Murusia

Syksyllä 2018 opin uuden termin. Opin mitä tarkoittaa ghostaus, tai suomalaisittain aaveilu. Se tarkoittaa sitä, että joku häviää langoilta, tekee katoamistempun. Joku sinulle todella tärkeä.

Puolitoista vuotta myöhemmin olen vihdoin sisäistänyt mitä tarkoittaa breadcrumbing, murujen heittäminen. Se tarkoittaa sitä, että joku antaa sinulle juuri sen verran huomiota, että pysyt kiinnostuneena, mutta samalla juuri niin vähän, ettei hän itse joudu tekemään mitään muutoksia elämässään. 

Mies murentaa sinulle leivästään pieniä siivuja, tai oikeastaan pienenpieniä murusia, heittää ne maahan sinun nokittaviksesi. Kas tässä, muruseni. Kiitollisena, nälkiintyneenä, ne noukit nokkaasi. Oi, se välittää, se syöttää minua täällä kylmässä maailmassa. Sydämesi lämpenee. Elät pienestä murusesta toiseen. Et oikein koskaan saa kylliksesi, mutta pysyt sentään jotenkin hengissä. Sinua ruokitaan rakkaudella, tai oikeammin nopealla vilauksella siitä. Saat sydämenkuvia, mutta ne ovat pelkkiä kuvia.

Minua on vuoronperään palvottu, sitten minusta on taas luovuttu. Minut on tiputettu lujaa alas kuvitelmistani, sitten taas nostettu ylös. Sillä vaikka kuinka toinen osapuoli on onnettomasti naimisissa, ei silti ilmeisesti niin onnettomasti, että siitä poiskaan lähtisi. Vaimohan saattaisi uudemman kerran hermostua ja oikeasti toteuttaa uhkauksensa riistää lasten hengen. Vaimohan saattaisi jatkaa vuosikausia jatkunutta henkistä väkivaltaansa ja taas uhata päästää itsensä päiviltä, jos ero tulee. 

Mitä tekee mies siinä tilanteessa? Mies jatkaa. Jatkaa avioliittoaan, jatkaa sen ulkopuolista ghostaamista ja murustelua. Jatkaa tuon kaukaisen unelmien naisen idealisoimista, yhteisestä tulevaisuudesta haaveilua ja karun todellisuutensa pakenemista. Jatkaa vankisellissään istumista, hirttosilmukkansa kaulaan asettelemista. Ja tekee sen, lasten vuoksi. "Ei tehdä tästä elämää suurempaa. Ei kukaan vielä ole kuollut." Mutta minä olen, sisältä.

Minä, Unelmien Nainen, näen hänet ensin kaksi kertaa vuodessa. Seuraavana vuonna näen hänet taas kaksi kertaa vuodessa. En tiedä minkäkokoisia rakkaudenmurusia sitä pitäisi saada, että sillä selviäisi hengissä. Voisi jopa sanoa, että nyt olen lopulta nääntynyt nälkään. Nyt olen rakkaudenjanooni tukehtumassa, sillä viimeinen muru meni väärään kurkkuun.

Nyt on kokonaan uusi vuosikymmen, on kokonaan uusi vuosi, on tilaisuus aloittaa taas alusta. Mutta mikään muu ei ole muuttunut. Ei ghostaus, ei murustaminen. Ehkä vaimon uhkaukset ja kiristäminenkin ovat pysyneet samoina. En tiedä, minulle ei kerrota. Kaksoisliekkini, tiukassa istuva laastarini, alias Lentäjämies, on taas kadonnut, ghostannut itsensä ulos elämästäni. Vaikka rakastan, aina vaan rakastan, kuin omaa sieluani.

Kun herään syntymäpäiväni aamuna, aamuyöstä, päässäni alkaa soida Reino Nordinin biisi, Puhu vaan. Reino on tähänkin asti osannut sanoittaa meidän kahden tarinaa. Hän on suojellut meidän rakkauttamme, ymmärtänyt miltä se tuntuu. Taas Reino tietää:

Meiän pitäs puhuu,
Mut sä et enää kuuntele.
Niin tyhjältä tuntuu,
Mut suuret sanat ei sun suutas halkaise.
Ja mitä sä teet, joka päivä sä meet.
Kyl mä nään sen,
Et sä et enää tee mitään sen eteen,
Et meil olis huominen.

Haluut sä tosissas vai sanoks sä vaan ne sanat, jotka luulet mun haluavan sun sanovan.
Luulet sä tosiaan taas kerran mun uuden mahdollisuuden antavan.
Mä en kuule sun lauseitas enää en,
Tuu huutelee sun perään en,
Vuokses öisin herää en,
Mä en haluu sun sanojas enää.

Puhu vaan, puhu vaan, puhu vaan
Sä pelaat aikaa.
Sul ei oo rohkeutta sitä sanomaan,
Et aiot vaihtaa maisemaa.
Ja jos sä rakastat mua ni ne on teot jotka painaa.

Ehkä se on vaan niin,
Et me ei kuuluta toisillemme.
Ja vaan kyyneliin
Päättyy tää lempemme.
Sun sanat on enne
Sun sanat on enne
Mä en haluu sun sanojas
Mä en haluu sun sanojas

Älä enää koskaan sano...

Mä lupaan olla sun ja panostaa tähän täysillä.

...ellet todella tarkoita sitä. 
...ellet todella toteuta sitä.

Sillä lupaukset seuraavat meitä elämästä toiseen.

Muruset tarjoaa pixabay.com

Kaksoisliekin polttama

Yksi parhaimmista - ja samalla pahimmista - asioista, joita olen tänä vuonna kokenut, on rakastuminen uudelleen synkimmällä erotuskan hetkellä. Se kaikki kävi niin äkkiä, etten ole vieläkään oikein tajunnut mitä tapahtui.

Uusi rakkaus auttoi minut jaloilleen, mutta samalla syöksi minut uudestaan polvilleen. Kuinka monta kertaa tässä onkaan noustava pystyyn? Varmaan niin kauan, kunnes opin sen mikä tämänkertainen oppiläksy on.

Ensin nimitin miestä laastariksi, sitten Hulluksi Rakkaudeksi (sillä siltä se tuntui), mutta pohjimmiltaan kyse oli kaiketi kaksoisliekistä. Rakkaudesta joka roihahti kuin bensatankki ja juuri raapaistu tulitikku.

Kaksoisliekki voi tarkoittaa menneen elämän rakkautta, joka löytyy uudelleen tässä elämässä. Se voi tarkoittaa yhtä sielua kahdessa kehossa, mikä kuulostaa todella pelottavalta.

Tai sitten kyseessä voi olla feikki-kaksoisliekki. Luulet vain, että nyt se syttyi eikä ikinä sammu.

Oli se mikä tahansa näistä, tai jokin muu variaatio, niin silti se tuntuu. Enemmän kuin mikään muu rakkaustarina aiemmin.

Menet hetkessä ihan sekaisin. Ei kulu kauaakaan, kun olet tunnustanut rakkautesi ja vetänyt esiin "muutetaan yhteen" ja "seuraan sinua maailman ääriin" -kortit pelipakastasi. Järkesi ja logiikkasi ovat lähteneet kaukaiselle lomamatkalle ja ostaneet vain menolipun. Jäljelle jää hurjasti hakkaava sydän, joka ei saa tarpeekseen. Ja ajatukset, joihin ei muuta mahdu.

Tällainen roihu ei syty yksipuolisena. Siihen tarvitaan kaksi yhtä hullua, sillä muuten polttoainetta ei riitä pitämään tulta elossa. 

Tällainen kaksoisliekki voi palaa yhden kirkkaan hetken ja sitten sammua yhtä nopeasti kuin alkoikin. Tai se voi palaa ja palata, kyteä, savuttaa ja sitten alkaa taas alusta liekehtimään.

Tein tutkimustyötä ja sain selville, että hyvin usein käy juuri niin kuin minulle kävi. Miesosapuoli ei yksinkertaisesti kestä sisältään löytyvää syvää tunteiden paloa eikä varsinkaan tiedä miten pitäisi suhtautua sen toisen suuriin tulisiin tunteisiin, ja pistää siksi kaikki luukut yhtäkkiä kiinni, jotta tuli tukahtuisi. 

Tälle on termikin englanniksi: twin flame runner. Kaksoisliekki lähtee karkuun ja lujaa, ja se on 99,9 prosenttisesti aina mies. Emotionaalinen lasti on liian tainnuttava eikä sitä pysty käsittelemään. Siksi esirippu laskeutuu, kaikki rakkauden puolesta taistelleet sotilaat ja hevoset kutsutaan takaisin linnoitukseen ja se teljetään pamahtaen kiinni, ettei omaa mielenrauhaa vavisuttava "vihollinen" enää pääse sisään. Noin, nyt on omat tunteet taas suojassa eivätkä maailmalla irrallaan ties mitä häviötä ja tuhoa rakkauden pelikentillä tehden.

Kaksoisliekkinaisen osaksi jää jäädä hevosten jalkoihin taistelutantereelle. Tai kuten kaksoisliekkiasiantuntija Lindy Cowling sen ilmaisi, on kuin tuhat rekkaa olisi ajanut sydämesi yli. Jäljelle jää tuskin edes märkää länttiä. Ja silti se kaksoisliekin tuli palaa, vaikket sitä tahtoisikaan. Tilanne on hyvin kuluttava.

Lindy Cowlingin mukaan jos kaksoisliekin osapuolet ovat tahoillaan parisuhteessa, he joko tyytyvät entiseen 3D-suhteeseen, joka nyt tuntuu aika lattealta, tai sitten he lopulta lähtevät kaksoisliekkinsä perään, 5D-tasolle, korkeampia energioita kohden. Kaikki eivät tähän kuitenkaan pysty, vaan jäävät entiseen, helppoon, tuttuun ja turvalliseen. Ihmismieli vaan on sellainen, vanhaan takertuva. Harvalla on voimaa todella uudistua.

Mitä siis tehdä, kun toinen on pelästyneenä lyönyt luukut kiinni ja toinen on saanut näpeilleen ja silti jäänyt epätietoisena tilanteeseen roikkumaan? Kuten katsomani videot kertovat, kaksoisliekkitilanteesta voi päästä eroon (sillä oman mielenrauhan kannalta on pakko). Ei ole totta, että välillänne on side, jota ei muka voi koskaan katkaista.

Aina voi valita. Sillä kaikkihan on vain tarinaa. Päänsisäistä. Ja sitä me voimme aina muuttaa. Ja koska Venus retrograde, eli astrologinen Venuksen perääntymisjakso, tuo kaiken tunnepuolen paskan nyt esiin, minäkin tarvitsen kunnon kuurauksen. Tolua, Vimiä ja Andy räjäyttää lian pois. Minä räjäytän tämän "rakkaudettoman ja tyhjän" rakkauden nyt pois. Sillä se vain satuttaa.

Ihan samalla tavalla kuin en voi säilyttää exän kamoja ikuisuuksiin kellarissani, en myöskään voi säilyttää täysin turhaa toivoa ajatuksissani.

Tuokaa sammutuspeite. Tuplana.

Ja jos sekään ei auta, kutsukaa palokunta ja tankillinen vettä. Sillä tämä liekki on saatava sammumaan, ennen kuin kärähdän lopullisesti.

Kuva: Chris Rhoads, Unsplash