Sivut

Näytetään tekstit, joissa on tunniste uuden asunnon hankkiminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste uuden asunnon hankkiminen. Näytä kaikki tekstit

torstai 20. heinäkuuta 2017

Resonoi rakkautta

Juna meni justiinsa ja minä jäin Suonenjoen asemalle. Terve mansikat, terve lapsuudenystävä. Hauska nähdä pitkästä aikaa.

Kävin heinäkuussa kaverini Virpin luona synnyinseuduillani Savossa, sillä hän oli muuttanut miehensä kanssa uuteen taloon ja eri paikkakunnalle. Ja millaiseen taloon! Tullessani pihaan näin kolme eri rakennusta ja kaupunkilaiselämään tottuneena kysyin, että montako perhettä tässä asuu. Olisihan se pitänyt arvata, että maalla on manteretta ihan eri tavalla, tämä oli kaikki vain yhdelle pariskunnalle ja heidän lemmikkieläimilleen (tosin koira on kyllä aika iso). Tuolla on punainen sauna, tuossa on liiteri ovineen ja kopperoineen ja tuolla takana on autokatos kolmelle autolle. Eikä naapureita näy missään, vaikka ollaan kirjaimellisesti muutaman askeleen päässä keskustasta. Tätä siis on oma rauha ja pihamaa keskellä pikkukaupunkia Savon sydämessä. Elämä täällä maistuu varmasti yhtä makealta kuin ne seudun mansikat.

Jonkin aikaa paikkoihin tutustuttuani alkoi fengshui-mittarit nakuttaa päässäni. Täällähän on tilankäyttö ajateltu entisaikojen viisaalla logiikalla. Iso lasikuisti on valoisa ja avoin eli tässä on se fengshuin paljon puhuma Ming Tang, korkea palatsi, heti vastassa. Eteisenhän pitäisi antaa esimakua kodista ja kirpaista huulilta ihastunut henkäys. Täällä sellainen kyllä pääsi, niin minulta kuin talon omistajilta kun he sinne ensimmäistä kertaa astuivat. Sydän ja järki pääsivät asunnonostoneuvotteluissa sulavasti sopuun keskenään ja nyt Virpi ja Jari Kosonen ovat asuneet 100-neliöistä taloaan viime lokakuusta asti.

Sisääntullessa lasikuistilla takit ja kengät on näpsäkästi piilotettu komeroon ja verhon taa, eikä perinteistä nykyasuntojen "kaikki kaatuu päälle" -fiilistä ole. Tänne mahtuu kokonainen sohva ja isokokoinen koira heiluttamaan häntäänsä. Hyvin suunniteltu! Mainittakoon vielä, että mitään tuulitunnelia ei pääse muodostumaan, kun vastassa ei ole ikkunaa, eikä kyllä peiliäkään.

Hienot fengshuit jatkuvat sisempänä. Wc-tilat ovat kauimmaisena kuten kuuluu, joten energiat pääsevät kiertämään koko kodin ennen poistumistaan. Kodin keskellä avautuu iso keittiö, jossa on laskupintaa ja kaapistoa joka lähtöön. Kodista löytyy peräti neljä tulisijaa: keittiön leivinuuni ja hella, yksi muurattu takka olohuoneesta, toinen punaisten samettituolien kansoittamasta salista ja yksi pönttö vielä makuuhuoneesta. Täällä lämmitetään puulla ja siitä jos mistä tulee kyllä hyvää fengshuin alkuenergiaa. Tulielementti on siis oikeasti läsnä.

Se mikä minut - ja kaikki muut tänne tulevat - hurmaa, ovat nuo pitsi-ikkunat. Aijjai, miten on lasin ja puun liitto kaunista, kun on puuseppä päässyt näyttämään taitonsa! Ikkunat ovat tietenkin suojellut, eli niitä ei ole kukaan aiempi omistaja päässyt tärvelemään. Olemme nimittäin vuonna 1887 rakennetussa puutalossa, jossa Suonenjoen aseman ratamestari aiemmin asui. Nykyisessä pihasaunassa hänellä oli toimisto ja junat kulkivat vierestä. Niin ne tekevät nykyäänkin, mutta junaliikenne on yllättävän toissijaista, eikä sille juurikaan lotkauta korvaansa. Vähän tärisyttää välillä, kun pidempi tavarajuna menee ohi, mutta se tuo vain elämän ääniä. Sillä muuten täällä on rauhallista kuin huopatossutehtaalla, tai pappilan salongissa. Kello sanoo tiktok, koiran häntä lätkähtää lattiaan ja kynnet rapisevat parketilla, sisälle eksynyt hyttynen inisee (mutta ei kauaa). Vanhan ajan grammari iskelmineen sopisi tänne hyvin ja kiikkustuolissa istuessaan voisi kuvitella joutuneensa aikakuplaan. Nykyajan härpäkkeet, kuten televisio, on piilotettu Virpin käsistään kätevän isän mittatilaustyönä tekemään kaappiin. 

Chi-energian kannalta täällä on riittävän leveät kulkuväylät ja mikä parasta, huoneiden välillä pääsee kulkemaan ympyrää. Koirat ja lapsethan siitä aina iloitsevat ja alkavat kirmaamaan villisti ympyrää, ja tulee siitä itsellekin mukavan kotoisa olo. Väitän, että tämä on vanhoissa puutaloissa yksi merkittävä hyvän olon tuoja. Energia kulkee ihmisten liikkeen mukana, eikä kotiin muodostu pitkiä käytäviä, kun huoneet ovat ringissä. Voisiko joku tuoda tämän uudelleen muotiin? Sen minkä oviaukoissa menettää, yhteisöllisyydessä ja hyvässä hapessa voittaa. Sillä jos energia kiertää, niin kiertää se itse hengitysilmakin. Täällä ainakin on hyvä hengittää, sillä rakennusta ei ole liian hätäisillä remonteilla päästy pilaamaan. Talo on seissyt tässä jo 130 vuotta ja toiset sata vuotta voi hyvinkin olla luvassa. Koputetaan puuta.

Eräs toinen vanhojen talojen hurmaava puoli on huoneiden ketjutus peräkkäin ja pitkät näkymät. Täällä on sellainenkin: olohuoneesta on käynti saliin ja salista makuuhuoneeseen. Jotain rauhoittavaa siinäkin on, kun näkee monta erillistä huonetta kerralla, etenkin jos kaikki ovat niin siistejä ja kauniisti sisustettuja kuin täällä. Tänne pitsi, sametti ja pellava sopivat luontevasti ja Ikean kalusteiden sijaan huonekalut on hankittu käytettyinä, useimmiten sukulaisilta. Tunnearvoa on siis päässyt kertymään.

Huonekorkeus on juuri sopiva, kolmisen metriä. Pään päällä on tilaa ajatuksille, mutta ne eivät sentään karkaa ylikorkean olohuoneen katonrajaan. Oma veikkaukseni on, että nykyajan tuplakorkeissa oleskelutiloissa chi-energia vähän kuin hämmentyy ja villiintyy ja itse ihmiselle tulee sellainen turvaton olo siellä alhaalla. Sillä eikös energialla ole aina tapana nousta ylemmäs? Liian matalassa tilassa taas happi tuntuu loppuvan kesken. 

Portaat vintille ja kellariin on sijoitettu fiksusti erilliseen siipeen, joka ainakin toistaiseksi on kylmää tilaa. Eipähän tule sitä portaikkoa keskelle taloa, mitä fengshuissa sanotaan pariskuntaa erottavaksi piirteeksi. Täällä pysytään tiiviisti yhdessä. Tsekkasin nimittäin kännykän kompassilla pikaisesti, että mistä ilmansuunnasta pääoven energiat tulevat, ja sieltä lounaastahan ne. Eli parisuhde-energiat ovat kovassa nosteessa joka kerta kun ulko-ovesta ja eteisestä kuljetaan. Pohjoisessa uran ja uusien alkujen alueella ladataan öisin akkuja, jotta jaksaa taas joka päivä töitä tehdä, joka ainoa päivä seitsemäksi mennä. Mutta työpäivän jälkeen on taas ilo palata tähän taloon ja vetää kunnon annos hyvää fengshuita ja chi-energiaa keuhkoihin.

Katsotaanpa vielä mitä numerologia sanoo itse osoitteesta, Rakkaudenkuja 8:sta (sielunsilmin.blogspot.fi):

"TALO NUMERO 2

tasapaino, yin ja yang -energiat, kaksinaisuus

Koti, jossa on luvun kaksi värähtely, on erinomainen koti kahdelle ihmiselle, jotka aikovat jakaa tilan kämppäkavereina, rakastavaisina tai aviomiehenä ja vaimona. Kakkosen värähtely on kuin kaksi kynttilää palaisi samasta lähteestä. Ihmiset jotka asuvat tässä talossa ovat yhdistyneitä kuin herneet ja palot. Olet virittäytynyt erityisellä tavalla niiden energioihin ja tunteisiin joidenka kanssa jaat tämän kodin. Koti sopii erityisen hyvin nuorille pareille ja perheille. Eläminen kakkoskodissa on sitä, että halutaan saavuttaa harmonia ja rauha diplomaattisella tavalla. Saatat huomata seisovasi taka-alalla useammin kuin korottaen omia mielipiteitä ja näkemyksiäsi. Huomaat voivasi täysin ja rakastavasti ymmärtää toisten näkökulmia, täällä avioliitto ja kumppanuus lujittuvat. Kakkoskodissa kukoistaa niin puutarha kuin musiikki, taide ja magia. Tämä koti on myös erinomainen intuitiivisten ja selvänäköisten kykyjen tutkimiseen ja kehittämiseen. Tässä talossa osataan ottaa rennosti ja olla mukavuudenhaluisia."


Eikö kuulostakin siltä, että tämä on parisuhteelle ja rakkaudelle mitä osuvin koti? Ei tätä ihan turhaan ole Rakkaudenkujaksi nimetty ja kun siihen vielä lisätään numero kahdeksan, joka fengshuin mukaan tuo onnea, vaurautta ja ikuisuutta, niin sanoisin, että viisas valinta. Tämä talo resonoi rakkautta ja hyvää oloa. Taidan tulla toistekin käymään. Ensi kerralla saatan hyvinkin tuoda mukanani oikean valokuvaajan sisustuslehtikuvauksia varten. Mutta ei nuolaista suklaakonvehtia vielä ennen kuin syksy hämärtää. Nautitaan sen sijaan kesästä ja rakkaudesta nyt!

Pihalla on tilaa istuskella ja istutella.



Keltainen talo ja onnennumero.









































Nyt menee romantiikan puolelle! Parilliset portit ja kukkaistutukset, kyyhkyset juoma-altaalla ja kuja rakkauden.






































Ei ihan kaikilla ole tämän näköistä eteistä.








Kun talo on vanha, niin antiikkiset tavarat istuvat sisustukseen paremmin kuin hyvin.
































Omat köllöttelypaikat niin emännälle, isännälle kuin koiralle.




























Pienet yksityiskohdat rakentavat kodin tunnelmaa.

Virpi keräilee koiria, Jari autoja.




































Olohuoneessa on sitä jotain. Sanotaan sitä vaikka hyväksi fengshuiksi.

Koira, punaiset tuolit, takka ja lämminsävyinen ryijy tuovat kaikki kotiin tulienergiaa.

Makuuhuoneen tapetti menee seuraavaksi vaihtoon, tilalle suunnitellaan jotain vaaleampaa ja vanhaan taloon sopivaa. Sängynpäädyksi on tulossa vanha puuovi. Sänky sijaitsee tietysti kapteeninpaikalla ja aikamoinen parisuhdetehoste tuo hääkuva.



































Keittiössä on aiemman omistajan valitsemat persoonalliset kaapistot ja paljon tilaa tanssahdella - tai avata ääntä - kotiaskareiden lomassa. Pienestä pitäen laulanut Virpi on tuttu näky paikallisilta tanssilavoilta.



































Sinivalkoista antiikkia. Patalaput ovat Jarin äidin tekemä käsityöaarre.

Sielu lepää vanhan talon tavaroissa ja kerrostumissa. 



































Virpin kauniita asetelmia löytyy pitkin taloa.









































Pihalla on man cave, eli liiterit, varastot ja auton puunaustilat.

Vanhan pihapiirin charmia.

Saunarakennuksesta löytyy lisää antiikkiaarteita.

Oma sauna. Testasin, että on hyvät löylyt.










































lauantai 12. marraskuuta 2016

Kiinteistöjen keskellä

Leikittelin varakasta asunnon ostajaa tässä viikonloppuna, lähinnä muita velvollisuuksia vältellessä. Otin esille netin asuntotarjonnan ja laitoin hintanupit reteästi todellista isommalle. Ajattelin, että nyt en anna hinnan yhtään estää unelmointiani.

Tärkeimpänä kriteerinä oli ehdottomasti asunnon pohjapiirros, ja jos sitä ei jostain syystä edes esitelty, siirryin seuraavaan. Nyt halusin katsastaa kuinka monta täydellistä fengshui-asuntoa on tarjolla omalla paikkakunnallani. Ympäristöä ja asunnon istumaa lähimaastossa on netin kautta vaikea havainnoida, mutta pohjapiirroksesta näkee heti, onko asunnossa puuttuvia alueita tai lisäosia. En enää halunnut mitään puutetta elämääni, joten metsästin tietysti neliötä tai suorakulmiota ilman puuttuvia kulmia. Jos satuin törmäämään kelpoyksilöön, jossa oli täydellinen pohja, jokunen lisäosa erkkerin tai parvekkeen muodossa ja vielä tilava eteinen ilman tuulitunnelia vastapäisestä ikkunasta ulos, niin hihkuin löytämisen ilosta. Tuonne voisin muuttaa! Mikäköhän ilmansuunta ja elämänalue tuolla on saanut lisäruiskeen fengshui-onnea? Tajuavatkohan asukkaat, että heillä on käynyt muita parempi tuuri? Vai ovatko he jo hyödyntäneet asunnon potentiaalin täyteen mittaansa ja etsivät kasvulleen nyt uutta alustaa?

Samalla kun kiinnitin huomiota pohjaratkaisuihin, totesin, että ammattimaisesti stailatut kämpät kyllä erottuvat suuresti joukosta, niin vaalean karsittuja ja samanhenkisillä tavaroilla ripoteltuja ne ovat. Toisessa ääripäässä olivat suttuiset pienet kuvat, joissa ei edes esitelty kaikkia huoneita. Asukkaan omaisuus saattoi olla niin massiivinen, että itse asuntoa ei nähnyt tavararunsauden alta. Sellaista asuntoa ei kovin mielellään mene edes katsomaan. Roinaenergia kun hyökkää päälle jo ruudun välityksellä. Ei ihme, että stailatut kämpät myydään nopeasti, niiden puhtoiseen interiööriin on helpompi kuvitella itsensä asumaan. Noin siistiä minunkin elämäni voisi olla... Siis ilman näitä lapsia, koiria, kissoja, lemmikkimarsuja, harrastevälineitä, muumimukikokoelmia ja parhaat päivänsä nähneitä, mutta rakkaita huonekaluja.

Jokunen aika sitten pohdin puolivakavissani puolipäivää, että pitäisikö ruveta kiinteistönvälittäjäksi - sellaisia kun oltiin koulutukseen etsimässä. Vaikka työ on pelkästään provisiopohjaista, niin en ole kuullut köyhistä kiinteistönvälittäjistä - tai sitten alalla on survival of the strongest -tyylinen karsintakilpailu. Jos et pärjää, ovi on tuolla.

Mitäköhän siitäkin tulisi, jos fengshui-konsultti toimisi samalla asunnonmyyntibisneksissä? Kaikki asiakkaat haluaisivat tietysti tietää, että onko täällä otolliset fengshuit ja siinä saisi sitten kiemurrella ja kaarrella, kun näkisi asunnon kaikki epäkohdat. "No täällä on kyllä nuo puuttuvat osat ura-, terveys- ja ihmissuhdealueella, mutta lataa vaan paikat täyteen kristallipalloja ja tuulikelloja, niin etteköhän te jotenkin pärjää. Ja jos ette pärjää tai jos polut isännän kanssa erkanevat, niin katsotaan teille sitten oikein ajan kanssa sellainen sopiva fengshui-kämppä. Tai kaksi."  

Ihanteellisinta asiakaspalvelua olisi tietysti ottaa välitettäväksi vain niitä hyvän fengshuin asuntoja ja katsoa vielä asiakaskohtaisesti jokaiselle omat suotuisat ilmansuunnat ja varmistua, että oikea koti löytää oikean ottajan. Silloin olisin varsinainen fengshui-välittäjä, kultaakin kalliimpi kimpale asuntomarkkinoilla. Jokaisen asunnon kohdalla tekisin laskelmia ja tarkistuksia, että olisiko tämä asunto vieläkin parempi minulle itselleni (kröhöm!) vai raaskisinko laskea sen käsistäni eteenpäin.

Alkaakin kuulostaa muuten aika hyvälle! Mikä voisikaan myydä asuntoa paremmin kuin todiste siitä, että täällä on parasta mahdollista fengshuita (ja ostajalle energianpuhdistus kaupan päälle). Oikeastaan näen tässä vain yhden olennaisen ongelman: nimittäin todella hyvien fengshui-asuntojen vähyyden. Jo yhden aamuyölle venyneen katsauksen perusteella voi sanoa, että ongelma-asuntoja on noin 80-90 % ja niitä helmiä siellä seassa vain kourallinen. Melkein kaikkiin tulee puuttuvia kulmia, isoja tai pieniä. Pienellä pintaremontilla ei saada pohjapiirrosta venytettyä harmonisiin mittasuhteisiin niin, että kaikki elämänalueet ovat tasapuolisesti edustettuina. Haluaisitko sinä, että hyvinvointi- ja vaurausalue puuttuu lähes kokonaan? Niin ajattelinkin. Yhtä huonosti menee, jos ura- tai mainealue osuu vessaan - veikkaan, että ylennystä on turha odottaa, kun chi-energia karkaa putkea pitkin.

