Kauriin tunneli

Astrologi Marja-Liisa Niemi-Mattila kuvaili kuluvaa vuotta 2020 viime kesänä "Kauriin tunneliksi". Vielä täytyisi jaksaa yksi vuosi tiukkaa vääntöä, ennen kollektiivisesti valoisampien aikojen tuloa. Nyt näemmekin parhaillaan konkreettisesti, mistä tunnelista ihmiskunta on itsensä löytänyt. Maailmaa on kieltämättä kauan vaivannut putkinäkö, jossa mennään rahan ehdoilla, ei ihmisten.

Kauris maan merkkinä edustaa sääntöjen noudattamista, ja vakavaa puurtamista. Nyt olemmekin joutuneet ottamaan tiukat säännöt ja rajoitteet vastaan ylimmän johdon taholta, eikä kukaan voi alkaa sooloilla, siitä pitää Kauriin planeettahallitsija Saturnus huolen. Mutta valoa on näkyvissä astrologisesti, sillä joulukuussa, 21.12.2020, siirrytään vihdoin siihen jo kauan luvattuun Vesimiehen aikaan. Silloin Jupiter siirtyy vuoden ajaksi ilmamerkki Vesimieheen, suurten visioiden ja yllättävien ratkaisujen välittäjään. Lisäksi Jupiter tekee samalla yhtymän Saturnukseen, tarkalleen nollassa asteessa Vesimiestä, mikä on taas yksi taivaallinen tälli, harvinainen herätys. Silloin me kaikki ikään kuin nousemme ilmaan, saamme työntöapua taivaalta. Ennen kaikkea tulemme ulos Kauriin ahtaasta tunnelista. Nolla astetta Vesimiestä symboloi kokonaan uutta ajattelun aikakautta.

Ennen kuin perhosesta tulee kevyesti maailman tuulissa leijaileva kaunissiipinen olento, se kehittyy ensin rumassa rapsakan ruskeassa umpikotelossa. Ennen kuin lapsi syntyy maailmaan, se täytyy tuskallisesti puskea kapeaakin kapeamman synnytyskanavan, eli tunnelin, kautta päivänvaloon. Samanlainen voimainponnistus on nyt kokemamme Kauriin tunneli. Se voi tuntua pimeältä, ahtaalta ja rajoittavalta, omat voimavarat (ja kaikki muutkin varat) ovat koetuksella, mutta kun tietää, että edessä on paremmat, huomattavasti kirkkaammat ajat, tämänkin jaksaa. Maailman pisinkin tunneli päättyy lopulta päivänvaloon. 

Entä jos ei tietäisi? Jos ei tietäisi mitään päätä puristavasta Kauriin tunnelista, ei tietäisi, että on parhaillaan kotelossa, josta ei näe ulos? Silloin tuntisi epätoivoa, ei näkisi mitään valon kajastusta elämässään. Silloin eläisi pelon vallassa.

Suurin osa ihmiskunnasta elää jatkuvassa pelossa. Nuo pelot voivat olla pieniä, kuten pelkoa rahojen riittämisestä, tai että myöhästyy tärkeästä tapaamisesta tai ei saakaan hakemaansa työpaikkaa. Sitten on isoa pelkoa, joka välillä lamauttaa jokaisen. On kuolemanpelkoa, on jätetyksi tulemisen pelkoa, on tulevaisuuden pelkoa ja sairauden pelkoa. Nyt varsinkin tuota jälkimmäistä. 

Vasta muutama kuukausi sitten luin Diana Cooperin 2032-kirjan, jossa sanottiin, että maapalloa kohtaa 2020-luvulla jokin kollektiivinen tragedia, kriisi tai trauma, joka saa meidät toimimaan yhdessä. Tuo globaali tapahtumaketju tulee rajoittamaan ihmisten vapaata liikkuvuutta ja matkustamista, ja se vaikuttaa koko maailman talouteen. Joudumme kiristämään vyötä, joudumme palaamaan omavaraisuuteen, pienempiin ympyröihin, yksinkertaisempaan elämään. Matkailu suoraan sanoen tyrehtyy, emme pääse enää päivässä maapallon toiselle puolelle. Tulee suuri pysähdys, romahdus, joka koskettaa jokaista.

Ei tarvitse olla suurikaan meedio, kun tajuaa tämän toteutuneen. Ihmiset ovat sairauden takia karanteenissa, peruvat matkojaan, eivät pysty liikkumaan enää vapaasti maasta tai maakunnasta toiseen. Samalla lentoyhtiöt ovat aloittaneet yt-neuvottelut, osa menee väistämättä konkurssiin. Matkailuala kokee suurimman kriisinsä. On alkanut globaali liikkumisen supistuminen, joka näkyy maailmankaupassa. Kun tavaraa ei enää saa maailmalta, sitä täytyy tuottaa lähempänä. Ja kun rahaa on pitkällä tähtäimellä käytettävissä vähemmän, täytyy miettiä tarkemmin mihin sen sijoittaa.

Cooperin kirja kertoo myös, että tämä on vaihe, joka ihmiskunnan täytyy käydä läpi, jotta löytyisi taas "joku roti" tähän maailmanmenoon, jossa ajatellaan vain omaa napaa, minun hyvinvointiani, minun talouttani, minun varallisuuttani. Se ei enää riitä. Ja siksi tarvitaan kaikkia jollain lailla koskettava kriisi, olkoon se sitten pandemia, joka viruksen kautta muuttaa maailmaa ja sen taloudellisia rakenteita.

Minun korviini tämä kuulostaa aivan siltä Kauriin tunnelilta, kovilta ajoilta ennen kirkasta tunnelin suuta. Astrologit tiesivät etukäteen, että vuosi 2020 on kuin pommi, valmiina räjähtämään kaikkien kasvoille. Ennusmerkit kertoivat, että kohta tärähtää, tosin kukaan ei ollut varma miten. Nyt on todellakin tärähtänyt, sillä aika tärähtäneessä maailmassa nykyään elämme. Muutos on nyt alkanut, pommin sytytyslanka palanut loppuun. Nähtäväksi jää kestääkö kollektiivinen Kauriin tunneli tosiaan vain vuoden, vai eletäänkö sen pimeydessä vielä pidempikin aika.

Tiedämme kuitenkin selviytyvämme tästäkin kriisistä. Sillä ihmiskunnan historia aaltoilee kriisistä toiseen, ja on täynnä kertomuksia totaalisista tuhoista ja tuhon jälkeisestä elpymisestä. Oikeastaan voi sanoa, että kosminen järki otti ohjat, kun ihmisen oma järki ei enää riittänyt. Kun ihminen itse ei osaa, halua tai viitsi ratkaista globaaleja ongelmiaan, tulee ulkoinen interventio ja tekee sen meidän puolesta. Tällä kertaa sen nimi on koronavirus. Astrologisesti ajastettu muutos.

Mutta Vesimies on tulossa puhaltamaan ihmiskunnan herkkiin haavoihin ja valuttamaan kirkkaampaa tietoa tajuntaan. Vesimiehen aika on valaistumisen aikaa, välittämisen aikaa, avunannon aikaa, kollektiivisen tiedostamisen aikaa.

Nyt on hyvä hetki olla Vesimies.

Kuva: Scott Eckersley, Unsplash

Kommunikaatio avaa isotkin solmut

En ole koskaan ollut erityisen kova puhumaan, sillä suomalaisena tunnistan kyllä, miten paljon hiljaisuus puhuu. Sen sijaan olen aina ollut innostunut mahdollisuudesta ilmaista itseäni sanoin, pistämällä niitä paperille.

Astrologisesti Merkurius, kommunikoinnin planeetta, on minulla kakkoshuoneessa, siinä Auringon kyljessä Marsin kera. Kakkoshuone kuvaa omaa arvomaailmaa, sitä minkä takana vahvasti seisoo. Vesimiesarsenaalini on siis täynnä tarvetta sanoa, ja sanoa painokkaasti niin, että viesti menee perille asti. Soturimaisen energian planeetta Mars tuuppaa viestejäni kohti päivänvaloa. Kun sanon, haluan pysyä sanojeni mittaisena.

Maaliskuinen Merkuriuksen perääntyminen Kaloissa on ollut minulle kamalaa ja ihanaa aikaa. On ollut paljon tarvetta sanoa asioita henkilökohtaisesti, blogin lukijoiden silmiltä salassa. Mutta kun Mercury Retrograde iskee, niin meneekö viesti perille? Tuleeko viestiin vastausta? Vai puhaltaako vaan hiljaisuuden puhurit?

Olen, siis ajattelen. Ajattelen, siis kirjoitan. Yleensä kirjoituksille kaipaa kuulijaa, sitä, että joku on paikalla ottamassa viestin vastaan. Vuorovaikutukseen tarvitaan kaksi ihmistä, jotka näkevät toisensa, tai ainakin nyökkäävät kirjallisesti. Kuulen ja näen, mitä sanot. Olinpa samaa mieltä kanssasi tai en. Tunnistan tarpeesi saada asiat sanottua, käsiteltyä.

Merkuriuksen perääntyminen sai minut kyllä sanomaan paljon, mutta tuntuu, että minua ei silti kuultu. Hiljaisuus tuntuu pahalta, kun puhutaan isoista asioista. Suorastaan megalomaanisen isoista asioista. Kuten siitä, että voisiko meistä joskus tulla jotain. Yhdessä.

Odotan Merkuriuksen palaamista taas tajuihinsa kuin kuuta nousevaa. Jospa se sitten osaisi taas puhua minulle, tai ainakin välittää viestinsä oikeaan osoitteeseen. En ole ajatusten tai tunteiden lukija, jos ajatuksia ei ilmaista, kirjoiteta ylös, tai lausuta ääneen.

Viileän analyyttisenä Vesimiehenä minusta tuntuu, että Kalojen energia on aivan liian tunteellista. Nyt on ollut Kalojen aikaa 20. helmikuuta lähtien, uusikuu löytyi Kaloista ja tuntui, että hukun tunnemassojen alle. Vesimies ei nimestään huolimatta aina osaa kunnolla uida tai sukeltaa (minä en ainakaan osaa sukeltaa ilman, että pidän nenästä kiinni), vaan ilmamerkin edustajana se kaipaa happea. Sitä että ajatuksia tuuletetaan, sanotaan (=kirjoitetaan) se mikä mieltä painaa ja haistellaan uusia tuulia. Ilmamassojen osuessa aivojen kohdalle Vesimieskin virkistyy!

Merkuriuksen perääntyminen päättyy torstaina 28.3., mutta "varjoperiodi" jatkuu vielä 16.4. asti. Vasta sitten alkaa kenties irrota infoa, kun viestintuoja tokenee horroksestaan ja on saanut omat sävelensä selviksi? 

Minä tarvitsen aivojen tuuletusta, joten lähden ulos etsimään kevään merkkejä. Niitä tarjoavat eilen näkemäni ensimmäiset keltaiset krookukset ja pian eteen tuleva kesäaikaan siirtyminen.

Ehkä minunkin viestini vielä menee perille - ja kevättuuli tuo siihen vastauksen.

Kun Pohjolan perukoilla olevan Suomen myöhäinen kevät väsyttää, voi onneksi piipahtaa trooppisempiin keleihin kasvitieteelliseen puutarhaan. Silloin alkaa taas hymykin irrota...

Eniten kiinnostaa kaikki

Olen todennut olevani nykyään kiinnostuja. Haluaisin ottaa kaiken maailman tiedon haltuun, kuten Jousimies nousumerkkinäni mahtipontisesti asian ilmaisee. Tutkiva aurinkomerkkini Vesimies on niin nenä kiinni kirjoissa, että nyökkää hajamielisesti ja jatkaa lukemista. Niin paljon tietoa, niin vähän aikaa.

Aina ei ollut näin. Olin joskus ihan tosissani sitä mieltä, etten halua opiskella enää yhtään mitään. Tässähän on koulut jo käyty, työpaikka saatu ja sorvin äärellä on sinun leipäsi ansaitseman. Minuahan ei enää opiskelemaan saa, sanoi Virpi vuosimallia noin 2005.

Nykyään en muuta tekisikään kuin opiskelisi, jos siitä vielä palkkaa saisi. Kauas taakse jäi se aiempi sorvi ja sen vääntäminen päivästä toiseen.

Kun ikämittari kolkuttelee kohta 42:ta, eikä vieläkään ole ihan kirkastunut se viimeinen uraetappi elämässä, saattaa tuntea itsensä vähän epäonnistuneeksi hetkittäin. Miksi muut tietää ja osaa ja tekee, ja minä vain ajaudun eteenpäin kuin tuuli, ensin tuonne puhurin lailla, sitten hetken tyynenä huoaten, kunnes taas viima vie eri suuntaan? 

Minusta on pitänyt tulla montaa sorttia. Lapsena kiehtoi olla näyttelijä estradilla, mutta onneksi tajusin, ettei minulla ole siihen taipumuksia, viileä ja vetäytyvä Vesimies kun on aika kaukana näyttelijöiden leiskuvasta Leijonasta. Halusin runoilla ja kirjoittaa, mutta en sitten koskaan sitä tehnyt. Halusin käsityöläiseksi, mutta suku puhui minut lukioon, onneksi. Aivotyöläisyys istuu minulle paremmin kuin neula peukaloon.

Akateemiseen muottiin puristuttuani tiesin, etten ainakaan koskaan halua opettajaksi tai tutkijaksi. Hakeuduin yhden haaveammattini kääntämisen pariin, mutta päädyinkin pyörittämään viuhaa oravanpyörää, joka kauttani heitti käännökset asiakkailta kääntäjille, ja sitten taas takaisin. Ikuisesti välikätenä, punakynänä, deadline-niuhona. Käsityöläisyys oli napin painamisesta aika kaukana ja aivojen kapasiteetti meni lähinnä ylikuumenemiseen. En osannut edes näytellä, että nautin.

Sitten halusin sisustussuunnittelijaksi toteuttamaan esteettisiä visioitani, mutta minut heitettiin sisustustekstiilipuolelle. Äkkäsin, että kuosien suunnittelu on uusi musta, ja uppouduin siihen täysin, innostuksen puna kasvoilla. Kunnes tajusin, että minua kiinnostaa vain tekninen ja luova puoli. 

Kun kuosi oli valmis pitkällisen yksinäisen äheltämisen jälkeen (kokeilu, yrittäminen, erehdys, suurimmat opettajani), minua ei enää kiinnostanutkaan alkaa markkinoida sitä tai miettiä miten saan sen ihmisten ulottuville lopulliseksi tuotteeksi. Minua kiinnosti pelkkä luomisprosessi, ei tuotantoprosessi. 

Markkinointi on jotain, joka tuottaa minulle vähintäänkin näppylöitä naamaan, ellei peräti ryppyjä otsaan. Liekö siis mikään ihme, ettei kuosisuunnittelu-urani lähtenyt lentoon... Minun olisi pitänyt markkinoida itseäni joka rakoon ja siihen mennessä olin jo kiinnostunut enemmän jostain ihan muusta. Kuten fengshuista ja astrologiasta. Henkisetkin asiat alkoivat kiinnostaa materian sijaan, ja kirjoittamisesta muodostui uusi sisäinen pakko.

Punainen elämänlanka vilahtaa välillä silmien ohi, mutta jotain pitäisi tehdä, että siitä saa myös kiinni. Muuten on kasa langanpätkiä kourassa, eikä mitään pitkää narua, jota voisi alkaa keriä rullalle. Ja näyttää muille, että katsokaa, tässä minulla on jotain tuloksia, nätti ja näppärä elämänsuunnitelma, joka tuottaa hedelmää - tai ainakin sileää, kaunista lankaa.

Tiedän jo aika hyvin mitä en missään nimessä halua (aikaisia aamuja ja raahautumista samaan paikkaan tekemään jotain minkä joku muu määrittelee). Ja tiedän, että saan itsestäni uskomattomia juttuja irti, kun annan vainun viedä palavan innostuksen perässä. Mutta entä jos niin moni polku tuoksuu merkkejään jättävältä nartulta? Minkä näistä kaikista kinttupoluista valitsisin?

Sain selvyyttä tähän ammatinvalinnan elämäntuskaan tällä viikolla, astrologian kautta, tietenkin. Astris-keskusteluryhmässä pitkän linjan astroilijat paljastivat olevansa vähintään viiden eri ammatin läpikäyneitä ja edelleen miettivät mikä heistä voisi tulla isona. Kenties Iso Astrologi? Helpotuksen huokaus. Sitä saa siis vielä näin isonakin miettiä ja ihmetellä, että kuka ja mikä voisin oikein olla.

Joku osasi kertoa, että 42-vuotiaana alkaa vihdoin tietää. Että siihen lukuun kätkeytyy salaisuus oman elämän suunnasta. Ja kaikki, mitä olet siihen mennessä elämässäsi tehnyt, alkaa loksahdella paikoilleen kuin tuhannen palan palapelissä, jota olet niin hartaasti vuosikaudet kasannut. Kaikki on ollut pelkkää reunaa, pelkkää silmissä vilisevää massaa. Kunnes sitten alkaa hahmottua kokonaisuus, kaikista niistä pienistä harharetkistä, kaikista niistä kursseista ja työn pätkistä, jotka aloitit ja sitten unohdit.

Mikä mahtava juttu, että ihan pian täytän juuri tuon 42 vuotta! 

Vertaistuki on parasta. Sen avulla minäkin nyt tiedän, että toivo ei ole menetettyä, vaan että nyt se kaikki vasta kunnolla alkaa. Kaikki se kokemus, mitä on tullut vahingossakin kerättyä, nivoutuu lopulta yhteen ja tiivistyy kovan paineen ja ajan alla timantiksi. 

Onko sinunkin elämäsi palasina maailmalla? Poltteleeko mielessä toive jostain ihan uudesta urasta? Entä joko mittarissa on pian 42 vuotta? Toivottavasti, sillä nythän me tästä avataan se jouluaaton viimeisin luukku ja nähdään, mistä tässä kaikessa odottamisessa oikein on kyse.

Ja kuten Taru sormusten herrasta -näytelmässä niin osuvasti sanottiin, muistakaa, että iloisin mielin on paljon mukavampi matkata omaa kohtaloaan kohti.

Siis iloista joulun ja uuden elämän odotusta!

Kaikkeen tekemiseen pitää olla riittävän hyvä kannustin. 

Total eclipse of the heart

Muistatte varmaan, kun Ilkka Kanervalta meni ministerin pesti alta naissotkujen vuoksi? Hän sanoi legendaarisesti, että kortti tuo ja kortti vie ja nyt se hemmetin sim-kortti vei kaiken!

Minulla on vähän samanlainen fiilis tästä täydellisestä kuunpimennyksestä. Se pikemminkin pimensi koko elämän, ei vain yhtä hetkeä taivaalla. Syytän sitä parisuhteeni kariutumisesta. Kiitti vaan, kuu! Mene jonnekin muualle seuraavan kerran pimenemään ja jätä minun elämäni rauhaan.

Viimeksi vuonna 1971 oli kuulemma täydellinen kuunpimennys Vesimiehen merkissä. Silloin en onneksi ollut vielä hengissä. Nyt olen, jotenkuten. Hiukan pimeänä.

Tämä heinä-elokuun pimennyskausi ja muut tämän kesän astrologiset tapahtumat osuvat kartalleni todella pahaan paikkaan. Merkurius ja Mars peruuttavat ja molemmat ovat kartallani merkittävässä asemassa, siinä Vesimiehessä. Johon myös tuo totaalinen ja kohtalokas kuunpimennys osuu. Kaikki siis tuntuu osuvan suoraan maaliin. Siitä tämän kirjoituksen nimikin, total eclipse of the heart. Tunnelmat ovat sangen synkät. Jos uudistusta elämään kaivataankin, se tulee pahimman menetyksen kautta. Eihän tässä näin koskaan pitänyt mennä!

Kaikki edellämainitut planetaariset kappaleet ovat kaiken lisäksi pakkautuneet kakkoshuoneeseen, jonka merkitys on "henkiset voimavarat, arvot ja omanarvontunne, raha, omaisuus". Henkiset voimavarat ovat nyt nimenomaan koetuksella.

12.7. kaikki käynnistyi auringonpimennyksellä, Leijonan merkissä. Omasta kartastani Leijona löytyy huoneesta 8: "intiimit suhteet, seksi, yhteinen talous ja sidokset, sisäinen uudistuminen, yksinäisyys, kuolema". Suurinpiirtein tuossa järjestyksessä ne nyt myös kaatuilevat kaikki: kun lähtee lähin ihmissuhde purkautumaan, intiimi läheisyys häviää, talous romahtaa, edessä jonkinlainen sisäinen pakkopullauudistus sekä yksinäisyys ennen kuolemaa. Tässäpä sitä on ihmiselle jotain mitä odottaa!

27.7. tuo täydellinen kuunpimennys vei maaliin sen, joka oli jo reilua viikkoa aiemmin alkanut, lopun alku. Vesimiehelle JA Jousimiehelle on luvattu tärkeissä ihmissuhteissa loppuja ja kuinka ollakaan sellainen kuvio pamahti päälle ihan jostain toisesta ulottuvuudesta. En vieläkään ymmärrä mistä avaruusromusta oikein sain osuman päähäni. 

Jos olisin osannut ennakoida ja varautua paremmin, niin puolisolle eli aurinkomerkki Vaa'alle ja nousumerkki Ravulle luvattiin irtiottoa kahlitsevista tilanteista ja suhteista, selkeää pesäeroa entiseen, vapautumista menneestä, itsenäisyyden etsimistä. Jos olisin tajunnut tämän ennusteen voivan olla täyttä totta eikä pelkkää polemiikkia, olisin ehkä pitänyt suuni kiinni kriittisellä hetkellä enkä kysynyt, onko suhteellamme vielä tulevaisuutta, eri puolilla Eurooppaa. 

Se kysymys nimittäin aloitti hurjan spiraalin ja purkuaallon. Sim-kortti todellakin vei kaiken yhden puhelun aikana. Ilman sitä kysymystä saattaisimme olla vielä onnellisesti yhdessä ja asiaa olisi ruvettu käsittelemään vasta myöhemmin, vähemmän tulenherkkänä ja räjähdysalttiina aikana. Kunpa olisin vaan kysynyt miten menee ja sanonut, että täällä menee hyvin. Olet rakas. Hyvää yötä. Sen sijaan kysyin miten meille oikein käy nyt kun asumme eri maissa, ja kun et osannut vastata siihen etkä muihinkaan kysymyksiini suhteemme tulevaisuudesta, hermostuin. Lähti niinsanotusti sim-kortti käsistä. Ja sitten yhtäkkiä suhde oli ohi, sanottu irti kuin vanhanaikainen puhelinliittymä. Nyt ollaan sitten kokonaan ilman kapulaa.

En osaa sanoin kuvailla kuinka dramaattisia nämä yhtäkkiset muutokset voivat olla. Täydellinen kuunpimennys vaikuttaa kuusi kuukautta, ja 20.1.2019 on vuorossa vielä toinen täydellinen kuunpimennys, Leijonan merkissä. Tilanne on vielä pitkään päällä.

On enemmän kuin varmaa, että astrologialla oli täysi osallisuus meidän suhteemme kriisiin ja päätökseen. Ihan kuin joku tuolla jossain olisi katsonut kelloa ja päättänyt, että nuo kaksi ovat nyt olleet liian kauan yhdessä, ei tätä jaksa katsella. Vaihdetaan kanavaa.

Total f*ckin' eclipse of the heart.

Kuukuvat Heidi Vuorinen.

Omalla polulla

Kaunis ilma houkutteli pitkälle kävelylenkille kesän villiä ja vihreää vapautta ihastelemaan. Annoin hetken mielijohteiden päättää lenkin suunnan ja huomasinkin poukkoilevani vaiston varassa ees taas sinne tänne. Pienistä polkujen pätkistä muodostui lopulta hyvä reitti. Menin ehkä isomman mutkan kautta, mutta nautin matkasta silti.

Meistä jokainen haluaa tuntea itsensä erityiseksi ja ajatella kulkevansa omia polkujaan, toteuttaa omaa elämäntehtäväänsä. Useimmilla vaan ei ole hajuakaan siitä, mikä se tämän elämän tärkein tehtävä olisi. Mikä on minun polkuni? Lähdenkö oikealle vai vasemmalle? Leveää, jo valmiiksi raivattua raittia suoraan eteenpäin vai puskan ja ojan kautta tuntemattoman perään? Vielä näin keski-iän kynnyksellä itsekin mietin, mitä johtotähteä olisi lähdettävä seuraamaan ja minkä polun varrelta avautuisi lopulta se upein maisema.

Astrologia on tapa tutustua itseensä ja omiin vaikuttimiinsa silloin, kun oma näkemys ja suunta ei ole vielä kristallinkirkkaana mielessä. Viisaita planeettojen viestejä kuuntelemalla voi ymmärtää omaa sisimpäänsä. Horoskoopit ovat aina olleet minusta hauskaa viihdettä, mutta vasta viime vuosina olen todella ymmärtänyt ja sisäistänyt niiden arvon ja paikkansa pitävyyden. Olen saanut hämmästellä ihan näinä päivinäkin sitä, miten oma elämä kääntyy juuri siihen suuntaan kuin astrologiset raportit ennustavat. Kun ennusteet ja todellisuus ottavat toisiaan kädestä kiinni yhtä aikaa, tulee hämmentynyt ja kiitollinen olo. Ihan kuin joku siellä ohjailisi minun elämääni! Se joku voisi kyllä saman tien pitää huolen, että pärjään ja selviydyn maaliin asti. Mutta ruhjeita tulee aina väistämättä tässä elämän juoksussa.

Siinä vaiheessa, kun aloin oikein kunnolla astrologisia ennusteita lukemaan, minulta kesti vielä jonkin aikaa tajuta aurinkomerkin ja nousumerkin ero. Kun olin noin 30 vuotta pitänyt itseäni pelkästään Vesimiehenä, tuntui oudolta ottaa nousumerkki Jousimies myös mukaan lukemistoon. Kuinka voin tietää kumpi ennuste pitää paikkansa, jos yhdelle luvataan yhtä ja toiselle toista? Vasta kun tutustuin kiinalaiseen astrologiaan ja ymmärsin kuinka paljon erilaisia määritelmiä se voi sisältää, vaikkapa nuo syntymävuoden, -kuukauden, -päivän ja -tunnin mukaiset neljä erilaista eläintä ja niihin eri elementit päälle, niin pelkän aurinkomerkin ennusteen tai luonteen lukeminen alkoikin tuntua aika suppealta. Vähän samalta kuin uskoisi olevansa vain yksi eläin kiinalaisessa astrologiassa. Kaikki me ollaan eläimiä! Monikossa.

Vaikka nousumerkki Jousimiehen manttelin asettelu omille hartioille on vielä vähän hakusessa, löydän sieltä kyllä sitä tuttuakin käytöstä. Ehkä ulkopuoliset näkevät sen selkeämmin? Tutkaillessani omaa Astro-Sepon Luonteesi Voimat -tulkintaa, joka keskittyy paljon juuri nousumerkin arvioimiseen, pidin erityisesti tästä Sepon kirjoittamasta lauseesta, joka tuntui osuvalta: ”Sinuun on helppo turvautua, sillä oikeudentajusi on aina heikomman puolella. Sinulta saa luvan omille heikkouksilleen, luvan olla juuri sellainen kuin on.” Sillä kauheintahan olisi yrittää olla väkisin joku muu! Sellaiseen eivät taivu kuin näyttelijät, ja hekin saavat siitä palkkaa.

Jousimiestä kuvataan myös henkeen ja vereen totuuden etsijänä. Sellainen en ehkä nuorempana ollut, mutta mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän näytän etsivän erilaisia totuuksia. Ja nyt voin nimenomaan hyväksyä sen, että vain yhtä totuutta ei ole! Aina tulee se uusi juttu, joka on nyt se viimeisin sana tähän asiaan – kunnes sen syrjäyttää, tai sen rinnalle tulee, taas jotain uutta ihmeellistä, joka pistää koko pakan sekaisin. Ihanaa etsimistä, varsinkin jos osaa nauttia itse polveilevasta matkasta. Sillä luulen, että tässä elämässä se etsiminen loppuu vasta kun otamme viimeisen henkäyksen. Kaivattua Graalin maljaa ei taida sitä ennen löytyä. Niinpä on olennaista, että nautimme elämäneliksiirimme nyt. Vaikka sitten muumimukista.

Kun etsimme sitä ahaa-elämystä ja omaa polkuamme valaisevaa totuutta, on ihan sallittua ottaa vähän dopingia astrologiasta. Jokainen kerta, kun palaat tulkinnan ääreen, on erilainen, sillä sinä itse olet kasvanut ja muuttunut. Ymmärrys omasta tehtävästä kirkastuu vähitellen.

En siis ole yksin täällä samoilemassa omilla poluillani, vaan ne risteilevät muiden kanssa. Välillä törmätään ja otetaan yhteen, ja välillä taas jatketaankin matkaa yhdessä, samaan suuntaan. Toisten tuki ja mukaan ottaminen on tärkeämpää kuin tällainen omia polkujaan ja totuuksiaan etsivä Vesimies/Jousimies aina muistaakaan.

Kyllä, koin sen taas: astrologialla on minulle oma viestinsä. Ennen kaikkea se antaa luvan ja voimaa olla erityinen, juuri minä tällä omalla polulla. Teidän muiden kanssa.

Marsin kesäunet

Marsin perääntyminen alkoi virallisesti 26. kesäkuuta ja tätä iloa saamme kokea elokuun loppuun asti. Ennen kuin Mars kokonaan herää päiväuniltaan ja saa hörpättyä huiviinsa kunnon kofeiinitärskyt, ollaankin jo lokakuun alkupuolella. Miten käy sillä välin meidän ihmispoloisten, kun Mars ei ole energiaamme ja aloitekykyämme ylläpitämässä?

Kun Mars viimeksi peruutti kaksi vuotta sitten, keväällä 2016, koin sen todella raskaaksi ajanjaksoksi, jolloin ei jaksanut keskittyä mihinkään eikä pistää tikkua ristiin, rastista puhumattakaan. Siinä sivussa tietysti keho päätti alkaa sairastella, jotta lepokaudesta tulisi täydellinen pysähdys. Mitä nyt mahtaa olla luvassa? Omassa astrologisessa kartassani Mars nimenomaan on veturina viemässä koko konkkaronkkaa, eli Mars on aurinkomerkissäni Vesimiehessä.

Olen lukenut Marsin perääntymisestä viime aikoina syventäviä kirjoituksia puolesta ja vastaan. Joku taho on sitä mieltä, että nyt meininki hidastuu, jähmettyy ja energiatasot tippuvat huolestuttavan alhaalle, jolloin Mars-patukkaa nimenomaan tarvittaisiin nostamaan sokereita korkeammalle. Sokerihumalassa ainakin mieliala kohoaa.

Toinen puoli totuutta taas voi olla, että Marsin ohjaksissa oleva innostus, tarmo, energia ja toteuttamishalukkuus nimenomaan pakottavat nyt pitkäkestoiseen toimintaan. Jos elämässä ei aiemmin jokin asia ole onnistunut, niin nyt viimeistään Marsin peruutellessa on pantava se jengoilleen tai mietittävä kokonaan suunnanvaihtoa. Mitään uutta ja ihmeellistä ei kyllä kannata aloittaa, vaan nimenomaan keskittyä parantamaan aiempia projekteja ja suorituksia - ja samaa viestiä tarjoilee pian myös Merkurius pakitellessaan. Kun Mars on "kesäunilla", puolivillaisia ideoita ja toimintasuunnitelmia voi kypsytellä itsekin ajan kanssa.

Mars vetäytyy nyt Vesimiehen merkissä ja jatkaa sitten hidasteluaan Kauriissa. Koska myös Kauris on kartallani merkittävässä asemassa Vesimiehen kanssa, molemmat ihan siinä 1. ja 2. huoneessa, oman persoonan ja raha-asioiden ytimessä, niin en voi olla miettimättä, että nyt kyllä jysähtää suoraan meteori otsaan. Nyt suorastaan alleviivataan punakynällä sitä kuka oikein olen, millaisia valmiuksia minulle on suotu ja mitenkäs se neidin talouspuoli oikein kulkee.

Tämä keskikesähän on muutenkin mielenkiintoinen, sillä peräti 5-6 planeettaa peruuttelevat yhtä aikaa ja siihen joukkoon heitetään vielä muutama kuun- ja auringonpimennys, jotta tunnelmat saadaan kunnolla sekaisin. Taivaan kiihdytysajot ovat muuttuneet kosmiseksi peruutuskisaksi. Mahtaa olla hassun näköistä, kun ei mennäkään kilpaa eteenpäin ohituskaistalla vaan katsotaan peräpeiliin peruutusvaihde pykälässä ja valot sammuksissa. On kuin huvipuiston autoradalla kuvattua filmiä näytettäisiin takaperin. Auts, nyt tuli kolari.

Oma kokemukseni Marsin peruuttelusta tällä kertaa on onneksi erilainen kuin kaksi vuotta sitten. Tiedostan kyllä, että tälle kesälle ei ehkä kannattaisi kasata niin paljon tekemättömiä tai keskeneräisiä tehtäviä, ettei jää niiden jyräämäksi, mutta koska olen tehtävälistani ylös kirjoittanut ja tärkeysjärjestykseen numeroinut, niin päättäväisyys toteuttaa asiat on nostanut päätään. Katsotaanpa piruuttaan, saanko kaiken tehtyä! Ei se Mars nyt täysin unenpöpperössä tunnu kohdallani olevan, kun vielä liikkuu evät enkä ole aivan kanttuvei.

Tärkeintä tuntuu olevan se vakaa aikomus, että saan sekä lomailtua että toimitettua asiani kunnialla. Yleensä kuukauden tavoitteista jää helposti puolet tekemättä, tapanani kun on yliarvioida omat voimani ja ajankäyttöni, mutta nyt Marsin jumahtaminen omaan merkkiini taitaa viedä viestin paremmin perille.

Itseäni auttaa aina heinäkuussa maisemanvaihdos kotinurkista kauas Kainuun luonnonhelmaan. Matkalaukku on pakattu sekä henkisillä että astrologisilla oppailla, viihdekirjallisuutta ja jännäreitä unohtamatta. Tietokoneita ja ulkoisia kovalevyjä on kaksin kappalein - onhan minulla kaksi kättä ja silmääkin sekä turkasen monta projektia toteuttamista vailla! 

Varsinkin nyt mökillä on helppo ajatella, että työ ja vapaa-aika on tasapainossa. Kaikki asettamansa askareet voi tehdä kunnolla ja nautinnolla. Oli kyseessä sitten yhteiset siivoustalkoot, nokkaunet sateen ropistessa aitan kattoon, tai aivoja kuumentavat tietokonepuuhat, niin aina voi valita millä mielellä ne tekee. Ja jos kerta kokonaista kuusi planeettaa peruuttaa heinä-elokuussa, niin voi rauhassa itsekin välillä painaa jarrua, miettiä mitä tässä on tullut tehtyä ja kerätä voimia tuleviin koitoksiin. 

Eli vaikka Marsin ja muiden planeettojen perääntymisestä maalataan pysähtyneisyyden ja projektien takkuamisen uhkakuvaa, niin meillä voi viimein olla kunnolla aikaa miettiä mitä haluamme, mikä on tärkeää ja mikä on toteuttamisen arvoista. Sillä jos fundeeraukselle  ja tuuminnoille ei jää aikaa elämässä, niin tiedämmekö ollenkaan mihin suuntaan olemme menossa?

Nautinnollista, levollista ja tuumailevaa heinäkuuta! 

Missä tulee ihmisellä raja vastaan, että mitä sitä jaksaa ja ehtii saada aikaan? Tässä on itselläni suuret kuvitelmat lomailla, lukea vino pino kirjoja sekä vetää lonkkaa, mutta samalla viedä monia hankkeita eteenpäin, kuten vaikkapa leikkauspöydällä olevia fengshui-videoita. Näissä maisemissa ainakin voi tankata voimia ihan eri tavalla kuin kaupungissa!

Kosteus tiivistyy kasvien lehdille ja pintajännityksen avulla muodostaa kauniita jalokivimaisia pisaroita.
Kun kaukaiset planeetat peruuttavat, meilläkin on aikaa muodostaa niiden ohjaamina sisäistä viisautta ja kiteyttää se näkyviin asti. Tai siis sellainen on tarkoitus!

Marsin paluu / Tyhjä kesäkalenteri

Hallelujaa, energia- ja motivointiplaneetta Mars on palannut kuvioihin! Vai pitäisikö sanoa kuoseihin, joita syntyy nyt vilkkaasti. Joka tapauksessa, parin viime kuukauden letargia ja jaksamattomuus alkaa olla selätetty. Se olikin kylmää kyytiä, jollaista en osannut odottaa. Kolmen tunnin päiväunia ja sairastamista yhdestä vaivasta toiseen, ei kiitos enää. Olisiko tällä kesällä minulle jotain muutakin tarjolla? Kevätkilot vai sanoisinko taantumukselliset "retrograde-kilot" on tukevasti kerätty vyötärölle ja nyt vasta alkaa tuntua, että voisi ottaa askeleen jos toisenkin lenkkeilyn suuntaan. Ja päivittäisistä maitokahviövereistä (jotta ihminen pysyisi edes hieman hereillä tässä planeettasumussa) olen nyt vieroituskuurilla. Heinäkuu alkaa siis lupaavissa merkeissä! Mökillä saunotaan sapetukset pois ja nukutaan ihanasti luonnonhelmassa piha-aitassa haapojen havistessa vieressä. Kyllä elämä on ihmisen parasta aikaa, sittenkin.

Astro-Sepon ja Arto Virtasen videokesäennusteen mukaan (löytyy täältä: https://www.astro.fi/posti/video/mYihgV_2Y0s) Vesimiehen elämässä ei tapahdu nyt mitään, sillä astrologinen taivaan kartta on tyhjä, kuten ehkä takkikin. Ei liiku planeetat, tähdet eikä projektit. On oikein lupa lomailla. Elokuussa Mars-planeettakin alkaa olla jo kunnolla hereillä ja silloin on äksöniä luvassa minullekin. Saa nähdä miten lujaa täytyy silloin pitää huivista kiinni. Astro-herrojen viesti oli selkeä: älä tee mitään mitä et halua, sillä se ei kerta kaikkiaan onnistu. Vain intohimolla tehdyt asiat kantavat hedelmää. Tämän olen oikeastaan ottanut koko vuoden teemaksi. Tai no, miksei samantien koko elämän teemaksi.

Viime kuukaudet on kieltämättä tullut mietittyä ennen kaikkea astrologisia asioita, ihmiselämän kohtaloita ja sitä mikä kaikki on ennalta määrättyä. Olen alkanut yhä enemmän uskoa siihen, että meillä todellakin on astrologisesti oivallisia kausia, jolloin kaikki etenee kuin myötätuulessa purjehtien ja voittajana maaliin saapuen ja sitten niitä pimeitä kolkkoja tunneleita, joiden toisesta päästä ei paista valo kuukausiin, tai jopa vuosiin. Esimerkkinä Vaaka-polot, joilla on ollut 11 vuoden kovan onnen jakso. Mutta hyvä tietää, että syyskuussa jo helpottaa. Asun meinaan tuollaisen Vaa'an kanssa ja sallisin asioiden jo etenevän parempaan suuntaan. 

Omat energiat vaihtelevat suuresti eri aikajaksoina vaikka elämän peruselinolot ja -tavat pysyvät samoina. Jonkin muun asian on siis oltava kaiken takana. Olen kääntynyt fengshuin kanssa käsikynkässä kulkevan astrologisen energian puoleen vastausta tähän aaltoliikkeeseen etsien. Sillä jos oman kodin fengshui ei ratkaisekaan koko elämää ja sen kivikkoja, lienee syytä katsoa mitä se oma syntymäkartta oikein kertookaan.

Olen selaillut lähteestä toiseen ja syöttänyt syntymäaikaani ties mihin mittareihin totuuden toivossa. Erityisesti tykkäsin uuden tuttavuuden Cafe Astrologyn sivuista ja runsaasta ilmaismateriaalista: cafeastrology.com. Olen lukenut niin geneerisiä Vesimieheen liittyviä luonnehdintoja kuin tarkkaan kellonaikaan perustuvia tulkintoja, nousevaa ja kuumerkkiä, itämaista ja länsimaista kaavaa. Marsin puute taisi iskeä minuun rankemmin kuin moniin muihin, sillä Mars on syntymäkartassani juuri Vesimiehessä.

Mitä sitten sain länsimaisesta tulkinnasta selville? (Kiinalaisesta BaZi-astrologiasta kirjoitan erikseen oman postauksen.) Pelkän syntymäajan perusteella astrologit tuntuivat näkevän hyvinkin syvälle kätkettyihin luonteenpiirteisiin. Sieltä oikeastaan näkyi kaikki selitykset siihen miksi olen sellainen kuin olen. Kiehtovaa, että sen kaiken voi nähdä pelkistä planeettojen asennoista syntymähetkellä! Syntymäkarttani kertoo vaikkapa, että viihdyn hyvin itseäni vanhemmassa seurassa, en ole kiinnostunut perheen perustamisesta tai avioitumisesta (ilmaisu "pallo jalassa" on varmaan keksitty Vesimiehiä varten), haluaisin kovasti päteä ja kerätä nokkeluuspisteitä, raha näyttelee elämässäni vain sivuroolia, eli sitä tulee ja etenkin menee. Itsenäisyys ja asioiden tekeminen omalla tavalla on minulle tärkeintä, eli itseilmaisu ja luovuus on pakko nostaa framille, jos haluaa elää itsensä näköistä elämää. 

Olin yllättynyt tästä: vaikka haluan pitää oman pääni ja rikkoa muiden keksimiä sääntöjä ja rajoituksia, etsin silti aina turvallisinta reittiä elämässä ja suhtaudun riskinottoon vastentahtoisesti. Siksi siis yrittäjyys kuulostaa minusta samalta kuin benji-hyppy tuntemattomaan - ilman turvaköyttä. Ei tahdo riittää uskallusta, kun mietin päätyväni sillan alle asumaan. Voimia ei tässä elämässä hirveästi riitä ylimääräiseen, olenhan kuulemma edellisissä elämissäni pitänyt huolta muista oman hyvinvoinnin kustannuksella. Nyt pitäisi kuulemma tuijotella vaan sinne omaan napaan ja katsoa mitä jännää sieltä löytyy. Lähipiiri voi todistaa, että tätä on kyllä tullut harjoiteltua...

Horoskooppitulkinnan mukaan romanttisella saralla minulla tulee aina olemaan onnea eikä seuraa tarvitse etsiä, vaan se hakeutuu luokseni. Totta. Erään tulkinnan mukaan minulla on myös taipumusta etäsuhteisiin, sillä kaipaan suurta vapautta ihmissuhteissa. Kaksi pitkää etäsuhdetta todistanee astrologit oikeaan? Ensin savolaistyttö lähti miehen perässä Suomen Turkuun, sitten Italiaan asti. Ilmankos ei naapurinpojat koskaan kiinnostaneet - etenkään kun niillä oli kriminaalisia taipumuksia... En vaan arvannut saavani näin suoraa selitystä miesasioihini minua täysin tuntemattomilta tulkitsijoilta!

Tästä kaikesta voisi loppupeleissä päätellä, että syntymähetkellä luonne on jo muokattu, valmiit reagointitavat annettu ja elämänkulku vain todistaa ne todeksi. Voimme toki lieventää huonoja puoliamme, oppia niistä pois ja kehittää tilalle parempia toimintamalleja, mutta ei kukaan täysin muuksi muutu. Leima on ikäänkuin otsassa jo eikä vastasyntyneen tabula rasa enää kuulosta pätevältä teorialta. Jos sallitte karkean esimerkin (jonka todenmukaisuudesta en mene takuuseen), niin Donald Trumpin opettajakin sanoi kuolinvuoteellaan, että poika oli paskiainen jo 10-vuotiaana eikä ole muuksi muuttunut. Touché! Ja ehkä vielä toupee!

Pieni itsetutkiskelu ei ole koskaan pahitteeksi, etenkin jos joutuu planeettojen murjomaksi ja pakolliseen vuodelepoon neljän seinän sisälle. Nyt on kuitenkin se astrologisesti tyhjä kesäkalenteri apposen avoinna ja aion täyttää sen perisuomalaisella mökkeilyllä. Kuten horoskooppikin tiesi, parasta ajanvietettä mitä Vesimies tietää on loikoilu riippumatossa.