Sairaustähti aktivoituu Etelässä

Rotan vuotta on eletty tasan kuukausi, ja olen jo helisemässä sairaustähti kakkosen kanssa. Ei lupaa hyvää loppuvuodelle...

Tänä vuonna pelätty ja inha 2-tähti, sairaustähdeksi yleensä nimitetty fengshuin lentävä energia, löytyy etelän ilmansuuntasektorilta. Tämä on ikävä yhdistelmä, sillä etelässä majaileva tulienergia ruokkii 2-maatähteä. Se on kuin antaisi virukselle vapaat kädet, tuolla on vielä tervettä porukkaa, leviä ja täytä koko maa. Ja niinhän se tekee.

Minulla itselläni tilanne on vielä astetta vakavampi, sillä etelän sektorilta löytyy asunnon ulko-ovi ja ahkerasti käytetty eteinen. Joka kerta kun astun ovesta sisään tai ulos, sairaustähti herää kuin koira, joka odottaa omistajaansa. Se alkaa heiluttaa häntää, sitten jo ryntää vastaan.

Poistin eteisestä kaikki punaiset takit ja tekstiilit. Lakkasin käyttämästä etelän alueella olevaa työpistettä. Latasin alueelle kaksi suolavesikorjausta sekä pullokurpitsan 2-tähden energioita taltuttamaan. Tarvitseeko edes sanoa, että suolavesikipot tulvivat yli äyräidensä, sairausenergiaan ärhäkästi reagoiden?

Olen ollut pitkään harvinaisen terve. Nyt olen ihmetellyt, kun minusta tuli yhtäkkiä lonkkavaivainen vanhus, joka ei jaksa portaita nousta, kun lonkkiin sattuu. Niin, lonkat liittyvät 2-tähden mandaattiin, kuten myös koko naisen lantio, suolisto ja ruoansulatus. Seuraava vaivani liittyikin ruoansulatukseen. Minua alkoi nimittäin närästää, korventaa koko ruokatorven täydeltä. Edellisestä kerrasta saattaa hyvinkin olla se 9 vuotta, jolloin sairaustähti viimeksi asusteli asunnossani näillä main...

Nyt ymmärrän taas paremmin kuin hyvin, miksi fengshuissa kiinnitetään niin paljon huomiota niihin ikäviin asioihin, ja puhutaan sairaustähti kakkosesta ja katastrofitähti viitosesta, ja mihin ne juuri tänä vuonna asettuvat. Juuri siksi, että kun ne aktivoituvat, kenelläkään ei ole enää kivaa. Siinä vaiheessa on aivan sama, onko kotona "hyvät fengshuit" tai sopivanväriset sohvatyynyt ojossa, oikealla sektorilla.

Olen tehnyt sairaustähteä vastaan sen minkä voin, ja silti se on paha vastustaja. Ulko-ovea en voi siirtää, enkä ruveta kulkemaan tikkaita pitkin parvekkeen ovesta. Asian kanssa on vain elettävä. 

Metalli on se kikkakolmonen, jota melkein kaikkiin fengshui-vitsauksiin suositellaan. Mietin tässä, että vuoraisinko sisäänkäyntini vaikka foliolla, olisiko siinä tarpeeksi vastusta sairaustähdelle?

Olen aina sanonut, että vasta elävä elämä todistaa kodissa olevan energian ja miten se käyttäytyy. Olen toki kiitollinen, että vuoden lentävät tähdet näyttäytyvät minulle näin kirkkaasti. Mieluummin kyllä katselisin tähtiä siellä taivaalla, en kotonani verta nenästäni kaivamassa. Sillä se tästä nyt vielä puuttuisi...

Vuoden pahimmat taistelupukarit löytyvät idästä ja etelästä, nimittäin katastrofitähti 5 ja sairaustähti 2. Kolmas kova vastustaja on nyt pohjoisen puutähti 3, joka herättää aggressiot pohjoisen vettä hörpättyään. Kun nämä kolme kovaa tähteä tänä vuonna taltuttaa, onkin sitten jo rauha maassa. Se ei vaan aina ole niin helppoa kuin luulisi!

Ja keskustan leikkaava metallitähti 7, se vasta tapaus on...

Päällepäsmäri

Syy miksi mieheni jätti minut alkaa selvitä nyt lähes kahden viikon mysteerin jälkeen. Mihin jäljet rakkauden sylttytehtaalla johtavat? Tietysti takaisin minuun.

Hän oli onneton Suomessa ja syy oli tietysti minun. Olenhan suomalainen.

Hän koki suomalaisen yhteiskunnan, työkulttuurin ja elämän kovin vaikeaksi. Ja minun takiani hän täällä ylipäätään oli. Syy on siis minun.

Työ oli raskasta, uuvuttavaa ja stressaavaa vuorotyötä, pitkiä päiviä, uhraukseen nähden vähän palkkaa. Ei yötyökorvauksia, ei sunnuntai- tai iltalisiä, ei terveydenhuoltoa, ei lomarahoja. Suomalaisen taksimiehen elämää siis. Koska hän teki tämän kaiken minun vuokseni, syy hänen sisäiseen onnettomuuteensa oli tietysti minun.

Kavereille ei jäänyt aikaa, kun aina piti olla töissä. Ja kun hän oli vapaalla, hän vain nukkui. Muut olivat silloin töissä, joten oli mahdotonta tavata ketään. Kenen syy? Minun.

En halunnut muuttaa Helsinkiin etsimään kultapataa sateenkaaren päästä, koska en uskonut sellaista sieltä löytäväni. Kenen syy? Ai niin minun. Ja niin se todella olikin.

Olin itsenäinen suomalainen nainen, Vesimies-aurinko, Jousimies-nousu, Kauris-kuu ja vaadin häneltä vähintään yhtä paljon kuin itseltäni. Siis liikaa. 

Kun minä opiskelin, hänen oli käytävä töissä. Kun minä olin masentunut ja työuupunut, hänen piti olla vahva. Vaikkei ollutkaan.

Mietin, että jos toinen kotona tuntee vuosikaudet syvää synkkyyttä, ahdistusta, terveysongelmia ja näköalattomuutta, tarttuuko se seiniin ja ilmapiiriin? Fengshuin mukaan varmasti tarttuukin. Onko se kuin epidemia, joka tarttuu siihen toiseen ja aiheuttaa tälle samat oireet? Sairastutinko minä hänet?

Ja kun minä aloin toipua, oliko se merkki hänelle alkaa oireilla, saada vihdoin olla vuorostaan heikko?

Tiedän sen itsekin kokeneena, että aina on helpompi syyttää toisia kuin itseään. Niin olen tehnyt, tosin en kovin hyvin tuloksin. Kun voin huonosti töissä, syytin työtaakkaa. Kun minulta vaadittiin mielestäni liikaa, syytin esimiehiä ja pomoja, asiakkaita ja hallitsematonta työtulvaa. Kun jouduin tekemään töitä omien arvojeni vastaisesti, syytin työpaikan moraalia. Ja kun sairastuin, sillä ei ollut mitään tekemistä minun itseni kanssa. Se kaikki vain tapahtui minulle. Sain rangaistukseni, epäreilun tietysti, karmalta, universumilta, kuka ties Jumalaltakin. Elämä pani minut lyttyyn, enkä mitään voinut. Paitsi elää sen läpi ja etsiä toipumista.

Viimeisin vuosi on ehkä ollut elämäni onnellisimpia, sillä olen ollut hilkulla saavuttaa sisäisen rauhan. Välillä olen levännyt siinä, uskonut, että on vain nyt, ja nyt olen turvassa, olen rauhassa, olen täydellinen tällaisenaan. Niin ajattelin silloinkin, kun mieheni sai sanottua, että on muuttamassa pois. Tunsin vahvasti, että tällä on jokin tarkoitus, joka vielä selviää minulle. Että tästä seuraa vain hyvää ja että voin olla rauhallinen. Surunkin keskellä.

No, se rauha on nyt toistaiseksi pyyhkäisty pois, ainakin pinnalta. Sillä minähän olen syyllinen mieheni pahaan oloon. Kun minut ja minun vaatimukseni poistetaan yhtälöstä, hän voi olla vapaa.

Mutta kukaan ei voi todella olla vapaa ennen kuin ottaa vastuun omasta hyvinvoinnistaan. Mieheni olisi voinut irtisanoutua ja jäädä sitten vaikka työttömäksi miettimään tulevaisuutensa ratkaisuja, kenties kouluttaa itsensä eri alalle, antaa ajatuksilleen ja elämälleen tilaa kehittyä. Hän olisi voinut hakea keskusteluapua tai terapiaa tai jäädä edes sairaslomalle jo vuosia sitten. Hän olisi voinut puhua minulle niistä puolista suhteessamme, jotka eivät hänen mielestään toimineet. Ja hän olisi voinut lähteä Italiaan, puhuen ensin rehellisesti kanssani siitä, että voisinko hänen vuokseen harkita muuttamista sinne myös, edes jonkun vuoden päästä. Olisin saattanut suostuakin, päätöstä rauhassa kypsyteltyäni.

Sen sijaan hän päätti, tai tunsi, että hänen onneton olonsa johtuu pohjimmiltaan minusta. Olen se pirttihirmu, joka vaatii rahaa joka kuukausi yhteisiin laskuihin ja asumisen kuluihin. Olen se päällepäsmäri, jonka asunnossa Suomessa eletään ja jonka toiveiden mukaan mennään. Olen se pallo jalassa, joka ei suostunut muuttamaan Italiaan anopin nurkkiin notkumaan. Enää toista kertaa.

Mutta olen myös se elämän tärkein ihminen. Se, joka jakaa arjen vastoinkäymiset ja hyvien uutisten ilonhetket. Olen se, joka ottaa sinut vastaan kylmän yövuoron jälkeen lämpimässä sängyssä ja halaa sinut uneen. Olen se, joka auttaa sinua tekemään muuttoilmoituksen ja osoitteenvaihdon viranomaisille ja irtisanomaan vakuutukset. Olen se, joka ymmärtää täysin miksi lähdet ja miksi et voi jäädä. Ja olen se, joka on rakastanut sinua omalla vaillinaisella tavallaan 16 vuotta, 11 kuukautta ja joitakuita päiviä päälle.

Itsensä kanssa on kaikkein vaikeinta elää, 
etenkin kun ei näe eteenpäin.

  

Aurinko pilkottaa horisontin takaa,
vaikkei vielä valaise koko polkua.
Elämään kuuluu myös pimeitä paikkoja.

Sairauskuukausi

Huh, olen niin iloinen, että on huhtikuu! Maaliskuu oli kohdallani yhtä matalalentoa nokka maata viistäen. Ikävämmän puoleiset tähdet, sairaustähti 2 kuukausienergiana ja kataströf-tähti 5 vuosienergiana olivat parkkeeranneet ulko-ovelleni. Kuukausi ehti hädin tuskin tulla horisonttiin, kun alkoi tapahtua terveysrintamalla kaikkea ikävää. Tuli moppaus-äksidentti, joka vei minut lopulta päivystykseen asti, kun hartiaseudun kivut vain yltyivät. Ei auttanut lääkkeet ja naprapaatillakin todettiin, että kultaseni, olet ihan jumissa, tämä ei helpolla laukea. Tuli migreeni, useamman kerran. Mitä enemmän oli tehtävää lautasella, sen enemmän piti sairastaa. Sairastamisesta tuli vähän niin kuin duunia, siihen meni kaikki päivät. Jos en ollut sairaslomalla, purin hammasta ja buranaa.

Eihän se siihen tietenkään jäänyt. Söin jotain sopimatonta (mystisesti kaikki alkoi itse leipomastani luomu-saaristolaisleivästä) ja oksentelin ja sain allergisen ihottuman koko kroppaan niin että olin lopulta kuin punainen paloauto. Alkoi vähän jo usko loppua, että tästä kuukaudesta koskaan ehjin nahoin selviydytään maaliin asti. Kamoon universumi, etkö pahempaan pysty?

Kaikkein oudointa oli se, että ihmiset, ihan täysin tuntemattomat bussipysäkilläkin, tulivat avautumaan minulle sairauksistaan. Tuntui, että kaikki jotka avasivat suunsa, saarnasivat vain pitkää sairaskertomusta. Taitaa todellakin olla, että se miltä tuntuu, heijastuu bumerangina takaisin maailmasta. Itse kuulin oman oloni suoraan toisten suusta.

Tämä mielestäni vain todistaa sen, että vaikka kuinka tässä fengshui-ihmisenä tietää olemassaolevat vaarat, ne voivat silti voimakkuudessaan tulla ihan nurkan takaa ja vetää kanveesiin. Otin ohjat omiin käsiini sen minkä pystyin ja vedin metallia ja puuta eteisen täyteen. Yrittäkääpä nyt käydä kimppuun, pahis-tähdet!

Huhtikuu ja fengshui-kuukausienergioiden vaihde tuli ja olinkin yllättäen taas terve. Ei kivistänyt enää päätä, hartiat asettuivat paikoilleen, samat ruoka-aineet eivät enää aiheuttaneet allergiaa. Huhtikuun puolivälissä uskalsin taas jo mopatakin eikä niska-hartia-lapasesta lähtenyt mikään tuskan parahdus. Hallelujaa, olen taas elossa! 

Tässä miltä suolakorjaukseni sairausenergian alueella luoteessa näyttää nyt. Vitosen alueella etelässä purkki pysyi siistinä, joten kokeilin siirtää sen luoteeseen, josta tänä vuonna löytyy mustanpuhuva 2-maatähti. Nyt suolaa on jo pöydällä ja sisällä olevien pennien ruostevesi on alkanut valua ulos. 

Sairausenergian alueelle suositellaan myös pullokurpitsaa, joka on tyhjennetty siemenistä ja kuivattu. Voitte googlata miltä sellainen näyttää, mutta oma pullokurpitsani näyttää hieman tyylitellymmältä. Punaiset kukat eivät kuitenkaan kuulu kuvaan, valkoiset kävisivät paremmin.

Niin, tuota se kakkostähden kuukausivisiitti etelässä ulko-ovella sitten teetti. Punainen varoituskolmio etelässä!