Voimaton

Toukokuu. Aika, jolloin on silkkaa syntiä maata sängyssä ja katsoa hiirenkorvien viherrystä ainoastaan triplaikkunoiden läpi makuuhuoneesta käsin. Kyllähän nyt pitäisi mennä pirteälle lenkille suoraan keskelle kevään kohisevaa kasvuenergiaa.

Minusta ei nyt kuitenkaan ole muuhun kuin makaamaan. Olen taantunut marraskuun tasolle. Mikään määrä kahvia, kaakaota tai kivoja ajatuksia ei saa minusta mitään irti. Olen virallisesti väsynyt.

Yleensä olen keväisin pirteä, uutta aloittava ja voimavarojani ylikin venyttävä. Pistän tuulemaan.

Paitsi tänä keväänä. Olen vihdoin alkanut nukkua kunnolla, seitsemän kuukauden epämääräisen unettomuuden jälkeen, ja nyt mietin, onko aamuisin edes mitään järkeä nousta sängystä. Silmät tuijottavat väsyneenä päivän läpi, eikä mieliala nouse kovin korkealle. Onko mitään syytä nousta, onko mitään syytä tehdä ylipäätään mitään. Voisiko sen kaiken siirtää huomiselle, ensi viikolle, seuraavaan kuukauteen? Jos vaan jään tähän makaamaan, kaipaako kukaan minua edes tuolla ulkomaailmassa? Puihin puhkeaa lehdet ihan ilman minuakin, ei se todistajaa tarvitse.

Suoraan sanottuna tuntuu kuin yhtäkkiä päälleni olisi vyörynyt koko kuluneen vuoden väsymys kerralla, kaikki pettymykset, kaikki unettomat yöt, kaikki luopuminen, kaikki turhat toiveet. Olen puhki. En enää jaksa puhkua. Kaikki tuntuu ylimääräiseltä, turhalta. Tavarat ovat jääneet niille sijoilleen mihin ne jätin viime kuussa. Energiaa puhdistavat suolat makaavat lattialla jo kolmatta viikkoa, vähän niin kuin minäkin. Onko pakko jaksaa, jos ei jaksa? Eikö nukkuminen ja lepääminen itse asiassa ole nyt tärkeintä, mitä voin tehdä? 

Taroteissa on yksi kortti, joka romauttaa kaiken alas kerralla, kaikki illuusiot hajoavat käsiin etkä voi enää pettää itseäsi. Sen kortin nimi on Torni. Ihan sama onko torni tällä kertaa rakennettu tiiliskivistä vai vappupalloista, sen alle jääminen ei ole koskaan herkkua. Joudut katsomaan tilannetta rehellisesti silmiin, ja ne silmät voivat olla verestävät, uupuneet, kaikkensa antaneet.

Kävin tutun astrologin juttusilla katsomassa elämääni taas vähän eteenpäin. Astrologi katsoi karttaani ja sanoi, että minulla on nyt meneillään kolme astrologista väsymyskuviota. Yhtä aikaa. Hän suositteli minulle lomailua ja voimien keräämistä elokuun täysikuuhun asti. Hän sanoi myös, että tämä on minulle väsynyt vuosi. Vasta marraskuussa alan tuntea voimieni palautuvan, Rotan vuoden alkua kohti. Sitten alkaa uudet sävelet. Eikä nekään toki heti täysin palkein.

Olin tuntenut voimieni valuneen jo ennen hänen tapaamistaan, mutta vasta kun kuulin, että minulla on ikään kuin lupa ja oikeutus olla väsynyt, tunsin, että näin todella on. Että kulunut vuosi, eikä pelkästään yksi vuosi, vaan yksi vuosikymmen, on murjonut minua, enkä enää oikeastaan jaksa. Yhtään mitään.

Kuinka moni on käynyt läpi saman kuin minä viimeisen reilun 10 vuoden aikana? Menettänyt ensin fyysisen terveytensä, sitten masennuksen ja työuupumuksen myötä lopunkin toivonsa, työpaikkansa, taloudellisen toimeentulonsa, uransa, ammatillisen identiteettinsä. Voisi sanoa, että kaikki meni, torni kaatui kunnolla rysähtäen. Ja oli aika mennäkin. Sen raunioista piti alkaa viritellä jotain uutta.

Vaan juuri kun olin saanut taisteltua itseni jonkin uuden alun liepeestä kiinni, nousemalla vuosi vuoden jälkeen yhden askeleen ylemmäs, menetin myös parisuhteeni, sen pohjan mille kaikki perustui. Tukikeppini, kainalosauvani. Tarotin tornikortti kaatui, taas. 

Se toivo, jonka voimalla vedin kaikki nämä kuukaudet, syksyn, talven ja alkukevään, alkaa olla väsynyttä. Se uusi rakkauskin pakeni paikalta. Tai se ei oikeastaan koskaan edes saapunut paikalle. 

Antakaa minun vaan nukkua, kunnes olen toipunut tästäkin. Ehkä kesä lataa minuun riittävästi taas akkua.

Kevät tulee omalla voimallaan.
Minä tankkaan omia voimiani sillä välin.

Ihminen on terve kun...

Koira on terve, kun sen kirsu on kostea. Lapsi on terve, kun se leikkii. Mies on terve, kun se nousee aamulla pontevasti pystyyn.

Entä nainen sitten? 

Nainen on terve sitten kun se rakentaa pesää. Nainen on terve kun se sisustaa!

Totesin tämän, kun sisustaminen alkoi jälleen kummasti kiinnostaa. Olikin meinaan hyvin nihkeä sisustuskausi takana. Ei paljoa kiinnostanut miltä ympärillä näyttää, kun oli kaikki huomio siinä, mitä omissa sisuksissa tapahtui. "Sisustin" vähän eri tavalla.

Kevätaurinko on tavoittanut minunkin ikkunani ja kaipaan muutosta, niin kuin jokainen terve nainen tähän aikaan vuodesta. Ikkunanpesu vaikuttaa yhtäkkiä hyvin pakottavalta toimelta, joka ei voi odottaa enää hetkeäkään. Tavaroiden paikkaa on siirrettävä kuin magneetin ohjaamana. Pölyä leijailee siellä missä ennen oli pelkkää pimeyttä, ja nyt seiniä sohvalta tuijotellessa niiden värin muuttaminen käy mielessä. Ja kun se idea alkaa kyteä...

On meneillään Lohikäärmeen kuukausi, huhtikuu. Tarkemmin ottaen nyt on Tuli-Lohikäärmeen kuukausi, minun vuosieläimeni kuukausi kiinalaisessa astrologiassa. Huhtikuun energia saa minussa aina aikaan tarpeen saada jotain uutta kotiin, mielellään näkyvää, isoa muutosta. Vuosi sitten vaihtui tapetit makuuhuoneessa, nyt zoomailen olohuonetta sillä silmällä. 

Kun nainen kaipaa muutosta, se on pelottavan voimallinen tarve. Koska silloin alkaa tapahtua. Ei huomenna, vaan tänään. Niinku NYT. Missä on saha? Missä on maalitelat?

Pääsiäispyhinä on aikaa paitsi levätä, niin myös ottaa projekti jos toinenkin työn alle. Saippuavettä tulee myös kulumaan, en halua tätä ummehtunutta viime talven ilmaa enää. Kevään ihme pitää nähdä ikkunoista läpi, ja elämän muutosvoima ei tunnu samalta pölyisten tasojen keskellä. Otetaan Andy räjäyttämään lika pois! Ja jos Andy ei pääse paikalle, niin oma apu on aina paras apu. Ja tosi lähellä.

Koen siis naisena tervehtyneeni, koska haluan tuoda sisäisen muutokseni näkyville myös ulkoisesti. En ole puoleen vuoteen edes avannut tilaamiani sisustuslehtiä, nyt saatan ehkä vilkaista, että mitä minun tulisi tänä keväänä asunnoltani haluta.

Voih, elämässä on niin paljon kaikkea jännää, mitä pitäisi tehdä ihan juuri tällä punaisella sekunnilla.

Miten oikein ehdin?

Ehkäpä aloittamalla juuri nyt.

Sillä välin kun mietin seinän uutta sävyä, poistetaan ensin viime talven pölyt niin kämpästä kuin omasta sielusta.

Hyllykaunotar tuli seurakseni (sain muuten tosi halvalla). Ja siitähän se sitten lähti...

Vaikka "huvipuistoni" on hylätty, niin sieltähän ponkaisee jotain ihan uutta tarmokkaasti ylöspäin. Ehkä koneet saadaan vielä käyntiin - tivolikausi on juuri alkamassa!

Nainen on terve kun sitä kiinnostaa laitella kotia kuntoon. Ja viilata pieniä yksityiskohtia. Ja vaikka kirjoitella siinä sivussa vähän elämän totuuksia blogiin...

Kuiva kausi

Ostin tänään kauppareissulla kaktuksen. Lähinnä sen takia, että se oli istutettu niin kauniiseen vihreään ruukkuun, että se tarttui ensin silmiin, sitten näppeihini ja lopulta ostoskoriin.

Fengshui-konsultti minussa ei olisi ostanut kaktusta. Tai ainakin se hieman pokkuroi vastaan, että oletko nyt ihan varma. Tuollainen kuiva käkkäle, piikikäs, ihan varmasti huonoa fengshuita.

Se toinen puoli minusta, se, joka ei piittaa muiden sanelemista neuvoista ja ohjeista, katsoi, että tarvitsen vihreää parantavaa väriä uuteen elämääni. Olen viime aikoina navigoinut itseäni turkoosia ja vaaleanvihreää kohti, kasvien parantavaa energiaa kohti. Kun Suomen kevät antaa odotuttaa itseään, minä tarvitsen jotain kasvavaa, jotain elävää lähelleni.

Kaktus on sitäpaitsi symbolinen tapaus. Eikös erämaassakin, viimeisillä voimillaan eteenpäin raahautuessa oteta avuksi kaktus, ulkoapäin niin karu ja luotaantyöntävä, mutta sisältä henkeä ylläpitävää kosteutta sisältävä?

Nyt minullakin on ruukullinen hätäapua. Kun on kuiva kausi erämaassa eikä apua näy mailla halmeilla, voin katsella karua kaktustani ja tietää varmasti, että sen sisällä on elämää ylläpitävä ihme. Kasvun ja toivon ihme.

Sanotaan, että ennen sarastusta on se pimein hetki. Se hetki, kun usko, toivo ja rakkaus loppuu, askeleet eivät enää kanna, juoma on loppu ja kolikot on kulutettu. Karttakin taisi hävitä autiomaassa, tai tuuli lennätti sen tiehensä. Enää on jäljellä pimeä taivas ja yläpuolella pimeyttä valaisevat tähdet, miljoonien valovuosien päästä. On se hetki kun joutuu pysähtymään ja miettimään millä voimavaroilla edetä. Jään tähän hetkeksi lepäämään... 

Kaikki eivät enää virkoa, kun aamun ensi säteet alkavat sarastaa. Minä olen päättänyt jaksaa jatkaa. Sillä kun aurinko taas alkaa hivellä, kylmä talvi muuttuu kesäksi, karuus muuttuu keitaaksi, ja voimajuoma siemaistaan leilistä - silloin on mahdollisuus ottaa uusia askeleita.

Sitäpaitsi minulla on kaktus. Täynnä toivoa.

Vihreän värin lumous.

Vihervoimalla. Otetaan purkista kun ei vielä ulkoa saa.

Puun vireää kasvuaikaa

Kun kevät pätkähtää päälle, alkaa tapahtua. Jo heti tammikuun jälkeen, kun päästetään Tiikeri tankkiin, voi alkaa huomata, kuinka kevään puuenergia antaa puhtia. Kiinalaisittain kevät nimittäin alkaa samoihin aikoihin kiinalaisen uuden vuoden kanssa, eli jo helmikuun alussa. Siinä on suomalaisella ihmettelemistä, kun talvipalttoota pitää nimenomaan kiskoa tiukemmin ylle pakkasten kiristyessä. Mutta kevätfestivaalia voi viettää täälläkin, sillä onhan meillä kevättalvi, käsite, jota muualla maailmassa ei taideta juuri tuntea (kysyin mieheltä tunnetaanko Italiassa, kuulemma ei. Tämä lyhyt kyselytutkimus kattaa siis "muun maailman").

Kiinalaisen astrologian mukaan Tiikeri ja Jänis edustavat puuelementtiä, eli niillä on kuvaannollisesti vihreä turkki päällään ja kunnolla alkuvoimaa keväisiä loikkia varten. Tiikerin kuukausi on helmikuu ja Jäniksen maaliskuu. Kevät on Puun aikaa ja suurinta mahdollista kasvua. Ei sitä nähdä voi, mutta tuolla hankien alla on suunnaton kasvupotentiaali käynnissä, jo aivan valmiina ponkaisemaan hurjaan nousuun, aivan kuten Tiikerikin. Ei ole siis pelkkää kliseiden toistelua, kun sanotaan, että kevät on uuden alun ja uusien mahdollisuuksien aikaa. Kevät on kuin ylösnousemus talven pimeyden jälkeen ja se hörppää talven vetisyyden mennessään.

Jotkut saavat lisääntyvästä valomäärästä ja luonnon heräävästä energiasta jonkinlaisen kevätdepiksen, mutta minä en onneksi kuulu niihin ihmisiin. Kevättalvella syntyneenä minussakin on puuenergiaa ja aikaansaamisen ihmettä. Helmi-maaliskuussa saatan saada enemmän aikaan kuin muina vuodenaikoina ja mieli askartelee monen raudan takomisessa. Energia nousee minussa kuin mahla puussa. Alan jopa herätä luonnostaan aikaisemmin, ilman herätyskelloa. Se jos mikä on kevään ihme.

Fengshuissa puuelementin väri on tietysti vihreä kaikissa upeissa sävyissään ja juuri keväisin iskeekin kauhea vihreän himo. On saatava jotain vihreää kotiin, kasveja, kukkia, sohvatyynyjä, vihreät vaatteetkin alkavat houkutella. Alkaa myös äkillinen remontti-innostus. Kun valo paljastaa kodin nurkat ja ikkunat taas kaikessa kauheudessaan tai kauneudessaan, moni sisustusprojekti saa alkunsa. Kevätsiivouksesta puhumattakaan. Se on suorastaan trendikästä juuri nyt. Minullakin vaihtui tällä viikolla ex tempore pari huonekalua (Ekotorille vanhat ja sieltä myös ne "uudet" tilalle) ja pitkään harkitut tapetit on tilattu makuuhuoneeseen - niissäkin on kukkia ja vihreää sävyä! Keväällä siis tapahtuu enemmän kuin normaalisti ja voimme suoraan yhdistää sen puuelementin piristävään vaikutukseen. 

Jos tunnet jonkun puuihmisen kiinalaisessa astrologiassa, olet varmasti huomannut hänestä huokuvan kasvuhakuisen eteenpäinmenon ja suuret sisäsyntyiset resurssit, joilla nostetaan tavoitteet kattoon ja noustaan itse perässä. Puuihminen saa asioita aikaan ja haluaa tehdä hommat nopeasti, sillä seuraava mielenkiintoinen projekti jo polttelee näpeissä. Hän on nimenomaan aloittaja ja uusien mahdollisuuksien haistaja.

Puuelementti tuolla luonnossa on kevään kasvuvoimaa ja kaikkea mikä vihertää tai kasvaa kohti korkeuksia, ruohoa, versoja, puskia ja täysikasvuisia puita. Puuelementtiin liitetään kapea pylväsmäinen muoto kuin korkeassa hongassa sekä kaikki luonnosta löytyvät vihreän sävyt. Se, onko huonekaluihin käytetty puumateriaali fengshuin mukaan enää Puuta vai meneekö se ruskean värinsä puolesta maaelementin puolelle, on sellainen mielipide- ja koulukuntakysymys, johon tässä en ota kantaa. Toisille kaikki puusta lähtöisin oleva on puuelementtiä, toisille kelpaa vain aito vihreys.

Fengshuissa Puu liitetään lisäksi idän ilmansuuntaan, aamun sarastukseen, lapsien ehtymättömään energiaan ja terveyteen. Se on suosittu väri liikeyrityksille, jotka haluavat antaa itsestään luotettavan, mutta ei liian jäykän kuvan (kuten tummansininen) ja jotka haluavat viestittää ekologisista arvoistaan. Ja onhan tumma sammalenvihreä nyt eräs pinnalla olevista sisustusväreistä. Himomme vihreään kertoo siitä, että kaipaamme luonnonmukaisempaan elämään, jossa on jotain muutakin kuin betoniviidakkoa. Fengshui ja sen viisaudet ovat nekin nyt kokemassa uutta tulemista, kun ihmiset etsivät sisäistä ja ulkoista harmoniaa elämäänsä.

Oma luonnon ja vihreän kaipuuni johti siihen, että aloin kasvattaa ituja, missä puuhassa puuenergian kasvuihmeen näkee konkreettisesti muutamassa päivässä. Kodin kasvitkin alkoivat kasvattaa uusia versoja ja käpypalmuuni alkoi kasvaa oudot "sarvet", jotka kasvoivat lähes 10 cm pituutta päivässä (katso kuva alta). Nyt odottelen, että nämä mysteerisarvet alkavat kasvaa myös leveyttä. Ne ovatkin jo yli metrin korkuiset. Ottavatkohan ne yhteyttä ulkoavaruuteen? ET phone home?

Muuten, sitten kun alkaa oikeasti vihertää ja lumi sulaa, eli huhti-toukokuussa, emme enää eläkään kevättä, vaan jo kesää. Siinäkin kiinalaiset ovat meitä kalentereineen edellä. Huhtikuussa elämme hetken maaelementin aikaa, eli pidämme pienen huili- ja maadoitustauon, ennen kuin siirrymme jo toukokuun alussa kesään, Tulen leirinuotiolle.

Nauti siis tästä ohikiitävästä kasvuenergian hetkestä, kun lumen ja maan alla kuhisee näkymätöntä elämää ja päivä pitenee nopeasti. Sillä kuten sanotaan, yksittäiset päivät saattavat kulua hitaasti, mutta vuodet kuluvat nopeasti.

Maakoiran vuosi tuo mukanaan uusia mahdollisuuksia, ihan kirjaimellisesti oman kodin kynnykselle. Ja idut, niissä vasta kasvupotentiaalia on!

Tämä kirjoitus on osa kuukausittaista fengshui-blogihaastetta, jossa kaksi fengshui-konsulttia kirjoittaa samasta aiheesta omasta näkökulmastaan. Sari Weckströmin kirjoituksen löydät täältä: Kevät uuden aloituksen aikaa fengshuissa

Jos muistelet, että meitähän oli aiemmin kolme fengshui-bloggaajaa samaa aihetta käsittelemässä, niin muistat aivan oikein. Kolmas meistä, eli kollegamme Riikka Pöntynen, kirjoittaakin nykyään Etuovi.com-sivustolla fengshui- ja asuntoaiheista. Upea avaus asuntomarkkinoille! Pian fengshui onkin kaikkien kodinostajien huulilla.

Tässä kotikasvieni kasvuihmettä kerrakseen. Nuppuja ja varsia ponkaisee esiin. Pakostakin tuo uusi energia tarttuu ihmisiinkin!

Kevättalven hanget hohtavat valoilmiöitä, kuin viestejä kaukaisilta planeetoilta. Ja tulppaanin kukoistus, kuinka hetkellistä se onkaan. 

Pirteinä pakkaspäivinä pysyy hyvin hereillä aamukahvin voimin. Ja mieli on suorastaan intoa piukkana, kun tutkimisen aiheena on kiinalainen astrologia ja sen hienoudet. Puun vireydellä nostetaan oppimiskäyrää taivaan chitä kohti! 

Kevät on mainiota aikaa tehdä suuria suunnitelmia, sillä vuosi on vasta nupullaan. Kun aloitat jotain näin keväällä, saat aikeittesi, haaveittesi ja tavoitteittesi taustavoimaksi suurimman mahdollisen kasvuenergian. Ja se ei ole ihan vähän se!