Sivut

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Suomi yin, Italia yang

Minulta on usein kysytty, miksi en ole pakannut laukkujani ja muuttanut Italiaan. Lämmin ilmasto, suussasulava ruoka ja mitkä maisemat, verrattuna siihen pitkään, pimeään ja kylmään talveen, jonka kaikki tunnemme paremmin kuin hyvin ja joka on taas ihan nurkan takana. Ehkä joskus muutankin, kerran sitä jo yritinkin, mutta aika ei ollut kypsä, enkä minäkään (tai siis muutaman kuukauden kuluttua olin hyvinkin kypsä ja pakkasin laukkuni ja tulin takaisin). Sitäpaitsi pelkään paisuvani muodottomaksi tuolla herkkujen maassa.

Toistaiseksi suomalaisuuteni on sitä sorttia, että on mukavaa kun arki toimii kotimaassa totuttuun tapaan ja voin ummistaa osan silmistäni Italian epäkohdille. (Pidän silmät ummessa myös Suomen huonoille puolille, joten taidan tarvita valkoista keppiä.) Toiseen maahan muuttaessa epäkohdat hyökkäävät silmille ja niitä vastaan täytyy jotenkin reagoida.  

Suomeen jäämiseeni on monta syytä, mukavuudenhalu niistä suurimpana, mutta käytänkin tilaisuuden hyväksi ja vertaan Suomea ja Italiaa yinin ja yangin kannalta. Euroopan eri laitojen maat ja niiden asukkaat ja tavat kun ovat monessa suhteessa toistensa vastakohtia.

On helpointa aloittaa itsestäänselvyydestä, eli kylmyydestä ja kuumuudesta, valosta ja pimeästä. Kylmyys ja pimeys on yiniä, valoisuus ja lämpö yangia. Siinä missä Suomen valoisat yöt tasoittavat vaakaa, jottei olla pelkästään yinin puolella, Italian nopeasti pimenevät kuumat fööni-illat sisältävät nekin ripauksen yiniä kaikessa yangimaisuudessaan. Mutta perusasetelma on tietysti se, että Suomen yin-ilmasto jää Italian yang-kelien varjoon. Siksi me olemme tuulipukukansaa ja Italia muodin huipulla, kun kaikkea kaunista ei tarvitse piilottaa toppatakin ja sadehousujen alle.  

Suomi onkin introverttiydessään piiloutuvaa yin-sorttia, kun taas italialainen paistattelee mielellään valokeilassa ja haluaa, että muutkin näkevät hänen yang-valovoimaisuutensa. Eikä ihme, jos iho on kautta vuoden sopivasti ruskettunut ja hiusten leikkuu värjäyksineen maksaa 30 euroa. Sillä hinnalla suomalainen voi lähinnä piilottaa kalmanvaalean ihonsa ja itseleikatun ja -värjätyn tukkansa markettipipon alle. Mutta ei mennä hintavertailuihin sen enempää, sillä 80 sentin tuore suklaa-croissantti saa jo sydämeni itkemään verta enkä ehkä kestä enempää mihin euro riittää -vertailuja. Siinä missä Suomessa kukkaroni sisältö on yin (hiljainen, matala, pieni, vaatimaton), niin Italiassa se yltää rehvakasti korkealle, yangiin asti. 

Seuraavan yin/yang-vastaparin löydämme rannalta. Vaaleat, pohjoiseurooppalaiset auringonpalvojat makaavat rantahiekalla hievahtamatta, meren aaltoja kuunnellen, kuumuuden lamauttamana, kun taas vastakohtana on kilometritolkulla polttavan auringon alla kävelevä tummaihoinen ranta-raybanien kaupittelija. Ensinmainittu viileä ja vaaleaihoinen pohjoisen naisasukki on rantavalasmoodissaan yiniä, jälkimmäinen tumma mies kaikessa aktiivisuudessaan ja yritteliäisyydessään yangin ytimessä. Liike vs. lepo, aktiivisuus vs. passiivisuus, nainen vs. mies, vaalea vs. tumma, rikas vs. köyhä. Rannalla eriarvoisuus korostuu, mutta ilman yin-turistia yang-kaupustelija ei pärjäisi ja ilman kaupustelijaa turisti... niin. Ilman vertauskohdetta todelliseen köyhyyteen ja puurtamiseen turisti ei muistaisi kuinka etuoikeutettu onkaan, kun voi ottaa lennon ja matkata tuhansien kilometrien päähän rantalomalle. Kiitollisuus omasta osasta korostuu ja on muutenkin huomattavan paljon helpompaa auringon alla, varpaat hiekassa. 

Sen lisäksi, että Suomen kesä on aika kesysti yin verrattuna Italian kuumaan ja pitkään yang-aurinkoon, niin sama yin/yang-asetelma pätee sosiaaliseen elämään ja kaupunkien ja kylien katukuvaan. Pikkukaupungin sunnuntai-iltapäivä voi nimittäin olla hyvin erilainen kokemus Euroopan eri laidoilla. Vietin ohikulkumatkalla elokuussa hetken Jyväskylässä sunnuntai-iltapäivänä ja koko kaupunki vaikutti täysin kuolleelta, vaikka keskustassa oli kansainväliset markkinat. Asiakkaita vaan ei näkynyt missään. Ehkä kaikki olivat mökillä?  

Toscanalaiset pikkukaupungit ovat sen sijaan täynnä äksöniä pitkälle iltaan asti. Melkein aina on jotkut markkinat, festivaalit tai muut kokoontumiset. Ja vaikkei tapahtumia olisi, niin aina on hyvä hetki jäätelölle, jäätelöbaarit kun ovat auki klo 23 asti joka ilta. Mummot ja vaarit käyvät syömässä jäätelöä siinä missä lapsetkin. Suomessa kukaan ei ole ulkona iltakävelyllä siihen aikaan, jäätelökiskasta puhumattakaan, vaan hampaat on jo pesty ja peti kutsuu. Arki-iltoina suomalainen kaupunki on hiljainen, elämä on siirtynyt kotiin, kun taas samaan aikaan italialaiset elävät ja näyttäytyvät kaduilla. Ihmekö tuo, kun ulkona tarkenee mukavasti t-hihasillaan suurimman osan vuodesta. Ja ehkäpä viileä jäätelö on tarpeen lämpimässä ilmastossa, kun taas Suomessa tarvitaan jokin kuuma juoma. Yinin ja yangin tasapainoa siinäkin haetaan.

Otetaan puheeksi hiljaisuus. Suomessa voi vielä löytää täydellisen hiljaisuuden, kuuluu korkeintaan tuulen suhinaa puissa. Tämä onkin yksi matkailuvalttikorttimme, sillä japanilaiset eivät ota tätä uskoakseen ja tulevat meidän metsiimme asti kuullakseen - ei mitään. Italiassa hiljaisuuteen liittyy aina jotain pientä taustamelua: liikenteen äänet kaukaisuudessa, kukon riehakas kieunta, päivä- ja yökaskaiden tsikitys, autojen varoitustorvet vuoriston kiemurateillä, meren kohina rannikolla, junan kolina kiskoilla. Suomalainen hiljaisuus on parhaimmillaan täyttä yiniä ja italialainen hiljaisuus on siihen verrattuna aktiivista yangia.

Ja kun ei ole hiljaista italialaiseen tapaan, niin silloin on ÄÄNEKÄSTÄ! Kävin hiljattain paikallisessa BricoIo-rautakaupassa ja koin aikamoisen ilmestyksen. Mikä äänekäs kauppa! Jokaisen hyllyn päässä pälpätti minitelkkari, joka kertoi shopping tv -tyyliin tämän ja tämän tuotteen erinomaisuudesta. Seisoin jonkun aikaa kohdassa, johon kuului noin 10 eri hyllyvälin telkkarit, kaikissa tietysti äänet täysillä ja kovaääninen mies tai nainen vakuuttamassa, että juuri tämä tuote ratkaisee kaikki ongelmasi. Kun käveli muutaman askeleen eteenpäin, kuuli lisää puhuvia telkkareita. 

Alkoi tuntua siltä, että on jossain psykologisessa kokeessa, kuinka nopeasti sekoat täysin ja alat hihitellä hysteerisesti ja syöt kengännauhasi. Toinen vaihtoehto on saada joku aggressiivinen yllätysreaktio, ja motata ensimmäistä vastaantulijaa lättyyn. Olisin filmannut tilanteen, elleivät myyjät olisi pitäneet meitä silmällä, että mitä ne ihmettelee ja pyörittelevät päätään. Varma keino saada asiakkaat juoksemaan kaupasta ulos ostamatta mitään (ainakin suomalaiset asiakkaat). Mietin mikä markkinoinnin mastermind on tällaisen myyntitaktiikan takana. Ehkä kukaan ei ole miettinyt, miltä kuulostaa pienehkö rautakauppa, jossa on noin 50 minitelkkaria auki yhtä aikaa. Mutta täydellinen esimerkki siitä, miten yang Italia parhaimmillaan (=pahimmillaan) voi olla. Äänet eivät päästä hetkeksikään rauhaan. Siksi Suomeen paluu voikin olla suuri rauhan hetki, mutta myös paluu tylsyyteen. Eikö täällä tapahdu mitään? Missä kaikki ihmiset ovat? Onpa muuten hiljaista. Kukaan ei edes puhu. Kotikin on tunnelmaltaan hiljainen, kun siellä ei ole ollut asukkaita.

Suomalainen rauhallinen puhumattomuus on yiniä, italialainen vilkas keskustelu yangia. Joskus tuntuu, että Italiassa puhuminen on todellista taidetta - siinä missä Suomessa mikä tahansa aihe on aika pian loppuunkaluttu, sillä ei yksinkertaisesti ole enää mitään sanottavaa, Italiassa saatetaan puhua yhdestä asiasta tuntikaupalla, etenkin ruoasta. Suomalaisesta ruoasta nyt ei kovin montaa tuntia voi puhua... Ja se on syötykin aika nopeasti, suomalaiset kun ovat käytännönläheistä ja suoritushenkistä porukkaa. Italiassa lounaat ja illalliset sen sijaan saattavat kestää monta tuntia ja myös ruoan määrässä on volyymia. Jos italialainen ruokatunti on lyhyt, se tarkoittaa vain yhtä tuntia. Kun Suomessa on työpaikalla kiire, ruokatunti saattaa yksinkertaisesti jäädä pitämättä. Italiassa tätä varten on keksitty siesta. Nerokasta. Mikään ei ole pyhempää kuin ruokahetki ja ruokalepo.

Niille, jotka eivät ole tottuneet italialaiseen tv-kulttuuriin, saattaa olla shokki nähdä tv-show'ta, joissa on tuutin täydeltä "suoraa huutoa". Onpa joihinkin ohjelmiin ilmeisesti palkattu myös vastarannankiiskiä, eli jotka tahallaan riitelevät toisten kanssa. Suomalaisten sivistynyt tapa odottaa omaa puhevuoroa ja sääntö, että ei saa puhua toisten päälle tuntuu ihan hullulta Italiassa, jossa kaikki puhuvat yhtäaikaa, mutta jossa keskustelussa on silti järkeä ja oma nopeatahtinen kulkunsa. Suomalaiset jäävät epäilemättä ulkomailla muiden puhujien jalkoihin, jos eivät omaksu aivan toisenlaista toimintatapaa. Olenkin Italiassa enemmän äänessä kuin kotimaassa ja aggression ilmaiseminenkin on helpompaa. Ei tarvitse piilottaa ärtyneisyyttään, vaan sen voi heti heittää ilmoille. Eipähän tarvitse pullottaa tunteitaan, kunnes napsahtaa, à la finlandaise.

Tästä pääsemmekin sujuvasti seuraavaan aiheeseen. Suomessa moni nimittäin tuntuu tarvitsevan terapiaa, kun perheen välit ovat etäiset ja ihmisiltä vaaditaan itsenäisyyttä, pärjäämistä omillaan ja tunteiden peittämistä. Italiassa moni tarvitsisi terapiaa, koska perhe ja yhteinen hyvä menee kaiken muun edelle, omat tarpeet ja toiveet jäävät muiden jalkoihin. Perheen tiukka kontrolli ja tiukka, joskus kuristava läheisyys tuntuu tukahduttavalta. Jos haluat vaikkapa muuttaa synnyinpaikkakunnalta muualle opiskelemaan, puhumattakaan jatko-opiskeluista ulkomailla, niin perhe saattaa torpata aikeesi välittömästi ja asiasta ei enää keskustella (tai sitten keskustellaan, mutta ei siihen neutraaliin sävyyn kuin altavastaava haluaisi). Kohtaloksi saattaa jäädä sama kaupunki ja samat mahdollisuudet, sama asunto vanhempien luona. Sillä vanhemmat maksavat yleensä opiskelun ja saattavat näin päättää mitä perheen nuoriso opiskelee. Oma tahto ja sen ilmaiseminen on koetuksella, etenkin mitä etelämmäs Italiassa mennään. Auktoriteetti on edelleen vanhemmilla eivätkä lapset päätä perheen asioita, kuten Suomessa alkaa olla tapana.

Yli-individualistisessa Suomessa sen sijaan teinit lähetetään aikuistumaan jo hyvin varhaisessa vaiheessa, joko kouluihin tai omat vuokrarahat tienaamaan. Sitä, että joku jäisi kotiin pidemmäksi aikaa, katsotaan kieroon. On ikään kuin pakko lähteä tien päälle, kuin Tenavien Ressu konsanaan, säkki tikun nokassa heiluen. Molemmat ääripäät tuntuvat aika... äärimmäisiltä. Mutta yhteiskunta ja sen säännöt muovaavat ihmisiä niin, että suomalaiset teinit eivät kotiin halua jäädä ja Italiassa yhteiskunta taas perustuu sille, että perhe pitää nuorista taloudellisesti huolen ja tukitoimia ei tarvita. Enpä ole kuullut, että Italiassa olisi nuorten asumistukea, vanhemmista puhumattakaan. Ja kun ei ole töitä, millä sen vuokrankaan maksaisit? Yleensä vanhempien luona asuminen avioliittoon asti on taloudellinen välttämättömyys - ja maan tapa, jota ei katsota niin pahalla kuin meillä.

Jo monta kuukautta jatkuneet maanjäristykset Italiassa ovat jälleen yksi esimerkki siitä, miten yang koko maa, perustuksia myöten, on. Yang-energiaa on koko mannerlaatan täydeltä ja siellä täällä on aktiivisuusasteeltaan vaihtelevia tulivuoria. Vakaakallioinen Suomi, jossa maanjäristys on yhtä kaukainen ajatus kuin hellepäivä jouluna, on siltäkin osin järkähtämättömän yin. Väkisinkin tulee mieleen, että niin on luonteemmekin: siinä missä italialaiset kuplivat ja räiskyvät kuin tulivuorensa, suomalaiset eivät hetkahda mistään. Sama pätee politiikkaan: Italian poliittinen show on ihan eri kiehuma-asteella kuin meillä. Mutta koska en seuraa aktiivisesti kummankaan maan politiikan kiemuroita, jätän suosiolla vertailut tähän.

Aivan kuten yhtä ei voi olla olemassa ilman toista, ei yiniä ilman yangia, niin emme ehkä olisi niin jähmeitä ja jäyhiä jos ei olisi vertailukohtana niinkin kuhisevaa maata kuin Italia. Molempia ääripäitä tarvitaan, ainakin minä tarvitsen. Italia saa vereni juoksemaan hieman nopeammin ja saan yin-olemukseeni vähän vauhtia. Ja kuten yinin ja yangin tulisi olla keskenään dynaamisessa harmoniassa, niin myös minä haluaisin molemmista maista parhaat palat. Ei pelkkää hiljaista ja sovinnaista yin-Suomea tai ylitsepursuavaa energiapaukkua yang-Italiaa, vaan tuplaespresso ja kalakukko, molemmat. Silloin ei tarvitsisi miettiä kumpi on parempi, vaan voisi nauttia yinin ja yangin toisiaan täydentävästä symbioosista. 

Toive on heitetty eetteriin, odotan maailmankaikkeuden ratkaisua pulmaani, miten asua puolet vuodesta Italiassa, puolet Suomessa.



Jos asuisin Italiassa, arkiaamut saattaisivat alkaa näin makeasti.

Ilme on iloinen, kun on namia naaman alla. Tai kuten ala-asteen opettaja ikimuistoisesti sanoi, on imeläkuppi leuan alla. No, cappuccino on varsinainen imeläkuppi!







Viimeinen päivä rannalla. Tähän auringon leikkiin laineilla tiivistyy veden ja tulen liitto, kuin yin ja yang, toisiaan täydentäen. 



lauantai 22. lokakuuta 2016

Puolalaiset häät

Fengshuin mukaan täydet ruokakaapit ja hedelmäkulhot pöydillä symboloivat yltäkylläisyyttä ja perheen vaurautta. Ihan käytännön tasollakin se takaa täyden vatsan. Pelkkä valo jääkaapissa on siis tämän mukaan kehnoa fengshuita. 

Olen italialaisen sanonnan mukaan "buona forchetta", eli "hyvä haarukka", jolla kuvataan terveen ruokahalun omaavaa ja kulinarismin iloista nauttivaa ihmistä, joka ei syljeskele soppakulhoon tai nyrpistele nenäänsä ruoan rasvapitoisuudelle. Sillä on omat kerrannaisvaikutuksensa, kuten jokainen voi kuvitella. En kuitenkaan aiemmin ollut osallistunut sellaisiin syöminkeihin kuin lokakuun alussa puolalaisissa häissä.

Se, että italialais-puolalainen hääpari saatiin naimisiin, alkoi jossain vaiheessa tuntua vähän toissijaiselta asialta. Pääasia oli ruoka ja syöminen. Ja sen vuoksi myös juominen. Nyt ymmärrän miksi Puolassa (ja muissa raskaan ruoan itäblokkimaissa) juodaan niin paljon vodkaa: se toimii pikaruoansulattajana eri ruokalajien välillä. Kumma kyllä, ähkyä ei pääse syntymään, kun heittää lasillisen vodkaa huiviin jokaisen annoksen jälkeen. Kuinka kätevää. Ja eiku taas syömään!

Puolalaisten häiden yltäkylläisyys oli hämmentävää. Tuntikausia jatkuviin perhe- ja juhla-aterioihin tottuneet italialaiset vieraatkin joutuivat tunnistamaan häviönsä muutaman ensimmäisen lautasellisen jälkeen, sillä ruokaa tuotiin pöytään lisää jo ennen kuin entiset oli ehditty putsata parempiin suihin. En tajunnut laskea, montako ruokalajia ja lautasellista eteen kannettiin, mutta hatusta heittämäni arvio on noin 30. Siinä tarvittiin sitä vodkaakin jo aikalailla ruoansulatusta avittamaan.

Suuret juhlat ovat kautta historian olleet arjen kitkuttamisen keskellä suorastaan vatsanräjäyttävä poikkeus. Arkiruoka saattaa olla vaatimatonta kauravelliä, kunnes jouluksi pannaan possu pakettiin ja syödään päivästä toiseen. Joulun ja pääsiäisen ohella häät ovat suurten syöminkien juhlaa. Symboliikkaa ei tarvitse kaukaa etsiä: monen päivän juhlinta ja ruoan ja juoman jatkuva virtaus pitää huolen siitä, että liitto alkaa suotuisissa merkeissä eikä avioparilta tule puuttumaan särvintä pöydästä.

Tämä tuore hääpari on hoikkaa tekoa, eikä päivän jännityksessä varmaan pystynyt täysillä keskittymään ruokailuun, mutta me vieraat pidimme siitä kyllä huolen. Olin jo etukäteen valinnut juhlavaatteen sillä perusteella, että se ei kiristä vatsan kohdalta, mikä olikin oiva valintakriteeri. Aloimme syödä kuuden maissa illalla ja söimme vielä kahdelta yöllä. Välillä puolalainen dj piti huolen siitä, että juhlakansa ravisuttaa ruokaa vähän alemmas suolistossa, jotta ylävatsaan mahtuu taas tavaraa. Puolalaisille vieraille meininki oli tietysti tuttua, eivätkä he olleet moksiskaan, kun jälkiruoan jälkeen alkoi tulla taas kymmentä kinkkuleikkelettä pöytään, mutta me muut puistelimme päätämme useaan otteeseen. Välillä eteen tuotu ruoka-annos jäi käytännössä koskemattomaksi, sillä nälkä oli vain kaukainen muisto. Suu kyllä olisi mielellään syönyt ja maistellut, mutta ruoalle ei kai ole vielä keksitty viinin sylkykupin kaltaista vastinetta, vaan kaikelle piti löytää paikka vatsasta. Mietimme, että mihin tämä kaikki ruoka oikein päätyy. Vievätkö kokit ja tarjoilijat kotiinsa, vai meneekö vaan roskiin? Puolassa kun ruoka on kuitenkin naurettavan halpaa Suomen hintoihin verrattuna.

Ilta huipentui hääkakun leikkaamiseen kymmenen maissa ja moni varmaan kuvitteli, että se oli nyt tässä. Kunnes puolenyön maissa eteen kannettiin taas herkullista sienikeittoa. Kun kesken tanssimisen, noin puoli kahdelta, saliin kannettiin kokonainen porsas tähtisateineen ja lisukkeineen, taisi monelta loksahtaa leuka. Seuraava ohjelmanumero onkin sitten... syöminen. Ja taas mentiin. Vähän vodkaa väliin, niin ei tule paha olo. Viimeisen ruokalajin, joskus klo 3 jälkeen, sulhanen oli jo torpannut ja lähettänyt takaisin keittiöön. Rajansa siis kaikella. Ehkä joku puolalainen vieras olisi siitäkin selvinnyt.

Seuraavana päivänä, kun se vihdoin koitti, oli pakko tehdä pieni sulattelukävelylenkki hotellin lähistöllä. Huomasimme, että jo hyvin pienellä alueella sijaitsi useita stomatologia-studioita, eli toisin sanoen vatsavaivoihin keskittyneitä klinikoita. No ei ihme! Jos puolalaiset ovat kovinkin avioituvaa sakkia, niin saattaa siinä välillä tarvita lääketieteellistä apua, että saa suolistonsa kuntoon. Mutta kuinka ihmeessä kaikki näkemäni puolalaiset naiset olivat niin hoikkia? Mitä siellä klinikalla itse asiassa tehdään?

Niinsanottuna krapulapäivänä syömingit jatkuivat klo 15 ja kestivät iltakymmeneen asti. Koska en enää halunnut luottaa vodkan voimaan ja koska jostain syystä olin jo täyteen syöty, niin useampi ruokalaji jäi maistamatta. Tämänasteinen syöpöttely kahtena päivänä peräkkäin tekee jo todella tiukkaa ja vaatii parempaa harjoittelua. Mietin armahtavani pötsiäni heti kun kotiin päästään ja ryhtyväni tiukalle kuurille.

Nyt puolalaiset häät ovat enää hauska, ainutlaatuinen muisto. Päätin pitää oman stomatologia-kuurin ja luopua pariksi kuukaudeksi kaikesta paheellisesta ruoasta, jotta elimistöni nollautuu. Olen nyt maidottomalla, munattomalla, juustottomalla, lihattomalla, leivättömällä, sokerittomalla, kahvittomalla ja alkoholittomalla dieetillä. Nakertelen lähinnä kynsiäni ja kauden juureksia. Nuuhkaisen välillä kahvia ja makkarapakettia. Aah, mitkä aromit!

Syksy on fengshuissa metallin aikaa ja se antaa päättäväisyyttä, tahdonvoimaa ja jämäkkyyttä. Koska siivosin aiemmin kesällä vaatekomeroni, miksi en samalla siivoaisi kroppaani niin, että myös mahdun niihin vaatteisiin? Elävä ihmiskoe on käynnissä ja terveyden nimissä on huomattavan paljon helpompi kieltäytyä herkuista. Jouluna voi taas pistää kaiken pipariksi. Ja seuraava hääkutsu on tulossa vasta ensi kesäksi, tällä kertaa perisuomalaisiin häihin. Viimeistään siihen mennessä Puolan syömingit on hyvin sulateltu.

Entä mitä tapahtui kaikelle sille ylitsejäävälle ruokamäärälle? Lähtöpäivän aamuna näin, miten morsiamen isän autoon kannettiin kolme kuormallista styroksiastioita, täynnä sen seitsemää sorttia. Arvuuttelimme, meneekö ruoka kenties kodittomille vai perheen pakastimeen, josta sitä syödään häähumun jälkimainingeissa viikkotolkulla. Selvää on, että tärviölle ei mennyt yhtään. Yltäkylläisyys ja säästäväisyys = hyvinvointia pitkäksi aikaa. Olkoon hääparin yhteiselämä siis yhtä kukkuroillaan onnea kuin juhlapäivien tarjoiluvadit!

Virsikaraokea kirkossa. Täytyy myöntää, etten ihan pysynyt sisällöstä selvillä seremonian ollessa kokonaan puolaksi.

Joustovyötäröistä juhlaeleganssia. 



Kaikki valmista, ylensyönti voi alkaa.



Kakku vai kepponen. Makeannälkää tainnuteltiin hääkakun avulla klo 22 illalla.

Puolenyönaikaan olikin jo taas pikkunälkä. Tai sitten ei.
Puoli kahdelta yöllä tuotiin possua pöytään. Hiukooko ketään?


tiistai 18. lokakuuta 2016

Pieni perehdytys BaZi-astrologiaan

BaZi-astrologiaan eli toiselta nimeltään Neljän pilarin astrologiaan tutustumiseni jälkeen mikään ei ole näyttänyt enää täysin samalta. Eivät muut ihmisetkään. Siksi olenkin juuri syventänyt tietämystäni BaZi-astrologian jatkokurssilla.

Huomaan usein miettiväni ihmisten elämänkulkua neljän pilarin heittämässä valossa. Jos jollakulla tutulla on oikein vauhdikas ja aikaansaava jakso meneillään, ajattelen, että nyt on hyvä BaZi-putki päällä. Jos taas jonkun ihmisen kontolle kertyy sairauksia ja haavereita toisensa perään ja sen lisäksi ihmissuhde kariutuu ja henkinen jaksaminen on kovilla, niin näppejä alkaa kutkuttaa ja haluaisin kysyä, että milloin tarkalleen ottaen olitkaan syntynyt. Olen varma, että voisin saada selville BaZin avulla, että missä mättää nyt. Todennäköisesti henkilö on siirtynyt yhden onnenpilarin vaikutuksesta seuraavaan, itselle heikompien energioiden jaksoon. Tai vuosienergiat sotivat hänen omaa elementtiään vastaan. Harvoin maailma murjoo ilman mitään taustalla olevaa syytä. Ja se syiden selvittäminen vasta kiehtovaa onkin!

Voi olla, että Neljä pilaria tai BaZi ei sano sinulle vielä mitään, joten otetaan tähän pieni perehdytys. 

BaZi on siis kiinalaisen astrologian muoto, jossa syntymäajan perusteella määritetään elementit ja eläimet niin syntymävuodelle, kuukaudelle, päivälle kuin kellonajallekin. Se missä maassa ja millä paikkakunnalla on syntynyt otetaan huomioon, ihan niin kuin länsimaisessakin astrologiassa.

Kartta koostuu taivaallisista rungoista ja maallisista oksista, mikä ensi lukemalta voi tuntua täydeltä siansaksalta. Siltä se minustakin ensin kuulosti. Mutta fengshui tulee tässä apuun. Muistatko fengshuista tutut viisi elementtiä, eli veden, puun, tulen, maan ja metallin? Rungot ovat juuri näitä elementtejä. Kukin näistä elementeistä voidaan jakaa vielä joko yang- tai yin-elementtiin, eli on olemassa erikseen esimerkiksi yang-vesi, voimakas virtaus kuten meressä, ja yin-vesi, jota verrataan kevyeen sateeseen. Luonteesikin voi siis olla kuin meren tyrskyisää aaltoliikettä tai pienistä pisaroista tihkuvaa ilmankosteutta. 

Tällä tavalla kiinalaisessa astrologiassa on otettu esimerkkejä luonnosta ja alettu kuvata niillä ihmisten ominaispiirteitä. Voit siis olla "metallityyppi" tai "maaihminen" perusluonteeltasi ja se vaikuttaa siihen miten kommunikoit ja tulet toimeen muiden kanssa. Saattaa myös olla, että elämästäsi puuttuu jokin elementti kokonaan astrologisella kartalla. Kartta antaakin, niin no, kartan siihen miten voit tasapainottaa elämääsi. Fengshui taas pohjaa näihin elementteihin ja astrologisen kartan tekeminen yleensä aloittaakin fengshui-konsultoinnin. Annetut neuvot voivat pohjata ihan yhtä lailla asukkaiden BaZi-karttaan kuin itse asuntoon. Jos esimerkiksi asunnosta ei löydykään korjattavaa, haasteet saattavatkin olla BaZin puolella.

Aiemmin mainitut maalliset oksat ovat kiinalaisen astrologian eläimiä, joita on yhteensä 12 kpl, rotasta sikaan. Syntymävuoden eläin on voimakkaimmin läsnä nuoruudessa ja sen merkitys hiipuu vuosien karttuessa. Silloin kuukausi-, päivä- ja tuntieläimet tulevat enemmän esiin. Ja jotta ei mentäisi liian helpolla, jokainen eläin edustaa omaa elementtiään. Esimerkiksi rotta on aina peruslaadultaan vesirotta ja koira on aina pohjimmiltaan maakoira. 

Nimi Neljä pilaria viittaa neljään eläimeen ja elementtiin (vuosi + kk + päivä + tunti) ja näistä rakennetaan astrologinen peruskartta. Tarvitsemme kuitenkin paljon muutakin tietoa ja sitä löytyy piilossaolevista rungoista. Niistä katsotaan etenkin se onko itse-elementilläsi juuria, eli miten vahva se on. Itse-elementti on kartan tärkein informaatio, se on sinun persoonasi olennaisin osa. Itse-elementti voi olla vaikkapa yang-metalli tai yin-maa, eli siihen ei sotketa eläimiä. 

Itse-elementtiä, eli ydinminää, täytyy aina tukea, mutta karttoja voi olla monenlaisia. Itse-elementti voi olla vahvoilla, jopa liian vahvoilla, jolloin se saa kartan (ja elämän) epätasapainoon ja sitä on hillittävä. Itse-elementti voi olla heikko tai hyvin heikko, jolloin sitä täytyy tietysti erityisesti tukea. Myös tasapainoisia karttoja voi esiintyä sekä ns. seuraa johtajaa -karttoja on joka lähtöön. 

BaZi-kartan tulkinta pohjaa ennen kaikkea viiden elementin kiertoihin, niin positiiviseen, ravitsevaan kiertoon, negatiiviseen, kontrolloivaan kiertoon ja hillitsevään kiertoon. Oikeastaan voisi sanoa, että jos haluaa jotain fengshuista tai kiinalaisesta astrologiasta ymmärtää, niin kierrokset on saatava kohdilleen. Viiden luonnonelementin, maan, metallin, veden, puun ja tulen käyttäytyminen on oltava hanskassa. Näistä kaveruksista kun puhutaan jatkuvasti.

Kartan tärkeimpiä tuloksia on oman itse-elementin tunnistaminen ja tieto siitä, miten voit sitä tukea oikealla tavalla. Tarvitset mukaasi auttavan elementin (sankarin), assistentin (side-kick-etsivän) ja vältettävän elementin (pahiksen). Kun pidät huolta, että sankari vetää konnaa köniin säännöllisin väliajoin, olet turvassa. Eli käytännönläheisemmin tiedät mitä värejä ja materiaaleja kotona ja pukeutumisessa tulisi suosia ja mitä vältellä ja onko lomakohteen oltava mieluummin veden vai puuston lähellä. Muuttaisiko kivi- vai puutaloon. Ostaisiko punaisen vai hopeanvärisen auton. Näitähän riittää. 

Itse karttojen tulkitseminen onkin jo vaikeampaa ja päätä saa rapsutella, kun miettii mikä tälle ihmiselle olisi se auttava elementti ja mitä pitää vältellä. Vastausta ei ole aina helppo nykäistä hihasta, vaan mitä enemmän tiedät ihmisen elämänkaaresta, sen parempi. Kartta alkaa puhua sinulle, se vihjaa miksi ura otti nousukiidon noina vuosina ja miksi elämä sukelsi syvälle juuri tuossa kohtaa. Siksi tunnettujen ihmisten BaZi-karttoja voivat kaikki kiinnostuneet tutkia, sillä heidän elämäntapahtumansa tiedetään ja niitä voi etsiä googlaten. Voin nyt asiaa tutkailleena kertoa, että Matti Nykäsen kartta on yhtä sekava ja paljastava kuin hänen elämänsäkin ja Sauli Niinistön kartalla näkyvä suojelustähtipatteristo on niin tukevaa tekoa, että hän selviää mistä vain. 

Onnenpilarit ovat 10 vuoden jaksoja, jotka jaetaan vielä kahteen 5 vuoden jaksoon. Onnenpilarit eivät ala heti syntymähetkellä, vaan siihen on oma laskukaavansa, milloin niihin päästään käsiksi, mutta yleensä alle 10-vuotiaana. Onnenpilarit lasketaan koko elämän ajaksi ja nehän eivät muutu miksikään, siellä ovat ja pysyvät. 

Kun siirryt onnenpilarista toiseen, viiden ja 10 vuoden jaksoissa, elämäsi saattaa aaltoilla kuin korkki laineilla. Välillä menee lujaa ja välillä tulee lunta tupaan. Tärkeintä on tietää, että voit itse säädellä elämääsi tiedostamalla hyvät ja huonot kaudet. Kun on vaikeampi jakso tiedossa, ei lähdetä soitellen sotaan, pistetä uhkarohkeaa start-up-yritystä pystyyn tai pyritä presidentiksi. Silloin vetäydytään taka-alalle, puhallellaan näppeihin ja laaditaan selviytymisstrategioita. Kun taas luvassa on 10 vuotta pelkkää auringonpaistetta, niin sitten talla pohjaan ja menoksi. Mutta etukäteen on aina vaikea ennustaa, on paljon helpompi lukea BaZi-karttaa jälkikäteen ja verrata sitä toteutuneeseen elämään. "Ai kato, tossa se teki arviointivirheen! Ei ois kyllä kannattanut puuenergiajaksolla" tai "no ei ihme, että se selvisi kaikesta leikiten, katso mikä veden voittoputki!" 

Haluaisitko onnenpilarien lisäksi kaupanpäälle vielä palatsin? Olet ollut niin kiltti tänä vuonna, että saat niitä peräti kaksitoista! Oikeastaan 12 palatsilla katsotaan jokaiselle pilarille oma merkityksensä, joka voi olla esimerkiksi "Lum Kun" = olla hyvin koulutettu tai "Dai Wong" = Vauraus. Palatsit ovat voimistavia, heikentäviä tai neutraaleja. Tässä vähän niin kuin katsotaan oletko syntynyt hyvien vai huonojen tähtien alla! Tai oletko syntynyt palatsiin vai pihatalliin.

Eikä tässä vielä kaikki! Läheskään. BaZi on kuin ruotsinlaivan buffetti, josta voidaan noutaa aina uusi lisäannos tietoa ja lätkäistä se jo syödyn ruoan päälle, vaikka maha jo pingottaa. 

Jokaisella vuodella on oma elementtinsä ja energiansa, aivan kuten tänä vuonna on ilmassa tulta ja apinaa. Kaikki kartassa olevat eläimet voivat ottaa kisaa toistensa kanssa, ne voivat muodostaa ryhmittymiä tai olla toistensa parhaat kaverit. Se, onko sinulla riitapukareja kartassasi, vaikuttaa omiinkin harmonioihisi. Jos sinulla on "taistelevat Virtaset" -tyylinen kartta, jossa sekä elementit kipunoivat että eläimet tukistelevat toisiaan, se ei voi olla näkymättä elämässäsi. Joko taistelet itsekin lähimmäistesi kanssa tai sinulla on sisäisiä tai kehollisia ristiriitoja. 

BaZissa näitä törmäyksiä tai yhdistymisiä voi esiintyä monella tasolla, joko neljän peruspilarin sisällä tai onnenpilareissa tai vuosienergioissa, tai kaikkien näiden välillä. Juuri näistä kohtaamisista alkaa löytyä se tiedonmuru, jota kaikki kieli pitkällä odottavat. Kirjoitan myöhemmin mitä oma BaZi-karttani paljastaa, mutta vaikkapa Koiran ja Lohikäärmeen törmäys kartalla voi valjastaa omat voimavarat ihan eri tavalla käyttöön kuin aiemmin. Törmäykset eivät ole siis pelkästään kielteisiä, vaan niiden avulla voidaan myös neutraloida muita tekijöitä kartalta pois.

Mitä vielä? Tähtiä, tähtiä. Kartalle voidaan ripotella tukku tähtiä, jotka kertovat, onko tiesi oleva kivikkoinen vai sujuuko se tähtisumussa. Tähdet voivat kertoa hämmästyttäviä asioita, kuten sen onnistuuko avioliittosi, millainen on akateeminen menestyksesi, onko suru kiinni puserossa vai yllätkö huippusaavutuksiin, kuten Nobel-palkintoon (hmm, mitenkäs se Bob Dylanin kartta...). Kenelläkään ei tietenkään ole täyslaidallista kaikkia tähtiä (paitsi että Sauli Niinistöllä tuntui kyllä olevan), mutta kieltämättä hämmästyin suuresti, kun huomasin jälkikäteen kahdelle ystävälleni tekemiäni karttoja uudelleen tarkistaessani, että heillä molemmilla oli tuo "vaikea avioliitto" -tähti (joka ei tietenkään ollut tuon niminen). Piti täysin paikkansa! 

Tässä siis minioppaani BaZi-astrologian maailmaan. En tiedä herättikö tämä enemmän kysymyksiä kuin vastauksia, mutta aiheeseen voi perehtyä aina lisää. Jos ei muuta, niin Google tietää. Ja minäkin tiedän sen verran, että rohkenen BaZi-karttoja tehdä. En malta olla tekemättä, sillä niistä avautuu ihmisen koko persoona ja elämä. Se jos mikä on asioita, jotka saavat sydämeni tykyttämään.



Kun elämä hymyilee, saatat seilata onnellisten BaZi-tähtien alla. Tämä tähtihetki on itse kuvattu.