Sivut

Näytetään tekstit, joissa on tunniste eteinen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste eteinen. Näytä kaikki tekstit

torstai 20. heinäkuuta 2017

Resonoi rakkautta

Juna meni justiinsa ja minä jäin Suonenjoen asemalle. Terve mansikat, terve lapsuudenystävä. Hauska nähdä pitkästä aikaa.

Kävin heinäkuussa kaverini Virpin luona synnyinseuduillani Savossa, sillä hän oli muuttanut miehensä kanssa uuteen taloon ja eri paikkakunnalle. Ja millaiseen taloon! Tullessani pihaan näin kolme eri rakennusta ja kaupunkilaiselämään tottuneena kysyin, että montako perhettä tässä asuu. Olisihan se pitänyt arvata, että maalla on manteretta ihan eri tavalla, tämä oli kaikki vain yhdelle pariskunnalle ja heidän lemmikkieläimilleen (tosin koira on kyllä aika iso). Tuolla on punainen sauna, tuossa on liiteri ovineen ja kopperoineen ja tuolla takana on autokatos kolmelle autolle. Eikä naapureita näy missään, vaikka ollaan kirjaimellisesti muutaman askeleen päässä keskustasta. Tätä siis on oma rauha ja pihamaa keskellä pikkukaupunkia Savon sydämessä. Elämä täällä maistuu varmasti yhtä makealta kuin ne seudun mansikat.

Jonkin aikaa paikkoihin tutustuttuani alkoi fengshui-mittarit nakuttaa päässäni. Täällähän on tilankäyttö ajateltu entisaikojen viisaalla logiikalla. Iso lasikuisti on valoisa ja avoin eli tässä on se fengshuin paljon puhuma Ming Tang, korkea palatsi, heti vastassa. Eteisenhän pitäisi antaa esimakua kodista ja kirpaista huulilta ihastunut henkäys. Täällä sellainen kyllä pääsi, niin minulta kuin talon omistajilta kun he sinne ensimmäistä kertaa astuivat. Sydän ja järki pääsivät asunnonostoneuvotteluissa sulavasti sopuun keskenään ja nyt Virpi ja Jari Kosonen ovat asuneet 100-neliöistä taloaan viime lokakuusta asti.

Sisääntullessa lasikuistilla takit ja kengät on näpsäkästi piilotettu komeroon ja verhon taa, eikä perinteistä nykyasuntojen "kaikki kaatuu päälle" -fiilistä ole. Tänne mahtuu kokonainen sohva ja isokokoinen koira heiluttamaan häntäänsä. Hyvin suunniteltu! Mainittakoon vielä, että mitään tuulitunnelia ei pääse muodostumaan, kun vastassa ei ole ikkunaa, eikä kyllä peiliäkään.

Hienot fengshuit jatkuvat sisempänä. Wc-tilat ovat kauimmaisena kuten kuuluu, joten energiat pääsevät kiertämään koko kodin ennen poistumistaan. Kodin keskellä avautuu iso keittiö, jossa on laskupintaa ja kaapistoa joka lähtöön. Kodista löytyy peräti neljä tulisijaa: keittiön leivinuuni ja hella, yksi muurattu takka olohuoneesta, toinen punaisten samettituolien kansoittamasta salista ja yksi pönttö vielä makuuhuoneesta. Täällä lämmitetään puulla ja siitä jos mistä tulee kyllä hyvää fengshuin alkuenergiaa. Tulielementti on siis oikeasti läsnä.

Se mikä minut - ja kaikki muut tänne tulevat - hurmaa, ovat nuo pitsi-ikkunat. Aijjai, miten on lasin ja puun liitto kaunista, kun on puuseppä päässyt näyttämään taitonsa! Ikkunat ovat tietenkin suojellut, eli niitä ei ole kukaan aiempi omistaja päässyt tärvelemään. Olemme nimittäin vuonna 1887 rakennetussa puutalossa, jossa Suonenjoen aseman ratamestari aiemmin asui. Nykyisessä pihasaunassa hänellä oli toimisto ja junat kulkivat vierestä. Niin ne tekevät nykyäänkin, mutta junaliikenne on yllättävän toissijaista, eikä sille juurikaan lotkauta korvaansa. Vähän tärisyttää välillä, kun pidempi tavarajuna menee ohi, mutta se tuo vain elämän ääniä. Sillä muuten täällä on rauhallista kuin huopatossutehtaalla, tai pappilan salongissa. Kello sanoo tiktok, koiran häntä lätkähtää lattiaan ja kynnet rapisevat parketilla, sisälle eksynyt hyttynen inisee (mutta ei kauaa). Vanhan ajan grammari iskelmineen sopisi tänne hyvin ja kiikkustuolissa istuessaan voisi kuvitella joutuneensa aikakuplaan. Nykyajan härpäkkeet, kuten televisio, on piilotettu Virpin käsistään kätevän isän mittatilaustyönä tekemään kaappiin. 

Chi-energian kannalta täällä on riittävän leveät kulkuväylät ja mikä parasta, huoneiden välillä pääsee kulkemaan ympyrää. Koirat ja lapsethan siitä aina iloitsevat ja alkavat kirmaamaan villisti ympyrää, ja tulee siitä itsellekin mukavan kotoisa olo. Väitän, että tämä on vanhoissa puutaloissa yksi merkittävä hyvän olon tuoja. Energia kulkee ihmisten liikkeen mukana, eikä kotiin muodostu pitkiä käytäviä, kun huoneet ovat ringissä. Voisiko joku tuoda tämän uudelleen muotiin? Sen minkä oviaukoissa menettää, yhteisöllisyydessä ja hyvässä hapessa voittaa. Sillä jos energia kiertää, niin kiertää se itse hengitysilmakin. Täällä ainakin on hyvä hengittää, sillä rakennusta ei ole liian hätäisillä remonteilla päästy pilaamaan. Talo on seissyt tässä jo 130 vuotta ja toiset sata vuotta voi hyvinkin olla luvassa. Koputetaan puuta.

Eräs toinen vanhojen talojen hurmaava puoli on huoneiden ketjutus peräkkäin ja pitkät näkymät. Täällä on sellainenkin: olohuoneesta on käynti saliin ja salista makuuhuoneeseen. Jotain rauhoittavaa siinäkin on, kun näkee monta erillistä huonetta kerralla, etenkin jos kaikki ovat niin siistejä ja kauniisti sisustettuja kuin täällä. Tänne pitsi, sametti ja pellava sopivat luontevasti ja Ikean kalusteiden sijaan huonekalut on hankittu käytettyinä, useimmiten sukulaisilta. Tunnearvoa on siis päässyt kertymään.

Huonekorkeus on juuri sopiva, kolmisen metriä. Pään päällä on tilaa ajatuksille, mutta ne eivät sentään karkaa ylikorkean olohuoneen katonrajaan. Oma veikkaukseni on, että nykyajan tuplakorkeissa oleskelutiloissa chi-energia vähän kuin hämmentyy ja villiintyy ja itse ihmiselle tulee sellainen turvaton olo siellä alhaalla. Sillä eikös energialla ole aina tapana nousta ylemmäs? Liian matalassa tilassa taas happi tuntuu loppuvan kesken. 

Portaat vintille ja kellariin on sijoitettu fiksusti erilliseen siipeen, joka ainakin toistaiseksi on kylmää tilaa. Eipähän tule sitä portaikkoa keskelle taloa, mitä fengshuissa sanotaan pariskuntaa erottavaksi piirteeksi. Täällä pysytään tiiviisti yhdessä. Tsekkasin nimittäin kännykän kompassilla pikaisesti, että mistä ilmansuunnasta pääoven energiat tulevat, ja sieltä lounaastahan ne. Eli parisuhde-energiat ovat kovassa nosteessa joka kerta kun ulko-ovesta ja eteisestä kuljetaan. Pohjoisessa uran ja uusien alkujen alueella ladataan öisin akkuja, jotta jaksaa taas joka päivä töitä tehdä, joka ainoa päivä seitsemäksi mennä. Mutta työpäivän jälkeen on taas ilo palata tähän taloon ja vetää kunnon annos hyvää fengshuita ja chi-energiaa keuhkoihin.

Katsotaanpa vielä mitä numerologia sanoo itse osoitteesta, Rakkaudenkuja 8:sta (sielunsilmin.blogspot.fi):

"TALO NUMERO 2

tasapaino, yin ja yang -energiat, kaksinaisuus

Koti, jossa on luvun kaksi värähtely, on erinomainen koti kahdelle ihmiselle, jotka aikovat jakaa tilan kämppäkavereina, rakastavaisina tai aviomiehenä ja vaimona. Kakkosen värähtely on kuin kaksi kynttilää palaisi samasta lähteestä. Ihmiset jotka asuvat tässä talossa ovat yhdistyneitä kuin herneet ja palot. Olet virittäytynyt erityisellä tavalla niiden energioihin ja tunteisiin joidenka kanssa jaat tämän kodin. Koti sopii erityisen hyvin nuorille pareille ja perheille. Eläminen kakkoskodissa on sitä, että halutaan saavuttaa harmonia ja rauha diplomaattisella tavalla. Saatat huomata seisovasi taka-alalla useammin kuin korottaen omia mielipiteitä ja näkemyksiäsi. Huomaat voivasi täysin ja rakastavasti ymmärtää toisten näkökulmia, täällä avioliitto ja kumppanuus lujittuvat. Kakkoskodissa kukoistaa niin puutarha kuin musiikki, taide ja magia. Tämä koti on myös erinomainen intuitiivisten ja selvänäköisten kykyjen tutkimiseen ja kehittämiseen. Tässä talossa osataan ottaa rennosti ja olla mukavuudenhaluisia."


Eikö kuulostakin siltä, että tämä on parisuhteelle ja rakkaudelle mitä osuvin koti? Ei tätä ihan turhaan ole Rakkaudenkujaksi nimetty ja kun siihen vielä lisätään numero kahdeksan, joka fengshuin mukaan tuo onnea, vaurautta ja ikuisuutta, niin sanoisin, että viisas valinta. Tämä talo resonoi rakkautta ja hyvää oloa. Taidan tulla toistekin käymään. Ensi kerralla saatan hyvinkin tuoda mukanani oikean valokuvaajan sisustuslehtikuvauksia varten. Mutta ei nuolaista suklaakonvehtia vielä ennen kuin syksy hämärtää. Nautitaan sen sijaan kesästä ja rakkaudesta nyt!

Pihalla on tilaa istuskella ja istutella.



Keltainen talo ja onnennumero.









































Nyt menee romantiikan puolelle! Parilliset portit ja kukkaistutukset, kyyhkyset juoma-altaalla ja kuja rakkauden.






































Ei ihan kaikilla ole tämän näköistä eteistä.








Kun talo on vanha, niin antiikkiset tavarat istuvat sisustukseen paremmin kuin hyvin.
































Omat köllöttelypaikat niin emännälle, isännälle kuin koiralle.




























Pienet yksityiskohdat rakentavat kodin tunnelmaa.

Virpi keräilee koiria, Jari autoja.




































Olohuoneessa on sitä jotain. Sanotaan sitä vaikka hyväksi fengshuiksi.

Koira, punaiset tuolit, takka ja lämminsävyinen ryijy tuovat kaikki kotiin tulienergiaa.

Makuuhuoneen tapetti menee seuraavaksi vaihtoon, tilalle suunnitellaan jotain vaaleampaa ja vanhaan taloon sopivaa. Sängynpäädyksi on tulossa vanha puuovi. Sänky sijaitsee tietysti kapteeninpaikalla ja aikamoinen parisuhdetehoste tuo hääkuva.



































Keittiössä on aiemman omistajan valitsemat persoonalliset kaapistot ja paljon tilaa tanssahdella - tai avata ääntä - kotiaskareiden lomassa. Pienestä pitäen laulanut Virpi on tuttu näky paikallisilta tanssilavoilta.



































Sinivalkoista antiikkia. Patalaput ovat Jarin äidin tekemä käsityöaarre.

Sielu lepää vanhan talon tavaroissa ja kerrostumissa. 



































Virpin kauniita asetelmia löytyy pitkin taloa.









































Pihalla on man cave, eli liiterit, varastot ja auton puunaustilat.

Vanhan pihapiirin charmia.

Saunarakennuksesta löytyy lisää antiikkiaarteita.

Oma sauna. Testasin, että on hyvät löylyt.










































lauantai 15. huhtikuuta 2017

Lupa levätä / Eteisen uusi ilme

Tulin juuri mojovilta päiväunilta. Näin unta, että olin unessa väsymyksestä sokea enkä millään saanut silmiä auki. Käsikopelolla kuljin eteenpäin ja ensimmäinen asia, jonka näin, oli lapsuusajan koirani. Se oli lie'assa eikä päässyt juoksemaan.

Kerran sen sijaan näin unta, jossa suuri joukko pieniä koiranpentuja juoksenteli ympäriinsä pomppien ja poukkoillen ja pitäen hauskaa. Minulle kerrottiin, että koirat symboloivat luovuutta ja omien voimavarojen ilmaisua. On siis erittäin toivottavaa uneksia pörröisistä, hassuttelevista pennuista, jotka muksahtelevat nurin. Nyt luovuuteni on siis unen perusteella hihnassa eikä pääse kirmaamaan vapaana.

Sain onnekseni mielenkiintoisen osa-aikatyön, joka muuttui väliaikaisesti kokopäiväduuniksi, sitten ylitöiksi ja lopulta ylikierroksiksi. Nykypäivänä ei kannata jättää mitään työtilaisuutta käyttämättä, joten pistin parastani. Toki saan pitää lomaa myöhemmin tekemieni tuntien edestä, mutta huomasin olevani tilanteessa, jossa kynttiläni palaa taas molemmista päistä ja vähän sulaa keskeltäkin. Nyt väsyttää.

Olin korvamerkinnyt pääsiäiseksi koko joukon luovia projekteja, kun on vihdoin aikaa keskittyä. Paitsi etten pystynytkään yhtään keskittymään. Tapetoin eteisen, mutta voisi yhtä hyvin sanoa, että "tapoin eteisen" (kuvatodisteet lopussa). Tein niin paljon lasku- ja leikkuuvirheitä, että nyt tapetti on palasina seinillä. Ehkä muut eivät sitä huomaa, mutta itse tiedän kaikki virhekohdat, joihin ei kahden käden sormet riitä. Yksi kohta on eri värinen, kun en tajunnut, että yksi rulla oli eri erää. Sain katsos ensimmäisen avatun rullan ilmaiseksi rautakaupasta, ja kun toisella kertaa samaa tapettia löytyi lisää, niin toki otin mukaan, kun halvalla kerta sai. Karu totuus värisävyjen eroavaisuudesta ja siitä, kuinka paljon avatussa rullassa itse asiassa onkaan jäljellä, paljastui tietysti vasta kun toista rullaa aloin vedellä seinälle. 

Jos olisin ollut normaali, skarppi itseni, olisin ehkä puhaltanut pillistä tilanteen poikki, mutta nyt jatkoin niin kauan, että kaikki virheet oli tehty. Joo, eteisessä on siis uusi tapetti, joka maksoi yhteensä 23 euroa. Mutta sitä ei riittänyt joka kohtaan ja se on tuhannen päreinä seinällä. Toiset tekee tuhannen palan palapeliä, toiset tapetoi väsymyksen vallassa palapeliä seinälle.

Miksi ihmeessä vedän itseni aina piippuun ja vapaallakin vielä haalin uusia projekteja? Olisi kai se tapetointikin voinut odottaa. Selitys löytynee astrologisesta kartastani ja sen maalaamasta luonnekuvasta. Olen viime aikoina lueskellut Joey Yapin BaZi-profiilikirjoja, joissa näpsäkästi tiivistetään eri luonne- ja reagointityyppejä neljän pilarin astrologian mukaan. Sieltä löytyy epämukavat totuudet siitä miten kukin toimii ja miten kannattaisi toimia. Löysin itseni muun muassa Managerista ja Artistista (kartastani myös eri suhteissa löytyneet Pioneer, Warrior, Friend, Philosopher ja Director on vielä lukematta. Kyllä yhdestä ihmisestä on moneksi - eikös tätä voisi jo sanoa multitaskingiksi?). 

Manageri on tiukka jätkä eikä kestä muiden käskyjä tai kehotuksia, vaan kertoo mielellään muille miten hommat hoidetaan, onhan hän aina oikeassa ja varsinainen organisoinnin ihmelapsi, joka ottaa tilanteen kuin tilanteen haltuunsa. Hän myös rynnii maaliin, kaatuipa matkalla kuinka moneen esteeseen tahansa. Jussi, kuokka ja ... manageri. Mitään apua ei tietenkään kaivata, kyllä tässä ite *prkl* pärjätään.

Manageri sanoo asiat suoraan niin kuin ne ovat ja monelta saattaa mennä pullasta rusinat väärään kurkkuun, kun asiaa ei sokeroitukaan sopivasti. Lievää empatian puutettakin saattaa olla ilmassa, sillä manageri haluaa toimimalla ratkaista tilanteen, ei toimia kenenkään nessun pitelijänä. Jep, jotakuinkin noin se menee. 

En ole koskaan pitänyt itseäni työnarkomaanina, vaan hommansa hoitavana piilolaiskurina, joka karkaa kivempien puuhien pariin heti kun voi, mutta jos ei osaa jättää töitä kesken, vaan puurtaa kunnes kenelläkään ei ole enää kivaa, niin taitaa siinäkin jokin epämiellyttävä totuus kalskahtaa

Totesin myös, että nautinnonhakuinen ja ikävältä maailmalta päänsä pensaaseen piilottava (ai mitkä rekat?), mutta ah niin potentiaalinen artisti maksaa kyllä ihan itse oppirahansa. Artisti-profiilin omaava henkilö kävisi mainiosti journalismin tai luovan kirjoittamisen pariin, ekspressiivisiin taiteisiin tai vaikkapa opetustehtäviintutkijaksi akateemiselle polulle tai ideoimaan hyvää läppää markkinointiosastolle. Hänellä on monta itseään ilmaisevaa projektia yhtä aikaa menossa. Mitään muuta tapaa olla olemassa ei ole. Tylsä rutiini tappaa artistin mielenkiinnon elämää kohtaan pitkällä tähtäimellä. Artisti haluaa koko ajan oppia lisää ja pitää tietoa kovana valuuttana. Muita valuuttoja saattaa näkyä harvemmin lompakossa. 

Jokainen meistä koostuu niin monesta eri vivahteesta, että yhtä ainoaa profiilikuvausta ei ole. Ihminen voi edustaa enimmäkseen profiilin positiivisia puolia, jolloin negatiiviset piirteet voi lakaista maton alle ja unohtaa ne sinne. Jos huonosti käy, se ikävämpi puoli on koko ajan vallalla ja profiiliin kuuluvat kehuvat ylisanat eivät täsmää ollenkaan. Sama henkilö voi tietysti seilata positiivisten ja negatiivisten ominaisuuksiensa välillä erilaisten tilanteiden, päivä-, kuukausi- ja vuosienergioiden sekä 10 vuoden onnenpilareiden vaikutuksesta. 

Tässä sitä heilutaan vaikutusten alaisena päivästä toiseen! Yhtä stabiilia persoonaa ei ole. Ihmisen kokonaiskuva on oikeastaan vähän niin kuin eteisen tapettiseinäni: yhdistelmä monesta eri palasesta, täynnä piiloteltavia virheitä, mutta loppujen lopuksi aika mukiinmenevä kokonaisuus. Täydellistä nyt kun ei koskaan saa. 

Välillä toivon, että minulla olisi ruuvit vähän enemmän löysällä. Nimittäin velvollisuus-mutteri on usein niin kireällä, että se jomottaa syyllisyyden tunteena ohimolla ja pitkinä tehtävälistoina. Vaikka olen mielestäni rento tyyppi, en oikein osaa arjen tohinoissa rentoutua mielen tasolla. "Sit pitää tehdä se ja se ja se homma"... Jos päivän tunnit eivät riitä luetteloimiseen, niin aamuyöstähän on aina hyvää aikaa. To do -listaa tuntuu riittävän taivaan porteille asti. Teininä ja nuorena aikuisena kyllä nukuttiin kahteentoista, kaipa ne kauneusunet piti silloin pitää, jotta jotain energiaa jäisi ylikin.

Elän edelleen toivossa, että huomenna pääsisin sellaiseen mielentilaan, että voisin aloittaa Merkittävän Taideprojektini. Kunhan hoidan ensin alta pois pari tärkeää hommaa. Mutta olen sentään antanut itselleni luvan nyt pääsiäisen pyhinä vetää niin monet päikkärit kuin on tarpeen. Ensimmäiset kesti kolme tuntia. Kummasti sitten jaksaa taas vetää vähän isommalla vaihteella, kun antaa itselleen lepohetken. Ja tänään päiväunilta herätessäni tajusin, että nyt pitää kirjoittaa tästä aiheesta. Se kiilasi heti tehtävälistan alkuun. Tämä blogin pitäminen kun ei ole velvollisuus lainkaan, vaan pelkkää nautintoa. Sano sitä vaikka Artistin itseilmaisuksi. Jos ei synny kuvaa ja kuosia, niin syntyy ainakin tekstiä. 

Legendaarisimmat päikkärit pidin muuten yläasteella. Menin perjantaina raskaan kouluviikon (niin, ne velvollisuudet) jälkeen vähän lepäämään ja heräsin 7 tuntia myöhemmin puoliltaöin. Ai, no täytyy varmaan mennä sitten takaisin nukkumaan. Uni on aina ollut tehokkain keinoni taistella maailman väsymyksiä vastaan.

Luonne on kumma juttu. Vaikka kuinka tietää, että henkistä treenaamista olisi, niin hauiskäännöt ei yhtään houkuttele. I was born this way.




Sitten esittelemään eteistä:

Kulti kutistin eteisen! Napolinlahden opetustaululle löytyi hyvä paikka, mutta se oli naulakon takana. Ratkaisu: kohtahan on kesä emmekä tarvitse naulakkoa takeille enää... Haaveissa on sellainen vanhanajan puinen pystynaulakko, jonka voisi maalata vaikka vihreäksi. 

Sisääntulo vihertää. Matto on napattu mökiltä ja se vietti ensin aikaa kellarissa, sitten parvekkeella. Nyt se vasta istuu sisustukseen. Osuu osaksi kaakon ja idän alueelle, joten vahvistetaan samalla puuenergioita.

Tapetti oli paitsi puoli-ilmaista, myös klassinen esimerkki metallienergian muodoista ja väreistä. Halusin pistää tänä vuonna etelään lennähtäneen 5-maatähden ikäville energioille hanttiin metallilla. Suunnittelin tähän paljon värikkäämpää tapettia, mutta koska eteinen on ikkunaton putki, niin valon maksimoimiseksi valikoitui vaalea. (Sitäpaitsi mies ei tykännyt suosikkitapetistani, joten piti antaa periksi - edes joskus.)

Totuuden nimissä on tunnustettava, että koska mies säilyttää takkejaan ja kenkiään omassa vaatehuoneessaan, uskalsin ryhtyä tähän säilytystilan hävittämiseen lupia kysymättä. Ainahan sen naulakon saa takaisin talveksi.

Jos puhti loppuu kesken, laita töpseli seinään. Mieluiten pinkki.

Tarkkaavaisimmat huomaavat, että tapetin loppuminen kesken on tuottanut "luovia" sisustusratkaisuja...
Normaalisti jakkarassa on pinkki samettipäällys. Koska nyt on etelän alueella punaiselle värille pääsykielto 5-tähden vaarallisten energioiden vuoksi, niin jakkara sai vihreän päällisen - nastoilla ja jesariteipillä tietysti. Tässä mitään ompelemaan ehdi. Puu kontrolloi 5-maatähteä ja maata myös heikentävää metallienergiaa tuodaan tapetin kaarevilla muodoilla ja kiiltävillä kengillä.

Shiny toys. Joko on pian kuivat kevätkelit? Ulkona näköjään sataa taas lunta...

Tässä taas esimerkki miten eteiseen on tuotu metallia ja puuta. Harmaa väri tekee aina välillä salaa comebackin vaatevarastooni, taidan juuri silloin tarvita metallin tukea ja suojelusta astrologisen karttani itse-elementille. Puu eli vihreä väri edustaa minulle aikaansaannosta ja keväällä puun aikaan yleensä alkaa tapahtua.

Muistutus kotihiirelle, että totuus on tuolla ulkona. Aika harvoin kivoimmat jutut tapahtuvat kotona. Kehyksissä on taas metallia lisää. 

Napoli on näkemättä. En yhtään ymmärrä miksi.
Fiilistellään vähän tulevaa Italian matkaa, kevättä, tulevia toppi-ilmoja ja valmistunutta eteisen remonttia. Kauneusunet on vedetty tässä vaiheessa moneen kertaan ja rypyt lähtee filtterillä! Mikä ei tapa, se vahvistaa.

Kaikkeen sitä pitääkin yhdessä elämässä taipua! Ei ihme, että välillä pitää ottaa lupa levätä.


tiistai 20. joulukuuta 2016

Uuden lattian aika

Joskus sitä muuttaa asuntoon, jossa kaikki ei ole ihan just niin kuin haluaisi ja sitä ajattelee remontoivansa sitten kunhan ehtii, muutaman vuoden sisällä varmaan. Ensin pahimmat alta pois, kuten pakollinen keittiöremontti, meneehän tämä muu näinkin. Ehkä voitan suuren summan lotossa ja sitten pistetäänkin kaikki uusiksi.


Seuraavaksi sitä huomaa, että on kulunut 12 vuotta siitä, kun muutti asuntoon, eikä edelleenkään ole hoitanut harmistuksen aihetta pois alta. Aikaa vaan kului ja aina löytyi muita rahareikiä, joita piti paikkailla purukumilla. Tai kivoilla vaatteilla.

Itse olin katsellut paheksuvalla silmällä lattiaani jo useamman vuoden. Ensinhän se menetteli, mutta kun sitten rullailin työtuolilla muovimaton kupruille ja keittiössä hinkattiin tarpeeksi kauan tuolilla samaa kohtaa, niin eihän se kaunista katseltavaa enää ollut. Mietin vaan, että mistä sitä budjettia löytyisi, että pääsisi tosi hommiin.

Lopulta mietin, että jospa tekisi huoneen kerrallaan, aloittaisi vaikka asennusharjoittelun vaatehuoneesta ja siitä etenisi pikkuhiljaa salongin puolelle, kun taidot kasvaa. Jospa siten saisi kustannuksetkin mukavasti pilkottua osiin.

Käytännössähän se meni näin: lähetin isälle isänpäiväkortin, jossa oli kuvattuna joka sortin työkaluja ja annoin ymmärtää, että näille ja hänen expertiisilleen olisi taas käyttöä. Siitä viikon päästä olemme ostoksilla Bauhausissa ja kun kerta auto on käytettävissä, ostetaan se laminaatti nyt sitten koko asuntoon kerralla. Eikä sentään sitä halvinta, vaan sitä toiseksi halvinta.

Huone kerrallaan harjoittelu muuttui neljän päivän puuhakkaaksi sahaamiseksi ja poraamiseksi naapurien kiusaksi. Tajusin, että "klick-klick-naps-naps laminaatti on paikoillaan" -mainokset ovat kerrassaan harhaanjohtavia. Ensinnäkin täytyi käyttää hoksottimia ja ratkoa visaisia matemaattisia pulmia. Ja käytännön "ei se mennytkään niin kuin Strömsössä" -pulmatilanteita, kuten miten saadaan laminaatti mahtumaan astianpesukoneen alle ilman, että koko keittiötaso menee vinoon. Ilman kunnon työkaluarsenaalia ei homma olisi edes käynnistynyt ja viimeistään kiviseinien listoittaminen olisi saanut kokemattoman remontoijan täysin polvilleen.

Mutta sitä varten on ne isät keksitty, että ne auttaa ja tietää. Kauhean kiva juttu näin niinkuin vastaanottajan asemassa. Sillä lattiasta tuli valmista yhdessä pitkässä viikonlopussa, eikä muutamassa ärräpäitä kihisevässä kuukaudessa. Nyt mäkin osaan asentaa laminaattia - ainakin vähän. Omistan nyt myös elämäni ensimmäisen höyläpenkin ja muuta remonttitilpehööriä.

Tämä koko uudistus on tietenkin tehty fengshuin hengessä. Nyt lattian katselu joka päivä on suuria ilonaiheitani ja siivoaminenkaan ei tuota enää tuskaa, sillä uusi lattia on tietysti aiheellista pitää uuden näköisenä. Vuosikymmeniä pinttynyt ja kellastunut muovimatto on nyt laminaatin alla piilossa ja uutta pintaa pitkin on kiva tassutella villasukilla. Ihan kuin olisi itsekin saanut faceliftin. Suosittelen!

Uuden ja vanhan äärellä. Kutkuttavaa, muutosta ilmassa!

Remontti hoituu, kun on joku sitä hoitamassa!

Kaikki tietävät, että listoitus on kova pala. Jos sitä ei heti hoida, niin ei sitten koskaan.



Ensimmäiset räpsyt remonttipölyn laskeuduttua. 

Eteisen kohentunut ilme. Nyt puuttuu enää uudet tapetit, jotka on jo valmiiksi katsottu, mutta rahoja odotellaan saapuvaksi universumin suunnalta.

Rhonda Byrnen Magic-kirja on taas lukuvaiheessa ja antaa omalta osaltaan taikaa joulunaikaan.

Rautakaupoissa juokseminen on nykyään vaarallista, kun ovat siellä äkänneet sisustavien naisten herätehimot. Musta jokapaikan asustetaulu kävi parhaiten keittiön oveen, kun mietin, että mihinkäs tämä kaunokainen pannaan. Kaverini Teija Helin Designin pussukka kätkee tulitikut ja kauppalaput.

Ystävältä lahjaksi saadut mustat nahkakuuset istuvat kokonaisuuteen kuin nyrkki päähän.

Suihkulähde puettiin jouluasuun ja siirrettiin tulevalle idän 8-tähtialueelle. Nyt aktivoidaan vaurastumista!

Eteisen uudistaminen kruunattiin nahkaisilla vetimillä, jotka tietysti sävytettiin jo olemassaolevien saappaiden ja laukun väriin. Ja sain muuten halvalla, kun tein tiukat hintavertailut netissä.

Salongin puolella on nyt uutuutena 15 eurolla ostamani 50-luvun sohvapöytä, joka majaili vanhempien kellarissa vuositolkulla odottaen uutta asuntoani. Ei tullut uutta kämppää, tuli uudet lattiat - ja pöytä muutti meille korvaten entisen kulmikkaan kollegansa. Nyt on fengshuin mukaiset muodot!

sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Fengshui on kodin personal trainer


Turun Sanomien artikkeli fengshuista on ilmestynyt, avec mua. Olin varoitellut tuttavia facebookissa, että saattavat joku päivä tukehtua aamukahviinsa nähdessään yllättäen kuvani lehdessä, mutta ehkä järkyttyneempi olin itse. Voi ei, tuoltako mä näytän, ja ihan julkisesti! Ehkä kameran linssi jotenkin vääristää ja sanomalehtipaperi suurentelee ihohuokosiani. Säärikarvat eivät onneksi käy, kun ne tajusin sheivata, ja ikkunatkin pesin muun kuuraamisen ohella. Kaikki ei ole siis aivan menetettyä.

Toisaalta tietysti aivan fantastista päästä näin isosti esille fengshuin kanssa. Jaana Pakarisen kirjoittama juttu oli mukava, asiallinen ja suuhuni sopiva. Ja kuulemma ainakin Hesarissa 1/8-sivun kokoinen mainos maksaa 2000 euroa, joten voisi ajatella, että tässä koko sivun jutussa on nyt ilmaista mainostilaa sellaisella rapialla 16 000 eurolla. Ei paha! Väliäkö sillä, jos näytän lehtikuvassa turvonneelta, ei kai tämä mikään mallikilpailu ollutkaan. (Jotain tarttee silti ehkä tehdä. Julistaa keittiö no go -alueeksi tai kehittää pakonomainen lenkkeilytarve.)

Tekstiä on toki lyhennetty kun fengshui ei yhteen artikkeliin millään mahdu. Suonette siis anteeksi, että tässä ei kovin syville vesille vielä mennä ja moni asia on jäänyt pois tai oiottu suoraksi. Mukava asento nojatuolissa ja tuhti kirjapino fengshui-oppaita korjaavat sen asian. Voit myös tulla kurssilleni syksyllä!

Koska kaikki eivät Turun Sanomien lukijakuntaan tai ilmestymisalueelle osu, niin iloksenne näpyttelen artikkelin sisällön tähän blogiin. Näin se käy:


"Fengshui on kodin personal trainer

Fengshui-sisustuksella pyritään kodin harmoniaan, joka saavutetaan viiden elementin, maan, veden, tulen, puun ja metallin luonnonmukaisella tasapainolla. Fengshui on sisustuksessa jälleen pinnalla konmari-villityksen ansiosta. 

Suomessa fengshui-sisustuksesta alettiin puhua 1980-luvulla. Vuosituhannen vaihteessa sen suosio hiipui, mutta nyt viimeisen viiden vuoden aikana fengshui on jälleen herättänyt kiinnostusta kodin sisustamisessa. Turkulaisen fengshui-konsultin Virpi Karjalaisen mukaan fengshui ei suinkaan ole jäänyt esimerkiksi järjestämisoppi konmarin jalkoihin.

 - Perusajatushan niissä on ihan sama, eli raivataan vanhaa pois, ja siivotaan koko kämppä turhasta tavarasta. Se on fengshuinkin lähtökohta, mutta fengshui on myös paljon enemmän, hän toteaa. 

Tarkoituksena on saada asuntoon tarpeeksi tilaa qi-energian vapaalle virtaamiselle.

 - Usein käytetään vertausta lihavaan ihmiseen. Eli kodissa tulisi olla niin paljon tilaa, että todella lihava ihminenkin mahtuisi kulkemaan asunnossa vaivattomasti kolhimatta itseään huonekaluihin, Karjalainen kertoo. 

Myöskin teräviä kulmia eli niin sanottua sha-energiaa tulisi välttää ja suosia kodissa mahdollisimman luonnonmukaisia muotoja. Koko fengshui-sisustus ottaakin mallia luonnon tasapainosta ja sen elementeistä. 

Karjalaisen mukaan fengshuita aivan turhaan ajatellaan usein mystisenä salatieteenä.

 - Vaikka usein saatetaan ajatella, että fengshui on hörhöilyä, se on oikeasti aika järkiperäistä. Esimerkiksi sängynpäätyjä fengshuissa suositaan, koska ne antavat tukea elämälle ja parisuhteelle, mutta toisaalta ne suojaavat seinää tummentumilta, antavat ryhtiä sängylle ja helpottavat seinään nojailua ilman, että pää kolahtaa seinään. Fengshuita on ollut olemassa noin 3000 vuotta, kyllä siinä ajassa huonoimmat ideat ovat ehtineet karsiutua pois, Karjalainen sanoo.

Karjalainen vertaa fengshuita kodin personal traineriin.
 - Kun kroppa personal trainerin avustuksella koetetaan saada toimimaan, tasapainoon ja nesteet liikkeelle, niin samalla tavalla fengshuissa pyritään saamaan koti luonnolliseen balanssiin ja energiat kiertämään, hän sanoo. 

Fengshui-konsulttina Karjalainen myös toimii kuten personal trainer. Hän antaa vinkkejä ja neuvoja kodin tasapainottamiseen, mutta itse muutostyö jokaisen täytyy tehdä itse. Syksyllä hänellä alkaa Turun työväenopistolla fengshui-sisustamisen kurssi, jonne jokainen voi mennä hakemaan vinkkejä oman kotinsa sisustamiseen.

Fengshuissa ei pyritä Karjalaisen mukaan antamaan liian tiukkoja sisustusohjeita, vaan fengshuita voi jokainen soveltaa oman persoonansa ja sisustusmakunsa mukaan. Jos esimerkiksi tiettyyn osaan kotia kaivataan tuli-elementtejä, voivat ne olla vaikkapa väreillä toteutettuja, kuten punaisen, oranssin ja pinkin eri sävyjä.

 - Tai jos ei tykkää sisustaa väreillä, kuten nykyisin niin monet, jotka suosivat valkoista sisustusta, tällöin tulielementit voivat löytyä myös materiaaleista ja muodoista. Tuli-elementit voivat olla esimerkiksi kynttilöitä ja nahkaa, sekä liekkimäisiä kartionmallisia muotoja, Karjalainen neuvoo.

Fengshuissa energian vapaan liikkuvuuden lisäksi kaiken a ja o ovat viisi elementtiä, tuli, maa, vesi, puu ja metalli sekä näihin liittyvät ilmansuunnat. Ne yhdessä muodostavat fengshuin perustan, pohjapiirroksen päälle asetettavan bagua-kartan. Jokaisessa ilmansuunnassa tulisi suosia sen omaa elementtiä sekä sitä tukevaa elementtiä viiden elementin kierron mukaan. 

Eri elementit voivat sisustuksessa ilmentyä väreinä, muotoina tai materiaaleina. Karjalaisen omassa kodissa esimerkiksi olohuoneen sohva sijaitsee asunnon pohjoispuolella. Niinpä sohva on täynnä sinisen sävyisiä sohvatyynyjä ja sohvan takana olevissa tauluissa toistuvat vesielementit; on lainekuvioita ja vesipisaroita. Vastaavasti hänen itäpuolisessa keittiössään on paljon puuta materiaalina.

 - Olennaista on myös tietää omat suotuisat ilmansuunnat ja elementit joita katsotaan kiinalaisen astrologian avulla. Astrologia onkin erottamaton osa fengshuita. Se, ketkä kodissa asuvat, määrittelee vahvasti kodin energioita, Karjalainen korostaa.

Lisäksi kaikilla kodin ilmansuunnilla on omat merkityksensä: pohjoinen on ura-aluetta, luode perheen miehen ja matkustamisen aluetta, lounas on sopiva paikka esimerkiksi makuuhuoneelle, sillä se on rakkauden ja avioliiton aluetta. Etelänurkassa taas on maineen ja menestyksen alue.

 - Siksi esimerkiksi työpöytäni sijaitsee kodin etelänurkassa, Karjalainen kertoo.

Hän korostaa, että koko kotiaan ei toki tarvitse laittaa uusiksi fengshuin oppien mukaan, vaan muutoksia voi tehdä myös pienin harkituin seikoin. Esimerkiksi kun pohjoisen ura-alueella sijaitsee Karjalaisen omassa kodissa työpöydän sijaan sohva, hän on ripustanut seinälle uratoiveisiin liittyviä mietelauseita ja kuvia.

 - Ja ihan ensiksi kannattaa lähteä liikkeelle asioista, jotka omassa kodissa tai elämässä ovat pielessä. Jos vaikka parisuhde on kunnossa, mutta terveys ei, niin kannattaa keskittyä fengshuin kautta siihen, Karjalainen vinkkaa.

Karjalainen itse innostui fengshuista kuutisen vuotta sitten törmätessään ostoksilla fengshui-oppaaseen. Innostus jatkui itseopiskelulla, ja myöhemmin hän kouluttautui Helsingissä fengshui-konsultiksi.

Hänelle itselleen fengshui on antanut mielenrauhaa ja kokemuksen siitä, että kodin sisustamisella voi vaikuttaa omaan elämäänsä muutenkin.

 - Fengshui on syvällinen tapa sisustaa. Olen itse aina tykännyt sisustamisesta, mutta esimerkiksi sisustustrendit ahdistavat. Fengshui on pitkäkestoinen sisustustrendi, jossa korostetaan omaa yksilöllisyyttä, ja oma persoona saa näkyä myös sisustuksessa. Sisustuksen ei tarvitse olla mitenkään aasialaissävytteinen ollakseen fengshuin mukainen, Karjalainen kuvaa.



Virpi Karjalaisen vinkkejä fengshuin kokeiluun

Keittiössä on jo paljon aktiivista jang-energiaa, koska siellä on uuni, liesi ja muita laitteita. Näiden vastapainoksi tarvitaan jin-energiaa, joten sinne kannattaa valita rauhoittavia värejä ja tekstiilejä.

Vältä teräviä, kulmikkaita muotoja ja suosi luonnonmukaisia kaarevia esineitä ja huonekaluissa pyöristettyjä kulmia. Sälekaihtimia parempi ratkaisu on esimerkiksi rullaverhot.

Fengshuin mukaan hyvä energia valuu asunnosta hukkaan, jos asunnon läpi näkee suoraan vastakkaisista ovista tai ikkunoista. Energiavuodon takia myös wc:n kansi ja ovi kannattaa aina sulkea.

Peilit heijastavat voimakkaasti energiaa ja tuplaavat sen mitä niistä näkyy. Peilejä ei suositella makuuhuoneeseen niin, että sänky heijastuu niistä. Käännä sänky ehjälle seinälle, pois ikkunan alta. Tue parisuhteen tasa-arvoa parillisilla esineillä ja symmetrialla.

Kun siirrät kodissa 27 esineen paikkaa, kodin energia pääsee vaihtumaan. Nurkissa energia pysähtyy helpommin.

Eteinen on kodin käyntikortti myös fengshuissa. Ulko-ovi edustaa porttia sisäisen ja ulkoisen maailman välillä ja se on qi-energian tuloväylä. Pidä se siis vapaana, valoisana ja houkuttelevana.

Katso kodin pohjapiirrustuksesta asunnon keskipiste. Yritä raivata tila tyhjäksi, jotta siellä on vapaata hengittää; kodin keskusta symboloi koko elämää, sen sujuvuutta ja terveyttä.

Katso kompassilla miten ilmansuunnat kodissasi sijoittuvat. Mieti, mitä elämänaluetta haluat korjata. Sen jälkeen voit lisäillä eri alueille niille sopivia elementtejä, esimerkiksi etelään tuli-elementtejä ja koilliseen koulutukseen liittyviä asioita. Muista raivata uudelle tilaa ja tehdä muutokset ajatuksella, pelkkä fengshui-tehosteiden lisäys entisen sisustuksen päälle ei välttämättä tuota tulosta.

Jos haluat syventyä fengshuihin lisää, suuntaa katse myös kiinalaiseen astrologiaan. Se, oletko omalta elementiltäsi vettä vai tulta, määrittää sen, mitä kotona kannattaa korostaa. Kaikille eivät käy samat ohjeet."





Ai kato, lehdessä on kerrankin joku kiinnostava juttu!