Oikeassa paikassa, oikeaan aikaan

Olen tajunnut, että niin kauan kuin olin ulkomaalaisen miehen kanssa suhteessa, mietin koko ajan alitajuisesti - ja myös tietoisesti - että missä meidän kuuluu asua. Missä on molempien hyvä olla. Missä on koti. Kysyin sitä astrologiltakin tämän vuoden alussa.

Skannasin maita ja kaupunkeja, taloja ja asuinalueita. Vuodesta toiseen. Onko täällä hyvä olla? Voiko tässä paikassa olla potentiaalia? Mihin minä kuulun, oikeasti. Tai mihin me kuulumme.

Se kaikki tipahti pois kuin vesi hanhen selästä, kuten sanonta kuuluu. 

Minun paikkani on nyt täällä, Turussa. Se on tämä koti, se on tämä alue, se on tämä kaupunki, se on tämä maa.

Olen jo kotona. Olen koko ajan ollut. Se toinen sen sijaan ei ollut kotonaan, ei tuntenut oloaan kotoisaksi. Kun aina oli kaipuu sinne "oikeaan kotiin", kotimaahan.

Kun eron hetki koitti ja ennenkuin sitä kunnolla olin edes hyväksynyt, mietin jo, että seuraavakin mies voisi olla italialainen. Että kun tähän on totuttu, niin mennään samalla kaavalla, samalla kielellä. Se olisi helppoa. Ei tarvitsisi selittää.

Nyt en jaksaisi sitä kaikkea uudestaan. Miestä, jonka kanssa on eri kieli, eri kulttuuri, lopulta kuitenkin erilaiset toiveet elämässä.

Vaikka kohtalo minulle nyt naureskelisikin, niin olen vähän niin kuin sitä mieltä, että seuraava mies voisi kuitenkin olla suomalainen. Asuisiko se jopa Turussa. Joo, saisi asua. Ei enää mitään etää. Etäsuhdetta, fyysistä, maantieteellistä etäisyyttä. Tai henkistä etäisyyttä.

Nyt vedetään kotiin päin. Nyt haluan käyttää omaa kieltäni, sitä, jota olen syntynyt käyttämään. Haluan ymmärtää nyanssit, nauraa rivien välisille vitseille. Haluan elää täydessä ymmärryksessä. Niin itseni kuin sen toisenkin kanssa.

Se, että olen nyt yhdelle miehelle sydämeni särkenyt ja sitä tässä kasaan liimaillut, ei vielä kerro kuka rakastaa minut ehjäksi. Se saatan olla minä itse. Se saattaa olla joku muu. Nyt ei ole siitä tietoa, en voi kiirehtiä.

Olen etsinyt kauan täydellistä fengshui-kotia, mielessäni. Mikä vapautuksen tunne on tajuta, että minulla on se jo. Täydellinen fengshui-koti, minä asun siinä jo. Ei tarvitse enää etsiä.

Sillä kaikki ratkaisut ovat oikeita juuri sillä hetkellä. Tämä ero on varmasti oikea ratkaisu molemmille, vaikka ei se siltä ensin tuntunut. Tämä asunto sen sijaan tuntui oikealta heti ensi silmäykseltä ja tässä nyt pysyn. Ja oli se mieskin oikea heti ensimmäisestä illasta lähtien. Ja pysyi mukanani kaikki nuo 17 vuotta.

Siitä voi olla kiitollinen. Sitä voi jopa juhlia. Kuinka paljon olenkaan elämältä saanut. Kuten sen, että olen elossa, terve ja minulla on koti. Oma ja täydellinen juuri tällaisena.

Pienestäkin voi saada suuren kokemuksen. Kuten oman kodin arvostamisesta. Että sellainen on. Ja että siellä on kaunista.

Nämä kivet ja höyhenet toin tuliaisena Italian pakomatkalta. Rannalla luin tätä Fifty is not a four-letter word -kirjaa, joka on edelleen kesken. Kun en ole vielä edes viittäkymmentä, mutta kirjan kriisit on silti samat kuin itsellä.

Kuvassa vaihtelevat työpisteet ja sähkömagneettista säteilyä neutraloiva tetraedri. 

Ja välillä käy mielessä, että onko tämä kaikki enkelipeliä? Kun kohtalo tuntuu kuljettavan, kun olen omaa tietä etsimässä. 

Nämä kirjat löytyvät nyt fengshuin kuutosalueelta luoteesta, perheen miehen, eli elättäjän (se olen minä) ja auttavien ystävien alueelta (joo, just ne enkelit ja muut tosiystävät).

Mitä tapahtuu romanttisessa makuuhuoneessani? No siellä tutkitaan nyt astrologiaa, vaihteeksi länsimaiseen tapaan. Suomen kirjastolaitos, I love you!

Näitä kaikkia vuorotellen. Tästä on elämä tehty.

Kodin merkitys

Koti on aina ollut minulle suurin piirtein tärkeintä elämässä. Jokainen tarvitsee katon päänsä päälle ja siksi tuntuukin niin hurjalta miettiä, että on olemassa kodittomia ihmisiä, jotka eivät kuulu virallisesti minnekään ja joilla ei ole turvapaikkaa, jonne paeta elämältä. 

Hurjalta omiin korviini kuulostaa myös se, kun joku kertoo myyneensä kotinsa ja koko omaisuutensa ja lähteneensä maailmalle seikkailemaan, toiset vuodeksi, toiset määrittelemättömän pitkäksi aikaa. Tiedän, että minusta ei olisi siihen. Olen liian turvallisuushakuinen ja tarvitsen tietoa siitä, että vaikka reissaankin maailmalla ja koen vapauden huumaa, minulla silti on oma kolo jossain, joka pysyy ja odottaa, kunnes palaan taas takaisin. Ja ennen kaikkea se säilyttää tavara-arsenaaliani, vaatevarastoani ja sitä kodin tärkeää, rauhoittavaa tunnelmaa. Koti onkin kallein sana vokabuläärissä!

Ei siis ihme, että minusta tuli fengshui-konsultti, joka tutkii oman kodin ja toisten ihmisten kotien jokaista nurkkaa, esinettä, värejä, energiaa ja ilmansuuntia. Olen perinteikäs nainen, joka elää sisustamisen kautta ja jonka täytyy ilmaista itseään kodin tiloja puunaamalla ja ehostamalla. Se, onko tuo hartaasti mietitty sisustus nyt sitten yleisesti hyväksytyn mallin mukainen tai viimeisimmän trendin harjalla, on vallan sivuseikka. Kaikkihan me teemme niin kuin itselle parhaiten sopii ja ihmettelemme niitä muita, jotka juoksevat trendien perässä. No, moni varmaan myös ihmettelee fengshui-vinkkien perässä juoksevia ja joka ilmansuuntaa haistelevia sisustajiakin! Tässä kuussa tätä ja ensi vuonna päinvastoin, kun fengshui-energiat kääntyilevät kuin tuuliviiri. 

Kotini suhteen olen sekä kriittinen että puolusteleva. Välillä olen täysin kyllästynyt näihin samoihin seiniin, jotka eivät muuksi muutu, ja sitten taas niissä emotionaalisesti hyvinkin kiinni. Koti saa meissä tunteet pintaan. Ja siksi koteihin tarttuukin koko ihmiselämän kirjo sentimentaalisine värähtelyineen. Kodin ilmapiiriä voi joskus kuin veitsellä leikata, se on kylläisenään ihmisten ajatuksia ja sydänten solmuja. Kyse ei todellakaan ole pelkästä rakennuksesta tai katosta pään päällä, jossa käydään vain vaihtamassa kalsareita. Minulle etenkään.

Kun ostin ihan ensimmäisen pelkästään omissa nimissäni olevan asunnon, tunsin tulleeni kotiin ja rauhan tyyssijaan, henkisesti. Nimi ovessa ja pankin papereissa tuntui vakiinnuttavalta. Tietynlainen rauhattomuus minussa laantui ja aloin puskea juuria paikalleni. En olisi silti 14 vuotta sitten voinut uskoa, että asuisin edelleen näiden vuosien päästä tässä samassa asunnossa. Nuorempana sitä kuvittelee nostavansa taas pian kytkintä ja etsivänsä parempaa. Mutta tällä budjetilla parempaa ei olekaan löytynyt, enkä ole tosissani edes etsinyt. Koti on kannatellut minua vaikeina aikoina ja tarjonnut lohtua. Parempina hetkinä se on taustatukeni ja kilpikonnakallioni elämässä, paikka johon palata ja nostaa jalat ylös ja katsella kuinka feenikslintu lentää ajatuksissa vapaana. Terve, olen taas kotona!

Ehkä suurin pelkoni aikuiselämässä onkin ollut oman kodin menetys. Ajatus, että joutuisin lyömään laput luukulle, pistämään asunnon lihoiksi ja lähtemään jonnekin surulliseen, nuhjuiseen vuokra-asuntoon, on ehkä epärealistinen pelko, mutta välillä hyvinkin sydäntäkouraisevan toden tuntuinen. Kun olin toisten palkkalistoilla, pelkäsin jääväni työttömäksi, menettäväni asuntoni ja joutuvani sillan alle pahvilaatikkomajoitukseen. Kun menetin terveyteni, pelkäsin taas, että rahat eivät riitä enää lainanmaksuun. Kaikesta silti selvittiin tavalla tai toisella, vaikka tilanne näytti synkältä ja mieli matalalta.

Nyt olen taas sydän sykkyrällä miettimässä mihin elämä minut seuraavaksi heittää. Ettei vaan oman kodin ovesta ulos. Ei, ei ja ei! En halua lähteä. Kun kaikkein kalleinta ollaan viemässä, sen arvo kirkastuu ja se näyttäytyy ihan eri valossa. Tämä ihana rauha, vehreys ja oma tila. Saanhan pitää sen vielä?

Sillan alle en silti koskaan joutunut, vaikka työt ja terveys menivät erityisen haasteellisen astrologisen onnenpilarin aikana. Ei tarvinnut edes käydä katsomassa onko siellä sillan alla tilaa vielä yhdelle. Sain asiat järjestymään muulla tavalla.

Nyt olen kuitenkin yllättäen tilanteessa, jossa toinen tämän kodin laskunmaksajista on muuttanut pois, koti-ikävän vetämänä kotikulmilleen, eli Euroopan toiselle laidalle. Jään taas omilleni, miettimään miten tästä eteenpäin. Saako vanha kodin menettämisen pelko otteen puserosta? Entä onko tässä pelissä jotain muutakin menetettävää?

Epätoivoisesta tilanteesta huolimatta yritän pitää toivon liekkiä yllä. Ja arvostaa kotiani joka päivä ja kertoa sille kuinka sitä rakastan. Saman viestin haluaisin välittää sille laukut pakanneelle lähtijälle. Sinun luonasi olen kotona.

Ihanaa olla kotona! Minulle koti on rauhan ja huilaamisen sekä inspiraation toteuttamisen tyyssija, turvasatama.

Uusilla elinvoimaisilla kasveilla yritän saada energiat ja kodin värähtelyt pysymään korkealla. 

Kodissa on tärkeää olla tunnusteltavaa kaikille aisteille, niin silmille, korville, sormenpäille kuin nenällekin. Hyvät energiat voi tuntea myös "luissaan".

Kielojen lyhytaikainen, huumaava tuoksu täytyy nauttia tuoreeltaan. Rakkaus taas on kaunista alkuhuuman jälkeenkin.

Koti valitsee asukkaansa

Monesti käy niin, että jokin toisen ihmisen ohimennen sanoma lausahdus jää mieleen ja kasvaa hyvinkin merkitykselliseksi. Itse sain ahaa-elämyksen ja tietynlaisen helpotuksen huokauksen jäädessäni pohtimaan fengshui-konsultti Rauli Pitkäsen ilmoille heittämää ajatusta, että me emme valitsekaan kotejamme, vaan niiden energia valitsee meidät ja sitä kautta tapahtuu se, mikä on tässä elämässä tarkoitettu.

Mikä ihana ajatus! Asutkin aivan oikeassa paikassa, juuri oikeaan aikaan. Ja kun tulee se oikea aika muuttaa, tunnet sen nahoissasi, kodin kertomana.

Löydät aiheesta pidemmän postauksen sisustuskirjailija ja fengshui-konsultti Riikka Pöntysen blogista, jossa kävin vierailulla jakamassa ajatuksiani. Pääset niin sanotusti jutun juurelle tästä linkistä:

Vieraskynäkirjoitus: Koti valitsee asukkaansa

Lupaan, ettet enää ajattelekaan omasta kodistasi tai elämästäsi ihan samalla tavalla tämän kirjoituksen jälkeen!

Maaginen tunnelma vetää puoleensa ja kodit lähettävät meille kutsuja, kukin omanlaistaan värähtelyä täynnä.

Koti on se paikka, jossa sydän lepää ja joka valitaan sydämen ääntä kuunnellen.

Koti hylkii asukkaita

Fengshuin myötä kiinnostaa tietysti myös se miten kaverit asuvat. Joskus kuljen laput silmillä, enkä mieti asiaa ollenkaan, välillä taas antennini ovat pystyssä ja skannaan kodin ratkaisuja ja mietin ilmansuuntia ja puuttuvia kulmia.

Nyt mielessäni on ollut kahden tuttavaperheen asunnot. Toiseen tein harjoitustyönä energiapuhdistuksen ja oli jännä huomata, kuinka katkeraan avioeroon päätyneet aiemmat asukkaat olivat jättäneet taakseen sekasortoisen energeettisen jäljen ja kuinka perheen kissa oli tykännyt pyöriä juuri negatiivisten energiapyörteiden alueilla. Minulla ainakin on rauhallisempi mieli, kun voin ajatella, että entisten asukkaiden riidat on neutralisoitu, kissankarvat on siivottu kaikista nurkista ja tuttavani voivat oikeasti aloittaa puhtaalta pöydältä, ilman ikäviä energiajämiä.

Edellisessä asunnossaan heillä oli ollut epäonnea. Kosteutta, kemikaaleja tai jotain muuta hengitysilmassa riitti saamaan perheen naisen toteamaan, että tuo koti oli "evil", paha koti. Hajuhaisti hävisi, jalat kramppasivat öisin, lapsi itki, ja koko ajan oli pirunmoinen kärttyisyys päällä ja teki mieli ahmia kaapit tyhjiksi. Sen lisäksi siis, että kämppä oli talvisin jääkylmä. Kolmisen vuotta asunnossa, joka tekee onnettomaksi, on ehdottomasti liikaa. Etenkin kun lääkärit vain huokailivat ja vihjailivat, että oireet ovat pelkästään pään sisällä. Ja kuinka ollakaan, kun asunto vaihtui terveempään, hajuaisti palautui, jalat eivät enää kipunoi ja ennen kaikkea mieliala on noussut. Sillä, missä asut, on todellakin väliä!

Toisella ystäväperheellä oli edessä muutto isompaan asuntoon, sillä perheen pikkuneiti halusi oman huoneen, "kun muillakin kavereilla on". Seurasi muutto väljempään vuokra-asuntoon ja näytti, että elämä hymyilee. Entisessä asunnossa oli viihdytty loistavasti, joten päätettiin vain vaihtaa isompaan samassa taloyhtiössä. Mutta onni ei muuttanutkaan mukana.

Tein uuteen asuntoon ystävänpalveluksena fengshui-konsultoinnin ja lyhyet astrologiset tsekkaukset, jotta tiedettiin mitä elementtiä kukin edustaa ja kuinka fengshui-bagua istuu asunnon pohjapiirrokseen. Selvitin mitkä ovat kunkin perheenjäsenen suotuisat ilmansuunnat. Tämän perusteella annoin suosituksia väreistä, muodoista ja huonekalujen sijoittelusta. Paperilla kaikki näyttikin hyvältä, yhtä puuttuvaa kulmausta lukuunottamatta.

Kun kävin parin kuukauden jälkeen katsomassa, miltä näyttää, niin perhe ei ollutkaan ihan niin tyytyväinen asuntoonsa kuin luulin ja kämppä näytti aika lailla samalta kuin heti muuton jälkeen. Tavarat eivät vain tahtoneet löytää paikkaansa, kaikki seilasi edestakaisin lattioilla ja huoneesta toiseen. Se on ihmeellistä, miten joskus isompaan asuntoon muuttaessa pienemmän asunnon tavarat eivät mahdukaan mihinkään. Tässä tapauksessa uusi asunto osoittautui hankalan muotoiseksi, tilaa oli, mutta sitä ei pystynyt hyödyntämään. Koti oli huijannut ensinäkemältä. "Katso isoa ikkunaani! Katso isompia neliöitä! Mutta älä mieti minne saat tavarasi mahtumaan..." 

Muutto oli lisäksi ollut hankala, kuin pitkä synnytys, jota väännettiin päivästä toiseen, vaikka samasta taloyhtiöstä parin pihan poikki muutettiinkin. Edellisessä asunnossa tavarat oli heitetty sisään, ne olivat heti löytäneet paikkansa ja arkielämä oli voinut alkaa. Nyt oli jotenkin jarru koko ajan päällä.

Lapsi ei halunnutkaan nukkua uudessa huoneessaan. Kun hänen sänkynsä siirrettiin vanhempien makuuhuoneeseen, huonekalut eivät enää mahtuneet muuten kuin niin, että parisänky on suoraan ikkunan alla. Fengshui alkoi olla muisto vain... Sohvan ja työpisteen paikat olohuoneessa eivät nekään tuntuneet luontevilta. Siinä missä perheen mies sai kirjansa ja paperinsa omille paikoilleen, perheen naiselle iski kriisi, että missä on minun reviirini.

Kävi ilmi, että perhe oli sairastellut koko ajan uudessa asunnossa asuessaan. Lapsi oli harvinaisen kärttyisellä päällä. Keittiöön oli ilmaantunut outoa viemärihajua, kylpyhuoneessa vuosi hana, pyykkituvassa oli hilkulla sattua mysteerinen vesivahinko, kun poistovesiputki irtosi kesken pyykkäyksen. Parvekkeen laseja ei saanut kunnolla kiinni, jolloin vettä satoi parvekkeelle. Yhden viikon aikana keittiössä särkyi kolme eri lasiesinettä. Eteisen kiinniporattu naulakko tippui yhtäkkiä seinältä, minkä vuoksi alettiin miettiä, onko seinän sisus kostunut ja pelkkää höttöä sisältä. Lastenhuone haisi aamuisin tunkkaiselta ja lapsen vaatteet alkoivat kerätä ummehtunutta hajua pesusta huolimatta. Nyt ei enää edes haluttu, että lapsi nukkuisi omassa huoneessaan, jos siellä onkin kosteusongelma. Piste iin päällä oli, kun astianpesukonekin kärähti kertalaakista. Ei voinut kuin ällistellä.

Tuntui, että asunto alkoi hylkiä asukkaitaan. Ikään kuin se viestitti, että te ette ole tervetulleita tänne. Kaikki pulmat liittyivät niin ikään veteen, oli se sitten viemäriongelmaa, lasin särkymistä, mahdollista kosteutta seinän sisässä. Vesi liittyy pohjoiseen (missä sijaitsi pääovi) ja uraan, uusiin alkuihin. 

Pintapuolisissa mittauksissa asunnosta ei tietenkään löytynyt mitään kosteusongelmaa, vaikka homeelle altistunut ystävä sai kodissa allergisen reaktion vain puolen tunnin oleskelun jälkeen ja minulla itsellänikin alkoivat silmät kutista oudosti illanvieton aikana. Perhe voi myös huomattavasti paremmin muualla, kodin vaikutuspiirin ulkopuolella. Isäni, rakennusalan ammattilainen, lausahti asiasta kuultuaan, että kyseessä on todennäköisesti lastulevystä haihtuva formaldehydi. Kun lastulevy pääsee hörppäämään kosteutta, kemikaalit alkavat liueta hengitysilmaan. 

Kysymys kuuluu, voiko fengshuilla enää korjata asiaa? Kyllä ja ei. Mielestäni olisi väärin väittää, että pelkästään fengshuilla voi ratkaista ongelman, sillä nyt on kyseessä ihmisten terveys ja elämänlaatu. Jos asunto viilattaisiin fengshuin mukaisesti, jotain edistystä saattaisi tapahtua. Mutta asunto on jo ikään kuin kertonut, että älä sinä yritä tuoda tänne mitään fengshuita, vaan kerää kamppeesi. Nyt jää nähtäväksi miten perhe jatkaa tästä eteenpäin, löytyykö jokin ratkaisu ja helinäkeijun taikasauvan heilautus. Jos mikään muu ei auta, niin on lähdettävä etsimään uutta kotia. Ikävä totuus on, että kosteus-, home- tai kemikaaliongelmia sisähengitysilmassa ei voi vaientaa fengshuilla.

Kuva: magicofcleaners.co.uk

Kevätretki fengshui-koteihin

Osallistuin Suomen fengshui-yhdistyksen kevätretkelle toukokuussa. Olin ensimmäistä kertaa mukana ja tutustuimme kahteen Kristiina Mäntysen piirtämään fengshui-kotiin Naantalissa ja Paimiossa. Siinä missä ensimmäisen perheen mies nimenomaan halusi oman "fengshui-linnakkeen" ja päätti arkkitehdin valinnasta, toisen perheen isäntä taas tuumasi, että "en mää semmosiin fengshui-hömpötyksiin usko." Mutta kuten hyvin tiedämme, kaiken takana on yleensä nainen. Niin tässäkin tapauksessa ja naisen fengshui-vakaumus ylitti miehen skeptisyyden.

Haluamme fengshuita! -lapsiperheen talo oli haastavalla kalliotontilla ja valmiissa talossa oli peräti 12 kulmaa (jota kuulemma rakennusvaiheessa sadateltiin useamman kerran. Opin myös sen, että kulmien rakentaminen on talossa kalleinta, kattojen ja hormien lisäksi). Tällaiseen erikoisuuteen päädyttiin tontin ja valonkierron ehdoilla ja jotta saatiin suojaisa sisäpiha.

"Ei me mittää fengshuita tarvita" -isäntä ja "jospa kuitenkin otetaan fengshui-ammattilainen" -emäntä taas oli eläkkeelllä oleva pariskunta, joka oli rakentanut loppuelämän talon lähelle palveluita. Yhteen tasoon rakennettu talo oli aurinkoisella paikalla ja sen puutarha kasvihuoneineen herätti vierailijoissa yhtä paljon innostusta kuin seesteiset sisätilatkin. Täällä oli luotettu vanhoihin hyviksi todettuihin tilajakoihin, kuten siihen, että talossa pääsee kiertämään ympyrää huoneista toisiin ja että keittiö on oma kokonaisuutensa, olohuoneesta erillään. Mummola-henkinen fiilis puri kummasti ja olimme heti käymässä taloksi. Olisimme mielellään jääneet pitemmäksikin aikaa upottavien sohvien uumeniin ja seinäkellon tikitystä kuuntelemaan, vaikkapa iltapäivätorkuille. Hyvä fengshui-tunnelma tainnutti meidät lumoukseen - vai olisiko osansa ollut herkullisilla kahvipöydän antimilla? Vaikka talo oli rakennettu vasta viitisen vuotta sitten, tuntui kuin se olisi sijainnut paikallaan jo parisenkymmentä vuotta. Energia oli siis asettunut kodikseen.

Molemmissa taloissa yhteistä oli se, että arkkitehti oli halunnut luoda avaran sisäänkäynnin. Tämä pohjaa fengshui-ajatukseen ming tangista, "isosta kirkkaasta salista". Näyttävä ja tilava eteinen, jossa mielellään on vähän wow-efektiä, antaa esimakua tulevasta ja ikään kuin virittelee sisääntulijan oikeaan mielentilaan. Jos tältä näyttää jo ovelta, niin mitähän muuta on vielä luvassa nurkan takana? 

Itseäni eniten yllätti se, että Naantalin kohteessa fengshui-arkkitehti kävi tontilla vain kerran projektin alussa ja lopuksi vasta valmista taloa katsomassa (tämä on aina projektikohtaista, joten välillä tontilla saatetaan ravata tiuhempaan tahtiin). Toki väliin mahtui paljon puhelin- ja sähköpostipalavereja. Fengshui-arkkitehti kävi siis käytännössä tontilla mittaamassa ilmansuunnat sekä rakennusajankohdan energiat ja miettimässä miten talo istuu tontille. Sen jälkeen hän piirsi talon, ottaen huomioon sen asukkaiden ming gua -kohtalonnumerot ja kunkin perheenjäsenen suotuisat ilmansuunnat, pääpaino tietenkin perheen vanhempien hyvinvoinnilla. Xuankong feixing -menetelmällä mietittiin tarkemmin huoneiden sekä huonekalujen sijoittelua - ja arkkitehdin hihasta löytyi vielä muutama muukin klassisen fengshuin menetelmä. Varsinaiset rakennuslupapiirustukset hoiti paikallinen arkkitehti. 

Tämän 12-kulmaisen lapsiperheen talon rakentaminen oli loppusuoralla ja siksi sen energiat eivät olleet vielä aivan asettuneet. Oli mielenkiintoista nähdä, että rakennus ei istunut tontilla perinteisesti selkäpuoli kalliota vasten, vaan talon istuma oli määritelty sisältäpäin sekä lentävien tähtien että "kapteeninpaikkafiiliksen" perusteella. Keittiöstä näki ikään kuin koko asunnon liikenteen, se oli vartiopaikalla, ja siihen fengshuin istuma päätettiin sijoittaa. Tämä oli hyvä havainto siitä, että paperilla fengshui-sääntöjä pyöritellen voidaan tehdä ihan eri ratkaisuja kuin paikan päällä tunnustellen. Ja fengshui on nimenomaan paikan omien energioiden tutkimista ja parhaiden ratkaisujen löytämistä sen asukkaiden kannalta.

Olin ehkä naiivisti kuvitellut, että alusta asti fengshuin mukaan suunnitelluissa kodeissa ei ole mitään teräviä sha-linjoja ja tunnelma on "pehmeä", mutta asiat eivät ehkä aina mene niin kuin paperilla suunnitellaan. Se, että talossa oli 12 kulmaa, ei ole ihan perinteinen fengshui-ratkaisu. Lisäksi ymmärsin, että perhe päätti itse sisustuksen yksityiskohdista projektin edetessä ja mm. takan paikka meni vaihtoon. Tämä lienee rakentaessa tyypillistä - ensin suunnitellaan ja sitten tehdäänkin toisella tavalla, kun ajatukset prosessin myötä muuttuvat ja kirkastuvat. Osa sisustuksen kiintokalusteratkaisuista oli omaan makuuni vähän "teräviä" jos leikkaavaa sha ch'i -energiaa ajatellaan, mutta toisaalta, sisustuselementit ovat helposti kulmikkaita: saarekkeet, takat, keittiökalusteet, palkit, kattorakenteet. Talosuunnitelman tilaajat voivat itse päättää, tuleeko fengshui-taloon myös fengshui-sisustussuunnitelma.

Hauskaa oli kuulla, että perheen isäntää varten oli olohuoneessa punainen matto ja torkkuhuopa ja istuinpaikka takkatulta kohti (maaihmisenä hän kaipasi auttavaksi elementiksi tulta), kun taas perheenäiti istui kulmasohvalla eri suuntaan eli omaan suotuisaan suuntaansa ja piti jalkoja harmaalla rahilla - hänen auttava elementtinsä kun oli metalli. Heillä oli myös eri suotuisat suunnat makuuhuoneessa - mutta mitä tehdä kun kulmasänkyjä ei ole vielä keksitty? Asia oli ratkaistu niin, että mies perheenpäänä sai nukkua sängyssä omaan suotuisaan suuntaansa ja perheenäiti taas sai luvan ottaa päivätorkkuja sohvalla pää omaa suotuista suuntaansa kohti. Kompromisseilta ei vältytty siis fengshui-talossakaan!

Pidin eniten tämän talon saunaosastosta, jossa oli ihana puun tuoksu ja pyöreitä elementtejä, kuten pyöreä ikkuna saunan ovessa. Mietimme fengshui-ryhmäläisten kanssa yhdessä mistä lasinen saunanovi -trendi oikein juontaa juurensa. Pidimme kaikki ehdottomasti enemmän traditionaalisesta puuovesta, joka takaa intiimiä yksityisyyttä löylyhuoneeseen. Sauna omana tilanaan ja pesuhuone omanaan niin ei tarvitse katsella kun toiset peseytyvät, vaan voi keskittyä saunan meditatiiviseen tunnelmaan, mielellään vähän hämärässä. Itse en ainakaan tykkää, että pesuhuoneen kirkkaat valot ja pesemisen meininki välittyvät lauteillle asti. Olisiko aika pistää lasiseinätrendi uusiksi?

Tässä vielä jälkilöylyt fengshui-kodeista kuvien muodossa. Ainoastaan kaksi viimeistä kuvaa ovat eläkeläispariskunnan kodista/puutarhasta, muut ovat lapsiperheen kotoa. "Mummolassa" kun oli niin chillout-fiilis, että keskityin vain hyvien energioiden vastaanottamiseen (ja mansikkakakun ahtamiseen). Oma koti mansikka, muiden kodit mustikoita. Marjaisaa kesänalkua kaikille fengshui-sisustajille!

Löylyhuoneen puinen tuoksu. Heti teki mieli vetää ovi kiinni ja lauteille! 

Keittiöön oli valittu punaiset tasot ja pienkodinkoneet. Epäilemättä fengshuilla oli tässä näppinsä pelissä.

Tällä etelänpuoleisella sisäpihalla on millä mallata - istuisinko tänään sohvalla, ruokailuryhmässä vai metsän läheisyydessä?

Sisäpihan näkymiä ihastelemassa fengshui-konsultit Pia Päiviö (piilossa) ja Tarja Aaltonen etualalla. Kyl tääl niimpal valoa on!

Ruokatilaan oli teetetty pyöreä pöytä perheen omille ritareille.

Toinen fengshui-kohde oli puolestaan varsinainen viherpeukaloiden ihmemaa, moderni mummola.

Fengshui-retkeläisten päivän päätöskuva. Cheese!