiden lompakon paksuutta ja kansallisuutta - ihan vaan silleen hillitysti ohimennen toisella aivolohkolla.

Mitä tällaisessa paikassa voi muutakaan olla kuin kristallikruunuja vessassa?

Hetki ennen hemmottelua ja kylpytakkiin sujahtamista.

Aito vesiallas kaloineen toi oikeaa fengshui-henkeä spa-hoitolan puolelle. Tunnelmallisessa tilassa tuoksui ylellisille öljyille, kynttilät lepattivat buddhien sylissä ja ajanvaraustilan suuri akvaario oli täynnä keltaisia kaloja. Kaikki omiaan tuomaan äveriästä ja seesteisen auvoista vaikutelmaa. Erittäin hyvää fengshuita siis!

Iltapalavinkki myös kotisohvalle.

Nyt ollaan luksuksen äärellä. Ikääntymisessä on etunsa.

Illallisen puitteet olivat erittäin "uusrikkaat venäläiset", mutta kerrankos sitä soljahtaa sellaiseen seuraan kuin kala haaviin. Sen kunniaksi söinkin mereneläviä ja huuhdoin ne alas tsekkiläisellä chardonneylla, kevyen jatsahtavan tunnelmamusiikin soidessa taustalla. Tämän ravintolan fengshui oli myös mielenkiintoinen: huokailin sydän pamppaillen kiinalaistyylisen seinämaalauksen kauneutta (valitettavasti meitä ei ohjattu juuri sen ääreen illallistamaan, vaan salin perukoille) ja mietin mitä vastakkain sijoitetut peiliseinät tekevät paikan energioille. Tila tuntui jatkuvan ikuisuuksiin, vaikka se olikin vain peilisalin illuusiota. Ainakin oman peilikuvan heijastuminen joka puolelta piti vähän varpaillaan, mutta muuten ei tuntunut, että tilassa olisi ollut edestakaisin pomppiva chi-energia.

Arvaatkin ehkä, että täällä ei filmattu fengshui-videoita tai nuoltu lautasta - hyvä, että uskalsin kännyä räplätä, niin rahvaanomaiselta se tuntui. Ja tarjoilijat pomppasivat luoksemme joka toinen minuutti täyttämään lasia - jos lasi oli vielä täynnä, he vain kaarsivat sulavasti pöydän ohi ja palasivat kohta uudelleen.

Kultaa, samettia, kristallia, peilipintaa, seinämaalauksia ja hillittyä valaistusta - siitä on hienot ravintolat tehty.

Voi miten kaunista! Itämaiset seinämaisemat ovat uusi ihastukseni.

Luksusta. Vain rikkaille - ja tällaisille uuskeski-ikäisille.

Olin rohkaistunut ostamaan matkalle uuden uutukaisen garderoobin ja uusia koristeita korvalehdille, joten tunsin oloni vähän astetta spessummaksi. Lisäksi laitoin hiukset ojennukseen joka aamu, jotta valokuvista ja videoilta välittyisi ikuisesti hyvä tukkapäivä. Kaiken kruunasivat matkalta löytyneet maailman hohdokkaimmat herrainkengät, sillä traktoripohjaisilla Suomen talveen tehdyillä karvavuorikengillä ei oikein olisi ollut asiaa tuonne hienon ravintolan kokolattiamatolle. Vai mitä sanotte näistä, onko tarpeeksi kimallusta niinsanotusti parempiin piireihin?

Olin jo valmiiksi miettinyt, että Prahan matkalla voisi vaikka alkaa filmata jotain videomateriaalia ja raportoida mitä fengshui-silmään nyt sattuukaan osumaan. Koska kyseessä oli lomamatka ja filmausvälineistömme oli aika kevyttä, niin asenne valikoitui sen mukaan. Siinä missä mieheni kuvasi sitä minne satuin sormella osoittelemaan, niin itsekin puhuin sitä mitä sylki suuhun toi. Sitten vaan toivoimme, että kaikki loksahtaa paikoilleen editointivaiheessa (ja sitä toivomme edelleen. En ole vielä nähnyt kuin yhden pätkän omista puheistani...) 

Kaksi ottoa oli ehdoton maksimi, jos ensimmäinen ei mennyt heti purkkiin, mutta tarkoitus oli ottaa rennosti ja sallia pieni oikeiden sanamuotojen hakeminen. Jos olisin yrittänyt puhuessa muistella mitä pitää sanoa ja missä järjestyksessä, jonkinlainen pingotus olisi varmaan alkanut näkyä läpi. Siksipä fengshui-vinkit tai hyvää/huonoa fengshuita -tuomiot olivat aika yksinkertaisia ja rautalangasta väännettyjä. Annoimme sattumallekin oman mahdollisuutensa, kun kuljimme minne nenä vei. En lupaa vielä milloin videomme valmistuu, mutta onpahan jotain kivaa mitä odotella - niin meille kuin teillekin! 

Näin loppuun jätän lukijoille ajatushaasteen: mitä tapahtuu jos sinäkin heittäytyisit ajatustasolla yltäkylläisyyteen ja puutteen sijasta ajattelisitkin olevasi upporikas? Sodastreamillä (tai pillillä) saa kraanavedenkin kuplimaan kuin shampanja ja hedelmät voi syödä myös kauniisti lautaselle leikattuna. Kiiltävät kengät nyt viimeistään tuovat ylevän olon ja niitä on nyt ainakin Prahan kauppojen perusteella kohta jokaisen jaloissa. Tai sitten "unohda" rahaa takintaskuun, jotta voit aina kädet taskuihin tunkiessa muistaa, että onhan minulla rahaa ja varallisuutta. Itse ainakin luksuselämää mansikan verran maistaneena haluan ajatella, että tätä on tulossa vielä paljon lisää, suorastaan yllin kyllin. Olenhan sen arvoinen. Ja sinäkin olet!

Kerrankin päästiin matkaan Turusta käsin. Game on, eli nyt rullataan lähtöön ja pistetään dieselit haisemaan!

Hotellihuoneesta löytyi punainen "kuningattaren valtatuoli". Jos prinsessaleikit on iän puolesta ohi, voi aina heittäytyä kypsempiin rooleihin.

Tein tuttavuutta huoneemme palkin kanssa ja tarinoin sen aiheuttamasta sha-energiasta tovin jos toisenkin. Ilman palkkia olisi jäänyt hyvät esimerkit havainnoimatta, joten kaikella on tarkoituksensa, vaikka palkki sitten osoittaisikin suoraan sänkyä kohti ja blokkaisi ovesta sisään tulevan chi-energian. Eihän tänne asumaan ole tultu.

On siinä ovella kokoa. Varmasti mahtuu chi-energiakin peremmälle. Mahtipontisuutta löytyy siis muualtakin kuin Amerikasta, missä kaiken sanotaan olevan suurta. Pitäisi lähteä meren taakse katsomaan, miten on siellä fengshuin laita.

Graffitit Prahassa antavat mukavasti särmää laiskanpulskeaan porvarismaisemaan.

Ihana näkökulma taivasta kohti kurkottavaan sha-energiaan. Teräväkin voi olla kaunista, kun se ei osoita suoraan ketään päin.

Tästä kaarevien muotojen palatsista tuli hyvät ja orgaaniset fengshui-vibat. Vaurautta tuova vesistö on kotiovella. Ja ei tässä ihan köyhillä olisi varaa asuakaan.

Luksusta oli myös oman hotellin elävä takkatuli kirjastohuoneessa. Ja oma kirjasto vanhoine nahkatuoleineen, joissa voisi siemailla sherryä (tai mojitoa) liekkeihin tuijotellen - se vasta olisi jotain! Lisätään ehdottomasti toivelistalle.

Matkan varakkaaseen teemaan sopien bongasimme tämän Swarovskin kristalleista tehdyn lohikäärmeen - kuusinumeroinen summahan nyt on vaan pikkuhiluja taskun pohjalla.

Kevätretki fengshui-koteihin

Osallistuin Suomen fengshui-yhdistyksen kevätretkelle toukokuussa. Olin ensimmäistä kertaa mukana ja tutustuimme kahteen Kristiina Mäntysen piirtämään fengshui-kotiin Naantalissa ja Paimiossa. Siinä missä ensimmäisen perheen mies nimenomaan halusi oman "fengshui-linnakkeen" ja päätti arkkitehdin valinnasta, toisen perheen isäntä taas tuumasi, että "en mää semmosiin fengshui-hömpötyksiin usko." Mutta kuten hyvin tiedämme, kaiken takana on yleensä nainen. Niin tässäkin tapauksessa ja naisen fengshui-vakaumus ylitti miehen skeptisyyden.

Haluamme fengshuita! -lapsiperheen talo oli haastavalla kalliotontilla ja valmiissa talossa oli peräti 12 kulmaa (jota kuulemma rakennusvaiheessa sadateltiin useamman kerran. Opin myös sen, että kulmien rakentaminen on talossa kalleinta, kattojen ja hormien lisäksi). Tällaiseen erikoisuuteen päädyttiin tontin ja valonkierron ehdoilla ja jotta saatiin suojaisa sisäpiha.

"Ei me mittää fengshuita tarvita" -isäntä ja "jospa kuitenkin otetaan fengshui-ammattilainen" -emäntä taas oli eläkkeelllä oleva pariskunta, joka oli rakentanut loppuelämän talon lähelle palveluita. Yhteen tasoon rakennettu talo oli aurinkoisella paikalla ja sen puutarha kasvihuoneineen herätti vierailijoissa yhtä paljon innostusta kuin seesteiset sisätilatkin. Täällä oli luotettu vanhoihin hyviksi todettuihin tilajakoihin, kuten siihen, että talossa pääsee kiertämään ympyrää huoneista toisiin ja että keittiö on oma kokonaisuutensa, olohuoneesta erillään. Mummola-henkinen fiilis puri kummasti ja olimme heti käymässä taloksi. Olisimme mielellään jääneet pitemmäksikin aikaa upottavien sohvien uumeniin ja seinäkellon tikitystä kuuntelemaan, vaikkapa iltapäivätorkuille. Hyvä fengshui-tunnelma tainnutti meidät lumoukseen - vai olisiko osansa ollut herkullisilla kahvipöydän antimilla? Vaikka talo oli rakennettu vasta viitisen vuotta sitten, tuntui kuin se olisi sijainnut paikallaan jo parisenkymmentä vuotta. Energia oli siis asettunut kodikseen.

Molemmissa taloissa yhteistä oli se, että arkkitehti oli halunnut luoda avaran sisäänkäynnin. Tämä pohjaa fengshui-ajatukseen ming tangista, "isosta kirkkaasta salista". Näyttävä ja tilava eteinen, jossa mielellään on vähän wow-efektiä, antaa esimakua tulevasta ja ikään kuin virittelee sisääntulijan oikeaan mielentilaan. Jos tältä näyttää jo ovelta, niin mitähän muuta on vielä luvassa nurkan takana? 

Itseäni eniten yllätti se, että Naantalin kohteessa fengshui-arkkitehti kävi tontilla vain kerran projektin alussa ja lopuksi vasta valmista taloa katsomassa (tämä on aina projektikohtaista, joten välillä tontilla saatetaan ravata tiuhempaan tahtiin). Toki väliin mahtui paljon puhelin- ja sähköpostipalavereja. Fengshui-arkkitehti kävi siis käytännössä tontilla mittaamassa ilmansuunnat sekä rakennusajankohdan energiat ja miettimässä miten talo istuu tontille. Sen jälkeen hän piirsi talon, ottaen huomioon sen asukkaiden ming gua -kohtalonnumerot ja kunkin perheenjäsenen suotuisat ilmansuunnat, pääpaino tietenkin perheen vanhempien hyvinvoinnilla. Xuankong feixing -menetelmällä mietittiin tarkemmin huoneiden sekä huonekalujen sijoittelua - ja arkkitehdin hihasta löytyi vielä muutama muukin klassisen fengshuin menetelmä. Varsinaiset rakennuslupapiirustukset hoiti paikallinen arkkitehti. 

Tämän 12-kulmaisen lapsiperheen talon rakentaminen oli loppusuoralla ja siksi sen energiat eivät olleet vielä aivan asettuneet. Oli mielenkiintoista nähdä, että rakennus ei istunut tontilla perinteisesti selkäpuoli kalliota vasten, vaan talon istuma oli määritelty sisältäpäin sekä lentävien tähtien että "kapteeninpaikkafiiliksen" perusteella. Keittiöstä näki ikään kuin koko asunnon liikenteen, se oli vartiopaikalla, ja siihen fengshuin istuma päätettiin sijoittaa. Tämä oli hyvä havainto siitä, että paperilla fengshui-sääntöjä pyöritellen voidaan tehdä ihan eri ratkaisuja kuin paikan päällä tunnustellen. Ja fengshui on nimenomaan paikan omien energioiden tutkimista ja parhaiden ratkaisujen löytämistä sen asukkaiden kannalta.

Olin ehkä naiivisti kuvitellut, että alusta asti fengshuin mukaan suunnitelluissa kodeissa ei ole mitään teräviä sha-linjoja ja tunnelma on "pehmeä", mutta asiat eivät ehkä aina mene niin kuin paperilla suunnitellaan. Se, että talossa oli 12 kulmaa, ei ole ihan perinteinen fengshui-ratkaisu. Lisäksi ymmärsin, että perhe päätti itse sisustuksen yksityiskohdista projektin edetessä ja mm. takan paikka meni vaihtoon. Tämä lienee rakentaessa tyypillistä - ensin suunnitellaan ja sitten tehdäänkin toisella tavalla, kun ajatukset prosessin myötä muuttuvat ja kirkastuvat. Osa sisustuksen kiintokalusteratkaisuista oli omaan makuuni vähän "teräviä" jos leikkaavaa sha ch'i -energiaa ajatellaan, mutta toisaalta, sisustuselementit ovat helposti kulmikkaita: saarekkeet, takat, keittiökalusteet, palkit, kattorakenteet. Talosuunnitelman tilaajat voivat itse päättää, tuleeko fengshui-taloon myös fengshui-sisustussuunnitelma.

Hauskaa oli kuulla, että perheen isäntää varten oli olohuoneessa punainen matto ja torkkuhuopa ja istuinpaikka takkatulta kohti (maaihmisenä hän kaipasi auttavaksi elementiksi tulta), kun taas perheenäiti istui kulmasohvalla eri suuntaan eli omaan suotuisaan suuntaansa ja piti jalkoja harmaalla rahilla - hänen auttava elementtinsä kun oli metalli. Heillä oli myös eri suotuisat suunnat makuuhuoneessa - mutta mitä tehdä kun kulmasänkyjä ei ole vielä keksitty? Asia oli ratkaistu niin, että mies perheenpäänä sai nukkua sängyssä omaan suotuisaan suuntaansa ja perheenäiti taas sai luvan ottaa päivätorkkuja sohvalla pää omaa suotuista suuntaansa kohti. Kompromisseilta ei vältytty siis fengshui-talossakaan!

Pidin eniten tämän talon saunaosastosta, jossa oli ihana puun tuoksu ja pyöreitä elementtejä, kuten pyöreä ikkuna saunan ovessa. Mietimme fengshui-ryhmäläisten kanssa yhdessä mistä lasinen saunanovi -trendi oikein juontaa juurensa. Pidimme kaikki ehdottomasti enemmän traditionaalisesta puuovesta, joka takaa intiimiä yksityisyyttä löylyhuoneeseen. Sauna omana tilanaan ja pesuhuone omanaan niin ei tarvitse katsella kun toiset peseytyvät, vaan voi keskittyä saunan meditatiiviseen tunnelmaan, mielellään vähän hämärässä. Itse en ainakaan tykkää, että pesuhuoneen kirkkaat valot ja pesemisen meininki välittyvät lauteillle asti. Olisiko aika pistää lasiseinätrendi uusiksi?

Tässä vielä jälkilöylyt fengshui-kodeista kuvien muodossa. Ainoastaan kaksi viimeistä kuvaa ovat eläkeläispariskunnan kodista/puutarhasta, muut ovat lapsiperheen kotoa. "Mummolassa" kun oli niin chillout-fiilis, että keskityin vain hyvien energioiden vastaanottamiseen (ja mansikkakakun ahtamiseen). Oma koti mansikka, muiden kodit mustikoita. Marjaisaa kesänalkua kaikille fengshui-sisustajille!

Löylyhuoneen puinen tuoksu. Heti teki mieli vetää ovi kiinni ja lauteille! 

Keittiöön oli valittu punaiset tasot ja pienkodinkoneet. Epäilemättä fengshuilla oli tässä näppinsä pelissä.

Tällä etelänpuoleisella sisäpihalla on millä mallata - istuisinko tänään sohvalla, ruokailuryhmässä vai metsän läheisyydessä?

Sisäpihan näkymiä ihastelemassa fengshui-konsultit Pia Päiviö (piilossa) ja Tarja Aaltonen etualalla. Kyl tääl niimpal valoa on!

Ruokatilaan oli teetetty pyöreä pöytä perheen omille ritareille.

Toinen fengshui-kohde oli puolestaan varsinainen viherpeukaloiden ihmemaa, moderni mummola.

Fengshui-retkeläisten päivän päätöskuva. Cheese!