Kodin merkitys

Koti on aina ollut minulle suurin piirtein tärkeintä elämässä. Jokainen tarvitsee katon päänsä päälle ja siksi tuntuukin niin hurjalta miettiä, että on olemassa kodittomia ihmisiä, jotka eivät kuulu virallisesti minnekään ja joilla ei ole turvapaikkaa, jonne paeta elämältä. 

Hurjalta omiin korviini kuulostaa myös se, kun joku kertoo myyneensä kotinsa ja koko omaisuutensa ja lähteneensä maailmalle seikkailemaan, toiset vuodeksi, toiset määrittelemättömän pitkäksi aikaa. Tiedän, että minusta ei olisi siihen. Olen liian turvallisuushakuinen ja tarvitsen tietoa siitä, että vaikka reissaankin maailmalla ja koen vapauden huumaa, minulla silti on oma kolo jossain, joka pysyy ja odottaa, kunnes palaan taas takaisin. Ja ennen kaikkea se säilyttää tavara-arsenaaliani, vaatevarastoani ja sitä kodin tärkeää, rauhoittavaa tunnelmaa. Koti onkin kallein sana vokabuläärissä!

Ei siis ihme, että minusta tuli fengshui-konsultti, joka tutkii oman kodin ja toisten ihmisten kotien jokaista nurkkaa, esinettä, värejä, energiaa ja ilmansuuntia. Olen perinteikäs nainen, joka elää sisustamisen kautta ja jonka täytyy ilmaista itseään kodin tiloja puunaamalla ja ehostamalla. Se, onko tuo hartaasti mietitty sisustus nyt sitten yleisesti hyväksytyn mallin mukainen tai viimeisimmän trendin harjalla, on vallan sivuseikka. Kaikkihan me teemme niin kuin itselle parhaiten sopii ja ihmettelemme niitä muita, jotka juoksevat trendien perässä. No, moni varmaan myös ihmettelee fengshui-vinkkien perässä juoksevia ja joka ilmansuuntaa haistelevia sisustajiakin! Tässä kuussa tätä ja ensi vuonna päinvastoin, kun fengshui-energiat kääntyilevät kuin tuuliviiri. 

Kotini suhteen olen sekä kriittinen että puolusteleva. Välillä olen täysin kyllästynyt näihin samoihin seiniin, jotka eivät muuksi muutu, ja sitten taas niissä emotionaalisesti hyvinkin kiinni. Koti saa meissä tunteet pintaan. Ja siksi koteihin tarttuukin koko ihmiselämän kirjo sentimentaalisine värähtelyineen. Kodin ilmapiiriä voi joskus kuin veitsellä leikata, se on kylläisenään ihmisten ajatuksia ja sydänten solmuja. Kyse ei todellakaan ole pelkästä rakennuksesta tai katosta pään päällä, jossa käydään vain vaihtamassa kalsareita. Minulle etenkään.

Kun ostin ihan ensimmäisen pelkästään omissa nimissäni olevan asunnon, tunsin tulleeni kotiin ja rauhan tyyssijaan, henkisesti. Nimi ovessa ja pankin papereissa tuntui vakiinnuttavalta. Tietynlainen rauhattomuus minussa laantui ja aloin puskea juuria paikalleni. En olisi silti 14 vuotta sitten voinut uskoa, että asuisin edelleen näiden vuosien päästä tässä samassa asunnossa. Nuorempana sitä kuvittelee nostavansa taas pian kytkintä ja etsivänsä parempaa. Mutta tällä budjetilla parempaa ei olekaan löytynyt, enkä ole tosissani edes etsinyt. Koti on kannatellut minua vaikeina aikoina ja tarjonnut lohtua. Parempina hetkinä se on taustatukeni ja kilpikonnakallioni elämässä, paikka johon palata ja nostaa jalat ylös ja katsella kuinka feenikslintu lentää ajatuksissa vapaana. Terve, olen taas kotona!

Ehkä suurin pelkoni aikuiselämässä onkin ollut oman kodin menetys. Ajatus, että joutuisin lyömään laput luukulle, pistämään asunnon lihoiksi ja lähtemään jonnekin surulliseen, nuhjuiseen vuokra-asuntoon, on ehkä epärealistinen pelko, mutta välillä hyvinkin sydäntäkouraisevan toden tuntuinen. Kun olin toisten palkkalistoilla, pelkäsin jääväni työttömäksi, menettäväni asuntoni ja joutuvani sillan alle pahvilaatikkomajoitukseen. Kun menetin terveyteni, pelkäsin taas, että rahat eivät riitä enää lainanmaksuun. Kaikesta silti selvittiin tavalla tai toisella, vaikka tilanne näytti synkältä ja mieli matalalta.

Nyt olen taas sydän sykkyrällä miettimässä mihin elämä minut seuraavaksi heittää. Ettei vaan oman kodin ovesta ulos. Ei, ei ja ei! En halua lähteä. Kun kaikkein kalleinta ollaan viemässä, sen arvo kirkastuu ja se näyttäytyy ihan eri valossa. Tämä ihana rauha, vehreys ja oma tila. Saanhan pitää sen vielä?

Sillan alle en silti koskaan joutunut, vaikka työt ja terveys menivät erityisen haasteellisen astrologisen onnenpilarin aikana. Ei tarvinnut edes käydä katsomassa onko siellä sillan alla tilaa vielä yhdelle. Sain asiat järjestymään muulla tavalla.

Nyt olen kuitenkin yllättäen tilanteessa, jossa toinen tämän kodin laskunmaksajista on muuttanut pois, koti-ikävän vetämänä kotikulmilleen, eli Euroopan toiselle laidalle. Jään taas omilleni, miettimään miten tästä eteenpäin. Saako vanha kodin menettämisen pelko otteen puserosta? Entä onko tässä pelissä jotain muutakin menetettävää?

Epätoivoisesta tilanteesta huolimatta yritän pitää toivon liekkiä yllä. Ja arvostaa kotiani joka päivä ja kertoa sille kuinka sitä rakastan. Saman viestin haluaisin välittää sille laukut pakanneelle lähtijälle. Sinun luonasi olen kotona.

Ihanaa olla kotona! Minulle koti on rauhan ja huilaamisen sekä inspiraation toteuttamisen tyyssija, turvasatama.

Uusilla elinvoimaisilla kasveilla yritän saada energiat ja kodin värähtelyt pysymään korkealla. 

Kodissa on tärkeää olla tunnusteltavaa kaikille aisteille, niin silmille, korville, sormenpäille kuin nenällekin. Hyvät energiat voi tuntea myös "luissaan".

Kielojen lyhytaikainen, huumaava tuoksu täytyy nauttia tuoreeltaan. Rakkaus taas on kaunista alkuhuuman jälkeenkin.