Energianvaihtoviikot

Joko olet huomannut muutoksen? Olemme pikkuhiljaa karistamassa Maa-Koiran kurimukset kannoiltamme ja ujuttautumassa Maa-Sian energiapiiriin. 5.2. alkaen saamme totutella kokonaan uudenlaiseen energiakattaukseen ja palaan siihen vielä tarkemmin lähempänä varsinaista ajankohtaa.

Itse sain taas todeta, että kun länsimainen vuosi vaihtuu, ei oma energiatasoni vielä ole kovinkaan korkealla. Tällä kertaa se oli matalin mahdollinen. Muistelin taaksepäin, että olen kokenut vuodenvaihdebluesia myös menneinä vuosina. Tammikuun pari ekaa viikkoa menevät vielä jonkinlaisessa kuopassa, kunnes vasta helmikuun, syntymäkuukauteni, kynnyksellä alkaa paremmin saada kiinni uudesta energiasta. Kun raketit räpsähtävät taivaalle ja huudetaan hyvää uuttavuotta, se ei vielä mitään muutosta tuo. Se muutos tehdään elämällä taas yksi vuosi läpi, jokainen päivä kerrallaan, parhaamme mukaan.

Kiinalaisen uudenvuoden osuessa kuukautta myöhempään, helmikuun alkuun, ollaan jo selvästi kirkkaamman energian puolella. Valoa on enemmän, ja kevättalven puuenergia alkaa pikkuhiljaa nousta. Ja toiveikkuus ja oma olo kohentuvat valon myötä. Siksi minulle kiinalainen vuodenvaihde tuo enemmän onnistumisen tunteita, enemmän sitä YES-fiilistä, että nyt aletaan mennä eikä vaan meinata. Ja mihin sopisikaan paremmin uudenvuodenlupaukset terveemmästä arjesta kuin helmikuuhun, josta löytyy laskiaispullat, runebergintortut, syntymäpäiväkakut, ystävänpäiväleivokset ja monet muut houkutukset. Helmikuu on aikamoista herkkua!

Ennen kuin napataan noista nameista kiinni ja humallutaan sokerileipurin tuotoksista, niin tutkitaan vielä hetki kuluvaa kuukautta. Tämä tammikuu 2019 on hyvin harvinaislaatuinen tapaus, ja tunnen sen nahoissani. Osittainen auringonpimennys ja uusikuu 5.-6.1. antoi alkusysäyksen jollekin suurelle, josta voi vasta aavistella, että mitä se on. 7.1. Venus siirtyi Jousimiehen merkkiin, ja jousimiesnousuisena tunsin muutoksen heti. Synkkyys, toivottomuus ja masennus alkoivat kaikota, ja virkosin ihmeellisesti, kuin hypnoosista heräten. Elämää sittenkin on, ja se taitaa vielä voittaa.

11.1. oli maaginen muutoksen päivä, jolloin asiat yhtäkkiä nytkähtivät vauhdilla eteenpäin. Se on myös numerologisesti merkittävä tapaus mestarinlukuineen, ja siihen osui Auringon ja Pluton yhtymä, omaa persoonaa ravisuttava muutospotentiaali.

Nyt odotan täysikuuta tulevana sunnuntaina ja sen mukanaan tuomaa kuunpimennystä. Kaikki se kaaos, joka alkoi puoli vuotta aiemmin, on saava päätöksensä ja palkkionsa, näin olen lukenut. Heinäkuiset eklipsit sekoittivat elämäni täysin, joten olisi aikakin saada siihen jo jotain järjestystä. Ottaisin mielenrauhani erittäin mielelläni takaisin, kiitosta vaan.

Olen myös oppinut tärkeän oppiläksyn elämästä, jonka tulen aina muistamaan. Vaikka taivaalla kuinka viuhuisivat planeetat, tähdet ja pimennot, niin oma aktiivisuus ja aloitteet painavat vaa'assa enemmän kuin mikään muu. Kun itse olet synkassa astrologisten ilmiöiden kanssa, hyödynnät ne ja isket juuri siihen sopivaan rakoon, etkä jää odottamaan, että tähtipölyä sataa suoraan syliisi, niin jotain voi oikeasti tapahtuakin.

Ei ole aina helppoa olla oman elämänsä sankari. Joskus sen viitan antaisi mieluummin jollekulle muulle. Ole sinä minulle elämäni sankari. 

Omaa vastuuta ei voi kuitenkaan välttää. Tässä se lepää harteillani, vastuu omasta onnellisuudesta, omista reaktioista, omista pärjäämismalleista.

Vuosi 2019 tulee olemaan jotain todella suurta, tunnen sen. Ihan jokaikinen horoskooppi ei sitä kenties etukäteen ennusta, mutta riittää kun tuntee muutoksen mahdollisuuden omassa vatsanpohjassa asti.

En ole aivan varma mistä oli kyse, kun meedioistunnossa minulle kerrottiin, että käyn parhaillaan läpi veden vihkimystä. Mutta minulla on siitä aavistus. Niin paljon on suolavettä virrannut näistä kyynelkanavista, että kyllä siitä vihkimaljaankin jo sisältöä saisi.

Ei mennyt vielä ole mennyttä, mutta sitä on kenties kevyempi kantaa nyt. Sillä minulla on Venuksen, Jupiterin, Marsin ja monen muun planeetan tuki, ystävien tuki ja koko kosmoksen hyvien voimien tuki takanani. 

Nyt on hyvä hetki vaihtaa omia energioita, sekä kotona että pään sisällä. Kotini olen jo puhdistanut, sillä energeettisesti herkkä ihminen sanoi kotonani käydessään, että olet putsannut energiat hyvin, entinen kumppanisi ei ole täällä enää.

Pään sisus kaipaa vielä vähän pientä laittoa, hienosäätöä ja kiillotusta. Mutta kuinka hieno siitä tuleekaan, kun työ on lopulta tehty. Kaiken sen vaivan ja hammastenkiristyksen arvoinen, varmasti. Suorastaan vedellä vihitty.

Toivotan sinullekin antoisia energianvaihtoviikkoja!

Jos et tee mitään muuta kotisi energioiden eteen, niin siivoa huolella ja osta silmäniloksi kukkia tai uusi viherkasvi. Sieltä se omakin energia lähtee nousemaan.

Jos ei muualla pääse päänsä sisältä pakoon, niin taidemuseossa ainakin. 111-taikapäivänä avarsin tajuntaani taiteella, ja kyllä siellä jokin ratas notkahti eteenpäin, kohti uutta ja tuntematonta.

Maailma muuttuu, eskoseni, ja itse on muututtava sen mukana. En usko, että luovun "rakkaussuklaasta" tänäkään vuonna, mutta aion ottaa selvää, mitä punaiset alusvaatteet tekevät makuuhuoneen energioille. Siis puhtaasti fengshuin nimissä tämäkin!

Marsin kesäunet

Marsin perääntyminen alkoi virallisesti 26. kesäkuuta ja tätä iloa saamme kokea elokuun loppuun asti. Ennen kuin Mars kokonaan herää päiväuniltaan ja saa hörpättyä huiviinsa kunnon kofeiinitärskyt, ollaankin jo lokakuun alkupuolella. Miten käy sillä välin meidän ihmispoloisten, kun Mars ei ole energiaamme ja aloitekykyämme ylläpitämässä?

Kun Mars viimeksi peruutti kaksi vuotta sitten, keväällä 2016, koin sen todella raskaaksi ajanjaksoksi, jolloin ei jaksanut keskittyä mihinkään eikä pistää tikkua ristiin, rastista puhumattakaan. Siinä sivussa tietysti keho päätti alkaa sairastella, jotta lepokaudesta tulisi täydellinen pysähdys. Mitä nyt mahtaa olla luvassa? Omassa astrologisessa kartassani Mars nimenomaan on veturina viemässä koko konkkaronkkaa, eli Mars on aurinkomerkissäni Vesimiehessä.

Olen lukenut Marsin perääntymisestä viime aikoina syventäviä kirjoituksia puolesta ja vastaan. Joku taho on sitä mieltä, että nyt meininki hidastuu, jähmettyy ja energiatasot tippuvat huolestuttavan alhaalle, jolloin Mars-patukkaa nimenomaan tarvittaisiin nostamaan sokereita korkeammalle. Sokerihumalassa ainakin mieliala kohoaa.

Toinen puoli totuutta taas voi olla, että Marsin ohjaksissa oleva innostus, tarmo, energia ja toteuttamishalukkuus nimenomaan pakottavat nyt pitkäkestoiseen toimintaan. Jos elämässä ei aiemmin jokin asia ole onnistunut, niin nyt viimeistään Marsin peruutellessa on pantava se jengoilleen tai mietittävä kokonaan suunnanvaihtoa. Mitään uutta ja ihmeellistä ei kyllä kannata aloittaa, vaan nimenomaan keskittyä parantamaan aiempia projekteja ja suorituksia - ja samaa viestiä tarjoilee pian myös Merkurius pakitellessaan. Kun Mars on "kesäunilla", puolivillaisia ideoita ja toimintasuunnitelmia voi kypsytellä itsekin ajan kanssa.

Mars vetäytyy nyt Vesimiehen merkissä ja jatkaa sitten hidasteluaan Kauriissa. Koska myös Kauris on kartallani merkittävässä asemassa Vesimiehen kanssa, molemmat ihan siinä 1. ja 2. huoneessa, oman persoonan ja raha-asioiden ytimessä, niin en voi olla miettimättä, että nyt kyllä jysähtää suoraan meteori otsaan. Nyt suorastaan alleviivataan punakynällä sitä kuka oikein olen, millaisia valmiuksia minulle on suotu ja mitenkäs se neidin talouspuoli oikein kulkee.

Tämä keskikesähän on muutenkin mielenkiintoinen, sillä peräti 5-6 planeettaa peruuttelevat yhtä aikaa ja siihen joukkoon heitetään vielä muutama kuun- ja auringonpimennys, jotta tunnelmat saadaan kunnolla sekaisin. Taivaan kiihdytysajot ovat muuttuneet kosmiseksi peruutuskisaksi. Mahtaa olla hassun näköistä, kun ei mennäkään kilpaa eteenpäin ohituskaistalla vaan katsotaan peräpeiliin peruutusvaihde pykälässä ja valot sammuksissa. On kuin huvipuiston autoradalla kuvattua filmiä näytettäisiin takaperin. Auts, nyt tuli kolari.

Oma kokemukseni Marsin peruuttelusta tällä kertaa on onneksi erilainen kuin kaksi vuotta sitten. Tiedostan kyllä, että tälle kesälle ei ehkä kannattaisi kasata niin paljon tekemättömiä tai keskeneräisiä tehtäviä, ettei jää niiden jyräämäksi, mutta koska olen tehtävälistani ylös kirjoittanut ja tärkeysjärjestykseen numeroinut, niin päättäväisyys toteuttaa asiat on nostanut päätään. Katsotaanpa piruuttaan, saanko kaiken tehtyä! Ei se Mars nyt täysin unenpöpperössä tunnu kohdallani olevan, kun vielä liikkuu evät enkä ole aivan kanttuvei.

Tärkeintä tuntuu olevan se vakaa aikomus, että saan sekä lomailtua että toimitettua asiani kunnialla. Yleensä kuukauden tavoitteista jää helposti puolet tekemättä, tapanani kun on yliarvioida omat voimani ja ajankäyttöni, mutta nyt Marsin jumahtaminen omaan merkkiini taitaa viedä viestin paremmin perille.

Itseäni auttaa aina heinäkuussa maisemanvaihdos kotinurkista kauas Kainuun luonnonhelmaan. Matkalaukku on pakattu sekä henkisillä että astrologisilla oppailla, viihdekirjallisuutta ja jännäreitä unohtamatta. Tietokoneita ja ulkoisia kovalevyjä on kaksin kappalein - onhan minulla kaksi kättä ja silmääkin sekä turkasen monta projektia toteuttamista vailla! 

Varsinkin nyt mökillä on helppo ajatella, että työ ja vapaa-aika on tasapainossa. Kaikki asettamansa askareet voi tehdä kunnolla ja nautinnolla. Oli kyseessä sitten yhteiset siivoustalkoot, nokkaunet sateen ropistessa aitan kattoon, tai aivoja kuumentavat tietokonepuuhat, niin aina voi valita millä mielellä ne tekee. Ja jos kerta kokonaista kuusi planeettaa peruuttaa heinä-elokuussa, niin voi rauhassa itsekin välillä painaa jarrua, miettiä mitä tässä on tullut tehtyä ja kerätä voimia tuleviin koitoksiin. 

Eli vaikka Marsin ja muiden planeettojen perääntymisestä maalataan pysähtyneisyyden ja projektien takkuamisen uhkakuvaa, niin meillä voi viimein olla kunnolla aikaa miettiä mitä haluamme, mikä on tärkeää ja mikä on toteuttamisen arvoista. Sillä jos fundeeraukselle  ja tuuminnoille ei jää aikaa elämässä, niin tiedämmekö ollenkaan mihin suuntaan olemme menossa?

Nautinnollista, levollista ja tuumailevaa heinäkuuta! 

Missä tulee ihmisellä raja vastaan, että mitä sitä jaksaa ja ehtii saada aikaan? Tässä on itselläni suuret kuvitelmat lomailla, lukea vino pino kirjoja sekä vetää lonkkaa, mutta samalla viedä monia hankkeita eteenpäin, kuten vaikkapa leikkauspöydällä olevia fengshui-videoita. Näissä maisemissa ainakin voi tankata voimia ihan eri tavalla kuin kaupungissa!

Kosteus tiivistyy kasvien lehdille ja pintajännityksen avulla muodostaa kauniita jalokivimaisia pisaroita.
Kun kaukaiset planeetat peruuttavat, meilläkin on aikaa muodostaa niiden ohjaamina sisäistä viisautta ja kiteyttää se näkyviin asti. Tai siis sellainen on tarkoitus!

Yin ja yang – toisiinsa taotut

Olipa kerran Tao, joka yksin hallitsi taivaan kantta. Niin kauan kuin sen tajuntaan ei muuta mahtunut, se oli tyytyväinen omaan kaikkivoipaisuuteensa ja asioiden täydelliseen tilaan. 

Mutta kerran sen mieleen yhtäkkiä juolahti, että entä jos tässä olisi joku toinenkin ulottuvuus? Vähän jotain säpinää tähän ainaiseen rauhallisuuteen ja ikuisena jatkuvaan samanlaisuuteen. Tao fundeerasi asiaa aikansa ja tuli lopulta johtopäätökseen, että ei Mattia ilman Teppoa, eikä Sonnya ilman Cheriä. Niinpä se päätti jakautua kahdeksi yhtäläiseksi puoliskoksi, jotka eivät olleet olemassa ilman toisiaan. Niin syntyi dualismi ja duetot. Ja niin syntyi Yin ja Yang.

Yang oli maskuliininen, pitkä, kovaääninen ja uhmakas. Se takoi rintaansa kuin Tarzan ja uhmasi valloittavansa koko maan. Ennen kaikkea se halusi valloittaa Yinin, tuon pyöreän ja pehmeän hentoisen naispoven, joka vetäytyi kurviensa taakse. Sen hiljainen mystisyys sai Yangin villiksi. Mikä parasta, kilpakosijoita ei ollut. 

Mutta paratiisissa oli ongelma. Mitä enemmän Yang piti yllä miehistä uhoaan, kävi metsästysretkillä ja valloitti vuorennyppylöitä, sen tiiviimmin Yin pysyi kotona neljän seinän sisällä ja sulkeutui meditoimaan mieleensä. Ei nyt, se kuiskasi. Olen niin kovin väsynyt. Taidan vetäytyä pimeään luolaan vähän lepäämään.

Yang huolestui, mikä ei ollut sille tyypillistä, sillä se oli aina aurinkoinen oma itsensä, täynnä energiaa, kirkkautta ja optimismia. Sen miehinen testosteroni vaati sitä ratkaisemaan tämän ongelman ja mielellään heti. Vaikutti vaan siltä, että Yin oli pahasti masentunut, eikä pystynyt enää liikauttamaan eväänsäkään, lanteistaan puhumattakaan.

- Yin rakkaani, tuon sinulle vaikka kuun taivaalta ja vuoren laaksosta:

”Sä olet kuu, mä olen maa, sä olet maa, mä olen kuu. Rakennan sun sydämesi taloa, mä rakastan sua, enemmän kuin Jumalaa...”

-  Aha.

- No entäs ”River deep, mountain high, yeah, yeah, yeah…”

-  Unohda.

- ”Kaiken takana on nainen, joka ihanasti rakastaa, jota minä en voi vastustaa, hei kaikki nyt mä sanon sen, kaiken takana on nainen”

-  Next!

- “Sinä ja minä autiotalossa, sinä ja minä slummitalossa, sinä ja minä liikennevaloissa...”

-  Mitähän ne nekin on?

- Yin, teet minut hulluksi!

-  Kokeile valerianjuurta, se rauhoittaa.

Yang yritti vielä viimeistä serenadia herättääkseen vastakaikua Yinissä: 

”Minä olen joki, sinä olet meri sininen... Ja sua kohti alati virtaan, niin kuin vesi veteen vajoaa ... Tuuli myötäinen on ja aava aukeaa... Sinun luokses saavun niin kuin joki virtaa mereen valtaisaan... Ja sydämeni sykkii tahtiin aaltojen...”

Ei vastausta. Yin oli nukahtanut.

Yang ulvoi tuskasta ja potki kumipuun runkoa. Kaikki kaunis uhkasi murentua, sillä Yin oli niin apaattinen ja kasvoiltaankin kalpea, sillä auringonvalo ei yltänyt luolaan. Yangin kupeita poltti ja hän yritti vielä kerran, sillä hänen luonteeseensa ei kuulunut antaa periksi. Hän painoi kuumat huulensa Yinin viileää ihoa vasten ja silitti tämän hiuksia:

- Yin, teen vuoksesi mitä tahansa. Olet koko maailmani, tai ainakin puolet siitä, olet heikompi astiani. Emmekö voisi laittaa voimiamme yhteen ja olla sitä kautta kokonaisia ja voida paremmin molemmat? Tahdon vain olla sulle hyvin hellä. Tai raju, jos sitä haluat.

Yin otti Yangin sanat sydämeensä ja tutkiskeli niitä hiljaisuudessa. Pitkän ajan päästä hän lopulta myöntyi ja ojensi arasti kätensä. Yang tarttui siihen tiukasti eikä hukannut aikaa.

Ja niin Yin ja Yang kävivät yhteiseen pyörteiseen tanssiin, jossa toinen oli välillä päällä ja toinen alla. Yin tunsi sisällään palan Yangia ja Yang tunsi sydämessään Yinin olevan olennainen osa itseään. Ja kun heidän vastakkaiset energiansa yhtyivät, he eivät enää osanneet olla ilman toisiaan. Yin täydensi ja rauhoitti Yangin sykettä ja Yang antoi Yinille voimaa mennä eteenpäin joka päivä, joka tunti. Aikojen kuluessa he täyttivät koko maan jälkeläisillään ja jakoivat rakkauden ja harmonian sanomaa.

Ja niin oli fengshuin ydinajatus energian tasapainosta syntynyt ja alkanut levitä maailmaan. Nyt se saavutti sinutkin! 

Sen pituinen se.

PS: Lue marraskuun fengshui-blogihaasteen muut kirjoitukset yinistä ja yangista täältä:

house-of-riikka: Yin vs. Yang: kumpi sinä olet?
sarinpuutarhat.blogspot.fi: Kerrottu syklaami ja jinin aika

Photo by Aarón Blanco Tejedor on Unsplash

Suomi yin, Italia yang

Minulta on usein kysytty, miksi en ole pakannut laukkujani ja muuttanut Italiaan. Lämmin ilmasto, suussasulava ruoka ja mitkä maisemat, verrattuna siihen pitkään, pimeään ja kylmään talveen, jonka kaikki tunnemme paremmin kuin hyvin ja joka on taas ihan nurkan takana. Ehkä joskus muutankin, kerran sitä jo yritinkin, mutta aika ei ollut kypsä, enkä minäkään (tai siis muutaman kuukauden kuluttua olin hyvinkin kypsä ja pakkasin laukkuni ja tulin takaisin). Sitäpaitsi pelkään paisuvani muodottomaksi tuolla herkkujen maassa.

Toistaiseksi suomalaisuuteni on sitä sorttia, että on mukavaa kun arki toimii kotimaassa totuttuun tapaan ja voin ummistaa osan silmistäni Italian epäkohdille. (Pidän silmät ummessa myös Suomen huonoille puolille, joten taidan tarvita valkoista keppiä.) Toiseen maahan muuttaessa epäkohdat hyökkäävät silmille ja niitä vastaan täytyy jotenkin reagoida.  

Suomeen jäämiseeni on monta syytä, mukavuudenhalu niistä suurimpana, mutta käytänkin tilaisuuden hyväksi ja vertaan Suomea ja Italiaa yinin ja yangin kannalta. Euroopan eri laitojen maat ja niiden asukkaat ja tavat kun ovat monessa suhteessa toistensa vastakohtia.

On helpointa aloittaa itsestäänselvyydestä, eli kylmyydestä ja kuumuudesta, valosta ja pimeästä. Kylmyys ja pimeys on yiniä, valoisuus ja lämpö yangia. Siinä missä Suomen valoisat yöt tasoittavat vaakaa, jottei olla pelkästään yinin puolella, Italian nopeasti pimenevät kuumat fööni-illat sisältävät nekin ripauksen yiniä kaikessa yangimaisuudessaan. Mutta perusasetelma on tietysti se, että Suomen yin-ilmasto jää Italian yang-kelien varjoon. Siksi me olemme tuulipukukansaa ja Italia muodin huipulla, kun kaikkea kaunista ei tarvitse piilottaa toppatakin ja sadehousujen alle.  

Suomi onkin introverttiydessään piiloutuvaa yin-sorttia, kun taas italialainen paistattelee mielellään valokeilassa ja haluaa, että muutkin näkevät hänen yang-valovoimaisuutensa. Eikä ihme, jos iho on kautta vuoden sopivasti ruskettunut ja hiusten leikkuu värjäyksineen maksaa 30 euroa. Sillä hinnalla suomalainen voi lähinnä piilottaa kalmanvaalean ihonsa ja itseleikatun ja -värjätyn tukkansa markettipipon alle. Mutta ei mennä hintavertailuihin sen enempää, sillä 80 sentin tuore suklaa-croissantti saa jo sydämeni itkemään verta enkä ehkä kestä enempää mihin euro riittää -vertailuja. Siinä missä Suomessa kukkaroni sisältö on yin (hiljainen, matala, pieni, vaatimaton), niin Italiassa se yltää rehvakasti korkealle, yangiin asti. 

Seuraavan yin/yang-vastaparin löydämme rannalta. Vaaleat, pohjoiseurooppalaiset auringonpalvojat makaavat rantahiekalla hievahtamatta, meren aaltoja kuunnellen, kuumuuden lamauttamana, kun taas vastakohtana on kilometritolkulla polttavan auringon alla kävelevä tummaihoinen ranta-raybanien kaupittelija. Ensinmainittu viileä ja vaaleaihoinen pohjoisen naisasukki on rantavalasmoodissaan yiniä, jälkimmäinen tumma mies kaikessa aktiivisuudessaan ja yritteliäisyydessään yangin ytimessä. Liike vs. lepo, aktiivisuus vs. passiivisuus, nainen vs. mies, vaalea vs. tumma, rikas vs. köyhä. Rannalla eriarvoisuus korostuu, mutta ilman yin-turistia yang-kaupustelija ei pärjäisi ja ilman kaupustelijaa turisti... niin. Ilman vertauskohdetta todelliseen köyhyyteen ja puurtamiseen turisti ei muistaisi kuinka etuoikeutettu onkaan, kun voi ottaa lennon ja matkata tuhansien kilometrien päähän rantalomalle. Kiitollisuus omasta osasta korostuu ja on muutenkin huomattavan paljon helpompaa auringon alla, varpaat hiekassa. 

Sen lisäksi, että Suomen kesä on aika kesysti yin verrattuna Italian kuumaan ja pitkään yang-aurinkoon, niin sama yin/yang-asetelma pätee sosiaaliseen elämään ja kaupunkien ja kylien katukuvaan. Pikkukaupungin sunnuntai-iltapäivä voi nimittäin olla hyvin erilainen kokemus Euroopan eri laidoilla. Vietin ohikulkumatkalla elokuussa hetken Jyväskylässä sunnuntai-iltapäivänä ja koko kaupunki vaikutti täysin kuolleelta, vaikka keskustassa oli kansainväliset markkinat. Asiakkaita vaan ei näkynyt missään. Ehkä kaikki olivat mökillä?  

Toscanalaiset pikkukaupungit ovat sen sijaan täynnä äksöniä pitkälle iltaan asti. Melkein aina on jotkut markkinat, festivaalit tai muut kokoontumiset. Ja vaikkei tapahtumia olisi, niin aina on hyvä hetki jäätelölle, jäätelöbaarit kun ovat auki klo 23 asti joka ilta. Mummot ja vaarit käyvät syömässä jäätelöä siinä missä lapsetkin. Suomessa kukaan ei ole ulkona iltakävelyllä siihen aikaan, jäätelökiskasta puhumattakaan, vaan hampaat on jo pesty ja peti kutsuu. Arki-iltoina suomalainen kaupunki on hiljainen, elämä on siirtynyt kotiin, kun taas samaan aikaan italialaiset elävät ja näyttäytyvät kaduilla. Ihmekö tuo, kun ulkona tarkenee mukavasti t-hihasillaan suurimman osan vuodesta. Ja ehkäpä viileä jäätelö on tarpeen lämpimässä ilmastossa, kun taas Suomessa tarvitaan jokin kuuma juoma. Yinin ja yangin tasapainoa siinäkin haetaan.

Otetaan puheeksi hiljaisuus. Suomessa voi vielä löytää täydellisen hiljaisuuden, kuuluu korkeintaan tuulen suhinaa puissa. Tämä onkin yksi matkailuvalttikorttimme, sillä japanilaiset eivät ota tätä uskoakseen ja tulevat meidän metsiimme asti kuullakseen - ei mitään. Italiassa hiljaisuuteen liittyy aina jotain pientä taustamelua: liikenteen äänet kaukaisuudessa, kukon riehakas kieunta, päivä- ja yökaskaiden tsikitys, autojen varoitustorvet vuoriston kiemurateillä, meren kohina rannikolla, junan kolina kiskoilla. Suomalainen hiljaisuus on parhaimmillaan täyttä yiniä ja italialainen hiljaisuus on siihen verrattuna aktiivista yangia.

Ja kun ei ole hiljaista italialaiseen tapaan, niin silloin on ÄÄNEKÄSTÄ! Kävin hiljattain paikallisessa BricoIo-rautakaupassa ja koin aikamoisen ilmestyksen. Mikä äänekäs kauppa! Jokaisen hyllyn päässä pälpätti minitelkkari, joka kertoi shopping tv -tyyliin tämän ja tämän tuotteen erinomaisuudesta. Seisoin jonkun aikaa kohdassa, johon kuului noin 10 eri hyllyvälin telkkarit, kaikissa tietysti äänet täysillä ja kovaääninen mies tai nainen vakuuttamassa, että juuri tämä tuote ratkaisee kaikki ongelmasi. Kun käveli muutaman askeleen eteenpäin, kuuli lisää puhuvia telkkareita. 

Alkoi tuntua siltä, että on jossain psykologisessa kokeessa, kuinka nopeasti sekoat täysin ja alat hihitellä hysteerisesti ja syöt kengännauhasi. Toinen vaihtoehto on saada joku aggressiivinen yllätysreaktio, ja motata ensimmäistä vastaantulijaa lättyyn. Olisin filmannut tilanteen, elleivät myyjät olisi pitäneet meitä silmällä, että mitä ne ihmettelee ja pyörittelevät päätään. Varma keino saada asiakkaat juoksemaan kaupasta ulos ostamatta mitään (ainakin suomalaiset asiakkaat). Mietin mikä markkinoinnin mastermind on tällaisen myyntitaktiikan takana. Ehkä kukaan ei ole miettinyt, miltä kuulostaa pienehkö rautakauppa, jossa on noin 50 minitelkkaria auki yhtä aikaa. Mutta täydellinen esimerkki siitä, miten yang Italia parhaimmillaan (=pahimmillaan) voi olla. Äänet eivät päästä hetkeksikään rauhaan. Siksi Suomeen paluu voikin olla suuri rauhan hetki, mutta myös paluu tylsyyteen. Eikö täällä tapahdu mitään? Missä kaikki ihmiset ovat? Onpa muuten hiljaista. Kukaan ei edes puhu. Kotikin on tunnelmaltaan hiljainen, kun siellä ei ole ollut asukkaita.

Suomalainen rauhallinen puhumattomuus on yiniä, italialainen vilkas keskustelu yangia. Joskus tuntuu, että Italiassa puhuminen on todellista taidetta - siinä missä Suomessa mikä tahansa aihe on aika pian loppuunkaluttu, sillä ei yksinkertaisesti ole enää mitään sanottavaa, Italiassa saatetaan puhua yhdestä asiasta tuntikaupalla, etenkin ruoasta. Suomalaisesta ruoasta nyt ei kovin montaa tuntia voi puhua... Ja se on syötykin aika nopeasti, suomalaiset kun ovat käytännönläheistä ja suoritushenkistä porukkaa. Italiassa lounaat ja illalliset sen sijaan saattavat kestää monta tuntia ja myös ruoan määrässä on volyymia. Jos italialainen ruokatunti on lyhyt, se tarkoittaa vain yhtä tuntia. Kun Suomessa on työpaikalla kiire, ruokatunti saattaa yksinkertaisesti jäädä pitämättä. Italiassa tätä varten on keksitty siesta. Nerokasta. Mikään ei ole pyhempää kuin ruokahetki ja ruokalepo.

Niille, jotka eivät ole tottuneet italialaiseen tv-kulttuuriin, saattaa olla shokki nähdä tv-show'ta, joissa on tuutin täydeltä "suoraa huutoa". Onpa joihinkin ohjelmiin ilmeisesti palkattu myös vastarannankiiskiä, eli jotka tahallaan riitelevät toisten kanssa. Suomalaisten sivistynyt tapa odottaa omaa puhevuoroa ja sääntö, että ei saa puhua toisten päälle tuntuu ihan hullulta Italiassa, jossa kaikki puhuvat yhtäaikaa, mutta jossa keskustelussa on silti järkeä ja oma nopeatahtinen kulkunsa. Suomalaiset jäävät epäilemättä ulkomailla muiden puhujien jalkoihin, jos eivät omaksu aivan toisenlaista toimintatapaa. Olenkin Italiassa enemmän äänessä kuin kotimaassa ja aggression ilmaiseminenkin on helpompaa. Ei tarvitse piilottaa ärtyneisyyttään, vaan sen voi heti heittää ilmoille. Eipähän tarvitse pullottaa tunteitaan, kunnes napsahtaa, à la finlandaise.

Tästä pääsemmekin sujuvasti seuraavaan aiheeseen. Suomessa moni nimittäin tuntuu tarvitsevan terapiaa, kun perheen välit ovat etäiset ja ihmisiltä vaaditaan itsenäisyyttä, pärjäämistä omillaan ja tunteiden peittämistä. Italiassa moni tarvitsisi terapiaa, koska perhe ja yhteinen hyvä menee kaiken muun edelle, omat tarpeet ja toiveet jäävät muiden jalkoihin. Perheen tiukka kontrolli ja tiukka, joskus kuristava läheisyys tuntuu tukahduttavalta. Jos haluat vaikkapa muuttaa synnyinpaikkakunnalta muualle opiskelemaan, puhumattakaan jatko-opiskeluista ulkomailla, niin perhe saattaa torpata aikeesi välittömästi ja asiasta ei enää keskustella (tai sitten keskustellaan, mutta ei siihen neutraaliin sävyyn kuin altavastaava haluaisi). Kohtaloksi saattaa jäädä sama kaupunki ja samat mahdollisuudet, sama asunto vanhempien luona. Sillä vanhemmat maksavat yleensä opiskelun ja saattavat näin päättää mitä perheen nuoriso opiskelee. Oma tahto ja sen ilmaiseminen on koetuksella, etenkin mitä etelämmäs Italiassa mennään. Auktoriteetti on edelleen vanhemmilla eivätkä lapset päätä perheen asioita, kuten Suomessa alkaa olla tapana.

Yli-individualistisessa Suomessa sen sijaan teinit lähetetään aikuistumaan jo hyvin varhaisessa vaiheessa, joko kouluihin tai omat vuokrarahat tienaamaan. Sitä, että joku jäisi kotiin pidemmäksi aikaa, katsotaan kieroon. On ikään kuin pakko lähteä tien päälle, kuin Tenavien Ressu konsanaan, säkki tikun nokassa heiluen. Molemmat ääripäät tuntuvat aika... äärimmäisiltä. Mutta yhteiskunta ja sen säännöt muovaavat ihmisiä niin, että suomalaiset teinit eivät kotiin halua jäädä ja Italiassa yhteiskunta taas perustuu sille, että perhe pitää nuorista taloudellisesti huolen ja tukitoimia ei tarvita. Enpä ole kuullut, että Italiassa olisi nuorten asumistukea, vanhemmista puhumattakaan. Ja kun ei ole töitä, millä sen vuokrankaan maksaisit? Yleensä vanhempien luona asuminen avioliittoon asti on taloudellinen välttämättömyys - ja maan tapa, jota ei katsota niin pahalla kuin meillä.

Jo monta kuukautta jatkuneet maanjäristykset Italiassa ovat jälleen yksi esimerkki siitä, miten yang koko maa, perustuksia myöten, on. Yang-energiaa on koko mannerlaatan täydeltä ja siellä täällä on aktiivisuusasteeltaan vaihtelevia tulivuoria. Vakaakallioinen Suomi, jossa maanjäristys on yhtä kaukainen ajatus kuin hellepäivä jouluna, on siltäkin osin järkähtämättömän yin. Väkisinkin tulee mieleen, että niin on luonteemmekin: siinä missä italialaiset kuplivat ja räiskyvät kuin tulivuorensa, suomalaiset eivät hetkahda mistään. Sama pätee politiikkaan: Italian poliittinen show on ihan eri kiehuma-asteella kuin meillä. Mutta koska en seuraa aktiivisesti kummankaan maan politiikan kiemuroita, jätän suosiolla vertailut tähän.

Aivan kuten yhtä ei voi olla olemassa ilman toista, ei yiniä ilman yangia, niin emme ehkä olisi niin jähmeitä ja jäyhiä jos ei olisi vertailukohtana niinkin kuhisevaa maata kuin Italia. Molempia ääripäitä tarvitaan, ainakin minä tarvitsen. Italia saa vereni juoksemaan hieman nopeammin ja saan yin-olemukseeni vähän vauhtia. Ja kuten yinin ja yangin tulisi olla keskenään dynaamisessa harmoniassa, niin myös minä haluaisin molemmista maista parhaat palat. Ei pelkkää hiljaista ja sovinnaista yin-Suomea tai ylitsepursuavaa energiapaukkua yang-Italiaa, vaan tuplaespresso ja kalakukko, molemmat. Silloin ei tarvitsisi miettiä kumpi on parempi, vaan voisi nauttia yinin ja yangin toisiaan täydentävästä symbioosista. 

Toive on heitetty eetteriin, odotan maailmankaikkeuden ratkaisua pulmaani, miten asua puolet vuodesta Italiassa, puolet Suomessa.

Jos asuisin Italiassa, arkiaamut saattaisivat alkaa näin makeasti.

Ilme on iloinen, kun on namia naaman alla. Tai kuten ala-asteen opettaja ikimuistoisesti sanoi, on imeläkuppi leuan alla. No, cappuccino on varsinainen imeläkuppi!

Viimeinen päivä rannalla. Tähän auringon leikkiin laineilla tiivistyy veden ja tulen liitto, kuin yin ja yang, toisiaan täydentäen. 

Merkkejä on ilmassa!

Kävin eilen katsomassa uutta asuntoa, joka vaikutti ihastuttavalta netti-ilmoituksen perusteella. Vaikka en ollutkaan tosimielessä liikenteessä, katselin silti matkan varrella merkkejä, jotain viestiä siitä, olisiko tämä meille sopiva koti. Oli aurinkoinen kirpeä pakkassää, liikenne sujui rivakasti, sain autoilijoilta tietä ja erään tutun talon seinässä huomasin liidulla piirretyn raapustuksen "Tervetuloa!" Pidin näitä kaikkia hyvinä enteinä. Vaikka itse puutaloasunto ei ollutkaan niin unelmainen kuin olin etukäteen fiilistellyt, merkit eivät ainakaan olleet huonot.

Kun fengshui-konsultti on matkalla asiakkaan luokse, hän pitää myös hoksottimet auki ja kalastelee merkkejä ympäristöstä. Sujuuko matka hyvin, löytyykö osoite helposti, onko sisäänkäynti hyvin merkitty vai pitääkö taloa kiertää ensin ympäri, jotta pääovi löytyy? Toimiiko hissi ja ovikello, repsottaako nurkat, onko vastassa ummehtunut haju? Erään asiakkaan luona tulijaa oli tervehtimässä taloyhtiön rikottu nimitaulu ja lasinsirpaleita maassa. Siihen oli lienee joku asukas iskenyt nyrkkinsä, kun ei muutakaan tunteiden purkuväylää ollut keksinyt.

Samalla tavalla voi itse kukin tarkkailla ympäristöään ja sen merkkejä. Ehkä tutussa ympäristössä kävelee vähän niin kuin laput silmillä, mutta ainakin uutta asuntoa metsästäessä on antennit ylhäällä. Miltä täällä tuntuisi asua? Kuinka epäkäytännöllinen tuo eteinen onkaan! Ei toimisi lapsiperheelllä jne. Vaatii vähän mielikuvitusta asettaa itsensä uuteen ympäristöön ja miettiä miten arki siellä toimisi. 

Fengshui-konsultilla itsellään on uuden asunnon metsästyksessä vielä enemmän huomioonotettavia asioita. Varsinainen "tieto lisää tuskaa" -keissi! Pitää miettiä mihin ilmansuuntaan asunto avautuu ja tukeeko se oman perheen suuntia, sillä ming gua -numeron, ns. kohtalonnumeron perusteella ihmiset voidaan jakaa itäisiin ja läntisiin ihmisiin. Itse ainakin satun asumaan läntisessä kämpässä, vaikka olemme mieheni kanssa molemmat itäisiä ihmisiä, eli meille edullisin energianlaatu tulee pohjoisesta, idästä, kaakosta ja etelästä. Tämä väärään suuntaan eläminen saattaa viedä voimia ja kodin energia tuntuu tahmaiselta, kun taas jollekin toiselle asunnossa on juuri sopivat energiat! 

Huomioon täytyy ottaa myös maastonmuodot, eli löytyykö ympäristöstä riittävästi fyysistä tukea. Jos mökki sijaitsee avoimessa maastossa mäen huipulla, siellä on niinsanotusti tuuliset paikat. Perimätiedon mukaan olet haavoittuva ja altis hyökkäyksille ja ihmisen geeniperimä ja psyyke saattaa kantaa tätä tietoa mukanaan vielä nykyaikanakin. Samoin laakson pohja on turvaton, jos vesi nousee. Fengshuissa katsellaan, josko talon takaa löytyisi tukea antava vakaa kilpikonna (kuten mäki), vasemmalta korkea ja kumpuileva lohikäärme (kuten ryhmä puita) ja oikealta matala ja valpas tiikeri (esimerkiksi pensaita). Edessä avautuu pitkälle tähtäävä feeniks-lintu valmiina lentoon, eli näkymä avautuu eteen. Muinaisten kiinalaisten mukaan tämä takaa rakennukselle kaikkein suotuisimman ympäristön. 

Näiden seikkojen lisäksi täytyy vähän tiirailla asunnon pohjaa. Pahoittelen, mutta L:n muotoiset asunnot ja atrium-pihat ovat aika haasteellisia. Ihanne on pyrkiä täydelliseen neliskulmaiseen pohjaan, josta ei puutu palasia. Jaa miksikö? Siksi, että kukaanhan ei halua, että hänen kodistaan puuttuu vaikkapa parisuhdealue. Jos ura-alueella tai vaurausalueella on iso lovi, niin se lovi todennäköisesti näkyy myös lompakossa tai työsuhteiden epävarmuudessa. Itse kuvittelin, että minullahan on aika mukavan säntikäs pohjapiirros, mutta voi kuinka väärässä olinkaan! Terveysalueelta on nipsaistu pala pois, samoin vaurausalueelta. Kun vaurausalue vielä osuu wc:n ja viemäreiden kohdalle, on soppa valmis. Lisätään siihen puuttuvat osat lounaassa parisuhteen ja perheen naisen alueelle ja länteen luovuuden ja projektien alueelle, niin voi vaan sanoa, että haasteita on ollut.

Vielä eräs olennainen asia, jonka uuden asunnon pohjasta voi katsoa, on wc:n/kylpyhuoneen sekä portaiden sijoittelu. Jos nämä löytyy suoraan asunnon keskeltä, itse jättäisin ainakin ostamatta. Portaat keskellä asuntoa viittaavat potentiaaliseen avioeroon, sillä ne jakavat asunnon kahtia, ja viemärit keskustassa imevät energiat ja rahat veks. Näin sanoo kokemuksen perusteella tuhatvuotinen fengshui-oppi. Jos et usko, kokeile! Jos siis uskallat... 

Kaikki asunnot eivät suinkaan ole ideaalisia ja yleensä aina joutuu tekemään kompromisseja. Fengshuin avulla voi kuitenkin jo ennen asunnon ostoa ja sinne muuttoa tehdä tarkistuksia ja varmistaa, että kyseinen asunto on mahdollisimman sopiva juuri tälle perheelle. Haasteisiinkin on helpompi varautua, kun tietää niistä etukäteen.

Eräänä iltana sytytin kotona kaksi kynttilää. Toinen paloi kitumalla ja toinen taas kirkkaasti isolla liekillä, vaikka kynttilät ja tuikkumaljat olivat aivan samanlaisia. Silloin tajusin, että näinhän se juuri fengshuissakin menee: jos asut sinulle otollisessa asunnossa, jossa on hyvät, asukasta tukevat energiat, saat happea ja voit hyvin. Elämänvoimasi palaa kirkkaana. Sama ihminen voi jossain toisessa ympäristössä voida huonommin ja kärsiä matalasta energiatasosta, kituuttaa pienellä liekillä. Kyse on olosuhteista - ja niitä voimme aina parantaa.