Periksiantamaton

Nyt on uusikuu Vaa'an merkissä, Venuksen 6-viikkoinen peruutusjakso ja massiivinen muutosjakso monen ihmisen elämässä. Lokakuu saattaa alkaa yhdellä tavalla ja päättyä ihan toisella tavalla. 

Tiistaina uudenkuun hetkellä meditoin ja tsemppasin itseni uudelle aikakaudelle. Kirjoitin toiveet ylös ja uskoin ne todeksi. Sanotaan, että uudenkuun aikaan toiveet alkavat itää, etenkin jos ne kirjoittaa ylös ja laittaa tyynyn alle. Miksipä en ottaisi kaikkia keinoja käyttöön? Myös astrologia-kurssilla sanottiin, että oppi menee paremmin perille, kun nukkuu kirja pään alla!

Eilen oli pyykkipäivä ja koin ahaa-elämyksen tunkiessani likapyykkiä taloyhtiön pesukoneeseen. Tajusin, että minähän en ole luovuttaja. Minähän en anna koskaan periksi.

Tämä ei tarkoita, ettenkö antaisi joidenkin asioiden lipua ulottuviltani. Se millä ei ole niin suurta merkitystä, saa mennäkin. Se millä ei ole tulevaisuutta, saa pakata kamansa ja astua ovesta ulos. 

Lempikirppispuserossani lukee Undeclinable. Decline tarkoittaa kieltäytymistä tai taipumista, joten undeclinable on sitten kieltäytymätön tai taipumaton. Sen voisi pukea sanoiksi myös näin: ihminen, joka ei hyväksy kieltäytymistä. Ihminen, jolle ei sanota ei. Eli loppujen lopuksi ihminen, joka ei anna periksi. Periksiantamaton.

Monessa asiassa sellainen olenkin, mutta etenkin sydämen asioissa se korostuu. Sillä pyykit - nykyään vaan ihan omani - saivat minut muistamaan millainen olen ollut, kun edessä on ollut esteitä. Olen väistellyt niitä, olen kiertänyt ne, olen pysynyt paikallani, kunnes ne ovat menneet ohi. Ja joskus olen vaan kertakaikkiaan lähtenyt niitä kohti.

Kun rakastuin ensimmäisen kerran, tunteideni kohde oli minua kymmenen vuotta vanhempi. Itse olin 13-vuotias. Laskepa siitä, että miten kävi. Jouduin odottamaan kaksi pitkää vuotta, ehkä vähän ylikin, ennen kuin ihminen, jolle olin tarjoamassa rakkauttani, ymmärsi yskän ja tajusi, että ei tästä ole ulospääsyä muuten kuin alkamalla olla yhdessä. Minä voitin lopulta, mutta ei se helppoa ollut. Pelkkien kirjeiden voimalla - jotka eivät koskaan katkenneet - selvitin tieni perille. Se odotus, se kypsyminen, kannatti.

Seuraava valaiseva ajatukseni pyykkiä ripustaessani oli, että odotin toista valitsemaani miestä k y m m e n e n vuotta. Onneksi koskaan ei tiedä miten elämä lopulta näyttäytyy, sillä jos minulle olisi aivan alussa sanottu, että yhteiselämä saman katon alla alkaa vasta kymmenen etävuoden jälkeen, olisin ehkä lyönyt hanskat saman tien tiskiin. Mutta kun en tiennyt, niin en lyönyt. Pidin hanskat kädessä. Ja niin selvisin siitäkin odotusajasta, niistä kymmenestä vuodesta eri maissa asuen. Kannattiko? Joo. Kannattihan se, vaikka loppu tänä vuonna olikin arvaamaton ja äkillinen.

Astrologian silmissä seitsemän vuoden sykli yhdessä asumista tuli täyteen ja oli aika putsata pöytä. Väliäkö sillä, vaikka toisella oli vielä ateria kesken. Nyt vaihtui kiertorata.

Tiistaina, Puu-Koiran päivänä, alkoi Vesi-Koiran kuukausi. Kun meneillään on Maa-Koiran vuosi ja itselläni vielä Maa-Koiran 10-vuotinen onnenpilari, niin olen varsinaisten törmäysten keskellä kiinalaisen astrologian mukaan. Selvisin kyllä pahimmasta törmäysenergian päivästä (nelinkertainen törmäys), mutta tässä on vielä 4 viikkoa jäljellä tätä Koiran kuukautta ja törmäyskurssia Lohikäärmeeseen. Jokaisen "hengissäselvityn" päivän jälkeen voisi vetää ruksin kalenteriin.

Tässä mullistuksia lupaavassa ajassa olen kirjannut pitkän tähtäimen toiveeni ja ne löytyvät nyt "sängyn alta", kuten ala-asteella koulutoverin läksykirjat. 

Nyt jännätään miten käy. Anna tulla, universumi. Se mitä minun varalleni on suunniteltu. Se, mitä minun on määrä odottaa. Anna sen vain tulla, omalla oikealla ajallaan. Sillä sitten kun aika on kypsä, kerään satoa. Toivottavasti se on pelkkää priimaa, ja jätän matoset muille.

Minä yritän sillä aikaa olla kypsymättä liikaa. Ja hoidella tätä muuta elämää. Onneksi se näyttää - ja tuntuu - aika hyvältä juuri nyt.

Kahden euron kirppispusero tarjoaa oivallisen elämänasenteen. Voisi sitä suomalaisittain sisuksikin sanoa.

On muuten aikamoisen venymisen paikka, että saa sekä naaman että paidan tekstin mahtumaan samaan kuvaan, mutta jotenkin se onnistui. Ja laitan onnistumaan myös tämän manifestoinninkin. Ennemmin tai myöhemmin jotain hyvää tapahtuu.

Joka aamu täytyy päättää uudestaan, mitä mieltä olen elämästäni ja millainen päivä on edessä. Vaikka astrologisessa kartassani törmätään, yritän itse olla törmäilemättä liikaa pääni sisällä.

Rakastan itseäni kukkasin, kirjoin ja pienellä palalla suklaata. Suuhun mahtuu helposti kyllä koko levykin... tiedämme kaikki, että se tarkoittaa vain hetkellistä nautintoa, mutta parempi se pienikin pala rakkautta kuin ei mitään.