perjantai 20. heinäkuuta 2018

Kodin merkitys

Koti on aina ollut minulle suurin piirtein tärkeintä elämässä. Jokainen tarvitsee katon päänsä päälle ja siksi tuntuukin niin hurjalta miettiä, että on olemassa kodittomia ihmisiä, jotka eivät kuulu virallisesti minnekään ja joilla ei ole turvapaikkaa, jonne paeta elämältä. 

Hurjalta omiin korviini kuulostaa myös se, kun joku kertoo myyneensä kotinsa ja koko omaisuutensa ja lähteneensä maailmalle seikkailemaan, toiset vuodeksi, toiset määrittelemättömän pitkäksi aikaa. Tiedän, että minusta ei olisi siihen. Olen liian turvallisuushakuinen ja tarvitsen tietoa siitä, että vaikka reissaankin maailmalla ja koen vapauden huumaa, minulla silti on oma kolo jossain, joka pysyy ja odottaa, kunnes palaan taas takaisin. Ja ennen kaikkea se säilyttää tavara-arsenaaliani, vaatevarastoani ja sitä kodin tärkeää, rauhoittavaa tunnelmaa. Koti onkin kallein sana vokabuläärissä!

Ei siis ihme, että minusta tuli fengshui-konsultti, joka tutkii oman kodin ja toisten ihmisten kotien jokaista nurkkaa, esinettä, värejä, energiaa ja ilmansuuntia. Olen perinteikäs nainen, joka elää sisustamisen kautta ja jonka täytyy ilmaista itseään kodin tiloja puunaamalla ja ehostamalla. Se, onko tuo hartaasti mietitty sisustus nyt sitten yleisesti hyväksytyn mallin mukainen tai viimeisimmän trendin harjalla, on vallan sivuseikka. Kaikkihan me teemme niin kuin itselle parhaiten sopii ja ihmettelemme niitä muita, jotka juoksevat trendien perässä. No, moni varmaan myös ihmettelee fengshui-vinkkien perässä juoksevia ja joka ilmansuuntaa haistelevia sisustajiakin! Tässä kuussa tätä ja ensi vuonna päinvastoin, kun fengshui-energiat kääntyilevät kuin tuuliviiri. 

Kotini suhteen olen sekä kriittinen että puolusteleva. Välillä olen täysin kyllästynyt näihin samoihin seiniin, jotka eivät muuksi muutu, ja sitten taas niissä emotionaalisesti hyvinkin kiinni. Koti saa meissä tunteet pintaan. Ja siksi koteihin tarttuukin koko ihmiselämän kirjo sentimentaalisine värähtelyineen. Kodin ilmapiiriä voi joskus kuin veitsellä leikata, se on kylläisenään ihmisten ajatuksia ja sydänten solmuja. Kyse ei todellakaan ole pelkästä rakennuksesta tai katosta pään päällä, jossa käydään vain vaihtamassa kalsareita. Minulle etenkään.

Kun ostin ihan ensimmäisen pelkästään omissa nimissäni olevan asunnon, tunsin tulleeni kotiin ja rauhan tyyssijaan, henkisesti. Nimi ovessa ja pankin papereissa tuntui vakiinnuttavalta. Tietynlainen rauhattomuus minussa laantui ja aloin puskea juuria paikalleni. En olisi silti 14 vuotta sitten voinut uskoa, että asuisin edelleen näiden vuosien päästä tässä samassa asunnossa. Nuorempana sitä kuvittelee nostavansa taas pian kytkintä ja etsivänsä parempaa. Mutta tällä budjetilla parempaa ei olekaan löytynyt, enkä ole tosissani edes etsinyt. Koti on kannatellut minua vaikeina aikoina ja tarjonnut lohtua. Parempina hetkinä se on taustatukeni ja kilpikonnakallioni elämässä, paikka johon palata ja nostaa jalat ylös ja katsella kuinka feenikslintu lentää ajatuksissa vapaana. Terve, olen taas kotona!

Ehkä suurin pelkoni aikuiselämässä onkin ollut oman kodin menetys. Ajatus, että joutuisin lyömään laput luukulle, pistämään asunnon lihoiksi ja lähtemään jonnekin surulliseen, nuhjuiseen vuokra-asuntoon, on ehkä epärealistinen pelko, mutta välillä hyvinkin sydäntäkouraisevan toden tuntuinen. Kun olin toisten palkkalistoilla, pelkäsin jääväni työttömäksi, menettäväni asuntoni ja joutuvani sillan alle pahvilaatikkomajoitukseen. Kun menetin terveyteni, pelkäsin taas, että rahat eivät riitä enää lainanmaksuun. Kaikesta silti selvittiin tavalla tai toisella, vaikka tilanne näytti synkältä ja mieli matalalta.

Nyt olen taas sydän sykkyrällä miettimässä mihin elämä minut seuraavaksi heittää. Ettei vaan oman kodin ovesta ulos. Ei, ei ja ei! En halua lähteä. Kun kaikkein kalleinta ollaan viemässä, sen arvo kirkastuu ja se näyttäytyy ihan eri valossa. Tämä ihana rauha, vehreys ja oma tila. Saanhan pitää sen vielä?

Sillan alle en silti koskaan joutunut, vaikka työt ja terveys menivät erityisen haasteellisen astrologisen onnenpilarin aikana. Ei tarvinnut edes käydä katsomassa onko siellä sillan alla tilaa vielä yhdelle. Sain asiat järjestymään muulla tavalla.

Nyt olen kuitenkin yllättäen tilanteessa, jossa toinen tämän kodin laskunmaksajista on muuttanut pois, koti-ikävän vetämänä kotikulmilleen, eli Euroopan toiselle laidalle. Jään taas omilleni, miettimään miten tästä eteenpäin. Saako vanha kodin menettämisen pelko otteen puserosta? Entä onko tässä pelissä jotain muutakin menetettävää?

Epätoivoisesta tilanteesta huolimatta yritän pitää toivon liekkiä yllä. Ja arvostaa kotiani joka päivä ja kertoa sille kuinka sitä rakastan. Saman viestin haluaisin välittää sille laukut pakanneelle lähtijälle. Sinun luonasi olen kotona.


Ihanaa olla kotona! Minulle koti on rauhan ja huilaamisen sekä inspiraation toteuttamisen tyyssija, turvasatama.


Uusilla elinvoimaisilla kasveilla yritän saada energiat ja kodin värähtelyt pysymään korkealla. 

Kodissa on tärkeää olla tunnusteltavaa kaikille aisteille, niin silmille, korville, sormenpäille kuin nenällekin. Hyvät energiat voi tuntea myös "luissaan".

Kielojen lyhytaikainen, huumaava tuoksu täytyy nauttia tuoreeltaan. Rakkaus taas on kaunista alkuhuuman jälkeenkin.




torstai 19. heinäkuuta 2018

Ihmisen ideaalitila

Ihmisen perusluonteeseen kuuluu etsintä. Aina etsitään jotain: lapsena kavereita ja todistukseen kymppejä, nuorena opiskelupaikkaa ja seurustelukumppania, sitten työpaikkaa, asuntoa, autoa ja muuta omaisuutta. 

Seuraavaksi tavoite voi olla jo saavuttaa valitsemallaan alalla menestystä ja nousukiitoa tai jos veri vetää enemmän kotiin päin, niin halutaan lapsia, lemmikkejä, nätimpää sisustusta. Samaan aikaan saatetaan tavoitella luontoyhteyttä, puhtaampaa ruokavaliota, kehon liikkuvuutta, terveyttä. Aina etsinnän toivotaan johtavan johonkin parempaan kuin tämä hetki tässä.

Suljen silmät ja kuuntelen mitä tarvitsen juuri nyt.

Iho höyryää, kuumasta saunasta ja virkistävästä vedestä. Laiturin puupinta tuntuu kovalta jalkapohjaa vasten ja selkä ottaa tuntumaa karheaan froteepyyhkeeseen, joka ympäröi kehon ja märän uimapuvun. Raikastava, mutta samalla lämmin tuuli yrittää päästä märän tukan läpi ja ujuttautuu ohimennessä korvaan. Laituri keinuu silloin tällöin ja sitä tervehtivät laineet sanovat lip lap. Järven selällä moottorivene kirmaa eteenpäin auringon valaisemilla aalloilla, ihan vaan tuoden muistutuksen siitä, että on täällä muitakin kuin minä.

Haapalehvistön tuttu suhina kuuluu taustalla ja aurinko paistaa otsaan, poskille, nenään, käsivarsille. Linnuilla on kovasti asiaa toisilleen ja joutsenet käyvät valtataistelua keskenään siipiä hurjasti räpsytellen. Kala käy pinnan päällä kääntymässä. Molskis ja taas lip lap, lip lap. Käteni nojaavat tuolin käsinojia vasten, kourat avoimina taivasta kohti. Olen vaipua ajattomaan meditaatioon, nirvanan kaltaiseen tilaan.

Ja kun viimein avaan silmäni, on mieli vapaa kaipuusta. Sillä juuri nyt en etsi mitään, en tavoittele mitään, en tahdo mitään. Olen vain. Ja pelkkä oleminen, se taitaa olla ihmisen ideaalitila. Ohimenevä, mutta kultaakin kalliimpi. 





keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Omalla polulla


Kaunis ilma houkutteli pitkälle kävelylenkille kesän villiä ja vihreää vapautta ihastelemaan. Annoin hetken mielijohteiden päättää lenkin suunnan ja huomasinkin poukkoilevani vaiston varassa ees taas sinne tänne. Pienistä polkujen pätkistä muodostui lopulta hyvä reitti. Menin ehkä isomman mutkan kautta, mutta nautin matkasta silti.



Meistä jokainen haluaa tuntea itsensä erityiseksi ja ajatella kulkevansa omia polkujaan, toteuttaa omaa elämäntehtäväänsä. Useimmilla vaan ei ole hajuakaan siitä, mikä se tämän elämän tärkein tehtävä olisi. Mikä on minun polkuni? Lähdenkö oikealle vai vasemmalle? Leveää, jo valmiiksi raivattua raittia suoraan eteenpäin vai puskan ja ojan kautta tuntemattoman perään? Vielä näin keski-iän kynnyksellä itsekin mietin, mitä johtotähteä olisi lähdettävä seuraamaan ja minkä polun varrelta avautuisi lopulta se upein maisema.



Astrologia on tapa tutustua itseensä ja omiin vaikuttimiinsa silloin, kun oma näkemys ja suunta ei ole vielä kristallinkirkkaana mielessä. Viisaita planeettojen viestejä kuuntelemalla voi ymmärtää omaa sisimpäänsä. Horoskoopit ovat aina olleet minusta hauskaa viihdettä, mutta vasta viime vuosina olen todella ymmärtänyt ja sisäistänyt niiden arvon ja paikkansa pitävyyden. Olen saanut hämmästellä ihan näinä päivinäkin sitä, miten oma elämä kääntyy juuri siihen suuntaan kuin astrologiset raportit ennustavat. Kun ennusteet ja todellisuus ottavat toisiaan kädestä kiinni yhtä aikaa, tulee hämmentynyt ja kiitollinen olo. Ihan kuin joku siellä ohjailisi minun elämääni! Se joku voisi kyllä saman tien pitää huolen, että pärjään ja selviydyn maaliin asti. Mutta ruhjeita tulee aina väistämättä tässä elämän juoksussa.



Siinä vaiheessa, kun aloin oikein kunnolla astrologisia ennusteita lukemaan, minulta kesti vielä jonkin aikaa tajuta aurinkomerkin ja nousumerkin ero. Kun olin noin 30 vuotta pitänyt itseäni pelkästään Vesimiehenä, tuntui oudolta ottaa nousumerkki Jousimies myös mukaan lukemistoon. Kuinka voin tietää kumpi ennuste pitää paikkansa, jos yhdelle luvataan yhtä ja toiselle toista? Vasta kun tutustuin kiinalaiseen astrologiaan ja ymmärsin kuinka paljon erilaisia määritelmiä se voi sisältää, vaikkapa nuo syntymävuoden, -kuukauden, -päivän ja -tunnin mukaiset neljä erilaista eläintä ja niihin eri elementit päälle, niin pelkän aurinkomerkin ennusteen tai luonteen lukeminen alkoikin tuntua aika suppealta. Vähän samalta kuin uskoisi olevansa vain yksi eläin kiinalaisessa astrologiassa. Kaikki me ollaan eläimiä! Monikossa.

Vaikka nousumerkki Jousimiehen manttelin asettelu omille hartioille on vielä vähän hakusessa, löydän sieltä kyllä sitä tuttuakin käytöstä. Ehkä ulkopuoliset näkevät sen selkeämmin? Tutkaillessani omaa Astro-Sepon Luonteesi Voimat -tulkintaa, joka keskittyy paljon juuri nousumerkin arvioimiseen, pidin erityisesti tästä Sepon kirjoittamasta lauseesta, joka tuntui osuvalta: ”Sinuun on helppo turvautua, sillä oikeudentajusi on aina heikomman puolella. Sinulta saa luvan omille heikkouksilleen, luvan olla juuri sellainen kuin on.” Sillä kauheintahan olisi yrittää olla väkisin joku muu! Sellaiseen eivät taivu kuin näyttelijät, ja hekin saavat siitä palkkaa.

Jousimiestä kuvataan myös henkeen ja vereen totuuden etsijänä. Sellainen en ehkä nuorempana ollut, mutta mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän näytän etsivän erilaisia totuuksia. Ja nyt voin nimenomaan hyväksyä sen, että vain yhtä totuutta ei ole! Aina tulee se uusi juttu, joka on nyt se viimeisin sana tähän asiaan – kunnes sen syrjäyttää, tai sen rinnalle tulee, taas jotain uutta ihmeellistä, joka pistää koko pakan sekaisin. Ihanaa etsimistä, varsinkin jos osaa nauttia itse polveilevasta matkasta. Sillä luulen, että tässä elämässä se etsiminen loppuu vasta kun otamme viimeisen henkäyksen. Kaivattua Graalin maljaa ei taida sitä ennen löytyä. Niinpä on olennaista, että nautimme elämäneliksiirimme nyt. Vaikka sitten muumimukista.

Kun etsimme sitä ahaa-elämystä ja omaa polkuamme valaisevaa totuutta, on ihan sallittua ottaa vähän dopingia astrologiasta. Jokainen kerta, kun palaat tulkinnan ääreen, on erilainen, sillä sinä itse olet kasvanut ja muuttunut. Ymmärrys omasta tehtävästä kirkastuu vähitellen.



En siis ole yksin täällä samoilemassa omilla poluillani, vaan ne risteilevät muiden kanssa. Välillä törmätään ja otetaan yhteen, ja välillä taas jatketaankin matkaa yhdessä, samaan suuntaan. Toisten tuki ja mukaan ottaminen on tärkeämpää kuin tällainen omia polkujaan ja totuuksiaan etsivä Vesimies/Jousimies aina muistaakaan.

Kyllä, koin sen taas: astrologialla on minulle oma viestinsä. Ennen kaikkea se antaa luvan ja voimaa olla erityinen, juuri minä tällä omalla polulla. Teidän muiden kanssa.




sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

Nasta jalkaan

Heinäkuun helteinen iltalenkki osoittautui tuskien taipaleeksi. Kivi hiersi kengässäni ja vaikka kuinka pysähdyin ja tutkin missä se kiven pentele luuraa, mitään kivensirua ei kengästäni löytynyt. Eikä sukastakaan. Matka jatkui, mutta kivalta se ei tuntunut.

Paluumatkalla tuntui jo tosi terävältä. Otin kengän taas n. 15:nnen kerran jalastani ja tutkin sitä tarkkaan. Missä on syypää? Käänsin kengän ympäri ja tutkin ulkopohjaa. Siellä oli pohjaan uppoutuneena pienenpieni metallin pala, joka paljastui nastaksi ilman kantaa. Noin sentin, puolentoista mittainen metallikärki oli yrittänyt pureutua jalkaani lähes tunnin ajan.

Tottakai matka jatkui huojentuneena, mutta samalla kirposi uusi ajatus, että mitä tästä nastaepisodista voisi oppia. Sitten sen keksin: ihminen ei useinkaan näe oman elämänsä kipupisteitä itse, ainakaan selkeästi, vaan siihen tarvitaan ulkopuolisen apua. Tähän perustuu mm. uusi tosi-tv-ohjelma Nyt tai ei koskaan, jota eksyin kerran katsomaan Yle Areenassa, ja jossa keski-ikäisen fysiikan tohtorin elämää tutkittiin suurennuslasilla. Itse hän oli sokea käytökselleen ja tilanteelleen, mutta ulkopuolinen raati tuntui kohdettaan kolme päivää seurattuaan tietävän mistä kenkä puristaa.

Fengshui-konsultti voi itse asiassa toimia tällaisena objektiivisena ja ulkopuolisena silmäparina ja tutkia mistä se asiakkaan kenkä eli elämä oikein hiertää. Apuna käytetään paitsi kodin sisuksen ja ympäristön energioiden tutkimista niin myös kiinalaista astrologiaa kaikille perheenjäsenille. Ja kun syy löytyy ja varsinkin jos se onnistutaan poistamaan, helpotus on huomattava. Itse samanlaiseen lopputulokseen ei ehkä olisi päätynyt, tai ainakaan ymmärtänyt, että mistä kaikki on johtunut. Tarvitaan se "väliintulo" ja toinen silmäpari, jolla on tietoa ja näkemystä.

Toinen asia, mikä mieleeni juolahti tämän "nastan opetuksen" myötä oli kohtalonnumero Ming Gua. Tämä osana fengshui-analysointia käytettävä ja syntymävuoden mukaan määräytyvä numerohan kertoo mitkä ilmansuunnat kotona ovat meille suotuisia ja mitkä taas vähemmän suotuisia. Voimme tietämättämme istua vuosikaudet meille haitalliseen suuntaan, vieläpä meille haitallisessa suunnassa. Tätä tutkailin tarkemmin, kun pyörittelin työpöytääni ympäri eri suuntiin tuossa viime talvena (linkki aiempaan juttuun).

Fengshui-kursseja Sari Weckströmin kanssa opettaessani tarkkaavaiset oppilaat ovat kysyneet, että kumpi on sitten tärkeämpää, se että katsoo ja suuntaa kehonsa Ming Guan mukaan suotuisaan ilmansuuntaan vai oleskelee tuossa kyseisessä kodin ilmansuunnassa. Olin aiemmin taipuvainen vastaamaan, että kyseisessä suunnassa oleskelu on merkittävämpää kuin itse kasvojen suunta, mutta Sarin vastaus olikin, että kasvojen ja kehon suuntaus on tärkeämpää. Ja toden totta, suunnatessani lenkiltä mökkiä päin, tämä kävi järkeen. Sillä se mihin suuntaan olemme elämässä menossa, on tärkeämpää kuin se missä olemme nyt.

Voit siis oleskella kotona epäsuotuisalla alueella, sanotaan vaikka lännessä, jos olet Ming Guan mukaan itäiseen ryhmään kuuluva, mutta kun kehosi ja kasvosi ovat itään päin, oletkin jo matkalla oikeaan suuntaan. Kodin kaikki oleskelunurkat eivät välttämättä osu juuri Ming Guan tai fengshuin muiden menetelmien mukaisiin ihannekohtiin, mutta kompromissiratkaisu on joskus parempi kuin ei ratkaisua ollenkaan. Se, että katse on kohti tulevia mahdollisuuksia, vaikka vielä istutaankin tässä tilanteessa, tuo toivoa. Onkin lohdullista ajatella, että vaikka sieltä jalkapohjasta löytyisi millainen nasta tahansa, niin aina se sieltä pois saadaan, fengshuilla tai ilman. Ja kun se nasta on vihdoin kaivettu esille, niin sitten voikin laittaa omassa elämässään nastan lautaan!


Liikkuminen suomalaisessa luonnossa tarjoaa usein vastauksia mieltä painaviin pulmiin. Tosin näitä kuvan tikkaita kipuamalla ei ehkä päästä ihan maaliin asti.




torstai 5. heinäkuuta 2018

Marsin kesäunet

Marsin perääntyminen alkoi virallisesti 26. kesäkuuta ja tätä iloa saamme kokea elokuun loppuun asti. Ennen kuin Mars kokonaan herää päiväuniltaan ja saa hörpättyä huiviinsa kunnon kofeiinitärskyt, ollaankin jo lokakuun alkupuolella. Miten käy sillä välin meidän ihmispoloisten, kun Mars ei ole energiaamme ja aloitekykyämme ylläpitämässä?

Kun Mars viimeksi peruutti kaksi vuotta sitten, keväällä 2016, koin sen todella raskaaksi ajanjaksoksi, jolloin ei jaksanut keskittyä mihinkään eikä pistää tikkua ristiin, rastista puhumattakaan. Siinä sivussa tietysti keho päätti alkaa sairastella, jotta lepokaudesta tulisi täydellinen pysähdys. Mitä nyt mahtaa olla luvassa? Omassa astrologisessa kartassani Mars nimenomaan on veturina viemässä koko konkkaronkkaa, eli Mars on aurinkomerkissäni Vesimiehessä.




Olen lukenut Marsin perääntymisestä viime aikoina syventäviä kirjoituksia puolesta ja vastaan. Joku taho on sitä mieltä, että nyt meininki hidastuu, jähmettyy ja energiatasot tippuvat huolestuttavan alhaalle, jolloin Mars-patukkaa nimenomaan tarvittaisiin nostamaan sokereita korkeammalle. Sokerihumalassa ainakin mieliala kohoaa.

Toinen puoli totuutta taas voi olla, että Marsin ohjaksissa oleva innostus, tarmo, energia ja toteuttamishalukkuus nimenomaan pakottavat nyt pitkäkestoiseen toimintaan. Jos elämässä ei aiemmin jokin asia ole onnistunut, niin nyt viimeistään Marsin peruutellessa on pantava se jengoilleen tai mietittävä kokonaan suunnanvaihtoa. Mitään uutta ja ihmeellistä ei kyllä kannata aloittaa, vaan nimenomaan keskittyä parantamaan aiempia projekteja ja suorituksia - ja samaa viestiä tarjoilee pian myös Merkurius pakitellessaan. Kun Mars on "kesäunilla", puolivillaisia ideoita ja toimintasuunnitelmia voi kypsytellä itsekin ajan kanssa.

Mars vetäytyy nyt Vesimiehen merkissä ja jatkaa sitten hidasteluaan Kauriissa. Koska myös Kauris on kartallani merkittävässä asemassa Vesimiehen kanssa, molemmat ihan siinä 1. ja 2. huoneessa, oman persoonan ja raha-asioiden ytimessä, niin en voi olla miettimättä, että nyt kyllä jysähtää suoraan meteori otsaan. Nyt suorastaan alleviivataan punakynällä sitä kuka oikein olen, millaisia valmiuksia minulle on suotu ja mitenkäs se neidin talouspuoli oikein kulkee.

Tämä keskikesähän on muutenkin mielenkiintoinen, sillä peräti 5-6 planeettaa peruuttelevat yhtä aikaa ja siihen joukkoon heitetään vielä muutama kuun- ja auringonpimennys, jotta tunnelmat saadaan kunnolla sekaisin. Taivaan kiihdytysajot ovat muuttuneet kosmiseksi peruutuskisaksi. Mahtaa olla hassun näköistä, kun ei mennäkään kilpaa eteenpäin ohituskaistalla vaan katsotaan peräpeiliin peruutusvaihde pykälässä ja valot sammuksissa. On kuin huvipuiston autoradalla kuvattua filmiä näytettäisiin takaperin. Auts, nyt tuli kolari.

Oma kokemukseni Marsin peruuttelusta tällä kertaa on onneksi erilainen kuin kaksi vuotta sitten. Tiedostan kyllä, että tälle kesälle ei ehkä kannattaisi kasata niin paljon tekemättömiä tai keskeneräisiä tehtäviä, ettei jää niiden jyräämäksi, mutta koska olen tehtävälistani ylös kirjoittanut ja tärkeysjärjestykseen numeroinut, niin päättäväisyys toteuttaa asiat on nostanut päätään. Katsotaanpa piruuttaan, saanko kaiken tehtyä! Ei se Mars nyt täysin unenpöpperössä tunnu kohdallani olevan, kun vielä liikkuu evät enkä ole aivan kanttuvei.

Tärkeintä tuntuu olevan se vakaa aikomus, että saan sekä lomailtua että toimitettua asiani kunnialla. Yleensä kuukauden tavoitteista jää helposti puolet tekemättä, tapanani kun on yliarvioida omat voimani ja ajankäyttöni, mutta nyt Marsin jumahtaminen omaan merkkiini taitaa viedä viestin paremmin perille.

Itseäni auttaa aina heinäkuussa maisemanvaihdos kotinurkista kauas Kainuun luonnonhelmaan. Matkalaukku on pakattu sekä henkisillä että astrologisilla oppailla, viihdekirjallisuutta ja jännäreitä unohtamatta. Tietokoneita ja ulkoisia kovalevyjä on kaksin kappalein - onhan minulla kaksi kättä ja silmääkin sekä turkasen monta projektia toteuttamista vailla! 

Varsinkin nyt mökillä on helppo ajatella, että työ ja vapaa-aika on tasapainossa. Kaikki asettamansa askareet voi tehdä kunnolla ja nautinnolla. Oli kyseessä sitten yhteiset siivoustalkoot, nokkaunet sateen ropistessa aitan kattoon, tai aivoja kuumentavat tietokonepuuhat, niin aina voi valita millä mielellä ne tekee. Ja jos kerta kokonaista kuusi planeettaa peruuttaa heinä-elokuussa, niin voi rauhassa itsekin välillä painaa jarrua, miettiä mitä tässä on tullut tehtyä ja kerätä voimia tuleviin koitoksiin. 

Eli vaikka Marsin ja muiden planeettojen perääntymisestä maalataan pysähtyneisyyden ja projektien takkuamisen uhkakuvaa, niin meillä voi viimein olla kunnolla aikaa miettiä mitä haluamme, mikä on tärkeää ja mikä on toteuttamisen arvoista. Sillä jos fundeeraukselle  ja tuuminnoille ei jää aikaa elämässä, niin tiedämmekö ollenkaan mihin suuntaan olemme menossa?

Nautinnollista, levollista ja tuumailevaa heinäkuuta! 

Missä tulee ihmisellä raja vastaan, että mitä sitä jaksaa ja ehtii saada aikaan? Tässä on itselläni suuret kuvitelmat lomailla, lukea vino pino kirjoja sekä vetää lonkkaa, mutta samalla viedä monia hankkeita eteenpäin, kuten vaikkapa leikkauspöydällä olevia fengshui-videoita. Näissä maisemissa ainakin voi tankata voimia ihan eri tavalla kuin kaupungissa!


Kosteus tiivistyy kasvien lehdille ja pintajännityksen avulla muodostaa kauniita jalokivimaisia pisaroita.
Kun kaukaiset planeetat peruuttavat, meilläkin on aikaa muodostaa niiden ohjaamina sisäistä viisautta ja kiteyttää se näkyviin asti. Tai siis sellainen on tarkoitus!



tiistai 26. kesäkuuta 2018

Keski-iän kupru

Kesän astrologinen sääennuste lupaa osaltani hämmentäviä ja pettymyksen sävyisiä tuntemuksia, kun Neptunus on neliössä Neptunukseen. Tälle astrologiselle kuviolle on toinenkin nimi. Sitä voidaan kutsua myös keski-iän kriisiksi.

Neptunus ottaa yhteen itsensä kanssa noin 40-42 vuoden iässä eikä kukaan siltä pakoon pääse. Neptunuksen neliö Neptunukselle kuuluu ns. suurempiin astrologisiin ikäkausikuvioihin. Tietyssä iässä on otettava askel omassa kehityksessä eteenpäin ja jos sitä itse ei osaa ottaa, kosmos näyttää mallia. Toisin sanoen pakottaa kohtaamaan tietyt paikoilleen jumittuneet asiat ja tekemään vihdoin jotain päätöksiä. Tai jättämään jotain taaksepäin, mistä ei ole enää hyötyä.

Omalla kartallani tämä alkoi jo helmikuun lopussa täytettyäni 41 vuotta, ja näyttää jatkuvan melkein vuoden ajan maaliskuun 2019 loppuun. Juuri kun luulet selättäneesi yhden noin 3-4 kuukauden mittaisen jakson, Neptunus-sumun takaa paljastuukin sitten toinen pätkä, ja kun se on ohi, heti iskee päälle kolmas Neptunus-jakso. Näissä merkeissä mennään siis suoraan sanoen koko vuosi ja vähän päälle.

Neptunus on planeetta, joka toimii ennen kaikkea alitajunnan kautta. Se lähettää meille kosmisia viestejä, jotka tuntuvat olevan salakirjoitusta täynnä. Toisin sanoen, emme ymmärrä viestiä kertalaakista, vaan se hivuttautuu tajuntaan kokemusten ja ajatusten sekä unien ja sisäisten vaistojen kuiskailujen kautta. Silmien edessä oleva sumu ei hälvennyttyään tarjoakaan kirkasta maisemaa täynnä auringonpaistetta, vaan edessä on karu totuus jostain asiasta. Luvassa on siis eri asteisten pettymysten täyteinen vuosi, jolloin asiat eivät taivu oman tahdon mukaan. Tätä kertoo ainakin oma vuositulkintani. Hyvin osuvasti kiinalainen astrologia komppaa tätä kuviota, sillä meneillään on vastakkaisen eläimen vuosi ja vieläpä vastakkaisen eläimen onnenpilari. Moni asia on siis minua vastaan!

Joko sinä olet ylittänyt 40-42 ikävuoden rajapyykin? Miten meni, selvisitkö kriisistäsi hengissä ja ehjin nahoin? Voit miettiä mitkä asiat muuttuivat noina vuosina ja kuinka oma asenteesi kääntyi toiseksi, entä mitä positiivista tuli tilalle. Jos taas olet vielä alle nelikymppinen, niin tervetuloa tänne kriisileirille! 


"Tiedän tismalleen missä olen ja mitä olen tekemässä. Ja samalla, minulla ei ole mitään hajua." Aaro Löf

Tämä Aaro Löfin sanoiksi pukema kokemus puhutteli minua suuresti. Minäkin luulen tietäväni mitä olen tekemässä, mutta yhtäaikaa minulla ei ole tulevasta suunnasta mitään havaintoa. Kuten minulle henkilökohtaisessa astrologisessa tulkinnassa sanottiin, nyt on meneillään suuren hämmennyksen vuosi. Luvassa siis suunnistusta umpimetsässä laput silmillä! Puiden väliin mahtuu jokunen suonsilmäke ja jännäksi pelin tekeekin se, että uppoaako niihin vai onnistuuko ne kiertämään.

Lisää Aaro Löfin viisaita sanoja ja kokemuksia omasta astrologisesta tutkimuspolusta voi lukea täältä:

Taivas, tähdet ja minä

Sitten takaisin Turkuun, jossa ollaan ihan romuna. Vai mitä olet tästä kuvasta mieltä?



Kun kuulin, että vanha opinahjoni Juslenia, eli Turun yliopiston englannin kielen laitos on purkuvasaran alla menossa nurin, kävin katselemassa tätä täystuhoa. Kieltämättä jonkin sortin nostalgia iski päälle, sillä Juslenia on kanssani melkein saman ikäinen, se valmistui 1970-luvun puolivälissä. Jos tuo reilut nelikymppinen rakennus vedetään parhaat vuotensa taakse jätettyään nurin, niin miten käy minun? Vieläkö on maileja tankissa? Millainen täystuho täytyy omassa elämässä selättää, jotta syntyy jotain uutta ja parempaa?


"Juslenia valmistui öljykriisin jälkimainingeissa. Se johti niin tiukkaan mitoitukseen, että käytännössä toiminta ei mahtunut taloon kunnolla."  Yliopiston arkkitehti Ari Nisonen

Sinne meni sivistys. Pyöriiköhän graduni jossain tuolla täystuhon keskellä? Entä onko elämää neljänkymmenen käyttövuoden jälkeen? 

Kuten niin usein keski-iän kolkutellessa, on tullut tilinteon aika: mitä saatiin aikaan, mikä hyödytti itseä ja muita, miten tästä eteenpäin?

Toisilla keski-iän kupru johtaa täydelliseen hävitykseen, toisilla pelkkään pieneen suunnan muutokseen, jos ollaan jo suurinpiirtein oikeilla raiteilla. En tiedä vielä mitä on tulossa, mutta muutos kolkuttelee jo ovella, oli se sitten Neptunuksen neliöksi pukeutunut tai ei.


Lisää juttua kovan kohtalon Jusleniasta:

Turun yliopisto aikoo repiä Juslenian talon maan tasalle

Jäähyväiset Juslenialle


torstai 21. kesäkuuta 2018

Fengshui-vinkit makuuhuoneeseen

Fengshuissa on monia asioita, joille et voi tehdä yhtikäs mitään. Kun koti sijoittuu tietynlaiseen maastoon ja naapurustoon, et voi alkaa sahaamaan naapurin viheraitaa tai puuta matalammaksi tai kääntää tien suuntaa. Ulko-oven kääntäminen suotuisaan suuntaan tai vieressä olevan kallion madaltaminen on sekin aika mahdotonta. Käännetään siis katse kodin sisäpuolelle, jossa meillä on oma lupa ja mahdollisuus tehdä fengshui-muutoksia.

Yksi tärkeimmistä asioista, mitä voit kotona fengshuin eteen tehdä, on tutkia omaa makuuhuonettasi. Eikä pelkästään tutkia, vaan myös toimia.

Käytän tässä kirjoituksessa esimerkkikuvia netistä ja kommentoin niitä fengshuin näkökulmasta. Mukaan mahtuu niin hyvää kuin huonoa fengshuita! Kotonasi voit katsella kumpaa teillä sattuu olemaan.

Aamun lehdet on kyllä mukava lukea sängyssä, mutta eikö olisi mukavampi nojailla sängynpäätyyn? Se, että sängyssä, jossa vietämme suurimman osan elämäämme, ei ole taustatukea, vaikuttaa hereilläoloaikanakin. Eikä pelkästään lehden lukemisen mukavuuteen, vaan koko elämässä saamaamme tukeen. 

Sängynpääty on siis tärkeä, vaikkei se nyt sisustusmaailmassa kuuminta muotia olisikaan. Katso täältä linkin takaa aiempi kirjoitukseni siitä, kuinka itse tein sängynpäädyn nollalla eurolla: 
Nollaeuron budjetti: sängynpääty


Asuukohan tämä mies asuntolaivassa, kun on niin merelliset näkymät? Kuuluuko laineiden liplatus yöllä myös uniin? Jos kuuluu, niin elämä voi olla liian vetistä. Onneksi nuo kasvit ovat tuossa tuota liikavettä hörppäämässä! Elementtien tasapainoon pitäisi ylipäätään kiinnittää huomiota, jottei vesi pääse liikaa dominoimaan, jos näin veden äärellä asutaan.

Toinen huomio tulee ikkunoiden välissä olevasta sängyn paikasta. Tuossapa on fengshuin kannalta tuulinen nukkumapaikka! Energiat virtaavat rauhattomasti ees taas ikkunoista ja ovista ja siksi yöunet voivat häiriintyä. Ainakin tässä kaivattaisiin nyt paksuja verhoja yön ajaksi ikkunoiden eteen, jos ei sängynpaikkaa voi muuttaa. Liian energinen, valoisa ja kuin suoraan näyteikkunassa oleva nukkumapaikka voi sekin häiritä makoisia unia. Aktivoivaa yang-energiaa on silloin liikaa, kun haluttaisiin Nukkumatin heittävän yöpuulle käyville rauhoittavaa yin-hiekkaa silmiin.



Onpas tässä kolkko asuinsija. Pelkkä patja lattialla ja kiviseinät. Taas puuttuu se sängynpääty - ja oikeastaan koko sänky kehikkoineen. Jo pelkkää kuvaa katsellessa tulee vilunväreet. Tämä makuuhuone on liian pimeä, kolkko, iloton ja yinmäinen. Sellaiseksi siellä nukkuva ihminenkin voi tulla.




Jatketaan samaa pimeää teemaa. Tämän makuuhuoneen fengshui on mielestäni luotaantyöntävää. Pahinta on tuo matalan katon alla nukkuminen, katto suorastaan tippuu niskaan. Ei siinä paljoa jää nukkujalle happea ja mitä tapahtuu kun unissasi heräät käymään vessassa? Ettei vaan osu pää kipeästi kattoon? 

Fengshuissa suositellaan nukkumaan niin, että pään päällä on paljon tilaa. Ajatuksilla on siten tilaa ja ihmisen omalla energiakentällä on tilaa. Tällaisessa ullakkohuoneessa nukkuessa saattaa painajaiset olla osa elämää. Jos voi suoraan sanoa, niin en tykkää!






Tässä on pari kuhertelevaa kyyhkyläistä poseeraamassa sängyssään. Ensin pistää silmään, että siinäkö ne ikkunan alla nukkuu! Kamalan tuulinen paikka energialtaan. Onneksi näkyy olevan pimentävä rullaverho, joka vähän paikkaa asiaa.

Metallisänky ei paljon tukea anna, vaan päinvastoin saattaa voimistaa sähkömagneettista säteilyä, jota nykyisin saamme yli tarpeen kännyköistä, tietokoneista ja tukimastoista.

Teet parisuhteellesi palveluksen, kun siirrät tuon sängyn ensinnäkin ehjälle seinälle ja seuraavaa sänkyä ostaessasi valitset umpinaisen selkämyksen.

Ei noilla raukoilla ole myöskään tilaa kahdelle yöpöydälle ja mätsääville lukulampuille. Näinköhän hymy hyytyy, jos tuossa kauan asuvat noin epäfengshuimaisesti?


Kuva: fengshuiyourhomenow.com






















Eräs fengshui-klassikko on tämä peiliovikaapisto makuuhuoneessa. Kätevä tapa lisätä valoa ja mahdollisuuksia peilata itseään vaatteita valitessa, mutta taas tulee kieltomerkkiä: huonoa fengshuita! Suuri peili, varsinkin tässä mittakaavassa, tuo energioiden epätasapainoa makuuhuoneeseen. Aktiivinen päiväenergia, yang, korostuu, kun passiivisen yöenergian, eli yinin, pitäisi ottaa ohjat. Öiseen aikaan unien mailla tiedostamaton puolemme saattaa myös hämmentyä, että mikä tämä peilikuva oikein on. Vaarallista tällainen ei kuitenkaan mielestäni ole, voit korkeintaan nukkua rauhattomammin. Huonouniseen talouteen kuitenkin väärä valinta.

Ohjeeksi voidaan antaa tällaisia ratkaisukeinoja: vaihda ovet umpinaisiin. Vedä yön ajaksi verho tai kangas peilin eteen. Tai liimaa maitolasikalvoa peilin pintaan.

Jätän tämän aivan sinun oman harkintasi varaan.



Uu la laa, kattopalkin paluu! Se voisi olla vaikka kauhuelokuvan otsake, sillä niin karmaiseva sen merkitys ja vaikutus on fengshuissa. Se napsaisee kehon pahimmillaan poikki yön ajaksi, jolloin palkin kohdalle jäävä ruumiinosa alkaa pitemmän ajan kuluessa oireilla. Jos et usko, kokeile vaikka!

Tämä nainen nukkuu kuitenkin viisaasti palkkien välissä ja säästyy siten pahimmilta ongelmilta. Mitä korkeammalla palkit ovat, eli mitä kauempana kehosta, sen parempi.

Jos tuo palkki muuten osuisi parivuoteen keskelle, niin sanotaan, että se erottaa pariskuntaa. Paljonko pistetään vetoa, että ajan saatossa näin myös käy? Löysin tästä kauhuskenaariosta kuvankin, eli tässä alla palkista tulee kolmas osapuoli tuohon sänkyyn. Voidaan myös ajatella, että pariskunta ei enää lähenny fyysisesti toisiaan, kun sängyn keskellä on palkin myötä painostava paikka, joten he jäävät nukkumaan omille laidoilleen, erilleen toisistaan. Ajan myötä palkki siis tekee tehtävänsä, eli erottaa heidät. Tämä kuvan palkki on myös aika matalalla, eli tuntuu vielä selkeämmin painostavalta.


Kuva: Rob Melnychuk





Tässä on toinen massiivisen kattopalkkisysteemin omaava makuuhuone. Mutta enemmän katselin tuota vesiaiheista sisustusta ja seinätaulua sängyn yläpuolella. Sekin menisi nyt vähän väärin. Jos parisuhdetta symboloivassa makuuhuoneessa on tyrskyjä esittävää taidetta, myös suhde voi olla myrskyisä. Liika vetisyys taas sammuttaa sen rakkauden liekin. Ainoa sitä ylläpitävä seikka ovat nuo samanlaiset valaisimet, jotka voitaisiin katsoa tulielementiksi.

Jos unohdetaan vetisyys, palkit ja taulu, niin tasa-arvoa ja harmoniaa tässä makuuhuoneessa ainakin on. Sängynpäätykin löytyy, jee!




Tämä kuva edustaa minulle syrjäänvetäytymistä, surua ja oman rauhan tarvetta, eli yinmäisiä asioita. Elämäniloa, valoisuutta, rakkautta ja hyvää oloa se ei ilmennä. Kumpaa sinä haluat omaan kotiisi? Jyrkkä katto pään päällä viittaa taas ahdistavaan olotilaan. Ihan kuin happi loppuisi kesken ja päätä kiristäisi panta!



Jaahas, siinä on tukeva sängynpääty ja trendikkään harmaat seinät. Mutta mikä on tuo valkoinen neliö tuolla sängyn takana, tauluko? Ehei, se on ikkuna! Siinä on vaan sälekaihtimet edessä.

Nyt sassiin se sänky ikkunan edestä pois, tuohan näyttääkin jo ihan tyhmältä. Eikö olisi kivempi katsella maisemia sängystä käsin? Jos on kovin säikky luonne, saattaa ajatella, että kuka siellä selän takana kurkkii ikkunasta sisään? Kun mielikuvitus alkaa lentää, ei sille loppua näy! Pääset siis rauhallisemmalla mielellä, kun pidät ikkunan (ja oven) näköpiirissäsi, et selän takana. Tätä ehdottaa fengshuikin.




Onpas hauskan näköistä tämän naisen kotona. Hatut eivät sängyn yläpuolella kovin raskaita ole, eli jos tippuvat niskaan, ei haavereita satu. Yöpöydätkin on, mutta hieman eri paria. Onkohan kyseessä sinkku, joka parhaillaan plärää Tinderiä?

Jos tässä kuvassa sen sijaan tehdään töitä, niin fengshui antaa siihen reunaehdot: makuuhuone ei ole töitä varten, vaan rentoutumista, rakastelua ja sikeiden vetämistä varten. Sanoo fengshui-konsultti, joka kirjoittaa tätä omalla työpisteellään makuuhuoneen nurkassa! Klassinen esimerkki siitä, että älä tee niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon.

Alkavatko kaikki nämä fengshui-opit jo ahdistaa? Saatat tietää ihan omasta kokemuksesta, että jos oman kodin fengshui on päin prinkkalaa, et jaksa edes nousta sängystä.


Mutta kun panostat vähän ja satsaat oman makuuhuoneesi fengshui-harmoniaan, voit keekoilla sängylläsi koivet kohti kattoa kuin tämän kuvan nainen, jolla onkin oikein kauniin näköinen ja fengshuita henkivä makkari. Sängynpääty on riittävän tukeva ja korkea, mutta vielä voisi parantaa piilottamalla ikkunasäleet peittävämmän verhon taakse, ainakin yöksi. 

Tuonne minäkin mielelläni sukeltaisin untuvatyynyjen sekaan aistimaan sisustuksen etnistä vaaleutta. Sillä kun oma sänky ja sen ympäristö on kaunis kuin karamelli ja fengshuin vinkkejä noudattava, on elämäkin ihanampaa!


Omat sikeäni vedän täällä. Unenlahjoista ei ole puutetta!


Kuvamateriaali suurimmalta osin www.unsplash.com

tiistai 19. kesäkuuta 2018

Aikaansaajat ja ajattelijat

Oletko sinä mielestäsi enemmän aikaansaaja vai ajattelija, toiminnan ihminen vai tuumaileva mietintämyssy? Meitä ihmisiä voi luokitella monella tavalla. Nyt käännetään katse astrologiaan ja eläimelliseen puoleemme.

Kiinalaisessa astrologiassa eläimet jaotellaan erilaisiin kolmen kaverin kimppoihin, joilla on samanlainen ajatusmaailma: aikaansaajiin (Rotta, Apina ja Lohikäärme), puolustajiin (Koira, Hevonen ja Tiikeri), vaikuttajiin (Sika, Lammas ja Jänis) ja ajattelijoihin (Kukko, Härkä sekä Käärme). Näin on kaikille eläinradan merkeille saatu yksi kattava termi, joka kiteyttää niiden päällimmäisen toimintatavan. Näin eläimiä on luokiteltu ainakin Anja Banksin kirjassa Kiinalaisen astrologian salat.

Aikaansaajat: Rotta, Apina ja Lohikäärme

Nimensä mukaisesti aikaansaajat käärivät hihansa ja ovat jo työn touhussa tarmokkaasti, kun ajattelijat vielä funtsivat, että onkohan tuo paras strategia. Ensimmäisille tärkeintä on muutos, jälkimmäisille taas pysyvyys. Aikaansaajien primus motor on sisäsyntyinen halu aloittaa ja saada asioita tapahtumaan ja innostaa muut mukaan. Käytännönläheinen touhukkuus voi välillä olla muiden mielestä päätöntä, mutta aina inspiroivaa.





Ajattelijat: Kukko, Härkä ja Käärme


Lahjakkaat ja älylliset ajattelijat tarvitsevat aikaa toimintaan ryhtymiseen ja niiden täytyy ensin tehdä selvät suunnitelmat. Kristallin kirkas idea saattaa istua niiden päässä ja valaista tietä eteenpäin, mutta ne eivät pukahdakaan siitä muille. Ajattelijat pitävätkin omat ajatuksensa usein piilossa viimeiseen asti ennen kuin avaavat suunsa. Päätös on siihen mennessä jo tehty ja yhtä kuin ajatuksen tasolla toteutettu. Peruuttamisen varaa ei ole, eivätkä nämä mietintämyssyt muuta mieltään vaikka muut kuinka yrittäisivät niitä taivutella. Onko teillä kotona tällainen pukahtamaton miettijä?


Vaikuttajat: Sika, Lammas ja Jänis


Mielipidevaikuttajat, joita sanotaan myös katalysaattoreiksi, vetelevät verkkoja taustalla ja keräävät saalista hitaasti mutta yllättävän varmasti. Ne ovat rauhaarakastavia, ihmissuhdekeskeisiä ja hyviä neuvottelijoita. Vaikuttajat välittävät muiden tunteista. Ne osaavat tarjota apuaan sitä tarvitseville sekä ottaa apua myös itse vastaan. Samalla niiden oma suhdeverkosto kasvaa mittavaksi ja tuntuukin, että vaikuttajat tuntevat aina kaikki tärkeät tahot ja saavat siksi asiansa rullaamaan eteenpäin vauhdikkaasti. Vaikuttajan kaveri kannattaa olla!




Puolustajat: Koira, Hevonen ja Tiikeri


Tunteidensa ohjaamat ja vaistojensa varassa kulkevat kodin, perheen ja isänmaan puolustajat ovat myös toiminnan eläimiä. Ne ovat kapinallisia ja rohkeita oman tien kulkijoita, mutta kun yhteinen etu on kyseessä, ne unohtavat hetkeksi itsensä ja tarttuvat toimeen. Nämä moraalinvartijat saattavat joskus nähdä vain oman, tutun näkökantansa ja puolustavat sitä herkeämättä. Näiltä kavereilta voit odottaa avointa, rehellistä peliä, jossa ei pelätä, vaan pelataan. Lopputulosta ei vain ole helppo veikata.



Eläinten välisiä suhteita


Tietenkään me emme kuulu vain yhden eläimen vaikutuspiiriin, vaan parhaillaan meissä käy kädenvääntöä neljä eri eläintä syntymävuoden, -kuukauden, -päivän ja -tunnin mukaan. Siinä saakin olla tarkkana, että kenen lauluja laulat ja kenen riveissä marssit, eli mikä eläin sinua vie elämässä eteenpäin niin, että sinä itse oletkin vain talutushihnassa ja komentopillin päässä. Eläimellinen puolesi puskee esiin ja ottaa ohjat!

Monilla meistä saattaa olla sisäisiä ristiriitoja, jotka selittyvät sillä, että oman astrologisen kartan eläimet ovatkin vastakkaisia eläimiä tai muuten ottavat matsia keskenään. Jos ei oman kartan sisällä, niin puolison kartan kanssa näin voi käydä. Ilmankos tulee tehtyä tikusta asiaa ja ärhenneltyä niskakarvat pystyssä.

Toisilla eläimillä taas on niin kivaa keskenään, että hormonit käynnistyvät hyvään hyrinään. Jutun juoni on heti selvä molemmille osapuolille ja ollaan saman tien valmiita yhteiseen pilttuuseen. Tällainen harmonia löytyy esimerkiksi Koiran ja Jäniksen väliltä - siksi Koiran vuosi on erinomaista aikaa juuri Jäniksille. Kun ensi vuonna siirrymme Sian merkkiin, Tiikerit taas juhlivat, sillä ne ovat hyvää pataa Sikojen kanssa.

Kaksi samaa eläintä, kuten vaikkapa kaksi Hevosta, saattavat ryhtyä kilpailemaan keskenään paremmuudesta. Ne ymmärtävät kyllä toisiaan paremmin kuin hyvin, mutta eivät voi sietää omien virheidensä heijastumista takaisin toisen käytöksessä. Se on kuin peiliin katselisi. 

Oman eläimen vuosi ei siksi olekaan aina se paras mahdollinen, koska tilanteet saattavat äkillisesti kulminoitua ja vanhat virhearvioinnit räpsähtää näpeille. Sama pätee vastakkaisen eläimen vuosiin: kun olet napit vastakkain jonkun kanssa, siitä ei yleensä hyvää seuraa. Saatat joutua nousemaan maasta katupölyä harteilta pudistellen, kun sinut on isketty kanveesiin. Sellaiselta tuntuu täystörmäys. Itse törmään tänä vuonna Koiraan, eikä se niin loikoisalta näytä kuin mitä tässä alla olevassa kuvassa!




Oman karttani eläimet ja niiden toimintatavat


Itse olen erityisesti tutustunut Härän ja Kukon päänsisäiseen ajatteluun sekä Koiran ja Hevosen tarmokkaaseen toimintaan lähipiirini karttoja tutkimalla. Totisesti tuttua on omasta kartastani löytyvät Tiikerin motiivit sekä Lohikäärmeen tekevä luonne. 

Oman karttani ristiriidoista pitää huolen Yang Veden (Ren) ja Yang Tulen (Bing) välinen törmäys sekä Tiikerin ja Lohikäärmeen sylipaini keskenään. Vaikka noissa eläimissä on paljon samaa, niin niitä hallitseva elementti vaikuttaa paljon eläinten luonteeseen. 

Vesi-Tiikeri on arvaamattomaksi ja äkkipikaiseksi eläimeksi yllättävän päättämätön ja paikoillaan jumittava, sillä se jää puolustusasemiin lillumaan pitkäksi aikaa. Kylmä vesi jähmettää Tiikerin aloilleen ja liian pienen saaliin perään se ei jaksa edes liikahtaa. Tuli-Lohikäärme sen sijaan haluaisi mennä täyttä höyryä eteenpäin ja sitä ärsyttää tavattomasti Vesi-Tiikerin venkoilu ja jättäytyminen kelkasta. Mikä maksaa, miksi ei aloiteta jo? Näiden perustavanlaatuisten ristiriitojen kanssa saa pahimmillaan taistella koko elämänsä, sillä turkkiaan ei voi kesken kaiken vaihtaa. Näillä raidoilla ja karvapeitteellä mennään, mitkä on syntymähetkellä saatu.




Lohikäärme pistää tuulemaan


Vuosieläimeni Lohikäärme on siis luokitukseltaan aikaansaaja ja se nauttiikin siitä, kun sille avautuu tilaisuus tehdä muutoksia, mielellään toisten puolesta. Kun sille annetaan pienikin pikkirilli, se on jo raivaamassa kaappeja, kantamassa kaatopaikalle, etsimässä siivousvälineitä, järkeistämässä säilytystä ja siirtämässä huonekaluja. Ohjat omiin käsiin ilman raportointivelvollisuutta on Lohikäärmeen unelma. Jos se ei heti pääse aloittamaan, ja joutuu vielä odottelemaan toisten hyväksyntää lupalappuineen, se turhautuu ja saattaa jättää koko projektin sikseen. 

Käytännön esimerkki omasta elämästä 


Viimeksi mieheni perheen kesämökillä Italiassa aikaansaapa Lohikäärmeeni näki hetkensä koittaneen, kun omistajat lähtivät asioille koko päiväksi. Nyt alkaa tapahtua... Otin kohteeksi yhden hengen makuukamarin, jonka huonejärjestys oli närästänyt sisäistä fengshui-konsulttiani jo vuosikaudet. Miksi tuo kaappi on tuossa ikkunan edessä, entä miksi kaikki roinat on kasattu tuohon nurkkaan? Kamalaa fengshuita!

Hyvä tekosyy raivauksen aloittamiseen oli se, että talven aikana taloon oli päässyt sisälle hiiriä, jotka olivat nakertaneet patjoja puruiksi. Oli siis syytä tarkistaa sänkyjen ja kaappien aluset, desinfioida ja siinä sivussa uudistaa järjestystä. Kun homma oli valmis, huone vaikutti paljon valoisammalta ja tilavammalta. Minähän tiesin sen! Lopputuloksen visualisointi ei paljoa vaatinut, mutta muutokseen tarvittiin lähtölaukaus, tilaisuus ja sopiva mielentila. Niin, ja se, että kukaan ei ollut paikalla sanomassa vastaan!


Onpa ihanaa, kun on saatu nurkat siivottua ja kamat raivattua! Oikealla yläkulmassa pieni makuuhuone, jonka mylläsin ex tempore läpi, kun kukaan ei ollut kieltämässä. Aika Lohikäärmemäistä toimintaa, sanoisin! Tiikeri tsemppasi mukana.








Kun mieheni on reissussa, silloin yleensä myös tapahtuu. Lohikäärme miettii, että oma tupa, oma lupa. Viimeksi kun mies oli poissa viikon, osa huonekaluista vaihtui, vaatehuoneeseen ilmestyi uusi lattia, seiniä maalattiin, kirjahyllyn sisältöä perkattiin ja makuuhuoneen järjestys muuttui. Sitten oli vuorossa tapetointia. 

Aina välillä miehelle täytyy kertoa, että missä tavarat nyt sijaitsevat. Onneksi muutoksista ei tule koskaan sanomista, sillä lopputulos miellyttää molempia.


Ai niin, tein muuten pientä pintaremonttia.
 Meillä alkaa tapahtua yleensä
juuri silloin, kun olen yksin kotona!






Toisille eläimille, kuten Härälle, ja muille hitaamman energian eläimille, muutos on vaikea pala ja ne kaipaavat pysyvyyttä, niin tavaroiden paikoissa kuin asuinsijoissa. Toiset eläimet taas, kuten minun Lohikäärmeeni, kaipaavat jatkuvaa muutosta ja virikkeitä. Pienikin muutos riittää.

Harva työ palkitsee niin paljon kuin visuaalisen, sisustuksellisen uudistuksen toteuttaminen. Jos sen vielä voi tehdä pikkurahalla ja pelkkiä hoksottimia käyttäen, aina parempi. Myllään kaapit läpi ja nyhjään mieluummin tyhjästä kuin lähden rautakauppaan.

Tässä alla vielä esimerkki mittatilaustyönä tehdystä tv- ja stereohyllystä, josta aamulla herätessä ei ollut mitään tietoa ja joka illalla oli jo päässyt paikoilleen. Eikä maksanut mitään kuin itse vaivanpalkan, sillä kaikki materiaalit löytyivät kellarista. Harmi vain, että vanha jämerä putki-tv ei muutoksesta tykännyt ja kadotti kuvansa. Mutta poikkitieteellisiä vahinkoja nyt aina sattuu, kun Lohikäärme pääsee asialle. Tarkoitus pyhittää keinot!


Se on just millilleen eikä melkein. Kunhan vanha putkitelkkari saadaan uusittua, tämä mittatilauskalustekin mahtuu syvennykseensä nätisti kokonaan. Yläpuolelle mahtuisi vielä seinähylly samasta jämämateriaalista.