Energianvaihtoviikot

Joko olet huomannut muutoksen? Olemme pikkuhiljaa karistamassa Maa-Koiran kurimukset kannoiltamme ja ujuttautumassa Maa-Sian energiapiiriin. 5.2. alkaen saamme totutella kokonaan uudenlaiseen energiakattaukseen ja palaan siihen vielä tarkemmin lähempänä varsinaista ajankohtaa.

Itse sain taas todeta, että kun länsimainen vuosi vaihtuu, ei oma energiatasoni vielä ole kovinkaan korkealla. Tällä kertaa se oli matalin mahdollinen. Muistelin taaksepäin, että olen kokenut vuodenvaihdebluesia myös menneinä vuosina. Tammikuun pari ekaa viikkoa menevät vielä jonkinlaisessa kuopassa, kunnes vasta helmikuun, syntymäkuukauteni, kynnyksellä alkaa paremmin saada kiinni uudesta energiasta. Kun raketit räpsähtävät taivaalle ja huudetaan hyvää uuttavuotta, se ei vielä mitään muutosta tuo. Se muutos tehdään elämällä taas yksi vuosi läpi, jokainen päivä kerrallaan, parhaamme mukaan.

Kiinalaisen uudenvuoden osuessa kuukautta myöhempään, helmikuun alkuun, ollaan jo selvästi kirkkaamman energian puolella. Valoa on enemmän, ja kevättalven puuenergia alkaa pikkuhiljaa nousta. Ja toiveikkuus ja oma olo kohentuvat valon myötä. Siksi minulle kiinalainen vuodenvaihde tuo enemmän onnistumisen tunteita, enemmän sitä YES-fiilistä, että nyt aletaan mennä eikä vaan meinata. Ja mihin sopisikaan paremmin uudenvuodenlupaukset terveemmästä arjesta kuin helmikuuhun, josta löytyy laskiaispullat, runebergintortut, syntymäpäiväkakut, ystävänpäiväleivokset ja monet muut houkutukset. Helmikuu on aikamoista herkkua!

Ennen kuin napataan noista nameista kiinni ja humallutaan sokerileipurin tuotoksista, niin tutkitaan vielä hetki kuluvaa kuukautta. Tämä tammikuu 2019 on hyvin harvinaislaatuinen tapaus, ja tunnen sen nahoissani. Osittainen auringonpimennys ja uusikuu 5.-6.1. antoi alkusysäyksen jollekin suurelle, josta voi vasta aavistella, että mitä se on. 7.1. Venus siirtyi Jousimiehen merkkiin, ja jousimiesnousuisena tunsin muutoksen heti. Synkkyys, toivottomuus ja masennus alkoivat kaikota, ja virkosin ihmeellisesti, kuin hypnoosista heräten. Elämää sittenkin on, ja se taitaa vielä voittaa.

11.1. oli maaginen muutoksen päivä, jolloin asiat yhtäkkiä nytkähtivät vauhdilla eteenpäin. Se on myös numerologisesti merkittävä tapaus mestarinlukuineen, ja siihen osui Auringon ja Pluton yhtymä, omaa persoonaa ravisuttava muutospotentiaali.

Nyt odotan täysikuuta tulevana sunnuntaina ja sen mukanaan tuomaa kuunpimennystä. Kaikki se kaaos, joka alkoi puoli vuotta aiemmin, on saava päätöksensä ja palkkionsa, näin olen lukenut. Heinäkuiset eklipsit sekoittivat elämäni täysin, joten olisi aikakin saada siihen jo jotain järjestystä. Ottaisin mielenrauhani erittäin mielelläni takaisin, kiitosta vaan.

Olen myös oppinut tärkeän oppiläksyn elämästä, jonka tulen aina muistamaan. Vaikka taivaalla kuinka viuhuisivat planeetat, tähdet ja pimennot, niin oma aktiivisuus ja aloitteet painavat vaa'assa enemmän kuin mikään muu. Kun itse olet synkassa astrologisten ilmiöiden kanssa, hyödynnät ne ja isket juuri siihen sopivaan rakoon, etkä jää odottamaan, että tähtipölyä sataa suoraan syliisi, niin jotain voi oikeasti tapahtuakin.

Ei ole aina helppoa olla oman elämänsä sankari. Joskus sen viitan antaisi mieluummin jollekulle muulle. Ole sinä minulle elämäni sankari. 

Omaa vastuuta ei voi kuitenkaan välttää. Tässä se lepää harteillani, vastuu omasta onnellisuudesta, omista reaktioista, omista pärjäämismalleista.

Vuosi 2019 tulee olemaan jotain todella suurta, tunnen sen. Ihan jokaikinen horoskooppi ei sitä kenties etukäteen ennusta, mutta riittää kun tuntee muutoksen mahdollisuuden omassa vatsanpohjassa asti.

En ole aivan varma mistä oli kyse, kun meedioistunnossa minulle kerrottiin, että käyn parhaillaan läpi veden vihkimystä. Mutta minulla on siitä aavistus. Niin paljon on suolavettä virrannut näistä kyynelkanavista, että kyllä siitä vihkimaljaankin jo sisältöä saisi.

Ei mennyt vielä ole mennyttä, mutta sitä on kenties kevyempi kantaa nyt. Sillä minulla on Venuksen, Jupiterin, Marsin ja monen muun planeetan tuki, ystävien tuki ja koko kosmoksen hyvien voimien tuki takanani. 

Nyt on hyvä hetki vaihtaa omia energioita, sekä kotona että pään sisällä. Kotini olen jo puhdistanut, sillä energeettisesti herkkä ihminen sanoi kotonani käydessään, että olet putsannut energiat hyvin, entinen kumppanisi ei ole täällä enää.

Pään sisus kaipaa vielä vähän pientä laittoa, hienosäätöä ja kiillotusta. Mutta kuinka hieno siitä tuleekaan, kun työ on lopulta tehty. Kaiken sen vaivan ja hammastenkiristyksen arvoinen, varmasti. Suorastaan vedellä vihitty.

Toivotan sinullekin antoisia energianvaihtoviikkoja!

Jos et tee mitään muuta kotisi energioiden eteen, niin siivoa huolella ja osta silmäniloksi kukkia tai uusi viherkasvi. Sieltä se omakin energia lähtee nousemaan.

Jos ei muualla pääse päänsä sisältä pakoon, niin taidemuseossa ainakin. 111-taikapäivänä avarsin tajuntaani taiteella, ja kyllä siellä jokin ratas notkahti eteenpäin, kohti uutta ja tuntematonta.

Maailma muuttuu, eskoseni, ja itse on muututtava sen mukana. En usko, että luovun "rakkaussuklaasta" tänäkään vuonna, mutta aion ottaa selvää, mitä punaiset alusvaatteet tekevät makuuhuoneen energioille. Siis puhtaasti fengshuin nimissä tämäkin!

Lentäjämies ja Vaahteranmäen Eemeli

Mitä yhteistä on delfiineillä, Vaahteranmäen Eemelillä, lentäjämiehellä, lohikäärmeellä ja vanhalla kiinalaisella tietäjällä?

Vastaus: nämä kaikki näkyivät energiakentässäni. 

Osallistuin henkisten heimolaisteni kanssa yhteiseen kanavointi-iltaan. Tätä voisi siis kutsua meedio- tai selvänäkijäistunnoksi, energiakanavoinniksi tai henkimaailman viestien välittämiseksi. Oli nimitys mikä tahansa, selvänäkijä ei tiennyt minusta mitään etukäteen. Hän yksinkertaisesti otti "kolmannen silmän käteen" ja kertoi mitä hänelle näytettiin. 

Minulle hän kertoi ensi töikseen, että kuulun venekansaan, ja meret, saaret ja syvyydet ovat osa energiaani, joka vie suoraan muinaiselle Atlantikselle asti. Enpä olisi arvannut, että se on ensimmäisiä asioita, joka minusta ulospäin näkyy!

Ympärilläni pyörii iloinen katras delfiinejä, maahisia, luonnonhenkiä ja muuta energeettistä pikkuväkeä. Näillä oli kuulemma niin vinha meininki, että selvänäkijäkin olisi halunnut käydä heidän kanssaan piirileikkiin pomppimaan. Ilmankos minulla on viime aikoina ollut niin hauskaa, jos on tällainen ilopilleriporukka aina energiassa mukana!

Kanavoija sanoi, että minussa vaikuttaa vahvasti tuo rajoja rikkova, villi ja vapaa sisäinen lapsi. Koska minulla ei ole tässä elämässä lapsia, niin olen itse tuo lapsi, jonka mielitekojen mukaan mennään. Energiani on pomppivaa, eli pompin asiasta toiseen niin kuin lapsi, joka tutkii ensin yhtä, sitten toista asiaa, täysin keskittyneenä ja lumoutuneena kunnes kyllästyy ja jatkaa uuteen kohteeseen, innostuen uudelleen elämän ihmeistä. 

Olen kuin Vaahteranmäen Eemeli, joka on kiivennyt kirkontornin nokkaan ja katselee sieltä alas tomussa kulkevia ihmisiä, itse tomut jaloistaan jo pudistaneena. Hei täältä ylhäältä näkee paljon kirkkaammin ja kauemmas, utelias Eemeli minussa hihkuu. Vaikka en kuulemma ihan täysin tähän maalliseen maailmaan kuulukaan, olen silti päättänyt itse tänne syntyä ja herätellä ihmisiä näkemään elämää ja asioita lapsen tavoin, lapsen ilon ja energian kautta. Minun ei tarvitse tässä elämässä olla vakava ja vastuuntuntoinen aikuinen. Enää.

Eemeli ei kysele muilta, vaan tekee vapaasti ihan niin kuin itse lystää, vaikka sitten laittamalla potan päähän. Sääntöjä ei ole tai sitten ne keksitään itse. Minun ei ole tarkoituskaan kuunnella mitä muut sanovat tai ovat puuhistani mieltä, sillä ei Eemelikään paljon muille korvaansa lopsauta. Minusta välittyvä Eemelin kapinahenki tuntui siis heti hyvin omalta.

Lapsenmielisyys, ilon energia ja auringon voima mainittiin kanavoinnin aikana useasti - energiani on uteliasta, paikasta toiseen vapaasti liikkuvaa. Minun on tarkoituskin olla vapaa, astraalitasolta asti, joten vapaudenkaipuuni ei todellakaan ole mitään päälleliimattua, vaan syvältä eri energiatasoilta kumpuavaa. Minun terveyttäni, elinvoimaani ja vapauttani suojellaan, jotta se ei enää tahriudu tai häiriinny. Olen suojeluksessa.

Kanavoija näki, miten suuria tunteita käyn läpi ja kuinka tehtäväni on sukeltaa monen sielumaailman läpi ja tuoda sieltä tietoa näkyville tähän "pintamaailmaan". Etsin ja välitän tietoa sielujen syvyyksistä ja tuon sen oman tunnekehoni ja sydämeni (ja samalla näiden kirjoitusten) kautta muiden koettavaksi. Aika hieno tehtävä, eikö?

Menneissä elämissä olen myös pomppinut monta uskontoa läpi, varsinaisen uskontoputken, enkä ole ollut vakuuttunut oikein mistään. Kaikkea on kokeiltu, mutta njääh, ei niissä ollut tarpeeksi sisältöä tai hohtoa. Siksi en tässäkään elämässä ole ollut kovin uskonnollinen, mutta nyt löydänkin oman tapani olla henkinen ja välittää sitä esimerkkiä myös muille. 

Esiin tulivat yllättäen myös sanat Lohikäärme ja Kiina. Minulla on ollut jotain tekemistä aiemmin Kiinan kanssa ja olen siellä todennäköisesti elänytkin. Energiakenttääni ilmestyi vanha kiinalainen tietäjä pitkine valkoisine viiksineen, joka otti syömäpuikoilla aina yhden uskomuksen kerrallaan esiin ja hylkäsi sen sitten. Kiinalaisen tietäjän viesti minulle oli "Yksinkertaista, yksinkertaista!". Ja kuinka ollakaan, se juuri on mielessäni ollut monenkin asian, ei vähiten fengshuin suhteen. Karsitaan turha pois ja aloitetaan alusta!

Sisäinen Lohikäärmeeni tietysti oli mielissään, kun hänet oli tunnistettu, ja fengshui-konsultti ja kiinalainen astrologi minussa sai vahvistusta siitä, miksi olen tälle tielle päätynyt. Tällä kaikella on kuin onkin tarkoitus, enkä ole tehnyt mitään valintoja sattumalta. Tämä kaikki on suoraa jatkumoa menneistä elämistä.  

Mutta nyt päästään vihdoin mieltä poltelleeseen asiaan. Mitä selvänäkijä sanoo rakkauselämästäni?

"Tuolta tulee tuollainen mies nyt esiin. Se on englantilainen, lentäjä. Onko sinulla tällä hetkellä miessuhdetta?"
- No ei kyllä oikein ole, pelkkä haikailusuhde ainoastaan.

Onpa yllätys, että nyt tulee ihan uudenlainen ulkomaan mies kuvioihin, joka nappaa minut siivelleen ja lennättää Englantiin asti. Taasko kaukosuhteita, ehdin jo ajatella. En ollut ihan englantilaista miestä nyt tähän hätään ajatellut...

Kyseisellä miehellä oli nahkainen lentäjänlakki päässä, ja kun hän otti sen pois, alta paljastui kihara, punertavanvaalea tukka. 

Lentäjämies saapui paikalle pyytämään anteeksi. Hän sanoo, ettei nyt millään pysty ottamaan sinuun yhteyttä. Hän ei vaan kertakaikkiaan kykene siihen, sillä mies on lähestulkoon järkensä menettänyt (no siltä minustakin tuntuu). Ja jos sinä olet katkaissut välit häneen (Oletko? Juu olen), niin hän kyllä ymmärtää ja antaa sen anteeksi. Oli tilanne sitten mikä tahansa, lentäjämies on aivan jumissa eikä pysty lähestymään sinua. 

Viesti tuli perille, eikä siinä ollut mitään epäselvyyttä. Juuri tämähän on tilanne myös reaalimaailmassa, jossa laastarin, hullun rakkauden ja kaksoisliekin kautta ollaan nyt päädytty lentäjänimikkeeseen. No rakkaalla laps... ööh on monta nimeä! 

Selvänäkijä mietti hetken ja päätti sitten, että tehdään asialle jotain. Autetaan lentäjää pääsemään ahdistuksestaan eroon. Ja niin kävi, että lentäjämies "hajosi" siinä silmien edessä, alkoi väreillä ja kipinöidä ja meni ihan palasiksi. Hänen vastustuksensa siis haihtui savuna ilmaan ja hänen kuvansa katosi. 

Nämä välitetyt viestit ovat varmasti vielä tiedostamattomalla tasolla ilmaan sinkautettuja, eikä ole tietoa milloin tämä alkaa näkyä tässä nykyisessä, oikeassa 3D-elämässä. Jään siis odottamaan, milloin hän lentää takaisin minua kohti.

Ehkä vielä ei kuitenkaan kannata tähyillä savumerkkejä tai lentonäytöksiä taivaalta, sillä sain henkimaailmalta ohjeeksi odottaa rauhassa ja olla pitkämielinen. Kärsivällisyyskoulua siis taas edessä, sitä missä olen kaikkein huonoin. Siksi kai sitä pitää niin hartaasti harjoitella. Eemeli ei kyllä odottaisi! Eemelin sanavarastossa ei edes ole sanaa kärsivällisyys. Ennemmin potta päähän ja menoksi.

Sitten minulta kysyttiin, että laulanko (en), kirjoitanko tai teenkö kuvia (kyllä). Ja sitten minulle sanottiin ohjeeksi, että "kirjoita, kirjoita, kirjoita!". Minun pitäisi kuulemma kirjoittaa varsinkin lapsille, tuoda lapsenmielistä iloa esille.

Koska olen havahtunut siihen, että ikäiseni miehet ovat kaikki "lapsellisia", niin kysyin, että kuuluuko elämääni vielä lapsia, ei omia, mutta toisten. Ja tähän oli kiertelevänä vastauksena, että lapset rakastavat minun riemukasta delfiinienergiaani ja hakeutuvat samankaltaisensa luokse pitämään hauskaa. Ja että minun pitää kirjoittaa lapsille. Vai niin. Enpä ollut sellaista koskaan ajatellut. Olipa kerran sellainen Eemeli...

Kysyin elämäntehtävästäni, että onko sen tarkoitus olla yksinpuurtamista, sellaista yksinäistä hommaa, vai voiko sitä tehdä yhdessä jonkun kanssa, voiko se olla yhteinen, jaettu projekti. Sain vastauksen, että aurinkoenergiani on niin voimakasta, että siihen ei kukaan heikko kumppani voi tulla. Sellaiset karsiutuvat heti pois. Mutta jos pyydän oikeanlaista miestä, niin sen kyllä saan. Kehotuksena oli, että nyt vaan toiveet miehestä ylös paperille, koukut järveen ja virvelit veteen! Saat sen mihin keskität energiasi. Silloin rinnalle voi löytyä se tarpeeksi voimakas kumppani, jota en käräytä aurinkoni valolla ja kuumuudella.

Kävi vielä ilmi, että arkkienkeli Mikael tekee minulle parhaillaan veden vihkimystä. Minussa oleva voimakas vesienergia puhdistetaan ja sitä suojellaan, eikä siihen voida ottaa mitään likaista, sameaa vettä mukaan sotkemaan. Jos joku "likaisen veden mies" siis lähestyy minua, hänet siivotaan pois. Luokseni pääsee vain puhdasta energiaa, samanlaista värähtelyä.

Veden vihkimysprosessi on ohi tammikuuhun mennessä ja silloin sisäinen lapseni kiikkuu innoissaan, täynnä energiaa edestakaisin ja miettii mihin nyt pomppaisi, mitä seuraavaksi kokeilisi. Tuli ja vesi ovat minussa silloin puhtaat ja voimakkaat eikä mikään ole enää esteenä. Kiikkuni nousee korkealle ja voin hypätä mihin haluan. Vaikka sitten lentäjämiehen siivelle ottamaan vähän lisää vauhtia. Lentokoneella pääsee lujaa.

Kuvalähde: www.bbc.com

Tähän sopiikin muuten mainiosti teemabiisiksi 

Kolmas nainen: Lentojätkä ja tyttökulta

Mietin miten sinut saisin
Pois mun mielestä

Ei lentojätkä saa

Tyttökultaa rakastaa

Hänet hänen täytyy unohtaa

Vaikka valo rinnassaan

Ei suostu sammumaan

Hänet hänen täytyy unohtaa

Kuules lentojätkä, ei peli vielä ole menetetty. Laita nahkapipo takaisin päähän ja käännä virta-avainta. Tyttökullan propellit on vasta käynnistetty eikä tämä kone ihan heti hyydy!

Energiakäsittelyä

Monta vuotta sitten kävin Italiassa hierojalla. Tai itse asiassa hieroja tuli kotikäynnille. Miesystäväni äiti (jota siis anopiksi tituleeraan ajan säästämiseksi) oli suositellut tätä minulle. Ajattelin, että miksi ei, kyllä yksi hieronta aina elämään mahtuu. Ei kun lavetille ja menoksi, valmiina rentoutumaan hetkeksi.

Kun hieronta alkoi, yllätyin totisesti. Naishieroja ei alkanut mouhia kireitä lihaksiani, vaan alkoi päästellä outoja ääniä, ujelluksia ja huohotuksia. Vartaloani hän koski tuskin lainkaan. Yritä siinä rentoutua, kun et tiedä millainen läähätys seuraavaksi yläpuoleltasi kuuluu. Tajusin aikani kelattuani, että nyt taidetaan olla ihan eri sfääreissä kuin lihaspinteiden avaamisessa. Olisiko kyseessä peräti henkisten lukkojen ja energiakanavien avaaminen?

Kävi ilmi, että olin messa male, eli energeettisesti kehnolla tolalla. Niihin aikoihin elämäni oli kaikkea muuta kuin ruusuilla tanssimista ja kaikenlaiset stressioireet suorastaan huokuivat kropastani. Nainen suositteli, että siirryn astetta vahvempiin lääkkeisiin, eli hänen kollegansa käsittelyyn.

Olin kuullut Lucan nimen monta kertaa eri keskusteluissa, mutta nyt sain itse todistaa mitä tämä osteopaatti ja kranio-sakralisti tekee. Eikä tälläkään kertaa tyydytty pelkkään hieromiseen. Äänimaailma oli rauhallinen, ilman huohotusta, mutta sisällä myllersi. Nyt yritettiin päästä oireiden alkusyihin käsiksi, ei pelkästään niitä lievittämään. Olin valmis mihin vain.

Muutaman hoidon lopuksi löysin itseni puolittain lattialta, jalat ilmassa. Minulla ei ole aavistustakaan millä nimellä sitä terapiamuotoa kutsuttaisiin, mutta kaksi ihmistä (Luca ja naishieroja) pitelivät kehostani kiinni ja siirsivät sitä hienovaraisesti eri asentoihin hoidon edetessä. Olin jonkinlaisella mielikuvatripillä, jossa keho ja alitajunta vuoropuhelivat. Ilmeisesti ne kertoivat, että olin menossa alas.

Niinä monina kertoina ja vuosina kun kävin Lucan luona, opin syvällisiä asioita elämästäni. Opin fysiologisessa mielessä, että minulla on lievää skolioosia ja että voimakas hengittäminen, rebirthing, avaa kehon ja mielen energioita. Opin, että selkäkipu johtuu pelosta ja pelko asuu maksassa. Opin, että corpo è sano, kehoni on terve, eli kaikki fyysiset ongelmani ovat mielen heijastumia. Opin, että kehoterapioilla voi saavuttaa rajuja vaikutuksia henkisellä tasolla – välillä Luca sanoi, että nyt olet kuin rekan alle jäänyt, vaikutus on niin voimakas, älä ihmettele jos tulee jälkijäristys. Ja saatoin itkeä irrationaalisesti koko loppuillan, vailla tietoa miksi. Nyt ymmärrän, että vanhat energiat täytyy putsata ulos, että uutta pääsee tilalle.

Luca myös osasi lukea kehoani hämmästyttävällä tavalla ja kerran hän kysyi mitä minulle on tapahtunut 10-vuotiaana. Ai 10 vuotta sitten? kysyin. Ei, vaan lapsuudessa kun olit 10. Hän näki, että ongelmani juonsivat sinne asti. Miten sellaisen voi nähdä, minulla ei ole aavistustakaan. Hän ei käytännössä tiennyt minusta muuta kuin mitä kehoni hänelle kertoi. Keho oli rekisteröinyt kaiken stressin ja traumat ja säilönyt ne kudoksiinsa.

En ole enää moneen vuoteen käynyt Lucan vastaanotolla, sillä parhaat terapiamuodot ovat sellaisia, jotka voi jättää taaksensa ja siirtyä eteenpäin. Olen sittemmin kokeillut vyöhyketerapiaa, akupunktiota, lymfaterapiaa, naprapatiaa, psykoterapiaa, meditaatiota, ruokavaliomuutoksia ja ties mitä muuta. Kaikista on ollut apua, myös huonoista kokemuksista. Kun polveni telottuani minulle sanottiin, että ei se välttämättä siitä enää koskaan parane, niin ajattelin, että perhana, varmasti paranee! Ja niin teki. Omalla asenteella on ratkaiseva merkitys.

Luca kehotti minua tekemään jotain käsilläni, näyttelemään tai ilmaisemaan luovuuttani jollain tapaa. Halaamaan ihmisiä. Hän myös sanoi, että reikistä olisi minulle hyötyä. Koska fyysinen ongelma oli käsissäni, minulla oli joitain asioita käsittelemättä. Tai kuten sama asia ilmaistaisiin italiaksi, käsivarret (gli abbracci) kaipasivat halaamista (abbracciare).

Luulen, että kohtaamisellani Lucan kanssa on ollut syvempi vaikutus elämääni kuin uskonkaan. Aloin käydä kotimaassa reikihoitajalla ja sitten opiskelin itsekin reikitekniikkaa. Mieheni tuli mukaan kursseille ja energioista ja niiden kanavoinnista tuli yhteinen kokemus. En koskaan myöskään unohda sitä, kuinka reikiopettaja katseli energiakenttiämme, eli aurojamme, ja sanoi, että olette löytäneet toisenne tässä elämässä todella pitkällisen etsinnän jälkeen – eikä nyt puhuttu tämän elämän vuosista, vaan menneistä elämistä. Taas olin tutustunut ihmiseen, joka näki näkymättömien energioiden taakse. 

Kehoon kohdistuva energiahoitomuoto reiki johdatti minut mutkien kautta lopulta myös kotiin kohdistuvan energian hoitamiseen, eli fengshuin äärelle ja fengshui on tuonut elämääni ihan uusia henkisiä ulottuvuuksia – se, joka sanoo, että fengshui on pelkkää sisustamista ei selvästikään ole perehtynyt koko aiheeseen!

Energiahoitojen lisäksi aloin myös tehdä jotain käsilläni – sitten kun pystyin niitä vuosien jälkeen taas käyttämään. En lämmennyt Lucan suosittelemalle harrastajateatterille, mutta huomaan nauttivani esiintymisestä eri muodoissaan. Luovuuden maailmaa olen päässyt raottamaan monella eri tapaa viime vuosina, niin kuosien kuin kirjoittamisen kautta.

Elämässä yksi asia yleensä johtaa arvaamattomiin seurauksiin. Kohtaat jonkun merkittävän ihmisen, sinut ohjataan uuden hoitomuodon pariin, luet kirjan, joka muuttaa ajattelutapaasi. Minut muutti energia. Tajusin, että energiahanani olivat tukossa ja että se kaikki hyvä happi (tai happiness) on siellä kehon sisällä, sen täytyy vain päästä vapaasti kulkemaan ja ilmentämään itseään.

Elämänvoiman, chi-energian, tulee päästä etenemään esteittä, jotta hyvä olo voi vallita ja jotta hyviä asioita voi virrata elämään. Jos kropan tai kodin energiat ovat tukossa, elämäkin on yleensä solmussa. Tarvitaan vain yksi kunnon nykäisy, niin solmu alkaa aueta. Näin teki kiinalaisen lääketieteen mestari, jonka työskentelyä esitettiin eräässä dokumentissa. Hän ”näki” ja ”tunsi” asiakkaansa solmukohdat ja veteli hetken aikaa hanoista, koskematta tähän lainkaan. Hän varmaankin näki kuinka kehon energiavirrat olivat menneet ristiin eikä sen seurauksena mikään enää liikkunut kunnolla, johtaen fyysisiin oireisiin. Kun tämä tukos oli saatu selvitettyä, potilas voi paremmin. Ei lääkkeitä, ei leikkauksia. Vain parantavaa, lääkitsevää energiaa, joka virtaa esteettä. Silloin keho pystyy parantamaan itse itsensä.

Mieti omaa kotiasi ja myös kehoasi ja mieltäsi. Voitko aistia kulkeeko siellä energiaa vai onko se jumahtanut tyystin? Ehkä ensin se on vaikeaa, mutta siihen voi harjaantua, niin kuin kaikkeen elämässä. Onko koti kyllästetty turhilla tavaroilla ja muistoilla? Voiko ilmapiiriä leikata kuin veitsellä? Tulevatko perheenjäsenet toimeen keskenään? Kulkevatko ajatukset samoja, tympeitä latuja, ja onko suolistoon kertynyt muutakin kuin suolinukkaa. 

Voit ottaa energiapuhdistuksen avuksi, niin henkisen, fyysisen kuin kodissa suoritettavan. Miltä tuntuu ennen kodin energiapuhdistusta ja miltä sen jälkeen? Ero pitäisi huomata helpompana hengittämisenä ja mielialan nousuna. Kehon puhdistus helpottaa päänsärkyoireita ja väsymystä kun toksiinit pääsevät helpommin ulos. Ja mielen puhdistus myrkyllisistä ajatuksista vasta hyvää tekeekin.

Kaikki on sinussa itsessäsi. Sinä olet yhtä kuin kotisi, elämäsi ja niiden energiat. Usko vain itseesi ja omaan energiaasi ja anna sen virrata. Tämäkin tarina on kirjoitettu käsillä, jotka vuosiin eivät kivutonta päivää nähneet, ja mielellä, joka ei positiivista ajatusta olisi tunnistanut vaikka sillä olisi isketty päähän. Ja nyt se kivuton ja mieletön päivä on tässä. Juuri tänään. Mikä upea syy olla elossa!

Ovet ja ikkunat auki uusille energioille!

Tie saattaa näyttää suoralta, mutta edessä olevien puskien taakse ei koskaan näe. Mitähän elämän yllätyksiä siellä on?

Ulkoilmasta löytyy luonnon omaa kasvuenergiaa. Kun sitä tankkaa, jaksaa taas itsekin kasvaa ja kukkia ja tuottaa iloa toisillekin.

Välillä elämä riepottelee niin, että meinaa tukka ja äly lähteä päästä. Mutta kaikki myrskyt menevät aikanaan ohi.

Ja tärkeintähän on... korkeat näkymät kauas eteenpäin ja rakkaus. Kuka tämä Maurizio oikein on, sitä en vaan tiedä.

Loppujen lopuksi energiamme vain muuttaa muotoaan. Askelet sannalta häviävät ja niin häviät sinäkin, ja tämä päivä. Energiasi jää jäljelle, toivottavasti se on jotain kierrättämisen arvoista.

Muista levätä! Martedi riposo, eli tiistai on italialaisittain lepopäivä. Maanantaisin saatetaan avata myöhään ja perjantaina sulkea vähän aiemmin (ainakin toimistoissa) ja siestaa vietetään, jotta ruokailulle pyhitetään sille kuuluva aika. Mutta sitten vastapainoksi aloitetaan aamulla aikaisin ja jatketaan myöhään illalla. Huilaamalla välillä jaksaa pidempään.

Merenrantahuvilakin saattaa sortua liian kovassa menossa, tyrskyssä ja tuulessa. Elämässä tarvitaan tasapainoa - sitä voi saada vaikkapa tutkimalla ja harjoittamalla fengshuita.




Kaikki kuvat: Virpi Karjalainen ja Santi Gambino.

Kukkia joka ilmansuunnassa

Joku teistä saattaa muistaa, että huhtikuun tienoilla rohkenin kokeilla minäkin fengshuin persikankukkataikaa ja lupasin raportoida tuloksista. Voin jo heti kättelyssä lässäyttää odotukset sanomalla että paljon hälyä turhasta. Mitään ei tapahtunut. Kilpakosijoita ei etsiytynyt ovelle eikä aihetta mustasukkaisuuteen muodostunut. Persikankukkataikaahan käytetään ennen kaikkea uuden rakkausintressin houkuttelemiseksi (saattaa tuoda myös mukanaan flirttiä ja höveleitä alennuksia), eli toiminee parhaiten sinkuilla ja niillä joiden menojalkaa kutittaa suhteessakin. 

"Persikankukkia" (tai kaunis kukkapuska marketistakin käy) ripotellaan itselle suotuisaan suuntaan kotona kunhan omat kiinalaisen astrologian mukaan määritettävät suunnat on ensin selvitetty. Jokaisella kiinalaisen astrologian eläimellä on oma persikankukkasuuntansa, jota aktivoimalla voi saada vipinää punttiin ja vispilänkauppoihin. Yhdellä eläimellä ja ilmansuunnalla ei välttämättä vielä pärjää, sillä eri eläimiä meillä voi olla peräti neljä, kun ottaa huomioon syntymävuoden, -kuukauden, -päivän ja vielä tunnin. Minulla oli kukkavaasit idässä tiikerin alueella ja lännessä lohikäärmeen persikankukka-alueella. Ihan vaan noinniinku testimielessä. Pelkkä teoreettinen varmistus siis, että toimiiko taika. Fengshui tai oma.

No, aikansa kukittuaan kauniit kukkakimput kuihtuivat ja minä lähdin reissuun ja unohdin koko jutun. Jos nyt oikein kiven alta kaivetaan jotain tuloksia, sellaisina voidaan pitää erään miehen venäjänkielen taitojen esittelyä, sillä "kaunis nainen" venäjäksi oli ensimmäinen - ja luultavasti tärkein - mitä hän osasi sanoa. Se oliko kauniilla naisella mitään minun kanssani tekemistä, on epäselvää. Sitten eräässä kahvilassa sain rahasta väärin takaisin (seitsemän euroa tulopuolella) ja katumarkkinoilla sain uutta lompakkoa ostaessa kahden euron alennuksen. Siinä kertakaikkiaan kaikki, ellei oteta huomioon hyvää tuuriani yhyttäessäni parhaat alennuskampanjat lento- ja junalippuja ostaessa. 20 vuoden takaisen ihastuksen ruinauspuhelu oli tuloillaan, mutta siihenpä ei ole tarvis vastata. Ihan kaikkeen en fengshui-tutkimuksen nimissä sentään ryhdy. 

Ymmärrän, että uskosi tähän fengshuin persikankukkataikaan taisi juuri saada pahan kolahduksen. Pyydän kuitenkin muistamaan, että se on sinkuille suunnattu juttu ja minun kohdallani universumi halusi muistuttaa, että kröhöm, ethän sinä ole sinkku, unohda koko juttu. Ei se toimi jos ei todella tahdo sen toimivan. Sisäinen resistenssi täytyy ottaa huomioon.

Tästä päästäänkin suoraan muihin fengshui-tehosteisiin ja niiden toimivuuteen. Olen tullut siihen johtopäätökseen, että jos et todella syvenny muutoksen kutsumiseen ja usko siihen, että tehoste toimii, se ei taidakaan toimia. Jos vain ripottelet fengshui-korjauksia sinne tänne ajatellen - tai ajattelematta - että tää on fengshuita ja toimii siis automaattisesti kuin häkä, niin siirrät vastuun tehosteelle, joka kuitenkin on vain hengetöntä materiaa. Siksipä minun persikankukkataikani ei ollut kovinkaan taiallinen, kun en sen tuloksia ollut valmis ottamaan vastaan. Kuten energiapuhdistusguru Denise Linn sanoo, "you have to hold the intent". Pelkkä salvian polttaminen kotona ei ole vielä energiapuhdistusta, vaan siitä täytyy rakentaa rituaali, jossa toiveen manifestointi vaatii hengessä mukana elämistä, visualisointia ja vakaata päätöstä, että tämä toimii. Kun tein vähän aikaa sitten energiapuhdistuksen kotiini kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, sillä asunnon energiat tuntuivat vähän pysähtyneiltä ja mollivoittoisilta, niin keittiön hellan ajastin alkoikin yhtäkkiä toimia monen kuukauden lakon jälkeen. Jotain positiivista muutosta kyllä alkaa tapahtua, et vain välttämättä tiedä mitä...

Vaikka persikankukat eivät minulla toimineet, olen ihan varma, että jollain muulla ne voivat toimia. Riippuu siitä, miten itse värähtelet toiveesi kanssa. Välillä silkka epätoivo karkottaa toiveen toteutumisen ja vasta kun päästät toiveestasi irti (Saat sen mistä luovut! No nyt alan ymmärtää samannimisen kirjan sanomaa), sillä on mahdollisuus toteutua. Jos epätoivoisesti etsit suhdetta ja kumppania, sinut kierretään kaukaa ja vakiintunutta kaveriasi yritetään pokata sen sijaan, koska hänestä ei erity epätoivon esanssi. Pelkkää kemiaa siis. Ja kukistahan uutetaan kaikki parfyymit, joten kepeällä kukkaistuoksulla voi hyvinkin olla osaa viehätysvoimassa, näin persikankukkalogiikalla ajateltuna.  

Siirrytäänpä kukista ja mehiläisistä hetkeksi suoraan sammakoihin. Fengshui-konsultti Rauli Pitkäsen luona haastattelukeikalla näin upean sammakkotehosteen kolikko suussa rahapedillä. Mietin, että hetkinen, tätä siis oikeasti käytetään, eikä se ole pelkkä fengshui-legenda. Suhteeni sammakoihin on hieman ongelmallinen eikä samanlaista kolikkosammakkoa varmaan kotiini ihan heti tule, mutta en voi olla miettimättä, että jos minullakin olisi tuollainen fengshui-tehoste, olisivatko rahahuoleni mennyttä. Siis voiko se olla sammakosta kiinni ja kumpaan suuntaan se katsoo, kohti ovea vai ovesta poispäin? Montakohan sammakkoa Trumpilla muuten on fengshui-konsulttinsa jäljiltä? Vai riittääkö, että on itse (rupi)konna... Välillä fengshui tuntuu ihan kreisiltä, etenkin kun on näistä sammakoista ja muista eläinpatsaista kyse, ja välillä taas se on viileää logiikkaa kun puhutaan vaikkapa makuuhuoneen sisustuksesta tai siitä mihin ilmansuuntaan asunto avautuu ja minkäsorttista energiaa sieltä asuntoon tulvii.

On mielestäni tietynlaista huijausta sanoa, että fengshui ja sen tehosteet toimivat missä ja milloin ja kenelle vain, sillä yhdelle leipä tarkoittaa limppua ja toiselle rieskaa. Fengshuissa voi eksyä vähän kuin Liisa Ihmemaahan eikä löytää enää tietään takaisin arkijärjen pariin. Siksi annankin taas saman neuvon kuin varmaan jo aiemminkin: valitse se mitä teet, tee se kunnolla ja usko siihen. On parempi toteuttaa yksi fengshui-muutos ajatuksella ja antaa sen tulosten kypsyä kuin kaataa säkillinen tehosteita puolihuolimattomasti sisustuksen sekaan ja heilutella villisti kauhaa. Jos todella olisin halunnut löytää elämänkumppanin tai edes jotain sutinaa, olisi persikankukkataikani toiminut. Tottakai. Eikö niin?

PS: Jäin miettimään tuota kukkien ilmansuuntaa oman kiinalaisen astrologian eläimen mukaan. Nyt kun pihat ja puutarhat ovat täynnä kukkia joka ilmansuunnassa, niin eikös se tarkoita, että kaikki persikankukkailmansuunnat on nyt aktivoitu? Siksi siis lemmentaiat toimivat kesällä! Ja juhannuksena niitä kukkia tungetaan vielä tyynyn allekin, kukikkaista lakanoista puhumattakaan. Ei muuta kuin ulos siitä kukkia haistelemaan ja ihailemaan - saatat löytää sen heilasikin samalla.

Tämän kukkaistervehdyksen myötä toivotan kaikille lukijoille hilpeää heinäkuuta. Jos pystytte, laittakaa aivot heinäseipäälle ja keskittykää sen sijaan vaikka ihmettelemään valoisia kesäöitä. Jos löydät taivaalta 10 Trumpin näköistä pilveä, synnyt seuraavassa elämässäsi sikarikkaana. Guaranteed.

Sireeni vai syreeni? Tuoksu huumaa pään ja takaa pilkottaa kesäaittani, jossa tämäkin tarina on kirjoitettu.

Enkelien energiapyörteessä

Tein tänään asiakkaalle energiakartoitusta uuteen kotiin ja samalla tulin ajatelleeksi, että viimeisestä omaan kotiini tehdystä energiapuhdistuksesta on jo aikaa. Nyt kun tarkemmin muistelen, niin katsoin heilurilla kämppäni energiat viimeksi varmaan yli kaksi vuotta sitten. Sillä välin naapurustoon on rakennettu kokonaan uusi asuinrakennuskompleksi, päiväkoti ja autokeskus. Maata on siis räjäytelty ja kaivettu kuukausikaupalla. Energeettisesti jotain on siis saattanut tapahtua myös minun seinieni sisällä ja lattiani alla. Pään sisällä ainakin on tapahtunut mullistavia asioita.

Edellisellä kerralla löysin kodistani kaksi maasäteilylinjaa sekä useamman energiapyörteen. Nämä kaikki kumpuavat maaperästä ja nousevat ylöspäin rakenteita pitkin. Tein neutraloinnin ja unohdin koko asian.

Oli jännittävää palata heilurin ääreen ja tutkia asiaa ikään kuin tyhjältä pöydältä. Millaista viestiä tällä kertaa on tarjolla? Hämmästykseni oli suuri, kun sängystä juuri minun pääni kohdalta löytyi energiapyörre. Tiedän kyllä, että ajatukseni surraavat hurjaa vauhtia ympyrää, mutta sitä, että nukkuisin keskellä haitallista energiapyörrettä piti vähän sulatella. Tästäköhän johtui, että viime aikoina migreeni on ollut vähän liiankin tuttu tuliainen ja niskahartiat ovat leikanneet kiinni yhtä tiukasti kuin moottori ilman öljyä? Jos kropassa kerran pitää olla jotain tiukkaa, niin miksi se ei voisi keskittyä vatsalihaksiin tai piukeisiin reisiin? Ehkä kaikki tekemättömät asiat to do -listalta ovat jääneet jonottamaan olkapäilleni ja muistuttavat siellä kipeästi olemassaolostaan. Toivotan energiapyörteelle tervemenoa ja uusille paremmille energioille tervetuloa.

Kylpyhuone-vaatehuone-akselilta löytyi taas musta maasäteilylinja, eli jotain olisi tehtävä sillekin. Mutta se mitä löysin seuraavaksi, oli suorastaan mieltäylentävää: kotiimme oli muuttanut sitten viime kerran peräti viisi enkeliä! Muistan, kuinka olin hieman pettynyt edellisellä kerralla, kun luonani ei ollut mitään kivaa ja jännää energiaa, pelkkää haitallista säteilyä vaan. Joku taisi sanoa, että minun pitäisi kutsua enkeleitä luokseni. Niin kai olen sitten tehnyt, ainakin minulle on luettu enkelikortteja useampaan otteeseen vuoden sisällä, valoisaa tulevaisuutta povaten. Nyt sitten olohuoneessa telmii kolme enkeliä, työpöydällä on yksi pitämässä silmällä, että teen hommani hyvin ja ulko-ovellamme on vielä yksi enkeli toivottamassa meidät tervetulleeksi taas kotiin. Wau. Nehän ovat todella käyneet taloksi.

Usein on niin, että enkeleitä löytyy kodeista juuri enkelipatsaiden tai -kuvien kohdalta, tällaisia olen itsekin muilta löytänyt. Itselläni ei ole yhtään enkelikuvaa, patsasta tai korttia esillä kotona - ainoastaan oma mieheni, joka kyllä käy arkienkelistä.

Olisi mielenkiintoista tietää missä vaiheessa kotimme asukasmäärä on triplaantunut ja tulivatko enkelit paikalle omasta alitajuisesta kutsustamme vai päättivätkö he vaan itse, että nyt tuolla olisi meille tilausta ja tarvetta - ja ilmainen lukaali. Taidankin aika pian tarkistaa uudelleen mikä on tilanne - onko energiapyörre ja maasäteilylinja saatu neutraloitua ja sikiävätkö enkelit kuin jänikset. Toistaiseksi olemme eläneet sulassa sovussa eikä oma reviirini ole yhtään pienentynyt. Hmm, nyt kun vielä saisin nuo enkelit valjastettua kotitöihin... Jos ei muuta, niin voisi niillä siivillä edes vähän pyyhkiä pölyjä. 

Viime kesän ennusteet: vasemmalta oikealle menneisyys, nykyhetki, tulevaisuus. Valoisalta näyttää!

Kuva: s-media-cache-ak0.pinimg.com

Kuva: fthmb.tqn.com

Talo Italiassa

Suomalaiset usein uskovat, että vain meillä Suomessa (ja Ruotsissa) on kakkoskoteja maalla, koska asumme hyvinvointivaltiossa ja koska suomalaisilla nyt vaan on jalat ja juuret maassa ja mullassa. Yhteys sisäiseen junttiin löytyy maalla.

Toisilla on se supervarusteltu kakkoskartano, josta ei puutu mitään, kun taas monilla on sukumökki tai vanha mummola, jossa eletään hetki kesää omavaraisesti ja ihanassa vanhan ajan tunnelmassa, usein vanhan tavaran seassa edesmenneitä sukulaisia muistellen. Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään, jonka mielestä luksus ja maaseutu eivät kuulu yhteen. Ulkovessa ja ajoittaiset tuoksahdukset kuuluvat kesään. Se, että internet yltää kaikkialle, on yhtä aikaa siunaus ja riesa. Sillä missä muualla kuin mökillä voi heittää verkkarivaihteen päälle ja unohtaa kaupunkivelvoitteet.

Olen todennut, että myös italialaisilla on usein piilomökki maalla tai vuoristossa. Tarkemmin kun miettii, niin venäläisilläkin on omat datshansa ja britit ainakin aikoinaan kansoittivat bungalow-kyliä rantakohteissaan. Ehkä kaipuu arjesta johonkin rennompaan, mutta silti omaan asumismuotoon, on meihin sisäänkirjoitettu. Saksalaisista ja hollantilaisista en tiedä muuta kuin että he ottavat lomien alkaessa luotettavan laatuautonsa ja ajavat superstradaa pitkin niin pitkälle etelään kuin tietä riittää. Kiinteä mökki aina samassa paikassa ei ole kaikkien juttu, jos haluaa maisemien vaihtuvan ja palvelun pelaavan.

Italiassa mökkibuumi sai alkunsa 60-80-luvulla, kun vaurastuvassa maassa rahaa alkoi olla enemmän. Sisämaassa asuvat himoitsivat taloa tai huoneistoa meren rannalta, jotta viikonloppuisin voisi elää tukka suolavedestä kimallellen ja ruskettaa valkokaulusihoa. Rantakaupungeissa, kuten Livornossa, meri oli aina läsnä ja syvä rusketus ympärivuotinen. Siellä asuvat tuntuivat valitsevan mieluummin piilopaikan vuoristosta, jossa sai grillata rauhassa ja antaa lasten ja lemmikkien peuhata pihamaalla. Sillä pitihän niitä rannikolle massoina ruuhkassa ajavia firenzeläisiä päästä pakoon. Niinpä syntyi kahdensuuntainen mökkiliikenne perjantai- ja sunnuntai-iltojen iloksi.

Maaseutukoti Italiassa on jotain muuta kuin Suomessa. Siinä missä suomalaisten mökit ovat yleensä talviasuttavia ja helposti lämmitettäviä, peruslämmöllä pidettäviä asuntoja, italialaisten mökit ovat yleensä kosteita kivitaloja ja täynnä kaikenlaista kuhisevaa elämää. Yksinkertaiset ikkunat, savupiiput ja muut raot päästävät sisälle niin montaa sorttia hyönteisiä, etten pysy laskuissa mukana. Miniskorpioneja, sisiliskoja, hepokatteja, jättiläisampiaisia, yöperhosia, hämähäkkejä ja tuhatjalkaisia ainakin löytyy. Sähkönhinnan ollessa pilvissä, kuten aina, italialaiset eivät pidä mökeissään minkään sortin peruslämpöä yllä – sehän on kuin heittäisi rahaa taivaan tuuliin. Niinpä mökille ei välttämättä mennä ollenkaan koko talven aikana, sillä lämmitykseen kuluu jo ensimmäiset pari päivää. Etenkin jos ei olla vielä siirrytty kamiinoihin ja ilmalämpöpumppuihin, vaan eletään avotakka-aikaa.

Yhden legendaarisen huhtikuisen flunssan sainkin sellaisessa vuoristomökissä, jossa ei ollut mitään muuta lämmitystä kuin avotakka ja aurinko, sekä satunnaiset irtosähköpatterit. Nukuin kaksi fleecepyjamaa päällä ja noin kolmen täkin alla ja jos kesken yön tuli vessahätä, oli kyseessä kova tahtojen taistelu, sillä vastassa oli jäätävä hyinen kivilattia ja kuoriutuminen täkkien alta. Sama kämppä taas oli kuin pizzauuni heinäkuun lopussa, jolloin jatkuva hikinoro valui selkää pitkin ja yöllä piti nukkua kaikki ikkunat auki, naapuruston äänien ja pulppuavan vesilähteen solinan siivilöityessä uneen. Vuoristomökki on siis joko tai: joko äärimmäisen yin talvikylmyydessään tai äärimmäisen yang kesähelteillä.

Kun vuoristomökille tullaan, on aina edessä perusteellinen siivous, olipa edellisestä käynnistä aikaa vain muutama viikko. Aina on tomua, hämähäkinseittejä ja hyönteiskeskittymiä tarjolla ja ikkunaluukut avataan apposelleen, jotta ilma vähän vaihtuisi. Sisällä saattaa ensialkuun olla vähän ummehtunut haju. 

Kun mökki on ollut pitkään tyhjillään, siellä tuntuu olevan pysähtynyt yin-energia. Mökille pitää ikään kuin kertoa, että nyt ollaan taas täällä ja asetutaan taloksi. Jotkut nurkat etenkin kaipaavat valoa ja raivaamista sekä kunnon tomutusta. Yleensä lakaistaan perinteisesti harjalla ja rikkalapiolla. Kun pistää tanssimusiikit täysille, siivoaminenkin tuntuu jotenkin hauskalta – ja sehän pistää talon chi-energiat kunnolla liikkeelle. Osa tavaroista kannetaan ulos aurinkoon, jotta kosteus haihtuu ja ne saavat annoksen aurinkoenergiaa. Aurinkoahan käytetään myös energiapuhdistuksessa energisoimaan esineitä. Ja kummasti se energisoi myös pohjoisen asukasta!

Kun on ensin siivottu kunnolla, niin sitten päästään syömään. Mökille yleensä ostetaan aivan liikaa herkkuruokaa ja sitä syödään aivan liikaa, joten pitkä siesta on tarpeen. Rohkeimmat torkkuvat auringossa ja herkkähipiäisemmät vetäytyvät makuukamarin viileyteen. Illalla sytytetään kamiinat, katsotaan äänekkäitä kisailuohjelmia telkkarista ja hörpitään jotain paikallista viiniä lämmikkeeksi. Ulkona taivas on kirkas ja sieltä etsitään aina Otavan tähtikuvio ja jännätään, että näkyisikö tähdenlento. Siinä on elämän elementit mukavasti läsnä.

Ihanaa aktiivista puuhastelua ja maha täynnä olevaa puuhattomuutta kestää hetken, kunnes on taas aika pistää mökki pakettiin. Joka vuosi suunnitellaan, että tänne pitäisi tulla useammaksi kuukaudeksi - tai edes viikoksi - kerrallaan. Ehkä ensi vuonna...

Oli mökki sitten missä tahansa, niin se on mielentila. Aina sinne on vähän ikävä.

Viikunapuun katveessa on tilaa tuulettaa ajatuksia.

Ei sitten niitä peilejä makuuhuoneeseen niin että sänky heijastuu. Ellei halua ottaa varoittava esimerkki -selfietä... Uniin tulee muuten kunnolla twistiä, kun nukkuu suoraan kattoparrun ja valaisimen alla. Onneksi on sentään sängynpääty ja mätsäävät yöpöydät ja valaisimet.

Kerran vuodessa työpisteeni saattaa näyttää vaikka tältä.

Tämä takan ympärys oli täynnä pysähtynyttä energiaa ja tuntui epämiellyttävältä. Kunnon siivouksen jälkeen on taas fengshuit kohdillaan!

Koti hylkii asukkaita

Fengshuin myötä kiinnostaa tietysti myös se miten kaverit asuvat. Joskus kuljen laput silmillä, enkä mieti asiaa ollenkaan, välillä taas antennini ovat pystyssä ja skannaan kodin ratkaisuja ja mietin ilmansuuntia ja puuttuvia kulmia.

Nyt mielessäni on ollut kahden tuttavaperheen asunnot. Toiseen tein harjoitustyönä energiapuhdistuksen ja oli jännä huomata, kuinka katkeraan avioeroon päätyneet aiemmat asukkaat olivat jättäneet taakseen sekasortoisen energeettisen jäljen ja kuinka perheen kissa oli tykännyt pyöriä juuri negatiivisten energiapyörteiden alueilla. Minulla ainakin on rauhallisempi mieli, kun voin ajatella, että entisten asukkaiden riidat on neutralisoitu, kissankarvat on siivottu kaikista nurkista ja tuttavani voivat oikeasti aloittaa puhtaalta pöydältä, ilman ikäviä energiajämiä.

Edellisessä asunnossaan heillä oli ollut epäonnea. Kosteutta, kemikaaleja tai jotain muuta hengitysilmassa riitti saamaan perheen naisen toteamaan, että tuo koti oli "evil", paha koti. Hajuhaisti hävisi, jalat kramppasivat öisin, lapsi itki, ja koko ajan oli pirunmoinen kärttyisyys päällä ja teki mieli ahmia kaapit tyhjiksi. Sen lisäksi siis, että kämppä oli talvisin jääkylmä. Kolmisen vuotta asunnossa, joka tekee onnettomaksi, on ehdottomasti liikaa. Etenkin kun lääkärit vain huokailivat ja vihjailivat, että oireet ovat pelkästään pään sisällä. Ja kuinka ollakaan, kun asunto vaihtui terveempään, hajuaisti palautui, jalat eivät enää kipunoi ja ennen kaikkea mieliala on noussut. Sillä, missä asut, on todellakin väliä!

Toisella ystäväperheellä oli edessä muutto isompaan asuntoon, sillä perheen pikkuneiti halusi oman huoneen, "kun muillakin kavereilla on". Seurasi muutto väljempään vuokra-asuntoon ja näytti, että elämä hymyilee. Entisessä asunnossa oli viihdytty loistavasti, joten päätettiin vain vaihtaa isompaan samassa taloyhtiössä. Mutta onni ei muuttanutkaan mukana.

Tein uuteen asuntoon ystävänpalveluksena fengshui-konsultoinnin ja lyhyet astrologiset tsekkaukset, jotta tiedettiin mitä elementtiä kukin edustaa ja kuinka fengshui-bagua istuu asunnon pohjapiirrokseen. Selvitin mitkä ovat kunkin perheenjäsenen suotuisat ilmansuunnat. Tämän perusteella annoin suosituksia väreistä, muodoista ja huonekalujen sijoittelusta. Paperilla kaikki näyttikin hyvältä, yhtä puuttuvaa kulmausta lukuunottamatta.

Kun kävin parin kuukauden jälkeen katsomassa, miltä näyttää, niin perhe ei ollutkaan ihan niin tyytyväinen asuntoonsa kuin luulin ja kämppä näytti aika lailla samalta kuin heti muuton jälkeen. Tavarat eivät vain tahtoneet löytää paikkaansa, kaikki seilasi edestakaisin lattioilla ja huoneesta toiseen. Se on ihmeellistä, miten joskus isompaan asuntoon muuttaessa pienemmän asunnon tavarat eivät mahdukaan mihinkään. Tässä tapauksessa uusi asunto osoittautui hankalan muotoiseksi, tilaa oli, mutta sitä ei pystynyt hyödyntämään. Koti oli huijannut ensinäkemältä. "Katso isoa ikkunaani! Katso isompia neliöitä! Mutta älä mieti minne saat tavarasi mahtumaan..." 

Muutto oli lisäksi ollut hankala, kuin pitkä synnytys, jota väännettiin päivästä toiseen, vaikka samasta taloyhtiöstä parin pihan poikki muutettiinkin. Edellisessä asunnossa tavarat oli heitetty sisään, ne olivat heti löytäneet paikkansa ja arkielämä oli voinut alkaa. Nyt oli jotenkin jarru koko ajan päällä.

Lapsi ei halunnutkaan nukkua uudessa huoneessaan. Kun hänen sänkynsä siirrettiin vanhempien makuuhuoneeseen, huonekalut eivät enää mahtuneet muuten kuin niin, että parisänky on suoraan ikkunan alla. Fengshui alkoi olla muisto vain... Sohvan ja työpisteen paikat olohuoneessa eivät nekään tuntuneet luontevilta. Siinä missä perheen mies sai kirjansa ja paperinsa omille paikoilleen, perheen naiselle iski kriisi, että missä on minun reviirini.

Kävi ilmi, että perhe oli sairastellut koko ajan uudessa asunnossa asuessaan. Lapsi oli harvinaisen kärttyisellä päällä. Keittiöön oli ilmaantunut outoa viemärihajua, kylpyhuoneessa vuosi hana, pyykkituvassa oli hilkulla sattua mysteerinen vesivahinko, kun poistovesiputki irtosi kesken pyykkäyksen. Parvekkeen laseja ei saanut kunnolla kiinni, jolloin vettä satoi parvekkeelle. Yhden viikon aikana keittiössä särkyi kolme eri lasiesinettä. Eteisen kiinniporattu naulakko tippui yhtäkkiä seinältä, minkä vuoksi alettiin miettiä, onko seinän sisus kostunut ja pelkkää höttöä sisältä. Lastenhuone haisi aamuisin tunkkaiselta ja lapsen vaatteet alkoivat kerätä ummehtunutta hajua pesusta huolimatta. Nyt ei enää edes haluttu, että lapsi nukkuisi omassa huoneessaan, jos siellä onkin kosteusongelma. Piste iin päällä oli, kun astianpesukonekin kärähti kertalaakista. Ei voinut kuin ällistellä.

Tuntui, että asunto alkoi hylkiä asukkaitaan. Ikään kuin se viestitti, että te ette ole tervetulleita tänne. Kaikki pulmat liittyivät niin ikään veteen, oli se sitten viemäriongelmaa, lasin särkymistä, mahdollista kosteutta seinän sisässä. Vesi liittyy pohjoiseen (missä sijaitsi pääovi) ja uraan, uusiin alkuihin. 

Pintapuolisissa mittauksissa asunnosta ei tietenkään löytynyt mitään kosteusongelmaa, vaikka homeelle altistunut ystävä sai kodissa allergisen reaktion vain puolen tunnin oleskelun jälkeen ja minulla itsellänikin alkoivat silmät kutista oudosti illanvieton aikana. Perhe voi myös huomattavasti paremmin muualla, kodin vaikutuspiirin ulkopuolella. Isäni, rakennusalan ammattilainen, lausahti asiasta kuultuaan, että kyseessä on todennäköisesti lastulevystä haihtuva formaldehydi. Kun lastulevy pääsee hörppäämään kosteutta, kemikaalit alkavat liueta hengitysilmaan. 

Kysymys kuuluu, voiko fengshuilla enää korjata asiaa? Kyllä ja ei. Mielestäni olisi väärin väittää, että pelkästään fengshuilla voi ratkaista ongelman, sillä nyt on kyseessä ihmisten terveys ja elämänlaatu. Jos asunto viilattaisiin fengshuin mukaisesti, jotain edistystä saattaisi tapahtua. Mutta asunto on jo ikään kuin kertonut, että älä sinä yritä tuoda tänne mitään fengshuita, vaan kerää kamppeesi. Nyt jää nähtäväksi miten perhe jatkaa tästä eteenpäin, löytyykö jokin ratkaisu ja helinäkeijun taikasauvan heilautus. Jos mikään muu ei auta, niin on lähdettävä etsimään uutta kotia. Ikävä totuus on, että kosteus-, home- tai kemikaaliongelmia sisähengitysilmassa ei voi vaientaa fengshuilla.

Kuva: magicofcleaners.co.uk