Fengshui-paasto

Sanotaan, että ihmisen kannattaisi välillä paastota. Tulla toimeen vähemmällä, karsia energiamäärää, niin sitten jaksaisi taas paremmin, kun keho on puhdistunut ylimääräisestä moskasta.

Ruoka on energiaa, tunteet ovat energiaa, fengshui on energiaa. Minä olen ollut paastolla, mutta en ruoan suhteen. Minä olen yrittänyt saada vanhat moskat pintaan ja sitten pyyhkiä ne pois tieltä. Tunteita on ollut niin valtavasti, että niiden tsunami on pyyhkäissyt yli välillä vasemmalta, välillä oikealta. Välillä ne ovat iskeneet päälle takaa ilman, että olen yhtään voinut valmistautua.

Olen ollut myös fengshui-paastolla. Ei ole kiinnostanut, en ole jaksanut. Olen kyseenalaistanut sitä, voinko edes nimittää itseäni fengshui-konsultiksi, jos en minkään sortin konsultointia tee, enkä seuraa fengshui-maailmaa.

Vuosi sitten minua kehotettiin yksinkertaistamaan elämää, ja niin käsistä tippuivat monet asiat, ote herposi myös fengshuista. Jätin sen pois elämästäni. Tämän vuoden ajan olen kyllä tiennyt, että nukun viitostähden alueella (vuoden raskaimmat energiat omassa sängyssä), että kirjoittelen tietokoneella parhaalla maineen ja luovuuden alueella, ja että Sikaa ei kannata haastaa katsomalla sitä silmiin, vaan se täytyy pitää selkäpuolella. Siihen se oikeastaan sitten jäikin. Sairaustähti ei ole saanut minua sairastumaan, ainoastaan sydämeni on ollut kipeä.

Kohta alkaa kuitenkin tapahtua. Oikeastaan on jo alkanut. Minulla vaihtuu 10 vuoden onnenpilari kiinalaisessa astrologiassa, ja jätän törmäysenergiat taakseni. Olen törmäillyt elämässä jo yli kymmenen vuotta. Olen kertakaikkiaan kuin jyrän alle jäänyt. Sanon Maa-Koiran onnenpilarille heipat ja otan vastaan Tuli-Kukon. Ei se huonompi voi olla, ei todellakaan. Onnenpilari ei enää sodi minun kanssani, vaan se tekee liiton. Kaikki se, mikä on elämässäni irroteltu paikoiltaan viimeisen kymmenen vuoden aikana (eli kaikki mahdollinen), liimataan nyt paikoilleen, uusiin kohtiin, kunnon liimalla. Olen valmis tähän korjausprosessiin, joka kestää seuraavat kymmenen vuotta. Se jos mikä on energiaa ja sen kanssa työskentelemistä.

Minua pyydettiin myös luennoimaan ensi vuoden, Metalli-Rotan vuoden, fengshui-energioista ja kiinalaisesta astrologiasta. Mietin hetken ja sanoin kyllä.

Ehkä on nimittäin aika nostaa energiat pystyyn, myös ne fengshui-energiat. Luulenpa, että Rotan vuosi tarjoaa minulle mehevän juustopalan, ja jaksan taas puskea eteenpäin. Enkä aio katsoa Rottaa liian kriittisesti karvoihin. Se voi välillä vaikuttaa mitättömältä vikisevältä hiireltä, jonka viiksikarvat värähtelevät pelosta, ja välillä se näyttää karkuun pääsevältä jyrsijältä, joka nakertelee vielä monen ihmisen elämän realisointikuntoon.

Täytyypä ottaa asiat taas haltuun. Energiat, Rotat, onnenpilarit ja fengshuit. Ehkä nyt on sen aika.

Paljon kahvia on kulunut, jotta selviää erosta, unettomuudesta ja sydämensäryistä. Mutta välillä tulee merkki suoraan silmien eteen, ja sitten mennään taas.

Aina on uusi alku jossain.

Kolmas mies

Kun opiskelee paljon, ei aina mitenkään voi muistaa, mistä minkäkin tiedonmurusen kerää mielensä perukoille. Joku kurssi se oli, tai joku kirja sitten. No joku kuitenkin sanoi jotain joskus - ja se tieto jää kaihertamaan mieleen. Kuten tämä "kolmas mies".

Omaa kiinalaista BaZi-karttaani olen tietysti tutkinut useaan otteeseen, välillä sen täysin syrjään jättäen ja elämääni keskittyen, ja sitten taas siihen palaten etsimään vihjeitä tulevasta, ja välillä menneestäkin. Kaikki kun ei yleensä ole kerralla selvää - ei elämässä, eikä astrologiassa.

Karttani kolminkertainen Tiikeripatteristo sai kerran tulkinnan, jota en ensin halunnut hyväksyä. Aina emme ole kovin vastaanottavaisia, jos totuus kuulostaa jotenkin ikävältä eikä sovi senhetkisiin suunnitelmiin. Minulle nimittäin sanottiin, että kolme täsmälleen samaa eläintä kartalla (peräjälkeen, rivissä, vierekkäin, valmiina palvelukseen) viittaa siihen, että elämässäni on kolme miestä. Kolme eri elämänkumppania.

Siinä vaiheessa kun kuulin tämän tiedon, olin menossa miehessä numero kaksi. Ja olin siihen tilanteeseen ihan tyytyväinen. Ummistin siis korvani. Ei kai, kolme miestä, miten niin. Sovitaanko nyt vaan, että kaksi riittää loppuiäksi?

Ei näköjään sovittu. Mies numero kaksi haihtui elämästäni kuin tuoreen leivän tuoksu leipomon ohi ajaessa - ja minun oli pakko uudelleenharkita tätä oman karttani tulkintaa. 

Yleensä sanotaan, että kun mennään kartassa vuosieläimestä kohti tuntieläintä, ihmisen salainen puoli tulee esille, se jota ei kaikille näytetä. Tämäkin on huvittavaa oman karttani kohdalla. Jos kuukausi-, päivä- ja tuntieläimeni ovat kaikki samoja, niin ei kai minulla sitten hirveästi ole piiloteltavaa. Elämäni on blogikirjoitusteni myötä vapaata riistaa ja tutkittavaa. What you see is what you get on sanonta, joka kerrankin voisi pitää hyvin paikkansa. Se miltä vaikutan pinnalta, näyttää samalla läpivalaistun reitin koko ihmisen läpi. 

Kiinalaisen astrologian mukainen karttani ei siis anna minun piilotella eri puoliani! Tiikerinturkkini näyttää samalta myös kääntöjakkuna. Vuosieläin Lohikäärme ei siinä paljon ehdi päältäkatsojia sumuttaa ennen kuin kolminkertainen Vesi-Tiikerini ottaa ohjat.

Tämän tulkinnan kautta voi siis miettiä, että kuukausipilarin myötä työelämäni, päivänpilarin myötä rakkaussuhteeni ja itsetuntemukseni, ja tuntipilarin myötä tulevaisuuden haaveeni ovat kaikki yhteen kytkettyjä. Yksi iso unelma, joka yhdistää nämä kaikki osa-alueet.

Kaiken kattava kumppanuus, joka ulottuu parisuhteesta niin yhteisiin työprojekteihin kuin myös muihin yhteisiin unelmiin.

Kolmas mies. Kolmas Vesi-Tiikeri, yhtä vahva kuin aiemmat kaksi. Tasaveroinen, omilla jaloillaan seisova. Kuten minäkin.

"Olla valmiina, siinä kaikki", sanotaan Hamletissa.

Antaa tulla sitten. Olen valmiina. Laitetaan unelmat alkuun.

Milloin vuosieläin vaihtuu?

Ajattelin ottaa nyt tammikuista Härkää sarvista oikein helmikuun Tiikerin otteella ja käsitellä kiinalaisen astrologian kuumaa perunaa: sitä, milloin vuosi oikein vaihtuu. Tästä eivät kaikki kiinalaista astrologiaa harjoittavat ole ihan samaa mieltä, joten älä erehdy kuvittelemaan, että vain minä olisin oikeassa. Mutta oma vankka mielipiteeni minulla silti on.

Fengshuissa vuosi vaihtuu aina 4. helmikuuta. Silloin on se aika vuodesta, kun aletaan juhlia ja Kiinassa etenkin lomailla. Pari viikkoa menee sellaisessa juhlahumussa, että ei paremmasta väliä. Kovin haluaisin kokea sen itsekin paikan päällä. Tiesitkö, että kiinalainen uusivuosi on maailman eniten juhlittu tapaus?

Kiinalaisen astrologian puolella ei kuitenkaan voida sanoa, että 4. helmikuuta vaihtuu aina myös vuosieläinmerkki. Itse luotan siihen varsinaiseen päivään, jolloin kiinalainen vuosi oikeasti vaihtuu. Kyllä, tänä vuonna 2019 nuo napsahtivat nätisti yhteen, mutta esimerkiksi viime vuonna 2018, kiinalainen uusivuosi vaihtui vasta 16. helmikuuta. Minun laskujeni mukaan ennen 16. helmikuuta 2018 syntyneet ovat vuosieläimeltään Kukkoja, ja jälkeen syntyneet taas ovat Koiria. Tällä on kauaskantoisia vaikutuksia siinä vaiheessa, kun ruvetaan astrologista karttaa oikein syvällisesti tekemään ja tulkitsemaan. Jos vuosieläin menee jo "väärin", koko kartta alkaa notkua liitoksissaan.

Tammi-helmikuussa syntyneillä on siis "rankempaa", kun ovat ikäänkuin kahden energian välissä. Ollako Käärmettä vai Lohikäärmettä, sitä olen itsekin joutunut pohtimaan. 14. helmikuuta syntyneenä minut aina yritetään tuupata Käärmeiden joukkoon. Kiinalainen uusivuosi vaihtui kuitenkin vuonna 1977 vasta 18. helmikuuta, joten kyllä minä itseni Lohikäärmeeksi lasken. Sitäpaitsi minulla on siihen erittäin hyvät perustelut.

Tunnen paljon Tuli-Käärmeitä, jotka ovat syntyneet samana vuonna kuin minä, 1977. Tunnen myös muutamia voimakastahtoisia Lohikäärmeitä, jotka eivät mielipiteitään säästele, ja tunnistan, mikä meitä oikein erottaa, muukin kuin pelkkä Lohi-etuliite.

Kuten juuri tällä viikolla eräälle Tuli-Käärmeelle juttelin, Käärme ei koskaan pitäisi sellaista itsensä likoon laittavaa blogia kuin minä. Käärme haluaa tarkkailla muita ja pohtia pitkään, pitää omat asiat vähän piilossa, ja avautuu vain lähimmilleen. Ei toitota omia intiimejä asioitaan pitkin maita ja mantuja kuten eräskin tuntemanne Lohikäärme.

Käärme ei myöskään erityisemmin kaipaa estradille, kun taas Lohikäärmeen silmiin syttyy palo ja kipinät, kun se kuulee, että nyt olisi mahdollisuus ottaa yleisö haltuun. Olen aina ollut valmis nousemaan esiin, vaikka vähän ujostuttaisikin ja hermostuttaisi etukäteen. Kun tulee h-hetki, sitten annetaan palaa. Epäonnistumisen ja naurunalaiseksi joutumisen riski on vaan otettava.

Fengshui- ja BaZi-opettajani Kirsi Niemelä kommentoi myös ulkoista olemustani sanoen, että tuo on niin lohikäärmemäinen takki mikä sinulla on päälläsi. Jo lapsesta pitäen halusin erottua pukeutumisellani ja Karttulan kylän raitilla nähtiin välillä villejä väriyhdistelmiä, joita nykyään nähdään täällä Turussa. Keltainen jakkutakki, vihreät housut, viininpunaiset kengät, harmaa herrainlakki ja monivärinen kravatti - siinä vähän muisteloa teinivuosien garderoobistani. Kuka muu pukeutuisi niin paitsi huomiota janoava ja itsevarma Lohikäärme? Mustissa vaatteissa minulla on aina hieman epämukava olo, koska häviän suomalaisten tummanpuhuvaan massaan.

Olen myös analysoinut elämäni onnenpilareita Lohikäärmeen mukaan, ja se kaikki natsaa kohdalleen. Elän juuri parhaillaan Koiran onnenpilaria, joka omalla kohdallani merkitsee aiemmin piilossa olleen lahjakkuuden tulemista näkyväksi. Eli vaikka Koira on törmäyskurssilla Lohikäärmeeni kanssa, ja asettaa suuria haasteita elämään, viimeksi juuri Koiran vuonna 2018, niin Koira antaa myös lihaisan luun sovinnon eleeksi. Jos Koira vie minulta jotain, ja puraisee kunnolla, niin saan silti jotain vastineeksikin. Vähän sidetarpeita ja desinfektioainetta ainakin.

Sillä jos en olisi vuosieläimeltäni Lohikäärme, miksi sitten menetin työpaikkani juuri oman eläimen vuonna 2012? Jos en olisi Lohikäärme, miksi menetin elämänkumppanini juuri vastakkaisen eläimen, Koiran, vuonna? Jos en olisi Lohikäärme, miksi Koiran onnenpilari toi esiin kaiken piilossa olleen lahjakkuuteni visuaalisuuden ja sanailun saralla? Vuosiluvut osuvat hyvin kohdalleen Koiran esiinmarssin kanssa.

Kun sitten teen oman karttani Käärmeenä, nämä eivät enää natsaakaan kohdilleen. En saa mitään tuntumaa omiin elämäntapahtumiini Käärmeen puvussa. En koe salailevaa, itseensä vetäytyvää ja tietoa pimittävää Käärmettä millään lailla omaksi eläimeksi. Olen aina ollut pikemminkin salaisuudet vuotava, suoraan sanova Lohikäärme, juuri se jonka avatessa kitansa vastuu siirtyy savolaisittain kuulijalle.

Tämä on se syy, miksi tekemäni kiinalaisen astrologian Neljän Pilarin tulkinta käyttää vuoden vaihtumiseen juuri sitä varsinaista päivää, jolloin kiinalainen vuosi vaihtuu kunakin vuonna toiseen. Kukin astrologi päättää itse mitä systeemiä käyttää ja minkä mukaan tulkinnat tehdään.

Vinkiksi sinulle, joka nyt sitten pähkäilet, että oletko vuosieläimeltäsi esimerkiksi Apina vai sittenkin sitä seuraava Kukko:

Jos olet syntynyt alkuvuodesta, kahden erilaisen vuosienergian välissä, niin lue molempien eläinten peruskuvaukset ja tutki itseäsi. Onko sinulla enemmän Apinan ominaisuuksia, vai tunnistatko itsesi ehdaksi Kukoksi? Voit olla vähän jalka molemmissa leireissä. Jokaisella on kuitenkin arvokas sisäsyntyinen näppituntuma omaan persoonaan ja käyttäymiseen, ja se voikin olla suurena apuna, kun pohditaan kumpi vuosieläin valitaan kartan pohjaksi.  

Jos haluat tutkia itseäsi vuosieläimen pintaa syvemmältä, tutustu myös Astro.fi-sivuilla myynnissä olevaan Neljän Pilarin tulkintaani. Siitä selviää paitsi tuo vuosieläin, niin myös kartan muut eläimet sekä tuikitärkeä persoonan tukipilari, eli syntymäpäivän mukainen itse-elementti.

Tavataan taas eläimellisissä merkeissä!

Vaikka Sika otti nyt tälle vuodelle ohjat, niin kyllä se Lohikäärme tuolla taustalla odottaa vuoroaan. Kiinalaisessa astrologiassa Lohikäärme on aina muodissa!

Muutoksen tahdissa: ennustusmenetelmiä

Kehitys kehittyy ja vain muutos on pysyvää. Siltä se kummasti nyt tuntuu, kun on vaihdettu kiinalaista vuotta toiseen (toivottavasti parempaan) ja ollaan muutenkin taivaan tuulien ja maailman myllerryksen kourissa.

Enpä ole koskaan ennen turvautunut näin tukevasti erilaisiin ennustusmenetelmiin kuin viimeisen puolen vuoden aikana. Teelehtiä en ole tutkinut, tällaisena mustan pussiteen juojana, mutta tuttua on katsoa kahvikupin reunalta, että minnepäin raha kuplineen on matkalla. Tuleeko se tilaajalle, vai meneekö se nyt taas muualle. Yleensä rahat ovat haihtuneet sen siliän tien, kuin mustan kahvin mustaan aukkoon tai pyörteeseen. Tänä vuonna ajattelin saada virtauksen vaihtamaan suuntaa, suoraan omaa suuta kohti. Kenties ajatuksen voimalla...? Vai pitääkö tässä töitäkin tehdä!

Olen kovasti ponnistellut ainakin yrittäessäni ymmärtää omaa elämääni ja sen arvoituksellista kulkua. On katsottu enkelikorteista, riimutulkinnoista, ja lisäksi sen miljoona Tarot-videota ovat vieneet minut mukanaan. Ajanhukkaa varmasti jonkun muun mielestä, mutta itse koen saaneeni arvokasta ohjausta. Kun joku muu vetelee elämäni naruista, en tunne olevani niin uunona ulapalla. Saan vihjeen mihin suuntaan lähteä, ja millaisin eväin. Itse se silti on pistettävä jalkaa toisen eteen, ja yhtä lausetta toisen kaveriksi.

Tarvitseeko edes sanoa, että aamuisin menee vähintään puoli tuntia, ellei kokonainen tunti astrologisten ennusteiden parissa. Olen koukuttunut, mutta omalla vastuulla mennään. Kun on aikuinen, saa tehdä mitä lystää. Syödä vaikka Fazerin sinistä aamupalaksi, jos muuta ei satu käteen osumaan, ja uskoa satuihin, enkeleihin ja maahisiin. Joskus voi jopa uskoa miesten lupauksiin!

Olenkin menossa taas oppimaan vähän lisää ennusmerkkejä. Tällä kertaa hotsittaa ottaa ainakin alustavasti haltuun kiinalainen klassikko, I Ching. Se on mystinen kirja täynnä viisautta, ja siitä on vuosituhansien kuluessa saatu apua kulloinkin kuumottavaan kysymykseen. On heitetty noppaa, ja katsottu oikean luvun kohdalta sopiva selittävä trigrammi. On katsottu kolikoista, tai puikoista niitä pudottamalla jokin numero, ja sitten avattu kirja siltä kohtaa. Viesti, jonka kirja antaa, on sitten vastaus mielessä pyörineeseen kysymykseen.

Tulen epäilemättä oppimaan lisää tästä vanhasta, mutta edelleen pätevästä ennustustavasta, kun menen Suomen Fengshui ry:n järjestämälle I Ching (Yijing)-kurssille maaliskuussa 9.-10.3.2019.

Jos sinuakin kiinnostaa ja olet Helsingissä päin silloin, niin tule mukaan! Ennakkotietoja ei tarvita ja kurssi tulkataan tarpeen vaatiessa suomeksi, jos englanninkielellä ei taivu ihan joka sana. 

Siitä tulee jännää - sen voin jo ennustaa!

Kurssia pukkaa, tännekin on mentävä. Opettaja tulee peräti Ranskasta asti.

Maa-Sika 2019

Tervetuloa eläimelliseen meininkiin uuden kiinalaisen astrologisen vuoden käynnistyessä! 4. helmikuuta siirrymme taas uusiin energioihin ja poksautamme kiinalaiset tuontiraketit komeasti taivaalle Maa-Sian vuoden kunniaksi. 

Helmikuu on Kiinassa jo alkavan kevään aikaa, ja orastavalla puuelementin energialla on hyvä pistää omat toiveet kasvamaan satoa syksyksi. Valaistaan siis vähän tarkemmin, millainen vuosi meille oikein on tulossa.

MILLAINEN ELÄIN SIKA OIKEIN ON?

Perus-Siat ovat huolettomia kavereita, jotka elävät tässä hetkessä. Niiden huumorintajuinen ja pingottamaton olemus saa ympärillä olevat ihmiset rentoutumaan. Juhlia rakastava Sika ei jätä iloisia hetkiä väliin. Kiirettä voi siis pitää tänä vuonna, kun rientää kutsuista ja kekkereiltä toisiin saparo suorana!

Tulevaisuudenuskoinen Sika on antelias, rehellinen ja tahtoo kaikille hyvää. Sika tekee aina sinnikkäästi töitä oman hyvinvointinsa eteen, mutta se nauttii työnteosta eikä ota siitä liikaa stressiä. Sika onkin varsinainen tasapainottelija ja mindfullnessin taitaja! Se joustaa ja joustaa, mutta ei koskaan napsahda. Vielä tiukoissakin paikoissa Sian huulilla karehtii elämänmyönteinen hymy.

Sika on verkostoitumisen mestari. Sen sisäsyntyinen kupliva innostus vetää muita mukavia ihmisiä puoleensa. Sialta voimme siis oppia myönteisen asenteen ja yhdessä tekemisen pitkälle kantavaa voimaa.

Vuoden 2019 eläin on Maa-Sika.

Maa-Sika on hillitty ja järkevä. Maa-Sialla on sorkat tukevasti maan kamaralla ja maalaisjärkeä mukana kaikissa puuhissaan. Talousasioissa se ei sikaile, vaan pitää huolta, että rahat riittävät ja uutta on tulossa.

Maa-Sika on realisti, joka ei kaipaa extreme-elämyksiä, vaan luottaa arjen vakauteen, ja siihen, että arki kantaa myös huomiseen. Maa-Sika ei odotakaan, että elämä olisi aina helppoa ja hilpeää, vaan se pystyy sietämään myös vaikeampia kausia. Maa-Sian vuosi voikin olla merkittävä edistysaskel kohti korkeampia energioita, mutta se ei vielä lupaa viedä sinua suoraan taivaisiin. Ensin täytyy kiivetä kohti tavoitteita, ja selättää tielle osuvat esteet. Maa-Sian kärsivällisyydellä se kyllä lopulta onnistuu.

Vapaa-ajallaan Maa-Sika rakastaa sekä kotona hyggeilyä että seuranpitoa kylillä ja kaupungeilla. Se viettää monipuolista elämää, ja kaipaa kokonaisvaltaista harmoniaa niin ympärillään kuin itsessään. Tähän mekin tulemme Maa-Sian vuonna pyrkimään: sisäiseen tasapainoon. Tasapaino löytyy ääripäät tiedostamalla ja sitten asettumalla juuri siihen keskipisteeseen, jossa elämän eri osatekijät asettuvat kauniisti keskenään balanssiin.

VUODEN ELEMENTIT: YIN MAA JA YIN VESI

Maa-Sian vuosi tuo tullessaan maaelementin ja vesielementin yhteiset energiat. Yin Maa on muhevaa multaa, hedelmällistä peltomaata ja uutta kasvua synnyttävä pehmeä, äidillinen alusta. Sian luonnollinen elementti Yin Vesi edustaa tihkuvaa kosteutta, staattisempaa vettä, joka kastelee hitaasti mutta varmasti. Kun laitetaan nämä kaksi energialaatua yhteen, saadaankin mutavelliä. Vuoden varoitus siis on: kaiva kurahousut esille!

Taaksejäänyt Maa-Koiran vuosi 2018 oli karu tapaus useimmille meistä, sillä Yang Maan kaksoisvaikutus oli painostavaa, kuormittavaa energiaa. Maa-Koiran asettama taakka hartioilla tuntui varmasti jo niska-hartialinjassa kivistävästi. Emme vieläkään pääse kokonaan Maan jähmeästä ja rajoittavasta energiasta irti, mutta kova, maskuliininen ja tinkimätön Yang Maa on nyt muuttunut pehmeäksi, feminiiniseksi ja hedelmälliseksi Yin Maaksi, joka antaa periksi. Sen kanssa on periaatteessa helpompi tehdä kompromisseja, sillä se mukautuu ja muovautuu, sitä voi muokata mieleisekseen. Kalliota ei voi kuin räjäyttää, mutta perunamaata voi kääntää lapiolla. Tässä onkin Yang Maan ja Yin Maan olennainen ero.

Sian luontainen elementti Vesi tekee hyvää kaikenlaiselle kasvulle, sillä ilman vettä meillä kaikki paikat kuivuu ja kuolee. Kurittavan Maa-Koiraisän jälkeen hellämielisempi Maa-Sikaäiti tuntuukin siis virkistävältä kuin kevyet sadepisarat kasvoilla.

Alkuvuodesta energia on kevyempää, sillä Vettä ei ole liikaa ja kevään kasvu kuluttaa sitä omiin tarpeisiinsa. Kesällä, kun tulinen vuodenaika kuumentaa tunteita, Vettä varsinkin tarvitaan viilentäjäksi ja raikastajaksi.

Loppuvuodesta Vettä voi olla kuitenkin jo liikaa. Auringon lämpö ei sitä enää haihduta, eikä keväinen viherkasvu sitä kuluta. Vettä alkaa kertyä, taivaaltakin sitä sataa, ja syksyllä saamme hypellä vesilammikoiden yli. Vesi saattaa jopa tulvia yli äyräiden. Vesielementti liittyy paitsi talveen, niin myös alaspäin pyrkivään energiaan. Se vaikuttaa mielialaan, joka sekin lähtee laskemaan.

Kun Veteen sekoitetaan pehmeää Maata, savea tai multaa, kuten Maa-Sian vuonna tapahtuu, Vedestä tulee likaista, se alkaa sumentua, ja niin voi käydä ajatuksillemmekin. Varsinainen mutavelli onkin luvassa Maa-Sian vuoden loppua kohti kuljettaessa. Hommaa siis kunnon sadekamppeet, sillä meno voi olla yllättävän kosteaa vuotta 2020 kohti mentäessä.

Hyvänä uutisena on kuitenkin se, että luonnostaan iloinen ja reipas Sika pitää hyvää mieltä yllä ja tartuttaa sitä ympärilleen. Sen nautiskelijan luonne ei anna meidän vaipua kokonaan synkkyyteen, vaan voihan siellä mutalammikossa myös piehtaroida sydämensä kyllyydestä ja ottaa ilon irti siitäkin kokemuksesta. Rapataan niin että roiskuu!

Maa-Sian vuodella 2019 on meille nimittäin paljon tarjottavaa. Maailma ei ole koskaan samanlainen kuin se oli vuotta aiemmin. Maa-Sian vuoden kattaus on monipuolinen. Se kutsuu meitä nautintojen pariin, sillä tarvitsemme kyllä kevyempää, välillä jopa kevytmielistä asennetta Maa-Koiran kurimuksen jälkeen.

Maa-Sialla on onneksi myös älliä ja kokemuksen rintaääntä mukana kaikessa mitä se tekee, eli ihan holtittomaksi meno ei silti ylly. Meillä on siis lupa nauttia, kunhan hieman katsomme toisia huomioiden, ettemme jätä sikolättiä jälkeemme. Sikailun jälkeen pitäisi siis pistää paikat siistiksi, ja se onkin eräs vuoden teemoista. Ihminen on porsastellut niin kauan luonnonvarojen kustannuksella, että siihen on nyt tultava joku roti.

Eletään siis ihmisiksi Maa-Sian vuonna 2019 ja pidetään huolta sekä toisistamme että maapallosta.


Vuosiennusteet eri eläimille löytyvät Astro.fi-sivustolta, ja voit ladata ne myös e-kirjan muodossa.

Maa-Sian vuoden ennuste eri eläinmerkeille

Ja niin joutui Maa-Sian aika. Laulakaamme hoosiannaa uuden aikakauden kunniaksi. Minulle ainakin onnenkeksi lupasi täydellistä onnen kääntymistä. Parempaan suuntaan, toivon mukaan!

Tartu hetkeen, ja eteen tuleviin yllättäviinkin tilaisuuksiin. Se on ainakin oma ohjeistukseni tänä vuonna. Saa kopioida omaan käyttöön!

Kortit kertovat elämäntehtävän

Ostin itselleni fantastisen, myöhäisen joululahjan aromaterapeuttiseen akupainallushierontaan. Voin todellakin kehua, että astuin kahdeksi tunniksi taivaaseen. Eikä hinta menolipusta ihanaan oloon ollut paha, vain 40 euroa (normaalisti kympin enemmän). Nyt sain laatua koko rahalla.

Tämä on hieman mainostusta, mutta vain hieman. Sillä sain tästä hierontakokemuksesta sellaisen elämänoppiläksyn mukaan, että oksat ja vielä lehdetkin pois.

Menin nimittäin hemmotteluhoitoon, ja tulin hoitolasta ulos elämäntehtäväni kanssa.

Akupunktiopainantaan perustuva hoito kuuluu Anne Nevantaustan "enkelihoitolan" palveluihin. Anne on myös opettajani länsimaista astrologiaa nyt opiskellessani. Hoidon jälkeen joimme kupilliset teetä ja juttelimme pitkän tovin kuunpimennyksestä, siitä superkuusta, joka pisti monen elämän ihan sekaisin, toisilla niin lopullisesti, että elämä päättyi juuri täydenkuun noustua taivaalle. Superkuu oli voimallinen, niin hyvässä kuin pahassa. Minulla itselläni oli nuppi aivan ihanasti sekaisin koko maanantain 21.1.2019, ja jos voisin elää sellaisessa mielentilassa aina, olisin varmasti maailman onnellisin ihminen. Eli superkuu meni kohdallani hyvin vai? Sanoisin, että joo. Todella!

Kun Aurinko siirtyi Vesimieheen, ja kuu veti supervoltit, olin voimani tunnossa. Se näkyi naamasta suoraan. 
Mikä fantastinen päivä!

Kun olimme superkuun voimakkaat, suurta muutosta ennustavat energiat käsitelleet ja muutenkin astrologiaa sivunneet, Anne kävi hakemassa minulle muutaman setin enkelikortteja. Vedetään kortit pöytään ja katsotaan mitä viestiä sinulle sieltä annetaan. Kolmas pakka toden sanoi. Se oli nimittäin Doreen Virtuen Life Purpose Oracle Guide -korttipakka, josta katsotaan oma elämäntehtävä. Ja se katsotaan kerran elämässä, ei enempää.

Ja nyt oli juuri se hetki. Otin kortit käteeni, sekoitin ne, pidin niitä kädessä ohjeiden mukaan ja siirsin oman energiani kortteihin. Lopuksi korttipakkaa pidetään sydämellä, ja pyydetään arkkienkeli Mikaelia kertomaan, mikä on minun tämän elämän tehtäväni. Voitte uskoa, että minua jännitti, mutta hyvällä tavalla. Olin avoin sille, mitä kortit kertovat, mutta en arvannut, että viesti olisi niin selkeä ja osuva.

Kortteja nostetaan kolme kappaletta. Kaikki elämäntehtävät ovat tärkeitä, mutta keskimmäisin on se kaikkein tärkein, johon tulee panostaa ja joka tulee ottaa tässä elämässä haltuun. Sitä toteuttamalla toteutat omaa alkuperäistä tarkoitustasi, et etsi enää, et tuhlaa energiaasi turhiin koitoksiin.

Tässä teille korttien kertomat tulokset. Tässä on minun tehtäväni maailmassa:

Ensimmäinen viesti:

Tarkoituksesi on tuoda taivaallista
parantavaa valoa ja rakkautta tähän maailmaan.

Toinen viesti:

Ymmärrät eläimiä ja kommunikoit niiden kanssa vaistomaisesti. Luota sisäiseen johdatukseesi, sillä eläimet ovat osa elämäntehtävääsi.

Elämääni liittyvät eläimet eivät ole ihan mitä karvaturreja tahansa, vaan kiinalaisen astrologian mukaisia eläimiä. Kun ottaa 60 eri eläintä haltuun ja alkaa viestiä niiden kanssa, ja kautta, täytyy itsekin mennä lauman mukana, yhtenä tai useampana näistä eläimistä. Melkein meni kortin kuvakin oikein, sillä gepardin sijaan oma kiinalainen horoskooppieläimeni on Tiikeri.

Kolmas, ja tärkein, viesti:

Kirjailija.
Sinulla on kirja sisälläsi,
joka haluaa tulla ilmaistuksi.
Löydä aikaa sen kirjoittamiseen.

Elämäntehtäväni on kerrottu. Kiitos, että sain sen tietää. Kiitos tarinasta, joka sisälläni jo odottaa.

Kunhan vielä keksisin mikä se on, millaisista sanoista se muodostuu, ja mistä se kertoo. Pieni aavistus minulla jo on.

Menin hierontaan, sain elämäntehtävän. Voisivatko olla elämäni parhaiten käytetyt 40 euroa?

Karsi, yksinkertaista, kirjoita

Kun elämästä karsiutui yksi mies pois, niin kummasti piti ruveta miettimään, että onkohan tässä karsittava jotain muutakin pois omalta paletilta. Voisiko löytää timantin, jos vähän siivoaisi ja yksinkertaistaisi elämäänsä? Siinähän aletaan olla jo fengshui-kysymysten puolella. 

Ne 27 esinettä, jotka pitää perinteisen fengshui-ohjeen mukaan kotonaan siirtää, jotta energiat vaihtuvat ja uudistuvat, tuli kyllä todellakin siirrettyä. Hyvä, etten siirtänyt 27 000 esinettä, kun karsin miehet tavarat pois näkyviltä ja asettelin omani niiden paikalle. Energiapuhdistukset on tehty, suitsukkeita poltettu ja intentioita viritelty universumin kyytiin perille vietäväksi. 

Saman tien lähti keittiöstä myös mikroaaltouuni. Olin jo aiemmin pohdiskellut, että tarvitsenko tätä ravintoarvojen tuhoajaa kotiini säteilemään. Kuten kollega Sari Weckström sanoi, todella monella fengshui-konsultilla ei ole mikroa, koska se on "huonoa fengshuita" ruoan energioiden kannalta. Vaikka ruokavalioni ei ole paleota eikä vegaania eikä aina ihan terveellistäkään, siinäkin on meneillään muutos. Ei ehkä radikaali, mutta jotain muhii. Työpaikan ylijäämämunkit ovat kyllä turmioni...

Olen myös tiedostanut, että työ- ja ura-asiani ovat "all over the place", pitkin poikin pituuttaan siellä täällä. Teen vähän sitä sun tätä, sillisalaattia. Olen yrittänyt olla fengshui-konsultti, kiinalaisen astrologian harjoittaja, bloggaaja, kuosisuunnittelija ja nykyään myös sivutyönäni teatterilainen. Tuleeko tästä sopasta mitään, jääkö sitä ydinluuta käteen vai saanko soppalautaselle pelkkiä rääppeitä?

Jo ennen selvänäkijäistuntoa, jossa kiinalainen vanha tietäjä kehotti minua yksinkertaistamaan ja valikoimaan parhaat palat (lue lisää: Lentäjämies ja Vaahteranmäen Eemeli), olin tullut siihen tulokseen, että jostain pitää luopua. Lokakuun aikana kypsyi päätös siitä, että heitän kevyet mullat kuosisuunnittelulle, joka ei koskaan lähtenyt kunnolla käyntiin. Siinä ei vaan ollut nostetta, sain aina vääntää hampaat irvessä, hirveällä vaivalla ja vaivanpalkkaa ei usein ollut lainkaan. Kuosittelija siis kumartaa ja poistuu estradilta takavasemmalle. Kiitos kaikille, jotka kannustitte ja tykkäsitte kuoseistani!

Sen sijaan pitää tehdä sitä, missä on luonnollista imua. Kun mainitsen astrologian, ihmiset reagoivat siihen yleensä innokkaasti. Ventovieras naisihminen tuli luokseni kirjastossa etsimään päivän horoskooppia ja kosketti käsivarttani, ja sanoi, että nyt hänen olisi todella tärkeä nähdä se horoskooppi ja mitä tälle päivälle ennustetaan. Seisoin suu auki - jos tämä ei ollut viesti urani suunnasta, niin mikä sitten. Myös pitkän linjan astrologi Seppo Tanhua tyrkkii minua eteenpäin. Tästä on kyllä otettava koppi!

Astrologia, kiinalainen ja länsimainen, onkin nykyään suurin intohimoni ja se on kiilannut fengshuin edelle. Se, mihin keskityt, se mihin panostat aikaa, ja se mitä teet tunteella ja palolla, se edistyy, se menee eteenpäin.

Ja minulle se on astrologia. Ja kirjoittaminen. Ja miessuhteet. Niissä kaikissa on nyt mahtavaa nostetta!

Keväällä kohistiin The One Thing -nimisestä kirjasta, jota minäkin yritin löytää kirjastosta, mutta varausjono oli huikean pitkä. Kyseessä on ihan sama asia, mitä fengshui-konsultti Joey Yapkin sanoo: follow your passions. Seuraa intohimojasi, tee sitä mitä tekisit muutenkin luonnostaan. Niin harrastuksestakin voi tulla työtä, antoisaa sellaista. Kun keskityt siihen yhteen, tai ehkä kahteen asiaan, joissa olet hyvä, tai joissa haluat kiivaasti tulla hyväksi, pääset eteenpäin. Niin, ja pitää vielä uskoa itseensä. Jos sitä ei tee, saa kaiken toivon heittää.

Kuka pystyy pallottelemaan viittä kuutta kiinnostuksen kohdetta ja edistyä niissä kaikissa yhtä hyvin? Eipä kukaan, en ainakaan usko. Mutta huipulle pääsee, kun treenaa juuri sitä yhtä asiaa, the one thing. Minä treenaan nyt astrologiaa ja tiedän, että ammattilaiseksi tuleminen on pitkällinen tie. 

Joku on sanonut, että ammattiastrologiksi tullaan noin 10 vuoden kokemuksella. Oma opettajani sanoi, että riippuu ihmisestä, toiset ottavat asiat haltuun vähemmässäkin ajassa. Tietä on edessäpäin, mutta oppimishaluni eivät koskaan ole olleet yhtä kohdillaan. Nyt tiedän taas paremmin, mitä haluan. Ja koska olen tietoa ja totuutta etsivä elämän salaisuuksien ja energioiden opiskelija, juuri tämä tie sopii minulle hyvin.

Toinen asia, joka on intohimoni, ja jota teen ihan ilmaiseksi ja omasta mielenkiinnosta, on tämä kirjoittaminen. Minne menenkin, aina joku on lukenut blogiani ja tietää edesottamuksistani. Mutta ennen kaikkea kannustaa minua kirjoittamaan. Sellaisen viestin sain myös henkimaailmasta: Kirjoita! 

Tiedän, että olen onnellinen, jos jätän turhan vääntämisen pois ja keskityn nyt astrologiaan ja kirjoittamiseen. Työni teatterissa on osoittautunut niin hauskaksi ja antoisaksi, etten pidä sitä enää niin väliaikaisena tai millään lailla vähempiarvoisena. Se on ihanaa työtä mahtavassa tiimissä, parhaan mahdollisen esimiehen alaisena. Se on työ, jonne menen hyväntuulisena ja josta tulen kotiin täynnä energiaa. Kuka voi sanoa samaa omasta työstään?

Ero on ollut kaiken kaikkiaan totaalinen energeettinen muutos paitsi elinpiirissäni niin etenkin minussa itsessäni. Olen alkanut nähdä asioita selvemmin ja pahin sumu aivoissa on hälventynyt. Selvisin tästä kesästä, syksystä ja mielenlujuutta koetelleesta lokakuustakin. Nyt alkaa kohdallani kirkkaampien vesien talvikausi, Jousimiehen ja Jupiterin aika. 

Myrskynsilmän ja ukkospilvien jälkeen koittava tyyni selkeys on ollut kaiken sen vaivan arvoista. En olisi tämä ihan uusiin värähtelyihin päässyt ja sydänchakra aivan auki oleva ihminen, jos en olisi kiepannut syvän, mutaisen rotkon kautta.

Kiitos, kun kuljit kanssani. Välillä voi olla ihan rikki, kunhan joku pitää kädestä kiinni, koko matkan ajan.

Helsingin HAM-museon Odotin sinua -näyttelyn runot, Paavo Westerbergin kirjoittamat, saivat minut lumoonsa. Myönnetään, rinnassa muljahti ja piti jäädä hetkeksi istumaan. Sillä nyt aurinko on tullut esiin pilvien takaa ja onnenpyörä on kääntynyt niin, että pääsen vihdoin sen kyytiin. Odotus on ohi.

PS: Haluatko muuten tietää, miten kävi Lentäjämiehen kanssa, jonka sisäinen vastustus purettiin selvänäkijäistunnossa? Hevosen päivänä, joka näyttää olevan minulle näissä asioissa hyvinkin suosiollinen, lentojätkä kurvasi lentokentältä suoraan minun luokseni. Tätä jos mitä kutsuisin Tulokseksi isolla teellä!

Hei, tää toimii! Vahva suositus etenkin tälle kirjalle: Rakkausmagneetti, sinkkunaisen käsikirja (Sari Norkola). Fengshui mainittu, tarotit ja omat alitajuiset energiat myös otettu käyttöön. Täyttä asiaa.

I rest my case. Se toimii. Se kaikki yhdessä: astrologia, fengshui, tarotit, elämän uudistaminen, rakkaus, manifestointi, oma rohkea asenne, vaiston ja sydämen äänen kuunteleminen. Ja apu enkeleiltä ja muulta korkeammalta ohjaukselta.

Jos siinä ei ole aihetta Thanksgiving Dayhin, eli Kiitospäivään, niin missä sitten!

KIITOS

Lahjakas Jupiter

Olemme juuri onnekkaasti astuneet lokakuun ahdistavasta ja paikalleen jumittuneesta ilmapiiristä marraskuun energeettisen uudistumisen alkuun. Siis länsimaisen astrologian mukaan. 

Kiinalaisen systeemin mukaan elämme vielä Koiran kuukautta ensi keskiviikkoon, eli 8.11. asti. Silloin olemme vihdoin kuivilla ja Koiran käpälien ulottumattomissa. Ai niin, no onhan tässä vielä tuota Koiran vuotta tarjolla 3 kk:n verran. Ja itselläni Koiraa onnenpilarissa. Tämän karvaturrin kanssa on siis opittava elämään, vaikkei se aina helppoa ole.

Ei Koira kaikille näin vaikea tapaus ole, mutta jos Koira on oma eläimesi tai vastakkainen eläin (eli silloin itse olet Lohikäärme vuosi-, kuukausi-, päivä- tai tuntipilarissasi), niin sitten voi tuntua välillä kirpeästikin. 

Mutta olipa kartallasi Koiraa, Lohikäärmettä tai sitten ei, niin lokakuu oli yhtä kaikki monelle vaikeaa aikaa. Ensin oli se perääntyvän rakkausplaneetan Venus Retrograde, joka alkoi 5.10. ja pani rakkauselämän pauselle tai peräti miinuksen puolelle. Lähipiiriin osui ainakin yksi tuore ero juuri Venuksen pistäessä romanssihanat kiinni, eikä itselläkään kyllä kovin hehkeää sillä saralla ollut. 

Monella oli ihan muuten vaan raskasta ja vaikeaa, ylipäätään saada se pää irti tyynystä, aivot jotenkin toimimaan ja sitten suunnata työpaikan kenties tulehtumaan päässyttä ilmapiiriä taas aistimaan. Mikään ei tuntunut edistyvän, eivätkä omat aivopuoliskot oikein olleet synkassa keskenään, ja entäs sitten muiden ihmisten kanssa. Juu ei.

Itse uin syvissä, tahmaisissa likavesissä ja analysoin aivosumun keskellä elämääni hetkittäin monelta kantilta. Vaikka pidinkin pääni pinnalla, enkä uponnut syvyyksiin kovinkaan pitkäksi aikaa, niin ei lokakuun energiaa kevyeksi kyllä voinut kutsua. Siinä oli se junnaava, epävarma tunnelma koko ajan läsnä. Että lyödäkö kaikki vaan läskiksi vai yrittääkö vielä. Tähän aikaan vuodesta, kun suklaa ja muu makea alkaa pimeyden myötä kutsua, niin tuo läskiksi heittäytyminen on hyvinkin houkutteleva vaihtoehto...

Omassa kiinalaisen astrologian kartassani Koira edustaa Wah Koi -tähteä. Silloin vetäydytään syrjään, oman pään sisälle ja prosessoidaan asioita. Wah Koita kutsutaan myös Talent Stariksi, eli lahjakkuutta osoittavaksi tähdeksi, sillä sen aikana jokin luovuutesi osa pääsee vihdoin esille ja alat työstää sitä. Kenties luovut myös jostain turhasta. Raha-asiat eivät ole ihan päällimmäisinä mielessä, sillä omissa lahjapaketeissa on tärkeämpiäkin miettimisen aiheita.

Yhden kuukauden aikana kenenkään erikoislahjakkuus ei ehkä ehdi puskea läpi, mutta kun annetaan aikaa kokonainen vuosi, tai onnenpilarin tapauksessa vähintään 5 vuotta, niin kyllä siinä ajassa ihminen ehtii jo salaisen korttinsa esiin läväyttää. Ja kuten aina, liian läheltä ei kykene näkemään elämänsä pelimerkkejä. Vasta kun aikaa on kulunut tarpeeksi, näkee itsekin, että juuri tuossa kohtaa se alkoi ja aloin kypsyä ja kehittyä oikeaan potentiaaliini.

Sitä oikeaa potentiaalia on vihdoin tarjolla meistä aika monellekin. Marraskuu on korkean energian ja suurien muutosten lähtölaukauskuukausi. 7.11. on voimakas uusikuu Skorpionissa, 8.11. Jupiter siirtyy Jousimiehen merkkiin, 16.11. Venuksen perääntyminen vihdoin on ohi ja Merkurius siirtyy lennosta katsomaan peruutuspeiliin. Otetaan siihen vielä kourallinen vuoden parhaita päiviä (25.-27.11.), Auringon siirtyminen Jousimiehen merkkiin 22.11. sekä samalla täysikuu Kaksosissa 23.11. ja Neptunuksen "paluu" peruutusreissulta 25.11. Eikä siinä vielä ihan kaikki edes ollut. Nimittäin 30.11. Venus ja Uranus saattavat kehittää jonkinlaisen dynamiittimiksin yhdessä ja rakkauselämä saattaa räjähtää uusille kierroksille. Se nähdään vasta kuun lopussa!

Nämä kaikki astrologisen taivaan namut koskevat meitä kaikkia tavalla tai toisella ja ennen kaikkea antavat sähköistä, eteenpäin menevää energiaa meille kaikille. Itse saan varmaan ukkosenjohdattimesta suurenkin tällin tässä kuussa, sillä nousumerkkini ollessa Jousimies, minulla alkaa paras vuosi viimeiseen 12 vuoteen. Ja koska 12 vuotta sitten ei kyllä mitään kovin erityistä ja kivaa tapahtunut, niin nyt on parempi sitten laittaa parasta pöytään ja kystä kyllä. Nälkää suuria asioita varten on kasvatettu jo tarpeeksi kauan.

Jos sinäkin olet joko aurinko- tai nousumerkiltäsi Jousimies, liity joukkoon. Meille on nyt sitten luvattu kohenevaa terveyttä, rahaa kuin roskaa, mainetta, kunniaa, rakkautta, mitä ikinä haluatkaan. Joo... no ehkä vähän liioittelin. Sellaista nappia ei taivaalla olekaan, josta painamalla tätä kaikkea satelisi niskaan. Mutta jos panostat ja pistät kaikki pelimerkit kunnolla samalle numerolle, niin voi hyvinkin olla, että juuri sinulle onnetar hymyilee seuraavat 13 kuukautta. Nyt täytyy aloittaa asioita, ladata isot panokset tiskiin. Sitä kautta voittokin voi olla tavallista suurempi.

Mieti miten paljon asiat voivat muuttua 13 kuukaudessa. Minun ei tarvitse kuin katsoa yksi vuosi taaksepäin ja elämähän on heittänyt volttia enemmän kuin olisin ikinä uskonut. 

Nyt en kuitenkaan pikakelaa eteenpäin, vaan keskityn näin marraskuun alussa miettimään mitä haluan seuraavalta vuodelta. Sillä se ei ole joulupukki joka ne lahjat tuo, se on tuo Jupiter. Ja minun toivelistani tulee olemaan pitkä ja seikkaperäinen. Eikä sitä lähetetä Korvatunturille. Se taitaa mennä taas tyynyn alle muhimaan ja uniin työstymään. Jospa joku hammaskeijun onnekkaampi ja pätevämpi kaveri käy viemässä sen perille asti ja toteuttaa unelmani todeksi.

Rakas Jupiter,

Olen ollut todella kiltti, joten voisitko ystävällisesti tuoda minulle...

Jos vaikka näillä sanoilla mentäisiin kohti 

muikeaa ja mullistavaa Jupiter-vuotta. Kuinka minusta tuntuukaan, että ensi vuonna tähän aikaan kaikki on toisin...

Villihevosen päivä

Tänään oli taas Hevosen päivä. Olen nyt ruvennut aktiivisemmin seuraamaan miltä eri eläinten ja elementtien päivät oikein energialtaan tuntuvat. Tässä päivässä oli oikein extra-potkua, kun Puu-Hevonen pisti pökkyä pesään. Eikä mikään ikuiseen kiikkuasentoon veistetty puuhevonen, vaan kiinalaisen astrologian elävää puuenergiaa leiskuva tulinen tamma.

Päivissä tosiaankin on eroja, aivan niin kuin kuukausi- ja vuosienergioissa. Välillä ei osaa sanoa juuta eikä jaata, että miltä tämä päivän energia nyt sitten oikein tuntui, mutta kyllä tämä kiivastahtinen ja -tunteinen hevosvetoinen päivä ihan siltä itseltään tuntui, oikein ravurilta, joka pistää vaan heti aamusta alkaen menemään ilman, että tarvitsee edes raippaa vilauttaa.

Hevonen on kiinalaisessa astrologiassa tulinen eläin, sillä sen ominaisenergia ja -laatu edustaa tulielementtiä, kesän, etelän ja kupeiden kuumuutta. Harva Hevonen on sellainen kaakki, että se vaan paikallaan seisoo ja tuijottaa kaukaisuuteen. Ei, kyllä sillä on agendalla monta hoidettavaa asiaa ja palava halu aloittaa jo. Jos ratsu lähtee alta, niin Hevospäivä voi tuoda yllätyksiä mukanaan!

Itse tunsin tänään tarvetta tehdä montaa asiaa, mieluiten kaikkia vähän yhtäaikaa, valtavalla sisäisellä voimalla. Tuntuu kuin olisin saanut enemmän aikaan kuin moneen viikkoon, eikä tekeminen tai sen aloittaminen todellakaan ollut ongelma. Vaikeampaa oli keskittyä yhteen tehtävään kerrallaan, kun niin moni idea vaati toteuttamistaan.

Päiväni itse asiassa alkoi heti suoraan veemäisissä fiiliksissä, sitten tipahti parin kyynelen verran miinukselle, kunnes minut avitettiin ylös ja tasapainoisempaan mielentilaan juuri oikealla mietelauseella, joka sai kaiken taas oikeaan perspektiiviin. Ei ihme, että omaa energiaa on vaikea pitää tasaisena, kun Hevonenkin välillä laukkaa, sitten ravaa, ylittää esteitä hiestä märkänä ja käy vielä pilttuussa kääntymässä.

Tulienergia voi olla arvaamatonta, ja jos sitä on liikaa, on aina riski, että se leviää käsistä. Minäkin meinasin hetken ajan tikahtua kiukkuuni, ellen peräti pyhään raivoon, kun byrokratia hieman nikotteli. Mutta sekin oli lopulta vain illuusiota, sillä kun vimmaisen vihanpuuskan keskellä pyysin asiaan mielessäni ratkaisua, niin seuraavaksi puhelin jo soikin ja minulle soitettiin asian tiimoilta. Pieni hetki vain, ja asia joka niin raivostutti, olikin jo sovittu ja hoidettu pois huolista. Lähetin kiitokset auttajilleni ja jatkoin huojentunein mielin päivän askareita.

Hevosen päivä sai minut myös ulkoisesti tulienergian piiriin. Aamulla tunsin vaistomaista tarvetta pukeutua täyspunaisiin, punaista kynsilakkaa ja korviksia myöten, ja ulos lähdin punaisella takilla ja kengillä, täynnä Hevosen tulta. Ja eihän sitä koskaan tiedä, koska joku uusi ja otollinen ori laukkaa kadulla vastaan, joten tehtäväni on olla aina valmis kohtalokkaisiin kohtaamisiin, tulipunaisiin.

Kovin kohtalokasta kohtaamista ei tänään tapahtunut, mutta kaveri kutsui luokseen thaihierontaan, uuden kurssin taitoja treenaamaan. Antauduin siis lattialle tämän kokovartalolla tehtävän hierontalajin vastaanottajaksi. Mieli rauhoittui, kun tunsi kuinka toinen koskettaa ja ohjaa omaa kehoa, käy läpi sen kiristyksiä. Vaikka maallinen vartaloni olisi ehkä halunnutkin antautua ihan erilaisiin syleilyihin Hevosen kiihkeydellä, niin minua varten oli tänään suunniteltu hengen ja kehon yhteistä virkistystä ja rauhoittumista. Otan sen siis vastaan, mitä kulloinkin on tarjolla ja mikä minun parhaakseni on.

Illalla olin keskittynyttä energiaa täynnä ja taas valmiina valloittamaan maailman. Hevosen päivä näytti tulisuutensa siinä, että vihaiset tunteet saivat mahdollisuuden tulla välillä ulos näyttämään naamaansa, että täällä me ollaan, vaikket meitä kovin usein huomioikaan. Ja heppaenergia opetti minulle myös, että vaikka draaman kaari nousee hetkellisesti ylös, niin tasoittuminen on mahdollista, kun vain luottaa siihen, että asiat järjestyvät. Ja niinhän ne tekivätkin, melkeinpä heti. Mieli seurasi sitten tyynesti perässä, nyt ihan kävely- ja talutusvauhtia, kesynä ponina.

Mikä parasta, tämän päivän henkisessä ravaamisessa ei vahingoitettu yhtään oikeaa elävää Hevosta.

Tulienergia sai tänään tunteet liekehtimään.
Vaikka meinasi hermo revetä, niin selvisin Hevosen päivästä voittajana maaliin asti.
 

Sisäinen pokaali

Olen aina pitänyt formuloita tyhmänä urheiluna, jossa saastutetaan ympäristöä ja miehet pullistelevat egonsa suuruudesta pientä kehää leikkiautoilla kiertäen. No eikö se sitä juuri ole?

Tietyllä tavalla ajattelen niin edelleen, mutta nyt olen kyllä niin otettu Kimi Räikkösen voitosta, että ihan kuin olisin voittanut vähän itsekin.

Kyse ei taidakaan olla siitä, kenellä on nopein ja kaunein peli, vaan siitä millaiset pallit ja hermot ohjaajanpenkillä lepää. Kylmänviileydellä tuntuu pärjäävän maailmalla. Jäinen perusluonteemme onkin kovaa valuuttaa ja jokainen suomalainen tuntee olevansa nyt vähän kimimäinen. Voittoshampanjat voi kulauttaa naamaansa ilman turhia hymyjäkin. Riittää, että sisäinen voiton- ja näyttämisen halu hymyilee leveästi. Ja sitä se nyt nimenomaan tekee, se tuulettaa, se heittää vaahdot muiden päälle. Tästä saatte, senkin epäilijät. Kyllä maistuu nyt jäähileinen ja voitolla maustettu kosto muuten tosi makealle.

Kimi pudotettiin aiemmin tänä vuonna äkillisesti kelkasta (ja kenelle muulle kävi samoin, öhem) ja moni oli varmaan huolissaan, että oho, mites nyt. Veikkaan, että Kimiä itseään ei yhtään huolestuttanut. Kun on sisäistä varmuutta omista taidoistaan, ei muiden epäily tunnu missään. Ei kerta kaikkiaan missään.

Kimillä on varmaan nyt todella hyvä onnenpilari meneillään kiinalaisessa astrologiassa, tai muu onnenkantamoinen. Tämä syntymäpäivän mukainen Käärme ei paljasta tunteitaan tai motiivejaan, eikä ainakaan jaksaisi jauhaa sitä samaa mitä muut. Analyyttinen mieli suunnittelee ja tekee huolelliset valmistelut, nimenomaan pään sisäiset. Ja sitten Käärme iskee juuri oikealla hetkellä ja korjaa potin. Tietäen, että saalis oli sen heti alusta alkaen.

Minusta tuli Kimi-fani kertaheitolla. Pitäisiköhän lukea se elämäkerta tai ainakin haiku-mietekirja? Jos vaikka oppisi jotain tästä elämän- ja mielenhallinnasta?

Joko sinulla on sisäinen Kimi hallussa? Osaatko voittaa kun muut odottavat sinun häviävän pelikentiltä?

Minulla on sisäinen hohtava pokaali ihan just tässä kiillotuksen alla. Ja se jos mikä saa voitonhymyn huulille. Vaikka pitäisikin olla ihan vaan viileesti cool, niin kuin Kimi. Ja ajaa ensin voittajana maaliin.

Prenikat on jo kaulassa ja voitonhymy kasvoilla. On vain ajan kysymys milloin nousen kuittaamaan palkintoni.

Sillä sehän on jo voitettu.

Suurten muutosten Koiran vuosi

Tänään Vesi-Hevosen päivänä kiinalaisessa kalenterissani lukee Success. Ja yhtäkkiä tajusin, että sitähän se nimenomaan on. Sillä vaikka Koiran vuosi on ravistellut minua ja etenkin parisuhdettani kuin maanjäristys, jonka hengästyttäviä jälkijäristyksiä käyn vielä läpi, niin maaelementti Koiran muodossa tekee kiinalaiselle astrologiselle kartalleni - ja sitä myötä elämälleni - kuitenkin myös hyvää. Samoin tuo päivän tarjoama heppaenergia.

Törmäys astrologisella kartalla ylipäätään aiheuttaa sen, että jotain alkaa vihdoin tapahtua, sinut ikään kuin pakotetaan liikkeelle ja muutokseen mukaan. Varmasti se kotisohva on paras mukavuusalueesi, mutta pitääkö siellä koko loppuelämää viettää?

Törmäillään siis vähän ja katsotaan mitä muutoksia siitä syntyy. Ei enää pelkkää status quota, vaan jotain actionia myös. Saatanpa vielä saada tästä tujusta törmäysvuodesta mehevän luun viemisiksi seuraavaan, Maa-Sian, vuoteen. Mahdolliset ensi vuoden murheet ovat vielä ensi vuoden murheita.

Minun kartallani muodostuu Tiikerin, Hevosen ja Koiran välinen tuliliitto, silloin kun saan napattua mukaan jostain Koiran ja Hevosen. Yksistään en Tiikerieni avulla siihen pysty. Tuli edustaa minulle yhtä suotuisaa elementtiä ja myös rahaa ja omaisuutta. Kyllä kiitos, sitä lisää tähän laariin!

Tässä vuodessa (2018), ja nyt tässä kuukaudessa (lokakuu), on Koiraa kerrakseen, peräti tuplaten. Kun saadaan vielä täsmäisku Hevosesta, kuten tänään 17.10.2018, kun on Yang Vesi-Hevosen päivä, olenkin yhtäkkiä ihan tulessa. 

Nyt saan vihdoin jotain aikaan, nyt syntyy tekstiä niin kuin pitää syntyäkin, kiitos Hevosen, joka potkii minua pyrstölle. Tiikerini ei tykkää siitä yhtään kyttyrää, että joku tulee välillä näyttämään sille närhen, tai siis sen Hevosen, kunnolliset värkit.

Maaelementin asettamat raamit tekemiseen ja työasioihin, Koiran aiheuttama kokonaisvaltainen törmäys ja asioiden ajautuminen aivan uusille urille sekä siihen päälle vielä tulen tuikkausta sopivassa määrin. Mitä se oikein merkkaa? Minulle henkilökohtaisesti se merkitsee sitä, että pääsin Astro-Sepon tiimiin tekemään kiinalaista astrologiaa. Ihan oman näköistäni ja omilla sanoillani, lähestulkoon vielä omilla ehdoillani. Tässä on sitä synergiaa ja huipputiimi takana.

Eli nyt Hevosen päivänä minulla ei ole aikaa itkeä menetettyjen rakkauksien perään. Nyt painetaan astrologian parissa ja kartoitetaan uusia polkuja taivaan tähtiin. Ja tehdään se kaikki eläimellisellä vaistolla.

Otetaan siis tähän kirjoitukseen mukaan yhteiskuvat Sepon kanssa ja teemabiisiksi vielä Cosmon Animali. Laulun viesti kuuluu, että mies ja nainen, olemme pohjimmiltaan pelkkiä eläimiä. Eikä siinä ole mitään hävettävää. Elämä on tehty elettäväksi ja astrologia on tehty tulkittavaksi!

Valmiina astrologiseen yhteistyöhön, jossa itä ja länsi kohtaavat!

Tulossa pian Astro.fi-sivustolle lähelle näppäimistöäsi.

Vaikeasti saavutettava Venus

Lokakuun 5. päivä alkoi Venuksen 6-viikkoinen perääntyminen ja massiivinen muutosjakso monen ihmisen elämässä. Eräs teema, joka liittyy vahvasti Venuksen peruuttelujaksoon, on oman rakkauselämän peilaaminen ja menneiden valintojen ja käytöksen tutkiminen. Ennen kuin päästään eteenpäin, pitää vähän junnailla paikoillaan ja räpiköidä syvissä vesissä. Nyt Venuksen ollessa Skorpionissa mennäänkin oikein kunnolla pinnan alle tutkimaan rakkauden teemaa ja sitä mistä se hiertää.

Ajatuksia saattaa tupsahtaa eteen yllättäen ja sitten niitä on vain pysähdyttävä hetkeksi miettimään. Halusi tai ei. Jos et yhtään funtsi, saatat vaan toistaa samoja vanhoja virheitä yhä uudestaan, ja kuka sellaista nyt haluaisi. Parempi vaan pohtia, että mitä se sydämesi oikein tahtoo kertoa, mikä viesti sillä on. Toivottavasti mukana on myös järjen hitunen.

Olen tätä aiemminkin ounastellut, mutta luulen, että tällä Venus-jaksolla se on vihdoin myönnettävä: minulla näyttää olevan tapana valita mahdollisimman vaikeasti tavoitettavia miehiä. Liittyneekö kiinalaisen astrologian mukaan luonteessani esiintyvään Tiikeriin, joka viehättyy saalistuksen jännitykseen ja riistan makuun? Vai onko pakko ottaa mukaan taas se psykologinen klassikko lapsuuden etäisestä isäsuhteesta? Lapsuuttahan saa perinteisesti syyttää melkein kaikesta. 

Jos nyt ei oteta huomioon ala-asteiän ihastuksia, jotka eivät lopsauttaneet minulle korvaansakaan, mistään muusta kehonosasta puhumattakaan, niin näinhän se elämäni rakkauskulkue on mennyt. Venus sen minulle nyt osoitti rintaan tökkäämällä.

Ensin valitaan suurien tunteiden kohde etäältä, kuten vaikkapa täältä Turusta, kun itse asuin vielä kotosalla mukavien savolaisten kehdossa. Näin saadaan aikaan jännitettä, jotta sitä oikeaa ei pysty kohtaamaan kuin kirjepaperin sivuilla. Varmistetaan vielä, että se kiinnostuksen herättänyt henkilö on sinua tuntuvasti vanhempi, juuri siinä iässä, jolloin ikäeroilla on vielä väliä. Mitä saamme siis aikaan? Epätoivoisen teinirakkauden!

Kuten edellisessä kirjoituksessani Periksiantamaton kerroin, sinnikkyydellä tästäkin tilanteesta selvittiin ensin oikeaan etäseurustelusuhteeseen ja lopulta yhteiseen elämään saman katon alle. Hyvin siis kävi lopulta, vaikka valitsinkin niin hankalasti saavutettavan kohteen tunteilleni jo 13-vuotiaana.

Mitä tehdään seuraavaksi, kun hypätään ajassa kymmenen vuotta eteenpäin? Olisiko aika jo vaihtaa miestä ja maisemaa? Valitaan siis kaukainen mies juuri ja juuri Euroopan rajojen sisältä, Italiasta asti. Niin että puhumme eri kieltä ja kulttuuria ja väärinkäsitysten mahdollisuus on eksponentiaalinen.

En ilmeisesti ollut saanut mieshaasteista tarpeekseni, vaan kerjäsin niinsanotusti verta nenästäni. Kyyneleitä silmäkulmasta, vähintään. Kun ennen skypejä ja muita ilmaispalveluita jo pelkät puhelinlaskut toivat suhteeseen haastetta, ei matkustaminen toiseen maahan koskaan ollut ihan helppo juttu. Jostain piti jomman kumman repiä siihen rahat. Ja harvat tapaamisvälithän toivat suhteeseen paitsi jännitystä, niin myös aikamoisia paineita. Niin, sitä haastetta. Ei ollut liian helpoksi tehty tätäkään suhdeviritystä, mutta sydämen talutushihnassa mentiin taas.

Vaikeasti saavutettava mies numero kaksi oli kuitenkin saatava, ja niin siinäkin sitten kävi, että sain tahtoni läpi. Hän muutti luokseni Suomeen, ihan omasta tahdostaan. Hyvä, niin ei tarvinnut käydä lassolla hakemassa.

Mutta tätä kolmatta tapausta en kyllä oikein enää itseltäni niele. Siis todellako Virpi, taasko joku vaikeasti saatava mies? Eikö kelpaisi joku tosi helppo (ei helppoheikki kuitenkaan) ja tosi kiltti, joka tekee kaiken mitä toivot, nyt ja aina? Niin kuin vaikka notkahtaa jalkojesi juureen samantien ja siihen myös jää.

Asioiden nykyvalossa tyydyn vain kommentoimaan, että kolmaskin mies, johon olen valitettavan toivottomasti ja vailla järjen ääntä retkahtanut, on sitä erittäin vaikeasti saavutettavaa ja haasteellista sorttia. Vaikka tällä kertaa asuukin ihan samassa kaupungissa, on samanikäinen, samaa kansalaisuutta ja muutenkin ihan samis sydämeni valittu. Voi helvettiläinen sentään.

En ole kuitenkaan ihan varma, jaksaisinko näitä itse asettamiani mahdottomia mieshaasteita enää. Enkö voi jo oppia? Enkö voi jo pyyhkiä Tiikerini viiksikarvat vaikean saaliin hajusta?

Rakkauden planeetta Venus perääntyy vielä 16.11. asti. Nyt jos koskaan on ehdottomasti itsetutkiskelun paikka. Pääsenkö pinttyneistä tavoistani eroon? Sillä ei ketään väkisin voi ottaa omakseen.

Siellä se sisäinen viholliseni raitaturkkeineen hiipii ja etsii taas sopivaa uhria. Miten minusta tuntuu, että olenkin oman itseni saalis?

Kuvalähde: Fezbot2000, Unsplash