Entä jos olisit syntynyt muualle?

Aamukahvin kera en plärännytkään kännykkää, vaan avasin minulle osoitetun kirjekuoren, joka oli lojunut pöydällä jo muutaman päivän. Sisältö oli tiedossa, eikä ihan sitä kevyintä kamaa. Nimittäin asiaa tyttöjen silpomisesta. 

Yleensä teen niin kuin muutkin, ja välttelen viimeiseen asti kontaktia feissareiden kanssa. Toissa vuonna minut kuitenkin yhytettiin ja pistin nimen papereihin. Kyllä, haluan estää Afrikan tyttöjen sukupuolielinten silpomista. En keksinyt ainuttakaan tekosyytä, miksi nyt ei muka kiinnostaisi ottaa osaa. Ei tarvitse kuin miettiä omaa alakertaa ja että siellä olisi joku käynyt heiluttamassa teräasetta. Ei kiitos! En halua sitä kenellekään.

Selasin infolehtistä, pää taas niin pilvissä, etten jaksanut keskittyä lukemaan. Vaan mieleen hiipi se ajatus, että entä jos olisinkin syntynyt jonnekin muualle. En tänne Suomeen, missä syrjäytymiseenkin vaaditaan alan koulutus ja viiden vuoden kokemus (vitsi!), vaan tuonne jonnekin muualle, missä menee aika lailla huonommin.

Toki suomalaisellakin menee välillä kehnosti. Välillä on ihan paska mäihä, myönnän. Kun marraskuun pimeys iskee päälle ja olet syrjäseudun sairas pitkäaikaistyötön, niin tuskin silloin naurattaa (ellet sitten tee kovasti töitä oman asenteesi kanssa ja ota siitä vielä niskalenkkiä ja naura vaikeuksille päin kasvoja). Mutta noin keskiarvona meillä suomalaisilla menee ihan helvetin hyvin.

Entä jos olisit syntynyt rajan taakse Venäjälle, jossa ei saa ilmaista mieltään ja seksuaalista suuntautuneisuuttaan vapaasti? Entä jos olisit syntynyt Kiinaan, jossa tytöt ovat olleet automaattisesti vähempiarvoisia eivätkä ansainneet edes syntyä? Entä jos olisit syntynyt Japaniin, jossa jo alakouluikäiset tekevät harakirin, kun eivät kestä koulusysteemin valtavia paineita? En haluaisi olla jalat typistettynä sipsuttava sievä geisha, mutta en kyllä kaiken vastuun kantava ja sen hautaan asti kunnian kautta vievä japanilainen mieskään. Siellä on kyllä ollut niin raskaat sukupuoliroolit, että huh huh!

Entä jos olisit syntynyt Aasiaan, vaikka Thaimaaseen, jossa riski päätyä länsimaisten miesten seksiorjaksi on hiuksia ja pulssia nostattava? Entä jos elämäsi riippuu siitä kuinka varakkaan miehen onnistut pyydystämään? Entä jos sinun pitää lähteä kotoa kauas naimisiin ja elättää koko suku? Entä jos sinun täytyy pitää mies tyytyväisenä hinnalla millä hyvänsä, jotta homma pyörii? Entä jos ammatilliset mahdollisuutesi tyssäävät thaihierojan pestiin?

Entä jos olet syntynyt kulttuuriin, jossa vanhemmat päättävät sinun puolestasi, kenen kanssa on sopivaa avioitua? Entä jos sinun tahtoasi ei kuunnella? Entä jos sinusta tehdään synnytyskone, etkä voi päättää omasta ehkäisystäsi? Entä jos et voi sanoa ei, vaan sinun on aina suostuttava? Entä jos päällesi heitetään myrkkyä, kun nouset vastarintaan? Esimerkiksi puolustat omaa tytärtäsi samalta väkivallalta.

Entä jos synnyt Arabimaihin, joissa sinun täytyy peittää naisellisuutesi mustaan huntuun? Entä jos koko vartalosi loukkaa Allahia ja voit näyttää vain silmäsi? Entä jos et voi liikkua julkisella paikalla yksin tai ilman aviomiestä? Entä jos sinulla ei ole lupaa ajaa autoa, koska olet nainen?

Entä jos et voi edes suudella julkisella paikalla, jos et ole naimisissa (ja voiko sittenkään) tai jos et voi perkele edes kiroilla?

Ymmärräthän, suomalainen nainen, kuinka paljon huonommin asiasi voisivat olla? Sinä voisit olla se silvottu, arvoton, alistettu, myyty, kouluttamaton.

Minä olen miettinyt, että jos olisin syntynyt jonnekin muualle, minäkin voisin olla nyt asunnoton, syrjäytynyt, todella elämän päähän potkima. Suomessa olen saanut kypärän päähäni ja nyrkkeilyhanskat käteen ja jos vastoinkäymiset yrittävät hyökätä päälle, minä isken ne v***u kanveesiin. Yhteiskunnan tuella.

Minä pystyn siihen, mutta niin moni muu ei pysty. Olisiko aika olla solidaarinen ja lahjoittaa muutama kymppi joululahjarahoista näille naisille, joita uhkaa silpominen?

Täällä sen voi tehdä:

www.solidaarisuus.fi

Minä en enää kiroa Kelaa, ja Suomea, nykyistä "pahoinvointivaltiota". Minä siunaan niitä, sillä olen saanut enemmän kuin olen itse koskaan antanut. Taas yksi syy olla kiitollinen siitä, että olen syntynyt juuri tänne, vapauden ja koulutuksen maahan. 

Voin aina lähteä pois, käydä välillä kulkemassa pitkin maailman kiehtovia polkuja, mutta tänne palaan lopulta takaisin. Veri vetää. Ja turvallisuus. Täällä olen kotona, täällä olen turvassa.

Minua ei kukaan silvo, minua ei kukaan alista. Minulla on kaikki mahdollisuudet elämässä. Hei, isketään nyrkkiä pöytään ja kiroillaan kunnolla ja annetaan välillä mahdollisuuksia muillekin! Meillä on siihen varaa.

Toisilla särkyy elämä jo ennen kuin se kunnolla alkaa. Tekisi mieli sanoa, "ei minun vahtivuorollani!"