sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Kubismin kulmat

Syntymäpäiväreissu vei minut Tsekkeihin ja Prahaan ja pääsin muutamaksi päiväksi vanhan Euroopan hienostuneisiin tunnelmiin. Mukulakivikatuja, jotka tuntuivat jalkapohjassa päivä päivältä enemmän, kaartuvia kujia ja koristeellisia kortteleita. Kaikki Prahassa tuntui olevan kaartuvaa, pyöreää, aaltoilevaa, kauneuden tähden tehtyä ja siten fengshuin hengen mukaista. Hotellihuoneessakin oli kunnon sängynpääty, samanlaiset yöpöydät ja valaisimet ja korkealle kurottava holvikatto. Sängyn päältä oli aivan kuin tilauksesta poistettu kattokruunu (pelkkä koukku näkyi korkeuksissa) eikä huoneessamme ollut kattoparruja tai peilejä, joten olimme fengshui-mielessä otollisessa paikassa. Olin varta vasten halunnut vanhan miljöön hotellin, olimmehan niin historiallisessa kaupungissa. 

Heti ensimmäisenä päivänä eksyimme kiinnostavan oloiseen Kubismi-museoon, joka sijaitsi Mustan madonnan talossa. Kubismi tuntuu nykysilmin kovin trendikkäältä, sillä koruissa ja sisustusesineissä on viime vuosina näkynyt usein graafisia kolmioita tai kuusikulmioita sekä teräviä, kolmiulotteisia muotoja. Se, että kubismia sovellettiin maalaustaiteen lisäksi arkkitehtuuriin, sisustukseen sekä huonekalusuunnitteluun, oli uusi tuttavuus.

Kubistinen sisustus muodostui ikäänkuin vääristyneistä huonekaluista, joista törrötti kaikkialta jokin uhkaava kulma. Myös värit olivat tummanpuhuvia. Onneksi museossa sai ottaa kuvia ilman salamaa, jotta pääsette mukaan kierrokselle.

Kubismi eli vain hetken aikaa (n. 1907-1914), muutaman hassun vuoden ennen ensimmäistä maailmansotaa. Kun katselin näitä huonekaluja, oli helppo ymmärtää miksi: kaikki nämä terävät kulmat luovat niin leikkaavaa sha-energiaa, ettei sellaisessa ympäristössä voi kenelläkään olla hyvä olla. Itse asiassa mieheni joutui pakenemaan vessaan saatuaan kovan yskänkohtauksen ja itselleni tuli painostava tunne rintakehään, joka tuntui vielä rakennuksesta poistumisen jälkeen jonkin aikaa. Joko kyse oli itse rakennuksesta, huonosta sisäilmasta ja piilevästä homeongelmasta tai sitten museossa oli vaan tosi huonot fengshui-vibat juuri terävän, leikkaavan energian vuoksi. Veikkaan jälkimmäistä. 

Tämä "nyrkki silmään" -suuntaus kuoli siis omaan mahdottomuuteensa, kunnes moderni arkkitehtuuri suorine linjoineen otti taas vallan sotien jälkeen. Tiedän olevani naiivi, kun haikailen vanhan (prahalaisen) kuvankauniin rakennussuunnittelun perään, jossa kipsikoristeita, pastellivärejä ja pyöreitä kulmia ei säästelty, ja kyselen miksi enää ei rakenneta niin kauniita taloja (olen kuullut, että sillä on jotain tekemistä rahan kanssa), mutta kyllähän tähän joku roti täytyisi tulla. Suomen uudisrakennukset ovat pelkkää lasilaatikkoa toisensa perään, terästä ja väreinä niinkin innovatiivisia kuin harmaita. Ei ihme, että lasikaupungeissa on niin luotaantyöntävä, suorastaan tyly tunnelma: ihminen on tottunut jo äidin kohdussa siihen, että lämmintä, pehmeää, pyöreää, kaartuvaa ja todennäköisesti vaaleanpunaista sen olla pitää. Sitten synnyt maailmaan ja kohtaat jotain tällaista:



Aika huikeat piikit, eikö totta! Tämä moderni patsas löytyi myös Prahasta ja näen siinä kyllä omanlaistaan kauneutta ja kiehtovuutta, mutta fengshuin kannalta tämä on ihan järkyttävä. Onneksi se sentään osoittaa taivasta kohti eikä kenenkään ikkunasta suoraan kotiin. Muutoin kyseessä olisi lähes avoin sodanjulistus. Tai naapuriviha.

Kun katsot seuraavissa kuvissa näitä kubismin kulmia, niin mitä ajatuksia mieleesi virtaa? Oletko yllättynyt, innoissasi vai alkaako ahdistaa? Hetken verran tällainen sisustus avaa silmät ja näyttää maailman eri tavoin. Jos täällä asua pitäisi, asia olisi aivan toisin. Ensinnäkin polvet ja kyynärpäät olisivat jatkuvasti mustelmilla, jos ne osuisivat strategisiin kohtiin ja toisekseen veikkaan, että ihmissuhteisiin saattaisi tulla säröjä, kun koko ajan tekisi mieli ärähdellä ja haastaa riitaa. Niin, kubismi kaatui siihen, että sota syttyi...

















































Kuplivat terveiset Prahasta!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti