Sivut

tiistai 28. marraskuuta 2017

Thanksgiving Day / Kiitollisuuden päivä

Jenkeissä osataan nuo kestohymyt, valkaistut hampaat ja hyvän päivän toivotukset. Siellä kaikilla menee automaattisesti hyvin, sillä Kuinka tänään hurisee? -kyselyyn ei voi vastata muuten kuin että menee ihan superisti tai suorastaan fantastisesti. Näin raportoi mieheni Amerikan matkalta palattuaan. Auta armias, jos erehdyt kertomaan suomalaisittain miten oikeasti menee. Silloin sinua katsotaan kummeksuen, jos et osaa kulttuurin pelisääntöjä. Meneeköhän kadulla asuvilla kodittomillakin muuten tosi upeasti, jos joku sitä heiltä kysyy? "Hi, how are you? - Fine, couldn't be better!"

Rapakon takana on myös keksitty kansan juhla, jollaista ei muualla maailmassa taida ollakaan, nimittäin Thanksgiving Day. Silloin lykätään kalkkuna uuniin, keräännytään perheen kera pöydän ääreen ja muistellaan kiitollisena kulunutta vuotta ja sen siunauksia. Kiitollisuutta herättää varmasti myös se, että juhla on aina torstaina, ja edessä on siis pitkä viikonloppu, jonka voi käyttää myös hillittömään shoppailuhurjasteluun Black Fridayn ja Cyber Mondayn ansiosta. 

Nyt viime viikon jälkeen viimeistään Suomessakin tiedetään, että mikä se Black Friday oikein on. Se on se päivä, kun säädetään varoituksen äänet päässä minimiin ja otetaan luottokortista oikein tukeva ote, sillä sitä tulee höylätä moneen otteeseen noiden parin päivän ajan. En tiedä termin Black Friday historiaa, mutta liittyyköhän se siihen, että menee tili miinukselle ja luottokortti joutuu mustalle listalle?

Suomessa ei ole juron kansanluonteen vuoksi ollut tapana paljoa kiitellä, joten meillä ei vietetä Kiitollisuuden päivää, ainakaan vielä. Itsenäisyyspäivänä on tapana kiitellä sotaveteraaneja, mutta nuoremmalle polvelle se ei ole niin selkeää, että mistä oikein on kyse. Siksi varmaan niitä talvisota-filmejä tehdään joka vuosi uudestaan, ihan varmuuden vuoksi, että varmasti osataan olla kiitollisia itsenäisyydestä ja sen vaatimista uhrauksista.

Kiitollisuuspäiväkirjat ovat olleet jonkin aikaa muoti-ilmiö samoin kuin aikuisten värityskirjat. Itsekin olen sellaista kiitollisuuspäiväkirjaa välillä pitänyt, mutta sitten se unohtuu taas. Ja ehkä onkin eri asia kirjoittaa vihkoon ylös kiitollisuuden aiheita kuin oikeasti tuntea kiitollisuutta. Jos mukana ei ole emootioita, niin tämäkin tehtävä tuntuu pelkältä pakkopullalta. Jaahas, taas pitäisi muistaa olla kiitollinen, vähän samalla tavalla kuin pitäisi muistaa meditoida tai venytellä. Eihän sitä koskaan muista. Nyt olenkin kirjannut itseni koko kevääksi sekä meditaatiokurssille että yinjoogaan (yangjoogaa ei ollut, muuten olisin mennyt sinne), jotta saisin nuo asiat hoidettua pois päiväjärjestyksestä, ainakin kerran viikossa.

Mutta se kiitollisuus. Kun herää aamulla väärässä mielentilassa (mistähän sekin johtuu? Aamuissa vaan on selkeitä eroja), pitäisi heti kääntää ajatukset nurinpäin, eli positiivisiksi. Joskus se onnistuu, aina ei. Toisinaan taas on heti aamusta hieno draivi päällä, eikä pienet takapakit juuri hetkauta, tai ei anna niiden hetkauttaa. Jonkinlainen maaginen tähtipöly säteilee hartioilla sellaisina päivinä. Ei kai se vaan hilsettä ole?

Tänään on perinteisen harmaa marraskuupäivä, sellainen lonkeronharmaa. Taivaalta satelee jotain märkää. Ei enää montaa tuntia, kun tulee jo pimeä. Eilen oli ihan samanlainen sadepäivä. Mutta eiliseen verrattuna tänään heräsin hyväntuulisena. Pöydälle oli ilmestynyt rahaa uutta pesutuvan avainta varten ja mies kävi kahvitunnilla tuomassa tuoreen ja lämpimän Taikinajuuren kanelipitkon kotiin. Sydäntä lämmitti ja iloitsin siitä, että ei tarvitse mennä tuonne ulos, vaan voin näpytellä konetta kotoa käsin, pullanmaku suussa. 

Kiitollisuus on kestävyyslaji, sitä pitää sitkeästi harjoitella, varsinkin jos ei ole valoisa hymyhuuli jo luonnostaan. Me Pohjolan yrmyt, auringon ja D-vitamiinin puutoksesta kärsivät, saamme vääntää naamaa hymyyn välillä ihan rautalangan avulla. Olen vakuuttunut, että auringon ja tulienergian puute tekee meistä tällaisia kuin olemme. Jotkut eivät jaksa talvella edes tervehtiä, kun pimeässä ei näe kuka vastaantulija mahtaa olla. Se ainakin selittäisi, miksi lämpimissä ja valoisissa Afrikan ja Aasian maissa ollaan perusonnellisia ja hyvin vähästä kiitollisia missä olosuhteissa tahansa, kun taas pohjoisen pallonpuoliskon hyväosaiset kärsivät masennuksesta oli osingon hinta tai palkkapussin sisältö mikä tahansa. Aurinko tekee onnelliseksi. Lämpö ja kiireettömyys tekevät onnelliseksi. Läheiset ihmissuhteet tekevät onnelliseksi. Siksi omassa seurassani viettämä pimeä marraskuu ei ollut helppo ja hyggeilytaitoni olivat kovalla koetuksella.

Viime päivinä olen alkanut dopata itseäni vitamiineilla talvea vastaan (suklaa lasketaan vitamiiniksi, eikö niin?) ja ajatellut, kuinka kiitollinen olen miehestäni. Siitä, että lentokone ei pudonnut Atlantin yllä vaan hän teki comebackin turvallisesti. Siitä, että hänen energiatasonsa nostaa minun energiaani. Siitä, että hänen mielestään minun intohimonkohteeni, kuten astrologia ja fengshui, eivät ole hömpötyksiä vaan ihan luonnollisia asioita. Siitä, että kun hänelle selvisi vaikkapa, että olen nousumerkiltäni Jousimies ja Kuuni on Kauriissa ja Venukseni Oinaassa, hän huudahti: "Aijaa! Ecco perché! No sehän selittääkin kaiken!" Ja niin se taitaa selittääkin.

Kiinalaisen astrologian mukaan minulla ei ole kartassani yhtään metallia, eli taustatukea elämässä. Mutta kuinka ollakaan, mieheni kiinalaisessa kartassa ei juuri muuta olekaan kuin metallia. Saan siis häneltä kaiken sen tuen mitä tarvitsen.

Sillä miten muuten pystyisin tekemään sitä mitä teen? Otetaan esimerkiksi vaikkapa nuo fengshui-videot. Päätin, että sellaisia täytyy ruveta tekemään ja kysyin mieheltäni voisiko hän kenties olla avuksi. Siitä on nyt kymmenisen kuukautta. Olemme filmanneet Prahassa, Helsingissä, Turussa, Venetsiassa ja muualla Italiassa. Aluksi meillä ei ollut muuta kuin kännykkä ja iPad. Sitten pikkuhiljaa alkoi teknisiä gizmoja ilmaantua: "hei, tilasin meille tällaisen pienen iRig-mikin". Seuraavaksi kuvanlaatu vaati ihan ehdottomasti stabilaattorin, eli vehkeen jonka avulla kuva ei tärise, vaikka käsi tärisisi. Sitten piti hankkia kännykkä, jossa on enemmän muistia, sekä kaksi jättikokoista ulkokovalevyä, jotta videoille riittää tallennustilaa. Seuraavaksi meni tietokonekin uusiksi, koska entinen ei jaksanut pyörittää valtavia videoaineistoja. Luulenpa, että jossain kohtaa saan käteeni sellaisen karvalakkia muistuttavan mikrofonin, jotka huvittivat minua suuresti lapsuudessani. En malta odottaa. Sitten voi hönkäillä ihan vapaasti mikkiin eikä p-kirjaimet pauku.

Videoprojekti veisi käytännössä kaiken ajan, jos sille antaisi koko käden. Veisi se helposti kaikki (miehen) rahatkin, kuten yllä kerrotusta kilpavarustelusta voi päätellä. Nyt olen tällä viikolla opetellut tekstittämään, mikä onkin hauska paluu haaveisiin yli 15 vuoden taakse, silloin halusin nimittäin tv-tekstittäjäksi. No, sitä ei koskaan tapahtunut, mutta tein silti lähes vuosikymmenen töitä käännöstoimistossa. Nyt voin kääntää ja tekstittää omia juttujani, omaan videooni. Vau. Se tekstitysunelma sitten kuitenkin toteutui, vaikkakin näin suurella viiveellä. Eikä sitäkään olisi tapahtunut, ellei mieheni olisi päättänyt, että tekstitys voisi olla hyvä lisä levittämään fengshui-sanomaa myös Suomen kielirajojen ulkopuolelle ja hankkinut koneeseen tekstitysohjelmistoa. Eli alahan naputella vain.

Kohta vaihdankin tämän tietokoneen toiseen ja jatkan Venetsian videomme tekstitystä. Enää uupuu noin 10 tunnin työ, sitten on valmista, sillä 10 minuutin tekstittämiseen kuluu noin 3-4 tuntia ja kyseessä on puolen tunnin ohjelma.

Sillä välin kun odottelet, että saan tekstityksen valmiiksi ja Venetsian videomme vihdoin julkaistaan YouTubessa, niin käy katsomassa mitä Fengshui Sampon -videokanavalla on jo julkaistu.

Linkki fengshui-videoihin

Kuten saatat huomata, ensimmäiset videot ovat teknisesti vähän karvalakkiversioita. Mutta kun ottaa huomioon, etten puoli vuotta sitten osannut tehdä minkään sortin videoeditointia, on saavutuksemme suorastaan huikea. Ja siitä kiitos kuuluu vain ja ainoastaan miehelleni, jota ilman projekti ei olisi koskaan lähtenyt ajatuksen tasoa pidemmälle lentoon. KIITOS.


Pakko se on myöntää: kaiken takana on mies. Tämän mekon ostin muuten erityisesti Venetsian matkaa varten, sillä mielestäni vaatetuksen tuli olla sävy sävyyn kaupungin kanssa.

Venetsian kuvausreissulla mentiin eteenpäin ex tempore-meiningillä, vaikka pää alaspäin. Kuvassa myös tuikitarpeellista videointivälineistöä.

Kun yksi patsastelee valokeilassa, niin jonkun on oltava taustalla tekemässä kuvaustyöt. Meillä tämä työnjako toimii hyvin.










lauantai 11. marraskuuta 2017

Unelmakartta: miten kävi?

Joku lukijoista saattaa muistaa, että tein tammikuussa 2017 elämäni ensimmäisen unelmakartan ja laitoin sen seinälle kirjoituspöydän yläpuolelle. Kohta alkaa tämäkin vuosi olla pulkassa, joten ehkä voisimme tarkastella tuliko unelmista totta.

Alkuperäinen kirjoitus täällä: Unelmakartalla unelmaelämää?

Kirjoitan tätä kotona pimeänä marraskuisena päivänä ja voin todeta, että New Yorkin matkahan todella toteutui. Mieheni on siis juuri tällä hetkellä maapallon toisella puolella New Yorkissa "and all I got is this lousy blog post..." Minulta on itse asiassa kysytty fiksu kysymys, että vaikuttavatko fengshui-muutokset ja tehosteet kotona kaikkiin perheenjäseniin vai pelkästään siihen, joka niitä laittelee, ja nyt olemme tämän kysymyksen ytimessä, eli vastauksessa. Kyllä, vaikuttaa kaikkiin perheenjäseniin. Ja nyt näköjään vaikutti enemmän muihin kuin minuun. Oletko kuulevinasi hieman katkeruutta äänessäni? Olisinko mieluummin aurinkoisessa, yang-energiaa kuhisevassa New York Cityssä vai täällä pimeässä yin-kolossani? Arvaa vaan.

Luin muutaman Wayne Dyerin kirjan oman potentiaalin ja unelmien toteuttamisesta tässä syksyllä putkeen ja hätkähdin erästä kohtaa erityisesti. Wayne oli sitä mieltä, että omista unelmista ei sitten hihkuta muille, muuten ne eivät toteudu. Siis mitä! Ja nyt vasta kerrot mulle.

Mieheni on harrastanut tätä koko ajan. Kun hänellä on jokin suunnitelma mielessä, jonka tietysti haluaa toteutuvan, hän ei kerro asiasta kenellekään, ei edes minulle. Toive ei muuten toteudu, jos siitä alkaa puhua, se ikään kuin vesittyy ja hiipuu. Toiset pääsevät sanomaan mielipiteensä, ehkä kritisoivat ja sellaista negatiivisuuttahan ei kukaan kaipaa herkille haaveille.

Itse kuvittelin, että unelmissa on sama juttu kuin tietokoneongelmissa: ensin yrität ratkaista omin voimin, mutta sillä sekunnilla kun pyydät apua, homma onkin korjaantunut: "No äsken se kyllä ei toiminut, mutta kiitos kun tulit katsomaan. Nyt pelittää taas!" Eli kun sanot ääneen mitä haluat, se alkaa kasvaa ja toteutua. Tämähän toimi oikein hyvin noin vuonna 2009, kun sanoin kaverilleni, että tänä vuonna olen päättänyt voittaa lotossa. Ja voitinkin. 50 euroa. Olisi pitänyt tarkentaa universumille, että millaiset summat minulla olivat mielessä. Ääneen sanominen kuitenkin tuntui auttavan.

Wayne veti maton altani ja osoitti, että mieheni metodi on vesitiivis. Sillä kukas siellä New Yorkissa nyt on? Minä, joka olen asiasta tehnyt huoneentauluja ja maininnut asiasta täällä blogissakin muutaman kerran, vai mieheni, joka ei asiasta puhunut, mutta hyvän tarjouksen osuessa kohdalle otti ja lähti (tulee se kyllä takaisinkin). 

Tällä hetkellä unelmakarttani on poistettu paikaltaan ja se makaa huoneen nurkassa, vähän niin kuin häpeämässä. Tarkoitus on kyllä uudistaa se ja luoda uutta puhtia unelmiin, mutta enpä taida niistä kyllä muille enää hehkutella. 3000 euron kuukausiansiot? Uusi täydellinen fengshui-koti? Oma työhuone? Onnistunut kehonkevennys? Matka Manhattanille? Menestystä työelämässä? Mikään ei ole masentavampaa kuin innokkaat unelmat, jotka eivät toteutuneet. Niihin on vaikea enää uskoa. Ja vankkumaton usko on se, jota nimenomaan tarvitaan.

Tällä viikolla olen elänyt känkkäränkkä-fiiliksissä. Mikään ei toteudu, mitään ei tapahdu, en saa itsestäni irti sitä mitä pitäisi. Ymmärrän paremmin kuin hyvin ihmisiä, jotka vaan eivät saa itseään miinuksen puolelta positiivisuuteen, vaikka muut kuinka sanovat, että ajattele positiivisesti niin elämäsi muuttuu. Unelmakarttani pilkkaa minua. 

Johtuuko se siitä, että nyt on marraskuu, vuoden synkimpiä aikoja? Pimeys tuntuu omassakin ytimessä. Tuntuu kuin kelloja olisi siirretty taaksepäin suoraan 80-luvulle asti ja Teuvo, maanteiden kuningas, ajaa taas kaarteesta ulos. On vaikea nostaa kone ilmaan, vaikka astrologisessa mielessä marraskuu on minulle vuoden paras kuukausi ja tästä lähtee se uusi nousu. Näkis vaan.

Herättäkää minut keväällä, kun aurinko taas paistaa. Sisäinen, biologinen karhuni on mennyt talviunille. Jospa se uneksisi paremmasta tulevaisuudesta ja viesti menisi tällä kertaa perille asti. Täytyy varmaan vääntää seuraava unelmakartta rautalangasta.


Turun Marraskuu vai Pariisin Kevät? Päivällä yhtä, illalla toista.






























PS: Unelmakartassani on toki myös asioita, jotka toteutuivat, olen nyt vain marraskuun sokaisema. Elin pariin otteeseen unelmaelämääni Italiassa sikäläisten sukulaisten luona ja sain julkaistua ensimmäisen tapettikokoelmani Kuvatapetin suosiollisella vaikutuksella. Ois varmaan taas pitänyt mainita maailmankaikkeudelle, että vois niistä tapeteista jotain rahaakin tienata...

Pitkäaikainen haaveeni tehdä fengshui-aiheisia videoita näki sekin päivänvalon amatööripohjalta ja tuntuu nyt ainoalta asialta, joka todella etenee. Tutustu vaikka tähän fengshui-haaveita sivuavaan haastatteluun, joka on kuvattu viime keväänä ja joka on vasta alkua toivottavasti pitkällä fengshui-video-taipaleellani:

Nina-Hannele Ruthin fengshui-haastattelu YouTubessa


Vuosi 2017 on ollut kaikin tavoin edellisiä parempi, mutta parantamisen varaa aina on. Niin kauan kuin on elämää, unelmat nostavat päätään. 2018, olen melkein valmis.

Next year, eh?

Sauna: suomalaista fengshuita

Saunapuhtaana perussuomalainen on tyytyväisimmillään (puolueesta riippumatta). Saunan lauteilla istuskellessa on aikaa tutkia paitsi omia ajatuksia, myös itse saunasta löytyviä elementtejä. Tulkaapa tänne löylyyn mukaan niin tarkastellaan saunaa vähän fengshuin näkökulmasta!

Tulielementti. Saunassa on lämpöä hohkava kiuas, joka parhaimmillaan lämmitetään puilla. Kiukaan luukun raoista loimuaa tulen liekit, jotka heittävät varjoja ympäri seiniä. Nyt ollaan jotenkin elämän peruskysymysten äärellä. Suomalaisissa saunoissa on entisaikaan synnytty ja luotu uutta elämää, sekä taisteltu kylmyydestä johtuvia kuolioita vastaan. Kun pimeimpään kaamosaikaan aurinko on muisto vain, meillä on kiukaan lämpö ja tuli lähellä. Olen kyllä kuullut suomalaisista, jotka eivät pidä saunomisesta, mutta heillä onkin sähkösaunat ja kaupungin mukavuudet lähellä. Tuolla tuimassa tunturissa mikään ei lämmitä yhtä kokonaisvaltaisesti kuin kokovartalosauna. Aamen.

Puuelementti. Onko saunaa, jota ei olisi rakennettu puusta? Puu kuuluu saunomiseen myös sähkösaunoissa, sillä jos sillä ei liekkejä ruokita, niin seinät on yleensä aina vuorattu puulla. Puun tuoksu ja tuntu ovat iso osa saunomista. Kannammepa sisälle vielä saunavastan tai -vihdan, juhannuksena ja jouluna ainakin. Saunassa siis tuoksuu puulle, suomalaiselle metsälle. Aah!

Metallielementti. Mikä tuo metallia saunaan? No kiulu ja kauha tietenkin. Ellet sitten ole niissäkin puun kannalla, tai peräti muovin. Kiuas ainakin on tehty metallista ja modernimmassa saunassa vesihanat. Ja äänimaailma, kiukaan sihahdus ja kiulun kolina, se on metallielementtiä. Sinulla saattaa myös olla metallinen saunajuomatölkki tykötarpeina janon varalta. Voimme siis kuitata, että metalliakin löytyy.

Vesielementti. Jos väität, että ilman vettä voisi saunassa peseytyä, niin enpä usko. Hiki vaan haisee, jos emme pääse kunnolla läträämään ja huuhtelemaan lämmön esiin houkuttelemia kehon toksiineja pois. Vesi on niin olennainen osa arkeamme, että vasta veden jakelun keskeytyminen tai oman pihakaivon kuivuminen tai mökkijärven sinilevääntyminen saa meidät arvostamaan sitä yli muiden. Vettä täynnä oleva kehomme pestään vedellä ja sisäinen puhdistuskin hoituu juomalla samaa ainetta. Eikä niitä löylyjäkään saa muuten heitettyä!

Maaelementti. Vanhoissa saunoissa voi olla vielä maalattia, jota peittää ohut levy. Vaikka nousemme ylemmille lauteille, saunassa saamme kosketuksen maaelementtiin paljaiden jalkojen kautta. Kiuaskivet tulevat nekin maaperästä ja antavat saunaan rouheaa maan energiaa. Lauteiden pitkät vaakalinjat ovat muodoltaan maata.

Eihän se fengshui niin vaikeaa tai kiinalaista ole. Muinaiset suomalaiset ovat eläneet aivan fengshuin periaatteiden mukaan. Ainakin saunassa.


Löydätkö kaikki elementit? Punainen rantasauna, puurakentaminen ja luonnon vihreys, metallinen kiulu ja oven haka, savusta mustunut ovenpieli ja kuumien löylyjen välillä vilvoittelu veden äärellä. Olisipa taas kesä!



lauantai 4. marraskuuta 2017

Metallin pitkä aikakausi

Olen äärettömän kiinnostunut fengshuin yhdestä osa-alueesta, lentävistä tähdistä. Tähtiä lentelee ovista ja ikkunoista, vuoden energioiden, talon rakennusajankohdan sekä meneillään olevien fengshui-aikakausien mukaan. Tuntuu, että perus-fengshuin säännöt pistetään kokonaan uusiksi, kun otetaan nämä lennokit mukaan laskuihin.

Osallistuin Kirsi Niemelän jatkokurssille tänä syksynä päästäkseni kunnolla lentävien tähtien tahtiin mukaan. Fengshuissa pelkästään kirjoja lukemalla ei kaikki tieto välttämättä avaudu kunnolla, vaan helpottaa kun kurssilla selitetään asiat juurta jaksain ja voi kysellä sielunsa kyllyydestä. 

Minäkin esitin tarkentavia kysymyksiä Kirsille eri menetelmien eroista, kun ei yksi setti lentäviä tähtiä vielä riitä, niitä kun onkin moneen eri lähtöön. Tiesin ennestään, että San Yuan keskittyy talon rakennusajankohtaan ja arpoo onnekkaat lottonumerot sen mukaan, mutta nyt otettiin haltuun uutta tekniikkaa, nimittäin Yen Hom -menetelmän mukaiset lentävät tähdet. San Yuaniin verrattuna Yen Homissa ei mietitä milloin talo on rakennettu, vaan siinä eletään koko ajan tätä päivää.

Yen Homin mukaan elämme nyt 9. aikakautta (kun San Yuanissa vietetään vielä 8. ajanjaksoa). Uusi Yen Hom -aikakausi alkoi vuoden 2017 alussa, kiinalaisen uuden vuoden tienoilla. Tätä 9. aikakautta kestää nyt sitten seuraavat 27 vuotta. Just det. Hienoa, että jotain muutosta on ilmassa, sillä se antaa toivoa paremmasta. Mutta mitä se käytännössä oikein merkitsee? 

Jos olet kärsimätön, kerron sen sulle heti. Sisustustrendi harmaa sopii kuin piste ii:n päälle, sillä tällä aikakaudella metallielementti käy melkein kaikkialle korjaukseksi. Jippii! Juuri kun maailman sisustustrendit osoittavat värien paluuta, ruskeaa, ruostetta, tummansinistä, sammalenvihreää ja murrettua roosaa, niin fengshui kääntääkin niille selkänsä ja sanoo, että eikun harmaata väriä vaan joka seinään. Tai peräti valkoista. Metallin muotoja pyöreitä kaaria ja itse metallia joka muodossa. Terästä, kuparia, kultaa... Ok, no ehkä pärjään tällä setillä. Kullitetaan vaan joka paikka. Juuri näin upean kullanväriseksi maalatun tehosteseinän, sopisikohan sellainen meillekin.

Miten olenkaan osannut ennakoida metallikauden saapumisen kun ryhdyin metallisoimaan ja hillitsemään kotiani jo pari vuotta sitten? Nyt tuntuu, että punaista tulielementtiä ei saa minnekään kotona lykättyä, kun se aina luo ongelmia ja aktivoi pahismaatähtiä, viitosta ja kakkosta. Punainen värihän on fengshuin yksi voimakkaimmista aktivaattoreista ja väärässä paikassa tekee kotona tuhojaan. Lisää siihen vielä vuosienergiat, joiden mukaan punainen väri ja tuli on tabu aina jossakin kodin kolkassa, niin kohta tässä ei uskalla kynttilöitäkään enää polttaa. 

Lentävät tähdet -analyysi tehdään jokaiseen kotiin erikseen fengshui-konsultoinnin yhteydessä. Silloin vasta saadaan selville, missä onnentähdet majailevat ja missä lymyilevät sairautta ja ikävyyksiä aiheuttavat ei-toivotut tähtivieraat. Tulkinta vaatii taitoa, mutta kummasti alkaa helpottaa, kun syyt vaikkapa sairausongelmille selviävät. Nyt tiedän kotini perusenergiat seuraavaksi 27 vuodeksi. Jokainen vuosi tuo omat mausteensa mukaan peliin, mutta se vain tekee fengshuin entistä mielenkiintoisemmaksi. Ei lopu fengshuin tutkiskelu ihan heti! 

Moni asia sai selvyyttä, kun katsoin asuntoni lentäviä tähtiä edellisellä aikakaudella, eli Yen Homin 8. ajanjaksolla (vuodet 1996-2016). Kotonani oli silloin huomattavasti huonommat tähtiyhdistelmät, mm. olohuoneen lempinurkkauksessani luoteessa oli tähtiyhdistelmä 5-2, joka on yksi pahimmista. Siinä kaksi pahistähteä yllyttää toisiaan oikein urakalla: Hei vitonen! Otetaanko matsi? Jos mä aiheutan kroonista kipua, niin mitäs sä teet? Viitonen: no mä kehitän puolestani jotain tosi katastrofaalista, kjäh kjäh, odotas vaan...

Koska en tajunnut, että kotini oli vallannut pahistähtien joukkue (toinen 2-5 pari löytyi keittiöstä, ooh la laa! Problems ahead!), niin tietysti sisustin mieliväreilläni. Eli oranssit verhot, keltainen nojatuoli ja fuksian värinen seinä sekä kynttilöitä talvikausina paljon. Eli aktivoin pahistähtiä oikein kunnolla tuli- ja maaenergialla. - Mitäs läksit, jehu. Sitä saa mitä tilaa. Jos sä niinku rupeet kaivamaan verta nenästä, niin kyllä täältä pesee!

Nyt kotoani ei löydy enää yhtään ainutta pinkkiä seinää, ei edes hennon roosaa. Mutta eipä löydy enää 2-5 / 5-2-tähtiyhdistelmiäkään. Se aikakausi on nyt NIIN ohi! Nyt sisustan niin kuin oikeat aikuiset, harmaalla ja valkoisella, jota piristän hieman mustalla ja kullalla. Onpa rajua. Jos joku minut värikkäänä sisustajana tuntenut kysyisi mistä tällainen outo värittömyys johtuu, niin joutuisin vaan nostamaan kädet ylös: minut muilutettiin. Fengshui ja lentävät tähdet paljasti, että on parempi olla vetämättä väriövereitä ja olla ärsyttämättä sairaustähtiä.

Olen fengshuin peruskursseillani kehottanut ihmisiä miettimään, että onko pelkkä valkoinen tai valko-musta-harmaa-sisustus nyt oikein fengshuin mukainen, sillä kaikki viisi elementtiä eivät ole läsnä tai ainakaan tasapainoa ei löydy, sillä jotkin elementit ovat yliedustettuina. Nyt joudun pyörtämään puheitani. Joo, kuule laita vaan tuo seinä harmaaksi, et sää mittää noilla väreillä tee. Hyvä se on tolleen värittömänä. Onneksi metallitrendi on nyt sisustuksessa ja muodissa vahva. Ja onneksi minulla on nyt lupa todellakin ostaa kaikki mikä kimaltaa kullanhohtoisena. License to go gold. Yes!

Katsotaanpa muuten mitä fengshui-kalenterini (Rinchart & Bauer, Feng Shui Diary & Almanac 2017, Year of the Fire Rooster) sanoo marraskuun 2017 fengshui-korjauksista:


  • Etelä: "...suppress conflicting energies with decorative elements made of Metal."
  • Lounas: "Put Metal here..."
  • Keskusta: "Avoid health problems by installing decorative metallic items in this area."
  • Länsi: "Use Metal element..."
  • Koillinen: "Remedy with Metal."
  • Pohjoinen: "Place Metal here to reduce the risk."
  • Luode: Put Metal here to keep unfavourable energy under control."

Kuten tästä voi päätellä, melkein minkä fengshuin lentäviin tähtiin liittyvän energiaongelman voi nyt siis korjata metallilla. Ja tällaista on luvassa lisää.

Metallin lisäksi puuelementti on sellainen, jota olen ryhtynyt tarkoituksella lisäämään, sillä kotonani on lievä maa-akseli, eli liikaa raskasta maataviistävää energiaa. Ilmankos on aina välillä vetämätön olo ja sänky on se paras paikka. Ajattelin nyt torpata maan vetovoiman puun pontevalla kasvuenergialla. Jospa se pistäisi minuunkin kunnon annoksen potkua. Olenkin viimeisen kuukauden aikana ostanut kotiini 11 uutta viherkasvia ja yhden pistänyt puoliksi. Jos se ei jossain ala näkyä, niin jo on kumma! Tuikkasin lisää puuta ympäristööni vielä vihreiden täsmätekstiilien muodossa, jotka on asetettu juuri oikeille ilmansuuntasektoreille.

Jokainen koti on omanlaisensa kokonaisuus, mutta eri fengshui-aikakausina samat tähtiyhdistelmät löytyvät kaikista kodeista. Jos pahimmat ja törttöilevimmät tähtivieraat löytyvät vessasta, jossa ne voi huuhdella pytystä alas ja ulko-ovella sen lisäksi koputtelee se kaikkein himotuin, kadehdituin ja hohdokkain tähtipari, sinulla on käynyt todellinen tuuri. Sellaista asuntoa älä päästä käsistäsi.

Fengshui-kartoitus omaan kotiin on aina rahallinen sijoitus, joka saattaa arveluttaa. Onko siitä jotain oikeaa hyötyä? Mitä mieskin sanoo? Meneekö koko sisustus uusiksi? Mutta jos minä olisin tajunnut sellaisen teettää tähän asuntoon muuttaessani 13 vuotta sitten, moni ikävä asia ja sairastuminen olisi saattanut jäädä väliin, kun olisin osannut laittaa kampoihin noille kotini sairaus- ja uhittelutähdille. Eli kodin fengshui-kartoitus todella kannattaa. Elämä on ihmeitä täynnä ja fengshui on yksi niistä! 

Keittiössä kimaltaa. Nämä kultaiset astiat tuottavat minulle suurta mielihyvää, vaikka en niitä juuri koskaan käytäkään. Valaisin taas paitsi valaisee, myös muistuttaa vaurausenergiasta - säästinhän sen ostaessani pitkän pennin!

Makuuhuoneen etelänurkassa sijaitseva työpisteeni sai uuden metallisemman lookin, eli paljon valkoista ja kultaa. Kolmiotapetti on omaa tuotantoani, jota voi ostaa Kuvatapetti.fi-verkkokaupasta ja skaalata isommaksi oman maun mukaan. Täplätapetti on Sandbergin mallipala ja vihko on matkamuisto Venetsian Biennaalista. Kultainen buddha tuntuu ylelliseltä ja nostaa mietteet materiasta henkisemmälle tasolle.

Sisäänkäynti sai uutta puhtia, kun ostin markettimatkalla uuden alennusmaton, josta löytyy metallin värit valkoinen ja harmaa. Kauppakassit laskettuani upea peikonlehti näytti niin kivalta eteisessä, että se sai jäädä siihen. Metalliruukku oli juuri sitä mitä lisäksi tarvittiin ja jotta eteisen ovissa ei mene sekaisin - niitä on peräti kuusi kappaletta - tärkeimpiin toimintoihin, eli uloskäyntiin ja vessaan, lisättiin kyltit (tai siis minä lisäsin. Mies ei vielä tiedä mitään "puuterihuoneesta").

Huomaatko muuten, miten yritän ohjata tuulitunneliani olohuoneeseen? Matto kohti olkkaria, sinne valopisteitä katsetta kääntämään, ja keittiön reitille "esteitä". Jospa se chi nyt viivähtäisi tovin pidempään!
Onhan tämä vähän väritöntä sisustamista, mutta näillä metallin valkoisilla ja harmailla mennään. Ensi vuonna, 2018, nuo punaiset tyynytkin pitää riisua pois, kun ikävämpi lentävä tähti tulee tuohon nojatuoliin notkumaan.
 
Lännen alueelle kotonani pitää lisätä metallin ohella myös vettä, joten siinäpä on oivallinen paikka tuolle suihkulähteelle sekä kuoseilleni, joissa sataa vettä. 

Ja kyllä kultamaljakkoon voi myös istuttaa kasvin. Eipähän tarvitse olla koko ajan leikkokukkia ostamassa.

Kullalla silattu vähän joka paikkaa. Onpa hyvä, että se on nyt muodissa, niin olen taas ajan hermolla! Kultainen lukulamppu tuli ostettua jo 90-luvulla Piispanristin Prismasta. Äidiltä saadut kynttilänjalat odottavat tyhjinä, kun ei tuossa etelän alueella nyt voi oikein tulta pitää, ties vaikka koituu vielä kuolemaksi - niin on arveluttavaa tuo vuotuisen 5-tähden energia. Minun luurankoni kuitenkin näyttää sille nenää ja tanssii kuin viimeistä päivää!

Jos ei hotsita istua työpöydän ääressä, niin on ainakin kauniit näkymät sängystä. Kirpputorilta eurolla löytynyt kultainen kynäteline jotenkin vaati lähteä mukaan. Kirjoitusenergiaa tehostamassa hohtava puolijalokivi.

Ja metallia voi olla jopa jalkarasvassa. Tosin toivottavasti ei kuitenkaan sisällössä, vaan pelkästään pakkauksessa. Mojitot voi nauttia myös jalkaterien kautta! Hyvä vinkki tipattomaan tammikuuhun.







perjantai 3. marraskuuta 2017

Yin ja yang – toisiinsa taotut

Olipa kerran Tao, joka yksin hallitsi taivaan kantta. Niin kauan kuin sen tajuntaan ei muuta mahtunut, se oli tyytyväinen omaan kaikkivoipaisuuteensa ja asioiden täydelliseen tilaan. 

Mutta kerran sen mieleen yhtäkkiä juolahti, että entä jos tässä olisi joku toinenkin ulottuvuus? Vähän jotain säpinää tähän ainaiseen rauhallisuuteen ja ikuisena jatkuvaan samanlaisuuteen. Tao fundeerasi asiaa aikansa ja tuli lopulta johtopäätökseen, että ei Mattia ilman Teppoa, eikä Sonnya ilman Cheriä. Niinpä se päätti jakautua kahdeksi yhtäläiseksi puoliskoksi, jotka eivät olleet olemassa ilman toisiaan. Niin syntyi dualismi ja duetot. Ja niin syntyi Yin ja Yang.

Yang oli maskuliininen, pitkä, kovaääninen ja uhmakas. Se takoi rintaansa kuin Tarzan ja uhmasi valloittavansa koko maan. Ennen kaikkea se halusi valloittaa Yinin, tuon pyöreän ja pehmeän hentoisen naispoven, joka vetäytyi kurviensa taakse. Sen hiljainen mystisyys sai Yangin villiksi. Mikä parasta, kilpakosijoita ei ollut. 

Mutta paratiisissa oli ongelma. Mitä enemmän Yang piti yllä miehistä uhoaan, kävi metsästysretkillä ja valloitti vuorennyppylöitä, sen tiiviimmin Yin pysyi kotona neljän seinän sisällä ja sulkeutui meditoimaan mieleensä. Ei nyt, se kuiskasi. Olen niin kovin väsynyt. Taidan vetäytyä pimeään luolaan vähän lepäämään.

Yang huolestui, mikä ei ollut sille tyypillistä, sillä se oli aina aurinkoinen oma itsensä, täynnä energiaa, kirkkautta ja optimismia. Sen miehinen testosteroni vaati sitä ratkaisemaan tämän ongelman ja mielellään heti. Vaikutti vaan siltä, että Yin oli pahasti masentunut, eikä pystynyt enää liikauttamaan eväänsäkään, lanteistaan puhumattakaan.

- Yin rakkaani, tuon sinulle vaikka kuun taivaalta ja vuoren laaksosta:
”Sä olet kuu, mä olen maa, sä olet maa, mä olen kuu. Rakennan sun sydämesi taloa, mä rakastan sua, enemmän kuin Jumalaa...”
-  Aha.
- No entäs ”River deep, mountain high, yeah, yeah, yeah…”
-  Unohda.
- ”Kaiken takana on nainen, joka ihanasti rakastaa, jota minä en voi vastustaa, hei kaikki nyt mä sanon sen, kaiken takana on nainen”
-  Next!
- “Sinä ja minä autiotalossa, sinä ja minä slummitalossa, sinä ja minä liikennevaloissa...”
-  Mitähän ne nekin on?

- Yin, teet minut hulluksi!
-  Kokeile valerianjuurta, se rauhoittaa.

Yang yritti vielä viimeistä serenadia herättääkseen vastakaikua Yinissä: 
”Minä olen joki, sinä olet meri sininen... Ja sua kohti alati virtaan, niin kuin vesi veteen vajoaa ... Tuuli myötäinen on ja aava aukeaa... Sinun luokses saavun niin kuin joki virtaa mereen valtaisaan... Ja sydämeni sykkii tahtiin aaltojen...”

Ei vastausta. Yin oli nukahtanut.

Yang ulvoi tuskasta ja potki kumipuun runkoa. Kaikki kaunis uhkasi murentua, sillä Yin oli niin apaattinen ja kasvoiltaankin kalpea, sillä auringonvalo ei yltänyt luolaan. Yangin kupeita poltti ja hän yritti vielä kerran, sillä hänen luonteeseensa ei kuulunut antaa periksi. Hän painoi kuumat huulensa Yinin viileää ihoa vasten ja silitti tämän hiuksia:

- Yin, teen vuoksesi mitä tahansa. Olet koko maailmani, tai ainakin puolet siitä, olet heikompi astiani. Emmekö voisi laittaa voimiamme yhteen ja olla sitä kautta kokonaisia ja voida paremmin molemmat? Tahdon vain olla sulle hyvin hellä. Tai raju, jos sitä haluat.

Yin otti Yangin sanat sydämeensä ja tutkiskeli niitä hiljaisuudessa. Pitkän ajan päästä hän lopulta myöntyi ja ojensi arasti kätensä. Yang tarttui siihen tiukasti eikä hukannut aikaa.

Ja niin Yin ja Yang kävivät yhteiseen pyörteiseen tanssiin, jossa toinen oli välillä päällä ja toinen alla. Yin tunsi sisällään palan Yangia ja Yang tunsi sydämessään Yinin olevan olennainen osa itseään. Ja kun heidän vastakkaiset energiansa yhtyivät, he eivät enää osanneet olla ilman toisiaan. Yin täydensi ja rauhoitti Yangin sykettä ja Yang antoi Yinille voimaa mennä eteenpäin joka päivä, joka tunti. Aikojen kuluessa he täyttivät koko maan jälkeläisillään ja jakoivat rakkauden ja harmonian sanomaa.


Ja niin oli fengshuin ydinajatus energian tasapainosta syntynyt ja alkanut levitä maailmaan. Nyt se saavutti sinutkin! 

Sen pituinen se.


PS: Lue marraskuun fengshui-blogihaasteen muut kirjoitukset yinistä ja yangista täältä:

house-of-riikka: Yin vs. Yang: kumpi sinä olet?

sarinpuutarhat.blogspot.fi: Kerrottu syklaami ja jinin aika