Siinä missä vanhat charmantit kivitalot on jotenkin inhimillisesti ja elämänmakuisesti rakennettu, ne harvoin ovat aivan säännönmukaisia. Muutama mojova erkkeri saattaa osua kohdallesi (lottopotti!), mutta ainakin läpitalon asunnot harvoin ovat tasaisia pötkylöitä, vaan ne suippenevat toista puolta kohti, jättäen jälkeensä puuttuvia osia pohjaratkaisuun. Ja paljon parjatut laatikkotalot taas voivat joskus olla ilahduttavan kantikkaita: neljän tasamittaisen seinän sisälle on mahdutettu kaikki toiminnot. Jos hyvin käy, pieni parveke muodostaa onnea tuovan lisäosan.

Se mitä asunnon sisällä tapahtuu, on oma seikkansa, mutta kaikkein tärkeintä fengshuita onkin oikeastaan se, mitä kodin ulkopuolella on. Löytyykö suojeleva kilpikonna talon takaa, avautuuko eteen feenikslinnun mentävä aukko? Onko veden tai teiden tuomaa energian virtausta? Onko olo turvallinen ja suojattu kuin äitikarhun sylissä? Sitä tutkimaan fengshui alunperin syntyi.

Empiirinen tutkimukseni myytävien asuntojen maailmaan sai aikaan pari ihastusta ja dollarinkuvien pyörimistä silmissä. Ai 500 000 eurolla saisi tuollaista Turun keskustassa! No 50 senttiä mulla on jo lompakossa "käsirahaa". Tuo asunto taas on kolme kertaa kalliimpi kuin omani, lähes samankokoinen ja vaatii täydellisen remontin. Mitä, pesutuvan käyttö maksaa euron per tunti! Oma asunto tuntuikin taas aika luksukselta neutraalinsävyisine kylpyhuoneineen ja toimivine pohjaratkaisuineen. Puhumattakaan siitä, että olen pessyt pyykit ilmaiseksi taloyhtiön pesutuvassa viimeiset 12 vuotta.  

Asuntoilmoituksia katsellein silmin näkee omankin kodin hetken ajan hieman ulkopuolisena. Ehkä nuo verhot eivät näyttäisi kovin hyviltä myynti-ilmoituksessa. Tavaraa pitäisi karsia ja roudata kellariin, jotta tännekin saataisiin "myyvä tyhjyys". Olenkin vakavissani harkitsemassa lattioiden uusimista. Potentiaaliset ostajat eivät kiinnittäisi huomiota muovimaton kupruiluun vaan seesteiseen tunnelmaan. Itsekin voisin upgreidata elämyskokemustani täällä asumisesta. Eteisen ehostamiseen on mietinnässä pari jippoa myös. Olenkin todennut olevani liukumassa kohti hajutonta ja mautonta sisustamista monen värikylläisen vuoden jälkeen, ikään kuin stailaan jo asuntoani myyntiä varten karsimalla siitä liikaa persoonaa.

Ja tänäänhän on taas lottomiljönäärien leipomisen aika! Että laitetaanko sitä halvinta laminaattia vai parhainta parkettia. Vai tuleeko äkkilähtö asuntokaupoille - fengshui-vinkkien avustamana tietysti.




Tässä potentiaalinen pohjaratkaisu - ei puuttuvia osia, vaan pelkkää plussaa! Melkein jo muuttaisin.




Tieto lisää tuskaa. Nimittäin fengshui-mielessä tässä asunnossa on aikamoisia haasteita. Liian suuri lisäosa olohuoneessa sekä ulko-ovelta avautuva näkymä suoraan keittiön ikkunasta ulos. Vesipiste ja liesikin riitelevät vierekkäin.


perjantai 19. elokuuta 2016

Koti hylkii asukkaita

Fengshuin myötä kiinnostaa tietysti myös se miten kaverit asuvat. Joskus kuljen laput silmillä, enkä mieti asiaa ollenkaan, välillä taas antennini ovat pystyssä ja skannaan kodin ratkaisuja ja mietin ilmansuuntia ja puuttuvia kulmia.

Nyt mielessäni on ollut kahden tuttavaperheen asunnot. Toiseen tein harjoitustyönä energiapuhdistuksen ja oli jännä huomata, kuinka katkeraan avioeroon päätyneet aiemmat asukkaat olivat jättäneet taakseen sekasortoisen energeettisen jäljen ja kuinka perheen kissa oli tykännyt pyöriä juuri negatiivisten energiapyörteiden alueilla. Minulla ainakin on rauhallisempi mieli, kun voin ajatella, että entisten asukkaiden riidat on neutralisoitu, kissankarvat on siivottu kaikista nurkista ja tuttavani voivat oikeasti aloittaa puhtaalta pöydältä, ilman ikäviä energiajämiä.

Edellisessä asunnossaan heillä oli ollut epäonnea. Kosteutta, kemikaaleja tai jotain muuta hengitysilmassa riitti saamaan perheen naisen toteamaan, että tuo koti oli "evil", paha koti. Hajuhaisti hävisi, jalat kramppasivat öisin, lapsi itki, ja koko ajan oli pirunmoinen kärttyisyys päällä ja teki mieli ahmia kaapit tyhjiksi. Sen lisäksi siis, että kämppä oli talvisin jääkylmä. Kolmisen vuotta asunnossa, joka tekee onnettomaksi, on ehdottomasti liikaa. Etenkin kun lääkärit vain huokailivat ja vihjailivat, että oireet ovat pelkästään pään sisällä. Ja kuinka ollakaan, kun asunto vaihtui terveempään, hajuaisti palautui, jalat eivät enää kipunoi ja ennen kaikkea mieliala on noussut. Sillä, missä asut, on todellakin väliä!

Toisella ystäväperheellä oli edessä muutto isompaan asuntoon, sillä perheen pikkuneiti halusi oman huoneen, "kun muillakin kavereilla on". Seurasi muutto väljempään vuokra-asuntoon ja näytti, että elämä hymyilee. Entisessä asunnossa oli viihdytty loistavasti, joten päätettiin vain vaihtaa isompaan samassa taloyhtiössä. Mutta onni ei muuttanutkaan mukana.

Tein uuteen asuntoon ystävänpalveluksena fengshui-konsultoinnin ja lyhyet astrologiset tsekkaukset, jotta tiedettiin mitä elementtiä kukin edustaa ja kuinka fengshui-bagua istuu asunnon pohjapiirrokseen. Selvitin mitkä ovat kunkin perheenjäsenen suotuisat ilmansuunnat. Tämän perusteella annoin suosituksia väreistä, muodoista ja huonekalujen sijoittelusta. Paperilla kaikki näyttikin hyvältä, yhtä puuttuvaa kulmausta lukuunottamatta.

Kun kävin parin kuukauden jälkeen katsomassa, miltä näyttää, niin perhe ei ollutkaan ihan niin tyytyväinen asuntoonsa kuin luulin ja kämppä näytti aika lailla samalta kuin heti muuton jälkeen. Tavarat eivät vain tahtoneet löytää paikkaansa, kaikki seilasi edestakaisin lattioilla ja huoneesta toiseen. Se on ihmeellistä, miten joskus isompaan asuntoon muuttaessa pienemmän asunnon tavarat eivät mahdukaan mihinkään. Tässä tapauksessa uusi asunto osoittautui hankalan muotoiseksi, tilaa oli, mutta sitä ei pystynyt hyödyntämään. Koti oli huijannut ensinäkemältä. "Katso isoa ikkunaani! Katso isompia neliöitä! Mutta älä mieti minne saat tavarasi mahtumaan..." 

Muutto oli lisäksi ollut hankala, kuin pitkä synnytys, jota väännettiin päivästä toiseen, vaikka samasta taloyhtiöstä parin pihan poikki muutettiinkin. Edellisessä asunnossa tavarat oli heitetty sisään, ne olivat heti löytäneet paikkansa ja arkielämä oli voinut alkaa. Nyt oli jotenkin jarru koko ajan päällä.

Lapsi ei halunnutkaan nukkua uudessa huoneessaan. Kun hänen sänkynsä siirrettiin vanhempien makuuhuoneeseen, huonekalut eivät enää mahtuneet muuten kuin niin, että parisänky on suoraan ikkunan alla. Fengshui alkoi olla muisto vain... Sohvan ja työpisteen paikat olohuoneessa eivät nekään tuntuneet luontevilta. Siinä missä perheen mies sai kirjansa ja paperinsa omille paikoilleen, perheen naiselle iski kriisi, että missä on minun reviirini.

Kävi ilmi, että perhe oli sairastellut koko ajan uudessa asunnossa asuessaan. Lapsi oli harvinaisen kärttyisellä päällä. Keittiöön oli ilmaantunut outoa viemärihajua, kylpyhuoneessa vuosi hana, pyykkituvassa oli hilkulla sattua mysteerinen vesivahinko, kun poistovesiputki irtosi kesken pyykkäyksen. Parvekkeen laseja ei saanut kunnolla kiinni, jolloin vettä satoi parvekkeelle. Yhden viikon aikana keittiössä särkyi kolme eri lasiesinettä. Eteisen kiinniporattu naulakko tippui yhtäkkiä seinältä, minkä vuoksi alettiin miettiä, onko seinän sisus kostunut ja pelkkää höttöä sisältä. Lastenhuone haisi aamuisin tunkkaiselta ja lapsen vaatteet alkoivat kerätä ummehtunutta hajua pesusta huolimatta. Nyt ei enää edes haluttu, että lapsi nukkuisi omassa huoneessaan, jos siellä onkin kosteusongelma. Piste iin päällä oli, kun astianpesukonekin kärähti kertalaakista. Ei voinut kuin ällistellä.

Tuntui, että asunto alkoi hylkiä asukkaitaan. Ikään kuin se viestitti, että te ette ole tervetulleita tänne. Kaikki pulmat liittyivät niin ikään veteen, oli se sitten viemäriongelmaa, lasin särkymistä, mahdollista kosteutta seinän sisässä. Vesi liittyy pohjoiseen (missä sijaitsi pääovi) ja uraan, uusiin alkuihin. 

Pintapuolisissa mittauksissa asunnosta ei tietenkään löytynyt mitään kosteusongelmaa, vaikka homeelle altistunut ystävä sai kodissa allergisen reaktion vain puolen tunnin oleskelun jälkeen ja minulla itsellänikin alkoivat silmät kutista oudosti illanvieton aikana. Perhe voi myös huomattavasti paremmin muualla, kodin vaikutuspiirin ulkopuolella. Isäni, rakennusalan ammattilainen, lausahti asiasta kuultuaan, että kyseessä on todennäköisesti lastulevystä haihtuva formaldehydi. Kun lastulevy pääsee hörppäämään kosteutta, kemikaalit alkavat liueta hengitysilmaan. 

Kysymys kuuluu, voiko fengshuilla enää korjata asiaa? Kyllä ja ei. Mielestäni olisi väärin väittää, että pelkästään fengshuilla voi ratkaista ongelman, sillä nyt on kyseessä ihmisten terveys ja elämänlaatu. Jos asunto viilattaisiin fengshuin mukaisesti, jotain edistystä saattaisi tapahtua. Mutta asunto on jo ikään kuin kertonut, että älä sinä yritä tuoda tänne mitään fengshuita, vaan kerää kamppeesi. Nyt jää nähtäväksi miten perhe jatkaa tästä eteenpäin, löytyykö jokin ratkaisu ja helinäkeijun taikasauvan heilautus. Jos mikään muu ei auta, niin on lähdettävä etsimään uutta kotia. Ikävä totuus on, että kosteus-, home- tai kemikaaliongelmia sisähengitysilmassa ei voi vaientaa fengshuilla.


Kuva: magicofcleaners.co.uk



maanantai 12. lokakuuta 2015

Merkkejä on ilmassa!

Kävin eilen katsomassa uutta asuntoa, joka vaikutti ihastuttavalta netti-ilmoituksen perusteella. Vaikka en ollutkaan tosimielessä liikenteessä, katselin silti matkan varrella merkkejä, jotain viestiä siitä, olisiko tämä meille sopiva koti. Oli aurinkoinen kirpeä pakkassää, liikenne sujui rivakasti, sain autoilijoilta tietä ja erään tutun talon seinässä huomasin liidulla piirretyn raapustuksen "Tervetuloa!" Pidin näitä kaikkia hyvinä enteinä. Vaikka itse puutaloasunto ei ollutkaan niin unelmainen kuin olin etukäteen fiilistellyt, merkit eivät ainakaan olleet huonot.

Kun fengshui-konsultti on matkalla asiakkaan luokse, hän pitää myös hoksottimet auki ja kalastelee merkkejä ympäristöstä. Sujuuko matka hyvin, löytyykö osoite helposti, onko sisäänkäynti hyvin merkitty vai pitääkö taloa kiertää ensin ympäri, jotta pääovi löytyy? Toimiiko hissi ja ovikello, repsottaako nurkat, onko vastassa ummehtunut haju? Erään asiakkaan luona tulijaa oli tervehtimässä taloyhtiön rikottu nimitaulu ja lasinsirpaleita maassa. Siihen oli lienee joku asukas iskenyt nyrkkinsä, kun ei muutakaan tunteiden purkuväylää ollut keksinyt.

Samalla tavalla voi itse kukin tarkkailla ympäristöään ja sen merkkejä. Ehkä tutussa ympäristössä kävelee vähän niin kuin laput silmillä, mutta ainakin uutta asuntoa metsästäessä on antennit ylhäällä. Miltä täällä tuntuisi asua? Kuinka epäkäytännöllinen tuo eteinen onkaan! Ei toimisi lapsiperheelllä jne. Vaatii vähän mielikuvitusta asettaa itsensä uuteen ympäristöön ja miettiä miten arki siellä toimisi. 

Fengshui-konsultilla itsellään on uuden asunnon metsästyksessä vielä enemmän huomioonotettavia asioita. Varsinainen "tieto lisää tuskaa" -keissi! Pitää miettiä mihin ilmansuuntaan asunto avautuu ja tukeeko se oman perheen suuntia, sillä ming gua -numeron, ns. kohtalonnumeron perusteella ihmiset voidaan jakaa itäisiin ja läntisiin ihmisiin. Itse ainakin satun asumaan läntisessä kämpässä, vaikka olemme mieheni kanssa molemmat itäisiä ihmisiä, eli meille edullisin energianlaatu tulee pohjoisesta, idästä, kaakosta ja etelästä. Tämä väärään suuntaan eläminen saattaa viedä voimia ja kodin energia tuntuu tahmaiselta, kun taas jollekin toiselle asunnossa on juuri sopivat energiat! 

Huomioon täytyy ottaa myös maastonmuodot, eli löytyykö ympäristöstä riittävästi fyysistä tukea. Jos mökki sijaitsee avoimessa maastossa mäen huipulla, siellä on niinsanotusti tuuliset paikat. Perimätiedon mukaan olet haavoittuva ja altis hyökkäyksille ja ihmisen geeniperimä ja psyyke saattaa kantaa tätä tietoa mukanaan vielä nykyaikanakin. Samoin laakson pohja on turvaton, jos vesi nousee. Fengshuissa katsellaan, josko talon takaa löytyisi tukea antava vakaa kilpikonna (kuten mäki), vasemmalta korkea ja kumpuileva lohikäärme (kuten ryhmä puita) ja oikealta matala ja valpas tiikeri (esimerkiksi pensaita). Edessä avautuu pitkälle tähtäävä feeniks-lintu valmiina lentoon, eli näkymä avautuu eteen. Muinaisten kiinalaisten mukaan tämä takaa rakennukselle kaikkein suotuisimman ympäristön. 

Näiden seikkojen lisäksi täytyy vähän tiirailla asunnon pohjaa. Pahoittelen, mutta L:n muotoiset asunnot ja atrium-pihat ovat aika haasteellisia. Ihanne on pyrkiä täydelliseen neliskulmaiseen pohjaan, josta ei puutu palasia. Jaa miksikö? Siksi, että kukaanhan ei halua, että hänen kodistaan puuttuu vaikkapa parisuhdealue. Jos ura-alueella tai vaurausalueella on iso lovi, niin se lovi todennäköisesti näkyy myös lompakossa tai työsuhteiden epävarmuudessa. Itse kuvittelin, että minullahan on aika mukavan säntikäs pohjapiirros, mutta voi kuinka väärässä olinkaan! Terveysalueelta on nipsaistu pala pois, samoin vaurausalueelta. Kun vaurausalue vielä osuu wc:n ja viemäreiden kohdalle, on soppa valmis. Lisätään siihen puuttuvat osat lounaassa parisuhteen ja perheen naisen alueelle ja länteen luovuuden ja projektien alueelle, niin voi vaan sanoa, että haasteita on ollut.

Vielä eräs olennainen asia, jonka uuden asunnon pohjasta voi katsoa, on wc:n/kylpyhuoneen sekä portaiden sijoittelu. Jos nämä löytyy suoraan asunnon keskeltä, itse jättäisin ainakin ostamatta. Portaat keskellä asuntoa viittaavat potentiaaliseen avioeroon, sillä ne jakavat asunnon kahtia, ja viemärit keskustassa imevät energiat ja rahat veks. Näin sanoo kokemuksen perusteella tuhatvuotinen fengshui-oppi. Jos et usko, kokeile! Jos siis uskallat... 

Kaikki asunnot eivät suinkaan ole ideaalisia ja yleensä aina joutuu tekemään kompromisseja. Fengshuin avulla voi kuitenkin jo ennen asunnon ostoa ja sinne muuttoa tehdä tarkistuksia ja varmistaa, että kyseinen asunto on mahdollisimman sopiva juuri tälle perheelle. Haasteisiinkin on helpompi varautua, kun tietää niistä etukäteen.

Eräänä iltana sytytin kotona kaksi kynttilää. Toinen paloi kitumalla ja toinen taas kirkkaasti isolla liekillä, vaikka kynttilät ja tuikkumaljat olivat aivan samanlaisia. Silloin tajusin, että näinhän se juuri fengshuissakin menee: jos asut sinulle otollisessa asunnossa, jossa on hyvät, asukasta tukevat energiat, saat happea ja voit hyvin. Elämänvoimasi palaa kirkkaana. Sama ihminen voi jossain toisessa ympäristössä voida huonommin ja kärsiä matalasta energiatasosta, kituuttaa pienellä liekillä. Kyse on olosuhteista - ja niitä voimme aina parantaa.