Omalla polulla

Kaunis ilma houkutteli pitkälle kävelylenkille kesän villiä ja vihreää vapautta ihastelemaan. Annoin hetken mielijohteiden päättää lenkin suunnan ja huomasinkin poukkoilevani vaiston varassa ees taas sinne tänne. Pienistä polkujen pätkistä muodostui lopulta hyvä reitti. Menin ehkä isomman mutkan kautta, mutta nautin matkasta silti.

Meistä jokainen haluaa tuntea itsensä erityiseksi ja ajatella kulkevansa omia polkujaan, toteuttaa omaa elämäntehtäväänsä. Useimmilla vaan ei ole hajuakaan siitä, mikä se tämän elämän tärkein tehtävä olisi. Mikä on minun polkuni? Lähdenkö oikealle vai vasemmalle? Leveää, jo valmiiksi raivattua raittia suoraan eteenpäin vai puskan ja ojan kautta tuntemattoman perään? Vielä näin keski-iän kynnyksellä itsekin mietin, mitä johtotähteä olisi lähdettävä seuraamaan ja minkä polun varrelta avautuisi lopulta se upein maisema.

Astrologia on tapa tutustua itseensä ja omiin vaikuttimiinsa silloin, kun oma näkemys ja suunta ei ole vielä kristallinkirkkaana mielessä. Viisaita planeettojen viestejä kuuntelemalla voi ymmärtää omaa sisimpäänsä. Horoskoopit ovat aina olleet minusta hauskaa viihdettä, mutta vasta viime vuosina olen todella ymmärtänyt ja sisäistänyt niiden arvon ja paikkansa pitävyyden. Olen saanut hämmästellä ihan näinä päivinäkin sitä, miten oma elämä kääntyy juuri siihen suuntaan kuin astrologiset raportit ennustavat. Kun ennusteet ja todellisuus ottavat toisiaan kädestä kiinni yhtä aikaa, tulee hämmentynyt ja kiitollinen olo. Ihan kuin joku siellä ohjailisi minun elämääni! Se joku voisi kyllä saman tien pitää huolen, että pärjään ja selviydyn maaliin asti. Mutta ruhjeita tulee aina väistämättä tässä elämän juoksussa.

Siinä vaiheessa, kun aloin oikein kunnolla astrologisia ennusteita lukemaan, minulta kesti vielä jonkin aikaa tajuta aurinkomerkin ja nousumerkin ero. Kun olin noin 30 vuotta pitänyt itseäni pelkästään Vesimiehenä, tuntui oudolta ottaa nousumerkki Jousimies myös mukaan lukemistoon. Kuinka voin tietää kumpi ennuste pitää paikkansa, jos yhdelle luvataan yhtä ja toiselle toista? Vasta kun tutustuin kiinalaiseen astrologiaan ja ymmärsin kuinka paljon erilaisia määritelmiä se voi sisältää, vaikkapa nuo syntymävuoden, -kuukauden, -päivän ja -tunnin mukaiset neljä erilaista eläintä ja niihin eri elementit päälle, niin pelkän aurinkomerkin ennusteen tai luonteen lukeminen alkoikin tuntua aika suppealta. Vähän samalta kuin uskoisi olevansa vain yksi eläin kiinalaisessa astrologiassa. Kaikki me ollaan eläimiä! Monikossa.

Vaikka nousumerkki Jousimiehen manttelin asettelu omille hartioille on vielä vähän hakusessa, löydän sieltä kyllä sitä tuttuakin käytöstä. Ehkä ulkopuoliset näkevät sen selkeämmin? Tutkaillessani omaa Astro-Sepon Luonteesi Voimat -tulkintaa, joka keskittyy paljon juuri nousumerkin arvioimiseen, pidin erityisesti tästä Sepon kirjoittamasta lauseesta, joka tuntui osuvalta: ”Sinuun on helppo turvautua, sillä oikeudentajusi on aina heikomman puolella. Sinulta saa luvan omille heikkouksilleen, luvan olla juuri sellainen kuin on.” Sillä kauheintahan olisi yrittää olla väkisin joku muu! Sellaiseen eivät taivu kuin näyttelijät, ja hekin saavat siitä palkkaa.

Jousimiestä kuvataan myös henkeen ja vereen totuuden etsijänä. Sellainen en ehkä nuorempana ollut, mutta mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän näytän etsivän erilaisia totuuksia. Ja nyt voin nimenomaan hyväksyä sen, että vain yhtä totuutta ei ole! Aina tulee se uusi juttu, joka on nyt se viimeisin sana tähän asiaan – kunnes sen syrjäyttää, tai sen rinnalle tulee, taas jotain uutta ihmeellistä, joka pistää koko pakan sekaisin. Ihanaa etsimistä, varsinkin jos osaa nauttia itse polveilevasta matkasta. Sillä luulen, että tässä elämässä se etsiminen loppuu vasta kun otamme viimeisen henkäyksen. Kaivattua Graalin maljaa ei taida sitä ennen löytyä. Niinpä on olennaista, että nautimme elämäneliksiirimme nyt. Vaikka sitten muumimukista.

Kun etsimme sitä ahaa-elämystä ja omaa polkuamme valaisevaa totuutta, on ihan sallittua ottaa vähän dopingia astrologiasta. Jokainen kerta, kun palaat tulkinnan ääreen, on erilainen, sillä sinä itse olet kasvanut ja muuttunut. Ymmärrys omasta tehtävästä kirkastuu vähitellen.

En siis ole yksin täällä samoilemassa omilla poluillani, vaan ne risteilevät muiden kanssa. Välillä törmätään ja otetaan yhteen, ja välillä taas jatketaankin matkaa yhdessä, samaan suuntaan. Toisten tuki ja mukaan ottaminen on tärkeämpää kuin tällainen omia polkujaan ja totuuksiaan etsivä Vesimies/Jousimies aina muistaakaan.

Kyllä, koin sen taas: astrologialla on minulle oma viestinsä. Ennen kaikkea se antaa luvan ja voimaa olla erityinen, juuri minä tällä omalla polulla. Teidän muiden kanssa.

Tiskikone paljastaa perusluonteen

Oletko sinäkin niitä ihmisiä, joita ärsyttää, kun muut eivät tee asioita niin kuin sinä? Tervetuloa kerhoon. Meitä on jo aika monta.

Tiskikoneen täyttäminen on eräs niitä asioita, jotka paljastavat ihmisen perusluonteen. Oletko suurpiirteinen, likaiset koneeseen ja se on siinä -tyylinen ihminen, vai oletko kenties kersantti majuri, jonka täytyy oikoa toistenkin erheet ja hyödyntää koneen tilakapasiteetti äärimmilleen? Aika usein parisuhteessa toinen on enemmän laissez faire -suuntausta edustava ja toinen nipottaa. Minä olen nipottaja.

Itse hermostun nykyään aika vähistä asioista, mutta kaksi on yli muiden. Tiskikoneen väärä täyttö ja tietotekniikan nikottelu. Siinä missä ensin mainittu saa vain pientä harmistuksen käryä nousemaan päästä, jälkimmäinen saattaa aiheuttaa isomman luokan kriisikonfliktin, jossa altavastaajana olen minä vastaan helvetin koneet. Silloin äänensävy kiihtyy raivon punan noustessa poskille ja esiin kaivetaan kamalimmat ärräpäät. Sadattelu ei ehkä ratkaise asiaa, mutta saapahan kerrankin sanottua. Kone ei yleensä loukkaannu, se vain kettuilee hiljaa takaisin.

Tiskikoneen kanssa sen sijaan ratkaisu on helppo. Toisen tekemä asetelma täytyy purkaa ja tehdä paremmin itse. Kas näin, nyt mahtuu kaikki! Olen jo oppinut, että tähän on turha uhrata sanoja tai kommentointia, sillä toiselle ei ole tätä insinöörimäistä tarkkuutta sisäsyntyisesti annettu. Jokainen tekee siis parhaansa (vaikka toinen sitä välillä epäileekin).

Tiedän, ettei näin ole vain meillä. Olen kuullut kahvihuonekeskusteluja, joissa mies puolestaan on tiskikonenatsi, jonka edessä nainen heittäytyy osaamattomaksi. Se hoitakoon, jolle asia on tärkeämpi.

Kun otsasuoni vihdoin lakkaa tykyttämästä, täytyy kuitenkin myöntää: Luojan kiitos meillä on tiskikone! Ja mitä tekisinkään ilman tietokonetta kaikkine näppärine ohjelmineen. Nämä ärsytyksen aiheet ovat taas niitä ensimmäisen maailman pikkuriesoja, joilla ei ole oikeiden elämän hankaluuksien kanssa mitään tekemistä.

Koska jo nyt tiskien saaminen koneeseen on aikamoisen viitsimisen takana (aina kun on tärkeämpääkin tekemistä), niin entäs sitten käsintiskaaminen? Veikkaan, että siitäkin saisi sanomista aikaan: Väärin tiskattu!

Kuka jätti tiskit pöydälle?

Kuva: Izzie R, Unsplash.