Elämä on yhtä juhlaa

Toukokuun alku on täynnä lupausta. Puut vihertävät jo, ensimmäiset kukat ovat uskaltautuneet maan povesta kurkistamaan auringonvaloa ja rinnassa pamppailee se monelle tuttu tunne: pieni levottomuus uuden kesän kynnyksellä, kiitollisuus siitä, että taas yksi talvi on selätetty sekä toive päästä vähän juhlimaan. Ja onhan uudessa kesässä aina juhlan aihetta!

Vappu on juuri takanapäin ja ensi viikolla kodeissa juhlitaan, kussakin omalla tavallaan, Äitienpäivää. Erityisen suurta kihelmöintiä liittyy myös koulujen kevätjuhliin, jotka ainakin minun lapsuudessani olivat varsinainen aikataulutetun kouluvuoden ja kesän villin vapauden rajapyykki. Nyt moni aikuinen voi vain kaiholla katsella kuinka nuori heittää todistuksen pöydälle ja lähtee juhlavaatteissa juhlimaan pitkää kuumaa kesäyötä, sitä nuoruuden ainutlaatuista kesää, joka väreilee huikeita mahdollisuuksia ja uusia tuttavuuksia sekä matkoja jonnekin kauas pois näiltä kulmilta.

Kesälaitumille pääsyn jälkeen on pian vuorossa vuoden juhlakruunu, juhannus, kesäloman kosteat korkkaamiset sekä kenties myös ystävien tai sukulaisten herkät häät. Kesällä elämä tuntuukin olevan kuin yhtä juhlaa. Jo pelkkä lämmin ilta voi olla syy nostaa kannat kattoon ja suunnata kohti terassia, oli tämä terassi sitten kapakan kyljessä tai omalla pihamaalla. Kesällä suomalainen tunteekin elävänsä tätä päivää, tätä hetkeä ja ehkä siksi kesäsäiden pettäminen tuntuukin niin karulta, niin epäreilulta. Miten on mahdollista, että sataa, kun on kesän korein aika.

Me suomalaiset kyllä ansaitsemme kaikki juhlamme, sillä niin karuissa luonnonolosuhteissa täällä eletään, ettei korkokenkäkelit ole ollenkaan niin itsestäänselvyys kuin muualla Euroopassa. Viis siitä, että mekon alla on kalsarit tai sandaalissa villasukka. Nyt juhlitaan! Aina voi ottaa sitä sisäistä lämmikettä, jos ei muuten tarkene.

Fengshuin näkövinkkelistä juhlat ovat meille elintärkeitä hetkiä, riittejä suorastaan. Elämme täällä pohjoisessa maassa pitkälti yin-elämää, tasaista, pimeää, hiljaista, kylmää, sisäänpäinvetäytyvää, vakavaa, joskus yksinäistä ja passiivistakin. Kyllä kesäajan ja juhlien tarjoama yang-energia tekee meille gutaa: me saamme annoksen valoa, sosiaalisuutta, aktiivisuutta, lämpöä, yhteenkuuluvuutta ja toiveikkuutta. Kenties meistä kuoriutuu myös äänekkäitä, nauravia ja rohkeita. Joskus jopa ihan ilman alkoholiakin.

Talven ja kesän vaihtelu sekä arjen ja juhlan ero on kuin yinin ja yangin vastakohdat. Ei yhtä ilman toista. Emme voisi täysin rinnoin nauttia kesän huumaavista hetkistä jos emme tietäisi kuinka äärettömän erilainen on talven pimein taival. Emmekä mitenkään voisi nauttia juhlien ohikiitävistä, silmäkulmaa kostuttavista tunnelmista ja nauruista jos arkemme ei joskus olisi puuduttavan tylsää, harmaata tiskirättiä. 

Matti Nykänen sanoo, että elämä on laiffii, mutta melkeinpä voisi sanoa, että elämä on yhtä fengshuita: yinin ja yangin ääripäät luovat yhdessä tasapainoisen kokonaisuuden. Älä siis skippaa juhlia vääränlaisen vaatimattomuuden nimissä! Kun kuolinvuoteella tai vanhainkodissa mietit elämää, olet varmasti sitä mieltä, että olisinpa rillutellut enemmän ja keksinyt tikusta aihetta juhlaan, vaikka väkisin. Olisi saanut pukeutua kauniisti ja jutella kenties ihan uudenlaisten ihmisten kanssa mitä erinäisimmistä aiheista. Ja ties mihin se olisi johtanut.

Koska juhlakausi on vasta aluillaan enkä tiedä kenen kanssa kippistelen, milloin ja missä, niin otetaan siksi tähän kirjoitukseen juhlavia kuvia viime vuoden puolelta. Suomi100-vuonna juhlia pukkasi kuin sieniä sateella ja minullakin oli tilaisuus nauttia yksistä upeista ja ikimuistoisista viisikymppisistä, jonne minut pyydettiin baarimikoksi juhlatunnelmaa nostamaan. Ikimuistoisin drinkki lienee syntyy, kun sanotaan, että tee mulle yhdet fengshuit!

Tässä alla siis ammattivalokuvaajan otoksia, joissa minäkin vilahdan mukana. Jos tarvitsette omiin juhliinne muistojen ikuistajaa niin valokuvaaja Katri Haaviston löydätte täältä: Katri Haavisto Photography. Makumuistoja sen sijaan toimittaa Pito-Jussi. Oli kyllä hyvää! Niin seura, tunnelma, drinkit kuin ruokakin! Kiitos siitä.

Entiset seuraintalot ovat oivallisia suurten juhlien pitopaikkoja ja jatkavat vanhaa kyläperinnettä.

Saletisti sinistä juhlavuoden mukaan.

Juhlavaa meininkiä. Paikan koristelu oli yksinkertaista, mutta eleganttia.

Upeat salaatit olivat pöydän parhaimmistoa.

Catering-puolen hoiti Pito-Jussi ja sai kehuja koko juhlakansalta.

Suu napsuu jo.

Juhlissa on ihanaa kun saa nostaa arkilookin ja ruoan sille paremmalle tasolle, eli tälläytyä parhaisiin ja maistella uusia upeita makuja. 

Mustikkakakku oli Suomi 100 -juhlavuoden teeman mukainen.

On aika kirkastaa ajatusta pienillä terävillä.

Odotettu hetki kun baari aukeaa. Tervetuloa!

Keskittymistä tehtävien äärellä.

Ei drinksua ilman sitruunaa. Etenkin jos kyseessä on klassikko Gin & Tonic.

Tunnelmavalo nostaa fiilistä. Samoin ne tuikitärkeät juomat.

Suomessa kun ollaan, baaritiskillä kuuluu käyttää viinamittaa, ettei vallan riistäydy juhlamieli käsistä. Loraus sitä, toinen tätä.

- Kuinkas täällä pärjätään? - Hyvin. Kaik o' juotu! Ei auta muu kuin pistää baari kiinni.

Sitten koittaa myös baarimestarin vapaahetki. Ja niinhän se on, että tärkein osatekijä juhlissa on aina ystävät ja juhlamieli. Ei juhlaa ilman kivoja kavereita! Kippis sille!



Tämä kirjoitus kuuluu toukokuun fengshui-blogihaasteeseen, jossa aiheena on juhlat. Sari Weckströmin postauksen löydät täältä:
Aina on syytä juhlia

Sauna: suomalaista fengshuita

Saunapuhtaana perussuomalainen on tyytyväisimmillään (puolueesta riippumatta). Saunan lauteilla istuskellessa on aikaa tutkia paitsi omia ajatuksia, myös itse saunasta löytyviä elementtejä. Tulkaapa tänne löylyyn mukaan niin tarkastellaan saunaa vähän fengshuin näkökulmasta!

Tulielementti. Saunassa on lämpöä hohkava kiuas, joka parhaimmillaan lämmitetään puilla. Kiukaan luukun raoista loimuaa tulen liekit, jotka heittävät varjoja ympäri seiniä. Nyt ollaan jotenkin elämän peruskysymysten äärellä. Suomalaisissa saunoissa on entisaikaan synnytty ja luotu uutta elämää, sekä taisteltu kylmyydestä johtuvia kuolioita vastaan. Kun pimeimpään kaamosaikaan aurinko on muisto vain, meillä on kiukaan lämpö ja tuli lähellä. Olen kyllä kuullut suomalaisista, jotka eivät pidä saunomisesta, mutta heillä onkin sähkösaunat ja kaupungin mukavuudet lähellä. Tuolla tuimassa tunturissa mikään ei lämmitä yhtä kokonaisvaltaisesti kuin kokovartalosauna. Aamen.

