Painava sana ilmastonmuutoksesta

Se, joka keksi ilmastonmuutoksen, ei kyllä ajatellut asiaa ihan loppuun asti. Eihän siinä niin pitänyt käydä, että kuumissa maissa kuumenee kiehumispisteeseen asti ja pohjoisesta häviää kesät tykkänään. Kreikan saaristossa on nyt +41 ja täällä Kainuussa ihan vaan himppusen sen alle. Eroa on vain noin palttiarallaa 30 astetta.

Kärvistelen siis mökkiaitassa +10 asteen heinäkuisessa kelissä (Grillimainosta mukaellen: "Tänään ei ole yhtään niin kylmä kuin eilen. - No ei niin!") ja muistelen lapsuuden kesiä. Muistoissani minulla oli aina hellemekko päällä ja avosandaalit, eikä villasukkia tarvinnut kaivaa kuin vasta 2000-luvulla. Muistini on ehkä tyhjentänyt kovalevyä, mutta lapsuuskesät olivat enimmäkseen kuumia ja kuivia. Eihän se ollut kuin vuonna 1996 (yli 20 vuotta sitten, herregud) kun koko heinäkuu oli yhtä 27 astetta ja aamuisin menin aina heti herättyä ihanalle aamu-uinnille. Silloin se oli mahdollista, nyt en muista tällaista tapahtuneen ainakaan viimeiseen kymmeneen vuoteen. Ei pysty, ei kykene. Jos veden lämpötila on alle 20 astetta, pysyn maan kamaralla.

Joku politbyroo on siis sössinyt tämänkin uudistuksen ja nyt varmaan vedotaan kerrannaisvaikutukseen, Neuvostoliiton hajoamiseen tai markkinatalouden tukiin. Haluan vanhan ilmastoni takaisin ja heti. Jos se ei ole rikki, niin älä yritä korjata sitä.

Pahinta on, ettei edes fengshui auta tähän! En tiedä minkään sortin tehostetta, jolla saataisiin ilman lämpötila nousemaan. Ihmiset saa kyllä käymään kuumina eri kikoilla, varsinkin jos Venus osallistuu mukaan talkoisiin, mutta sillä ei vielä taistella ilmastonmuutosta vastaan.

Mikä avuksi? Voisiko tapahtua ihme, kuten silloin kun Suomi voitti Euroviisut? Kukaan ei enää jaksanut uskoa voittoon ja sieltähän se heti ampaisi maaliin. Elättelemmekö siis turhia toiveita kun aina valmistaudutaan siihen huikeaan hellekesään tuulettimin ja lööpein? Vai onko vika siinä, että olemme jo kyynistyneet ja heittäneet hanskat nurtsille - Suomen kesä, mikä vitsi!

Pitäisikö pistää kokoon joukkosuggestio koko Suomen voimin: yhtenä keväänä kaikki tsemppaavat ja uskovat tosissaan, että nyt on pitkä kuuma kesä edessä, ja katsotaan sitten toimiiko. Tiedän, että se ei ainakaan toiminut, kun McDonalds jokunen vuosi sitten kampanjoi pitkää kylmää kesää - tai siis toimi liiankin hyvin, himputti. Amerikoissa oltaisiin jo tehty kansalaishaaste oikeuteen kesäkelien pilaamisesta. 

Se, mikä on suomalaisista kivaa talvessa, kuten kuuman teen juonti villasukat jalassa, huopa käärittynä ympärille ja lupaava romaani sylissä, täytyy ottaa ohjelmaan myös kesällä. Jos jotain positiivista puolta etsii, niin ainakin saunajäähdyttely on nopeasti hoidettu, uusia uikkareita ei tarvitse ostaa, ihokaan ei pala ja jätskivyötärö jää keräämättä. 

Tosin meinasin lähteä tästä raparperipiirakan tekoon. Sillä jotain lämmintä korviketta täytyy saada Suomen suvea sulostuttamaan. Makeaa mahan alle ja löylyä kiukaalle! 

Kesän lämmittäjät: sauna, kokko, villasukat ja kauniit maisemat. Niistä on suomalaisen sielunmaisema tehty.

Kukkia joka ilmansuunnassa

Joku teistä saattaa muistaa, että huhtikuun tienoilla rohkenin kokeilla minäkin fengshuin persikankukkataikaa ja lupasin raportoida tuloksista. Voin jo heti kättelyssä lässäyttää odotukset sanomalla että paljon hälyä turhasta. Mitään ei tapahtunut. Kilpakosijoita ei etsiytynyt ovelle eikä aihetta mustasukkaisuuteen muodostunut. Persikankukkataikaahan käytetään ennen kaikkea uuden rakkausintressin houkuttelemiseksi (saattaa tuoda myös mukanaan flirttiä ja höveleitä alennuksia), eli toiminee parhaiten sinkuilla ja niillä joiden menojalkaa kutittaa suhteessakin. 

"Persikankukkia" (tai kaunis kukkapuska marketistakin käy) ripotellaan itselle suotuisaan suuntaan kotona kunhan omat kiinalaisen astrologian mukaan määritettävät suunnat on ensin selvitetty. Jokaisella kiinalaisen astrologian eläimellä on oma persikankukkasuuntansa, jota aktivoimalla voi saada vipinää punttiin ja vispilänkauppoihin. Yhdellä eläimellä ja ilmansuunnalla ei välttämättä vielä pärjää, sillä eri eläimiä meillä voi olla peräti neljä, kun ottaa huomioon syntymävuoden, -kuukauden, -päivän ja vielä tunnin. Minulla oli kukkavaasit idässä tiikerin alueella ja lännessä lohikäärmeen persikankukka-alueella. Ihan vaan noinniinku testimielessä. Pelkkä teoreettinen varmistus siis, että toimiiko taika. Fengshui tai oma.

No, aikansa kukittuaan kauniit kukkakimput kuihtuivat ja minä lähdin reissuun ja unohdin koko jutun. Jos nyt oikein kiven alta kaivetaan jotain tuloksia, sellaisina voidaan pitää erään miehen venäjänkielen taitojen esittelyä, sillä "kaunis nainen" venäjäksi oli ensimmäinen - ja luultavasti tärkein - mitä hän osasi sanoa. Se oliko kauniilla naisella mitään minun kanssani tekemistä, on epäselvää. Sitten eräässä kahvilassa sain rahasta väärin takaisin (seitsemän euroa tulopuolella) ja katumarkkinoilla sain uutta lompakkoa ostaessa kahden euron alennuksen. Siinä kertakaikkiaan kaikki, ellei oteta huomioon hyvää tuuriani yhyttäessäni parhaat alennuskampanjat lento- ja junalippuja ostaessa. 20 vuoden takaisen ihastuksen ruinauspuhelu oli tuloillaan, mutta siihenpä ei ole tarvis vastata. Ihan kaikkeen en fengshui-tutkimuksen nimissä sentään ryhdy. 

Ymmärrän, että uskosi tähän fengshuin persikankukkataikaan taisi juuri saada pahan kolahduksen. Pyydän kuitenkin muistamaan, että se on sinkuille suunnattu juttu ja minun kohdallani universumi halusi muistuttaa, että kröhöm, ethän sinä ole sinkku, unohda koko juttu. Ei se toimi jos ei todella tahdo sen toimivan. Sisäinen resistenssi täytyy ottaa huomioon.

Tästä päästäänkin suoraan muihin fengshui-tehosteisiin ja niiden toimivuuteen. Olen tullut siihen johtopäätökseen, että jos et todella syvenny muutoksen kutsumiseen ja usko siihen, että tehoste toimii, se ei taidakaan toimia. Jos vain ripottelet fengshui-korjauksia sinne tänne ajatellen - tai ajattelematta - että tää on fengshuita ja toimii siis automaattisesti kuin häkä, niin siirrät vastuun tehosteelle, joka kuitenkin on vain hengetöntä materiaa. Siksipä minun persikankukkataikani ei ollut kovinkaan taiallinen, kun en sen tuloksia ollut valmis ottamaan vastaan. Kuten energiapuhdistusguru Denise Linn sanoo, "you have to hold the intent". Pelkkä salvian polttaminen kotona ei ole vielä energiapuhdistusta, vaan siitä täytyy rakentaa rituaali, jossa toiveen manifestointi vaatii hengessä mukana elämistä, visualisointia ja vakaata päätöstä, että tämä toimii. Kun tein vähän aikaa sitten energiapuhdistuksen kotiini kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, sillä asunnon energiat tuntuivat vähän pysähtyneiltä ja mollivoittoisilta, niin keittiön hellan ajastin alkoikin yhtäkkiä toimia monen kuukauden lakon jälkeen. Jotain positiivista muutosta kyllä alkaa tapahtua, et vain välttämättä tiedä mitä...

Vaikka persikankukat eivät minulla toimineet, olen ihan varma, että jollain muulla ne voivat toimia. Riippuu siitä, miten itse värähtelet toiveesi kanssa. Välillä silkka epätoivo karkottaa toiveen toteutumisen ja vasta kun päästät toiveestasi irti (Saat sen mistä luovut! No nyt alan ymmärtää samannimisen kirjan sanomaa), sillä on mahdollisuus toteutua. Jos epätoivoisesti etsit suhdetta ja kumppania, sinut kierretään kaukaa ja vakiintunutta kaveriasi yritetään pokata sen sijaan, koska hänestä ei erity epätoivon esanssi. Pelkkää kemiaa siis. Ja kukistahan uutetaan kaikki parfyymit, joten kepeällä kukkaistuoksulla voi hyvinkin olla osaa viehätysvoimassa, näin persikankukkalogiikalla ajateltuna.  

Siirrytäänpä kukista ja mehiläisistä hetkeksi suoraan sammakoihin. Fengshui-konsultti Rauli Pitkäsen luona haastattelukeikalla näin upean sammakkotehosteen kolikko suussa rahapedillä. Mietin, että hetkinen, tätä siis oikeasti käytetään, eikä se ole pelkkä fengshui-legenda. Suhteeni sammakoihin on hieman ongelmallinen eikä samanlaista kolikkosammakkoa varmaan kotiini ihan heti tule, mutta en voi olla miettimättä, että jos minullakin olisi tuollainen fengshui-tehoste, olisivatko rahahuoleni mennyttä. Siis voiko se olla sammakosta kiinni ja kumpaan suuntaan se katsoo, kohti ovea vai ovesta poispäin? Montakohan sammakkoa Trumpilla muuten on fengshui-konsulttinsa jäljiltä? Vai riittääkö, että on itse (rupi)konna... Välillä fengshui tuntuu ihan kreisiltä, etenkin kun on näistä sammakoista ja muista eläinpatsaista kyse, ja välillä taas se on viileää logiikkaa kun puhutaan vaikkapa makuuhuoneen sisustuksesta tai siitä mihin ilmansuuntaan asunto avautuu ja minkäsorttista energiaa sieltä asuntoon tulvii.

On mielestäni tietynlaista huijausta sanoa, että fengshui ja sen tehosteet toimivat missä ja milloin ja kenelle vain, sillä yhdelle leipä tarkoittaa limppua ja toiselle rieskaa. Fengshuissa voi eksyä vähän kuin Liisa Ihmemaahan eikä löytää enää tietään takaisin arkijärjen pariin. Siksi annankin taas saman neuvon kuin varmaan jo aiemminkin: valitse se mitä teet, tee se kunnolla ja usko siihen. On parempi toteuttaa yksi fengshui-muutos ajatuksella ja antaa sen tulosten kypsyä kuin kaataa säkillinen tehosteita puolihuolimattomasti sisustuksen sekaan ja heilutella villisti kauhaa. Jos todella olisin halunnut löytää elämänkumppanin tai edes jotain sutinaa, olisi persikankukkataikani toiminut. Tottakai. Eikö niin?

PS: Jäin miettimään tuota kukkien ilmansuuntaa oman kiinalaisen astrologian eläimen mukaan. Nyt kun pihat ja puutarhat ovat täynnä kukkia joka ilmansuunnassa, niin eikös se tarkoita, että kaikki persikankukkailmansuunnat on nyt aktivoitu? Siksi siis lemmentaiat toimivat kesällä! Ja juhannuksena niitä kukkia tungetaan vielä tyynyn allekin, kukikkaista lakanoista puhumattakaan. Ei muuta kuin ulos siitä kukkia haistelemaan ja ihailemaan - saatat löytää sen heilasikin samalla.

Tämän kukkaistervehdyksen myötä toivotan kaikille lukijoille hilpeää heinäkuuta. Jos pystytte, laittakaa aivot heinäseipäälle ja keskittykää sen sijaan vaikka ihmettelemään valoisia kesäöitä. Jos löydät taivaalta 10 Trumpin näköistä pilveä, synnyt seuraavassa elämässäsi sikarikkaana. Guaranteed.

Sireeni vai syreeni? Tuoksu huumaa pään ja takaa pilkottaa kesäaittani, jossa tämäkin tarina on kirjoitettu.

Alvar Aalto ja fengshui

Ymmärrän, että mitä tunnustan seuraavaksi saattaa järkyttää monia, mutta toivottavasti toivutte pian. En nimittäin lainkaan pidä Alvar Aallosta ja hänen suunnittelemistaan huonekaluista. En ole nähnyt Villa Maireaa, Paimion parantolaa tai muitakaan Aallon arkkitehtonisia luomuksia. Oi, mikä pyhäinhäväistys! 

En tiedä mikä siinä on, mutta kuuluisat koivuiset ritiläpenkit, jakkarat ja pöydät eivät saa minussa aikaan mitään positiivisia sävähdyksiä, päinvastoin. Niissä on jotain liian pelkistettyä ja haukotuttavaa minun pursuilevaan sisustustyyliini. Puoli Suomea on tätä viivapuhdasta skandityyliä täynnä ja epäilenkin, että minut siirretään jollekin mustalle listalle välittömästi kerrottuani, ettei Aalto-tyyli ole minua varten. Sillä onhan kokonainen yliopisto nimetty hänen mukaansa ja kyseessä on Suomen tunnetuin henkilö ulkomailla, ehkä Sibeliusta lukuunottamatta (ja Kimi Räikköstä).

Olen aina ihannoinut englantilaistyylistä runsautta, jossa kukat kukkivat yltympäriinsä huushollia niin tapeteissa, verhoissa, tekstiileissä kuin puutarhassakin. Jotenkin englantilaistyyli liittyy mielessäni ikuiseen kesään ja auringonpaisteeseen, teehetkeen ja kakkuihin ja juoruiluun kupposen ääressä, kertakaikkiaan ilman oikeaa huolenhäivää. Vähän niin kuin dekkareissa, joissa Marplen kaltaiset mummot ottavat paatuneet murhaajat kiinni. Tällaisessa idyllisen pikkukylän mielenmaisemassa asuisin kernaasti, etenkin jos todellisten murhien määrää voidaan vähän rajoittaa eikä liian uteliaita naapureita juoksisi koko ajan iltapäiväteellä. Koska en ole ihan mummoutunut kuitenkaan, yhdistäisin tähän englantilaisestetiikkaan vaikka graffiteja ja räväkämpää modernia graafisuutta, kaikkea silleen tyylikkään kivasti sekaisin.

Alvar Aallon ankarasta askeesista tulee mieleen paljaat koivut koleassa tuulessa, järveä peittävä jäähile ja loputon pimeys vailla toivoa tulevasta valosta. Liian suomalaista siis. Osaamme kyllä pelkistää, olemme siinä suorastaan mestareita, mutta kaipaan kyllä vähän turhaa koukeroa elämää sulostuttamaan. Kotini on silti aika maltillisesti kukikas, mutta oikean asunnon tullen sisäinen kukittajani saattaisi päästä villisti valloilleen.

Tajusin kuitenkin käydessäni Helsingin taidemuseon Modernia elämää! -näyttelyssä, että Aallon funktionalistisessa vanerin taivuttelussa on puolensa. Hänen huonekalusuunnittelunsahan on täyttä fengshuita! Kaikenlainen kulmikkuus on taivuteltu mutkalle ja luotu luonnollisia, ihmistä lähellä olevia muotoja. Siksi Aallon huonekalut siis vetoavat "meihin". Ne eivät uhkaa tylyllä kulmikkuudellaan, vaan tarjoavat chi-energian mentävät pehmeät mutkat sisustukseen. Kaikki kaartuu, pehmentyy, taipuu niin silmän kuin kosketuksen alla. Aalto lienee ollut fengshuin vankkumaton kannattaja, nyt sen tajuan. Ei liikaa virikkeitä, vaan tilaa zenmäiselle tilan aistimiselle. Minimalismia mielelle, aikakaudella jolloin emme vielä puristuneet tavaravuorten väliin.

Voinkin tästä lähtien tehdä aselevon Alvar Aallon kanssa ja nähdä hänen arvokkaat fengshui-pyrkimyksensä huonekalu- ja tilasuunnittelussa. Se ei silti vielä tarkoita, että haluaisin katsella hänen tuotteitaan omissa ympyröissäni, jatkan edelleen rönsyilevämmällä linjalla. Mutta yksi Aallon tuote salaa miellyttää silmääni, arvaatko mikä se on? No tietysti kimalteleva Kultakello-valaisin! Kun silaat esineen kuin esineen kullalla, alan heti kiinnostua. Minussa on varmaan uusrikkaiden venäläisten ökygeenejä jossain piilossa - sukummehan tulee muutaman sadan vuoden takaa Karjalasta päin.

Kurvit kohdallaan! Suomalainen huonekalusuunnittelu osasi menneinä vuosikymmeninä hyödyntää fengshuin oppeja täydellisesti. Jokainen kulma on taivuteltu sulavampaan muotoon. Tämän tajusin nyt meneillään olevassa HAMin Modernia elämää! – Suomalainen modernismi ja kansainvälisyys -näyttelyssä.

Kullan kimallusta ja tuttua kuosittelua - suomalaisia taidonnäytteitä.