Sivut

sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Kevätretki fengshui-koteihin

Osallistuin Suomen fengshui-yhdistyksen kevätretkelle toukokuussa. Olin ensimmäistä kertaa mukana ja tutustuimme kahteen Kristiina Mäntysen piirtämään fengshui-kotiin Naantalissa ja Paimiossa. Siinä missä ensimmäisen perheen mies nimenomaan halusi oman "fengshui-linnakkeen" ja päätti arkkitehdin valinnasta, toisen perheen isäntä taas tuumasi, että "en mää semmosiin fengshui-hömpötyksiin usko." Mutta kuten hyvin tiedämme, kaiken takana on yleensä nainen. Niin tässäkin tapauksessa ja naisen fengshui-vakaumus ylitti miehen skeptisyyden.

Haluamme fengshuita! -lapsiperheen talo oli haastavalla kalliotontilla ja valmiissa talossa oli peräti 12 kulmaa (jota kuulemma rakennusvaiheessa sadateltiin useamman kerran. Opin myös sen, että kulmien rakentaminen on talossa kalleinta, kattojen ja hormien lisäksi). Tällaiseen erikoisuuteen päädyttiin tontin ja valonkierron ehdoilla ja jotta saatiin suojaisa sisäpiha.


"Ei me mittää fengshuita tarvita" -isäntä ja "jospa kuitenkin otetaan fengshui-ammattilainen" -emäntä taas oli eläkkeelllä oleva pariskunta, joka oli rakentanut loppuelämän talon lähelle palveluita. Yhteen tasoon rakennettu talo oli aurinkoisella paikalla ja sen puutarha kasvihuoneineen herätti vierailijoissa yhtä paljon innostusta kuin seesteiset sisätilatkin. Täällä oli luotettu vanhoihin hyviksi todettuihin tilajakoihin, kuten siihen, että talossa pääsee kiertämään ympyrää huoneista toisiin ja että keittiö on oma kokonaisuutensa, olohuoneesta erillään. Mummola-henkinen fiilis puri kummasti ja olimme heti käymässä taloksi. Olisimme mielellään jääneet pitemmäksikin aikaa upottavien sohvien uumeniin
ja seinäkellon tikitystä kuuntelemaan, vaikkapa iltapäivätorkuille. Hyvä fengshui-tunnelma tainnutti meidät lumoukseen - vai olisiko osansa ollut herkullisilla kahvipöydän antimilla? Vaikka talo oli rakennettu vasta viitisen vuotta sitten, tuntui kuin se olisi sijainnut paikallaan jo parisenkymmentä vuotta. Energia oli siis asettunut kodikseen.

Molemmissa taloissa yhteistä oli se, että arkkitehti oli halunnut luoda avaran sisäänkäynnin. Tämä pohjaa fengshui-ajatukseen ming tangista, "isosta kirkkaasta salista". Näyttävä ja tilava eteinen, jossa mielellään on vähän wow-efektiä, antaa esimakua tulevasta ja ikään kuin virittelee sisääntulijan oikeaan mielentilaan. Jos tältä näyttää jo ovelta, niin mitähän muuta on vielä luvassa nurkan takana? 


Itseäni eniten yllätti se, että Naantalin kohteessa fengshui-arkkitehti kävi tontilla vain kerran projektin alussa ja lopuksi vasta valmista taloa katsomassa (tämä on aina projektikohtaista, joten välillä tontilla saatetaan ravata tiuhempaan tahtiin). Toki väliin mahtui paljon puhelin- ja sähköpostipalavereja. Fengshui-arkkitehti kävi siis käytännössä tontilla mittaamassa ilmansuunnat sekä rakennusajankohdan energiat ja miettimässä miten talo istuu tontille. Sen jälkeen hän piirsi talon, ottaen huomioon sen asukkaiden ming gua -kohtalonnumerot ja kunkin perheenjäsenen suotuisat ilmansuunnat, pääpaino tietenkin perheen vanhempien hyvinvoinnilla. Xuankong feixing -menetelmällä mietittiin tarkemmin huoneiden sekä huonekalujen sijoittelua - ja arkkitehdin hihasta löytyi vielä muutama muukin klassisen fengshuin menetelmä. Varsinaiset rakennuslupapiirustukset hoiti paikallinen arkkitehti. 

Tämän 12-kulmaisen lapsiperheen talon rakentaminen oli loppusuoralla ja siksi sen energiat eivät olleet vielä aivan asettuneet. Oli mielenkiintoista nähdä, että rakennus ei istunut tontilla perinteisesti selkäpuoli kalliota vasten, vaan talon istuma oli määritelty sisältäpäin sekä lentävien tähtien että "kapteeninpaikkafiiliksen" perusteella. Keittiöstä näki ikään kuin koko asunnon liikenteen, se oli vartiopaikalla, ja siihen fengshuin istuma päätettiin sijoittaa. Tämä oli hyvä havainto siitä, että paperilla fengshui-sääntöjä pyöritellen voidaan tehdä ihan eri ratkaisuja kuin paikan päällä tunnustellen. Ja fengshui on nimenomaan paikan omien energioiden tutkimista ja parhaiden ratkaisujen löytämistä sen asukkaiden kannalta.

Olin ehkä naiivisti kuvitellut, että alusta asti fengshuin mukaan suunnitelluissa kodeissa ei ole mitään teräviä sha-linjoja ja tunnelma on "pehmeä", mutta asiat eivät ehkä aina mene niin kuin paperilla suunnitellaan. Se, että talossa oli 12 kulmaa, ei ole ihan perinteinen fengshui-ratkaisu. Lisäksi ymmärsin, että perhe päätti itse sisustuksen yksityiskohdista projektin edetessä ja mm. takan paikka meni vaihtoon. Tämä lienee rakentaessa tyypillistä - ensin suunnitellaan ja sitten tehdäänkin toisella tavalla, kun ajatukset prosessin myötä muuttuvat ja kirkastuvat. Osa sisustuksen kiintokalusteratkaisuista oli omaan makuuni vähän "teräviä" jos leikkaavaa sha ch'i -energiaa ajatellaan, mutta toisaalta, sisustuselementit ovat helposti kulmikkaita: saarekkeet, takat, keittiökalusteet, palkit, kattorakenteet. Talosuunnitelman tilaajat voivat itse päättää, tuleeko fengshui-taloon myös fengshui-sisustussuunnitelma.


Hauskaa oli kuulla, että perheen isäntää varten oli olohuoneessa punainen matto ja torkkuhuopa ja istuinpaikka takkatulta kohti (maaihmisenä hän kaipasi auttavaksi elementiksi tulta), kun taas perheenäiti istui kulmasohvalla eri suuntaan eli omaan suotuisaan suuntaansa ja piti jalkoja harmaalla rahilla - hänen auttava elementtinsä kun oli metalli. Heillä oli myös eri suotuisat suunnat makuuhuoneessa - mutta mitä tehdä kun kulmasänkyjä ei ole vielä keksitty? Asia oli ratkaistu niin, että mies perheenpäänä sai nukkua sängyssä omaan suotuisaan suuntaansa ja perheenäiti taas sai luvan ottaa päivätorkkuja sohvalla pää omaa suotuista suuntaansa kohti. Kompromisseilta ei vältytty siis fengshui-talossakaan!

Pidin eniten tämän talon saunaosastosta, jossa oli ihana puun tuoksu ja pyöreitä elementtejä, kuten pyöreä ikkuna saunan ovessa. Mietimme fengshui-ryhmäläisten kanssa yhdessä mistä lasinen saunanovi -trendi oikein juontaa juurensa. Pidimme kaikki ehdottomasti enemmän traditionaalisesta puuovesta, joka takaa intiimiä yksityisyyttä löylyhuoneeseen. Sauna omana tilanaan ja pesuhuone omanaan niin ei tarvitse katsella kun toiset peseytyvät, vaan voi keskittyä saunan meditatiiviseen tunnelmaan, mielellään vähän hämärässä. Itse en ainakaan tykkää, että pesuhuoneen kirkkaat valot ja pesemisen meininki välittyvät lauteillle asti. Olisiko aika pistää lasiseinätrendi uusiksi?


Tässä vielä jälkilöylyt fengshui-kodeista kuvien muodossa. Ainoastaan kaksi viimeistä kuvaa ovat eläkeläispariskunnan kodista/puutarhasta, muut ovat lapsiperheen kotoa. "Mummolassa" kun oli niin chillout-fiilis, että keskityin vain hyvien energioiden vastaanottamiseen (ja mansikkakakun ahtamiseen). Oma koti mansikka, muiden kodit mustikoita. Marjaisaa kesänalkua kaikille fengshui-sisustajille!

Löylyhuoneen puinen tuoksu. Heti teki mieli vetää ovi kiinni ja lauteille! 




Keittiöön oli valittu punaiset tasot ja pienkodinkoneet. Epäilemättä fengshuilla oli tässä näppinsä pelissä.



Tällä etelänpuoleisella sisäpihalla on millä mallata - istuisinko tänään sohvalla, ruokailuryhmässä vai metsän läheisyydessä?


Sisäpihan näkymiä ihastelemassa fengshui-konsultit Pia Päiviö (piilossa) ja Tarja Aaltonen etualalla. Kyl tääl niimpal valoa on!
Ruokatilaan oli teetetty pyöreä pöytä perheen omille ritareille.

Toinen fengshui-kohde oli puolestaan varsinainen viherpeukaloiden ihmemaa, moderni mummola.


Fengshui-retkeläisten päivän päätöskuva. Cheese!


sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Huh huhtikuuta, tahmeaa toukokuuta

"Mun fengshui-elämää" on ollut aika jähmeän tahmeata viime aikoina. Astrologit ovat olleet oikeassa sanoessaan, että vilkkaan maaliskuun jälkeen meno hyytyy merkittävästi. Huhtikuun ensimmäisen viikon jälkeen tuntui kuin olisin kävellyt päin seinää. Kaikki edistys tyssähti alkuunsa. Kuinka kummassa? No ne planeetat. Kun ne alkoivat ottaa takapakkia, samoin kävi minulle.

En aiemmin kiinnittänyt huomiota juuri muihin planeettakuvioihin kuin Merkuriuksen perääntymiseen. Kun Mercury oli ns. "perätilassa", osasin olla varuillani niin liikenteessä kuin ladata extra-annoksen kärsivällisyyttä kommunikointiini. Helppo oli ajatella, kuten tänään Merkuriuksen kääntyessä takaisin omaa uomaansa kohti, että toisten onnettomuudet (joskus ihan konkreettisetkin liikennehaaverit) johtuivat tähtikuvioista. Ai taksi ajoi päällesi suojatiellä juuri 21.5.? Syynä on Mercury! (Sympatiani menee nykyään sattuneesta syystä myös taksikuskeille - 10-12 tunnin normityövuoron loppupuolella on vaikea olla skarppina kenenkään.)

Mutta se olikin Mars, joka teki minulle matti&tepposet. Marsin työkenttään kuuluu energialatauksesta, vireydestä, toiminnasta, motivaatiosta ja inspiraatiosta huolehtiminen. Ööö, mikä energia, mikä toiminta? Olisin halunnut vain nukkua ja välillä piti ottaa päiväunet tai iltatorkut, jotta olisi jaksanut avata silmiä välillä. Motivaatiota ei riittänyt juuri mihinkään, ei edes tähän blogin kirjoittamiseen. Mielialakaan ei kovin korkeissa sfääreissä liikkunut, lähinnä se tavoitteli maan matosia. Ihmettelin ihan tosissani kuinka muilla riitti energiaa vaikkapa kodin remonttiin ja maalausurakkaan. Kiitin mielessäni, että osakseni ei ollut siunaantunut niin lapsia kuin lemmikkejäkään, sillä joku olisi joutunut soittamaan sosiaalitädit ja rankkurit paikalle kuvitteellisen koiran ulvoessa pissahätäänsä ja kuvitteellisten pirpanoiden pyöriessä lattialla etsien pölypalleroita ateriakseen. Olikohan minulla muuten synnytyksen jälkeinen masennus? Siis ilman sitä synnytystä.

Aloin jo miettiä, että nyt olen tullut vanhaksi, viittä vaille nelikymppisenä. Kaukana on parikymppisen ehtoisa energia ja kolmekymppisen sinnikäs sisuttelu. Nelikymppisenä vuorossa nopea notkahdus? Minua lohdulteltiin lähipiirissä, että olen painanut sata lasissa niin monta vuotta, että välillä on pakko vaan pitää pakollista taukoa. Yritin ajatella, että niin kai sitten. Tässä peukaloita pyörittäessä muodostuu lähinnä tuskastumisen hikeä ohimolle. Miksi en saa mitään aikaan?

Sen lisäksi, että iski väsy, iski myös kaikenlainen itseä väheksyvä kyseenalaistaminen. Olenko aivan väärällä elämänpolulla? Saanko koskaan enää kunnon liksaa ja työsuhde-etuja? Olenko hyvä missään, kun aina on joku, joka hoitaa homman lahjakkaammin? Mitä vähemmän näkyi elonmerkkejä ulkopuolella, sitä viuhemmin pyöri ajatushyrrä pään sisällä. Ajatustenhan pitäisi normaalioloissa ohjata ihmistä jonkin sortin toimintaan ja ratkaisuihin jatkon suhteen, mutta itse kävin tyhjäkäynnillä. Yli kahden minuutin tyhjäkäyntihän on kiellettyä, joten saastutin ajatusilmastoa kuin G8-maat yhteensä.

Onneksi tapasin eilen toisen fengshui-konsultin, joka sanoi, että se on ihan tyypillistä nyt! Ei kukaan saa planeetoiden peruutellessa loppukeväästä mitään aikaan ja koko ajan syntyy väärinkäsityksiä. Oppiäitini Susan Millerkin varoitteli kevään mittaan, että kun viiden planeetan peruutukset iskevät kohdalle, on kuin astelisimme liimassa, askel ei nouse ja mikään ei etene. En vain ajatellut, että se tuntuisi tältä.

Olen siis tankannut viimeisen 1,5 kk ajan varalastia vyötärölleni ja nukkunut univelkoja pois jo entisten elämienikin edestä. Kuten Mercury Retrograden aikaan suositellaan, otin todella rauhallisesti, lomailin ja kävin enimmäkseen vain jo ennestään tutuissa paikoissa. Yritin olla aloittamatta mitään uutta ja ihmeellistä (ei pelkoa siitä näillä energioilla!) ja pelasin pingpongia pääni sisällä samoja ajatuksia hautoen. Varsinaista penkkiurheilua. Voi siis sanoa, että ei todellakaan mitään uutta auringon alla.

Nyt yritän luottavaisin mielin lähteä uuteen viikkoon, tietäen, että ainakin Mercury on tältä erää sivuutettu. Marsin kick start -energioita saa vielä odotella aika kauan, elo-syyskuun vaihteeseen asti (jolloin alkaakin taas uusi Merkuriuksen perääntyminen. Hohhoijaa!). Jos siis talviunien ja kevätväsymyksen jälkeen vielä ramaisee, niin ojentaudu riippukeinuun kesän ajaksi aurinkoa tankkaamaan - loppusyksystä alkaa taas energiasesonki ihan eri tavalla. Sen ajatuksen voimalla yritän selvitä eteenpäin.

Mielelläni kuulisin, miten sinun huhti-toukokuusi sujui? Menikö sekin tällä tavoin "Marsin merkeissä"?


Mars antaa energiaa!
Kuva: vuodatus.net



maanantai 2. toukokuuta 2016

Kasvit ja kukat fengshuin mukaan

Kevään tullen jokainen itseään kunnioittava bloggaaja tekee jonkin viherkasvi- tai puutarhapäivityksen. En aio jäädä tästä trendistä jälkeen minäkään, vaikken mikään hortonomi olekaan ja parvekkeellani kukkivat tälläkin hetkellä pirtsakat tekokasvit. Puutarhanhoito on minulle aika outoa puuhaa, jota perustelen sillä, että eihän Suomessa oikein kesääkään ole. Nurmikko kasvaa itsestäänkin, mutta käsite suomalainen puutarhuri tuntuu minusta vähän samanlaiselta hommalta kuin vaikkapa saharalainen lumenluoja. Puutarhafengshuin kurssilla tämän tunnustettuani muilla olikin naurussa pitelemistä (vai oliko se myötähäpeää?). Otetaan näistä tunnustuksista huolimatta katseen kohteeksi fengshuin mukaiset kasvit. Niitä kun voi olla myös sisätiloissa vuoden ympäri, oli vuodenajan kasvuolosuhteet mitkä hyvänsä.