Puuelementti. Onko saunaa, jota ei olisi rakennettu puusta? Puu kuuluu saunomiseen myös sähkösaunoissa, sillä jos sillä ei liekkejä ruokita, niin seinät on yleensä aina vuorattu puulla. Puun tuoksu ja tuntu ovat iso osa saunomista. Kannammepa sisälle vielä saunavastan tai -vihdan, juhannuksena ja jouluna ainakin. Saunassa siis tuoksuu puulle, suomalaiselle metsälle. Aah!

Metallielementti. Mikä tuo metallia saunaan? No kiulu ja kauha tietenkin. Ellet sitten ole niissäkin puun kannalla, tai peräti muovin. Kiuas ainakin on tehty metallista ja modernimmassa saunassa vesihanat. Ja äänimaailma, kiukaan sihahdus ja kiulun kolina, se on metallielementtiä. Sinulla saattaa myös olla metallinen saunajuomatölkki tykötarpeina janon varalta. Voimme siis kuitata, että metalliakin löytyy.

Vesielementti. Jos väität, että ilman vettä voisi saunassa peseytyä, niin enpä usko. Hiki vaan haisee, jos emme pääse kunnolla läträämään ja huuhtelemaan lämmön esiin houkuttelemia kehon toksiineja pois. Vesi on niin olennainen osa arkeamme, että vasta veden jakelun keskeytyminen tai oman pihakaivon kuivuminen tai mökkijärven sinilevääntyminen saa meidät arvostamaan sitä yli muiden. Vettä täynnä oleva kehomme pestään vedellä ja sisäinen puhdistuskin hoituu juomalla samaa ainetta. Eikä niitä löylyjäkään saa muuten heitettyä!

Maaelementti. Vanhoissa saunoissa voi olla vielä maalattia, jota peittää ohut levy. Vaikka nousemme ylemmille lauteille, saunassa saamme kosketuksen maaelementtiin paljaiden jalkojen kautta. Kiuaskivet tulevat nekin maaperästä ja antavat saunaan rouheaa maan energiaa. Lauteiden pitkät vaakalinjat ovat muodoltaan maata.

Eihän se fengshui niin vaikeaa tai kiinalaista ole. Muinaiset suomalaiset ovat eläneet aivan fengshuin periaatteiden mukaan. Ainakin saunassa.

Löydätkö kaikki elementit? Punainen rantasauna, puurakentaminen ja luonnon vihreys, metallinen kiulu ja oven haka, savusta mustunut ovenpieli ja kuumien löylyjen välillä vilvoittelu veden äärellä. Olisipa taas kesä!

Yin ja yang – toisiinsa taotut

Olipa kerran Tao, joka yksin hallitsi taivaan kantta. Niin kauan kuin sen tajuntaan ei muuta mahtunut, se oli tyytyväinen omaan kaikkivoipaisuuteensa ja asioiden täydelliseen tilaan. 

Mutta kerran sen mieleen yhtäkkiä juolahti, että entä jos tässä olisi joku toinenkin ulottuvuus? Vähän jotain säpinää tähän ainaiseen rauhallisuuteen ja ikuisena jatkuvaan samanlaisuuteen. Tao fundeerasi asiaa aikansa ja tuli lopulta johtopäätökseen, että ei Mattia ilman Teppoa, eikä Sonnya ilman Cheriä. Niinpä se päätti jakautua kahdeksi yhtäläiseksi puoliskoksi, jotka eivät olleet olemassa ilman toisiaan. Niin syntyi dualismi ja duetot. Ja niin syntyi Yin ja Yang.

Yang oli maskuliininen, pitkä, kovaääninen ja uhmakas. Se takoi rintaansa kuin Tarzan ja uhmasi valloittavansa koko maan. Ennen kaikkea se halusi valloittaa Yinin, tuon pyöreän ja pehmeän hentoisen naispoven, joka vetäytyi kurviensa taakse. Sen hiljainen mystisyys sai Yangin villiksi. Mikä parasta, kilpakosijoita ei ollut. 

Mutta paratiisissa oli ongelma. Mitä enemmän Yang piti yllä miehistä uhoaan, kävi metsästysretkillä ja valloitti vuorennyppylöitä, sen tiiviimmin Yin pysyi kotona neljän seinän sisällä ja sulkeutui meditoimaan mieleensä. Ei nyt, se kuiskasi. Olen niin kovin väsynyt. Taidan vetäytyä pimeään luolaan vähän lepäämään.

Yang huolestui, mikä ei ollut sille tyypillistä, sillä se oli aina aurinkoinen oma itsensä, täynnä energiaa, kirkkautta ja optimismia. Sen miehinen testosteroni vaati sitä ratkaisemaan tämän ongelman ja mielellään heti. Vaikutti vaan siltä, että Yin oli pahasti masentunut, eikä pystynyt enää liikauttamaan eväänsäkään, lanteistaan puhumattakaan.

- Yin rakkaani, tuon sinulle vaikka kuun taivaalta ja vuoren laaksosta:

”Sä olet kuu, mä olen maa, sä olet maa, mä olen kuu. Rakennan sun sydämesi taloa, mä rakastan sua, enemmän kuin Jumalaa...”

-  Aha.

- No entäs ”River deep, mountain high, yeah, yeah, yeah…”

-  Unohda.

- ”Kaiken takana on nainen, joka ihanasti rakastaa, jota minä en voi vastustaa, hei kaikki nyt mä sanon sen, kaiken takana on nainen”

-  Next!

- “Sinä ja minä autiotalossa, sinä ja minä slummitalossa, sinä ja minä liikennevaloissa...”

-  Mitähän ne nekin on?

- Yin, teet minut hulluksi!

-  Kokeile valerianjuurta, se rauhoittaa.

Yang yritti vielä viimeistä serenadia herättääkseen vastakaikua Yinissä: 

”Minä olen joki, sinä olet meri sininen... Ja sua kohti alati virtaan, niin kuin vesi veteen vajoaa ... Tuuli myötäinen on ja aava aukeaa... Sinun luokses saavun niin kuin joki virtaa mereen valtaisaan... Ja sydämeni sykkii tahtiin aaltojen...”

Ei vastausta. Yin oli nukahtanut.

Yang ulvoi tuskasta ja potki kumipuun runkoa. Kaikki kaunis uhkasi murentua, sillä Yin oli niin apaattinen ja kasvoiltaankin kalpea, sillä auringonvalo ei yltänyt luolaan. Yangin kupeita poltti ja hän yritti vielä kerran, sillä hänen luonteeseensa ei kuulunut antaa periksi. Hän painoi kuumat huulensa Yinin viileää ihoa vasten ja silitti tämän hiuksia:

- Yin, teen vuoksesi mitä tahansa. Olet koko maailmani, tai ainakin puolet siitä, olet heikompi astiani. Emmekö voisi laittaa voimiamme yhteen ja olla sitä kautta kokonaisia ja voida paremmin molemmat? Tahdon vain olla sulle hyvin hellä. Tai raju, jos sitä haluat.

Yin otti Yangin sanat sydämeensä ja tutkiskeli niitä hiljaisuudessa. Pitkän ajan päästä hän lopulta myöntyi ja ojensi arasti kätensä. Yang tarttui siihen tiukasti eikä hukannut aikaa.

Ja niin Yin ja Yang kävivät yhteiseen pyörteiseen tanssiin, jossa toinen oli välillä päällä ja toinen alla. Yin tunsi sisällään palan Yangia ja Yang tunsi sydämessään Yinin olevan olennainen osa itseään. Ja kun heidän vastakkaiset energiansa yhtyivät, he eivät enää osanneet olla ilman toisiaan. Yin täydensi ja rauhoitti Yangin sykettä ja Yang antoi Yinille voimaa mennä eteenpäin joka päivä, joka tunti. Aikojen kuluessa he täyttivät koko maan jälkeläisillään ja jakoivat rakkauden ja harmonian sanomaa.

Ja niin oli fengshuin ydinajatus energian tasapainosta syntynyt ja alkanut levitä maailmaan. Nyt se saavutti sinutkin! 

Sen pituinen se.

PS: Lue marraskuun fengshui-blogihaasteen muut kirjoitukset yinistä ja yangista täältä:

house-of-riikka: Yin vs. Yang: kumpi sinä olet?
sarinpuutarhat.blogspot.fi: Kerrottu syklaami ja jinin aika

Photo by Aarón Blanco Tejedor on Unsplash

Energiakäsittelyä

Monta vuotta sitten kävin Italiassa hierojalla. Tai itse asiassa hieroja tuli kotikäynnille. Miesystäväni äiti (jota siis anopiksi tituleeraan ajan säästämiseksi) oli suositellut tätä minulle. Ajattelin, että miksi ei, kyllä yksi hieronta aina elämään mahtuu. Ei kun lavetille ja menoksi, valmiina rentoutumaan hetkeksi.

Kun hieronta alkoi, yllätyin totisesti. Naishieroja ei alkanut mouhia kireitä lihaksiani, vaan alkoi päästellä outoja ääniä, ujelluksia ja huohotuksia. Vartaloani hän koski tuskin lainkaan. Yritä siinä rentoutua, kun et tiedä millainen läähätys seuraavaksi yläpuoleltasi kuuluu. Tajusin aikani kelattuani, että nyt taidetaan olla ihan eri sfääreissä kuin lihaspinteiden avaamisessa. Olisiko kyseessä peräti henkisten lukkojen ja energiakanavien avaaminen?

Kävi ilmi, että olin messa male, eli energeettisesti kehnolla tolalla. Niihin aikoihin elämäni oli kaikkea muuta kuin ruusuilla tanssimista ja kaikenlaiset stressioireet suorastaan huokuivat kropastani. Nainen suositteli, että siirryn astetta vahvempiin lääkkeisiin, eli hänen kollegansa käsittelyyn.

Olin kuullut Lucan nimen monta kertaa eri keskusteluissa, mutta nyt sain itse todistaa mitä tämä osteopaatti ja kranio-sakralisti tekee. Eikä tälläkään kertaa tyydytty pelkkään hieromiseen. Äänimaailma oli rauhallinen, ilman huohotusta, mutta sisällä myllersi. Nyt yritettiin päästä oireiden alkusyihin käsiksi, ei pelkästään niitä lievittämään. Olin valmis mihin vain.

Muutaman hoidon lopuksi löysin itseni puolittain lattialta, jalat ilmassa. Minulla ei ole aavistustakaan millä nimellä sitä terapiamuotoa kutsuttaisiin, mutta kaksi ihmistä (Luca ja naishieroja) pitelivät kehostani kiinni ja siirsivät sitä hienovaraisesti eri asentoihin hoidon edetessä. Olin jonkinlaisella mielikuvatripillä, jossa keho ja alitajunta vuoropuhelivat. Ilmeisesti ne kertoivat, että olin menossa alas.

Niinä monina kertoina ja vuosina kun kävin Lucan luona, opin syvällisiä asioita elämästäni. Opin fysiologisessa mielessä, että minulla on lievää skolioosia ja että voimakas hengittäminen, rebirthing, avaa kehon ja mielen energioita. Opin, että selkäkipu johtuu pelosta ja pelko asuu maksassa. Opin, että corpo è sano, kehoni on terve, eli kaikki fyysiset ongelmani ovat mielen heijastumia. Opin, että kehoterapioilla voi saavuttaa rajuja vaikutuksia henkisellä tasolla – välillä Luca sanoi, että nyt olet kuin rekan alle jäänyt, vaikutus on niin voimakas, älä ihmettele jos tulee jälkijäristys. Ja saatoin itkeä irrationaalisesti koko loppuillan, vailla tietoa miksi. Nyt ymmärrän, että vanhat energiat täytyy putsata ulos, että uutta pääsee tilalle.

Luca myös osasi lukea kehoani hämmästyttävällä tavalla ja kerran hän kysyi mitä minulle on tapahtunut 10-vuotiaana. Ai 10 vuotta sitten? kysyin. Ei, vaan lapsuudessa kun olit 10. Hän näki, että ongelmani juonsivat sinne asti. Miten sellaisen voi nähdä, minulla ei ole aavistustakaan. Hän ei käytännössä tiennyt minusta muuta kuin mitä kehoni hänelle kertoi. Keho oli rekisteröinyt kaiken stressin ja traumat ja säilönyt ne kudoksiinsa.

En ole enää moneen vuoteen käynyt Lucan vastaanotolla, sillä parhaat terapiamuodot ovat sellaisia, jotka voi jättää taaksensa ja siirtyä eteenpäin. Olen sittemmin kokeillut vyöhyketerapiaa, akupunktiota, lymfaterapiaa, naprapatiaa, psykoterapiaa, meditaatiota, ruokavaliomuutoksia ja ties mitä muuta. Kaikista on ollut apua, myös huonoista kokemuksista. Kun polveni telottuani minulle sanottiin, että ei se välttämättä siitä enää koskaan parane, niin ajattelin, että perhana, varmasti paranee! Ja niin teki. Omalla asenteella on ratkaiseva merkitys.

Luca kehotti minua tekemään jotain käsilläni, näyttelemään tai ilmaisemaan luovuuttani jollain tapaa. Halaamaan ihmisiä. Hän myös sanoi, että reikistä olisi minulle hyötyä. Koska fyysinen ongelma oli käsissäni, minulla oli joitain asioita käsittelemättä. Tai kuten sama asia ilmaistaisiin italiaksi, käsivarret (gli abbracci) kaipasivat halaamista (abbracciare).

Luulen, että kohtaamisellani Lucan kanssa on ollut syvempi vaikutus elämääni kuin uskonkaan. Aloin käydä kotimaassa reikihoitajalla ja sitten opiskelin itsekin reikitekniikkaa. Mieheni tuli mukaan kursseille ja energioista ja niiden kanavoinnista tuli yhteinen kokemus. En koskaan myöskään unohda sitä, kuinka reikiopettaja katseli energiakenttiämme, eli aurojamme, ja sanoi, että olette löytäneet toisenne tässä elämässä todella pitkällisen etsinnän jälkeen – eikä nyt puhuttu tämän elämän vuosista, vaan menneistä elämistä. Taas olin tutustunut ihmiseen, joka näki näkymättömien energioiden taakse. 

Kehoon kohdistuva energiahoitomuoto reiki johdatti minut mutkien kautta lopulta myös kotiin kohdistuvan energian hoitamiseen, eli fengshuin äärelle ja fengshui on tuonut elämääni ihan uusia henkisiä ulottuvuuksia – se, joka sanoo, että fengshui on pelkkää sisustamista ei selvästikään ole perehtynyt koko aiheeseen!

Energiahoitojen lisäksi aloin myös tehdä jotain käsilläni – sitten kun pystyin niitä vuosien jälkeen taas käyttämään. En lämmennyt Lucan suosittelemalle harrastajateatterille, mutta huomaan nauttivani esiintymisestä eri muodoissaan. Luovuuden maailmaa olen päässyt raottamaan monella eri tapaa viime vuosina, niin kuosien kuin kirjoittamisen kautta.

Elämässä yksi asia yleensä johtaa arvaamattomiin seurauksiin. Kohtaat jonkun merkittävän ihmisen, sinut ohjataan uuden hoitomuodon pariin, luet kirjan, joka muuttaa ajattelutapaasi. Minut muutti energia. Tajusin, että energiahanani olivat tukossa ja että se kaikki hyvä happi (tai happiness) on siellä kehon sisällä, sen täytyy vain päästä vapaasti kulkemaan ja ilmentämään itseään.

Elämänvoiman, chi-energian, tulee päästä etenemään esteittä, jotta hyvä olo voi vallita ja jotta hyviä asioita voi virrata elämään. Jos kropan tai kodin energiat ovat tukossa, elämäkin on yleensä solmussa. Tarvitaan vain yksi kunnon nykäisy, niin solmu alkaa aueta. Näin teki kiinalaisen lääketieteen mestari, jonka työskentelyä esitettiin eräässä dokumentissa. Hän ”näki” ja ”tunsi” asiakkaansa solmukohdat ja veteli hetken aikaa hanoista, koskematta tähän lainkaan. Hän varmaankin näki kuinka kehon energiavirrat olivat menneet ristiin eikä sen seurauksena mikään enää liikkunut kunnolla, johtaen fyysisiin oireisiin. Kun tämä tukos oli saatu selvitettyä, potilas voi paremmin. Ei lääkkeitä, ei leikkauksia. Vain parantavaa, lääkitsevää energiaa, joka virtaa esteettä. Silloin keho pystyy parantamaan itse itsensä.

Mieti omaa kotiasi ja myös kehoasi ja mieltäsi. Voitko aistia kulkeeko siellä energiaa vai onko se jumahtanut tyystin? Ehkä ensin se on vaikeaa, mutta siihen voi harjaantua, niin kuin kaikkeen elämässä. Onko koti kyllästetty turhilla tavaroilla ja muistoilla? Voiko ilmapiiriä leikata kuin veitsellä? Tulevatko perheenjäsenet toimeen keskenään? Kulkevatko ajatukset samoja, tympeitä latuja, ja onko suolistoon kertynyt muutakin kuin suolinukkaa. 

Voit ottaa energiapuhdistuksen avuksi, niin henkisen, fyysisen kuin kodissa suoritettavan. Miltä tuntuu ennen kodin energiapuhdistusta ja miltä sen jälkeen? Ero pitäisi huomata helpompana hengittämisenä ja mielialan nousuna. Kehon puhdistus helpottaa päänsärkyoireita ja väsymystä kun toksiinit pääsevät helpommin ulos. Ja mielen puhdistus myrkyllisistä ajatuksista vasta hyvää tekeekin.

Kaikki on sinussa itsessäsi. Sinä olet yhtä kuin kotisi, elämäsi ja niiden energiat. Usko vain itseesi ja omaan energiaasi ja anna sen virrata. Tämäkin tarina on kirjoitettu käsillä, jotka vuosiin eivät kivutonta päivää nähneet, ja mielellä, joka ei positiivista ajatusta olisi tunnistanut vaikka sillä olisi isketty päähän. Ja nyt se kivuton ja mieletön päivä on tässä. Juuri tänään. Mikä upea syy olla elossa!

Ovet ja ikkunat auki uusille energioille!

Tie saattaa näyttää suoralta, mutta edessä olevien puskien taakse ei koskaan näe. Mitähän elämän yllätyksiä siellä on?

Ulkoilmasta löytyy luonnon omaa kasvuenergiaa. Kun sitä tankkaa, jaksaa taas itsekin kasvaa ja kukkia ja tuottaa iloa toisillekin.

Välillä elämä riepottelee niin, että meinaa tukka ja äly lähteä päästä. Mutta kaikki myrskyt menevät aikanaan ohi.

Ja tärkeintähän on... korkeat näkymät kauas eteenpäin ja rakkaus. Kuka tämä Maurizio oikein on, sitä en vaan tiedä.

Loppujen lopuksi energiamme vain muuttaa muotoaan. Askelet sannalta häviävät ja niin häviät sinäkin, ja tämä päivä. Energiasi jää jäljelle, toivottavasti se on jotain kierrättämisen arvoista.

Muista levätä! Martedi riposo, eli tiistai on italialaisittain lepopäivä. Maanantaisin saatetaan avata myöhään ja perjantaina sulkea vähän aiemmin (ainakin toimistoissa) ja siestaa vietetään, jotta ruokailulle pyhitetään sille kuuluva aika. Mutta sitten vastapainoksi aloitetaan aamulla aikaisin ja jatketaan myöhään illalla. Huilaamalla välillä jaksaa pidempään.

Merenrantahuvilakin saattaa sortua liian kovassa menossa, tyrskyssä ja tuulessa. Elämässä tarvitaan tasapainoa - sitä voi saada vaikkapa tutkimalla ja harjoittamalla fengshuita.




Kaikki kuvat: Virpi Karjalainen ja Santi Gambino.

Yin ja Yang -tasapaino

Pari päivää sitten kuulin radiosta pysäyttävän uutisen: Kiinassa luovutaan syntyvyyden säännöstelystä eli yhden lapsen politiikasta, sillä miehiä on nyt 33 miljoonaa enemmän kuin naisia. Siis hetkinen, kolmekymmentäkolme MILJOONAA miestä. Tuli mieleen kaksi asiaa: 1) nyt on Kiinassa yin ja yang vahvasti epätasapainossa ja 2) toivottavasti edes osa noista miehistä ei kaipaa naisseuraa.

Yin ja yang -tasapaino on oikeastaan hyvä muistutus siitä, että kultainen keskitie on kaikkien opintojen äiti. Siinä missä yin edustaa mm. feminiinisyyttä, pimeyttä, mataluutta, runsautta, pehmeyttä ja talvea, on yang täynnä maskuliinista, ylöspäin suuntautuvaa energiaa, terävää, kirkasta, sileää pintaa. Määritelmät menevät pitkälle ja kaikkea tarkastellaan suhteessa ympäristöönsä. Aurinko on yangia kuuhun verrattuna, mutta kuu on taasen yang verrattuna pimeään yöhön. Minä olen hyvine unenlahjoineni sangen yin, mutta laiskiaiseen verrattuna, joka nukkuu suurin piirtein koko vuorokauden, olenkin aika pirtsakkaa tekoa. Kaikki on suhteellista.

Miten Kiinassa, tuossa yinin ja yangin alkuperämaassa sitten voikin mennä asiat niin pieleen? Eivätkö he ole kuunnelleet omia oppejaan? Ehkä tässä ne kuuluisat pienet purot ovat luoneet valtaisan meren. Miesten edustama suvun nimen säilyminen ja jatkaminen on aika turha idea, jos naisten edustama hedelmällisyys tyssää naisten puutteeseen. Siinä missä menneillä vuosikymmenillä oli suosittua, että suomalaiset keski-ikäiset miehet tilasivat "postimyyntimorsiamia" Aasiasta, niin mistä kiinalaiset miehet löytänevät morsiamensa? Onko maapallolla itse asiassa kohta puutetta naisista? Pieni googletus-hetki ja olen viisaampi: kyllä, miehiä on miljoonittain "yli tarpeen". Suomessa sentään elämme lukumäärältään naisvaltaisessa yhteiskunnassa, tosin 100 000 naista enemmän on koko maailman mittakaavassa kuin poron kusema lumessa, käyttääksemme kotoista sanontaa.

Emme kovin paljon pysty vaikuttamaan koko maailman syntyvyyteen ja sen yin ja yang -tasapainoon, joten siirtykäämme helpommin käsiteltäviin yksiköihin, eli meihin itseemme. Se mihin voimme vaikuttaa, on oma tasapainomme niin kehossa, mielessä kuin kotiympäristössä. Jos yang lähtee lapasesta, niin henkilö elää kyllä täysillä, mutta todennäköisesti sortuu työ-, siivous-, biletys- tai muuhun vastaavaan narkomaniaan. Menee siis liian lujaa omalla valitsemallaan sektorilla. Yin-ihmisen tapaat sohvalta. Hänellä saattaa olla kilpirauhasen vajaatoiminta ja hitaat refleksit sekä kyky nukkua pahimmankin rajuilman läpi. Kaikkein yinmäisin ihminen on itse asiassa kuollut, siis täydessä lepotilassa kaiken kiireen tuolla puolen. Voimme vain todeta, että liika yin, kuten ei liika yangkaan ole ihmiselle hyväksi. 

Kotona on myös alueita, jotka ovat enemmän yin tai yang. Keittiössä touhutaan aktiivisesti, siellä on kiiltäviä, virtaviivaisia pintoja, joita siivotaan usein (toivottavasti). Kaikki elektroniikka, mikä piippaa, sekoittaa ja paistaa, luo aktiivista sykettä. Varasto, vaatehuone tai makuuhuone puolestaan katsotaan yinmäisiksi, pysähtyneemmän energian alueiksi. Niissä ei ole tarkoituskaan tapahtua jatkuvalla syötteellä, pääpaino on olemisella, säilymisellä. 

Itse olen miettinyt, että eräs hyvä esimerkki yin ja yang -tasa-painon haasteista on suorittaminen versus oleminen. Aina aktiivinen mieli piiskaa meitä suorittamaan, tekemään, duunaamaan, prosessoimaan. Keho ja henkinen ulottuvuus tahtoisi ehkä vaan oleskella, chillailla ja downshiftata. 

Joulun valmistelutohinoiden jälkeen on voinut keskittyä muutaman päivän vain omaan napaansa ja mitä sinne mättää. Elämme jouluna yineintä vaihetta koko vuodessa. Nyt saa märehtiä pimeydessä ja hukkua omaan runsauteensa. Tammikuu tarjoaa meille taas superannoksen yangia, kun ilotulitteet räiskitään korkealle taivaalle, mieli aktivoituu lupaamaan enemmän kuin jaksaa toteuttaa ja toivo kevään valoisuudesta ja paremmasta tulevaisuudesta alkaa orastaa. 

Yin ja yang ei ole vain kiinalaisten keksintöä, se näkyy suomalaisissa vuodenvaihteluissa ehkä selvemmin kuin missään muualla. Kun juhannuksena yang on saavuttanut korkeimman huippunsa, se sisältää silti pienen pienen ripauksen yiniä. Suomalainen kesähaikeus on ensimmäinen uutistenlukija, joka kaiken yang-ilon keskellä mainitsee, että päivät alkavat lyhentyä ja kohta on taas talvi. Nyt kun olemme selättäneet tuon talvisen yinin täyteyden, yanginen valon pilkahdus lämmittää taas.

Kuva: www.fengshui-doctrine.com