tiistai 30. elokuuta 2016

Siivouspäivän putki päällä

Viime lauantaina oli jälleen Siivouspäivä ja kärräsin minäkin tavaranyssykkäni läheiseen Kupittaan puistoon, kuten jo niin monta kertaa aiemminkin. Nykyään otan tapahtuman ihan ulkoilun ja seurustelun kannalta, sillä rahantuloon ei aina voi luottaa. Yhden hylkäämä ja kellarissa muhinut roina saattaa olla toisenkin mielestä roskaa. Ne upeat löydöt on sitten asia erikseen ja kyllä niitäkin aina jostain putkahtaa esiin. Viime aikoina olen kuitenkin keskittynyt enemmän tähän poisto-operaatioon himohamstraamisen sijaan.

Siivouspäivän iltana on yleensä olo suht poikki eikä tee mieli pistää rikkaa ristiin. Tällä kertaa kävikin toisin, sillä kun mietin mitä teen myymättömille kamoille, niin jokin naksahti päässäni. Sen sijaan, että olisin vaan kantanut ne tapani mukaan kellariin odottamaan seuraavaa kirppistapahtumaa, niin nyt kyllä lähti! Tein omat kasat roskiin meneville, Ekotoriin ja Uffiin lähteville, uusi tekstiilikierrätys Tex-Vexkin sai oman säkkinsä, vaikka aivan toisella puolella kaupunkia sijaitseekin.

Siivouspäivän jälkimainingeissa tapahtui seuraavaa. Järjestin yöpuvut, housut, paidat ja oikeasti mietin mitä näistä vielä pistäisin päälle. Poistin seitsemät kengät, mikä on aikamoinen saavutus. Dumppasin vanhat taulutekeleeni, jotka vielä vuosi sitten saivat armon jäädä. Lähestulkoon kaikki keskeneräiset kangas- ja käsityöprojektit katsottiin lopulta epäonnistuneiksi ja sellaistahan ei paljon viitsi muistella, joten poistoon. Siivosin koruhyllyn ja katselin hirveällä vaivalla vuosien varrella väkertämiäni lystikkäitä koruja, jotka eivät silti koskaan saavuttaneet toivottua laatutasoa, ja nekin pääsivät "haudanlepoon". En kerta kaikkiaan enää jaksanut hillota kaikkea vanhaa kamaa, halusin vaatehuoneeni harmonian takaisin. Ja mielellään vyötäröni. Missä olet, hu-huu?

Siinä sivussa siivosin tietenkin myös mieheni vaatehuoneen, kun se ei jostain syystä järjestä itse itseään eivätkä pyykit hakeudu pyykkikoriin. Havaitsin, että karsittavaa on sielläkin, joten tein ison kysymyskasan, säilytätkö näitä vielä. Noin vuonna 2009 viimeksi käytetty juhlapuku oli niin vääränmallinen, että se sai lähtöpassit, vaikka kuinka oli hienoa italialaista pellavaa ja räätälintyötä. Ei vaan juuri tälle tyypille räätälöity, selvästikään. Kaikkea huonosti istuvaa sitä tuleekin ostettua! Eikä tainnut olla edes halpa. Mitä näilläkin rahoilla olisi voinut tehdä, tulin miettineeksi lappaessani lähes käyttämätöntä vaatetta säkkiin. 

Sen lisäksi, että pesin viisi koneellista pyykkiä pesutuvan väliä juosten + käsipyykit päälle, niin järjestin eteisen satunnaiskamakaapin, koko kellarin ja kuurasin kylppärinkin. Viemärinkin tyhjensin jo ennen aamukahvia, mikä on mielestäni aika hyvä siivousintomittari. Sitä seurasi sitten toisenlainen puhdistus, nimittäin suolihuuhtelu (I know, too much information!). Viemärintyhjennystä sekin. Halusin viedä ulkoisen puhtauden myös kehon sisäisen puhtauden asteelle. Päänsisäistä kaaosta en sentään ehtinyt taltuttaa, oli aivan liian kiire hinkuttaa ja hangata, että olisin voinut pysähtyä meditoimaan. Nyt kun tarkemmin mietin, taisin viedä miehen nukkumatin puheille reikihoidolla, minkä jälkeen ei kun takaisin luutun ääreen.

Kas kun ei vaahto valunut pesuainepullon lisäksi omasta suupielestä, niin kova puhdistusputki jäi on-asentoon päälle. Voin sanoa, että tällaista ei juuri koskaan tapahdu, joten oli otettava kaikki väännöt irti tästä yllättävästä puuskasta. Ihanaa, kun kerrankin osasi luopua jostakin, tehdä tilaa ja kuurata sen vapautuneen tilan! Avainsana on nimenomaan kuskata kaikki heti pois, ettei vaatteita jätä pyörimään pusseihin ja hae takaisin käyttöön kellarista, kun katumus ja jospa sittenkin -harkinta iskee päälle. Muutama vaatekappale nimittäin neuvotteli tiensä takaisin hyllyyn, kun en ollut ehtinyt niitä vielä hävittää.

Ehdin kolmessa päivässä tehdä enemmän kuin suurinpiirtein puolessa vuodessa. Järjestelin, organisoin ja luovuin tavaroista, joilta kyselin tietenkin, että rakastanko sinua, aiheutatko minulle iloa, veisinkö sinut käsivarsillani uuteen asuntoon. Aika monelle sanoin ei.

Sain puhtiputken poikki eilen eivätkä kaapit edelleenkään kovin tyhjiltä näytä. Mielihyvän määrä on kuitenkin suoraan verrannollinen poisheitetyn tavaran määrään ja siivoussuorittamiseen. Elokuu on ollut pirtsakkaa aikaa ja tuloksia eri saroilla on näkynyt, aivan kuten astrologiset ennustukset uumoilivat. Nyt onkin hyvä vähän hiljentää tahtia Mercury retrograden ajaksi - alkaa tänään ja loppu häämöttää 22. syyskuuta.

Siistiä syyskuuta!


Anna-Mari Rosenlöfin ottama kuva Kupittaan Siivouspäivästä 27.8.2016. Pinkkiä takkia kaupitteleva vaaleatukkainen nainen taidan olla minä. En huomannut sanoa cheese.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti