Divaani-lehti julkaisi elokuussa 2015 tunnejuttuni vanhan suhteen fengshui-jämistä. Tai kuten lopullinen versio on otsikoitu, "Siivouspäivä fengshui-tyyliin".
Fengshui-konsultiksi opiskeleva Virpi Karjalainen tajusi, että vanha parisuhde kummittelee kodin tavarakasoissa yli kymmenen vuotta eron jälkeen.
Luulin, että olin tehnyt tilit selviksi pitkäaikaisen parisuhteeni osalta. Olihan erosta jo 14 vuotta, ja minulla oli uusi heila: hän asui Euroopan toisella laidalla, joten elimme etäsuhteessa. Se tosin vaivasi, että vuosi toisensa jälkeen kului, mutta yhteistä arkea ei päästy jakamaan. Aina kun suunnittelimme yhteen muuttoa, tuli esteitä onnen tielle. Mietin monesti, missä on vika.
Kun sitten hurahdin fengshuihin ja päädyin tutkimaan kotini energioita, asia alkoi valjeta. Ehkä olin alitajuisesti jämähtänyt vanhaan. Kodissani taisi olla vääränlaiset, menneeseen sitovat energiat - eli käytännössä vanhan parisuhteen aikaista tavaraa. Paljon. Olin säilönyt kaikkea mahdollista ex-mieheen ja päättyneeseen suhteeseen liittyvää. Kuten rakkauskirjeitä ja albumitolkulla valokuvia yhteisestä elämästä.
Mietin, mitä niille pitäisi tehdä? Tuntui väärältä heittää kaikki menemään; olihan kyseessä yli kymmenen vuotta elämästäni. Sinä aikana kasvoin koulutytöstä aikuiseksi. Jos deletoin sen vaiheen elämästäni, tiedänkö enää kuka olen?
Fengshui-höyrähdykseni kävi aika perinteisesti. Ensin ostin Hulluilta Päiviltä fengshuita käsittelevän kirjan. Luin sen ja kohta kannoin kangaskassit piukkana kirjaston valikoiman kotiin jatkotutkimuksia varten. Hommasin suunnistuskompassin ja kartoitin kotini ilmansuuntia bagualla. Mistä löytyy vaurausnurkka? Onko sänky aseteltu oikein? Mitä idässä sijaitsevan terveyden eteen voisi tehdä?
Alkuinnostuksen huumassa ajattelin, että olen avoin kaikelle - paitsi ei sammakoita, siihen vedän rajan. Eikä rumaa fengshui-kamaa. Sininen virtahepopatsas koillisessa, onko aivan pakko?
Tilasin Amerikan fengshui-guruilta vuosiennustukset ensin hevosen, sitten lampaan vuodelle. Selvittelin lentäviä tähtiä. Lopulta löysin itseni intuitiiviseen fengshuihin painottuneelta konsulttikurssilta. Energioiden pyörittely tuhansien vuosien takaa oli imaissut minut mukaansa.
Kukaan ei ole seppä syntyessään, ja niinpä kotini ei alkutilanteessa tosiaan ollut kuin fengshui-oppikirjasta. Suurin ongelma oli tavaran määrä. Sitä oli kerta kaikkiaan liikaa. Ja melkoisen iso osa tavarasta liittyi tavalla tai toisella ex-mieheeni. Ei auttanut kuin karsia.
“Kaikki alkaa raivauksesta ja siivoamisesta. Fengshuin tehosteet eivät toimi, jos kotona ei yhtään tehdä karsintaa. Luomme tavaroihin helposti tunnesiteitä, jotka pitää katkaista. Samalla kun luovumme jostain, annamme tilaa uusille mahdollisuuksille, myös ideoille", intuitiiviseen fengshuihin perehtynyt konsultti Kirsi Niemelä opastaa.
Kuumina kesäpäivinä luin yli 15 vuotta vanhoja musiikkilehtiä läpi ja revin nostalgisia keikka-arvosteluja talteen. Sisustuslehtikokoelmista luopuminen oli yhtä henkistä taistelua. Ex-miehen lahjoittamia paksuja englannin sanakirjoja en halunnut heittää menemään, joten revin vain omistuskirjoitukset pois.
Kun vanhoista veropäätöksistä ja palkkakuiteista oli luovuttu ja vaatekaappiin raivattu ihmisen mentävä aukko, piti tehdä selvää menneisyyteen ja alitajuntaan verrattavasta kellarista ja kaikista sinne jemmaamistani tätä-voisi-vielä-joskus-tarvita-tavaroista. Tunsin jo otteen menneestä hellittävän, hyvällä tavalla.
Seuraavaksi fengshui-katseeni osui palapeiliin. Minulla oli ollut palapeili jo lapsuuden kodissani 80-luvulla, ja myös ex-mieheni kanssa meillä oli tuo klassikko vuosikausia. Kun Ikea 2000-luvun alussa toi markkinoille päivitetyn version palastellusta peilistä, kannoin taas sellaisen kotini eteiseen. Virhe!
Sen lisäksi, että palapeili kuului menneisyyteeni, se on esineenä muutenkin epäilyttävä. Fengshui-guru Anja Banks toteaa Fengshui-aapisessaan, että palapeilit vääristävät ja pirstovat ihmisen minäkuvaa. Ihminen on ikään kuin viipaloitu versio itsestään, koska peilistä ei näy koko ihminen ja häntä ympäröivä energiakenttä. Banksin mukaan menestyvillä ihmisillä on kylpyhuoneessaan mahdollisimman suuri, yhtenäinen peili, joka heijastelee asukkaiden vaurautta ja menestystä.
Nyt on aika, tuumasin, ja aloin irrottaa peilinpaloja seinästä. Hommasin kotiini isoimman peilin, joka ovesta sisään mahtui. Olin valmis eheämpään minäkuvaan.
Ehkä yllättävintä kotini fengshui-prosessissa oli huomata, kuinka moni asia liittyi exääni tavalla tai toisella. Kirjahyllystä löytyi omistuskirjoituksia kirjojen etulehdiltä, vaatehuoneen perällä kummitteli tunnepaatoksellinen päiväkirja vuodelta 1992, johon olin rakastuneena kirjoitellut, jopa nappirasiassa piilotteli ex-miehen verkkatakin varanappeja. Joihinkin omiin vaatteisiini liittyi vahva tunnemuisto entisistä yhteisistä hetkistä. Ja mansikkana kakun päällä, minullahan oli vielä vanha kihlasormuskin tallessa!
Muistoja herättävät vaatteet panin kiertoon, kirjat pääsivät kirjaston kierrätyshyllyyn, ja kihlasormuksen myin kultakauppiaalle käypään hintaan. Jäljelle jäivät vain vanhat kirjeet ja valokuvat.
Fengshuissa neuvotaan, ettei edellisten kumppaneiden rakkauskirjaitä saisi säilyttää sängyn alla. Ohjeelle olisi helppo naureskella; kuka nyt muka niin tekisi? Mutta enpä ollut kovin viisaasti valinnut säilytyspaikkaa itsekään. Siinä ne muhivat: nykyisen miehen yöpöytänä toimivan säilytysarkun sisällä. Mieheni siis Suomessa käydessään nukkui exäni rakkauskirjeiden vieressä.
Siirsin säilytysarkun kirjeineen omalle puolelleni sänkyä, mutta sekään ei tuntunut hyvältä ratkaisulta. Mitä nämä exäni hartaasti säilötyt kirjalliset rakkaudentunnustukset tekevät nykyiselle suhteelleni? En kuitenkaan vielä ollut valmis kantamaan kirjeitä juhannuskokkoon.
"Koko vanhaa elämää ei voi yhdessä rytinässä kipata kaatolavalle. Tarvitaan pohdintaa, mistä voin henkisesti luopua juuri nyt. Kun aloittaa prosessin, luopuminen voi olla todella työn ja tuskan takana. Mieti mitä vanha suhde ja menneisyyteen liittyvät tavarat sinulle edustavat. Joskus pelkkä valokuvan ottaminen esineestä voi auttaa eteenpäin menossa”, Kirsi Niemelä opastaa.
“Jos eronneella pariskunnalla on lapsia, valokuva-albumit voi antaa lapsille, jotta näillä on myöhemmin mahdollisuus muistella yhteisiä aikoja”, Niemelä vinkkaa.
Ex-mieheni ja minun suhteessa lapsia olimme me itse, ja kuvista pilkistää elämän kolhuista vielä tietämätön minäni. Oltiin nuoria ja hehkeitä.
“Tärkeintä on pohtia, tuleeko valokuvista hyviä vai huonoja muistoja. Jos kuvissa on jotain ahdistavaa, ne kannattaa hävittää. Iloiset muistot menneestä tuskin uhkaavat nykyistä suhdettasi”, Niemelä lohduttaa.
Otin askeleen kohti luopumista: hain vanhan, valkoiseksi maalatun matkalaukun, tungin sen täyteen kirjeitä ja työnsin parvekkeelle sohvan alle. Laukun kantoripaan sidoin oranssin osoitelapun, jossa luki On the road. Teini-iän rakkauskirjeeni olivat siis jo kovaa vauhtia matkalla pois. Kunhan löydän sopivan hetken käydäkseni ne ensin läpi.
Fengshui-konsultointeja tehdessään Niemelä on huomannut, että yksinasuvilla on usein kodeissaan kuvia yksin olevista ihmisistä. "Yksinäisiä hahmoja tauluissa ei suositella, jos etsii kumppania. Silloin symboloit maailmankaikkeudelle, että kyllä, olen yksin ja haluankin olla. Niiden tilalle kannattaa hankkia parillisia esineitä ja onnellista pariskuntaa esittäviä kuvia.”
Elettyäni vuosikausia etäsuhteessa kahden maan välillä havahduin, että tuolla olohuoneen lounaisnurkassa, juuri parisuhteen ja avioliiton alueella on maalaamani taulu, jossa yksinäinen poika istuu kiikussa ja syksyn lehdet varisevat hänen ympärillään maahan. Tässäkö on syy, että en saa miestä pysyvästi Suomeen?
Kun otin taulun pois esiltä, mieskin muutti vihdoin luokseni.
Fengshui-konsultiksi opiskeleva Virpi Karjalainen tajusi, että vanha parisuhde kummittelee kodin tavarakasoissa yli kymmenen vuotta eron jälkeen.
Luulin, että olin tehnyt tilit selviksi pitkäaikaisen parisuhteeni osalta. Olihan erosta jo 14 vuotta, ja minulla oli uusi heila: hän asui Euroopan toisella laidalla, joten elimme etäsuhteessa. Se tosin vaivasi, että vuosi toisensa jälkeen kului, mutta yhteistä arkea ei päästy jakamaan. Aina kun suunnittelimme yhteen muuttoa, tuli esteitä onnen tielle. Mietin monesti, missä on vika.
Kun sitten hurahdin fengshuihin ja päädyin tutkimaan kotini energioita, asia alkoi valjeta. Ehkä olin alitajuisesti jämähtänyt vanhaan. Kodissani taisi olla vääränlaiset, menneeseen sitovat energiat - eli käytännössä vanhan parisuhteen aikaista tavaraa. Paljon. Olin säilönyt kaikkea mahdollista ex-mieheen ja päättyneeseen suhteeseen liittyvää. Kuten rakkauskirjeitä ja albumitolkulla valokuvia yhteisestä elämästä.
Mietin, mitä niille pitäisi tehdä? Tuntui väärältä heittää kaikki menemään; olihan kyseessä yli kymmenen vuotta elämästäni. Sinä aikana kasvoin koulutytöstä aikuiseksi. Jos deletoin sen vaiheen elämästäni, tiedänkö enää kuka olen?
Fengshui-höyrähdykseni kävi aika perinteisesti. Ensin ostin Hulluilta Päiviltä fengshuita käsittelevän kirjan. Luin sen ja kohta kannoin kangaskassit piukkana kirjaston valikoiman kotiin jatkotutkimuksia varten. Hommasin suunnistuskompassin ja kartoitin kotini ilmansuuntia bagualla. Mistä löytyy vaurausnurkka? Onko sänky aseteltu oikein? Mitä idässä sijaitsevan terveyden eteen voisi tehdä?
Alkuinnostuksen huumassa ajattelin, että olen avoin kaikelle - paitsi ei sammakoita, siihen vedän rajan. Eikä rumaa fengshui-kamaa. Sininen virtahepopatsas koillisessa, onko aivan pakko?
Tilasin Amerikan fengshui-guruilta vuosiennustukset ensin hevosen, sitten lampaan vuodelle. Selvittelin lentäviä tähtiä. Lopulta löysin itseni intuitiiviseen fengshuihin painottuneelta konsulttikurssilta. Energioiden pyörittely tuhansien vuosien takaa oli imaissut minut mukaansa.
Kukaan ei ole seppä syntyessään, ja niinpä kotini ei alkutilanteessa tosiaan ollut kuin fengshui-oppikirjasta. Suurin ongelma oli tavaran määrä. Sitä oli kerta kaikkiaan liikaa. Ja melkoisen iso osa tavarasta liittyi tavalla tai toisella ex-mieheeni. Ei auttanut kuin karsia.
“Kaikki alkaa raivauksesta ja siivoamisesta. Fengshuin tehosteet eivät toimi, jos kotona ei yhtään tehdä karsintaa. Luomme tavaroihin helposti tunnesiteitä, jotka pitää katkaista. Samalla kun luovumme jostain, annamme tilaa uusille mahdollisuuksille, myös ideoille", intuitiiviseen fengshuihin perehtynyt konsultti Kirsi Niemelä opastaa.
Kuumina kesäpäivinä luin yli 15 vuotta vanhoja musiikkilehtiä läpi ja revin nostalgisia keikka-arvosteluja talteen. Sisustuslehtikokoelmista luopuminen oli yhtä henkistä taistelua. Ex-miehen lahjoittamia paksuja englannin sanakirjoja en halunnut heittää menemään, joten revin vain omistuskirjoitukset pois.
Kun vanhoista veropäätöksistä ja palkkakuiteista oli luovuttu ja vaatekaappiin raivattu ihmisen mentävä aukko, piti tehdä selvää menneisyyteen ja alitajuntaan verrattavasta kellarista ja kaikista sinne jemmaamistani tätä-voisi-vielä-joskus-tarvita-tavaroista. Tunsin jo otteen menneestä hellittävän, hyvällä tavalla.
Seuraavaksi fengshui-katseeni osui palapeiliin. Minulla oli ollut palapeili jo lapsuuden kodissani 80-luvulla, ja myös ex-mieheni kanssa meillä oli tuo klassikko vuosikausia. Kun Ikea 2000-luvun alussa toi markkinoille päivitetyn version palastellusta peilistä, kannoin taas sellaisen kotini eteiseen. Virhe!
Sen lisäksi, että palapeili kuului menneisyyteeni, se on esineenä muutenkin epäilyttävä. Fengshui-guru Anja Banks toteaa Fengshui-aapisessaan, että palapeilit vääristävät ja pirstovat ihmisen minäkuvaa. Ihminen on ikään kuin viipaloitu versio itsestään, koska peilistä ei näy koko ihminen ja häntä ympäröivä energiakenttä. Banksin mukaan menestyvillä ihmisillä on kylpyhuoneessaan mahdollisimman suuri, yhtenäinen peili, joka heijastelee asukkaiden vaurautta ja menestystä.
Nyt on aika, tuumasin, ja aloin irrottaa peilinpaloja seinästä. Hommasin kotiini isoimman peilin, joka ovesta sisään mahtui. Olin valmis eheämpään minäkuvaan.
Ehkä yllättävintä kotini fengshui-prosessissa oli huomata, kuinka moni asia liittyi exääni tavalla tai toisella. Kirjahyllystä löytyi omistuskirjoituksia kirjojen etulehdiltä, vaatehuoneen perällä kummitteli tunnepaatoksellinen päiväkirja vuodelta 1992, johon olin rakastuneena kirjoitellut, jopa nappirasiassa piilotteli ex-miehen verkkatakin varanappeja. Joihinkin omiin vaatteisiini liittyi vahva tunnemuisto entisistä yhteisistä hetkistä. Ja mansikkana kakun päällä, minullahan oli vielä vanha kihlasormuskin tallessa!
Muistoja herättävät vaatteet panin kiertoon, kirjat pääsivät kirjaston kierrätyshyllyyn, ja kihlasormuksen myin kultakauppiaalle käypään hintaan. Jäljelle jäivät vain vanhat kirjeet ja valokuvat.
Fengshuissa neuvotaan, ettei edellisten kumppaneiden rakkauskirjaitä saisi säilyttää sängyn alla. Ohjeelle olisi helppo naureskella; kuka nyt muka niin tekisi? Mutta enpä ollut kovin viisaasti valinnut säilytyspaikkaa itsekään. Siinä ne muhivat: nykyisen miehen yöpöytänä toimivan säilytysarkun sisällä. Mieheni siis Suomessa käydessään nukkui exäni rakkauskirjeiden vieressä.
Siirsin säilytysarkun kirjeineen omalle puolelleni sänkyä, mutta sekään ei tuntunut hyvältä ratkaisulta. Mitä nämä exäni hartaasti säilötyt kirjalliset rakkaudentunnustukset tekevät nykyiselle suhteelleni? En kuitenkaan vielä ollut valmis kantamaan kirjeitä juhannuskokkoon.
"Koko vanhaa elämää ei voi yhdessä rytinässä kipata kaatolavalle. Tarvitaan pohdintaa, mistä voin henkisesti luopua juuri nyt. Kun aloittaa prosessin, luopuminen voi olla todella työn ja tuskan takana. Mieti mitä vanha suhde ja menneisyyteen liittyvät tavarat sinulle edustavat. Joskus pelkkä valokuvan ottaminen esineestä voi auttaa eteenpäin menossa”, Kirsi Niemelä opastaa.
“Jos eronneella pariskunnalla on lapsia, valokuva-albumit voi antaa lapsille, jotta näillä on myöhemmin mahdollisuus muistella yhteisiä aikoja”, Niemelä vinkkaa.
Ex-mieheni ja minun suhteessa lapsia olimme me itse, ja kuvista pilkistää elämän kolhuista vielä tietämätön minäni. Oltiin nuoria ja hehkeitä.
“Tärkeintä on pohtia, tuleeko valokuvista hyviä vai huonoja muistoja. Jos kuvissa on jotain ahdistavaa, ne kannattaa hävittää. Iloiset muistot menneestä tuskin uhkaavat nykyistä suhdettasi”, Niemelä lohduttaa.
Otin askeleen kohti luopumista: hain vanhan, valkoiseksi maalatun matkalaukun, tungin sen täyteen kirjeitä ja työnsin parvekkeelle sohvan alle. Laukun kantoripaan sidoin oranssin osoitelapun, jossa luki On the road. Teini-iän rakkauskirjeeni olivat siis jo kovaa vauhtia matkalla pois. Kunhan löydän sopivan hetken käydäkseni ne ensin läpi.
Fengshui-konsultointeja tehdessään Niemelä on huomannut, että yksinasuvilla on usein kodeissaan kuvia yksin olevista ihmisistä. "Yksinäisiä hahmoja tauluissa ei suositella, jos etsii kumppania. Silloin symboloit maailmankaikkeudelle, että kyllä, olen yksin ja haluankin olla. Niiden tilalle kannattaa hankkia parillisia esineitä ja onnellista pariskuntaa esittäviä kuvia.”
Elettyäni vuosikausia etäsuhteessa kahden maan välillä havahduin, että tuolla olohuoneen lounaisnurkassa, juuri parisuhteen ja avioliiton alueella on maalaamani taulu, jossa yksinäinen poika istuu kiikussa ja syksyn lehdet varisevat hänen ympärillään maahan. Tässäkö on syy, että en saa miestä pysyvästi Suomeen?
Kun otin taulun pois esiltä, mieskin muutti vihdoin luokseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti