Ajatukset pysäyttävä joulu

Tulin joulun alla miettineeksi, että millaistakohan joulua Kiinan mailla vietetään. Minun ehkä pitäisi tietää. Tunnustan silti heti alkuunsa, että en ole käynyt Kiinassa päinkään. Joulun hyörinä muistuttaa toistaan ympäri maailman, joulupukkeineen ja lahjoineen. Näin me länsimaalaiset ainakin ajattelemme. Ja me suomalaiset tietysti ajattelemme, että meillä on se ainoa oikea joulu.

Tunnustan siis senkin, että olen jääräpäisesti kieltäytynyt viettämästä joulua missään muualla kuin isieni mailla pohjoisessa Suomessa. En tiedä mikä käsijarru minussa on päällä, mutta mikään mahti maailmassa ei saa minua jäämään Suomessa jouluna etelään, tai lähtemään kauas pois, eksoottisemmille joulukattauksille. Liekö lähtisin Kiinaankaan, jos sellainen matka juuri jouluksi osuisi. Sillä minä en kaipaa jouluun tippaakaan uudistuksia, en uusia makuja, en uusia lauluja, korkeintaan hieman uusia koristeita, kun vanhat alkavat jo olla kaikkensa antaneet. Niissä kiteytyy nostalgia, lapsuuden hatarat askartelut. Pala vanhaa minua kaivetaan aina jouluna esiin.

Jouluna on lupa muistaa sitä millaista oli ennen. Usein se aiheuttaa haikeutta. Jouluna tulevaisuus myös tuntuu olevan hyvin kaukana. Valon juhla osuu vuoden pimeimpään hetkeen, jolloin näköalamme on rajattu. Näemme vain kulloisenkin hetken, tämän pienen pätkän tässä, aivan kuin ravihevonen, jonka silmille on viritetty näköesteet sivuille. Niin on tarkoitettu, jotta pysähtyisimme, emmekä tähyilisi jo malttamattomana tulevaan. Sitähän teemme koko vuoden, ja se on hengästyttävää puuhaa.

Minulle joulun tekee lumi ja pakkanen, mitä enemmän molempia, sen parempi. Joulun tekee läpitunkeva pimeys maaseudulla, jonne katuvalot eivät yllä. Pienikin kynttilänlyhty näyttää tietä, polkua tallatussa lumihangessa. Järvi on paksussa jäässä, linnut värjöttelevät laudalla siemeniään syöden ja radiosta tulee jotain hyvin perinteistä, hyvin nostalgista.

Maailmassa, joka muuttuu niin huimaa vauhtia, että vauhtisokeus on joka päivä läsnä, kaipaan joululta hyvin vähän toimintaa. En kaipaa vilkkuvaloja, mainoskylttejä tai viimeisimpiä villityksiä. Kaipaan aitoutta, lupaa levätä.

Koska olen viettänyt kaikki elämäni joulut samoissa maisemissa, vähäväkisessä ja verkkaasti puhuvassa Kainuussa, pystyn tuntemaan ajattomuuden, sukupolvien ketjun, joka kauttani jatkuu. Pystyn katsomaan kirkasta tähtitaivasta, keho saunasta höyryten, varpaat lumessa käpristellen, ja tuntemaan, että tässä se on. Kaikki on lopulta hyvin yksinkertaista, siitä luonnon ja joulun rauha muistuttaa. Me itse teemme kaikesta niin monimutkaista ja vaikeaa.

Jouluna kaiken turhan onkin tarkoitus kadota pois, jotta näemme ikuisuuden, kirkkaan tähden taivaalla. Silloin jäljelle jää vain joulun taika. Sitä taikaa ei voi kukaan ostaa. Sen äärelle voi vain kukin rauhoittua.

Sisäisen rauhan joulua,

toivottaa Virpi

 

Matkalla pohjoiseen

 

Pakkaset ei pauku, mutta on sentään lunta.

 

Vuoden pimeinkin päivä vilautti jo valoa.

Koti hylkii asukkaita

Fengshuin myötä kiinnostaa tietysti myös se miten kaverit asuvat. Joskus kuljen laput silmillä, enkä mieti asiaa ollenkaan, välillä taas antennini ovat pystyssä ja skannaan kodin ratkaisuja ja mietin ilmansuuntia ja puuttuvia kulmia.

Nyt mielessäni on ollut kahden tuttavaperheen asunnot. Toiseen tein harjoitustyönä energiapuhdistuksen ja oli jännä huomata, kuinka katkeraan avioeroon päätyneet aiemmat asukkaat olivat jättäneet taakseen sekasortoisen energeettisen jäljen ja kuinka perheen kissa oli tykännyt pyöriä juuri negatiivisten energiapyörteiden alueilla. Minulla ainakin on rauhallisempi mieli, kun voin ajatella, että entisten asukkaiden riidat on neutralisoitu, kissankarvat on siivottu kaikista nurkista ja tuttavani voivat oikeasti aloittaa puhtaalta pöydältä, ilman ikäviä energiajämiä.

Edellisessä asunnossaan heillä oli ollut epäonnea. Kosteutta, kemikaaleja tai jotain muuta hengitysilmassa riitti saamaan perheen naisen toteamaan, että tuo koti oli "evil", paha koti. Hajuhaisti hävisi, jalat kramppasivat öisin, lapsi itki, ja koko ajan oli pirunmoinen kärttyisyys päällä ja teki mieli ahmia kaapit tyhjiksi. Sen lisäksi siis, että kämppä oli talvisin jääkylmä. Kolmisen vuotta asunnossa, joka tekee onnettomaksi, on ehdottomasti liikaa. Etenkin kun lääkärit vain huokailivat ja vihjailivat, että oireet ovat pelkästään pään sisällä. Ja kuinka ollakaan, kun asunto vaihtui terveempään, hajuaisti palautui, jalat eivät enää kipunoi ja ennen kaikkea mieliala on noussut. Sillä, missä asut, on todellakin väliä!

Toisella ystäväperheellä oli edessä muutto isompaan asuntoon, sillä perheen pikkuneiti halusi oman huoneen, "kun muillakin kavereilla on". Seurasi muutto väljempään vuokra-asuntoon ja näytti, että elämä hymyilee. Entisessä asunnossa oli viihdytty loistavasti, joten päätettiin vain vaihtaa isompaan samassa taloyhtiössä. Mutta onni ei muuttanutkaan mukana.

Tein uuteen asuntoon ystävänpalveluksena fengshui-konsultoinnin ja lyhyet astrologiset tsekkaukset, jotta tiedettiin mitä elementtiä kukin edustaa ja kuinka fengshui-bagua istuu asunnon pohjapiirrokseen. Selvitin mitkä ovat kunkin perheenjäsenen suotuisat ilmansuunnat. Tämän perusteella annoin suosituksia väreistä, muodoista ja huonekalujen sijoittelusta. Paperilla kaikki näyttikin hyvältä, yhtä puuttuvaa kulmausta lukuunottamatta.

Kun kävin parin kuukauden jälkeen katsomassa, miltä näyttää, niin perhe ei ollutkaan ihan niin tyytyväinen asuntoonsa kuin luulin ja kämppä näytti aika lailla samalta kuin heti muuton jälkeen. Tavarat eivät vain tahtoneet löytää paikkaansa, kaikki seilasi edestakaisin lattioilla ja huoneesta toiseen. Se on ihmeellistä, miten joskus isompaan asuntoon muuttaessa pienemmän asunnon tavarat eivät mahdukaan mihinkään. Tässä tapauksessa uusi asunto osoittautui hankalan muotoiseksi, tilaa oli, mutta sitä ei pystynyt hyödyntämään. Koti oli huijannut ensinäkemältä. "Katso isoa ikkunaani! Katso isompia neliöitä! Mutta älä mieti minne saat tavarasi mahtumaan..." 

Muutto oli lisäksi ollut hankala, kuin pitkä synnytys, jota väännettiin päivästä toiseen, vaikka samasta taloyhtiöstä parin pihan poikki muutettiinkin. Edellisessä asunnossa tavarat oli heitetty sisään, ne olivat heti löytäneet paikkansa ja arkielämä oli voinut alkaa. Nyt oli jotenkin jarru koko ajan päällä.

Lapsi ei halunnutkaan nukkua uudessa huoneessaan. Kun hänen sänkynsä siirrettiin vanhempien makuuhuoneeseen, huonekalut eivät enää mahtuneet muuten kuin niin, että parisänky on suoraan ikkunan alla. Fengshui alkoi olla muisto vain... Sohvan ja työpisteen paikat olohuoneessa eivät nekään tuntuneet luontevilta. Siinä missä perheen mies sai kirjansa ja paperinsa omille paikoilleen, perheen naiselle iski kriisi, että missä on minun reviirini.

Kävi ilmi, että perhe oli sairastellut koko ajan uudessa asunnossa asuessaan. Lapsi oli harvinaisen kärttyisellä päällä. Keittiöön oli ilmaantunut outoa viemärihajua, kylpyhuoneessa vuosi hana, pyykkituvassa oli hilkulla sattua mysteerinen vesivahinko, kun poistovesiputki irtosi kesken pyykkäyksen. Parvekkeen laseja ei saanut kunnolla kiinni, jolloin vettä satoi parvekkeelle. Yhden viikon aikana keittiössä särkyi kolme eri lasiesinettä. Eteisen kiinniporattu naulakko tippui yhtäkkiä seinältä, minkä vuoksi alettiin miettiä, onko seinän sisus kostunut ja pelkkää höttöä sisältä. Lastenhuone haisi aamuisin tunkkaiselta ja lapsen vaatteet alkoivat kerätä ummehtunutta hajua pesusta huolimatta. Nyt ei enää edes haluttu, että lapsi nukkuisi omassa huoneessaan, jos siellä onkin kosteusongelma. Piste iin päällä oli, kun astianpesukonekin kärähti kertalaakista. Ei voinut kuin ällistellä.

Tuntui, että asunto alkoi hylkiä asukkaitaan. Ikään kuin se viestitti, että te ette ole tervetulleita tänne. Kaikki pulmat liittyivät niin ikään veteen, oli se sitten viemäriongelmaa, lasin särkymistä, mahdollista kosteutta seinän sisässä. Vesi liittyy pohjoiseen (missä sijaitsi pääovi) ja uraan, uusiin alkuihin. 

Pintapuolisissa mittauksissa asunnosta ei tietenkään löytynyt mitään kosteusongelmaa, vaikka homeelle altistunut ystävä sai kodissa allergisen reaktion vain puolen tunnin oleskelun jälkeen ja minulla itsellänikin alkoivat silmät kutista oudosti illanvieton aikana. Perhe voi myös huomattavasti paremmin muualla, kodin vaikutuspiirin ulkopuolella. Isäni, rakennusalan ammattilainen, lausahti asiasta kuultuaan, että kyseessä on todennäköisesti lastulevystä haihtuva formaldehydi. Kun lastulevy pääsee hörppäämään kosteutta, kemikaalit alkavat liueta hengitysilmaan. 

Kysymys kuuluu, voiko fengshuilla enää korjata asiaa? Kyllä ja ei. Mielestäni olisi väärin väittää, että pelkästään fengshuilla voi ratkaista ongelman, sillä nyt on kyseessä ihmisten terveys ja elämänlaatu. Jos asunto viilattaisiin fengshuin mukaisesti, jotain edistystä saattaisi tapahtua. Mutta asunto on jo ikään kuin kertonut, että älä sinä yritä tuoda tänne mitään fengshuita, vaan kerää kamppeesi. Nyt jää nähtäväksi miten perhe jatkaa tästä eteenpäin, löytyykö jokin ratkaisu ja helinäkeijun taikasauvan heilautus. Jos mikään muu ei auta, niin on lähdettävä etsimään uutta kotia. Ikävä totuus on, että kosteus-, home- tai kemikaaliongelmia sisähengitysilmassa ei voi vaientaa fengshuilla.

Kuva: magicofcleaners.co.uk

Vettä ja vaurautta

Kaikkia ihmisiä kiinnostaa raha tavalla tai toisella ja moni hakeutuu fengshuin pariin nimenomaan rahan ja vaurauden toivossa. Kukaan fengshui-konsultti ei kuitenkaan voi luvata asiakkailleen suoralta kädeltä mammonaa ja menestystä, vaikka niitä tietysti konsultaation avulla haetaan ja tehdään muutosehdotuksia. "Rahapuu tähän ja se on saletti, että ensi lauantaina lotossa tärppää". Fengshui-konsulttien eettiset ohjeet, vähän niin kuin lääkärinvala, kieltää antamasta väärää informaatiota ja lupaamasta harhaanjohtavasti kuuta taivaalta.

Plääh! Enkö siis saakaan satumaisia rikkauksia fengshuin avulla. Epistä. Mutta hei, yrittänyttä ei laiteta! Siksi tänään kerronkin teille mitä itse olen tehnyt oman talouteni eteen fengshuin menetelmillä. 

Fengshui-mestari Päivi Vilkin mukaan asunnon kaikki nurkat ovat vaurausnurkkia. "Virallinen" vaurauden alue on kuitenkin kaakossa. Asunnossani tällä alueella sijaitsevat wc ja vaatehuone, eli tilanne ei ole paras mahdollinen. Tällaisia tiloja ei yleensä fengshuissa tehostella, korkeintaan ne pidetään siistinä ja sinne valitaan elementtien mukaiset värit ja materiaalit. Miehen käytössä oleva vaatehuone on vähän nuhjuinen ja kaipaisi uutta maalia pintaansa. Tämä on mentaalisella muistilistallani seuraavaksi tehtävänä.

Katsotaan siis olohuoneeseen, jossa voi tehostaa ja korjata kaikkia kämpän pikku fengshui-ongelmia. Tänä vuonna 2016 kaakon alue on erityisen hedelmällistä maaperää ja sinne pitäisi sijoittaa oikeaa, virtaavaa vettä. Ykkösvesitähti nimittäin vierailee siellä, yhdistäen kaakon vaurauspotentiaalin ura-alueeseen. Vesi on fengshuissa muutenkin vauraustehoste numero uno, jota ei kannata unohtaa. Esimerkiksi mitä isompi suihkulähde, sen tasokkaampi hotelli - mieti vaikka Las Vegasin Bellagio-hotellia kuuluisine, valtavine suihkulähteineen. Siellä iso raha puhuu ja solisee.

Koska maalaisjärkikin sanoo, että kaakon vaatehuoneeseen en voi laittaa vesiputousta, akvaariota tai suihkulähdettä (ellei sitten olla isojen dollarinkuvien kämpässä), niin katse täytyy suunnata olohuoneen kaakkoisnurkkaan. Olohuoneelle voi siis tehdä oman ilmansuuntabaguansa, aivan kuten koko asunnon pohjapiirrokselle. Kompassi käteen ja menoksi!

Kaakon lisäksi pohjoinen liittyy rahaan. Se sanelee paljonko liksaa tulee tilille, miten elämä sujuu ammatillisella saralla. Pohjoissektorilla, tällä uran ja palkkatyön alueella, olen viime aikoina tehnyt paljon muutoksia. Aiempi uraani torpedoinut pinkki seinä on enää muisto vain ja vesielementtiä, pohjoisen omaa elementtiä, on tuotu lisää. Sininen, musta sekä oman uran ja elämänpolun symbolit ovat pohjoiseen parhaita. Muotoina aaltomaiset ja epäsymmetriset muodot edustavat vettä. Lasiesineitä, kristallia, peilejä ja muuta heijastelevaa materiaalia saa lykätä ihan olan takaa. Jos omistat aaltovaaseja, sijoita ne asuntosi sekä olohuoneesi pohjoisosaan. Taulut, joissa on kaloja, simpukoita, meriaiheita, sopivat tänne myös mainiosti. Jos siis haluat sisustaa kaloilla. Olen kyllä nähnyt kauniita kalatapettejakin, joten ei se ihan mahdoton ajatus ole.

Pohjoista ei kannata kuitenkaan ladata täyteen sitä sinistä ja mustaa, ellet sitten vallan rakasta juuri näitä värejä. Metallielementti tukee vettä, joten tarvitset myös valkoista tai harmaata, pyöreitä tai kaarevia muotoja sekä metalliesineitä.

Näistä kuvista näkyy miten tämän yhtälön itse ratkaisin. Taulut ja julisteet ovat kahta poikkeusta lukuunottamatta omaa tuotantoa ja ne edustavat "self-made woman" -periaatetta. I do it my way (with a little help from my friends) -iskulauseeni viittaa myös uraan ja kuinka haluan itse päättää tekemisistäni. New York voisi olla riittävän mahtipontinen matkatoive - sillä missä muualla kuin Amerikoissa unelmista tehdään totta. Mustavalkoisessa, oikeanpuoleisessa taulussa "satelee tilaisuuksia" ja siniset aallot vievät elämää liplatellen eteenpäin. Tumma maisemataulu kuvaa sekin vesimaisemaa ja kuninkaallista saattuetta matkallaan. Sohvatyynyistäkin osa on itse tehtyjä ja värjättyjä, symboloimassa oman työn hedelmiä.

Olohuoneen kaakkoisnurkkaan tuli myös vettä. Siirsin sinne posliinisen, saksalaisesta nettikaupasta tilatun suihkulähteeni, jonka ostin jokunen vuosi sitten. (Se siis seilaa paikasta toiseen sen mukaan missä on otollisimmat vuosienergiat.) Tein pitkään ja harkiten tutkimustyötä, luin kaikki asiakaskommentit, sillä en halunnut sikaa säkissä. Osa halvimmista muovisista suihkulähteistä pitää kohtuuttoman kovaa ääntä niin, että moottorin ääni piilottaa alleen itse veden solinan. Minut voitti tämä malli senkin takia, että myyjällä oli sivustollaan video, jossa näkyi ja kuului miten lähde oikeasti toimii. Johtotähteni oli tässäkin, että rumaa en kotiini huoli, vaan valitsemieni fengshui-tehosteiden täytyy miellyttää silmää ja olla jollain tasolla esteettisiä, jos nyt ei aivan huippudesignia. Buddhat on ihan jees, mutta tässä oli mahdollisimman eleetön ulkoasu.

Suihkulähteessäni on pieni ruukku, jossa on 4 pientä bambunoksaa. Nelonen on fengshuissa kaakon oma numero. En löytänyt pientä lohikäärmepatsasta, omaa vuosieläintäni, joten vihreä kivihevonen saa nyt mennä lohikäärmeestä. Pieni simpukka uiskentelee toisella tasolla, sekin veden symboli. Kaiken kruunaa vielä vesiaiheinen suunnittelemani juliste suihkulähteen yläpuolella. Siinä on siis vettä kerrakseen, sekä oikeaa liikkuvaa vettä, että veden symboleita. 

Viritin vielä kirkkaan lukuvalon valaisemaan lähdettä, jotta se ikään kuin paistattelee huomion keskipisteessä. Odotan varallisuuteni kasvavan hetkellä millä hyvänsä. Vähintään asunnon arvon ja eläkevakuutuksen kertymän täytyy nousta!

Tässä kuvassa on taas lisää menestyksen symboleita. Koska haluaisin työkseni sekä kirjoittaa että suunnitella kuoseja, tämä "kotialttari" on omistettu niille. Suuri valaisin antaa tavoitteilleni kirkkautta. 

Tässä tämänkertaiset oman kodin fengshui-taikani. Toivotan urahaaveilleni ja rikastumistavoitteilleni menestyksellistä matkaa elämän kaarnalaivalla. Bon voyage!