Kolmas mies

Kun opiskelee paljon, ei aina mitenkään voi muistaa, mistä minkäkin tiedonmurusen kerää mielensä perukoille. Joku kurssi se oli, tai joku kirja sitten. No joku kuitenkin sanoi jotain joskus - ja se tieto jää kaihertamaan mieleen. Kuten tämä "kolmas mies".

Omaa kiinalaista BaZi-karttaani olen tietysti tutkinut useaan otteeseen, välillä sen täysin syrjään jättäen ja elämääni keskittyen, ja sitten taas siihen palaten etsimään vihjeitä tulevasta, ja välillä menneestäkin. Kaikki kun ei yleensä ole kerralla selvää - ei elämässä, eikä astrologiassa.

Karttani kolminkertainen Tiikeripatteristo sai kerran tulkinnan, jota en ensin halunnut hyväksyä. Aina emme ole kovin vastaanottavaisia, jos totuus kuulostaa jotenkin ikävältä eikä sovi senhetkisiin suunnitelmiin. Minulle nimittäin sanottiin, että kolme täsmälleen samaa eläintä kartalla (peräjälkeen, rivissä, vierekkäin, valmiina palvelukseen) viittaa siihen, että elämässäni on kolme miestä. Kolme eri elämänkumppania.

Siinä vaiheessa kun kuulin tämän tiedon, olin menossa miehessä numero kaksi. Ja olin siihen tilanteeseen ihan tyytyväinen. Ummistin siis korvani. Ei kai, kolme miestä, miten niin. Sovitaanko nyt vaan, että kaksi riittää loppuiäksi?

Ei näköjään sovittu. Mies numero kaksi haihtui elämästäni kuin tuoreen leivän tuoksu leipomon ohi ajaessa - ja minun oli pakko uudelleenharkita tätä oman karttani tulkintaa. 

Yleensä sanotaan, että kun mennään kartassa vuosieläimestä kohti tuntieläintä, ihmisen salainen puoli tulee esille, se jota ei kaikille näytetä. Tämäkin on huvittavaa oman karttani kohdalla. Jos kuukausi-, päivä- ja tuntieläimeni ovat kaikki samoja, niin ei kai minulla sitten hirveästi ole piiloteltavaa. Elämäni on blogikirjoitusteni myötä vapaata riistaa ja tutkittavaa. What you see is what you get on sanonta, joka kerrankin voisi pitää hyvin paikkansa. Se miltä vaikutan pinnalta, näyttää samalla läpivalaistun reitin koko ihmisen läpi. 

Kiinalaisen astrologian mukainen karttani ei siis anna minun piilotella eri puoliani! Tiikerinturkkini näyttää samalta myös kääntöjakkuna. Vuosieläin Lohikäärme ei siinä paljon ehdi päältäkatsojia sumuttaa ennen kuin kolminkertainen Vesi-Tiikerini ottaa ohjat.

Tämän tulkinnan kautta voi siis miettiä, että kuukausipilarin myötä työelämäni, päivänpilarin myötä rakkaussuhteeni ja itsetuntemukseni, ja tuntipilarin myötä tulevaisuuden haaveeni ovat kaikki yhteen kytkettyjä. Yksi iso unelma, joka yhdistää nämä kaikki osa-alueet.

Kaiken kattava kumppanuus, joka ulottuu parisuhteesta niin yhteisiin työprojekteihin kuin myös muihin yhteisiin unelmiin.

Kolmas mies. Kolmas Vesi-Tiikeri, yhtä vahva kuin aiemmat kaksi. Tasaveroinen, omilla jaloillaan seisova. Kuten minäkin.

"Olla valmiina, siinä kaikki", sanotaan Hamletissa.

Antaa tulla sitten. Olen valmiina. Laitetaan unelmat alkuun.

Kortit kertovat elämäntehtävän

Ostin itselleni fantastisen, myöhäisen joululahjan aromaterapeuttiseen akupainallushierontaan. Voin todellakin kehua, että astuin kahdeksi tunniksi taivaaseen. Eikä hinta menolipusta ihanaan oloon ollut paha, vain 40 euroa (normaalisti kympin enemmän). Nyt sain laatua koko rahalla.

Tämä on hieman mainostusta, mutta vain hieman. Sillä sain tästä hierontakokemuksesta sellaisen elämänoppiläksyn mukaan, että oksat ja vielä lehdetkin pois.

Menin nimittäin hemmotteluhoitoon, ja tulin hoitolasta ulos elämäntehtäväni kanssa.

Akupunktiopainantaan perustuva hoito kuuluu Anne Nevantaustan "enkelihoitolan" palveluihin. Anne on myös opettajani länsimaista astrologiaa nyt opiskellessani. Hoidon jälkeen joimme kupilliset teetä ja juttelimme pitkän tovin kuunpimennyksestä, siitä superkuusta, joka pisti monen elämän ihan sekaisin, toisilla niin lopullisesti, että elämä päättyi juuri täydenkuun noustua taivaalle. Superkuu oli voimallinen, niin hyvässä kuin pahassa. Minulla itselläni oli nuppi aivan ihanasti sekaisin koko maanantain 21.1.2019, ja jos voisin elää sellaisessa mielentilassa aina, olisin varmasti maailman onnellisin ihminen. Eli superkuu meni kohdallani hyvin vai? Sanoisin, että joo. Todella!

Kun Aurinko siirtyi Vesimieheen, ja kuu veti supervoltit, olin voimani tunnossa. Se näkyi naamasta suoraan. 
Mikä fantastinen päivä!

Kun olimme superkuun voimakkaat, suurta muutosta ennustavat energiat käsitelleet ja muutenkin astrologiaa sivunneet, Anne kävi hakemassa minulle muutaman setin enkelikortteja. Vedetään kortit pöytään ja katsotaan mitä viestiä sinulle sieltä annetaan. Kolmas pakka toden sanoi. Se oli nimittäin Doreen Virtuen Life Purpose Oracle Guide -korttipakka, josta katsotaan oma elämäntehtävä. Ja se katsotaan kerran elämässä, ei enempää.

Ja nyt oli juuri se hetki. Otin kortit käteeni, sekoitin ne, pidin niitä kädessä ohjeiden mukaan ja siirsin oman energiani kortteihin. Lopuksi korttipakkaa pidetään sydämellä, ja pyydetään arkkienkeli Mikaelia kertomaan, mikä on minun tämän elämän tehtäväni. Voitte uskoa, että minua jännitti, mutta hyvällä tavalla. Olin avoin sille, mitä kortit kertovat, mutta en arvannut, että viesti olisi niin selkeä ja osuva.

Kortteja nostetaan kolme kappaletta. Kaikki elämäntehtävät ovat tärkeitä, mutta keskimmäisin on se kaikkein tärkein, johon tulee panostaa ja joka tulee ottaa tässä elämässä haltuun. Sitä toteuttamalla toteutat omaa alkuperäistä tarkoitustasi, et etsi enää, et tuhlaa energiaasi turhiin koitoksiin.

Tässä teille korttien kertomat tulokset. Tässä on minun tehtäväni maailmassa:

Ensimmäinen viesti:

Tarkoituksesi on tuoda taivaallista
parantavaa valoa ja rakkautta tähän maailmaan.

Toinen viesti:

Ymmärrät eläimiä ja kommunikoit niiden kanssa vaistomaisesti. Luota sisäiseen johdatukseesi, sillä eläimet ovat osa elämäntehtävääsi.

Elämääni liittyvät eläimet eivät ole ihan mitä karvaturreja tahansa, vaan kiinalaisen astrologian mukaisia eläimiä. Kun ottaa 60 eri eläintä haltuun ja alkaa viestiä niiden kanssa, ja kautta, täytyy itsekin mennä lauman mukana, yhtenä tai useampana näistä eläimistä. Melkein meni kortin kuvakin oikein, sillä gepardin sijaan oma kiinalainen horoskooppieläimeni on Tiikeri.

Kolmas, ja tärkein, viesti:

Kirjailija.
Sinulla on kirja sisälläsi,
joka haluaa tulla ilmaistuksi.
Löydä aikaa sen kirjoittamiseen.

Elämäntehtäväni on kerrottu. Kiitos, että sain sen tietää. Kiitos tarinasta, joka sisälläni jo odottaa.

Kunhan vielä keksisin mikä se on, millaisista sanoista se muodostuu, ja mistä se kertoo. Pieni aavistus minulla jo on.

Menin hierontaan, sain elämäntehtävän. Voisivatko olla elämäni parhaiten käytetyt 40 euroa?

Pelkkä peukku

Nyky-Suomessa on edelleen häpeä olla työtön. Minunhan se pitäisi tietää, aktiivimallin liukkaalla pinnalla tasapainotellen. Kohta en silti jaksa enää hävetä juuri mitään, sillä olen korttini paljastanut ja oman totuuteni kertonut. Olenhan täällä opettelemassa epäonnistumista ja sen toistamista yhä uudelleen. Oppimassa elämän ja karman läksyjäni.

Koska oman elämän fengshuita ei selvästikään ole ollut riittävästi, olen elänyt enimmäkseen valtion turvin viimeiset viisi vuotta, välillä opiskellen, välillä riipien kasaan tienestejä yhden setelin sieltä, toisen täältä. Ei se ole riittänyt. Enkä minäkään riitä yhteiskunnalle.

Menisit likka oikeisiin töihin, sanoo ääni pääni sisällä, niiden muiden ääni. Mutta minä en halua sitä mitä muut haluavat minun haluavan. Olen jo vuosia sitten ollut tehokas osa työelämän ratasta, ja nähnyt mihin se minut vei. Juuri tähän. Ja juuri tässä minun kuuluukin olla, kuunnella itseäni ja jakaa jotain ihmisyydestä muiden kanssa.

Kaunis laulu ja sen teksti kertoo, että Tahdon vain ajaa. Ja minä tahdon vain kirjoittaa. Ja suunnitella kuoseja, tutkia astrologiaa, tunnustella ja laskeskella asuntojen energioita. Eikö se ole yhtä arvokasta kuin muukin työ? Eikö sillä voi elää? Tällä hetkellä ei, sillä teen paljon töitä, joka päivä sen minkä kykenen, eikä minulle usein makseta siitä latin latia. Teen töitä itselleni, itseni vuoksi, omilla ehdoillani. Se on minulle arvokasta, mutta ei yhteiskunnalle. Ei rahassa eikä tehokkuudessa mitattuna.

Tällä hetkellä minulla ei ole varaa osallistua enää yhdellekään kurssille, jotta minusta tulisi parempi fengshui-konsultti, pätevämpi Neljän Pilarin astrologi, taitavampi ja tuotteliaampi kuosisuunnittelija tai suositumpi somen käyttäjä ja ovelampi markkinoija. Jo aiemmin sinnittelin toimeentulon rajoilla, nyt olen siirtynyt selviytymismoodiin. Säästöliekille. Taistelemaan.

Suomessa on aika epätoivoista elää pelkällä fengshuilla - tai sen puoleen kuosisuunnittelullakaan. Ne, jotka siihen pystyvät, ovat taitavia, ihailtavan ahkeria ja asialleen omistautuneita. En ehkä ole sellainen, vaikka parhaani teenkin. Ja jokainenhan tekee aina parhaansa, myös epäonnistuessaan.

Jos kädet ja ranteet ovat kipeät, etkä pysty enää kirjoittamaan tai käyttämään konetta, se ei ole epäonnistuminen, se on vain tauko. Aiemmin se kesti viikkoja ja jopa kuukausia, nyt onneksi enää päiviä. Mutta jos minun on levättävä ja pysähdyttävä taas, en voi tanssia muiden kellokortin mukaan. 

Jos olet rähmälläsi maassa etkä näe eteesi, se ei ole epäonnistuminen, vaan kehotus nousta ylös ja jatkaa matkaa.

Jos et ole vielä päässyt perille, vaan harhailet eri suuntiin, et ole epäonnistunut, olet vain hukassa.

Jos tiedät mitä haluat, mutta et ole sitä vielä saanut, se ei ole epäonnistumista, se on vain lähtötilanne.

Jos takki on tyhjä, etkä tiedä enää mitä tekisit, se ei ole epäonnistumista, vaan voit aina pukea pelastusliivit yllesi ja sitten pelastaa itse itsesi. Auttava ulkopuolinen käsi on silti tarpeen, ettei kylmä vesi ja kankeus vie mukanaan.

En pyydä sinulta paljoa. En vaadi, että tilaat fengshui-kartoituksen kotiisi tai edes uskot koko touhuun. Sinun ei tarvitse tilata astrologista karttaasi tai olla edes kiinnostunut tähtien näyttämästä kohtalostasi. Sinun ei ole pakko pitää kuoseistani tai tilata niitä omaan käyttöön. Voit olla rauhassa, osaan olla aika vaatimaton.

Mutta jos jokin kirjoitukseni on koskaan puhutellut sinua, saanut sinut nauramaan tai itkemään, miettimään omaa tilannettasi ja uskomaan huomiseen, niin pyydän että jaat kokemuksesi. Ei tarvitse julistaa toreilla ja markkinoilla, tarttua tuntematonta hihasta kiinni ja vakuuttaa tätä lukemaan. Mutta voit kertoa, että tämän minä luin ja tähän minä uskoin.

Sillä sain palautetta yhdeltä lukijalta: "olet yksi blogimaailman taitavimmista kirjoittajista. Sinun jos kenen soisi kirjoittavan tekstejä suuren yleisön tietoisuuteen." 

Ja kyllä, haluaisin ansaita sanoilla ja kirjoituksilla leipäni, tavalla tai toisella. Pistää lahjani jakoon, koskettaa useampia ihmisiä sanoillani, joista paistaa esiin rehellisyys ja aito kokemus. Sillä valehdellakaan en osaa.

Joskus riittää pelkkä peukku. Mutta nyt tarvitsisin koko kättä.

Jos tykkäät, peukuta. Paina nappia ja seuraa fb-sivujani, instagrammia, linkediniä. Mutta jos uskot, että muutkin voisivat tykätä, jaa kirjoituksiani eteenpäin, kommentoi sanalla tai parilla. Kuka sen tietää, mitä siitä vielä seuraa. Ehkä minusta vielä tulee oman elämäni sankari. Sillä uskon vakaasti, että sinustakin voi tulla.

Kuva: Johannes W, Unsplash

Omalla polulla

Kaunis ilma houkutteli pitkälle kävelylenkille kesän villiä ja vihreää vapautta ihastelemaan. Annoin hetken mielijohteiden päättää lenkin suunnan ja huomasinkin poukkoilevani vaiston varassa ees taas sinne tänne. Pienistä polkujen pätkistä muodostui lopulta hyvä reitti. Menin ehkä isomman mutkan kautta, mutta nautin matkasta silti.

Meistä jokainen haluaa tuntea itsensä erityiseksi ja ajatella kulkevansa omia polkujaan, toteuttaa omaa elämäntehtäväänsä. Useimmilla vaan ei ole hajuakaan siitä, mikä se tämän elämän tärkein tehtävä olisi. Mikä on minun polkuni? Lähdenkö oikealle vai vasemmalle? Leveää, jo valmiiksi raivattua raittia suoraan eteenpäin vai puskan ja ojan kautta tuntemattoman perään? Vielä näin keski-iän kynnyksellä itsekin mietin, mitä johtotähteä olisi lähdettävä seuraamaan ja minkä polun varrelta avautuisi lopulta se upein maisema.

Astrologia on tapa tutustua itseensä ja omiin vaikuttimiinsa silloin, kun oma näkemys ja suunta ei ole vielä kristallinkirkkaana mielessä. Viisaita planeettojen viestejä kuuntelemalla voi ymmärtää omaa sisimpäänsä. Horoskoopit ovat aina olleet minusta hauskaa viihdettä, mutta vasta viime vuosina olen todella ymmärtänyt ja sisäistänyt niiden arvon ja paikkansa pitävyyden. Olen saanut hämmästellä ihan näinä päivinäkin sitä, miten oma elämä kääntyy juuri siihen suuntaan kuin astrologiset raportit ennustavat. Kun ennusteet ja todellisuus ottavat toisiaan kädestä kiinni yhtä aikaa, tulee hämmentynyt ja kiitollinen olo. Ihan kuin joku siellä ohjailisi minun elämääni! Se joku voisi kyllä saman tien pitää huolen, että pärjään ja selviydyn maaliin asti. Mutta ruhjeita tulee aina väistämättä tässä elämän juoksussa.

Siinä vaiheessa, kun aloin oikein kunnolla astrologisia ennusteita lukemaan, minulta kesti vielä jonkin aikaa tajuta aurinkomerkin ja nousumerkin ero. Kun olin noin 30 vuotta pitänyt itseäni pelkästään Vesimiehenä, tuntui oudolta ottaa nousumerkki Jousimies myös mukaan lukemistoon. Kuinka voin tietää kumpi ennuste pitää paikkansa, jos yhdelle luvataan yhtä ja toiselle toista? Vasta kun tutustuin kiinalaiseen astrologiaan ja ymmärsin kuinka paljon erilaisia määritelmiä se voi sisältää, vaikkapa nuo syntymävuoden, -kuukauden, -päivän ja -tunnin mukaiset neljä erilaista eläintä ja niihin eri elementit päälle, niin pelkän aurinkomerkin ennusteen tai luonteen lukeminen alkoikin tuntua aika suppealta. Vähän samalta kuin uskoisi olevansa vain yksi eläin kiinalaisessa astrologiassa. Kaikki me ollaan eläimiä! Monikossa.

Vaikka nousumerkki Jousimiehen manttelin asettelu omille hartioille on vielä vähän hakusessa, löydän sieltä kyllä sitä tuttuakin käytöstä. Ehkä ulkopuoliset näkevät sen selkeämmin? Tutkaillessani omaa Astro-Sepon Luonteesi Voimat -tulkintaa, joka keskittyy paljon juuri nousumerkin arvioimiseen, pidin erityisesti tästä Sepon kirjoittamasta lauseesta, joka tuntui osuvalta: ”Sinuun on helppo turvautua, sillä oikeudentajusi on aina heikomman puolella. Sinulta saa luvan omille heikkouksilleen, luvan olla juuri sellainen kuin on.” Sillä kauheintahan olisi yrittää olla väkisin joku muu! Sellaiseen eivät taivu kuin näyttelijät, ja hekin saavat siitä palkkaa.

Jousimiestä kuvataan myös henkeen ja vereen totuuden etsijänä. Sellainen en ehkä nuorempana ollut, mutta mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän näytän etsivän erilaisia totuuksia. Ja nyt voin nimenomaan hyväksyä sen, että vain yhtä totuutta ei ole! Aina tulee se uusi juttu, joka on nyt se viimeisin sana tähän asiaan – kunnes sen syrjäyttää, tai sen rinnalle tulee, taas jotain uutta ihmeellistä, joka pistää koko pakan sekaisin. Ihanaa etsimistä, varsinkin jos osaa nauttia itse polveilevasta matkasta. Sillä luulen, että tässä elämässä se etsiminen loppuu vasta kun otamme viimeisen henkäyksen. Kaivattua Graalin maljaa ei taida sitä ennen löytyä. Niinpä on olennaista, että nautimme elämäneliksiirimme nyt. Vaikka sitten muumimukista.

Kun etsimme sitä ahaa-elämystä ja omaa polkuamme valaisevaa totuutta, on ihan sallittua ottaa vähän dopingia astrologiasta. Jokainen kerta, kun palaat tulkinnan ääreen, on erilainen, sillä sinä itse olet kasvanut ja muuttunut. Ymmärrys omasta tehtävästä kirkastuu vähitellen.

En siis ole yksin täällä samoilemassa omilla poluillani, vaan ne risteilevät muiden kanssa. Välillä törmätään ja otetaan yhteen, ja välillä taas jatketaankin matkaa yhdessä, samaan suuntaan. Toisten tuki ja mukaan ottaminen on tärkeämpää kuin tällainen omia polkujaan ja totuuksiaan etsivä Vesimies/Jousimies aina muistaakaan.

Kyllä, koin sen taas: astrologialla on minulle oma viestinsä. Ennen kaikkea se antaa luvan ja voimaa olla erityinen, juuri minä tällä omalla polulla. Teidän muiden kanssa.

Elämässä suunnistaminen

Koulussa inhosin suunnistamista, koska siinä piti käyttää kompassia. Pörönmäen lähimetsän alueet olivat niin pienet ja tutut, että osasin kyllä kulkea siellä ilman karttaa, kompassia ja ilmansuuntia. Ihan turhaa tällainen! hankasin vastaan. Näkeehän sen, että suunnistuspiste on tuolla, mistä nuo muut ovat juuri tulossa. Jätinkin kompassin tiirailun ja kartan katsomisen muille ja kuljin vaan jonon hännillä.

Italialaiset miehet sen sijaan olivat vähäisten Kuopion kaduille perustuvien kokemusteni perusteella ällöttäviä ja niljakkaita naisten perään vilkuilijoita. Miesihanteeni oli lähempänä viileän vaaleaa sofistikoitunutta ja sivistynyttä englantilaismiestä, jolla on kauluspaita ja tweed-puku päällään sekä moitteettomat käytöstavat.

Nyt olen kasvanut aikuiseksi ja käytän työssäni kompassia. Ja minulla on italialainen mies.

Miten tässä näin pääsi käymään?

Olen tullut siihen tulokseen, että ns. viiden vuoden suunnitelmien teko on ihan turhaa touhua. Kun minulta töiden kehityskeskusteluissa aina kysyttiin, että missä näen itseni viiden vuoden kuluttua, en koskaan voinut vastata totuudenmukaisesti. Olisin halunnut sanoa, että en ainakaan täällä. Mieleeni ei tullut todellakaan sanoa, että pomon paikalla tietysti! Yleensä mutisin jotain henkilökohtaisesta kehityksestä tässä samassa toimenkuvassa. "Ei kehityskelpoinen johtotehtäviin" luki todennäköisesti papereissa sen jälkeen. Itse halusin lähinnä kehittyä firman ovesta ulos, mutta tuntemattomaan hyppääminen oli työn ja tuskan takana. Kirjaimellisesti.

Lopulta päätöstä ei tarvinnutkaan tehdä itse. Sillä kun tarpeeksi kauan epäröi, lykkää ja jättää itsensä ja todellisen tahtonsa kuuntelemisen väliin, elämä tekeekin päätökset sinun puolestasi. Ja silloin todella alkaa tapahtua. Yleensä et ole siihen mielestäsi millään lailla valmis. Silti on vain pakko ottaa vastaan se, mitä on tuloillaan.

Astrologiassa painotetaan ihmisen omaa toimintaa ja kykyä tarttua tilaisuuksiin, kun aika on otollinen. Jos jää vain odottamaan haavi auki, mehevä tilaisuus saattaa hypätä viereiseen veneeseen. Kun sen huomaa tapahtuneen, kerran toisensa perään, alkaa ymmärtää, että täytyy tässä jotain itsekin tehdä. Ehkä en voikaan enää jatkaa aina samalla tavalla.

Riippuu meidän perusluonteestamme missä asioissa olemme rohkeita ja missä olemme pelkureita. En usko, että pystymme aina olemaan rohkeita joka asiassa ja kaikilla elämänalueilla. Itse olen aina ollut rohkea rakkaudessa. En ole hyväksynyt ensimmäistä eitä, vaan vedellyt verkkoja niin pitkään, että kala on ollut pyristellen satimessa. Ja sitten se täsmäisku, jolla saalis menee tainnoksiin eikä ui pois!

Oletko rakkaudessa saalis vai pyytäjä? Riippuu omasta rohkeudestasi!

Kuten olen voinut lukea myös astrologisista tulkinnoistani, minulla on ollut onnea rakkaudessa. Jos olisin jäänyt tuleen makaamaan ja odotellut petikumppanin ilmestyvän jostain vierelle, niin yksinäistä olisi ollut. Ensimmäisen askeleen ottaminen on minulle helppoa, kunhan vain kuuntelen sydäntäni ja sitä kenen luo se on menossa. 

Joku toinen saattaa olla niin uskomattoman ujo, ettei koskaan pääse saatille, tai sitten pelkää tulevansa torjutuksi. Muutamaan torjuntaan kannattaakin varustautua ja katsoa suojavarusteet sen mukaan. Kaikkiin verenvuodatuksiin ei kuole, vaan elämä jatkuu silti.

Entäs se pupu pöksyssä? Jos olen valmis haasteisiin rakkaudessa, niin minkä edessä pistäisin mieluummin pään hiekkaan enkä katselisi ympärilleni? 

Minulla se liittyy yhteydenottoihin ja tuntemattomille soittamiseen. Ylipäätään puhelimitse asiointi on usein mitä kamalinta myrkynnielemistä. En ole niin sanotusti puhelinihminen. Jos sanotaan, että jokin asia on vain soiton päässä, niin tuo soittoa edeltävä aika voi olla hyvinkin tuskallista. Usein saattaa jäädä soittamatta. Aina jos mahdollista, hoidan asiat kirjallisesti. Enpähän puhu itseäni pussiin.

Oman osaamisen tuotteistaminen ja markkinointi tulee toisena suurella pelkokertoimella varustettuna. Totta kai haluan hyödyntää oman potentiaalini, mutta mitä sen eteen on tehtävä? Sisällön tuottaminen kun on minulle aina tärkeämpää kuin sen markkinointi. Tätä sanoo myös luonteeni analyysi: "Joku muu saa mielellään huolehtia konkreettisesta kasaamisesta ja myynnistä, kun sinä olet saanut teoksesi näyttelykuntoon", sanoo astrologi Seppo Tanhuan osuva luonnehdinta toimintatavastani. 

Sanoja on ihana tuottaa, mutta saako niillä voita rieskan päälle? Ajatuksen tasolla oma elämäntehtävä voi olla selvä, mutta mitä käytännön toimia se vaatii ja miten sillä elää laskusta toiseen, on joskus hakusessa. Miten tehdä fengshuista, kiinalaisesta astrologiasta ja oman elämän käänteistä kertomisesta bisnestä, joka kannattaa? Suomen kokoisessa maassa se vaatii nimenomaan rohkeutta ja valtavasti työtä ja sitä pelottavaa kontaktointia. Tässä vaiheessa Salaisuus-kirjat lanseerannut Rhonda Byrne kyllä löisi näpeille ja sanoisi, että väärin ajateltu. Muista päivän mantra: "Menestys ja raha tulee minulle helposti ja vaivattomasti..." Astrologisten ennusteiden mukaan siinä on kyllä haasteita!

Onneksi minun ei juuri nyt tarvitse tietää missä olen viiden vuoden kuluttua. En uskalla kysyä sitä edes itseltäni saati sitten kosmiselta kehityskeskustelun vetäjältä. Jossain sellainen voima nimittäin on, joka kehittää minua eteenpäin ja tyrkkää sopivista ovista sisään ja ulos oikealla hetkellä. Sano sitä vaikka sisäiseksi kompassiksi. Sen avulla suunnistamme elämässä eteenpäin.

Minne nuoli näyttää? Onko suunta kohti mainetta ja menestystä vai onko nyt aika parisuhteen ja rakkauden? Fengshuita ja kompassia voi käyttää oman kotinsa ja elämänsä suunnan määrityksessä.

Kuvat: Unsplash