Ajatukset käynnistävät tapahtumia

Kaikki me tiedämme miten se toimii. Ajattelet jotain asiaa, ja kohta se jo tapahtuu. Kun et vastustele, "ihmeitä" tapahtuu helposti. Leveä hymy nousee kasvoillesi, kun huomaat yhteyden ajatuksesi ja toteutuksen välillä. Mä tein tän, ihan itse! Ajattelin vain ja siinä se sitten oli, silmien edessä totena.

Mutta siinä se pulma piileekin. Kun et vastustele. Itse huomaan, että vastustan sinnikkäästi, vesitän omat haaveeni, kaivan kuoppaa itselleni. Ei se kuitenkaan tapahdu, en usko, että tästä mitään tulee. Ja sitten ei tulekaan. Asiat jässähtävät paikoilleen, lyöt päätä seinään, kaulus kiristää kurkkua taas vähän enemmän.

Niinpä se ei vaan tapahdu, etenemistä ei näy. Juuri se mitä eniten haluat, pysyy ulottumattomissasi. Ajatus ja toive, jonka kauniisti muotoilit, jota mietit joka päivä, lipuu vain kauemmas, kun aina välillä epäilet itseäsi ja asiaasi. 

Pahimmat taistelut tässä elämässä olen käynyt itseni kanssa. En juurikaan haasta riitaa muiden kanssa, mutta itseni kanssa, voi pojat, siitä kinaamisesta ei tule koskaan loppua. On kuin piru ja enkeli olkapäälläni vetävät köyttä, minä, eikun minäpäs. Pääni pyörii siinä välissä, korvat kuumentuvat, sydän hakkaa epätietoisena. Kumpi voittaa? Ego vai se toinen pelikaveri?

Haaveilen sisäisestä varmuudesta, jota mikään ei voi horjuttaa. Siitä, että mieleni ei tee minulle jekkuja tai yritä saada minua luovuttamaan. Haluan olla kuin zen-munkki, joka tietää, että vain mielenrauha vie voittoon ja valoon. Että vain horjumattoman ajatuksen voimalla voi kaiken saavuttaa. Päätös ja toteutus, ilman epäilystä ja epäröintiä siinä välissä.

Tuo rauha ja varmuus on kovin kaukana mielestäni. Tiedän mitä haluan, kyllä. Uskonko siihen mitä haluan, uskonko sen oikeasti saavani? Jaa-a... Nyt pistit pahan. Välillä uskon vakaasti, välillä en usko lainkaan. Ja siinähän se sitten meni, plörinäksi koko uskomusprojekti. Kun tuloksia ei näy, ei uskokaan pysy horjumatta.

Luin Näkijä-kirjoistaan tunnetun Nina-Matilda Kuusiston kokemuksen siitä, kuinka ajatukset käytännössä voivat vaikuttaa voimallisesti myös toisen ihmisen elämään, eivät pelkästään omaan. Esimerkkinä oli hedelmöityshoidoissa vuosikymmenen käynyt nainen, joka ei tullut raskaaksi, sillä hänen oma äitinsä huolehti ja murehti tilannetta niin paljon, että lähetti raskasta huolienergiaa tyttärensä energiakenttään, etenkin aina silloin kun hedelmöityshoidon hetki tuli kohdalle. Ja taas hoito epäonnistui. Kohteeseensa keskittynyt huolienergia esti positiivisen tuloksen. Vasta kun äiti siirtyi taivaaseen ja "keveni", eivätkä hänen huolensa enää pommittaneet tytärtä, tämä tuli raskaaksi. Uskomatonta, eikö niin?

Meillä on käsissämme oikeastaan valtava ydinpommi, joka voi tehdä valtavia tuhoja - tai valtavia hyviä töitä. Tämä voima ei ole konkreettisena käsissämme, vaan energian lakien mukaisesti ajatuksissamme, jotka muokkaavat todellisuutta.

Minä yritän olla murehtimatta, huolehtimatta, surematta, vajoamatta alakuloon. Ei se aina onnistu. Välillä menee monta päivää synkässä pilvessä, jolloin vee-sana on liipasinherkässä. Ryven niin tummissa vesissä, että lopulta sieltä on pakko nousta pintaan, etten muutu mudaksi. On vaan pakko kasata luunsa lattialta, henkäistä syvään, ja päättää, yksinkertaisesti päättää, että ei enää, ei tänään. Nyt vähän valoa tähän väliin. Ja yleensä silloin alkaakin aurinko paistaa, ihan konkreettisesti taivaalla. Sekin taitaa kuunnella ajatuksia.

Millaista tuhoa teenkään itselleni (ja muille) noina päivinä, kun mikään ei maistu, kun mikään ei mene oikein? Ne ajatukset eivät ainakaan edistä asiaani yhtään. Niillä ajatuksilla ei rakenneta kestäviä pilvilinnoja, joista tulee totta.

Mutta ihminenhän sitä tässä vaan on, erehtyvä, inhimillinen, kipuun välillä käpertyvä. Elämä kieltämättä maistuu huomattavasti paremmalta, kun välillä on tuntenut sen nurjan kääntöpuolen. Suomalainen on niin nuuka, että se käyttää elämästäkin molemmat puolet, sileän ja karhean, ennen kuin pistää kiertoon kokonaan.

Haluan siis uskoa. Haluan muuttaa ajatukseni. Haluan valkopestä aivokoppani ja olla pelkkää päivänsädettä. Menninkäinen ja mörökölli, sinua ei täällä kaivata, ellet vähän muuta asennettasi!

Siis: luon ajatuksia, jotka käynnistävät tapahtumia, jotka saavat aikaan satumaisia ihmeitä. Tiukka on taistelun tie. Kun vaan osaisi laskea aseet maahan ja karkottaa ikävät ajatukset kokonaan. 

Tänään on hyvä päivä treenata taas sitäkin.

Jäänkö elämänkoulussa luokalleni, jos en tätä läksyä opi?
Minähän olen aina ollut etupulpetin tyttöjä, joten nyt täytyy ottaa askel tästä takaseinän paikalta kohti kirkkaampien ajatusten kärkikastia.

Marsin kesäunet

Marsin perääntyminen alkoi virallisesti 26. kesäkuuta ja tätä iloa saamme kokea elokuun loppuun asti. Ennen kuin Mars kokonaan herää päiväuniltaan ja saa hörpättyä huiviinsa kunnon kofeiinitärskyt, ollaankin jo lokakuun alkupuolella. Miten käy sillä välin meidän ihmispoloisten, kun Mars ei ole energiaamme ja aloitekykyämme ylläpitämässä?

Kun Mars viimeksi peruutti kaksi vuotta sitten, keväällä 2016, koin sen todella raskaaksi ajanjaksoksi, jolloin ei jaksanut keskittyä mihinkään eikä pistää tikkua ristiin, rastista puhumattakaan. Siinä sivussa tietysti keho päätti alkaa sairastella, jotta lepokaudesta tulisi täydellinen pysähdys. Mitä nyt mahtaa olla luvassa? Omassa astrologisessa kartassani Mars nimenomaan on veturina viemässä koko konkkaronkkaa, eli Mars on aurinkomerkissäni Vesimiehessä.

Olen lukenut Marsin perääntymisestä viime aikoina syventäviä kirjoituksia puolesta ja vastaan. Joku taho on sitä mieltä, että nyt meininki hidastuu, jähmettyy ja energiatasot tippuvat huolestuttavan alhaalle, jolloin Mars-patukkaa nimenomaan tarvittaisiin nostamaan sokereita korkeammalle. Sokerihumalassa ainakin mieliala kohoaa.

Toinen puoli totuutta taas voi olla, että Marsin ohjaksissa oleva innostus, tarmo, energia ja toteuttamishalukkuus nimenomaan pakottavat nyt pitkäkestoiseen toimintaan. Jos elämässä ei aiemmin jokin asia ole onnistunut, niin nyt viimeistään Marsin peruutellessa on pantava se jengoilleen tai mietittävä kokonaan suunnanvaihtoa. Mitään uutta ja ihmeellistä ei kyllä kannata aloittaa, vaan nimenomaan keskittyä parantamaan aiempia projekteja ja suorituksia - ja samaa viestiä tarjoilee pian myös Merkurius pakitellessaan. Kun Mars on "kesäunilla", puolivillaisia ideoita ja toimintasuunnitelmia voi kypsytellä itsekin ajan kanssa.

Mars vetäytyy nyt Vesimiehen merkissä ja jatkaa sitten hidasteluaan Kauriissa. Koska myös Kauris on kartallani merkittävässä asemassa Vesimiehen kanssa, molemmat ihan siinä 1. ja 2. huoneessa, oman persoonan ja raha-asioiden ytimessä, niin en voi olla miettimättä, että nyt kyllä jysähtää suoraan meteori otsaan. Nyt suorastaan alleviivataan punakynällä sitä kuka oikein olen, millaisia valmiuksia minulle on suotu ja mitenkäs se neidin talouspuoli oikein kulkee.

Tämä keskikesähän on muutenkin mielenkiintoinen, sillä peräti 5-6 planeettaa peruuttelevat yhtä aikaa ja siihen joukkoon heitetään vielä muutama kuun- ja auringonpimennys, jotta tunnelmat saadaan kunnolla sekaisin. Taivaan kiihdytysajot ovat muuttuneet kosmiseksi peruutuskisaksi. Mahtaa olla hassun näköistä, kun ei mennäkään kilpaa eteenpäin ohituskaistalla vaan katsotaan peräpeiliin peruutusvaihde pykälässä ja valot sammuksissa. On kuin huvipuiston autoradalla kuvattua filmiä näytettäisiin takaperin. Auts, nyt tuli kolari.

Oma kokemukseni Marsin peruuttelusta tällä kertaa on onneksi erilainen kuin kaksi vuotta sitten. Tiedostan kyllä, että tälle kesälle ei ehkä kannattaisi kasata niin paljon tekemättömiä tai keskeneräisiä tehtäviä, ettei jää niiden jyräämäksi, mutta koska olen tehtävälistani ylös kirjoittanut ja tärkeysjärjestykseen numeroinut, niin päättäväisyys toteuttaa asiat on nostanut päätään. Katsotaanpa piruuttaan, saanko kaiken tehtyä! Ei se Mars nyt täysin unenpöpperössä tunnu kohdallani olevan, kun vielä liikkuu evät enkä ole aivan kanttuvei.

Tärkeintä tuntuu olevan se vakaa aikomus, että saan sekä lomailtua että toimitettua asiani kunnialla. Yleensä kuukauden tavoitteista jää helposti puolet tekemättä, tapanani kun on yliarvioida omat voimani ja ajankäyttöni, mutta nyt Marsin jumahtaminen omaan merkkiini taitaa viedä viestin paremmin perille.

Itseäni auttaa aina heinäkuussa maisemanvaihdos kotinurkista kauas Kainuun luonnonhelmaan. Matkalaukku on pakattu sekä henkisillä että astrologisilla oppailla, viihdekirjallisuutta ja jännäreitä unohtamatta. Tietokoneita ja ulkoisia kovalevyjä on kaksin kappalein - onhan minulla kaksi kättä ja silmääkin sekä turkasen monta projektia toteuttamista vailla! 

Varsinkin nyt mökillä on helppo ajatella, että työ ja vapaa-aika on tasapainossa. Kaikki asettamansa askareet voi tehdä kunnolla ja nautinnolla. Oli kyseessä sitten yhteiset siivoustalkoot, nokkaunet sateen ropistessa aitan kattoon, tai aivoja kuumentavat tietokonepuuhat, niin aina voi valita millä mielellä ne tekee. Ja jos kerta kokonaista kuusi planeettaa peruuttaa heinä-elokuussa, niin voi rauhassa itsekin välillä painaa jarrua, miettiä mitä tässä on tullut tehtyä ja kerätä voimia tuleviin koitoksiin. 

Eli vaikka Marsin ja muiden planeettojen perääntymisestä maalataan pysähtyneisyyden ja projektien takkuamisen uhkakuvaa, niin meillä voi viimein olla kunnolla aikaa miettiä mitä haluamme, mikä on tärkeää ja mikä on toteuttamisen arvoista. Sillä jos fundeeraukselle  ja tuuminnoille ei jää aikaa elämässä, niin tiedämmekö ollenkaan mihin suuntaan olemme menossa?

Nautinnollista, levollista ja tuumailevaa heinäkuuta! 

Missä tulee ihmisellä raja vastaan, että mitä sitä jaksaa ja ehtii saada aikaan? Tässä on itselläni suuret kuvitelmat lomailla, lukea vino pino kirjoja sekä vetää lonkkaa, mutta samalla viedä monia hankkeita eteenpäin, kuten vaikkapa leikkauspöydällä olevia fengshui-videoita. Näissä maisemissa ainakin voi tankata voimia ihan eri tavalla kuin kaupungissa!

Kosteus tiivistyy kasvien lehdille ja pintajännityksen avulla muodostaa kauniita jalokivimaisia pisaroita.
Kun kaukaiset planeetat peruuttavat, meilläkin on aikaa muodostaa niiden ohjaamina sisäistä viisautta ja kiteyttää se näkyviin asti. Tai siis sellainen on tarkoitus!