Elämässä suunnistaminen

Koulussa inhosin suunnistamista, koska siinä piti käyttää kompassia. Pörönmäen lähimetsän alueet olivat niin pienet ja tutut, että osasin kyllä kulkea siellä ilman karttaa, kompassia ja ilmansuuntia. Ihan turhaa tällainen! hankasin vastaan. Näkeehän sen, että suunnistuspiste on tuolla, mistä nuo muut ovat juuri tulossa. Jätinkin kompassin tiirailun ja kartan katsomisen muille ja kuljin vaan jonon hännillä.

Italialaiset miehet sen sijaan olivat vähäisten Kuopion kaduille perustuvien kokemusteni perusteella ällöttäviä ja niljakkaita naisten perään vilkuilijoita. Miesihanteeni oli lähempänä viileän vaaleaa sofistikoitunutta ja sivistynyttä englantilaismiestä, jolla on kauluspaita ja tweed-puku päällään sekä moitteettomat käytöstavat.

Nyt olen kasvanut aikuiseksi ja käytän työssäni kompassia. Ja minulla on italialainen mies.

Miten tässä näin pääsi käymään?

Olen tullut siihen tulokseen, että ns. viiden vuoden suunnitelmien teko on ihan turhaa touhua. Kun minulta töiden kehityskeskusteluissa aina kysyttiin, että missä näen itseni viiden vuoden kuluttua, en koskaan voinut vastata totuudenmukaisesti. Olisin halunnut sanoa, että en ainakaan täällä. Mieleeni ei tullut todellakaan sanoa, että pomon paikalla tietysti! Yleensä mutisin jotain henkilökohtaisesta kehityksestä tässä samassa toimenkuvassa. "Ei kehityskelpoinen johtotehtäviin" luki todennäköisesti papereissa sen jälkeen. Itse halusin lähinnä kehittyä firman ovesta ulos, mutta tuntemattomaan hyppääminen oli työn ja tuskan takana. Kirjaimellisesti.

Lopulta päätöstä ei tarvinnutkaan tehdä itse. Sillä kun tarpeeksi kauan epäröi, lykkää ja jättää itsensä ja todellisen tahtonsa kuuntelemisen väliin, elämä tekeekin päätökset sinun puolestasi. Ja silloin todella alkaa tapahtua. Yleensä et ole siihen mielestäsi millään lailla valmis. Silti on vain pakko ottaa vastaan se, mitä on tuloillaan.

Astrologiassa painotetaan ihmisen omaa toimintaa ja kykyä tarttua tilaisuuksiin, kun aika on otollinen. Jos jää vain odottamaan haavi auki, mehevä tilaisuus saattaa hypätä viereiseen veneeseen. Kun sen huomaa tapahtuneen, kerran toisensa perään, alkaa ymmärtää, että täytyy tässä jotain itsekin tehdä. Ehkä en voikaan enää jatkaa aina samalla tavalla.

Riippuu meidän perusluonteestamme missä asioissa olemme rohkeita ja missä olemme pelkureita. En usko, että pystymme aina olemaan rohkeita joka asiassa ja kaikilla elämänalueilla. Itse olen aina ollut rohkea rakkaudessa. En ole hyväksynyt ensimmäistä eitä, vaan vedellyt verkkoja niin pitkään, että kala on ollut pyristellen satimessa. Ja sitten se täsmäisku, jolla saalis menee tainnoksiin eikä ui pois!

Oletko rakkaudessa saalis vai pyytäjä? Riippuu omasta rohkeudestasi!

Kuten olen voinut lukea myös astrologisista tulkinnoistani, minulla on ollut onnea rakkaudessa. Jos olisin jäänyt tuleen makaamaan ja odotellut petikumppanin ilmestyvän jostain vierelle, niin yksinäistä olisi ollut. Ensimmäisen askeleen ottaminen on minulle helppoa, kunhan vain kuuntelen sydäntäni ja sitä kenen luo se on menossa. 

Joku toinen saattaa olla niin uskomattoman ujo, ettei koskaan pääse saatille, tai sitten pelkää tulevansa torjutuksi. Muutamaan torjuntaan kannattaakin varustautua ja katsoa suojavarusteet sen mukaan. Kaikkiin verenvuodatuksiin ei kuole, vaan elämä jatkuu silti.

Entäs se pupu pöksyssä? Jos olen valmis haasteisiin rakkaudessa, niin minkä edessä pistäisin mieluummin pään hiekkaan enkä katselisi ympärilleni? 

Minulla se liittyy yhteydenottoihin ja tuntemattomille soittamiseen. Ylipäätään puhelimitse asiointi on usein mitä kamalinta myrkynnielemistä. En ole niin sanotusti puhelinihminen. Jos sanotaan, että jokin asia on vain soiton päässä, niin tuo soittoa edeltävä aika voi olla hyvinkin tuskallista. Usein saattaa jäädä soittamatta. Aina jos mahdollista, hoidan asiat kirjallisesti. Enpähän puhu itseäni pussiin.

Oman osaamisen tuotteistaminen ja markkinointi tulee toisena suurella pelkokertoimella varustettuna. Totta kai haluan hyödyntää oman potentiaalini, mutta mitä sen eteen on tehtävä? Sisällön tuottaminen kun on minulle aina tärkeämpää kuin sen markkinointi. Tätä sanoo myös luonteeni analyysi: "Joku muu saa mielellään huolehtia konkreettisesta kasaamisesta ja myynnistä, kun sinä olet saanut teoksesi näyttelykuntoon", sanoo astrologi Seppo Tanhuan osuva luonnehdinta toimintatavastani. 

Sanoja on ihana tuottaa, mutta saako niillä voita rieskan päälle? Ajatuksen tasolla oma elämäntehtävä voi olla selvä, mutta mitä käytännön toimia se vaatii ja miten sillä elää laskusta toiseen, on joskus hakusessa. Miten tehdä fengshuista, kiinalaisesta astrologiasta ja oman elämän käänteistä kertomisesta bisnestä, joka kannattaa? Suomen kokoisessa maassa se vaatii nimenomaan rohkeutta ja valtavasti työtä ja sitä pelottavaa kontaktointia. Tässä vaiheessa Salaisuus-kirjat lanseerannut Rhonda Byrne kyllä löisi näpeille ja sanoisi, että väärin ajateltu. Muista päivän mantra: "Menestys ja raha tulee minulle helposti ja vaivattomasti..." Astrologisten ennusteiden mukaan siinä on kyllä haasteita!

Onneksi minun ei juuri nyt tarvitse tietää missä olen viiden vuoden kuluttua. En uskalla kysyä sitä edes itseltäni saati sitten kosmiselta kehityskeskustelun vetäjältä. Jossain sellainen voima nimittäin on, joka kehittää minua eteenpäin ja tyrkkää sopivista ovista sisään ja ulos oikealla hetkellä. Sano sitä vaikka sisäiseksi kompassiksi. Sen avulla suunnistamme elämässä eteenpäin.

Minne nuoli näyttää? Onko suunta kohti mainetta ja menestystä vai onko nyt aika parisuhteen ja rakkauden? Fengshuita ja kompassia voi käyttää oman kotinsa ja elämänsä suunnan määrityksessä.

Kuvat: Unsplash