Tammikuun sisustuspuhuri

Viime joulun alla en ollut erityisemmin juhlatuulella. Joulukoristeetkin ripottelin sinne tänne vasta itsenäisyyspäivän tienoilla, vähän niin kuin pakkopullana tai -piparina. Toki nautin itse juhlapyhistä, kun ne tulivat vihdoin kohdalle, mutta en olisi jaksanut olla tonttutuulella jo lokakuusta lähtien. Minulla oli nimittäin jotain vielä parempaa mielessä. Odotin malttamattomasti uutta vuotta. Ilmassa oli merkkejä, että 2016 olisi SE vuosi (ja odotan edelleen, mutta okei, olemme vasta tammikuussa, Mercuryn temppujen armoilla) ja asiat alkaisivat vihdoin muuttua parempaan suuntaan.

Yksi näistä hyvänonnen merkeistä oli, että voitin Unelmatapettikilpailussa uudet tapetit, eli peräti 5 rullaa tapettia Econ mallistosta. Ensin mietin säästäväni uudet tapetit seuraavaan asuntoon, mutta sitten tulin toisiin aatoksiin: entä jos eläisinkin nytku, enkä sitku. Uudesta asunnosta ei ole muuta hajua vielä kuin vienoinen toive ja astrologien "tänä vuonna on sinulle suotuisat energiat muuttaa" -ennusteet. Sitä paitsi, kenties uusilla tapeteilla voisin edesauttaa asunnon myymistä, eli ikäänkuin stailata sitä jo lähtökuntoon. Kaikki kun eivät ehkä innostu pinkeistä seinistä yhtä paljon kuin minä. Outoa, eikö totta?

Tämän lisäksi minulla oli myös toinen tavoite kokeellisella agendallani. Olohuoneeni on pohjoiseen päin ja pohjoisen sektori on itse asiassa juuri sohvan kohdalla. Pohjoisen alue liitetään fengshuissa uraan, uusiin alkuihin ja työtuloihin. Sen värit ovat sininen kaikissa sävyissään ja musta. Lisäksi valkoinen ja harmaa, metallielementin värit, tukevat veden aluetta. Olenko torpedoinut uraani viimeiset 10 vuotta, koska minulla on ollut tulielementin, eli punaisen ylivalta pohjoisessa? Toisaalta taas BaZi-astrologian mukaan auttava elementtini on tuli, enkä ollut kovin halukas luopumaan pinkistä seinästäni. Kyseessä oli selvästikin muutoksen pelko ja luopumisen vaikeus. Ja ehkä sekin, että pimeälle pohjoisen puolelle en halunnut sinistä, mustasta puhumattakaan. Pinkki sentään lämmitti mukavasti, sekä silmiä että koettua huonelämpötilaa. Tein ensin pienemmän myönnytyksen ja hankin kaksi sinistä sohvatyynyä työelämän buustaajiksi. No niin, täältä tullaan!

Ilman tapettivoittoa en ehkä olisikaan saanut riittävästi tarmoa tilanteen muuttamiseksi. Mutta jos neuvon muille, että ura-alueelle kuuluu laittaa sinivalkoista tai mustaharmaata, pyöreitä ja aaltoilevia muotoja, niin pakkohan se on itsekin testata ja kokeilla. 

Päätin siis "törsätä" ilmaistapettini olohuoneeseen tässä ja nyt. Vähän venyttämällä sain 5 rullaa riittämään kahdelle seinälle, jotta kokonaisuudesta tuli harkitun näköinen eikä tapetti loppunut hölmösti keskellä seinää (sellainen riski oli hyvinkin olemassa, mutta olinpa ovelampi - kirjahyllyn taakse mahtuu huomaamaton sauma jos toinenkin). Ja itse asiassa minulla oli valtavan hauskaa myllätessäni olohuoneen sekaisin ja tapetoidessani uuden vuoden tienoilla seiniä uuteen uskoon. Leikin maalarimestaria ja tapettimaakaria, elin teellä ja hapankorpuilla ja katsoin iltaisin umpiväsyneenä Rimakauhua ja rakkautta erikoisessa huonekalujärjestyksessäni. Kaikki oli ihanasti hujan hajan ja se vapautti kummasti, yleensä kun tykkään, että tavarat ovat paikoillaan.

Tässä kuvia ensin lähtötilanteesta. Lämpimän punainen fuksia (jonka todellinen sävy vääristyy näissä kuvissa) ja toisella seinällä vaaleanpunainen toivat olohuoneeseen kunnon annoksen yang-energiaa ja kotoisaa luolafiilistä. Valitsemani värit ja niiden sekoitukset saivat minut aina hyvälle tuulelle ja niiden kanssa oli hauska elää. Kontrasteista ei ollut pulaa, sanotaanko vaikka niin.

Fengshui-pika-analyysi: vedellä menee aika huonosti tällä pohjoisen sektorilla. Punainen tulielementti jyllää kaiken ja haihduttaa veden olemattomiin. Puuelementti puolestaan imee vedet kuiviin. Sinisen ja valkoisen läsnäolo ei taida riittää tässä seurassa. Tarttis varmaan tehrä jottai!

Sohvapöytä toimi tapetointialustana, koska oli kätevästi samanlevyinen kuin tapettivuota. Kun ostaa kalusteet käytettynä, ei tarvitse varoa niin paljon...

Ja sitten - valmista tuli! Tässä vaalennettu versio olohuoneesta. Mitä tykkäätte ennen ja jälkeen -fiiliksistä? Huone vaaleni 50-luvun henkisellä harlekiinitapetilla, mutta kaikki entiset kamat alkoivatkin yllättäen tuntua epäsopivilta (tätä voisi kutsua vaikka sisustussyndroomaksi). Taulujen kanssa olin kriisissä ja huonekalut seilasivat seinustalta toiselle. Se, mikä toimi vahvojen värien kimpassa, ei enää välttämättä toiminutkaan vaalealla pohjalla.

Pinkki ja harmaa, niin herkät yhdessä. Econ Zack-tapetin hillitty maailma vei minut nostalgisiin tunnelmiin ja Sinatra on soinut siitä lähtien kotona.

Pinkin määrä on radikaalisti vähentynyt. Nyt siitä muistuttaa enää Pentikin villahuopa ja muutama esine siellä täällä.

Seinällä omat akvarellit ja haave matkakohteesta. Tässä kokeilin jo sitä mustan lisäämistä taulujen kehyksissä. Hui, kuinka pelottavaa lisätä mörkömustaa. En ole koskaan ollut sinut mustien sisustuselementtien kanssa - omassa kodissani. Muilla se näyttää kumman kivalta.

Yksi seinä jäi tapetoimatta, mutta onneksi se oli jo entuudestaan haalean sinivaalea. Tässä on muuten perheen naisen (eli minun) lounaisnurkkani olohuoneessa. Lounas symboloi naisen hyvinvointia (niin ilmansuuntana kuin ruokahetkenä), joten itseverhoiltu nojatuoli ja nykyisin hyvin pieneen supistettu sisustuslehtilajitelmani saa nyt edustaa minua. Lounaaseen kuuluvat parisuhdetehosteet ovat myös paikoillaan, mutta tämän kuvan ulkopuolella. Kel' onni on, se onnen kätkeköön?

Nyt olohuoneessani ovat siis puhallelleet uudet viileänvaaleammat sisustustuulet ja olen pohjoisen ura-alue tiptop-kunnossa valmiina niin henkisesti kuin fengshuin kannalta ottamaan vuoden 2016 työtilaisuudet vastaan! Ja ehkäpä ensi jouluna olen enemmän juhlatuulella, tapetoimassa vaikkapa niitä uuden asunnon seiniä. Unelmatapeteista siirrynkin nyt kokoamaan unelma-asunto-leikekirjaa. Remontti-intoa kaikille lukijoille!