Sairaustähti aktivoituu Etelässä

Rotan vuotta on eletty tasan kuukausi, ja olen jo helisemässä sairaustähti kakkosen kanssa. Ei lupaa hyvää loppuvuodelle...

Tänä vuonna pelätty ja inha 2-tähti, sairaustähdeksi yleensä nimitetty fengshuin lentävä energia, löytyy etelän ilmansuuntasektorilta. Tämä on ikävä yhdistelmä, sillä etelässä majaileva tulienergia ruokkii 2-maatähteä. Se on kuin antaisi virukselle vapaat kädet, tuolla on vielä tervettä porukkaa, leviä ja täytä koko maa. Ja niinhän se tekee.

Minulla itselläni tilanne on vielä astetta vakavampi, sillä etelän sektorilta löytyy asunnon ulko-ovi ja ahkerasti käytetty eteinen. Joka kerta kun astun ovesta sisään tai ulos, sairaustähti herää kuin koira, joka odottaa omistajaansa. Se alkaa heiluttaa häntää, sitten jo ryntää vastaan.

Poistin eteisestä kaikki punaiset takit ja tekstiilit. Lakkasin käyttämästä etelän alueella olevaa työpistettä. Latasin alueelle kaksi suolavesikorjausta sekä pullokurpitsan 2-tähden energioita taltuttamaan. Tarvitseeko edes sanoa, että suolavesikipot tulvivat yli äyräidensä, sairausenergiaan ärhäkästi reagoiden?

Olen ollut pitkään harvinaisen terve. Nyt olen ihmetellyt, kun minusta tuli yhtäkkiä lonkkavaivainen vanhus, joka ei jaksa portaita nousta, kun lonkkiin sattuu. Niin, lonkat liittyvät 2-tähden mandaattiin, kuten myös koko naisen lantio, suolisto ja ruoansulatus. Seuraava vaivani liittyikin ruoansulatukseen. Minua alkoi nimittäin närästää, korventaa koko ruokatorven täydeltä. Edellisestä kerrasta saattaa hyvinkin olla se 9 vuotta, jolloin sairaustähti viimeksi asusteli asunnossani näillä main...

Nyt ymmärrän taas paremmin kuin hyvin, miksi fengshuissa kiinnitetään niin paljon huomiota niihin ikäviin asioihin, ja puhutaan sairaustähti kakkosesta ja katastrofitähti viitosesta, ja mihin ne juuri tänä vuonna asettuvat. Juuri siksi, että kun ne aktivoituvat, kenelläkään ei ole enää kivaa. Siinä vaiheessa on aivan sama, onko kotona "hyvät fengshuit" tai sopivanväriset sohvatyynyt ojossa, oikealla sektorilla.

Olen tehnyt sairaustähteä vastaan sen minkä voin, ja silti se on paha vastustaja. Ulko-ovea en voi siirtää, enkä ruveta kulkemaan tikkaita pitkin parvekkeen ovesta. Asian kanssa on vain elettävä. 

Metalli on se kikkakolmonen, jota melkein kaikkiin fengshui-vitsauksiin suositellaan. Mietin tässä, että vuoraisinko sisäänkäyntini vaikka foliolla, olisiko siinä tarpeeksi vastusta sairaustähdelle?

Olen aina sanonut, että vasta elävä elämä todistaa kodissa olevan energian ja miten se käyttäytyy. Olen toki kiitollinen, että vuoden lentävät tähdet näyttäytyvät minulle näin kirkkaasti. Mieluummin kyllä katselisin tähtiä siellä taivaalla, en kotonani verta nenästäni kaivamassa. Sillä se tästä nyt vielä puuttuisi...

Vuoden pahimmat taistelupukarit löytyvät idästä ja etelästä, nimittäin katastrofitähti 5 ja sairaustähti 2. Kolmas kova vastustaja on nyt pohjoisen puutähti 3, joka herättää aggressiot pohjoisen vettä hörpättyään. Kun nämä kolme kovaa tähteä tänä vuonna taltuttaa, onkin sitten jo rauha maassa. Se ei vaan aina ole niin helppoa kuin luulisi!

Ja keskustan leikkaava metallitähti 7, se vasta tapaus on...

Murusia

Syksyllä 2018 opin uuden termin. Opin mitä tarkoittaa ghostaus, tai suomalaisittain aaveilu. Se tarkoittaa sitä, että joku häviää langoilta, tekee katoamistempun. Joku sinulle todella tärkeä.

Puolitoista vuotta myöhemmin olen vihdoin sisäistänyt mitä tarkoittaa breadcrumbing, murujen heittäminen. Se tarkoittaa sitä, että joku antaa sinulle juuri sen verran huomiota, että pysyt kiinnostuneena, mutta samalla juuri niin vähän, ettei hän itse joudu tekemään mitään muutoksia elämässään. 

Mies murentaa sinulle leivästään pieniä siivuja, tai oikeastaan pienenpieniä murusia, heittää ne maahan sinun nokittaviksesi. Kas tässä, muruseni. Kiitollisena, nälkiintyneenä, ne noukit nokkaasi. Oi, se välittää, se syöttää minua täällä kylmässä maailmassa. Sydämesi lämpenee. Elät pienestä murusesta toiseen. Et oikein koskaan saa kylliksesi, mutta pysyt sentään jotenkin hengissä. Sinua ruokitaan rakkaudella, tai oikeammin nopealla vilauksella siitä. Saat sydämenkuvia, mutta ne ovat pelkkiä kuvia.

Minua on vuoronperään palvottu, sitten minusta on taas luovuttu. Minut on tiputettu lujaa alas kuvitelmistani, sitten taas nostettu ylös. Sillä vaikka kuinka toinen osapuoli on onnettomasti naimisissa, ei silti ilmeisesti niin onnettomasti, että siitä poiskaan lähtisi. Vaimohan saattaisi uudemman kerran hermostua ja oikeasti toteuttaa uhkauksensa riistää lasten hengen. Vaimohan saattaisi jatkaa vuosikausia jatkunutta henkistä väkivaltaansa ja taas uhata päästää itsensä päiviltä, jos ero tulee. 

Mitä tekee mies siinä tilanteessa? Mies jatkaa. Jatkaa avioliittoaan, jatkaa sen ulkopuolista ghostaamista ja murustelua. Jatkaa tuon kaukaisen unelmien naisen idealisoimista, yhteisestä tulevaisuudesta haaveilua ja karun todellisuutensa pakenemista. Jatkaa vankisellissään istumista, hirttosilmukkansa kaulaan asettelemista. Ja tekee sen, lasten vuoksi. "Ei tehdä tästä elämää suurempaa. Ei kukaan vielä ole kuollut." Mutta minä olen, sisältä.

Minä, Unelmien Nainen, näen hänet ensin kaksi kertaa vuodessa. Seuraavana vuonna näen hänet taas kaksi kertaa vuodessa. En tiedä minkäkokoisia rakkaudenmurusia sitä pitäisi saada, että sillä selviäisi hengissä. Voisi jopa sanoa, että nyt olen lopulta nääntynyt nälkään. Nyt olen rakkaudenjanooni tukehtumassa, sillä viimeinen muru meni väärään kurkkuun.

Nyt on kokonaan uusi vuosikymmen, on kokonaan uusi vuosi, on tilaisuus aloittaa taas alusta. Mutta mikään muu ei ole muuttunut. Ei ghostaus, ei murustaminen. Ehkä vaimon uhkaukset ja kiristäminenkin ovat pysyneet samoina. En tiedä, minulle ei kerrota. Kaksoisliekkini, tiukassa istuva laastarini, alias Lentäjämies, on taas kadonnut, ghostannut itsensä ulos elämästäni. Vaikka rakastan, aina vaan rakastan, kuin omaa sieluani.

Kun herään syntymäpäiväni aamuna, aamuyöstä, päässäni alkaa soida Reino Nordinin biisi, Puhu vaan. Reino on tähänkin asti osannut sanoittaa meidän kahden tarinaa. Hän on suojellut meidän rakkauttamme, ymmärtänyt miltä se tuntuu. Taas Reino tietää:

Meiän pitäs puhuu,
Mut sä et enää kuuntele.
Niin tyhjältä tuntuu,
Mut suuret sanat ei sun suutas halkaise.
Ja mitä sä teet, joka päivä sä meet.
Kyl mä nään sen,
Et sä et enää tee mitään sen eteen,
Et meil olis huominen.

Haluut sä tosissas vai sanoks sä vaan ne sanat, jotka luulet mun haluavan sun sanovan.
Luulet sä tosiaan taas kerran mun uuden mahdollisuuden antavan.
Mä en kuule sun lauseitas enää en,
Tuu huutelee sun perään en,
Vuokses öisin herää en,
Mä en haluu sun sanojas enää.

Puhu vaan, puhu vaan, puhu vaan
Sä pelaat aikaa.
Sul ei oo rohkeutta sitä sanomaan,
Et aiot vaihtaa maisemaa.
Ja jos sä rakastat mua ni ne on teot jotka painaa.

Ehkä se on vaan niin,
Et me ei kuuluta toisillemme.
Ja vaan kyyneliin
Päättyy tää lempemme.
Sun sanat on enne
Sun sanat on enne
Mä en haluu sun sanojas
Mä en haluu sun sanojas

Älä enää koskaan sano...

Mä lupaan olla sun ja panostaa tähän täysillä.

...ellet todella tarkoita sitä. 
...ellet todella toteuta sitä.

Sillä lupaukset seuraavat meitä elämästä toiseen.

Muruset tarjoaa pixabay.com