Kommunikaatio avaa isotkin solmut

En ole koskaan ollut erityisen kova puhumaan, sillä suomalaisena tunnistan kyllä, miten paljon hiljaisuus puhuu. Sen sijaan olen aina ollut innostunut mahdollisuudesta ilmaista itseäni sanoin, pistämällä niitä paperille.

Astrologisesti Merkurius, kommunikoinnin planeetta, on minulla kakkoshuoneessa, siinä Auringon kyljessä Marsin kera. Kakkoshuone kuvaa omaa arvomaailmaa, sitä minkä takana vahvasti seisoo. Vesimiesarsenaalini on siis täynnä tarvetta sanoa, ja sanoa painokkaasti niin, että viesti menee perille asti. Soturimaisen energian planeetta Mars tuuppaa viestejäni kohti päivänvaloa. Kun sanon, haluan pysyä sanojeni mittaisena.

Maaliskuinen Merkuriuksen perääntyminen Kaloissa on ollut minulle kamalaa ja ihanaa aikaa. On ollut paljon tarvetta sanoa asioita henkilökohtaisesti, blogin lukijoiden silmiltä salassa. Mutta kun Mercury Retrograde iskee, niin meneekö viesti perille? Tuleeko viestiin vastausta? Vai puhaltaako vaan hiljaisuuden puhurit?

Olen, siis ajattelen. Ajattelen, siis kirjoitan. Yleensä kirjoituksille kaipaa kuulijaa, sitä, että joku on paikalla ottamassa viestin vastaan. Vuorovaikutukseen tarvitaan kaksi ihmistä, jotka näkevät toisensa, tai ainakin nyökkäävät kirjallisesti. Kuulen ja näen, mitä sanot. Olinpa samaa mieltä kanssasi tai en. Tunnistan tarpeesi saada asiat sanottua, käsiteltyä.

Merkuriuksen perääntyminen sai minut kyllä sanomaan paljon, mutta tuntuu, että minua ei silti kuultu. Hiljaisuus tuntuu pahalta, kun puhutaan isoista asioista. Suorastaan megalomaanisen isoista asioista. Kuten siitä, että voisiko meistä joskus tulla jotain. Yhdessä.

Odotan Merkuriuksen palaamista taas tajuihinsa kuin kuuta nousevaa. Jospa se sitten osaisi taas puhua minulle, tai ainakin välittää viestinsä oikeaan osoitteeseen. En ole ajatusten tai tunteiden lukija, jos ajatuksia ei ilmaista, kirjoiteta ylös, tai lausuta ääneen.

Viileän analyyttisenä Vesimiehenä minusta tuntuu, että Kalojen energia on aivan liian tunteellista. Nyt on ollut Kalojen aikaa 20. helmikuuta lähtien, uusikuu löytyi Kaloista ja tuntui, että hukun tunnemassojen alle. Vesimies ei nimestään huolimatta aina osaa kunnolla uida tai sukeltaa (minä en ainakaan osaa sukeltaa ilman, että pidän nenästä kiinni), vaan ilmamerkin edustajana se kaipaa happea. Sitä että ajatuksia tuuletetaan, sanotaan (=kirjoitetaan) se mikä mieltä painaa ja haistellaan uusia tuulia. Ilmamassojen osuessa aivojen kohdalle Vesimieskin virkistyy!

Merkuriuksen perääntyminen päättyy torstaina 28.3., mutta "varjoperiodi" jatkuu vielä 16.4. asti. Vasta sitten alkaa kenties irrota infoa, kun viestintuoja tokenee horroksestaan ja on saanut omat sävelensä selviksi? 

Minä tarvitsen aivojen tuuletusta, joten lähden ulos etsimään kevään merkkejä. Niitä tarjoavat eilen näkemäni ensimmäiset keltaiset krookukset ja pian eteen tuleva kesäaikaan siirtyminen.

Ehkä minunkin viestini vielä menee perille - ja kevättuuli tuo siihen vastauksen.

Kun Pohjolan perukoilla olevan Suomen myöhäinen kevät väsyttää, voi onneksi piipahtaa trooppisempiin keleihin kasvitieteelliseen puutarhaan. Silloin alkaa taas hymykin irrota...

Villihevosen päivä

Tänään oli taas Hevosen päivä. Olen nyt ruvennut aktiivisemmin seuraamaan miltä eri eläinten ja elementtien päivät oikein energialtaan tuntuvat. Tässä päivässä oli oikein extra-potkua, kun Puu-Hevonen pisti pökkyä pesään. Eikä mikään ikuiseen kiikkuasentoon veistetty puuhevonen, vaan kiinalaisen astrologian elävää puuenergiaa leiskuva tulinen tamma.

Päivissä tosiaankin on eroja, aivan niin kuin kuukausi- ja vuosienergioissa. Välillä ei osaa sanoa juuta eikä jaata, että miltä tämä päivän energia nyt sitten oikein tuntui, mutta kyllä tämä kiivastahtinen ja -tunteinen hevosvetoinen päivä ihan siltä itseltään tuntui, oikein ravurilta, joka pistää vaan heti aamusta alkaen menemään ilman, että tarvitsee edes raippaa vilauttaa.

Hevonen on kiinalaisessa astrologiassa tulinen eläin, sillä sen ominaisenergia ja -laatu edustaa tulielementtiä, kesän, etelän ja kupeiden kuumuutta. Harva Hevonen on sellainen kaakki, että se vaan paikallaan seisoo ja tuijottaa kaukaisuuteen. Ei, kyllä sillä on agendalla monta hoidettavaa asiaa ja palava halu aloittaa jo. Jos ratsu lähtee alta, niin Hevospäivä voi tuoda yllätyksiä mukanaan!

Itse tunsin tänään tarvetta tehdä montaa asiaa, mieluiten kaikkia vähän yhtäaikaa, valtavalla sisäisellä voimalla. Tuntuu kuin olisin saanut enemmän aikaan kuin moneen viikkoon, eikä tekeminen tai sen aloittaminen todellakaan ollut ongelma. Vaikeampaa oli keskittyä yhteen tehtävään kerrallaan, kun niin moni idea vaati toteuttamistaan.

Päiväni itse asiassa alkoi heti suoraan veemäisissä fiiliksissä, sitten tipahti parin kyynelen verran miinukselle, kunnes minut avitettiin ylös ja tasapainoisempaan mielentilaan juuri oikealla mietelauseella, joka sai kaiken taas oikeaan perspektiiviin. Ei ihme, että omaa energiaa on vaikea pitää tasaisena, kun Hevonenkin välillä laukkaa, sitten ravaa, ylittää esteitä hiestä märkänä ja käy vielä pilttuussa kääntymässä.

Tulienergia voi olla arvaamatonta, ja jos sitä on liikaa, on aina riski, että se leviää käsistä. Minäkin meinasin hetken ajan tikahtua kiukkuuni, ellen peräti pyhään raivoon, kun byrokratia hieman nikotteli. Mutta sekin oli lopulta vain illuusiota, sillä kun vimmaisen vihanpuuskan keskellä pyysin asiaan mielessäni ratkaisua, niin seuraavaksi puhelin jo soikin ja minulle soitettiin asian tiimoilta. Pieni hetki vain, ja asia joka niin raivostutti, olikin jo sovittu ja hoidettu pois huolista. Lähetin kiitokset auttajilleni ja jatkoin huojentunein mielin päivän askareita.

Hevosen päivä sai minut myös ulkoisesti tulienergian piiriin. Aamulla tunsin vaistomaista tarvetta pukeutua täyspunaisiin, punaista kynsilakkaa ja korviksia myöten, ja ulos lähdin punaisella takilla ja kengillä, täynnä Hevosen tulta. Ja eihän sitä koskaan tiedä, koska joku uusi ja otollinen ori laukkaa kadulla vastaan, joten tehtäväni on olla aina valmis kohtalokkaisiin kohtaamisiin, tulipunaisiin.

Kovin kohtalokasta kohtaamista ei tänään tapahtunut, mutta kaveri kutsui luokseen thaihierontaan, uuden kurssin taitoja treenaamaan. Antauduin siis lattialle tämän kokovartalolla tehtävän hierontalajin vastaanottajaksi. Mieli rauhoittui, kun tunsi kuinka toinen koskettaa ja ohjaa omaa kehoa, käy läpi sen kiristyksiä. Vaikka maallinen vartaloni olisi ehkä halunnutkin antautua ihan erilaisiin syleilyihin Hevosen kiihkeydellä, niin minua varten oli tänään suunniteltu hengen ja kehon yhteistä virkistystä ja rauhoittumista. Otan sen siis vastaan, mitä kulloinkin on tarjolla ja mikä minun parhaakseni on.

Illalla olin keskittynyttä energiaa täynnä ja taas valmiina valloittamaan maailman. Hevosen päivä näytti tulisuutensa siinä, että vihaiset tunteet saivat mahdollisuuden tulla välillä ulos näyttämään naamaansa, että täällä me ollaan, vaikket meitä kovin usein huomioikaan. Ja heppaenergia opetti minulle myös, että vaikka draaman kaari nousee hetkellisesti ylös, niin tasoittuminen on mahdollista, kun vain luottaa siihen, että asiat järjestyvät. Ja niinhän ne tekivätkin, melkeinpä heti. Mieli seurasi sitten tyynesti perässä, nyt ihan kävely- ja talutusvauhtia, kesynä ponina.

Mikä parasta, tämän päivän henkisessä ravaamisessa ei vahingoitettu yhtään oikeaa elävää Hevosta.

Tulienergia sai tänään tunteet liekehtimään.
Vaikka meinasi hermo revetä, niin selvisin Hevosen päivästä voittajana maaliin asti.