Energianvaihtoviikot

Joko olet huomannut muutoksen? Olemme pikkuhiljaa karistamassa Maa-Koiran kurimukset kannoiltamme ja ujuttautumassa Maa-Sian energiapiiriin. 5.2. alkaen saamme totutella kokonaan uudenlaiseen energiakattaukseen ja palaan siihen vielä tarkemmin lähempänä varsinaista ajankohtaa.

Itse sain taas todeta, että kun länsimainen vuosi vaihtuu, ei oma energiatasoni vielä ole kovinkaan korkealla. Tällä kertaa se oli matalin mahdollinen. Muistelin taaksepäin, että olen kokenut vuodenvaihdebluesia myös menneinä vuosina. Tammikuun pari ekaa viikkoa menevät vielä jonkinlaisessa kuopassa, kunnes vasta helmikuun, syntymäkuukauteni, kynnyksellä alkaa paremmin saada kiinni uudesta energiasta. Kun raketit räpsähtävät taivaalle ja huudetaan hyvää uuttavuotta, se ei vielä mitään muutosta tuo. Se muutos tehdään elämällä taas yksi vuosi läpi, jokainen päivä kerrallaan, parhaamme mukaan.

Kiinalaisen uudenvuoden osuessa kuukautta myöhempään, helmikuun alkuun, ollaan jo selvästi kirkkaamman energian puolella. Valoa on enemmän, ja kevättalven puuenergia alkaa pikkuhiljaa nousta. Ja toiveikkuus ja oma olo kohentuvat valon myötä. Siksi minulle kiinalainen vuodenvaihde tuo enemmän onnistumisen tunteita, enemmän sitä YES-fiilistä, että nyt aletaan mennä eikä vaan meinata. Ja mihin sopisikaan paremmin uudenvuodenlupaukset terveemmästä arjesta kuin helmikuuhun, josta löytyy laskiaispullat, runebergintortut, syntymäpäiväkakut, ystävänpäiväleivokset ja monet muut houkutukset. Helmikuu on aikamoista herkkua!

Ennen kuin napataan noista nameista kiinni ja humallutaan sokerileipurin tuotoksista, niin tutkitaan vielä hetki kuluvaa kuukautta. Tämä tammikuu 2019 on hyvin harvinaislaatuinen tapaus, ja tunnen sen nahoissani. Osittainen auringonpimennys ja uusikuu 5.-6.1. antoi alkusysäyksen jollekin suurelle, josta voi vasta aavistella, että mitä se on. 7.1. Venus siirtyi Jousimiehen merkkiin, ja jousimiesnousuisena tunsin muutoksen heti. Synkkyys, toivottomuus ja masennus alkoivat kaikota, ja virkosin ihmeellisesti, kuin hypnoosista heräten. Elämää sittenkin on, ja se taitaa vielä voittaa.

11.1. oli maaginen muutoksen päivä, jolloin asiat yhtäkkiä nytkähtivät vauhdilla eteenpäin. Se on myös numerologisesti merkittävä tapaus mestarinlukuineen, ja siihen osui Auringon ja Pluton yhtymä, omaa persoonaa ravisuttava muutospotentiaali.

Nyt odotan täysikuuta tulevana sunnuntaina ja sen mukanaan tuomaa kuunpimennystä. Kaikki se kaaos, joka alkoi puoli vuotta aiemmin, on saava päätöksensä ja palkkionsa, näin olen lukenut. Heinäkuiset eklipsit sekoittivat elämäni täysin, joten olisi aikakin saada siihen jo jotain järjestystä. Ottaisin mielenrauhani erittäin mielelläni takaisin, kiitosta vaan.

Olen myös oppinut tärkeän oppiläksyn elämästä, jonka tulen aina muistamaan. Vaikka taivaalla kuinka viuhuisivat planeetat, tähdet ja pimennot, niin oma aktiivisuus ja aloitteet painavat vaa'assa enemmän kuin mikään muu. Kun itse olet synkassa astrologisten ilmiöiden kanssa, hyödynnät ne ja isket juuri siihen sopivaan rakoon, etkä jää odottamaan, että tähtipölyä sataa suoraan syliisi, niin jotain voi oikeasti tapahtuakin.

Ei ole aina helppoa olla oman elämänsä sankari. Joskus sen viitan antaisi mieluummin jollekulle muulle. Ole sinä minulle elämäni sankari. 

Omaa vastuuta ei voi kuitenkaan välttää. Tässä se lepää harteillani, vastuu omasta onnellisuudesta, omista reaktioista, omista pärjäämismalleista.

Vuosi 2019 tulee olemaan jotain todella suurta, tunnen sen. Ihan jokaikinen horoskooppi ei sitä kenties etukäteen ennusta, mutta riittää kun tuntee muutoksen mahdollisuuden omassa vatsanpohjassa asti.

En ole aivan varma mistä oli kyse, kun meedioistunnossa minulle kerrottiin, että käyn parhaillaan läpi veden vihkimystä. Mutta minulla on siitä aavistus. Niin paljon on suolavettä virrannut näistä kyynelkanavista, että kyllä siitä vihkimaljaankin jo sisältöä saisi.

Ei mennyt vielä ole mennyttä, mutta sitä on kenties kevyempi kantaa nyt. Sillä minulla on Venuksen, Jupiterin, Marsin ja monen muun planeetan tuki, ystävien tuki ja koko kosmoksen hyvien voimien tuki takanani. 

Nyt on hyvä hetki vaihtaa omia energioita, sekä kotona että pään sisällä. Kotini olen jo puhdistanut, sillä energeettisesti herkkä ihminen sanoi kotonani käydessään, että olet putsannut energiat hyvin, entinen kumppanisi ei ole täällä enää.

Pään sisus kaipaa vielä vähän pientä laittoa, hienosäätöä ja kiillotusta. Mutta kuinka hieno siitä tuleekaan, kun työ on lopulta tehty. Kaiken sen vaivan ja hammastenkiristyksen arvoinen, varmasti. Suorastaan vedellä vihitty.

Toivotan sinullekin antoisia energianvaihtoviikkoja!

Jos et tee mitään muuta kotisi energioiden eteen, niin siivoa huolella ja osta silmäniloksi kukkia tai uusi viherkasvi. Sieltä se omakin energia lähtee nousemaan.

Jos ei muualla pääse päänsä sisältä pakoon, niin taidemuseossa ainakin. 111-taikapäivänä avarsin tajuntaani taiteella, ja kyllä siellä jokin ratas notkahti eteenpäin, kohti uutta ja tuntematonta.

Maailma muuttuu, eskoseni, ja itse on muututtava sen mukana. En usko, että luovun "rakkaussuklaasta" tänäkään vuonna, mutta aion ottaa selvää, mitä punaiset alusvaatteet tekevät makuuhuoneen energioille. Siis puhtaasti fengshuin nimissä tämäkin!

Tammikuu: toivoton vai toivoa täynnä?

Minua kehotettiin viettämään tipattoman tammikuun sijaan toivotonta tammikuuta. Sellaista aikaa, jossa en enää edes toivo mitään, keneltäkään tai miltään. Että olisin vain, tyhjänä, vailla odotuksia.

Lupasin harkita asiaa.

Toinen kehotus oli palata ahdistuksesta ja synkkyydestä takaisin pääasiaan, eli fengshuihin ja kiinalaiseen astrologiaan. Onhan pian taas aika vaihtaa eläintä ja pistää Koira hengiltä. Väännänkin sen niskat nurin oikein mielelläni. Pahainen rakki, kävit kuseksimassa kintuilleni ja vedit tortut viereen. Maa-Koira jätti suorastaan haisevat terveiset kynnykselleni.

En ole yksin, tässä mielessä ainakaan. Niin moni muukin on eronnut, niin moni muukin on kärsinyt. Ei minulla ole siihen yksinoikeutta, vaikka elämäntapahtumistani tänä vuonna saisikin mehevän draamadekkarin. Joku varmasti pääsisi siinä hengestään.

Se joku en kuitenkaan voi olla minä. Sillä minulla on, kuten lukija huomautti, paljon kiinniotettavaa. Täytyy tutkia millainen eläin se tuloillaan oleva Maa-Sika oikein on, ja mitä se meille kullekin meinaa. Mikä on vuoden 2019 fengshui, siitäkin pitäisi ottaa selvää. Tähän mennessä en ole kertakaikkiaan jaksanut lotkauttaa sille korvaanikaan.

Tammikuu on vielä sitä pahaenteistä Koiraa, jonka haluaisin jo potkaista pois. Maa-Sian energia kasvaa silti päivä päivältä, ei se energia yhtäkkiä napsahda päälle kuin valokatkaisimesta. Meitä ajetaan siihen sisään.

Ehkä on hyväkin, että aloitin vuoden 2019 pohjalta. Kun vuoden ensimmäinen päivä oli sen surkein, sehän lupaa, että loppuvuosi on pelkkää nousua.

Ai niin, ei saanut toivoa liikoja. Ettei taas vain saa pettyä karvaasti.

Länsimainen astrologia lupaa kyllä pirun hyvää ja suuria muutoksia heti tammikuusta alkaen, mutta yritän hillitä odotuksiani. Tulossa olevat mullistukset voivat myös kirpaista, ei kaikki muutos ole pelkkää positiivista. Heti ainakaan.

Vielä joku päivä, kenties kaukaisessa vanhuudessa, katson taaksepäin tähän Koiraan vuoteen 2018 ja myönnän, että se muutti kaiken. Ensin huonommaksi, sitten paremmaksi. Sillä ei tähän kuoppaan voi loppuelämäksi jäädä.

Ensin on pakko maata niin kauan kunnes uhkaa mahahaava ja sulautuminen kalusteisiin. Sitten on pudisteltava päälle kertyneet pölyt, otettava näppäimistö kauniiseen käteen, ja alettava vaan paukuttaa. Sillä fengshui ei odota, kiinalainen uusivuosi ei odota, ja ennen kaikkea elämä ei odota. 

Tammikuu, auringon- ja kuunpimennyksien kuukausi, anna minulle tuju lataus energiaa. Lataa minut täyteen, jotta jaksan taas tehdä. 

Sillä ehkä minusta ei ole vain olemaan. Vaan tekemään. Ja kohta on kevättalvi, jolloin Tiikerin tankki täyttyy vihervoimalla. Tiedän, että silloin viimeistään mennään taas, kun mahla alkaa nousta selkärankaa pitkin ylös.

Tulen vielä takaisin, entistä ehompana. Mutta malttakaa hetki, että rankkuri tulee ja vie Koiran vuoden pois. Yritän saada Maa-Siasta parhaan ystävän, joka antaa lohtua silloin, kun muilta sitä ei saa.

Ja ainakin voidaan sitten Maa-Sian kanssa röhkiä ja rellestää samassa pilttuussa, maata pitkin pituuttaan karsinassa ketarat kohti taivasta. Ehkä jopa potkia auki sikalan ovet ja kirmata kevätlaitumille, kuin kuumat kinkut kartsalle. 

Tästä voi vielä tulla sikahyvä juttu.

Väisty hurtta! Teit vain vahinkoa, joten nyt on aika pistää haisemaan. Niin kuin vain Siat voivat. Vaikka puhtaita possuja ovatkin.

Kuva: David Clode, Unsplash