Kasvit ylipäätään tuovat kotiin enemmän energiaa, tunnetta siitä, että jotain tapahtuu. Se on vähän sama asia kuin jättäisi tv:n auki seuran vuoksi. Kasvit ovat eläviä olentoja siinä missä mekin, joten koti, jossa on paljon ihmisiä, eläimiä tai kasveja ei yleensä kärsi pysähtyneestä energiasta. Kasveja voidaan sijoittaa strategisesti chi-energiaa ohjailemaan ja niillä voidaan pehmentää jyrkkiä nurkkia, palkkeja tai häivyttää kierreportaita. Pitkässä käytävässä kasveilla saadaan energiaa hidastettua, tai niillä voidaan estää energiakatoa jos ulko-ovelta näkee koko asunnon läpi ikkunasta ulos. Hyväkuntoiset kasvit idän alueella ovat melkeinpä must, jos haluaa pelata terveyden suhteen varman päälle (ja jos idän alueella on varasto tai vaatehuone, niin olohuoneen itäsektori kelpaa vallan mainiosti). Onneksi kuivakukat eivät enää ole muodissa - siinä missä ennen kaikki ruusut piti kuivata ja jemmata lipaston päällä muistona rippijuhlista, lakkiaisista ja häistä, nykyään on oivallettu, että niiden energia on kuollutta, menneeseen kiinnijäänyttä energiaa. Uutta ja tuoreempaa pukettia siis tilalle!

Vihersisustamisessa on kaksi fengshui-kasvia ylitse muiden: bambut ja rahapuut. Näitä minäkin olen kokeillut. Rahapuu on perinteinen vaurautta tuova kasvi, jo suomenkielisen nimensäkin perusteella. Mitä paksulehtisempi kasvi, ja mitä pyöreämmät lehdet, sitä fengshuimaisempi kasvi on kyseessä. Muoto on harmoninen ja se pitää hyvin kosteutta, eli vaurauden alkua vettä. Jos rahapuu ei menesty, kuten minulla - ja moni muu on valitellut samaa - niin Zamioculas eli palmuvehka on sellainen kasvi, jota ei saa hengiltä mikään, paitsi puskutraktori. Sen paksut, nahkeat lehdet ajavat saman asian kuin rahapuu. Sitäpaitsi se säilyy mukavasti ilman vettä pidemmätkin ulkomaanmatkat, olen testannut. Saman logiikan mukaan myös mehikasvit pyöreine nappulalehtineen käyvät fengshui-kasveista. Kunhan et kastele niitä piloille.

Kaktukset, jotka olivat lapsuudessani jonkinlainen hitti, ja terävälehtiset kasvit, kuten anopinkielet, omaavat taasen liian leikkaavaa sha-energiaa, joten niitä ei suositella harmoniseen sisustukseen. Ohutlehtisissä kasveissa ei kosteuskaan pysy ilman tiheämpää kastelua, joten ne eivät siltäkään kannalta varsinaisesti tuo hyvää onnea. Puuelementtiä ja kasvuenergiaa niissä silti on. Bonsai-harrastus on Aasiassa suosittu, mutta fengshuin mukaan kasvin leikkaaminen ja pakottaminen tiettyyn kitukasvuiseen muotoon on yhtä tervettä kuin naisen jalkojen typistäminen. Antaa kasvien rehottaa vapaasti! 


Kuva: smallgarden-ideas.com


Bambu näyttää silti olevan kasvi, josta on keksitty uusia muotoja. Enpä tiennytkään, että bambun oksat voi ohjata kasvamaan sydämen muotoon tai mitä mielikuvituksellisimpiin kaariin, kuten lohikäärmeen selkäkumpareiksi. Kathryn Weberin mukaan bambuja ostaessa täytyy kuitenkin jättää ne korkkiruuvin muotoiset bambunoksat kauppaan ja ostaa vain suoria pötköjä. Vähän sama juttu kuin kierreportaissa, chi-energia muuten kieppuu ja vaappuu ja porautuu kotiin. Olen ostanut molempia enkä huomannut suurta eroa. Kaikki lopulta joko mädäntyivät vedessä lilluessaan tai paleltuivat alkukesän viileydessä parvekkeella. Kuten sanottu, viherpeukaloni on päässyt ruskistumaan... Varmaan olen kastellut sitä liikaa? 


Kuva: smallgarden-ideas.com


Kasveja voi tuoda kodin täyteen (etenkin puuelementin alueille itään ja kaakkoon), kunhan muistaa säännön, että makuuhuoneeseen ne eivät fengshuin mukaan kuulu. Niiden kasvuenergia on yangia ja makuuhuoneessa olisi tarkoitus pääasiassa viettää yin-hetkiä nukkumisen parissa. Mutta jos välttämättä haluat pitää sen saniaisen tai huonekuusen siellä makkarissa, niin antaa olla. Jokainen päättää itse. Jos jotain vaivaa makuuhuoneen edustamalla elämänalueella on, ehkä kasvien siirtämistä kannattaisi kuitenkin kokeilla. Kaikkia kukkakuosisia pussilakanoitakaan ei ole pakko alkaa kiikuttaa kirpputorille - tärkeintä on löytää sopiva balanssi ja nähdä fengshuin suhteenkin itse metsä puilta. Minulla on tekokukkia (kaksi pionia vaasissa) makuuhuoneessa romantiikan tehosteena, joissakin lakanoissa on kukkakuosia ja tapetinkin voi nähdä kukallisena. Ei siitä minun yöuneni ole koskaan kärsinyt ja parisuhdekin on kunnossa. Pieni fengshui-kapinani makuuhuoneessa ei ole siis suuressa määrin vaarantanut mitään. Mutta eläviä kasveja en silti unialueelle toisi, jos sääntöjä noudatetaan kirjaimellisesti.

Toinen alue, joka olisi syytä pitää kasveista vapaana, on asunnon keskusta. Se symboloi maaelementtiä, joten viiden elementin teorian mukaan kasvien puuenergia nappaa maalta vitamiinit ja mineraalit ja köyhdyttää sitä. Tässäkin voit tehdä kokeiluja: jos sinulla on kotisi keskustassa suuri kasvi tai rykelmä useita kasveja, kokeile siirtää ne joksikin aikaa muualle. Tapahtuuko jotain, muuttuuko mikään? Muutosten pitäisi vaikuttaa ennen kaikkea terveyteen ja yleiseen elämän sujuvuuteen. Itselläni mikään kasvi ei suostunut pysymään hengissä asunnon keskustassa, joten luovutin sen suhteen. Kun tajusin, että sille alueelle ei kasveja kuulukaan, olin helpottunut: siitä se siis johtuikin!

Kukkivista kasveista pionit, nuo kauneuden kerrostumat, ovat fengshuissa erityisiä onnea tuovia kukkia, vähän samaan tapaan kuin japanilaiset pitävät arvossa kirsikankukkia. Niiden herkkä vaaleanpunainen väri sopii lounaan alueelle parisuhdetta ja muitakin ihmissuhteita vahvistamaan. Rakastan pioneita ja niiden vaaleanpunaisia värisävyjä, mutta Suomen karuissa ilmasto-oloissa turvaudun Tiimarin tekoversioihin. Miten ihanaa olisikaan saada joskus täysi kimppu aitoa tavaraa! Eteläisemmissä maissa käydessä suurinta luksusta onkin naturaali vehreys ja paikallisille normaali kukkaloisto. Siinä missä kevät on suomalaisille sitä, että lunta on yhä vähemmän ja katupöly pöllyää yhä valoisammassa illassa, on esimerkiksi mieheni kotimaan Italian keväiset kukkivat perennat ja tuoksuvat pensaat melkein juovuttava kokemus.

Lohdutuspalkinnoksi kesää odotellessa lataan tähän vielä kuvan kauniista pionikimpusta. Ei ihme, että pioni on rakkauden symboli - kyllä se sen verran sydäntä lämmittää!

Aurinkoista pihan - ja parvekelaatikon - kuopimista itse kullekin puutarhurille!


Kuva: fengshui-doctrine.com