Terveyden ehdoilla

Aah, miten aurinko paistaa tänään kirkkaasti ja aamukahvi maistuu! Ah, miten hartiat asettuvat taas alas kohdilleen! Vietin eilen nimittäin tuskaisan päivän yläselkäjumin kanssa eikä mikään tuntunut hyvältä. Lohdun tarpeessa ruokakaappien sisältö tuli tutkittua tarkkaan ja hotkittua kaikki suoraan suuhun. Pienet vastoinkäymiset, joille normaalisti vain kohauttaisi hartioitaan, saivat nyt maailman mustaksi. Ja hartioiden kohauttaminen olisi yksinkertaisesti sattunut liikaa. Sosiaaliseen seurusteluun minusta ei ollut, kommunikoin ainoastaan tv:n kaukosäätimen kanssa sohvalta. Se, että johonkin paikkaan sattuu, vaikuttaa koko kroppaan, mieleen ja asenteeseen. Mikään ei ole enää kivaa.

Fengshuilla voidaan vaikuttaa positiivisesti eri elämänalueisiin - ja myös negatiivisesti. Minulla on oma outo teoriani siitä, miksi sain äkillisesti hirmujumin selkääni. Tarina kuuluu näin: kävin Ekotorilla kehysostoksilla, sillä en jaksanut lähteä kahdella bussilla Ikeaan asti. Mietin, että ajan säästön lisäksi voisi säästyä myös jokunen euro ja saisin kotiini ajan havinaa ja erikoisia löytöjä. Rahtasinkin kotiini kelpo saaliin mustia taulunkehyksiä, joihin halusin vaihtaa omia kuviani. Tosin kyseessä eivät olleet helpot vaihtokehykset, vaan nämä olivat oikeita tauluja, jotka oli niitattu kiinni tauluntekijän hartaudella. Oli yksi asia saada takaosat irti ja toinen asia saada uudet kuvat tilalle. Tätä äheltämistä en ollutkaan ottanut huomioon. Ja niinhän siinä sitten kävi, että eräs taululasi sanoi poks juuri viime metreillä. 

Harmittava takaisku, mutta olin joka tapauksessa suunnitellut taulua kirjahyllyn päälle, josta alaosan lohkeamaa ei näkyisi. Päätin ottaa tietoisen riskin, ei kai tästä nyt mitään voi seurata. Kyseessä oli nähkääs olohuoneen ja koko asunnon itänurkkaus, se terveyden sektori.

Seuraavana päivänä iski selkäjumi, kolmen tietokoneella vietetyn tunnin jälkeen. Ei auttanut tai chi -liikuntatunti, kävely, sauna, särkylääke, piikkimatto tai kuumennettu ryynipussi. Sikäli ironista, että selkäni jumahti juuri nyt, sillä olin pari päivää aiemmin kiitollisena miettinyt kaikkia niitä vuosia, jolloin kipu oli arkipäivääni, ja kuinka se oli nyt takanapäin. Ikäänkuin maailmankaikkeus olisi halunnut näpäyttää, ähäkutti, luulit sen siis olevan ohi! Sillä ainakin tämä selkäkipu tuntui etupuolella rintalastassa asti, kuin hengenlähtö olisi lähellä, ja heijasti kipua käsivarsiin asti.

Tämä muistutti minulle taas konkreettisesti kuinka elämme terveyden ehdoilla. Maallinen mammona, työ, jopa ihmissuhteet jäävät toiseksi kun kyseessä on jokapäiväinen terveys. Myötätuntoni menee niille, joiden oireisiin ei löydy helpotusta, vaan tuska määrittelee arjen. Panosta siinä sitten täysillä työelämään, perheeseen tai kaivele luovuutta jostain plakkarista. Oma luovuuteni oli aiemmin kuin pystyynkuollut kaktus - ja vähän siltä minusta itsestänikin tuntui.

Olen tämän talven aikana lukenut lähes kaikki Caroline Myssin kirjat, jotka käsittelevät pohjimmiltaan samaa asiaa: paranemista. Kyseessä ei ole hokkuspokkustemppu, jossa sairastuneen täytyy vain muuttaa asennettaan. Ja toisaalta taas on. Näissä kirjoissa puhutaan paljon armosta ja johdatuksesta ja siitä kuinka mielen ja logiikan avulla kukaan ei voi järkeillä itseään terveeksi. Se ainakin on selvää, että sairastuminen on elämänkriisi, jonka jälkeen kaikki on toisin. Jos jatkaa samalla polulla kuin ennen sairastumistaan, sairauskierre on valmis ja viikatemieskin saattaa korjata. Eli sairastuminen ja kipu on aina merkki jostakin, emme vain välttämättä halua nähdä mistä.

Tänään pää kääntyy taas ja virtaa on kummasti lisää. Sain selkäkipuuni ratkaisun pyytämällä apua: mieheni hieroi ja vaivasi lihaskramppia tai hermopinnettä hartiavoimin ja kehitti oman "vatkaustekniikan". Siihen päälle pranoterapiaa, eli reikin kaltaista energiahoitoa ja jumitus antoi periksi. Vihdoin saatoin huokaista syvään ilman kipua.

Oliko rikkinäisellä taululasilla kodin terveyssektorilla sitten jotain osaa ja arpaa tähän tapaukseen? Mene ja tiedä, mutta tätä täytyy tarkkailla. Jos pientä terveyskremppaa alkaa esiintyä silloin tällöin, lienee syytä kokeilla lasin poistamista. Ehkä tässäkin tieto lisää enemmän tuskaa: kun tiedät, että kotonasi on jokin esine rikki, vaikka se olisi piilossa tai vain sinä tietäisit sen, niin siellähän se alitajunnassa kolkuttaa. Ja vaikka sanotaan, että rikkinäiset esineet tulisi joko heittää pois tai korjata, niin ei se korjattu esinekään enää uudeksi tule. Liian kauan olen joskus hillonnut nurkissani tavaroita, jotka olen liimannut kasaan ja ikäänkuin feikannut, että kyllä se ehjä on. 

Olisiko tänään aika tarkistaa kotisi idän alue ja katsoa mitä siellä säilytät? Onko jokin rikki tai onko alue tukossa, joko liiasta tavarasta tai huonekalujen liian ahtaan sijoittelun tähden? Itselläni on idän alueella kirjahyllyssä lääkekaapin sisältö. Onko se kardinaaliluokan virhe vai pitäisikö ajatella, että minulla on siellä terveyden tykötarpeet? Lääkkeet on sijoitettu kauniiseen puiseen laatikkoon, joka miellyttää silmääni eikä sen avaaminen yhtään ahdista. Entä missä pitäisi säilyttää magneetti- ja röntgenkuvia, jotka liittyvät aiempiin sairauksiin? Kalliita satojen eurojen, jopa yli tuhannen euron tutkimuksia. Näitä tuloksia ei oikein uskalla heittää pois, juuri siitä syystä, että mitä jos niitä vielä tarvitsen. Onneksi ne vievät vähän tilaa ja ovat poissa näkyvistä. 

Jokainen joutuu tekemään kipeitä päätöksiä, fengshuin nimissä ja ilman, siitä mitä lopulta poistaa ja mitä säilyttää ja missä. Kaikilla meistä on jossain varasto, kaappi tai tavaraa, joka ei ole kivaa, mutta joka vaan täytyy käytännön syistä säilyttää. En ole vielä keksinyt pomminvarmaa systeemiä esimerkiksi sairaskertomusten ja ikävien dokumenttien sijoitteluun, mutta jokainen voi valita oman näkökantansa asioihin. Minä olen päättänyt, että lääkkeet ja kaikki sairastamiseen liittyvät materiaalit edustavat nyt terveyttä ja tahdonvoimaa. Siksi ehkä onkin sopivaa, että ne sijaitsevat idän terveysalueella, sillä fengshuissa itä edustaa perheen ja terveyden lisäksi eilistä ja menneisyyttä. Sinne jäivät eilisen kivut ja ongelmat, tänään on uusi päivä!

Tässä idän lääkekaappikätköni sekä taulujen kehystysprojekti. Pientä lasisäröä ei kasvin takaa näy. Tämä kaapin päällä oleva rehu on muuten joulun hyasinttien jäämistöä.