keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Päänsisäistä järjestelyä

Joinakin aamuina sitä herää intoa puhkuen. Yleensä on tiedossa jotain kivaa tai haastavaa ohjelmaa, joka terästää päivän alkua. Jos keli vielä sattuu olemaan aurinkoinen, on helppo olla energinen ja tuottelias. Sitten on tällaisia aamuja kuin tänään. 

Aurinko kyllä paistaa eikä ole yhtään sen hassumpi päivä kuin eilenkään, mutta yöllä on tapahtunut jotain. Enkä tällä kertaa puhu siitä, että makuuhuoneen hyllyt osoittavat tylysti päätä kohti sha-energiallaan tai tavarakasat huoneessa jotenkin ahdistaisivat. Nyt on kyse alitajunnan omista sotkuista.

Saatat olla mielestäsi arkielämässä hyvinkin tilanteen tasalla, ja aikuismaisesti käsitellyt tietyt menneisyyden asiat. On annettu anteeksi hankalille tilanteille, muiden ihmisten tekosille ja omille erheillekin. Siis teoriassa. Kysypä alitajunnalta tai egolta mitä mieltä tämä on ja sieltä löytyy kaikki siivottomasta kasasta löyhkäämästä. Alitajunnan viemärivirrat lähtevät liikkeelle öisin ja pahanhajuisia yllätyksiä pulpahtelee pintaan, vaikka kuinka valveilla ollessa on painettu villaista ja lakaistu maton alle, pönkitetty täyteentungetut kaapit jollain hätäratkaisutunkilla. Kyllä, asia on käsitelty, kuulet itsesi sanovan. Olen nyt eri ihminen eikä menneisyys enää määrittele minua. Sitten unet ampuvat kovilla.

Aamulla herää vähintäänkin kiukkuisena ja sadatellen ja pieni päänsärky jomottelee jo odottamassa. Tarvitaan kahvi, kohta toinen ja hommiin kiinni käyminen tuntuu tuskaiselta. On jotenkin pettynyt olo, ettei sittenkään ole päässyt pään sisällä asioissa eteenpäin. Joko kyseessä on entinen ihmissuhde, työkuviot tai jokin ahdistava tilanne, joka muistuttaa itsestään unien kautta yhä uudestaan.

Itselläni on hyvin vahva unimaailma, mikä on toki pelkästään rikkaus, ei taakka. Ihmettelenkin miten ne ihmiset, jotka eivät muista näkevänsä unia, oikein käsittelevät asioitaan. Fengshuin nimissä pitäisi tietysti olla asiat järjestyksessä niin kotona, puutarhassa kuin aivokopassa ja kropassa. Mutta ihmisiähän tässä vain ollaan.

Usein uneni sijoittuvat lapsuuden ympäristöön. Mukaan tarttuu useasti koko joukko julkkiksia, en tiedä miksi. Ehkä tietynlaisena turvatyynynä. Viimekin yönä illallisella ravintolassa oli mukana Nik Kershaw, ehkä sen takia, että mielessäni pyöri sanat "I got it bad / You don't know how bad I got it / You got it easy...". Olin tietämättäni joutunut neljän hengen seurueeseen, jossa entinen kollegani säihkyvänä ja menestystä säteilevänä istui vastapäätä. Hän oli lisäksi raskaana, mikä varmaan symboloi lisää runsautta ja tulevaa rikkautta. Jonkinlainen välienselvittely oli tulossa, johon en ollut varautunut ja jonka olisin halunnut välttää kokonaan. Hänen stratosfäärinen menestyksensä politiikassa oli syössyt minut urani alhoon. Se hetki, mikä määritteli hänen nousunsa, olikin kohtalokas myös minulle, sillä vaa'an toinen punnus laskee, kun toinen nousee. Unessa tämä nousukulku näyttäytyi jopa niin, että kyseinen suomalaispoliitikko oli kutsuttu vuodeksi Kanadan pääministeriksi, mikä oli tietysti ennenkuulumatonta. En ollut toisen menestyksestä kovinkaan iloinen, sillä se muistutti minua omasta ahdingostani. Ja edelleen muistuttaa.

Tämä tarina ei ole täysin tosi, mutta siinä on riittävästi totuudensiementä, että se sai minut heräämään niinsanotusti väärällä jalalla. Pitää ehkä vain ajatella, että kun yhden ihmisen elämässä on otollinen onnenjakso BaZi-onnenpilareissa ja kaikki tuntuu mahdolliselta, niin jollain toisella on huonompi jakso meneillään eikä se siitä muuksi muutu. Aiemmin ajattelin, että jonkun toisen menestys on nimenomaan juuri minulta pois, mutta nykyään yritän uskoa, että tuollaiset ajatusketjut vahingoittavat vain ajattelijaansa. Ja että kaikella on lopulta oma merkityksensä ja kaikilla oma pieni tuskanpisteensä, jota eivät haluaisi muiden sorkkivan. Unissa sitä sitten kuitenkin tökitään.

Tässä kuussa alitajunnalla on ehkä vähän enemmän tekemistä kuin tavallisesti, sillä syyskuun 1. päivän auringonpimennys ja 16. päivän kuunpimennys mylläävät ihmisten elämää. Jotain on alkamassa, jotain päättymässä ja varmaan siksi vanhat asiat nousevat pintaan, jotta niihin saisi jonkinlaisen otteen ja voisi vihdoin pyyhkäistä ne menemään. Itse ainakin olisin valmis tarttumaan luutaan ja moppiin ja tomuttaa unet uusiksi. 

Olen viime aikoina nähnyt unia myös häikäisevän kauniista täysikuusta, jossa on Pohjois-Amerikan osavaltioiden muotoiset kraaterit näkyvissä. Viime yönä ehdin matkustaa myös New Yorkiin (jossa ei tunnettu sokeria - tee makeutettiin vaaleanpunaisilla karkeilla). Astrologi Susan Millerin mukaan on lähes satavarmaa, että vuoden sisällä tulen matkustamaan jonnekin kauas, kenties Atlantin taa. Unessa olinkin hämmästynyt, että näinkö nopeasti ne ennustukset ja unelmat tulevat toteen. Äsken olin Suomessa ja nyt jo etsin Vapaudenpatsasta. 

Jospa siis vaikka manifestoisin itselleni matkan rapakon taa - ja sen verran loistokkaan oman uran, ettei enää tarvitsisi märehtiä toisten menestystä? Sillä kateus jos mikä tekee katkeraksi. Siihen kitkeryyteen ei auta edes vaaleanpunainen karkki teekupissa.


Kuva: journalpsyche.org





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti