Mökillä meni viikkoja ilman meikkiä. Kävi mielessä, että viimeksi kun meikkasin, olin parisuhteessa.
Kun tulin maalta kotiin, kaikki oli ennallaan, vaikka kaikki oli muuttunut. Sillä kun viimeksi astuin tästä ovesta sisään, asuit täällä. Tai olit juuri lähtenyt.
Kun viimeksi pyyhin kädet tähän pyyhkeeseen, minulla oli parisuhde. Kun viimeksi nukuin tässä sängyssä, minulla oli sinut. Näissä samoissa lakanoissa viimeksi sinua pitelin. Tällä sängyllä istuessa minua viimeisen kerran suutelit.
Kun viimeksi pesin pyykkiä, mukana oli sinun vaatteitasi. Kun viimeksi viikkasin paitojasi, tiesin, että kuulumme yhteen.
Kun viimeksi tiskasin astioita, niissä oli sinun murujasi. Kun viimeksi istuin tähän tuoliin, tiesin saavani vastarakkautta. Kun viimeksi näin sinusta unta, sinäkin halusit minua.
Kun viimeksi pakkasin tätä matkalaukkua, olit mukana matkassa. Kun viimeksi matkustin, sinä olit vieressä.
Nyt olen pakannut laukun ja olen taas lähdössä. Mutta sinä et ole enää vastassa. Et ole halaamassa perillä, kysymässä kuinka matka sujui.
Tämä maailma on sama, mutta se on täysin muuttunut. Hengitämme samaa happea, mutta emme enää hengitä toisiamme.
Tänään sinun nimesi poistettiin rappukäytävästä. Tiesin, että se on tulossa, mutta sitä iskua ei voi pehmentää.
Olet poistanut itsesi elämästäni, mutta sydämestäni et voi koskaan lähteä. Et, vaikka sinulla on nyt toinen.
 |
| Viimeksi kun katsoin, meitä oli kaksi. Nyt enää yksi nimi ovessa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti