tiistai 5. kesäkuuta 2018

Köyhän keittiön ritari

Vilkaisin juuri jääkaappia ja se näytti takaseinään asti hyvin aukealta ja avaralta. Ei, en ole konmarittanut sen sisältöä, vaan syönyt kaiken mitä sieltä löytyy ja lykännyt kauppareissua. Niin kauan kuin pakastimessa on jäätelöä, me pärjätään vielä huomiseen.

Ruoan nyhjäiseminen tyhjästä, kun kaapit ammottavat tyhjyyttään on taitolaji. Etelä-Italiasta kotoisin oleva anoppini osaa tuon taidon hyvin. Tarvitaan vain perunaa tai pastaa, sipulia, oliiviöljyä (aina) ja siinä se melkein onkin, cucina povera, eli köyhän keittiön ruokaa. Yksinkertaisista aineksista tulee toki yksinkertaisen makuista sapuskaa, mutta päällimmäisenä maistuu kiitollisuus. Taas saimme syödäksemme eikä tarvinnut käydä edes kaupassa. Aamen!

Mutta sekin vaatii edes jotain perusaineita. Meiltä löytyy ainakin mausteita, valkosipulia ja mysliä. Sekä veriryhmädieetin mukainen avaamaton paketti hirssiä, joka on vain vuoden myöhässä parasta ennen -päiväyksestään. En sitten koskaan keksinyt miten sitä pitäisi syödä, mutta joku päivä pian ehkä keksin. Älkää vaan kertoko muille fengshui-konsulteille!

Näin hyvinsyöneen näköiseksi touhuan keittiössä hämmästyttävän vähän. Tai enimmäkseen olen keittiössä juomassa aamukahveja ja kirjoittamassa tekstejä. Pitäisi oikeastaan erikseen olla aamukahvin ja luovan kirjoittamisen tila, jossa aivosolut yksi kerrallaan aktivoituvat juuri jauhettujen kahvipapujen tuoksusta, ja erikseen paistokäryjä ilmoilleen päästävä, tiukan actionin kokkauskeittiö. Tiski-show on vielä asia erikseen. Miksi ei ole keksitty itsestään puhdistuvaa keittiötä?

Siksi en varmaan jaksa innostua monimutkaisista ruoanvalmisteluista, ellei kyse sitten ole jonkun kakun tai jälkiruoan teosta. Mmm, mokkapaloja, tai rrr-raparperipiirakkaa. Siihen kyllä riittää innostusta! Tekemäni Runebergin tortut ovat niin hyviä, että niitä söisi vuoden ympäri. Ehkä minut onkin tehty vain juhlia varten –  ja juhlasyömisiä ja -juomisia varten. Arkiruoka, ja sen ruoan laittaminen joka päivä, päivästä toiseen, on niin... arkista ja aikaa vievää! 

Nappaan mieluummin jotain nopeaa. Nälkäkin tulee yleensä varoittamatta ja vasta sitten mietin, että mitä tänään syötäisiin. Ei siinä vaiheessa voi ruveta kaivamaan reseptejä esille ja suunnittelemaan kaupassa käyntiä. Ruokalistan viikottainen etukäteissuunnittelukaan ei oikein ole hätäisen ja hetkessä elävän Lohikäärmeen juttu. Miten voin tänään tietää, mitä haluan ylihuomenna syödä!

Kokkailuni on siis hiukan köyhän puoleista, mutta niinhän sitä sanotaan, että kotitalousopettajan lapsella ei ole kattiloita. No, hiukan ehkä liioittelen. Kyllä minulla kaikkia keittiövälineitä on, en vain käytä niitä useinkaan.

Meillä muuten meneekin niin, että italialainen mieheni tekee äärettömän hyvää suomalaista perunalaatikkoa ja minä taas teen lasagnea ja pitsaa, yleensä kyllä nakkipitsaa, johon tulee ketsuppia pohjalle. Nam. Ei menisi kyllä läpi oikealle italialaiselle, joka on tottunut alkuperämaan versioon ja hyväksyy vain sen, mutta koti-Suomessa syödäänkin kotipitsaa. Ananaksilla ja muilla höysteillä. Italialaiset vihaavat ananasta pitsassa, olen saanut huomata. Suomalaiset kun eivät 80-luvulla syöneet tarpeeksi hedelmiä, niin niitä keksittiin ripotella pitsan päälle. Kinkku-sinihomejuusto-ananas-pitsan veroista ei Suomessa olekaan!

Mitä sitten söin tänään, jos kerta tilanne oli kriittinen ja nälkä päällä? No, onneksi löytyi yksi purkki tonnikalaa, paketti ruskeaa riisiä sekä salaattiainekset. Sitä jäi vielä ylikin, joten huominen on pelastettu. Mutta kun jäätelö tänä iltana loppuu, niin sitten on kyllä jo kauppareissun paikka!


Kirjoittajamme on kulinaristi, joka arvostaa etenkin muiden tekemiä ruokia. Hänen instagram-tilinsä on täynnä kuvia ruoista, joista juuri mikään ei ole itsetehtyä. Kaikista käytetyin hashtag on #dolcevita, sillä jollainhan nuo kilot on täytynyt kartuttaa!

#köyhänkeittiönritari #herkuttelu #jäätelö #nam #ensanoei #saakolisää #toobusytocook #elämännälkä 


Köyhän keittiön ritarittaren keittokurssi, eli perusasioiden äärellä: 

  • Salaatti on nopea ja helppo valmistaa, niin ei kulu liikaa aikaa keittiössä säätämiseen.

  • Pitsa maistuu hyvältä, nakilla tai ilman.

  • Mutakakku suoraan pakastimesta, pursotettavaa kermavaahtoa ja voi lá, valmista tuli!

  • Syöminen ja nautiskelu on tärkeää, mutta kun kokkaamiseen ei kulu turhaan aikaa, sitä jää tärkeämmillekin asioille. Kuten vaikka fengshuille. Hmm, pitäisiköhän taas vaihtaa taulujen paikkoja?... Siihen on aina aikaa!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti