Astrologian lohduttava syli

Seuraan päivittäin astrologiaa eri lähteistä ja siitä onkin tullut joka-aamuinen "uutissivustoni". Enemmän kuin reaalimaailman tapahtumat, minua kiinnostavat planeettojen universaalit täsmäviestit. Samalla peilaan jo tapahtuneita asioita ennustuksiin, mikä kävi toteen ja mikä ei. Nyt on tapahtunut asioita, jotka ovat käyneet pelottavalla tavalla toteen. 

Erityisesti tämä vuosi on minulle astrologisesti hyvin tärkeä. Elän parhaillaan kiinalaisessa horoskoopissa oman eläimeni vastakkaista vuotta (Lohikäärme vs. Koira) ja monien törmäysten aikaa. On kuin minulla olisi oltava kokovartalo-nyrkkeilyhanska päällä, kun koskaan ei tiedä mistä suunnasta seuraava isku tulee. Ennen toukokuuta ei tuntunut vielä missään, mutta nyt on alkanut rytistä.

Kiinalaisessa astrologiassa sanotaan, että tämä törmäysten kohteena oleminen tuo väistämättä muutoksia elämään, kun vanhat luutuneet kuviot menevät uusiksi. Sekä oman eläimen vuonna että vastakkaisen eläimen vuonna tulevat muutokset eivät välttämättä ole aina niin oman maun mukaisia. Pakko ne on silti ottaa vastaan.

Tämän vuoden alussa kävin ensimmäistä kertaa henkilökohtaisessa astrologisessa tulkinnassa. Astrologi tutki karttaani ja kysymyksiäni ja kertoi, että nyt on menossa suuri hämmennyksen aika. Oppiminen ja toipuminenkin on vielä kesken. Päässäni risteilee enemmän kysymysmerkkejä kuin vastauksia. Siellä ne vastaukset kuitenkin odottavat usvan hälvenemistä ja paljastavat itsensä kun sen aika on. Loka-marraskuussa kuluvaa vuotta alkaa vihdoin tuskaisa tietämättömyys hälvetä ja tiedän paremmin, mitä tehdä ja missä paikkani on. Sitä ennen täytyy mennä käsikopelolla ja side silmillä.

Yksi eniten astrologin kanssa pohtimistani kysymyksistä oli se, missä minun paikkani on, missä minun ja mieheni kuuluisi asua. Kun toinen on alkujaan toscanalainen ja toinen turkulaistunut savolainen, ei yhteinen asuinpaikka ole aina niin itsestäänselvä juttu. Ja kuten jo oikeassa elämässä olimme todenneet, Turku tuntui minulle luontevalta paikalta asua, kun taas mieheni ei täällä syvällä sisimmmässään viihtynyt. Näkyipä se suoraan kartaltakin. Yhtä selkeää vastausta asuinpaikasta ei kuitenkaan löytynyt. 

Kunnes sitten...

Merkit olivat olleet ilmassa jo pitkään, mutta vasta kun osasin kysyä suoraan, sain vastauksen. Toukokuussa mieheni sai viimein sanottua ääneen, että aikoo jättää Suomen taakseen ja muuttaa takaisin Italiaan, jossa tuntee olevansa enemmän elossa. Vuodet vierivät ja vielä ennen viittäkymppiä on mahdollisuus muuttaa elämänsä suuntaa, tehdä jotain mitä sisäinen ääni kuiskii. Loppuvaiheessa se varmaan jo huusi.

Mieheni on aurinkomerkiltään Vaaka. Vaa'an vaakakuppi on nyt vihdoin kallistumassa oman edun suuntaan ikuisen myötäilyn ja tasapainottelun sijaan. Kun luin viime syksynä, että Vaakojen 12 vuoden pallo jalassa vihdoin vapautuu, en arvannut, että tuo pallo lähtee liikkeelle niin voimallisesti, että jyrää minutkin mennessään! Sain täyden tällin, mutta yhtä aikaa näen, kuinka tarpeellinen tuo hänen irtiottonsa on.

Astrologi kertoi, että alkuvuonna ei kannata muuttaa tai etsiä vielä asuntoa, vaan että elokuussa asumiskuviomme alkavat selvitä. Tapa, jolla ne "selvisivät" ei ollut se mitä odotin. Mieheni muutti pois ja viralliseksi muuttopäiväksi merkittiin 1. päivä elokuuta. Tämä astrologin ennuste osui siis pelottavasti suoraan maaliin! 

Kuinka pitkäksi aikaa lähdet pois, miten meidän käy, kuinka ikinä saan asunnon maksettua olivat vain osa niistä kysymyksistä, joita päässäni alkoi viuhua. Vaikka olin näennäisesti ulkoapäin rauhallinen, sisällä sydän hyperventiloi ja se pieni haavoittunut lapsi ei nähnyt muuta kuin hylkäyksen ja vaikeita aikoja edessä. Aikuinen ja elämää nähnyt puoli minussa oli ehdottomasti sitä mieltä, että kunkin täytyy tehdä juuri niin kuin vaisto ja intuitio käskee ja lähteä, jos sisäinen ääni niin sanoo. Vaikka suunta sitten olisi minusta poispäin.

Miksi fengshui-konsulttina en sitten paranna parisuhdettani fengshui-muutosten avulla? Olenko luonut miehelleni riittävästi tilaa asunnossani, niin henkisesti kuin fyysisesti? Kun kotia ei ole luotu alusta asti yhdessä, vaan toinen on muuttanut toisen valmiisiin nurkkiin, on haasteellista saada kotiin riittävää tasapainoa. Koti on siis enemmän koti minulle, mieheni koti, ja tavarat, on muutenkin puoliksi Italiassa, puoliksi Turussa. Voiko sellaisesta lähtökohdasta muuta syntyäkään kuin henkistä ja fyysistä keinumista kahden kotimaan välillä?

Kun toisen sydän hengittää helpommin kokonaan toisessa maassa ja Suomi tuntuu suorastaan kahlitsevalta, on vaikea keksiä mitä voisin fengshuin avulla enää tehdä. Italian vetovoima ja sisäinen kaipuu sinne tekee tyhjäksi yhden turkulaisen lähiökaksion fengshuit.

Taidankin vasta nyt todella ymmärtää mitä tarkoittaa Sting tekstillään If You Love Somebody, Set Them Free - ensimmäinen ajatus joka mieleeni tuli "muuttokeskustelumme" jälkeen. Entä sitten tuo minulle ikuinen mysteeri "saat sen mistä luovut"? Jos luovun pakon edessä kumppanistani, saanko hänet varmasti myös takaisin?

Mitä ikinä tapahtuukaan, minun on vain sallittava se. Vastaantaistelusta ei ole mitään apua. Meitä suuremmat voimat tuntuvat ohjaavan elämänkulkuamme.

Juuri niinä toukokuun lopun päivinä, kun yritin säilyttää tyyneyteni ja samaan aikaan purkaa suruani sain tietää, että elämässäni vaikuttanut seitsemän vuoden astrologinen sykli rakkauden saralla oli tullut päätökseen. Ja juuri viimeiset seitsemän vuotta olimme asuneet yhdessä. Nyt planeetat astrologisella kartallani olivat siirtymässä työ- ja terveyssektorille, jättäen rakkauden ajan taakse. 

Tämä ajoitus jysähti tajuntaan kuin musta aukko: kuinka kaikki voikaan olla kirjoitettu planeettojen kiertoratoihin? Miten voikaan olla, että horoskoopissani lukee näin ja aivan samaan aikaan se tulee täysin todeksi ja rakkaus livahtaa ovesta ulos? 

Ainoa lohtu tilanteessa on, että kun työ- ja terveysasiat nousevat kartallani taas hallitseviksi, niin kaipa minusta tulee seuraaviksi seitsemäksi vuodeksi oikein työteliäs ja terve. Mutta jos sen kustannuksena on 17 vuotta kestäneen rakkauden poistuminen elämästä, en ole aivan samaa mieltä vaihtokauppojen reiluudesta. 

Miksi en sitten muuta miehen perässä Italiaan, saattaa moni lukija kysyä ihmetellen. Ei, se on taas minun sydämeni ääntä vastaan. Minun paikkani on nyt täällä, tässä asunnossa, tässä kaupungissa, tässä maassa. Se viesti tuntui vielä voimallisemmalta, kun jouduin tämän tilanteen eteen. Elämäni suurin johtotähti, vapaus, edellyttää, että teen omat ratkaisuni ja annan muiden tehdä omansa. 

Lisää lohtua saan kuitenkin taas astrologian puolelta. Kiinalainen astrologia lupaa meille molemmille menestyksen aikaa, kunhan 2019 ensin eletään pois tieltä. Länsimainen astrologia lupailee myös parempia aikoja, kunhan ensin kiristetään vyötä ja purraan hammasta. On totta, että elämä on tässä ja nyt ja siitä pitää nauttia, koska huomenna voi olla liian myöhäistä, mutta samalla on myös huojentavaa tietää - ja tietää varmaksi - että tulevaisuus on ruusuinen ja muutosten jälkeen tilanne kirkastuu. 

Nyt viimeistään tiedän, että astrologiset ennusteet eivät ole hatusta revittyjä, vaan täyttä totta. Ei ole sattumaa sekään, että kesäkuun täydenkuun ennusteissa povattiin minulle tiukan finanssin aikoja. Yhtäkkiä tästä taloudesta putosi toinen puoli pois. Jousimiehen ja Vesimiehen yhdistelmä, kaksi rahasta piittaamatonta idealistia, joutuvat nyt tiukan paikan eteen, ideoimaan ja nyhjäisemään jotain aivan tyhjästä. Olenkin jo pyytänyt enkeleiltä apua. Jospa joku kuulisi toiveeni siellä jossain. Henkisessä maailmassa tiedän kenen puoleen kääntyä, mutta materiaalisessa maailmassa olen ulkona ulapalla, kovien tuulien armoilla.

Jos milloinkaan, niin nyt on aika luottaa ja heittäytyä. Luottaa siihen, että selviydyn yksin taloudellisesti ja henkisesti, että parisuhteemme selviytyy lopulta voittajana, ja että tämän tulikokeen toisella puolella on jotain parempaa. Tähdet tietävät sen jo. Minäkin tulen sen tietämään. Siihen asti luotan astrologiaan ja tukeudun sen lohduttavaan syliin. Sillä mieheni syli on nyt kaukana, ulottumattomissa.

Kuva: Christiana Rivers