tiistai 21. helmikuuta 2017

Prameileva fengshui-matka Prahaan

Helmikuinen matka Prahaan yhdisti monta huvia yhdellä kertaa. Juhlimme syntymäpäiviäni, harjoittelimme videoiden tekoa, tapasimme vuoden takaisia satunnaisia tuttavia ja etsimme tästä viehättävästä kaupungista arkkitehtuurisia fengshui-kohteita.

Koska täytin tasavuosia, mieheni päätti järjestää minulle yllätyksiä matkan varrelle ja niinpä emme tällä kertaa laskeskelleet pennosia vaan leikimme äveriästä. Oma kuljettaja nouti meidät lentokentältä ja vei suoraan 4-tähden hotelliin. Seuraavana päivänä oli ohjelmanumerona yllätysillallinen fengshuin mukaan sisustetussa Maitret-kasvisravintolassa, jonka kaarevista muodoista kirjoitan ihan oman raportin tuonnempana. En sitä ennen edes tiennyt, että fengshuin mukaan suunniteltuja ravintoloita on ylipäätään olemassa - saati että sellainen löytyisi juuri Prahasta! Miehelleni täydet pointsit, että hän oli sellaisen löytänyt kaupungin satojen, ellei tuhansien, ravintoloiden joukosta.

Koko lomamatkan "emme ole köyhiä emmekä kipeitä" -teema huipentui viimeisen illan kylpyläkokemukseen Alchymist-luksushotellin tiloissa shampanjoineen, hedelmälautasineen, aasialaisine parihierontoineen ja illallisineen. Kun kysyin mieheltä montako kuukautta tämän jälkeen pitää tehdä töitä, että koko hoito saadaan maksetuksi, kävi ilmi, että kyseessä oli vähän niin kuin groupon-tyylinen tarjouspaketti (onneksi! Ei tarvinnut jäädä tiskaamaan tai niksauttelemaan muiden niskoja). Kenties tämä luksusravintola/spa-hoitola/hotelli tarvitsee välillä vähän rahvaankin apua pysyäkseen pystyssä, jos varakkaita kosmopoliitteja ja venäläisiä oligarkkeja ei riitä ihan joka ilta jatkuvana virtana. Tunnustan kyllä miettineeni muiden asiakkaiden lompakon paksuutta ja kansallisuutta - ihan vaan silleen hillitysti ohimennen toisella aivolohkolla.

Mitä tällaisessa paikassa voi muutakaan olla kuin kristallikruunuja vessassa?

Hetki ennen hemmottelua ja kylpytakkiin sujahtamista.

Aito vesiallas kaloineen toi oikeaa fengshui-henkeä spa-hoitolan puolelle. Tunnelmallisessa tilassa tuoksui ylellisille öljyille, kynttilät lepattivat buddhien sylissä ja ajanvaraustilan suuri akvaario oli täynnä keltaisia kaloja. Kaikki omiaan tuomaan äveriästä ja seesteisen auvoista vaikutelmaa. Erittäin hyvää fengshuita siis!

Iltapalavinkki myös kotisohvalle.

Nyt ollaan luksuksen äärellä. Ikääntymisessä on etunsa.

Illallisen puitteet olivat erittäin "uusrikkaat venäläiset", mutta kerrankos sitä soljahtaa sellaiseen seuraan kuin kala haaviin. Sen kunniaksi söinkin mereneläviä ja huuhdoin ne alas tsekkiläisellä chardonneylla, kevyen jatsahtavan tunnelmamusiikin soidessa taustalla. Tämän ravintolan fengshui oli myös mielenkiintoinen: huokailin sydän pamppaillen kiinalaistyylisen seinämaalauksen kauneutta (valitettavasti meitä ei ohjattu juuri sen ääreen illallistamaan, vaan salin perukoille) ja mietin mitä vastakkain sijoitetut peiliseinät tekevät paikan energioille. Tila tuntui jatkuvan ikuisuuksiin, vaikka se olikin vain peilisalin illuusiota. Ainakin oman peilikuvan heijastuminen joka puolelta piti vähän varpaillaan, mutta muuten ei tuntunut, että tilassa olisi ollut edestakaisin pomppiva chi-energia.

Arvaatkin ehkä, että täällä ei filmattu fengshui-videoita tai nuoltu lautasta - hyvä, että uskalsin kännyä räplätä, niin rahvaanomaiselta se tuntui. Ja tarjoilijat pomppasivat luoksemme joka toinen minuutti täyttämään lasia - jos lasi oli vielä täynnä, he vain kaarsivat sulavasti pöydän ohi ja palasivat kohta uudelleen.

Kultaa, samettia, kristallia, peilipintaa, seinämaalauksia ja hillittyä valaistusta - siitä on hienot ravintolat tehty.

Voi miten kaunista! Itämaiset seinämaisemat ovat uusi ihastukseni.

Luksusta. Vain rikkaille - ja tällaisille uuskeski-ikäisille.

Olin rohkaistunut ostamaan matkalle uuden uutukaisen garderoobin ja uusia koristeita korvalehdille, joten tunsin oloni vähän astetta spessummaksi. Lisäksi laitoin hiukset ojennukseen joka aamu, jotta valokuvista ja videoilta välittyisi ikuisesti hyvä tukkapäivä. Kaiken kruunasivat matkalta löytyneet maailman hohdokkaimmat herrainkengät, sillä traktoripohjaisilla Suomen talveen tehdyillä karvavuorikengillä ei oikein olisi ollut asiaa tuonne hienon ravintolan kokolattiamatolle. Vai mitä sanotte näistä, onko tarpeeksi kimallusta niinsanotusti parempiin piireihin?


Olin jo valmiiksi miettinyt, että Prahan matkalla voisi vaikka alkaa filmata jotain videomateriaalia ja raportoida mitä fengshui-silmään nyt sattuukaan osumaan. Koska kyseessä oli lomamatka ja filmausvälineistömme oli aika kevyttä, niin asenne valikoitui sen mukaan. Siinä missä mieheni kuvasi sitä minne satuin sormella osoittelemaan, niin itsekin puhuin sitä mitä sylki suuhun toi. Sitten vaan toivoimme, että kaikki loksahtaa paikoilleen editointivaiheessa (ja sitä toivomme edelleen. En ole vielä nähnyt kuin yhden pätkän omista puheistani...) 

Kaksi ottoa oli ehdoton maksimi, jos ensimmäinen ei mennyt heti purkkiin, mutta tarkoitus oli ottaa rennosti ja sallia pieni oikeiden sanamuotojen hakeminen. Jos olisin yrittänyt puhuessa muistella mitä pitää sanoa ja missä järjestyksessä, jonkinlainen pingotus olisi varmaan alkanut näkyä läpi. Siksipä fengshui-vinkit tai hyvää/huonoa fengshuita -tuomiot olivat aika yksinkertaisia ja rautalangasta väännettyjä. Annoimme sattumallekin oman mahdollisuutensa, kun kuljimme minne nenä vei. En lupaa vielä milloin videomme valmistuu, mutta onpahan jotain kivaa mitä odotella - niin meille kuin teillekin! 

Näin loppuun jätän lukijoille ajatushaasteen: mitä tapahtuu jos sinäkin heittäytyisit ajatustasolla yltäkylläisyyteen ja puutteen sijasta ajattelisitkin olevasi upporikas? Sodastreamillä (tai pillillä) saa kraanavedenkin kuplimaan kuin shampanja ja hedelmät voi syödä myös kauniisti lautaselle leikattuna. Kiiltävät kengät nyt viimeistään tuovat ylevän olon ja niitä on nyt ainakin Prahan kauppojen perusteella kohta jokaisen jaloissa. Tai sitten "unohda" rahaa takintaskuun, jotta voit aina kädet taskuihin tunkiessa muistaa, että onhan minulla rahaa ja varallisuutta. Itse ainakin luksuselämää mansikan verran maistaneena haluan ajatella, että tätä on tulossa vielä paljon lisää, suorastaan yllin kyllin. Olenhan sen arvoinen. Ja sinäkin olet!

Kerrankin päästiin matkaan Turusta käsin. Game on, eli nyt rullataan lähtöön ja pistetään dieselit haisemaan!

Hotellihuoneesta löytyi punainen "kuningattaren valtatuoli". Jos prinsessaleikit on iän puolesta ohi, voi aina heittäytyä kypsempiin rooleihin.

Tein tuttavuutta huoneemme palkin kanssa ja tarinoin sen aiheuttamasta sha-energiasta tovin jos toisenkin. Ilman palkkia olisi jäänyt hyvät esimerkit havainnoimatta, joten kaikella on tarkoituksensa, vaikka palkki sitten osoittaisikin suoraan sänkyä kohti ja blokkaisi ovesta sisään tulevan chi-energian. Eihän tänne asumaan ole tultu.

On siinä ovella kokoa. Varmasti mahtuu chi-energiakin peremmälle. Mahtipontisuutta löytyy siis muualtakin kuin Amerikasta, missä kaiken sanotaan olevan suurta. Pitäisi lähteä meren taakse katsomaan, miten on siellä fengshuin laita.

Graffitit Prahassa antavat mukavasti särmää laiskanpulskeaan porvarismaisemaan.
Ihana näkökulma taivasta kohti kurkottavaan sha-energiaan. Teräväkin voi olla kaunista, kun se ei osoita suoraan ketään päin.

Tästä kaarevien muotojen palatsista tuli hyvät ja orgaaniset fengshui-vibat. Vaurautta tuova vesistö on kotiovella. Ja ei tässä ihan köyhillä olisi varaa asuakaan.

Luksusta oli myös oman hotellin elävä takkatuli kirjastohuoneessa. Ja oma kirjasto vanhoine nahkatuoleineen, joissa voisi siemailla sherryä (tai mojitoa) liekkeihin tuijotellen - se vasta olisi jotain! Lisätään ehdottomasti toivelistalle.

Matkan varakkaaseen teemaan sopien bongasimme tämän Swarovskin kristalleista tehdyn lohikäärmeen - kuusinumeroinen summahan nyt on vaan pikkuhiluja taskun pohjalla.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti