Villihevosen päivä

Tänään oli taas Hevosen päivä. Olen nyt ruvennut aktiivisemmin seuraamaan miltä eri eläinten ja elementtien päivät oikein energialtaan tuntuvat. Tässä päivässä oli oikein extra-potkua, kun Puu-Hevonen pisti pökkyä pesään. Eikä mikään ikuiseen kiikkuasentoon veistetty puuhevonen, vaan kiinalaisen astrologian elävää puuenergiaa leiskuva tulinen tamma.

Päivissä tosiaankin on eroja, aivan niin kuin kuukausi- ja vuosienergioissa. Välillä ei osaa sanoa juuta eikä jaata, että miltä tämä päivän energia nyt sitten oikein tuntui, mutta kyllä tämä kiivastahtinen ja -tunteinen hevosvetoinen päivä ihan siltä itseltään tuntui, oikein ravurilta, joka pistää vaan heti aamusta alkaen menemään ilman, että tarvitsee edes raippaa vilauttaa.

Hevonen on kiinalaisessa astrologiassa tulinen eläin, sillä sen ominaisenergia ja -laatu edustaa tulielementtiä, kesän, etelän ja kupeiden kuumuutta. Harva Hevonen on sellainen kaakki, että se vaan paikallaan seisoo ja tuijottaa kaukaisuuteen. Ei, kyllä sillä on agendalla monta hoidettavaa asiaa ja palava halu aloittaa jo. Jos ratsu lähtee alta, niin Hevospäivä voi tuoda yllätyksiä mukanaan!

Itse tunsin tänään tarvetta tehdä montaa asiaa, mieluiten kaikkia vähän yhtäaikaa, valtavalla sisäisellä voimalla. Tuntuu kuin olisin saanut enemmän aikaan kuin moneen viikkoon, eikä tekeminen tai sen aloittaminen todellakaan ollut ongelma. Vaikeampaa oli keskittyä yhteen tehtävään kerrallaan, kun niin moni idea vaati toteuttamistaan.

Päiväni itse asiassa alkoi heti suoraan veemäisissä fiiliksissä, sitten tipahti parin kyynelen verran miinukselle, kunnes minut avitettiin ylös ja tasapainoisempaan mielentilaan juuri oikealla mietelauseella, joka sai kaiken taas oikeaan perspektiiviin. Ei ihme, että omaa energiaa on vaikea pitää tasaisena, kun Hevonenkin välillä laukkaa, sitten ravaa, ylittää esteitä hiestä märkänä ja käy vielä pilttuussa kääntymässä.

Tulienergia voi olla arvaamatonta, ja jos sitä on liikaa, on aina riski, että se leviää käsistä. Minäkin meinasin hetken ajan tikahtua kiukkuuni, ellen peräti pyhään raivoon, kun byrokratia hieman nikotteli. Mutta sekin oli lopulta vain illuusiota, sillä kun vimmaisen vihanpuuskan keskellä pyysin asiaan mielessäni ratkaisua, niin seuraavaksi puhelin jo soikin ja minulle soitettiin asian tiimoilta. Pieni hetki vain, ja asia joka niin raivostutti, olikin jo sovittu ja hoidettu pois huolista. Lähetin kiitokset auttajilleni ja jatkoin huojentunein mielin päivän askareita.

Hevosen päivä sai minut myös ulkoisesti tulienergian piiriin. Aamulla tunsin vaistomaista tarvetta pukeutua täyspunaisiin, punaista kynsilakkaa ja korviksia myöten, ja ulos lähdin punaisella takilla ja kengillä, täynnä Hevosen tulta. Ja eihän sitä koskaan tiedä, koska joku uusi ja otollinen ori laukkaa kadulla vastaan, joten tehtäväni on olla aina valmis kohtalokkaisiin kohtaamisiin, tulipunaisiin.

Kovin kohtalokasta kohtaamista ei tänään tapahtunut, mutta kaveri kutsui luokseen thaihierontaan, uuden kurssin taitoja treenaamaan. Antauduin siis lattialle tämän kokovartalolla tehtävän hierontalajin vastaanottajaksi. Mieli rauhoittui, kun tunsi kuinka toinen koskettaa ja ohjaa omaa kehoa, käy läpi sen kiristyksiä. Vaikka maallinen vartaloni olisi ehkä halunnutkin antautua ihan erilaisiin syleilyihin Hevosen kiihkeydellä, niin minua varten oli tänään suunniteltu hengen ja kehon yhteistä virkistystä ja rauhoittumista. Otan sen siis vastaan, mitä kulloinkin on tarjolla ja mikä minun parhaakseni on.

Illalla olin keskittynyttä energiaa täynnä ja taas valmiina valloittamaan maailman. Hevosen päivä näytti tulisuutensa siinä, että vihaiset tunteet saivat mahdollisuuden tulla välillä ulos näyttämään naamaansa, että täällä me ollaan, vaikket meitä kovin usein huomioikaan. Ja heppaenergia opetti minulle myös, että vaikka draaman kaari nousee hetkellisesti ylös, niin tasoittuminen on mahdollista, kun vain luottaa siihen, että asiat järjestyvät. Ja niinhän ne tekivätkin, melkeinpä heti. Mieli seurasi sitten tyynesti perässä, nyt ihan kävely- ja talutusvauhtia, kesynä ponina.

Mikä parasta, tämän päivän henkisessä ravaamisessa ei vahingoitettu yhtään oikeaa elävää Hevosta.

Tulienergia sai tänään tunteet liekehtimään.
Vaikka meinasi hermo revetä, niin selvisin Hevosen päivästä voittajana maaliin asti.
 

Marsin kesäunet

Marsin perääntyminen alkoi virallisesti 26. kesäkuuta ja tätä iloa saamme kokea elokuun loppuun asti. Ennen kuin Mars kokonaan herää päiväuniltaan ja saa hörpättyä huiviinsa kunnon kofeiinitärskyt, ollaankin jo lokakuun alkupuolella. Miten käy sillä välin meidän ihmispoloisten, kun Mars ei ole energiaamme ja aloitekykyämme ylläpitämässä?

Kun Mars viimeksi peruutti kaksi vuotta sitten, keväällä 2016, koin sen todella raskaaksi ajanjaksoksi, jolloin ei jaksanut keskittyä mihinkään eikä pistää tikkua ristiin, rastista puhumattakaan. Siinä sivussa tietysti keho päätti alkaa sairastella, jotta lepokaudesta tulisi täydellinen pysähdys. Mitä nyt mahtaa olla luvassa? Omassa astrologisessa kartassani Mars nimenomaan on veturina viemässä koko konkkaronkkaa, eli Mars on aurinkomerkissäni Vesimiehessä.

Olen lukenut Marsin perääntymisestä viime aikoina syventäviä kirjoituksia puolesta ja vastaan. Joku taho on sitä mieltä, että nyt meininki hidastuu, jähmettyy ja energiatasot tippuvat huolestuttavan alhaalle, jolloin Mars-patukkaa nimenomaan tarvittaisiin nostamaan sokereita korkeammalle. Sokerihumalassa ainakin mieliala kohoaa.

Toinen puoli totuutta taas voi olla, että Marsin ohjaksissa oleva innostus, tarmo, energia ja toteuttamishalukkuus nimenomaan pakottavat nyt pitkäkestoiseen toimintaan. Jos elämässä ei aiemmin jokin asia ole onnistunut, niin nyt viimeistään Marsin peruutellessa on pantava se jengoilleen tai mietittävä kokonaan suunnanvaihtoa. Mitään uutta ja ihmeellistä ei kyllä kannata aloittaa, vaan nimenomaan keskittyä parantamaan aiempia projekteja ja suorituksia - ja samaa viestiä tarjoilee pian myös Merkurius pakitellessaan. Kun Mars on "kesäunilla", puolivillaisia ideoita ja toimintasuunnitelmia voi kypsytellä itsekin ajan kanssa.

Mars vetäytyy nyt Vesimiehen merkissä ja jatkaa sitten hidasteluaan Kauriissa. Koska myös Kauris on kartallani merkittävässä asemassa Vesimiehen kanssa, molemmat ihan siinä 1. ja 2. huoneessa, oman persoonan ja raha-asioiden ytimessä, niin en voi olla miettimättä, että nyt kyllä jysähtää suoraan meteori otsaan. Nyt suorastaan alleviivataan punakynällä sitä kuka oikein olen, millaisia valmiuksia minulle on suotu ja mitenkäs se neidin talouspuoli oikein kulkee.

Tämä keskikesähän on muutenkin mielenkiintoinen, sillä peräti 5-6 planeettaa peruuttelevat yhtä aikaa ja siihen joukkoon heitetään vielä muutama kuun- ja auringonpimennys, jotta tunnelmat saadaan kunnolla sekaisin. Taivaan kiihdytysajot ovat muuttuneet kosmiseksi peruutuskisaksi. Mahtaa olla hassun näköistä, kun ei mennäkään kilpaa eteenpäin ohituskaistalla vaan katsotaan peräpeiliin peruutusvaihde pykälässä ja valot sammuksissa. On kuin huvipuiston autoradalla kuvattua filmiä näytettäisiin takaperin. Auts, nyt tuli kolari.

Oma kokemukseni Marsin peruuttelusta tällä kertaa on onneksi erilainen kuin kaksi vuotta sitten. Tiedostan kyllä, että tälle kesälle ei ehkä kannattaisi kasata niin paljon tekemättömiä tai keskeneräisiä tehtäviä, ettei jää niiden jyräämäksi, mutta koska olen tehtävälistani ylös kirjoittanut ja tärkeysjärjestykseen numeroinut, niin päättäväisyys toteuttaa asiat on nostanut päätään. Katsotaanpa piruuttaan, saanko kaiken tehtyä! Ei se Mars nyt täysin unenpöpperössä tunnu kohdallani olevan, kun vielä liikkuu evät enkä ole aivan kanttuvei.

Tärkeintä tuntuu olevan se vakaa aikomus, että saan sekä lomailtua että toimitettua asiani kunnialla. Yleensä kuukauden tavoitteista jää helposti puolet tekemättä, tapanani kun on yliarvioida omat voimani ja ajankäyttöni, mutta nyt Marsin jumahtaminen omaan merkkiini taitaa viedä viestin paremmin perille.

Itseäni auttaa aina heinäkuussa maisemanvaihdos kotinurkista kauas Kainuun luonnonhelmaan. Matkalaukku on pakattu sekä henkisillä että astrologisilla oppailla, viihdekirjallisuutta ja jännäreitä unohtamatta. Tietokoneita ja ulkoisia kovalevyjä on kaksin kappalein - onhan minulla kaksi kättä ja silmääkin sekä turkasen monta projektia toteuttamista vailla! 

Varsinkin nyt mökillä on helppo ajatella, että työ ja vapaa-aika on tasapainossa. Kaikki asettamansa askareet voi tehdä kunnolla ja nautinnolla. Oli kyseessä sitten yhteiset siivoustalkoot, nokkaunet sateen ropistessa aitan kattoon, tai aivoja kuumentavat tietokonepuuhat, niin aina voi valita millä mielellä ne tekee. Ja jos kerta kokonaista kuusi planeettaa peruuttaa heinä-elokuussa, niin voi rauhassa itsekin välillä painaa jarrua, miettiä mitä tässä on tullut tehtyä ja kerätä voimia tuleviin koitoksiin. 

Eli vaikka Marsin ja muiden planeettojen perääntymisestä maalataan pysähtyneisyyden ja projektien takkuamisen uhkakuvaa, niin meillä voi viimein olla kunnolla aikaa miettiä mitä haluamme, mikä on tärkeää ja mikä on toteuttamisen arvoista. Sillä jos fundeeraukselle  ja tuuminnoille ei jää aikaa elämässä, niin tiedämmekö ollenkaan mihin suuntaan olemme menossa?

Nautinnollista, levollista ja tuumailevaa heinäkuuta! 

Missä tulee ihmisellä raja vastaan, että mitä sitä jaksaa ja ehtii saada aikaan? Tässä on itselläni suuret kuvitelmat lomailla, lukea vino pino kirjoja sekä vetää lonkkaa, mutta samalla viedä monia hankkeita eteenpäin, kuten vaikkapa leikkauspöydällä olevia fengshui-videoita. Näissä maisemissa ainakin voi tankata voimia ihan eri tavalla kuin kaupungissa!

Kosteus tiivistyy kasvien lehdille ja pintajännityksen avulla muodostaa kauniita jalokivimaisia pisaroita.
Kun kaukaiset planeetat peruuttavat, meilläkin on aikaa muodostaa niiden ohjaamina sisäistä viisautta ja kiteyttää se näkyviin asti. Tai siis sellainen on tarkoitus!