Pelkkä peukku

Nyky-Suomessa on edelleen häpeä olla työtön. Minunhan se pitäisi tietää, aktiivimallin liukkaalla pinnalla tasapainotellen. Kohta en silti jaksa enää hävetä juuri mitään, sillä olen korttini paljastanut ja oman totuuteni kertonut. Olenhan täällä opettelemassa epäonnistumista ja sen toistamista yhä uudelleen. Oppimassa elämän ja karman läksyjäni.

Koska oman elämän fengshuita ei selvästikään ole ollut riittävästi, olen elänyt enimmäkseen valtion turvin viimeiset viisi vuotta, välillä opiskellen, välillä riipien kasaan tienestejä yhden setelin sieltä, toisen täältä. Ei se ole riittänyt. Enkä minäkään riitä yhteiskunnalle.

Menisit likka oikeisiin töihin, sanoo ääni pääni sisällä, niiden muiden ääni. Mutta minä en halua sitä mitä muut haluavat minun haluavan. Olen jo vuosia sitten ollut tehokas osa työelämän ratasta, ja nähnyt mihin se minut vei. Juuri tähän. Ja juuri tässä minun kuuluukin olla, kuunnella itseäni ja jakaa jotain ihmisyydestä muiden kanssa.

Kaunis laulu ja sen teksti kertoo, että Tahdon vain ajaa. Ja minä tahdon vain kirjoittaa. Ja suunnitella kuoseja, tutkia astrologiaa, tunnustella ja laskeskella asuntojen energioita. Eikö se ole yhtä arvokasta kuin muukin työ? Eikö sillä voi elää? Tällä hetkellä ei, sillä teen paljon töitä, joka päivä sen minkä kykenen, eikä minulle usein makseta siitä latin latia. Teen töitä itselleni, itseni vuoksi, omilla ehdoillani. Se on minulle arvokasta, mutta ei yhteiskunnalle. Ei rahassa eikä tehokkuudessa mitattuna.

Tällä hetkellä minulla ei ole varaa osallistua enää yhdellekään kurssille, jotta minusta tulisi parempi fengshui-konsultti, pätevämpi Neljän Pilarin astrologi, taitavampi ja tuotteliaampi kuosisuunnittelija tai suositumpi somen käyttäjä ja ovelampi markkinoija. Jo aiemmin sinnittelin toimeentulon rajoilla, nyt olen siirtynyt selviytymismoodiin. Säästöliekille. Taistelemaan.

Suomessa on aika epätoivoista elää pelkällä fengshuilla - tai sen puoleen kuosisuunnittelullakaan. Ne, jotka siihen pystyvät, ovat taitavia, ihailtavan ahkeria ja asialleen omistautuneita. En ehkä ole sellainen, vaikka parhaani teenkin. Ja jokainenhan tekee aina parhaansa, myös epäonnistuessaan.

Jos kädet ja ranteet ovat kipeät, etkä pysty enää kirjoittamaan tai käyttämään konetta, se ei ole epäonnistuminen, se on vain tauko. Aiemmin se kesti viikkoja ja jopa kuukausia, nyt onneksi enää päiviä. Mutta jos minun on levättävä ja pysähdyttävä taas, en voi tanssia muiden kellokortin mukaan. 

Jos olet rähmälläsi maassa etkä näe eteesi, se ei ole epäonnistuminen, vaan kehotus nousta ylös ja jatkaa matkaa.

Jos et ole vielä päässyt perille, vaan harhailet eri suuntiin, et ole epäonnistunut, olet vain hukassa.

Jos tiedät mitä haluat, mutta et ole sitä vielä saanut, se ei ole epäonnistumista, se on vain lähtötilanne.

Jos takki on tyhjä, etkä tiedä enää mitä tekisit, se ei ole epäonnistumista, vaan voit aina pukea pelastusliivit yllesi ja sitten pelastaa itse itsesi. Auttava ulkopuolinen käsi on silti tarpeen, ettei kylmä vesi ja kankeus vie mukanaan.

En pyydä sinulta paljoa. En vaadi, että tilaat fengshui-kartoituksen kotiisi tai edes uskot koko touhuun. Sinun ei tarvitse tilata astrologista karttaasi tai olla edes kiinnostunut tähtien näyttämästä kohtalostasi. Sinun ei ole pakko pitää kuoseistani tai tilata niitä omaan käyttöön. Voit olla rauhassa, osaan olla aika vaatimaton.

Mutta jos jokin kirjoitukseni on koskaan puhutellut sinua, saanut sinut nauramaan tai itkemään, miettimään omaa tilannettasi ja uskomaan huomiseen, niin pyydän että jaat kokemuksesi. Ei tarvitse julistaa toreilla ja markkinoilla, tarttua tuntematonta hihasta kiinni ja vakuuttaa tätä lukemaan. Mutta voit kertoa, että tämän minä luin ja tähän minä uskoin.

Sillä sain palautetta yhdeltä lukijalta: "olet yksi blogimaailman taitavimmista kirjoittajista. Sinun jos kenen soisi kirjoittavan tekstejä suuren yleisön tietoisuuteen." 

Ja kyllä, haluaisin ansaita sanoilla ja kirjoituksilla leipäni, tavalla tai toisella. Pistää lahjani jakoon, koskettaa useampia ihmisiä sanoillani, joista paistaa esiin rehellisyys ja aito kokemus. Sillä valehdellakaan en osaa.

Joskus riittää pelkkä peukku. Mutta nyt tarvitsisin koko kättä.

Jos tykkäät, peukuta. Paina nappia ja seuraa fb-sivujani, instagrammia, linkediniä. Mutta jos uskot, että muutkin voisivat tykätä, jaa kirjoituksiani eteenpäin, kommentoi sanalla tai parilla. Kuka sen tietää, mitä siitä vielä seuraa. Ehkä minusta vielä tulee oman elämäni sankari. Sillä uskon vakaasti, että sinustakin voi tulla.

Kuva: Johannes W, Unsplash

Mitä fengshui on tuonut elämään

On jälleen fengshui-blogihaasteen aika. Tällä kertaa aihe onkin sangen haastava, sillä Sari ehdotti, että kertoisimme mitä hyvää fengshui on tuonut meidän omaan elämäämme. Millaisia muutoksia fengshui on saanut aikaan? Tämä on hyvä kysymys.

Kun kuulin ehdotuksen aiheesta, jouduin oikein useamman päivän ajan miettimään, että mitä se omalla kohdallani merkitsee. Keksinkö konkreettisia muutoksia? Miltä ajalta? Milloin tämä kaikki oikein alkoikaan? Mikä elämässäni on fengshuin myötä oikeasti muuttunut? Aihe on oikeastaan sellainen, ettei sen alkua tai loppua näy, joten käyn käsiksi siihen jostakin keskivaiheilta. Vaikka tästä.

Kun mietin mitä muutoksia ja konkreettisia tuloksia fengshui on tuonut elämääni, joudun tutkimaan sekä elämäni tapahtumia että asenteitani syvällisesti. Ei auta miettiä, mitä huonekaluja olen uusinut tai mitä seinävärejä vaihtanut. Sillä se suurin muutos on ehdottomasti ollut sisäinen ja henkinen muutos. 

Kaverit ainakin voivat sanoa, että puheenaiheeni ovat muuttuneet sellaisiksi, ettei niistä aina ota selvää! Energia sitä, fengshui tätä ja astrologia tuota. Katsantokantani elämään on ikään kuin kääntynyt ihan eri asentoon. Kun katson sisustusta, niin peili ei ole peili eikä hylly ole enää hylly. Se on joko uhka tai mahdollisuus fengshuin kannalta. 

Tähdetkään eivät enää lennä pelkästään yötaivaalla, vaan niiden lentorata löytyy nykyään luoshu-kaaviosta ja kotoa. Olen siis oppinut uuden tavan tarkastella niin ympäristöä, koteja, elämää ja energioita. Ja ymmärtänyt, että ei ole vain yhtä ratkaisua, yhtä näkemystä.

Jos nostetaan se musta kissa ensin pöydälle, niin fengshui ei ole tehnyt minusta rikasta tai vaurasta. Rahani ovat lienee kadonneet suoraan tililtä eteisen tuulitunnelia pitkin keittiön ikkunasta ulos tai sitten vaurastumiseni on valunut kaakon alueen vessanpöntöstä mutkitellen kohti jätteenkäsittelylaitoksen ruskeaa aukkoa. Mutta onneksi kiinalaiset käsittävät hyvinvoinnin perinteisesti eri tavalla kuin me länsimaalaiset! Olen saanut syödäkseni, minulla on katto pään päällä ja mahdollisuus tehdä asioita tarvehierarkian yläpäästä, eli toteuttaa ja kouluttaa itseäni. Olen siis saanut hyvinvointia ja suotuisia siunauksia monella tavalla, mutta niitä täytyy pysähtyä miettimään ja arvostamaan arjen tohinan keskellä. Jos arvotamme hyvinvoinniksi vain lompakon paksuutta, se saattaakin joissain tapauksissa kääntyä pahoinvoinniksi, kun arkea täytyy rahoittaa tekemällä hermojen päälle käyvää duunia.

Jos käännetäänkin käsipeili toisinpäin, eli peilaamaan fengshuin liikkeelle laittamaa sisäistä muutosta, niin koskaan ennen en ole tuntenut sisäistä maailmaani rikkaammaksi kuin juuri nyt. Olen kuin Liisa Ihmemaassa, kaiken uuden ja ihmeellisen edessä nappisilmät suurina ja avoimina, miettimässä onko maailma vääntynyt uuteen muotoon vai onko katsojassa vikaa. Fengshuin silmälasein ympäristö ja elämä kun on alkanut näyttää aivan erilaiselta.

Kotini on kyllä muuttanut värejään, ehkäpä siitä on tullut ”fengshuimaisempi” ja harmonisempi. Koska asun kerrostalossa, siinä samassa asunnossa kuin ennen fengshuita, en ole voinut pistää ”kaikkea uusiksi”. Kuulostelen edelleen mitä kämppäni minulle kertoo vuosi vuodelta ja mitä asuntoni fengshui minulle kertoo nykyisestä elämäntilanteestani.

Kun avasin oven fengshuin opiskeluun, en tajunnut lainkaan, että avaan samalla monta muutakin ovea. Avasin oven kiinalaiseen astrologiaan, ja sen myötä myös länsimaiseen astrologiaan. Aloin kirjoittaa tätä blogia ja löysin taas kirjoittamisen ilon. Avasinpa vielä oven näkymättömiin energioihin, säteilyihin ja henkimaailmoihin. Maasäteilyyn perehtymisen myötä lähdinkin kulkemaan myös Esko Jalkasen viitoittamaa polkua ja kasvattamaan omaa henkistä bioenergiaani ja käyttämään sen antamia mahdollisuuksia maailman ja ihmisten eheytymiseen. 

Fengshuin myötä olen jopa alkanut jollain tapaa tehdä sisäistä selvitystyötä uskontoon nähden. Aiemmin ja aivan jo lapsena olin vakuuttunut siitä, että uskoontuleminen on pahinta mitä ihmiselle voi tapahtua, sillä silloin ihmisestä tulee ihme hihhuli, joka siteeraa Raamattua joka käänteessä ja kulkee ovelta ovelle käännyttämässä muita ja on varsinainen ilonpilaaja. 

Nyt olen ymmärtänyt, että järjestäytynyt uskonto on jotain ihan muuta kuin ihmisen sisältä kumpuava aito henkisyys ja rauhantahto. Jälkimmäinen on energian kiteytymistä yhteen muotoon, yhteen alkulähteeseen, yinin ja yangin kahtiajakautuneisuudesta takaisin taoksi, yhdeksi kokonaisuudeksi, elämänvoimaksi, chiksi. Kaikki siis palaa takaisin fengshuihin ja alkuenergiaan!

Fengshuin myötä olen oppinut tarkkailemaan ja havainnoimaan, miettimään ja pohtimaan. Olen oppinut kestämään paremmin epävarmuustekijöitä ja keskeneräisyyttä ja saanut jonkinasteista mielenrauhaa myös kriisien keskelle. Olen oppinut ymmärtämään, että elämä ei voi olla tuolla jossain täydellisenä odottamassa, vaan tässä ja nyt, epätäydellisenä.  

Fengshui-polulle astuttuani maisemat ovat avartuneet joka suuntaan ja olen oppinut mitä tarkoittaa karma, edelliset elämät ja sielunsopimus. Olen oppinut, että toteutamme kaikki elämäntehtäväämme, vaikkemme siitä mitään tiedäkään. Ja olen oppinut, että fengshui ei ole kuin ihmelääkenappi, joka heitetään huuleen ja jolla epätoivo poistuu. Se ei kuuraa puolestasi ikkunoitasi, kasvata lapsistani kuuliaisia kansalaisia tai tuo luoksesi ikuisesti kestävää rakkautta. Mutta toivottavasti se auttaa sinua hyväksymään itsesi, perheesi, taustasi ja elämänpolkusi. Se saa sinut tuntemaan, että olet saapunut vihdoin kotiin, reissussa ryvettyneenä, mutta kokemuksista onnellisena ja rikkaampana.

Mitä fengshui on siis tuonut elämääni, millaisia konkreettisia muutoksia on tapahtunut? Niin, luulen, että tässä vaiheessa jätän pallon sinulle, rakas lukija. Uskon, että ulkopuolisena blogini seuraajana saatat jopa nähdä sen selvemmin kuin minä itse.

Jos haluat ottaa askeleen omalla fengshui-polullasi, tietämättä lainkaan minne se sinut lopulta vie, niin minulla on sinulle ehdotus. Tule tutkimaan fengshuita yhdessä Sarin ja minun kanssa järjestämällemme viikonloppukurssille. Emme missään nimessä voi yhden viikonlopun aikana opettaa sinulle kaikkea sitä valtavaa tietomäärää mitä tuhatvuotinen oppi nimeltään fengshui pitää sisällään, mutta voit avata yhden oven ja ottaa yhden askeleen eteenpäin. Sillä sen voin sanoa, että jo se ensimmäinenkin askel fengshuin suuntaan on valtava harppaus.

PS: Muistathan lukea miten fengshui on muuttanut Sarin elämää! Kirjoituksen löydät pian täältä:

Sari Weckström: heinäkuun fengshui-blogihaaste