Eniten kiinnostaa kaikki

Olen todennut olevani nykyään kiinnostuja. Haluaisin ottaa kaiken maailman tiedon haltuun, kuten Jousimies nousumerkkinäni mahtipontisesti asian ilmaisee. Tutkiva aurinkomerkkini Vesimies on niin nenä kiinni kirjoissa, että nyökkää hajamielisesti ja jatkaa lukemista. Niin paljon tietoa, niin vähän aikaa.

Aina ei ollut näin. Olin joskus ihan tosissani sitä mieltä, etten halua opiskella enää yhtään mitään. Tässähän on koulut jo käyty, työpaikka saatu ja sorvin äärellä on sinun leipäsi ansaitseman. Minuahan ei enää opiskelemaan saa, sanoi Virpi vuosimallia noin 2005.

Nykyään en muuta tekisikään kuin opiskelisi, jos siitä vielä palkkaa saisi. Kauas taakse jäi se aiempi sorvi ja sen vääntäminen päivästä toiseen.

Kun ikämittari kolkuttelee kohta 42:ta, eikä vieläkään ole ihan kirkastunut se viimeinen uraetappi elämässä, saattaa tuntea itsensä vähän epäonnistuneeksi hetkittäin. Miksi muut tietää ja osaa ja tekee, ja minä vain ajaudun eteenpäin kuin tuuli, ensin tuonne puhurin lailla, sitten hetken tyynenä huoaten, kunnes taas viima vie eri suuntaan? 

Minusta on pitänyt tulla montaa sorttia. Lapsena kiehtoi olla näyttelijä estradilla, mutta onneksi tajusin, ettei minulla ole siihen taipumuksia, viileä ja vetäytyvä Vesimies kun on aika kaukana näyttelijöiden leiskuvasta Leijonasta. Halusin runoilla ja kirjoittaa, mutta en sitten koskaan sitä tehnyt. Halusin käsityöläiseksi, mutta suku puhui minut lukioon, onneksi. Aivotyöläisyys istuu minulle paremmin kuin neula peukaloon.

Akateemiseen muottiin puristuttuani tiesin, etten ainakaan koskaan halua opettajaksi tai tutkijaksi. Hakeuduin yhden haaveammattini kääntämisen pariin, mutta päädyinkin pyörittämään viuhaa oravanpyörää, joka kauttani heitti käännökset asiakkailta kääntäjille, ja sitten taas takaisin. Ikuisesti välikätenä, punakynänä, deadline-niuhona. Käsityöläisyys oli napin painamisesta aika kaukana ja aivojen kapasiteetti meni lähinnä ylikuumenemiseen. En osannut edes näytellä, että nautin.

Sitten halusin sisustussuunnittelijaksi toteuttamaan esteettisiä visioitani, mutta minut heitettiin sisustustekstiilipuolelle. Äkkäsin, että kuosien suunnittelu on uusi musta, ja uppouduin siihen täysin, innostuksen puna kasvoilla. Kunnes tajusin, että minua kiinnostaa vain tekninen ja luova puoli. 

Kun kuosi oli valmis pitkällisen yksinäisen äheltämisen jälkeen (kokeilu, yrittäminen, erehdys, suurimmat opettajani), minua ei enää kiinnostanutkaan alkaa markkinoida sitä tai miettiä miten saan sen ihmisten ulottuville lopulliseksi tuotteeksi. Minua kiinnosti pelkkä luomisprosessi, ei tuotantoprosessi. 

Markkinointi on jotain, joka tuottaa minulle vähintäänkin näppylöitä naamaan, ellei peräti ryppyjä otsaan. Liekö siis mikään ihme, ettei kuosisuunnittelu-urani lähtenyt lentoon... Minun olisi pitänyt markkinoida itseäni joka rakoon ja siihen mennessä olin jo kiinnostunut enemmän jostain ihan muusta. Kuten fengshuista ja astrologiasta. Henkisetkin asiat alkoivat kiinnostaa materian sijaan, ja kirjoittamisesta muodostui uusi sisäinen pakko.

Punainen elämänlanka vilahtaa välillä silmien ohi, mutta jotain pitäisi tehdä, että siitä saa myös kiinni. Muuten on kasa langanpätkiä kourassa, eikä mitään pitkää narua, jota voisi alkaa keriä rullalle. Ja näyttää muille, että katsokaa, tässä minulla on jotain tuloksia, nätti ja näppärä elämänsuunnitelma, joka tuottaa hedelmää - tai ainakin sileää, kaunista lankaa.

Tiedän jo aika hyvin mitä en missään nimessä halua (aikaisia aamuja ja raahautumista samaan paikkaan tekemään jotain minkä joku muu määrittelee). Ja tiedän, että saan itsestäni uskomattomia juttuja irti, kun annan vainun viedä palavan innostuksen perässä. Mutta entä jos niin moni polku tuoksuu merkkejään jättävältä nartulta? Minkä näistä kaikista kinttupoluista valitsisin?

Sain selvyyttä tähän ammatinvalinnan elämäntuskaan tällä viikolla, astrologian kautta, tietenkin. Astris-keskusteluryhmässä pitkän linjan astroilijat paljastivat olevansa vähintään viiden eri ammatin läpikäyneitä ja edelleen miettivät mikä heistä voisi tulla isona. Kenties Iso Astrologi? Helpotuksen huokaus. Sitä saa siis vielä näin isonakin miettiä ja ihmetellä, että kuka ja mikä voisin oikein olla.

Joku osasi kertoa, että 42-vuotiaana alkaa vihdoin tietää. Että siihen lukuun kätkeytyy salaisuus oman elämän suunnasta. Ja kaikki, mitä olet siihen mennessä elämässäsi tehnyt, alkaa loksahdella paikoilleen kuin tuhannen palan palapelissä, jota olet niin hartaasti vuosikaudet kasannut. Kaikki on ollut pelkkää reunaa, pelkkää silmissä vilisevää massaa. Kunnes sitten alkaa hahmottua kokonaisuus, kaikista niistä pienistä harharetkistä, kaikista niistä kursseista ja työn pätkistä, jotka aloitit ja sitten unohdit.

Mikä mahtava juttu, että ihan pian täytän juuri tuon 42 vuotta! 

Vertaistuki on parasta. Sen avulla minäkin nyt tiedän, että toivo ei ole menetettyä, vaan että nyt se kaikki vasta kunnolla alkaa. Kaikki se kokemus, mitä on tullut vahingossakin kerättyä, nivoutuu lopulta yhteen ja tiivistyy kovan paineen ja ajan alla timantiksi. 

Onko sinunkin elämäsi palasina maailmalla? Poltteleeko mielessä toive jostain ihan uudesta urasta? Entä joko mittarissa on pian 42 vuotta? Toivottavasti, sillä nythän me tästä avataan se jouluaaton viimeisin luukku ja nähdään, mistä tässä kaikessa odottamisessa oikein on kyse.

Ja kuten Taru sormusten herrasta -näytelmässä niin osuvasti sanottiin, muistakaa, että iloisin mielin on paljon mukavampi matkata omaa kohtaloaan kohti.

Siis iloista joulun ja uuden elämän odotusta!

Kaikkeen tekemiseen pitää olla riittävän hyvä kannustin. 

Heittäytymistä täysillä

Otetaanpa taas esimerkki ihailemistani ihmisistä, jotka eivät valinneet sitä tavanomaista tietä. Nyt kurkistetaan Cosmon tarinaan, ihan kohta.

Joillakin ihmisillä tuntuu olevan paletti kasassa jo pienestä pitäen. Heillä on vahva lapsuudenhaave tulevasta ammatista ja elämäntyylistä ja ikään kuin autopilotti päällä oikeaan suuntaan kulkemista kohti. Sisäsyntyinen navigaattori saattaa heittää välillä vähän metsään, mutta sieltäpä noustaan vahvempana ja viisaampana ja jatketaan matkaa.

Toisilla taas tuntuu olevan koko elämä vähän hakusessa - eikä välillä ihan niin vähänkään. Ei tunnu löytyvän sitä ykkösasiaa, elämän johtotähteä, vaan on kuin silppuri tekisi koko ajan tuhojaan sitä mukaa kun mieleen tulee uusi idea mitä tavoitella ja uusi suunta, jota tutkia. Pätkätyöt ovat asia erikseen, nyt on pikemminkin kyse siitä, ettei edes itse tiedä mitä haluaa tai mitkä ovat omat vahvuudet. Ulkopuoliset ympärillä saattavat sen kyllä nähdä, mutta itse kulkee laput silmillä, joskus läpi elämän, kokeillen yhtä, sitten toista. 

Haluankin kertoa yhden elävän esimerkin siitä, kuinka ihmisellä voi olla selvä suunta elämässä, palava halu tehdä sitä "omaa juttua" ja mennä sen tavoittelussa yli mahdottomilta tuntuvien esteiden. Nämä sankaritarinat kun ovat niin inspiroivia ja antavat toivoa meille taviksille, jotka välillä vähän harhailemme ja kuvittelemme, että vain meillä on hankalaa.

Otetaan siis esimerkki jostain muualta kuin Suomen maasta, jotta voisimme katsoa tapausta hieman objektiivisemmin. Hypätään 60 miljoonan asukkaan Italiaan ja zoomataan Piemonten maakuntaan, Ivrean kaupunkiin. Sieltä nimittäin löytyy oman elämänsä supersankari Cosmo, alias Marco Bianchi. 

Syy, miksi ihailen häntä, ei löydy pelkästään musiikista, italialaisen elektronisen musiikin uudesta aallosta, vaan hänen tarinastaan ja sitkeydestään vaikeuksien edessä. 

Cosmo halusi aina tehdä musiikkia. Tuntikaupalla sämpläystä ja tietokoneen kanssa näpertelyä voi ulkopuolisten silmissä tuntua silkalta ajanhaaskaukselta, mutta kun muusikko tietää mitä tekee ja kokeilee kokeilemasta päästyään eri saundeja, jotta löytää juuri sen oikean, on kyseessä nimenomaan tuo omalle polulleen omistautuminen. 

Mutta mahtaako se unelmien tavoittelu sitten lyödä leiville? Kuten kaikki tiedämme, harva osuu kultasuoneen heti ensi yrittämällä, vaan tie menestykseen voi olla kapea, kivinen ja kuoppainen, eikä sileillä seteleillä päällystetty. Cosmolla, kuten monella muulla, oli perhe, vaimo ja pieniä lapsia ja jostain oli kaivettava rahaa elämiseen. Pakon edessä oli tehtävä uhrauksia ja poikettava siltä omaksi tuntuvalta ammatilliselta uralta, eli niinsanotusti mentävä "oikeisiin töihin", jotta pysyi katto pään päällä.

Cosmosta tuli näin ollen historian opettaja, joka vapaa-ajallaan teki musiikkia, teki öisin dj-keikkoja ja jossain välissä hoiti perheenisän velvollisuuksia. Niin, ja nukkuakin pitäisi. Taloudellisesti teki tiukkaa, kuten silloin kun opettajan palkkaa ei maksettu kolmeen kuukauteen (italialaisia mysteereitä: palkkabudjetista sattui puuttumaan 18 miljoonaa euroa). Silloin edes polkupyörän korjaamiseen ei ollut varaa, rivi joka löytyy eräästä laulusta. 

Pahimman edessä Cosmon oli pakko anella perheeltä ja sukulaisilta rahaa musiikillisen uransa edistämiseen - tai oikeammin, arjesta selviytymiseen. Mikä onni, että ympäriltä löytyi ihmisiä, kuten omat mummot ja ukit, jotka uskoivat vielä joku päivä näkevänsä rahansa ja pistivät kolehdin kiertämään. Paitsi että tilanne jatkui samanlaisena niin kauan, että kukaan lähipiirissä ei enää uskonut läpimurtoon, vähiten ehkä Cosmo itse.

Ei kompromisseja. Cosmo ei jaksanut neuvotella bändin jäsenten kanssa siitä miten soitetaan mikäkin kohta ja päätti lopulta pitää ohjat ainoastaan omissa käsissään. Levy Disordine syntyi yksin, kuulokkeet päässä kotona, oma näkemys mielessä.

Useampikin levy-yhtiö kiinnostui ja Cosmo sai lopulta valita itse millä merkillä levyn julkaisee. Musakriitikot olivat heti myytyjä, puuttui vain ostava yleisö ja taloudellinen läpimurto. Taiteellinen visio toteutui, mutta markkoja ei kertynyt laariin. Cosmo masentui ja haistatteli keskenään turhautumistaan. Kaikki se vaiva ja kiertueet päälle, eikä edes vaivanpalkkaa tai riittävää yleisöä.

Lopulta Cosmo aloitti toisen levynsä teon "demoralizzato, completamente demoralizzato" - eli täysin toivonsa menettäneenä, mutta samaan aikaan laittaen kaikkensa peliin, uskomatta kuitenkaan, että tilanne olennaisesti paranee. Cosmo yksinkertaisesti teki musiikkia, koska se oli ainoa intohimo, jota seurata. Vaimo elätti sillä aikaa perheen.

Ja niin siinä vain kävi, että uskoen omiin kykyihin, omaan suuntaan, kuunnellen sitä sisäistä pakottavaa ääntä, Cosmo sai läpimurtonsa tehtyä. Ja maksoi lainat takaisin isovanhemmilleen. Ja osti uuden paidan. Radiot soittivat L'ultima festaa, levyt myivät, yleisöä tuli keikoille. Alkoi mennä taloudellisesti paremmin ja Cosmo sai jättää menemättä koskaan enää sinne oikeisiin töihin.

Kolmannen levynsä julkaisun jälkeen, vuonna 2018, Cosmo kutsuttiin Vapunpäivän konserttiin yhdeksi pääesiintyjistä. Konsertti on nimeltään Concerto del Primo Maggio ja se televisoidaan Italiassa joka kotiin ja niemennotkoon. Totta puhuen, näin meidän kesken, suurin osa artisteista on aika shaibaa, mutta ne jotka ovat hyviä, ansaitsevat paikkansa auringossa. Kuten Cosmo.

Liekö sitten kohtalon ivaa, että juuri ennen suurelle areenalle pääsyä Cosmon ja hänen dj-kumppaniensa musiikillinen masiina, eli auto täynnä instrumentteja, kauittimia, tietokoneita ja ties mitä elektronisia säätimiä ryöstettiin putipuhtaaksi Rooman yössä? Edessä oli vielä monta tärkeää keikkaa, ei vähiten se keikka jolle minä ja mieheni olimme ostaneet liput! Maanantaina 30.4. oli tuo tärkeä ilta, ja saman päivän aamuna tuli facebookin välityksellä tieto, että Cosmon keikkakamat on yöllä varastettu. Totaalinen disasteri.

Mitä tehdä kun alta viedään koko työkalupakki, kymmenien tuhansien eurojen arvosta instrumentteja, joita tarvitaan äänentoistoon? Miten Cosmo saa nyt keikkansa hoidettua, etenkin sen, joka on Vapunpäivänä Roomassa isolla stadionilla ja näkyy television myötä 60 miljoonalle ihmiselle? Itse en voinut muuta kuin luottaa, että kaikki järjestyy ja lähettää hyviä ajatuksia oikeaan osoitteeseen. 

Kun hätä on suurin, apua on yleensä saatavilla, vaikka tilanne näyttäisi kuinka epätoivoiselta. Sosiaalisen median avulla Cosmo kumppaneineen vetosi yleisöön, muihin muusikoihin, keneen vain, jolla oli soittokamoja lainattavana. Kyseessä ei todellakaan ollut vain parin kitaran ja rumpusetin lainaaminen, vaan astetta massiivisemman kalustuksen haaliminen kasaan alle vuorokaudessa. Ja siinä onnistuttiin. Jopa paikallinen Teosto tuli apuun ja antoi rahaa uusiin kamoihin, ensimmäistä kertaa ikinä.

Klubikeikka Firenzessä myöhästyi lopulta vain tunnilla ja olimme paikan päällä todistamassa kuinka artisti, jolta kaikki vietiin käsistä, nousi lavalle ja veti energisen shown. Varkausepisodia hän kommentoi ainoastaan käymällä pitkälleen lavalle ja sanomalla, että olen hieman väsynyt, nämä viimeiset 24 tuntia ovat olleet aika intensiiviset... 

Vapunpäivän konsertti hoitui samalla energialla, tosin nyt Cosmo jo päästi höyryjä ulos ja huusi, että "meiltä varastettiin kaikki ja olemme silti täällä. Vedetään nyt nämä cazzo di 15 minuuttia läpi. Oletteko mukana?!"

Cosmon esiintymisestä tuli varsinainen median puheenaihe, sillä hän hyppäsi tapansa mukaan yleisön joukkoon, mutta tömähti suoraan tantereelle. "Avete le mani forti? Ora mi butto!" Oletteko valmiita, nyt hyppään! Mutta yleisö ei ollut valmis. 

Cosmo hyppäsi ihmismereen ja nämä väistivät sen sijaan että olisivat ottaneet artistin avosylin ja käsivarret ojossa vastaan. Tämän kömmähdyksen voi halutessaan katsoa myös netistä, sillä kaikki tapahtui keskellä suoraa tv-lähetystä. Ihmisten kommentit jälkeenpäin olivat hupaisia, sillä kun Cosmo vihdoin pääsi "jaloilleen", eli käsimeren kyytiin, häntä vietiin hurjaa vauhtia lavalta poispäin. "Cosmo on nähty jo Sisiliassa", seuraavana päivänä twiitattiin hymiöiden kera.

Mieleenjäävin kommentti Twitter-vitsien seassa oli kuitenkin tämä:

la vita è come lo #stagediving di #Cosmo, non puoi mai sapere chi ti sostiene e dove andrai a finire.

Eli suomeksi käännettynä:

Elämä on kuin Cosmon hyppäys yleisön sekaan, et voi koskaan tietää kuka sinua kannattelee ja minne oikein päädyt.

Näihin sanoihin on hyvä päättää tämänkertainen tarina unelmiinsa uskomisesta ja heittäytymisestä niiden kyytiin. Cosmo todellakin heittäytyi täysillä, niin yleisön tuen varaan kuin musiikilliselle uralle. Vaikka kaikki eivät häneen uskoneet - eivätkä kaikki häntä kannatelleet - niin kaikkien vaikeuksien ja koettelemustenkin keskellä (sellaiseksi voi todella kutsua instrumenttien eli työvälineiden varastamista kesken kiertueen), hän ei antanut periksi vaan tiesi, että on vain yksi suunta. Eteenpäin.

Cosmo lavalla Firenzessä alle vuorokausi sen jälkeen kun kaikki keikkakamat vietiin käsistä. Ihailtavaa periksiantamattomuutta!

Cosmo päätyi jopa Dolce & Gabbanan muotinäytöslavalle. On muuten aika päheet kuteet ja sheidit! Pyrin *tietenkin* samaan.

Kuva Cosmon instagram-tililtä.

Ankkalinnan luonnetesti

Ihmistä kiehtoo aina eniten kysymys kuka minä olen, pohjimmiltani. Sitä voi selvittää koko elämän ajan, mutta astrologian kautta siihen saa nopeamman täsmäselityksen. Näitä täsmäselityksiä olen tässä tehnyt viime aikoina monille ihmisille, joita kiinnostaa oman luonteen ja elämän ulottuvuudet kiinalaisen astrologian silmin.

Kiinalainen astrologia on aika monimutkaista (ja niinpä on länsimainen serkkunsakin), joten joskus tarvitaan oikoteitä. Sellainen ytimekäs analyysitapa tuli mieleen tässä eräs päivä, kun olin miehen kanssa kaupungilla lounaalla. Siinä herkullisten bataattilohkojen keskellä mieleeni eksyi kysymys: kuka Aku Ankan hahmoista sinä omasta mielestäsi olet? Ja entäs kuka minä olen?

Mieheni vastasi hiukan harkittuaan, että hän olisi mielellään tai näkee itsensä tietysti Pelle Pelottomana, joka nerokkaasti selvittää kaikki tekniset ratkaisut ja matkaa vaikka kuuhun, tai viisaana ja analyyttisenä Taavi Ankkana, joka tietää kaiken, kun on lukenut kirjat ja perehtynyt laajoihin aihealueisiin.

Ai jaa. Minä jotenkin näen sinut enemmän Hessuna, sanoin siihen. Olet hyväntuulinen, välillä naureskelet itseksesi ja käveletkin vähän kuin Hessu. Niin, ja kadotat koko ajan tavaroitasi ja olet vähän ulalla.

Vaffanculo! kuului vastaus italialaisen mieheni suusta. Hän ei ollut arviosta ihan samaa mieltä ja kehotti minua leikkisästi painumaan Ankkalinnan laitamille, minne aurinko ei paista. 

Häntä kuulemma kaiveli ainakin se, että Hessu on ikuinen sinkku ja vähän luuseri naisten kanssa. Ettei peräti kiinnostunut vain miehistä. Tätä huolta ehkä vähän selittää se, että mieheni alkuelämän kokemukset naisten kanssa eivät olleet kovin rohkaisevia ennen kuin minä astuin kuvioihin.

Mutta eikös se ole Helunan kanssa? kysyin. Ei ole, Heluna on Pollen kanssa! Ai niin, olin unohtanut koko Pollen...

Myönnän, ettei mieheni nyt yksiyhteen Hessu ole, mutta enemmän Hessu kuin Taavi Ankka tai Pelle Peloton. Ovat ehkä hajamielisiä nekin, mutta yhtäläisyydet jäävät siihen. Paitsi että taitavat olla ikuisia poikamiehiä nuo älykötkin.

Kun olimme käsitelleet Hessun luonteenpiirteitä ja verranneet niitä kumppaniini, niin kysyin sitten kuka minä olisin Ankkalinnan hahmoista. Minulle tarjottiin ensin Helunaa, kun "sekin on kiinnostunut muodista". En ollut ihan samaa mieltä, koska olin aina kuvitellut olevani monipuolisempi Iines Ankka, jolla oli älliä, fiinit käytöstavat, huoliteltu ulkonäkö sekä valinnanvaraa miesten ja työpaikkojen suhteen. Kun tarjosin tätä vaihtoehtoa, mieheni sanoi, että "oikeastaan olen pitänyt sinua aina enemmänkin Aku Ankkana." Miten niin? No kun taas on taskut tyhjät, mikään ei onnistu, ja tunteet kuohahtelevat helposti. 

Mutta Aku on mies! protestoin ensin. Kun vähän aikaa asiaa tarkemmin mietin, ymmärsin kyllä miksi Aku Ankka istui itse asiassa aika hyvin.

Jo kiinalainen astrologia paljastaa, että olen ajattelultani tai käytökseltäni miesmäinen, sillä kaikki neljä pilariani ovat maskuliinisia eli yangia. Japanilainen 9 Ki kertoo, että olen numero 5, eli "mies ja nainen yhdessä". Tosielämä taas kertoo, että minä olen meillä se, joka "pitää housuja jalassa", kuten remontoi ja tekee päätökset. Ei se siis niin kaukaa haettua ole, että minusta leivotaankin miespuolinen ankka.

Ja kyllä, olen tehnyt moninaisia hommia kuten Akukin, niin margariinitehtaalla kuin kilometritehtaallakin. Aku elää hetkestä hetkeen, innostuu aina uusista hankkeista, mutta vetää jonkin sortin lyhyen tikun loppupeleissä eikä rikastukaan satumaisesti. Välillä enkelit ja pirut, välillä taas veljenpojat kuiskivat sen korvaan ja yrittävät saada sen tekemään oikean ratkaisun. Mutta Aku tekee vain sen mikä sen on sisäisen käskyn saatuaan tehtävä, meni sitten syteen tai saveen. 

Olen aina ihannoinut Akun kykyä koota itsensä takaiskujen jälkeen uudelleen ja aloittaa alusta. Akun CV:n täytyy olla aika vaikuttava, onhan se tehnyt duunia design-puutarhurista aina matkailuyrittäjäksi asti ja kaikkea siltä väliltä. Hannu Hanhi ei nyt vaan ole ollenkaan niin kiinnostava hahmo, kun sille pedataan kaikki valmiiksi jalkojen juureen. Suuri yleisö rakastaa säröjä ja inhimillisyyttä. Niitä Akusta löytyy riittämiin. Kaikki tietävät millaista on epäonnistua ja Aku Ankka on tehnyt siitä oman taiteenlajinsa.

Olipas paljastava lounaskeskustelu! Meillä asuu nyt siis Hessu ja Aku kimppataloudessa. Jos haluat tehdä oman parisuhdevertailusi, niin kysypäs puolisoltasi puolihuolimattomasti aterian yhteydessä, että mikä Ankkalinnan hahmo hän mielestään on ja pääsette pika-avioliittoleirille. Onnea matkaan!

Koska Disneyn kuvia ei ehkä kannata lainailla, niin tässä sen sijaan toisenlainen piirretty keltainen ankka.

Kuva: Cathal Mac an Bheatha

Katseen alla, pinnalla

Toukokuu Italiassa. Samaan aikaan kun Barack Obama latasi akkujaan pyöräillen Sienan maaseudulla Yhdysvaltain suurlähettilään tiluksilla (tämän luin paikallislehdestä) ja Mick Jagger oli ostamassa miljoonahuvilaa Bolgherin alueelta (tämän kuulin radiosta vaatekaupan sovituskopissa), minullakin oli omat suuret suunnitelmani samoilla seuduilla. Olin tullut italialaisen sukulaistädin tyhjillään olevaan asuntoon Cecinaan ideoimaan ja toteuttamaan uutta tapettimallistoa.

Totutusta poikkeava ympäristö sai minut tarkkailemaan jokaista esinettä, kadunkulmaa ja muurinpätkää uusin silmin. Tädin pitsiverhot, porraskäytävän marmoriaskelmat ja puutarhapalstan takorautaportti päätyivät kaikki osaksi kuosejani. Malliston teemaksi muodostuikin tuikitavallisten, arkipäiväisten esineiden ja näkymien muuntaminen näkyväksi, katseen alle, ihmisten koteihin tapeteiksi ja tehosteseiniksi.

Fengshui-elämäni johdatti minut siis myös tapettisuunnittelijaksi, kuten aiemmin heinäkuussa täällä blogissa kirjoittelin (linkki heinäkuiseen blogikirjoitukseen). Elokuun alusta saakka suomalainen Kuvatapetti.fi verkkokauppa on myynyt suunnittelemiani tapetteja sivustollaan osana Taiteilijatapetit-kokoelmaansa. Ideana on, että tapettisuunnittelu on kotimaista, uusien kykyjen tekemää, ja tuotanto pidetään oman maan rajojen sisällä. Kun tilaat tapettia, tiedät, että rahat eivät kierrä Kiinan kautta vaan ihmiset Suomessa työllistyvät.

Innostuin tapettisuunnittelusta Sisustustekstiilit-linjan aikuisopintojeni viime metreillä. Opinnäytetyöni nimeksi tuli Rajoilla, koska olin kahden erilaisen ammatin rajoilla, entisen ja uuden. Suunnittelemani kuosit olivat joko värikkään pastellisia tai mustavalkoisia, graafisia tai hempeitä, eli minulla oli jalat kuvitteellisten raja-aitojen molemmilla puolilla. Ehkä eniten piti paikkaansa kuitenkin se, että olin oman jaksamisen rajoilla, näyttämässä nenää burnoutille ja masennukselle ja etsimässä sitä mystistä innoituksen energiaa, josta tankata lisäpontta elämään. Se lisävirta tuntui löytyvän kuosien kauniista maailmasta, tekemällä itse. 

Olen varma, että myös fengshuilla oli näppinsä pelissä, olinhan samoihin aikoihin aloittanut fengshui-konsulttiopinnot. Kiinalaisen astrologian mukaan olin juuri avannut piilossa olevan kassaholvin täynnä vettä, kun 10-vuoden onnenpilareissani alkoi lohikäärmeen ja koiran törmäys. Symbolisesti elämääni virtasi runsaasti vesielementtiä juuri siinä kuussa kun ikä pyörähti taas yhden numeron eteenpäin ja aloin työstää opinnäytetyöni tapettikuoseja. Voisi sanoa, että avasin luovuuden hanat, jotka olivat olleet tiukasti ruosteessa. Näin jälkeenpäin analysoiden kaikessa on oma ilmiselvä logiikkansa. Jos ei käy ensin sukeltelemassa, ei välttämättä pulpahda pinnalle oikeaan aikaan. 

Myös länsimainen astrologia lupailee samansuuntaisia asioita, sillä kiinalainen ja länsimainen astrologia eivät suinkaan sulje toisiaan pois, vaan vahvistavat viestiä eri tavoillaan. Tänä aamuna Jupiter siirtyi karttani keskitaivaalle ja Astro-Sepon mukaan luvassa on 12 vuotta intensiivistä aikaa uran parissa. Otan sen vastaan kädet avoinna kuin maagisen tähtipölyn taivaalta. Vihdoin päästään asiaan!

Kun olen uuden kuosin äärellä ja tuntuu, että tästä taitaa hei tulla jotain kivaa niin olen kovin täpinöissäni. Parhaat ideat saattavat vaatia vähän kypsyttelyä ennen kuin loksahtavat kohdalleen. Prosessi ikään kuin ohjaa minua yhtä paljon kuin minä ohjaan sitä. Luonnollisesti intensiivistä luomisen vaihetta ei kestä ikuisuuksiin, vaan välillä pitää vetää töpseli irti ja tehdä jotain ihan muuta, kuten tutkailla lisää fengshuin maailmaa. Telkkari ja sohva tulevat hyvänä kakkosena.

Fake it till you make it on yksi parhaita elämänohjeita, joita noudatan monessakin tekemisessäni. Sehän on toiselta nimeltään manifestointia ja itseensä uskomista. Kukaan ei ole se kylän paras seppä syntyessään tai uraa vaihtaessaan, joten omaa päätä joutuu takomaan monta kertaa ennen kuin se alkaa uskoa, että tästä tulee vielä jotakin. Minäkin ajattelin ennen, että olen kuosisuunnittelija vain paperilla. Mutta nyt on kuosit kirjaimellisesti paperilla, kiitos yhteistyökumppanini Kuvatapetin! 

Uuden tapettimallistoni nimeksi valikoitui Katseen alla. Toinen vaihtoehto oli Pinnalla, josta olisi saanut mukavasti symboliikkaa kehiteltyä. Tapettia seinän pinnalla konkreettisesti, erilaisten näkemieni pintojen inspiroimana, itse kuosittelijan noustua syvyyksistä vihdoin pinnalle hengittelemään. Itse tapetitkin voisivat nousta trendikkäinä pinnalle. 

Tälle luontevaa jatkumoa olisi tietysti seuraava kokoelma Huipulla... Edellyttäen, että tapeteillani olisi huikeasti kysyntää! Hyvää alkua osoittaa ainakin se, että Fashion Formula nosti minut viikon suunnittelijaksi, haastatteluni voi lukea täältä: 

Designer of the Week - Virpi Karjalainen

Taidankin tästä palata kuviosorvin ääreen nyt kun rauta on kuumaa – siis heti kun miinuksella olevat biorytmini sen taas sallivat.

Kuosittelemisiin!

PS: Voit käydä tutustumassa Taiteilijatapetti-mallistoon täällä, josta löytyvät myös alla esitellyt myynnissä olevat tapetit:

Kuvatapetti.fi

 Inspiraatiotarinat kuhunkin tapettiin löytyvät facebook-sivuiltani www.facebook.com/kuosittelija.

Ammatillista paloa etsimässä

Tässä eräs perjantai-aamu otimme mieheni kanssa nykyajan vossikkakyydin eli Onnibussin Turun Aurakadulta ja suuntasimme Helsinkiä kohti kovat mielessä. Olimme menossa "bisnesmatkalle" videoimaan pari haastattelua tuttujen fengshui-konsulttien kanssa. Minkälaista läppää asiasta heitimme, tulee näkymään vielä jossain vaiheessa tätä vuotta YouTube-videoina, kunhan saadaan kuvat, äänet ja editointiviilaukset kuntoon.

Kävimme ensin Nina-Hannele Ruthin työtilassa Kruununhaassa ja kuvasimme etenkin hänen vaikuttavaa maineseinäänsä, jossa on diplomia monen elämän edestä, sekä todella zenmäistä wc:tä, jossa astuu hetkeksi ihan eri maailmaan ja mielentilaan. Hänen vessassaan voisi istuskella tovin jos toisenkin ihan vaan fiilistelemässä - tai ns. asioilla. 

Kyselin videota varten Nina-Hannelen tiestä fengshui-konsultiksi ja tituleerasin häntä hyvinvointialan renessanssi-naiseksi, sillä niin hengästyttävän paljon osaamista hänellä on jo takataskussa. Nina-Hannele on yksi näistä ainaisista opiskelijoista - ei niin, että gradu roikkuu vuosikausia riippana kaulassa, vaan että yhden kurssin ja tutkinnon jälkeen aloitetaan heti seuraavaa, kun tiedonjano ei vaan sammu. Vai mitä sanotte tästä ammattilistasta: energia- ja reikihoitaja, kosmetologiyrittäjä, ripsi- ja kynsiteknikko, sisustussuunnittelija ja fengshui-konsultti sekä -kouluttaja, joogaohjaaja ja tuoreimpana saavutuksena elämäntaitovalmentaja eli Life Coach. Näin aikaansaavalta ihmiseltä ottaisin kyllä jokusen neuvon elämänhallinnasta vastaan! Ja olenkin itse asiassa tehnyt diilin hänen kanssaan, että pääsen osalliseksi Life Coach -valmennukseen. Kohta on siis elämä hallussa. (Te joita kiinnostaa tyytyväisempi elämä, tsekatkaa Nina-Hannelen Onnellisuusklinikka facebookista.)

Kun olimme vaihtaneet kuulumiset ja saaneet tarinat tapetille, olikin aika ottaa ratikka toiselle puolelle Hakaniemen siltaa ja käydä toisen fengshui-konsultin, Rauli Pitkäsen, tykö. Raulin pieni studio-apartment suorastaan tihkuu namastea ja läsnäolon voimaa. Kauniita buddha-patsaita löytyy kotialttarilta sen seitsemän kulhon kera, sillä Rauli harjoittaa tiibetin buddhalaisuutta ja on muutenkin mies monen itämaisen taidon takana. Renessanssimies tämä Raulikin on, sillä työkalupakista löytyy mm. hierojan paperit, akupunktiota, reikiä ja shindoa, fengshui-konsultointia ja -kouluttamista, yhdeksän kin astrologiaa, kiinalaista lääketiedettä, muutama julkaisemista vailla oleva oppikirja sekä suomalaisen fengshui-kompassin suunnittelua. Tunsin itseni äkkiä jotenkin pieneksi ja rajalliseksi ja totesin, että opintieni on vasta ihan alussa. Ehkäpä Rauli on vaan karmankierrossa vähän eri kierroksilla kuin minä ja joudun itse tallailemaan maapallolla vielä monta kuunkiertoa ennen kuin asiat valaistuvat ja hommat täällä on tehty.

Jasminteetä siemaillessa, suitsuketta poltellessa ja lattialla istuessa juttelimme Raulin kanssa itämaista asiaa laidasta laitaan ja kysyinkin hänen tarinansa fengshuin pariin päätymisestä. Tutkimme yhdessä fengshui-kompassia ja Raulin oman työtilan/asunnon fengshui-sektoreita ja tehosteita. Kyselin lisäksi viime kesänä perustetun Fengshui Sampo -yhdistyksen taustatarinaa ja toimintaideaa. Rauli kertoi lisäksi buddha-alttarin esineiden tarinaa ja mainitsi, että buddhilla pitäisi aina olla jokin syvempi merkitys omistajilleen kuin pelkkä sisustusesineenä toimiminen. Guilty as charged. Olen saanut yhden buddhan "erolahjaksi" entiseltä työkaverilta ja toisen ostin juuri Prahasta työpöydälleni. Kyllä niillä merkitystä on. Ensimmäinen symboloi, että on elämää myös potkujen jälkeen ja toisen valitsin hartaasti kymmenien buddhien joukosta tuomaan siunausta elämääni. Ei sitä koskaan liikaa ole.

Kuullessani, että viimeiset neljä vuotta Rauli on tehnyt 16-tuntisia työpäiviä niin opiskelun kuin yrittämisen saralla, kokematta kuitenkaan vielä minkäänlaista burn-outtia vaikka kiirettä onkin pitänyt, omat koti-illat tv:n äärellä tuntuivat yhtäkkiä kovin saamattomilta ja oma mielentila vielä liian häilyväiseltä stressaantumaan. Mutta voisiko ajatella, että sohvalle rätkähtäminen ja pään nollaaminen antamalla juonikulut kerrankin jonkun muun ohjaksiin, onkin itse asiassa todellista mindfulnessin/mindlessnessin toteuttamista. Joo, kyllä varmaan voi. Tärkeintähän on olla stressaamatta, ja tv:n ääressä se onnistuu minulta parhaiten. En jouda murehtimaan, jos murha tai muotinäytös on todella koukuttava. 

Kaikilla meillä on omat keinomme ottaa töpseli päivän päätteeksi irti, ettei tule oikosulkua. Parasta on, jos oma ympäristö on sen verran fengshuilla tuettu, että rauhoittuminen onnistuu ja patterit voi ladata helposti uudelleen. Raulin luona oli kiireetön tunnelma ja fengshui-energia oli selvästi läsnä, osa jokapäiväistä elämää. Ja täällä ei ollut mitään turhaa tai pelkästään sisustuksen vuoksi laitettua - kaikella oli tarkkaan harkittu merkityksensä fengshuin tai buddhalaisuuden kannalta.

Illalla kotiin takaisin Turkua kohti matkasi kaksi vähän väsähtänyttä, mutta innostunutta ihmistä. Mieheni suunnitteli jo miten voisi editoida haastattelut, kun taas minä mietin tätä tiedon suunnatonta määrää ja mikä sisäinen palo asiaan ihmisellä pitääkään olla, päivästä toiseen. Sekä Raulilla että Nina-Hannelella on sisäinen tiedonhaun olympiatuli palamassa, eikä sitä sammuta mikään mahti.

Uskon, että jokainen tapaaminen ja jokainen hetki vie meitä hienovaraisesti kohti tiettyä päämäärää. Se, että puhuimme sekä Nina-Hannelen että Raulin kanssa reikistä ja että lähtiessämme Rauli lahjoitti minulle pari reikikirjaa (sekä Karen Kingstonin Paikat kuntoon - vinkki sekin), sai minut pohtimaan, mikä merkitys reikillä onkaan elämässäni. En ole päässyt sitä vielä ammatillisesti harjoittamaan, vaikka se eräs tavoitteeni onkin. Jospa tämä päivä, nämä haastattelut ja kirjat ovat uusi sysäys reikienergiaa kohti. Sillä reiki on käytännössä sama asia kuin fengshuissa puhuttu chi-energia, se vain virtaa kosmoksesta käsien välityksellä kehoon, siinä missä chi virtaa lähteestään kotia elävöittämään. Moni fengshui-konsultti tuntuukin olevan myös reikin harjoittaja, ellei peräti reikin opettaja, eli reiki-master. Eli jos sinulla sattuu olemaan nurkissa käytetty, taitettava hoitopöytä, voisitkin ottaa yhteyttä...

Jäin miettimään myös omaa polkuani fengshuin piiriin, tähän astisia opiskeluitani ja sisäisiä tiedonhakutarpeita. Tuntuu, että nykypäivänä yksi ammatti on ihan minimivaatimus, ja monella on monta tutkintoa plakkarissa, jotta edes jostain repii leivän ja lepuskat. Yliopiston jälkeen minäkin kuvittelin, että opiskelut olivat nyt tässä ja loppuelämä mennään näillä opeilla, yhtä uraa kyntäen. Olin lievästi sanottuna väärässä. Riittää kun menee terveys, niin elämäntietään joutuukin yhtäkkiä muuttamaan perusteellisesti.

Totaalinen pahoinvointi sai minut kiivaasti etsimään sitä mystistä graalin maljaa, totaalista hyvinvointia. Se etsintä, jonka aikana kokeilin kaikkea mikä lupasi parantumista, päättyi itse asiassa fengshuihin. Elämäni ei ole vielä sataprosenttisesti naminamia, mutta nyt on monta syytä herätä aamulla. On niin paljon ymmärrettävää ja opeteltavaa ja suuret asiat odottavat toteuttamistaan. Teen sen, mitä tässä elämässä ehtii. Välillä on vähän kiire.

Doreen Virtue, amerikkalainen chakra- ja enkeliguru, sanoo pystyvänsä näkemään ihmisten luontaisen lahjakkuuden ja mihin ammattiin heidän tulisi ryhtyä. Omaa päätöstä helpottamaan hän kehottaa miettimään mikä on se intohimon kohde, johon heti pakenet, kun on hetki aikaa tehdä tai olla tekemättä jotain. Se on sisäinen pakkosi toteuttaa itseäsi, ja sen voisi valjastaa ammatiksi.

Olen päätynyt Raulin ja Nina-Hannelen tavoin pistämään näppini moneen piirakkaan yhtä aikaa, joten yhtä ainoaa ammattia ei oikein ole. Voisi silti sanoa, että isona minusta lopulta tuli fengshui-konsultti, tällainen oman elämäni fengshui-bloggaaja ja luennoitsija (ja odottakaahan kun näette ne meidän videot!). Pidänkin itseäni vähän sellaisena fengshuin sisäänheittäjänä, tarjoan matalaa kynnystä alkaa tutustua siihen, mitä kaikkea fengshui pitää sisällään. On jokaisen oma asia päättää, oliko annos tarpeeksi maistuva, vai mennäänkö seuraavalla kerralla jonnekin muualle.

Jää nähtäväksi tuleeko minusta Nina-Hannelen lifecoachaamisen jälkeen vielä jotain ihan muuta. Siitä pääset selville, kun käyt näillä blogi-hoodeilla aina silloin tällöin. Kiitos, että tulit tänäänkin!

Nina-Hannele maineseinänsä edessä ja diplomiensa kuningattarena

"Ja sit mä olin ihan tätä myöten täynnä sellaista hyvää fengshui-pössistä..." 

Nyt silmä kovana, jos näistä Raulin puheista vaikka oppisi jotain...

Tässä se yhteinen mielenkiinto on, fokusoituneena fengshui-kompassiin.

"-Oletko sinä se Fengshui-Sampo?" -No nythän Virpi vitsin murjaisit!

Hauska mies tuo Rauli, voi että...

Koti hylkii asukkaita

Fengshuin myötä kiinnostaa tietysti myös se miten kaverit asuvat. Joskus kuljen laput silmillä, enkä mieti asiaa ollenkaan, välillä taas antennini ovat pystyssä ja skannaan kodin ratkaisuja ja mietin ilmansuuntia ja puuttuvia kulmia.

Nyt mielessäni on ollut kahden tuttavaperheen asunnot. Toiseen tein harjoitustyönä energiapuhdistuksen ja oli jännä huomata, kuinka katkeraan avioeroon päätyneet aiemmat asukkaat olivat jättäneet taakseen sekasortoisen energeettisen jäljen ja kuinka perheen kissa oli tykännyt pyöriä juuri negatiivisten energiapyörteiden alueilla. Minulla ainakin on rauhallisempi mieli, kun voin ajatella, että entisten asukkaiden riidat on neutralisoitu, kissankarvat on siivottu kaikista nurkista ja tuttavani voivat oikeasti aloittaa puhtaalta pöydältä, ilman ikäviä energiajämiä.

Edellisessä asunnossaan heillä oli ollut epäonnea. Kosteutta, kemikaaleja tai jotain muuta hengitysilmassa riitti saamaan perheen naisen toteamaan, että tuo koti oli "evil", paha koti. Hajuhaisti hävisi, jalat kramppasivat öisin, lapsi itki, ja koko ajan oli pirunmoinen kärttyisyys päällä ja teki mieli ahmia kaapit tyhjiksi. Sen lisäksi siis, että kämppä oli talvisin jääkylmä. Kolmisen vuotta asunnossa, joka tekee onnettomaksi, on ehdottomasti liikaa. Etenkin kun lääkärit vain huokailivat ja vihjailivat, että oireet ovat pelkästään pään sisällä. Ja kuinka ollakaan, kun asunto vaihtui terveempään, hajuaisti palautui, jalat eivät enää kipunoi ja ennen kaikkea mieliala on noussut. Sillä, missä asut, on todellakin väliä!

Toisella ystäväperheellä oli edessä muutto isompaan asuntoon, sillä perheen pikkuneiti halusi oman huoneen, "kun muillakin kavereilla on". Seurasi muutto väljempään vuokra-asuntoon ja näytti, että elämä hymyilee. Entisessä asunnossa oli viihdytty loistavasti, joten päätettiin vain vaihtaa isompaan samassa taloyhtiössä. Mutta onni ei muuttanutkaan mukana.

Tein uuteen asuntoon ystävänpalveluksena fengshui-konsultoinnin ja lyhyet astrologiset tsekkaukset, jotta tiedettiin mitä elementtiä kukin edustaa ja kuinka fengshui-bagua istuu asunnon pohjapiirrokseen. Selvitin mitkä ovat kunkin perheenjäsenen suotuisat ilmansuunnat. Tämän perusteella annoin suosituksia väreistä, muodoista ja huonekalujen sijoittelusta. Paperilla kaikki näyttikin hyvältä, yhtä puuttuvaa kulmausta lukuunottamatta.

Kun kävin parin kuukauden jälkeen katsomassa, miltä näyttää, niin perhe ei ollutkaan ihan niin tyytyväinen asuntoonsa kuin luulin ja kämppä näytti aika lailla samalta kuin heti muuton jälkeen. Tavarat eivät vain tahtoneet löytää paikkaansa, kaikki seilasi edestakaisin lattioilla ja huoneesta toiseen. Se on ihmeellistä, miten joskus isompaan asuntoon muuttaessa pienemmän asunnon tavarat eivät mahdukaan mihinkään. Tässä tapauksessa uusi asunto osoittautui hankalan muotoiseksi, tilaa oli, mutta sitä ei pystynyt hyödyntämään. Koti oli huijannut ensinäkemältä. "Katso isoa ikkunaani! Katso isompia neliöitä! Mutta älä mieti minne saat tavarasi mahtumaan..." 

Muutto oli lisäksi ollut hankala, kuin pitkä synnytys, jota väännettiin päivästä toiseen, vaikka samasta taloyhtiöstä parin pihan poikki muutettiinkin. Edellisessä asunnossa tavarat oli heitetty sisään, ne olivat heti löytäneet paikkansa ja arkielämä oli voinut alkaa. Nyt oli jotenkin jarru koko ajan päällä.

Lapsi ei halunnutkaan nukkua uudessa huoneessaan. Kun hänen sänkynsä siirrettiin vanhempien makuuhuoneeseen, huonekalut eivät enää mahtuneet muuten kuin niin, että parisänky on suoraan ikkunan alla. Fengshui alkoi olla muisto vain... Sohvan ja työpisteen paikat olohuoneessa eivät nekään tuntuneet luontevilta. Siinä missä perheen mies sai kirjansa ja paperinsa omille paikoilleen, perheen naiselle iski kriisi, että missä on minun reviirini.

Kävi ilmi, että perhe oli sairastellut koko ajan uudessa asunnossa asuessaan. Lapsi oli harvinaisen kärttyisellä päällä. Keittiöön oli ilmaantunut outoa viemärihajua, kylpyhuoneessa vuosi hana, pyykkituvassa oli hilkulla sattua mysteerinen vesivahinko, kun poistovesiputki irtosi kesken pyykkäyksen. Parvekkeen laseja ei saanut kunnolla kiinni, jolloin vettä satoi parvekkeelle. Yhden viikon aikana keittiössä särkyi kolme eri lasiesinettä. Eteisen kiinniporattu naulakko tippui yhtäkkiä seinältä, minkä vuoksi alettiin miettiä, onko seinän sisus kostunut ja pelkkää höttöä sisältä. Lastenhuone haisi aamuisin tunkkaiselta ja lapsen vaatteet alkoivat kerätä ummehtunutta hajua pesusta huolimatta. Nyt ei enää edes haluttu, että lapsi nukkuisi omassa huoneessaan, jos siellä onkin kosteusongelma. Piste iin päällä oli, kun astianpesukonekin kärähti kertalaakista. Ei voinut kuin ällistellä.

Tuntui, että asunto alkoi hylkiä asukkaitaan. Ikään kuin se viestitti, että te ette ole tervetulleita tänne. Kaikki pulmat liittyivät niin ikään veteen, oli se sitten viemäriongelmaa, lasin särkymistä, mahdollista kosteutta seinän sisässä. Vesi liittyy pohjoiseen (missä sijaitsi pääovi) ja uraan, uusiin alkuihin. 

Pintapuolisissa mittauksissa asunnosta ei tietenkään löytynyt mitään kosteusongelmaa, vaikka homeelle altistunut ystävä sai kodissa allergisen reaktion vain puolen tunnin oleskelun jälkeen ja minulla itsellänikin alkoivat silmät kutista oudosti illanvieton aikana. Perhe voi myös huomattavasti paremmin muualla, kodin vaikutuspiirin ulkopuolella. Isäni, rakennusalan ammattilainen, lausahti asiasta kuultuaan, että kyseessä on todennäköisesti lastulevystä haihtuva formaldehydi. Kun lastulevy pääsee hörppäämään kosteutta, kemikaalit alkavat liueta hengitysilmaan. 

Kysymys kuuluu, voiko fengshuilla enää korjata asiaa? Kyllä ja ei. Mielestäni olisi väärin väittää, että pelkästään fengshuilla voi ratkaista ongelman, sillä nyt on kyseessä ihmisten terveys ja elämänlaatu. Jos asunto viilattaisiin fengshuin mukaisesti, jotain edistystä saattaisi tapahtua. Mutta asunto on jo ikään kuin kertonut, että älä sinä yritä tuoda tänne mitään fengshuita, vaan kerää kamppeesi. Nyt jää nähtäväksi miten perhe jatkaa tästä eteenpäin, löytyykö jokin ratkaisu ja helinäkeijun taikasauvan heilautus. Jos mikään muu ei auta, niin on lähdettävä etsimään uutta kotia. Ikävä totuus on, että kosteus-, home- tai kemikaaliongelmia sisähengitysilmassa ei voi vaientaa fengshuilla.

Kuva: magicofcleaners.co.uk

Vettä ja vaurautta

Kaikkia ihmisiä kiinnostaa raha tavalla tai toisella ja moni hakeutuu fengshuin pariin nimenomaan rahan ja vaurauden toivossa. Kukaan fengshui-konsultti ei kuitenkaan voi luvata asiakkailleen suoralta kädeltä mammonaa ja menestystä, vaikka niitä tietysti konsultaation avulla haetaan ja tehdään muutosehdotuksia. "Rahapuu tähän ja se on saletti, että ensi lauantaina lotossa tärppää". Fengshui-konsulttien eettiset ohjeet, vähän niin kuin lääkärinvala, kieltää antamasta väärää informaatiota ja lupaamasta harhaanjohtavasti kuuta taivaalta.

Plääh! Enkö siis saakaan satumaisia rikkauksia fengshuin avulla. Epistä. Mutta hei, yrittänyttä ei laiteta! Siksi tänään kerronkin teille mitä itse olen tehnyt oman talouteni eteen fengshuin menetelmillä. 

Fengshui-mestari Päivi Vilkin mukaan asunnon kaikki nurkat ovat vaurausnurkkia. "Virallinen" vaurauden alue on kuitenkin kaakossa. Asunnossani tällä alueella sijaitsevat wc ja vaatehuone, eli tilanne ei ole paras mahdollinen. Tällaisia tiloja ei yleensä fengshuissa tehostella, korkeintaan ne pidetään siistinä ja sinne valitaan elementtien mukaiset värit ja materiaalit. Miehen käytössä oleva vaatehuone on vähän nuhjuinen ja kaipaisi uutta maalia pintaansa. Tämä on mentaalisella muistilistallani seuraavaksi tehtävänä.

Katsotaan siis olohuoneeseen, jossa voi tehostaa ja korjata kaikkia kämpän pikku fengshui-ongelmia. Tänä vuonna 2016 kaakon alue on erityisen hedelmällistä maaperää ja sinne pitäisi sijoittaa oikeaa, virtaavaa vettä. Ykkösvesitähti nimittäin vierailee siellä, yhdistäen kaakon vaurauspotentiaalin ura-alueeseen. Vesi on fengshuissa muutenkin vauraustehoste numero uno, jota ei kannata unohtaa. Esimerkiksi mitä isompi suihkulähde, sen tasokkaampi hotelli - mieti vaikka Las Vegasin Bellagio-hotellia kuuluisine, valtavine suihkulähteineen. Siellä iso raha puhuu ja solisee.

Koska maalaisjärkikin sanoo, että kaakon vaatehuoneeseen en voi laittaa vesiputousta, akvaariota tai suihkulähdettä (ellei sitten olla isojen dollarinkuvien kämpässä), niin katse täytyy suunnata olohuoneen kaakkoisnurkkaan. Olohuoneelle voi siis tehdä oman ilmansuuntabaguansa, aivan kuten koko asunnon pohjapiirrokselle. Kompassi käteen ja menoksi!

Kaakon lisäksi pohjoinen liittyy rahaan. Se sanelee paljonko liksaa tulee tilille, miten elämä sujuu ammatillisella saralla. Pohjoissektorilla, tällä uran ja palkkatyön alueella, olen viime aikoina tehnyt paljon muutoksia. Aiempi uraani torpedoinut pinkki seinä on enää muisto vain ja vesielementtiä, pohjoisen omaa elementtiä, on tuotu lisää. Sininen, musta sekä oman uran ja elämänpolun symbolit ovat pohjoiseen parhaita. Muotoina aaltomaiset ja epäsymmetriset muodot edustavat vettä. Lasiesineitä, kristallia, peilejä ja muuta heijastelevaa materiaalia saa lykätä ihan olan takaa. Jos omistat aaltovaaseja, sijoita ne asuntosi sekä olohuoneesi pohjoisosaan. Taulut, joissa on kaloja, simpukoita, meriaiheita, sopivat tänne myös mainiosti. Jos siis haluat sisustaa kaloilla. Olen kyllä nähnyt kauniita kalatapettejakin, joten ei se ihan mahdoton ajatus ole.

Pohjoista ei kannata kuitenkaan ladata täyteen sitä sinistä ja mustaa, ellet sitten vallan rakasta juuri näitä värejä. Metallielementti tukee vettä, joten tarvitset myös valkoista tai harmaata, pyöreitä tai kaarevia muotoja sekä metalliesineitä.

Näistä kuvista näkyy miten tämän yhtälön itse ratkaisin. Taulut ja julisteet ovat kahta poikkeusta lukuunottamatta omaa tuotantoa ja ne edustavat "self-made woman" -periaatetta. I do it my way (with a little help from my friends) -iskulauseeni viittaa myös uraan ja kuinka haluan itse päättää tekemisistäni. New York voisi olla riittävän mahtipontinen matkatoive - sillä missä muualla kuin Amerikoissa unelmista tehdään totta. Mustavalkoisessa, oikeanpuoleisessa taulussa "satelee tilaisuuksia" ja siniset aallot vievät elämää liplatellen eteenpäin. Tumma maisemataulu kuvaa sekin vesimaisemaa ja kuninkaallista saattuetta matkallaan. Sohvatyynyistäkin osa on itse tehtyjä ja värjättyjä, symboloimassa oman työn hedelmiä.

Olohuoneen kaakkoisnurkkaan tuli myös vettä. Siirsin sinne posliinisen, saksalaisesta nettikaupasta tilatun suihkulähteeni, jonka ostin jokunen vuosi sitten. (Se siis seilaa paikasta toiseen sen mukaan missä on otollisimmat vuosienergiat.) Tein pitkään ja harkiten tutkimustyötä, luin kaikki asiakaskommentit, sillä en halunnut sikaa säkissä. Osa halvimmista muovisista suihkulähteistä pitää kohtuuttoman kovaa ääntä niin, että moottorin ääni piilottaa alleen itse veden solinan. Minut voitti tämä malli senkin takia, että myyjällä oli sivustollaan video, jossa näkyi ja kuului miten lähde oikeasti toimii. Johtotähteni oli tässäkin, että rumaa en kotiini huoli, vaan valitsemieni fengshui-tehosteiden täytyy miellyttää silmää ja olla jollain tasolla esteettisiä, jos nyt ei aivan huippudesignia. Buddhat on ihan jees, mutta tässä oli mahdollisimman eleetön ulkoasu.

Suihkulähteessäni on pieni ruukku, jossa on 4 pientä bambunoksaa. Nelonen on fengshuissa kaakon oma numero. En löytänyt pientä lohikäärmepatsasta, omaa vuosieläintäni, joten vihreä kivihevonen saa nyt mennä lohikäärmeestä. Pieni simpukka uiskentelee toisella tasolla, sekin veden symboli. Kaiken kruunaa vielä vesiaiheinen suunnittelemani juliste suihkulähteen yläpuolella. Siinä on siis vettä kerrakseen, sekä oikeaa liikkuvaa vettä, että veden symboleita. 

Viritin vielä kirkkaan lukuvalon valaisemaan lähdettä, jotta se ikään kuin paistattelee huomion keskipisteessä. Odotan varallisuuteni kasvavan hetkellä millä hyvänsä. Vähintään asunnon arvon ja eläkevakuutuksen kertymän täytyy nousta!

Tässä kuvassa on taas lisää menestyksen symboleita. Koska haluaisin työkseni sekä kirjoittaa että suunnitella kuoseja, tämä "kotialttari" on omistettu niille. Suuri valaisin antaa tavoitteilleni kirkkautta. 

Tässä tämänkertaiset oman kodin fengshui-taikani. Toivotan urahaaveilleni ja rikastumistavoitteilleni menestyksellistä matkaa elämän kaarnalaivalla. Bon voyage!