Marsin kesäunet

Marsin perääntyminen alkoi virallisesti 26. kesäkuuta ja tätä iloa saamme kokea elokuun loppuun asti. Ennen kuin Mars kokonaan herää päiväuniltaan ja saa hörpättyä huiviinsa kunnon kofeiinitärskyt, ollaankin jo lokakuun alkupuolella. Miten käy sillä välin meidän ihmispoloisten, kun Mars ei ole energiaamme ja aloitekykyämme ylläpitämässä?

Kun Mars viimeksi peruutti kaksi vuotta sitten, keväällä 2016, koin sen todella raskaaksi ajanjaksoksi, jolloin ei jaksanut keskittyä mihinkään eikä pistää tikkua ristiin, rastista puhumattakaan. Siinä sivussa tietysti keho päätti alkaa sairastella, jotta lepokaudesta tulisi täydellinen pysähdys. Mitä nyt mahtaa olla luvassa? Omassa astrologisessa kartassani Mars nimenomaan on veturina viemässä koko konkkaronkkaa, eli Mars on aurinkomerkissäni Vesimiehessä.

Olen lukenut Marsin perääntymisestä viime aikoina syventäviä kirjoituksia puolesta ja vastaan. Joku taho on sitä mieltä, että nyt meininki hidastuu, jähmettyy ja energiatasot tippuvat huolestuttavan alhaalle, jolloin Mars-patukkaa nimenomaan tarvittaisiin nostamaan sokereita korkeammalle. Sokerihumalassa ainakin mieliala kohoaa.

Toinen puoli totuutta taas voi olla, että Marsin ohjaksissa oleva innostus, tarmo, energia ja toteuttamishalukkuus nimenomaan pakottavat nyt pitkäkestoiseen toimintaan. Jos elämässä ei aiemmin jokin asia ole onnistunut, niin nyt viimeistään Marsin peruutellessa on pantava se jengoilleen tai mietittävä kokonaan suunnanvaihtoa. Mitään uutta ja ihmeellistä ei kyllä kannata aloittaa, vaan nimenomaan keskittyä parantamaan aiempia projekteja ja suorituksia - ja samaa viestiä tarjoilee pian myös Merkurius pakitellessaan. Kun Mars on "kesäunilla", puolivillaisia ideoita ja toimintasuunnitelmia voi kypsytellä itsekin ajan kanssa.

Mars vetäytyy nyt Vesimiehen merkissä ja jatkaa sitten hidasteluaan Kauriissa. Koska myös Kauris on kartallani merkittävässä asemassa Vesimiehen kanssa, molemmat ihan siinä 1. ja 2. huoneessa, oman persoonan ja raha-asioiden ytimessä, niin en voi olla miettimättä, että nyt kyllä jysähtää suoraan meteori otsaan. Nyt suorastaan alleviivataan punakynällä sitä kuka oikein olen, millaisia valmiuksia minulle on suotu ja mitenkäs se neidin talouspuoli oikein kulkee.

Tämä keskikesähän on muutenkin mielenkiintoinen, sillä peräti 5-6 planeettaa peruuttelevat yhtä aikaa ja siihen joukkoon heitetään vielä muutama kuun- ja auringonpimennys, jotta tunnelmat saadaan kunnolla sekaisin. Taivaan kiihdytysajot ovat muuttuneet kosmiseksi peruutuskisaksi. Mahtaa olla hassun näköistä, kun ei mennäkään kilpaa eteenpäin ohituskaistalla vaan katsotaan peräpeiliin peruutusvaihde pykälässä ja valot sammuksissa. On kuin huvipuiston autoradalla kuvattua filmiä näytettäisiin takaperin. Auts, nyt tuli kolari.

Oma kokemukseni Marsin peruuttelusta tällä kertaa on onneksi erilainen kuin kaksi vuotta sitten. Tiedostan kyllä, että tälle kesälle ei ehkä kannattaisi kasata niin paljon tekemättömiä tai keskeneräisiä tehtäviä, ettei jää niiden jyräämäksi, mutta koska olen tehtävälistani ylös kirjoittanut ja tärkeysjärjestykseen numeroinut, niin päättäväisyys toteuttaa asiat on nostanut päätään. Katsotaanpa piruuttaan, saanko kaiken tehtyä! Ei se Mars nyt täysin unenpöpperössä tunnu kohdallani olevan, kun vielä liikkuu evät enkä ole aivan kanttuvei.

Tärkeintä tuntuu olevan se vakaa aikomus, että saan sekä lomailtua että toimitettua asiani kunnialla. Yleensä kuukauden tavoitteista jää helposti puolet tekemättä, tapanani kun on yliarvioida omat voimani ja ajankäyttöni, mutta nyt Marsin jumahtaminen omaan merkkiini taitaa viedä viestin paremmin perille.

Itseäni auttaa aina heinäkuussa maisemanvaihdos kotinurkista kauas Kainuun luonnonhelmaan. Matkalaukku on pakattu sekä henkisillä että astrologisilla oppailla, viihdekirjallisuutta ja jännäreitä unohtamatta. Tietokoneita ja ulkoisia kovalevyjä on kaksin kappalein - onhan minulla kaksi kättä ja silmääkin sekä turkasen monta projektia toteuttamista vailla! 

Varsinkin nyt mökillä on helppo ajatella, että työ ja vapaa-aika on tasapainossa. Kaikki asettamansa askareet voi tehdä kunnolla ja nautinnolla. Oli kyseessä sitten yhteiset siivoustalkoot, nokkaunet sateen ropistessa aitan kattoon, tai aivoja kuumentavat tietokonepuuhat, niin aina voi valita millä mielellä ne tekee. Ja jos kerta kokonaista kuusi planeettaa peruuttaa heinä-elokuussa, niin voi rauhassa itsekin välillä painaa jarrua, miettiä mitä tässä on tullut tehtyä ja kerätä voimia tuleviin koitoksiin. 

Eli vaikka Marsin ja muiden planeettojen perääntymisestä maalataan pysähtyneisyyden ja projektien takkuamisen uhkakuvaa, niin meillä voi viimein olla kunnolla aikaa miettiä mitä haluamme, mikä on tärkeää ja mikä on toteuttamisen arvoista. Sillä jos fundeeraukselle  ja tuuminnoille ei jää aikaa elämässä, niin tiedämmekö ollenkaan mihin suuntaan olemme menossa?

Nautinnollista, levollista ja tuumailevaa heinäkuuta! 

Missä tulee ihmisellä raja vastaan, että mitä sitä jaksaa ja ehtii saada aikaan? Tässä on itselläni suuret kuvitelmat lomailla, lukea vino pino kirjoja sekä vetää lonkkaa, mutta samalla viedä monia hankkeita eteenpäin, kuten vaikkapa leikkauspöydällä olevia fengshui-videoita. Näissä maisemissa ainakin voi tankata voimia ihan eri tavalla kuin kaupungissa!

Kosteus tiivistyy kasvien lehdille ja pintajännityksen avulla muodostaa kauniita jalokivimaisia pisaroita.
Kun kaukaiset planeetat peruuttavat, meilläkin on aikaa muodostaa niiden ohjaamina sisäistä viisautta ja kiteyttää se näkyviin asti. Tai siis sellainen on tarkoitus!

Huh huhtikuuta, tahmeaa toukokuuta

"Mun fengshui-elämää" on ollut aika jähmeän tahmeata viime aikoina. Astrologit ovat olleet oikeassa sanoessaan, että vilkkaan maaliskuun jälkeen meno hyytyy merkittävästi. Huhtikuun ensimmäisen viikon jälkeen tuntui kuin olisin kävellyt päin seinää. Kaikki edistys tyssähti alkuunsa. Kuinka kummassa? No ne planeetat. Kun ne alkoivat ottaa takapakkia, samoin kävi minulle.

En aiemmin kiinnittänyt huomiota juuri muihin planeettakuvioihin kuin Merkuriuksen perääntymiseen. Kun Mercury oli ns. "perätilassa", osasin olla varuillani niin liikenteessä kuin ladata extra-annoksen kärsivällisyyttä kommunikointiini. Helppo oli ajatella, kuten tänään Merkuriuksen kääntyessä takaisin omaa uomaansa kohti, että toisten onnettomuudet (joskus ihan konkreettisetkin liikennehaaverit) johtuivat tähtikuvioista. Ai taksi ajoi päällesi suojatiellä juuri 21.5.? Syynä on Mercury! (Sympatiani menee nykyään sattuneesta syystä myös taksikuskeille - 10-12 tunnin normityövuoron loppupuolella on vaikea olla skarppina kenenkään.)

Mutta se olikin Mars, joka teki minulle matti&tepposet. Marsin työkenttään kuuluu energialatauksesta, vireydestä, toiminnasta, motivaatiosta ja inspiraatiosta huolehtiminen. Ööö, mikä energia, mikä toiminta? Olisin halunnut vain nukkua ja välillä piti ottaa päiväunet tai iltatorkut, jotta olisi jaksanut avata silmiä välillä. Motivaatiota ei riittänyt juuri mihinkään, ei edes tähän blogin kirjoittamiseen. Mielialakaan ei kovin korkeissa sfääreissä liikkunut, lähinnä se tavoitteli maan matosia. Ihmettelin ihan tosissani kuinka muilla riitti energiaa vaikkapa kodin remonttiin ja maalausurakkaan. Kiitin mielessäni, että osakseni ei ollut siunaantunut niin lapsia kuin lemmikkejäkään, sillä joku olisi joutunut soittamaan sosiaalitädit ja rankkurit paikalle kuvitteellisen koiran ulvoessa pissahätäänsä ja kuvitteellisten pirpanoiden pyöriessä lattialla etsien pölypalleroita ateriakseen. Olikohan minulla muuten synnytyksen jälkeinen masennus? Siis ilman sitä synnytystä.

Aloin jo miettiä, että nyt olen tullut vanhaksi, viittä vaille nelikymppisenä. Kaukana on parikymppisen ehtoisa energia ja kolmekymppisen sinnikäs sisuttelu. Nelikymppisenä vuorossa nopea notkahdus? Minua lohdulteltiin lähipiirissä, että olen painanut sata lasissa niin monta vuotta, että välillä on pakko vaan pitää pakollista taukoa. Yritin ajatella, että niin kai sitten. Tässä peukaloita pyörittäessä muodostuu lähinnä tuskastumisen hikeä ohimolle. Miksi en saa mitään aikaan?

Sen lisäksi, että iski väsy, iski myös kaikenlainen itseä väheksyvä kyseenalaistaminen. Olenko aivan väärällä elämänpolulla? Saanko koskaan enää kunnon liksaa ja työsuhde-etuja? Olenko hyvä missään, kun aina on joku, joka hoitaa homman lahjakkaammin? Mitä vähemmän näkyi elonmerkkejä ulkopuolella, sitä viuhemmin pyöri ajatushyrrä pään sisällä. Ajatustenhan pitäisi normaalioloissa ohjata ihmistä jonkin sortin toimintaan ja ratkaisuihin jatkon suhteen, mutta itse kävin tyhjäkäynnillä. Yli kahden minuutin tyhjäkäyntihän on kiellettyä, joten saastutin ajatusilmastoa kuin G8-maat yhteensä.

Onneksi tapasin eilen toisen fengshui-konsultin, joka sanoi, että se on ihan tyypillistä nyt! Ei kukaan saa planeetoiden peruutellessa loppukeväästä mitään aikaan ja koko ajan syntyy väärinkäsityksiä. Oppiäitini Susan Millerkin varoitteli kevään mittaan, että kun viiden planeetan peruutukset iskevät kohdalle, on kuin astelisimme liimassa, askel ei nouse ja mikään ei etene. En vain ajatellut, että se tuntuisi tältä.

Olen siis tankannut viimeisen 1,5 kk ajan varalastia vyötärölleni ja nukkunut univelkoja pois jo entisten elämienikin edestä. Kuten Mercury Retrograden aikaan suositellaan, otin todella rauhallisesti, lomailin ja kävin enimmäkseen vain jo ennestään tutuissa paikoissa. Yritin olla aloittamatta mitään uutta ja ihmeellistä (ei pelkoa siitä näillä energioilla!) ja pelasin pingpongia pääni sisällä samoja ajatuksia hautoen. Varsinaista penkkiurheilua. Voi siis sanoa, että ei todellakaan mitään uutta auringon alla.

Nyt yritän luottavaisin mielin lähteä uuteen viikkoon, tietäen, että ainakin Mercury on tältä erää sivuutettu. Marsin kick start -energioita saa vielä odotella aika kauan, elo-syyskuun vaihteeseen asti (jolloin alkaakin taas uusi Merkuriuksen perääntyminen. Hohhoijaa!). Jos siis talviunien ja kevätväsymyksen jälkeen vielä ramaisee, niin ojentaudu riippukeinuun kesän ajaksi aurinkoa tankkaamaan - loppusyksystä alkaa taas energiasesonki ihan eri tavalla. Sen ajatuksen voimalla yritän selvitä eteenpäin.

Mielelläni kuulisin, miten sinun huhti-toukokuusi sujui? Menikö sekin tällä tavoin "Marsin merkeissä"?

Mars antaa energiaa!
Kuva: vuodatus.net