Sivut

perjantai 20. huhtikuuta 2018

Lapsuuden taikavoimat

Muistatko sen tunteen - tai varman tiedon - lapsuudesta, että pystyt mihin vain? Jos et muista, niin kaiva vähän syvemmältä muistojen arkistosta. Nimittäin siellä se on pölyn peitossa, lapsuuden kaikkivoipaisuus. Lapsi on kuin kirkas lamppu, joka palaa täysillä, uskoen omaan valovoimaisuuteensa ja kykyihinsä. Kyllä, osaan lentää! Kyllä, uskon keijukaisiin (tai joulupukkiin)! Kyllä, pystyn mihin vaan! Katso vaikka!

Valitettavasti me kaikki tiedämme mitä sitten tapahtuu. Elämä alkaa tapahtua, kerrostua päällemme ja se likaa hohdettamme niin, että se himmenee. Joku lähipiirin aikuinen kertoo sinulle joko ystävälliseen tai vähemmän ystävälliseen sävyyn mitä kaikkea et voi, et saa tai et kykene tekemään. Tai jos joku ei sitä sanoilla kerro, jokin tapahtuma tekee sen selväksi. Et vaan osaa, ei sinusta ole siihen. Anna periksi, luovuta, turha edes yrittää. Noilla kintuilla ei juoksijaa tule, tuolla lauluäänellä on parempi kun pysyt hiljaa, tai ei sinulle ole sitten tuota lukupäätä suotu. Kaikki me olemme kuulleet näitä itseämme koskevia "totuuksia" toisten suusta, ensin pyristelleet niitä vastaan ja sitten nielaisseet ne osaksi itseämme. 

Keräämme siis mukaamme elämän varrella ihmisten kommentteja siitä millaisia olemme heidän mielestään. Sinä olet rimppakinttu urheilijalupaus, sinä olet "tankki täyteen" -pullahiiri. Sinä olet surkimus ja kylillä mekastava hunsvotti, sinä olet ujo punasteleva mammanpoika, sinä sen sijaan olet fiksu ja pedantti maamme lupaus. Talletamme nämä sanat visusti sydämeemme ja kuorrutamme niillä itsemme. Meille syntyy minäkuva, ulkoapäin annettu. Otamme vastaan rooleja, mukaudumme tilanteisiin sen mukaan miten niissä oletetaan käyttäydyttävän. Kaikesta tästä muovautuu elämäntarinamme.

Entä oletko ollut tilanteessa, jossa sinun täytyy esitellä itsesi vieraille ihmisille? Tai kenties kirjoittaa lyhyt kertomus siitä millainen olet. Vähintäänkin CV:tä kirjoittaessa tai hakemuksia väsätessä täytyy päättää millainen tällä kertaa olen. Olenko luuseri, keskinkertainen vai superhyvä? Sillä kaikki elämänkokemukset voidaan pukea sanojen muotoon ja koristella ne joko kukkasin tai risuin, eli hehkuttaa kuinka upeita asioita olemme oppineet, tai kertoa kuinka epäonnisia olemme olleet (tässä seison enkä muuta voi kun taivaalta sataa ruskeaa mönjää niskaan). 

Kun mietit elämäntarinaasi ja sitä mitä kerrot itsestäsi muille (ja itsellesi), voit aina ottaa harteillesi luuserin tai voittajan viitan. Ja kyse on vain sanoista. Saman kokemuksen voi kertoa hyvin erilaisilla sanoilla, jotka kääntävät sisällön päälaelleen. Voit esimerkiksi olla selviytyjä tai tilanteen uhri. Voimme jopa olla elämäntarinamme uhreja. Olemme sepittäneet tarinan, johon uskomme ja jota välitämme eteenpäin ilman että se tulee useinkaan kyseenalaistettua.

Osallistuin tänään viimeistä kertaa Turun työväenopistossa pidetylle Meditaatio ja itsetutkimus -kurssille. Kuvittelin kurssille ilmoittautuessani, että kyseessä on perinteinen meditointitunti, jossa etsitään jotain syvempää olotilaa henkisten harjoitteiden kautta. Kurssi oli pikemminkin henkiselle epämukavuusalueelle astumista, minäkuvan riisumista ja ajatusten alasampumista. Kuka on minä? Mitä on ennen minää? Mitä ajatukset ovat, mistä ne tulevat, kuka ne havaitsee? Tässä vain osa tiukoista kysymyksistä, joita kurssilla käsiteltiin. 

Osa kurssilaisista ei kestänyt minäkuvansa kyseenalaistamista, sitä, että mitään minua ei ole, vaan että henkilöys on egon harhaa, ja lähtivät kurssilta kuvaannollisesti ovet paukkuen haukkuen sitä huuhaaksi. Miten niin minua ei ole olemassa? Miten niin elämä on muka täydellistä juuri tällaisena kuin se nyt sattuu ilmenemään? Mutta jos ei ole tottunut katsomaan asioita aivan eri lähtökohdasta kuin mihin on tottunut (minä olen, minä ajattelen, minä tunnen), se voi olla uhkaavaa. Minäkuva voi olla aikamoinen vankila, samoin kuin koko ajan jatkuva paremman elämän tavoittelu. Entä jos kaikki mitä on tarjolla onkin vain tämä tässä ja nyt? Raakana, keskeneräisenä ja mielestämme kovin epätäydellisenä.

Osa meistä elää koko elämänsä himmennin päällä, uskoen elämäntarinaansa, sen yhteen ja ainoaan totuuteen, niihin kerroksiin, joita lamppumme päälle on kasattu (oli kasaaja sitten minä itse tai ne muut). Osa sen sijaan alkaa miettiä, voisiko lapsuuden taikavoimat saada takaisin ja ihmetellä elämää joka päivä uusin silmin. Sädehtiä, elää juuri tätä hetkeä vapaana määritteistä, rooleista, kertomuksista ja kokemuksista. Kaikkivoipaisena, kirkkaana ja pelkistettynä. Hei, minä osaan! Minä voin ja pystyn! Ja minähän olen! Vapaa kaikesta ja vapaa kaikkeen.



Tälle "kiukulle" olen usein hymyillyt aikuisempana. Harvinaisen selkeää itsetutkimusta siis jo hyvin varhaisessa vaiheessa!

Minulle on täysi mysteeri miksi olisin halunnut pyykkäriksi (en edes omista pyykinpesukonetta) tai miksi muut olisivat luulleet minua tulevaksi laulajaksi. Ilmeisesti tykkäsin laulella itsekseni, ainakin Katri-Helenan Puhelinlangat laulaa oli automatkojen repertuaarissani. Kunnes kerran tulin kiusallisen tietoiseksi siitä, että laulamiseni aiheutti hilpeyttä etupenkillä. Laulaminen loppui siihen. 

Jos kissankellosta nykäisee, tuleeko sieltä taikavoimia?

Ihminen jää usein sairaskertomuksensa uhriksi ja siihen kiinni. Siksikin itsensä tutkiminen tyhjältä pöydältä tekee oikein hyvää. Sairas? Miksi? Kuka niin sanoo? Aika antaa silmälasit, joiden kautta asiat joko värittyvät ruusunpunaisiksi tai kirkastuvat kokonaan, niin ettei laseja enää edes tarvitse.



sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Syväpuhdistus

Tiedätkö mitä on yliaistillinen tieto tai henkinen käsky? Aiemmin minullakaan ei ollut tästä mitään hajua, mutta olen vuoden alusta asti osallistunut Esko Jalkanen Luonnonvoimat -yhdistyksen "maailmanparannus-meetinkeihin" ja ollut todistamassa tätä erikoista ilmiötä.

Lyhyesti ilmaistuna kyse on varputyöskentelystä ja sen kautta saadusta kosmisesta tiedosta. Voidaan myös puhua elämänenergian harmonisoinnista, kuten fengshuissa, tai maapallon ja ihmisten energioiden kuntoutuksesta. Todellisuus on kuitenkin näitä sanoja ihmeellisempää.

Varpu mielletään heti ensipeleissä kaivon paikan katsomiseen ja siihen se suurinpiirtein sitten jääkin. Minunkin mielestäni koko ajatus varvuista oli sangen epäseksikäs ja pölyttynyt. Opeteltuani käyttämään ensin kiehtovaa heiluria ja tunnistamaan sen avulla haitallisen maasäteilyn paikkoja ja energiapyörteitä, varvun haltuunotto on tietynlaista luonnollista jatkumoa sille. 

Kaivon paikat eivät minua edelleenkään juurikaan kiinnosta, mutta tutustuttuani käsitteeseen solumuistin puhdistaminen, asia hyppäsi jo ihan eri kiinnostusasteelle. Olin syksyllä lukenut The Healing Code -kirjasta, kuinka ihmiset voivat parantaa itsensä monista vaivoista solumuistiaan puhdistamalla ja halusin harjoittaa sitä itsekin. Törmättyäni Esko Jalkanen Luonnonvoimat -yhdistyksen toimintaan pian sen jälkeen, alkoi tapahtua. Minua selvästikin ohjattiin tähän suuntaan.

Ensiksi eräs ryhmän jäsen ystävällisesti putsasi minulta viimeiset 5 karmallista entistä elämää ja sai yliaistillisesti tietää, että tämän nykyisen elämän fyysiset ja henkiset vaivani johtuvat mm. siitä, että olen jossain aiemmassa elämässä ollut lähestulkoon orjan asemassa mattoja kutomassa. Työskentelyolosuhteet ja -asennot ovat olleet niin hankalia, että sitä huonoa karmaa olen kantanut tähän asti ja kärsinyt lukuisista niska-, hartia- ja käsiongelmista. Tämän asian selviäminen oli varsinainen ahaa-elämys tai heureka-huuto. Siksi siis inhosin matonkutomista muutama vuosi sitten Sisustustekstiilit-koulutuksessa! Sisäinen pakkotyöläiseni siellä kapinoi, kun viimein sai siihen tilaisuuden.

Nyt olen aloittanut itsekin varputyöskentelyn opettelun etäkurssilla ja menneitä elämiäni on sen yhteydessä puhdistettu jo 20 kappaletta. Mikä syväpuhdistus elämässäni onkaan meneillään! Kyllä keväinen detoksikuuri jää toiseksi, kun voi sanoa olevansa vapaa menneiden elämien karmasta kymmenientuhansien vuosien ajalta. Sieltä saattaa tosin nousta muutakin sakkaa pintaan, joten puhdistusta on jatkettava, jotta pääsee kirkkaammille tasoille. Sillä toisia ei voi auttaa, jos ei putsaa ensin omaa "takapihaansa" ja auttamistyöstähän tässä nimenomaan on kysymys. 

Niille, jotka osallistuvat tähän auttamistyöhön ja etäkursseille, tehdään myös ns. henkisten voimien vuodattaminen. Siinä kehon puhtausprosenttia nostetaan ja henkistä bioenergiaa kohotetaan merkittävästi. Koska henkisiä auttajia on niin vähän ja tarve on maapallolla huutava, niin jokainen tälle tielle lähtevä (ja siellä pysyvä) saa huikeasti lisää henkistä bioenergiaa. Mutta jos unohtaa auttamistyön ja jää kaivelemaan liikaa omaa napaansa, nämä uudet voimat otetaan pois ja pudotus on kuulemma raju. En ajatellut kokeilla sitä vaihtoehtoa.

No entä miltä se sitten on tuntunut olla yhtäkkiä tällainen energiakanava? Suoraan sanottuna en ole huomannut mitään eroa entiseen. Turha siis kuvitella, että yhtäkkiä jotenkin pursuaisi enemmän energiaa, saisi kaikki rästihommat tehtyä ja muutenkin olisi parempi ihminen, jonka koti, ansioluettelo ja ajatukset kiiltävät hohdokkaasti. Se ei valitettavasti mene niin. Kaikilla meillä on omat ristimme kannettavana eikä kaikkea saada sujumaan kuin Strömsössä, siitä pitää huolen ns. sielunsopimus, jossa määritellään mitä ihmisen tulee kussakin elämässä kokea ja oppia. Mutta ajatus siitä, että nyt voi saada avunpyynnöt perille ja oikeasti vaikuttaa maailmankulkuun, se tuntuu kyllä hyvältä. Tässähän saa paljon enemmän hyvää aikaan kuin vaikkapa lähtemällä politiikkaan mukaan. Esko Jalkanen onkin muuten kirjoittanut, että politiikka on kosmista pahaa, sillä ihmisen vallanhimo ajaa kaiken edelle. Ja onhan se jo nähty mitä siitä seuraa.

Kaksi kertaa kuussa Turussa kokoontuva Stella Aboensis - Valon välittäjät -kuntoutusryhmä (sekä monet muut ryhmät eri puolilla Suomea) kohtaa joka kerta haastavia tilanteita, jotka voivat liittyä ryhmäläisten omien läheisten tai tuttavien elämään ja terveydentilaan tai sitten globaaleihin ongelmiin. Jokainen vuorollaan ehdottaa puhdistuskohdetta ja sitten varpu antaa lisätietoja millaisista voimista ja energioista on kyse. Välillä tilaan tupsahtaa isoja hornia ja mustia enkeleitä, jotka laitetaan "valkopesuun". Ryhmän auttamiskapasiteetti on niin korkea, että se loistaa kuin soihtuna pimeässä ja houkuttelee luokseen myös mustia voimia. Nämä taltutetaan niskaselkäpersotteella ja laitetaan rysään puhdistumaan.

Olemme tässä alkuvuoden aikana mm. välittäneet voimia kansallishaltijoille, Maa Äideille ja majakkapuille sekä säidenhaltijoille. Olemme torpanneet pedofiilien aikeita ja poistaneet maakirouksia (mm. eduskuntatalossa oli maakirouksia ja pahoja silmiä pilvin pimein, koska poliitikkoja kirotaan niin usein). Olemme välittäneet voimaa syöpäsairaille ja huumeiden käyttäjille (kuten Jari Sillanpäälle) ja materialisoineet apua myös sota- ja kriisialueille. Miten? Henkisten käskyjen avulla. 

Luonnontutkija, varpumies ja selvänäkijä Esko Jalkanen kirjoitti elämänsä aikana vinon pinon "reseptejä", joilla saadaan pyydettyä apua yläkerran korkeilta auttajilta. Hänellä ikään kuin oli suora puhelinlinja taivaskanaville ja tuo linja kävi kuumana. Nämä ohjeet on koottu paksuun valkoiseen kirjaan nimeltään Uusi ajatus syntyy luonnosta, osa IV, ja tämän kirjan ohjeiden avulla Eskoslaiset eri puolilla Suomea tekevät auttamis- ja kuntoutustyötään, kuten vaikkapa puhdistavat maapallon auraa, mikä on yksi tärkeimmistä tehtävistä.

Kuulostaako oudolta? Tiedän, että kuulostaa, mutta kun annamme mahdollisuuden muullekin kuin tälle konkreettiselle ja rationaaliselle puolelle elämässä ja aivoissamme, niin uskomattomat asiat ovat mahdollisia. Juuri Esko Jalkanen on se uranuurtaja, joka sai ohjeet henkisiin käskyihin ja joka laajan tutkimustyönsä ohella kirjoitti ne muistiin. Olemme tässä asiassa siis monella tapaa muuta maailmaa edellä ja auttamisen ytimessä. 

Kenties juuri siksi meillä Suomessa on niin paljon hyvinvointia, että voimme sitä muillekin jakaa. Meillä on maalaisjärkeä ja kansanperimää sekä kalevalaista voimaa. Se kuuluisa Kalevalan Sampo onkin meillä paraikaa hyppysissämme ja voimme sen avulla toteuttaa pyyntöjä, ei tosin materiaalisia, vaan henkisiä. Muistaa toki täytyy, että liian utelias ei saa olla ja kysellä varvulla vaikkapa työkaverin palkkakuitin sisältöä tai oikeita lottonumeroita. Sellaisia tietoja ei sinulle anneta ja jos käytät varpua vääriin tarkoituksiin, menetät omia voimiasi, etkä siis käytä sinulle lainattuja kosmoksen voimia. 

Tällä viikolla olen myös osallistumassa Tiina Lindholmin MINÄOLEN-erikoiskurssille, jossa saadaan uusinta tutkimustietoa (yliaistillista tietenkin) ja tehdään yhdessä varpuharjoituksia. Palkitsin siis itseni "supervoimilla", mutta nöyränä varvunkäytön alkeisharjoittelijana tiedostan kyllä, että tässä on opettelemista koko loppuelämäksi (sellaista se tuntuu kaikki mielenkiintoinen nykyään olevan). Hieman lohduttaa kyllä se tieto, että henkisiä auttajia ohjataan ja suojellaan, jotta he elävät mahdollisimman kauan ja ovat avuksi siten mahdollisimman pitkään. Tiedossa on siis monen monituista harjoittelu- ja kuntoutusvuotta!

Jos kaipaat lisätietoja tästä maapallon, luonnon ja ihmisten energiatankkauksesta ja syväputsaamisesta, niin kirjaston hyllyiltä löytyvät Esko Jalkasen kirjat ovat oiva tapa tutustua siihen, mistä tässä oikein on kyse.

Oman avunpyyntösi voit esittää Esko Jalkanen Luonnonvoimat -yhdistyksen toimistolle joko puhelimitse tai sähköpostitse. Puhelu maksaa, sposti ei, mutta kuntoutuspalvelu on aina lähtökohdiltaan ilmaista: 

www.eskojalkanen.net/kuntoutuspalvelu

Tällainen kirjapino oli yöpöydälläni joulukuussa. Siinä missä Eckhart Tollet jäivät lopulta kokonaan ajanpuutteen vuoksi lukematta, niin kaikki käsiini saamani Esko Jalkaset kyllä tuli luettua. Luonnon salaiset voimat ja niiden käyttö -kirjasarja on nopealukuinen ja kiehtova. 

Voimaa oli myös juureen leivotuissa leipomo-kahvila Taikinajuuren kardemummapullissa. Tämä kuvan pulla jäi viimeiseksi, sillä kahvila sulki ovensa omistajan työuupumuksen vuoksi. Olisipa Eskosissa tiedetty tankata hänelle apua, niin saisimme kenties vieläkin maistella näitä taivaallisia pullia!

Uudistumisen aika

Se alkoi viattomasta flirttailusta nettisivuston kautta. Otin rohkeasti yhteyttä ja sain vastauksen paluupostissa. Kohta olin jo aivan hullaantunut ja paluuta ei ollut. Oli aika vaihtaa kumppania makuuhuoneessa.

Tarjokkaita oli itse asiassa aika paljonkin ja aloitin äveriäimmästä, kokeilin pari kehnomman tason ehdokasta ja päädyin siihen lumoavimpaan, joka sai sydämeni pamppailemaan hieman kiivaammin. Ja nyt voin ihailla sitä täydessä toiminnassa sängystäni käsin, kun en vain saa silmiäni irti!

Ehkä arvasitkin jo, että vaihturi oli tällä kertaa makuuhuoneen tapetti, eikä elävä ihminen. Silti tätä muutosta kypsyteltiin vuosikausia, useampaan otteeseen. Liekö asialla ollut fengshuin vuosinumero 9, joka kehottaa vihdoin tarttumaan toimeen puolitiehen jääneisiin hankkeisiin vaiko kevään ja puuelementin asioita aikaansaava energia, mutta niinpä päästin vihdoin vanhasta irti ja aloitin uuden kanssa. Hei hei vanha tapetti, olit kyllä oikein kiva ja herttainen, mutta sinisen aika on nyt ohi. Halusin jotain elävämpää, jotain yangimpaa, jotain säväyttävämpää. Ennen kaikkea jotain muuta kuin entistä. Uudistuminen on silloin tällöin tarpeen, ettemme jää junnaamaan paikoillemme, vanhentuneeseen lookiin ja jämähtäneeseen energiaan, eli niinsanottuun aikakapseliin.

Uudistuminen vaatii ehkä sitä kypsyttelyä oman aikansa, mutta sitten täytyy jo päättää mihin suuntaan mennään. Tapettirintamalla ensimmäinen haaveeni oli lähes 900 euroa PER RULLA maksava Cole & Sonin Grand Versailles, jota voitte ihailla tästä myyntikuvasta:

















Minä kokeilin onneani ja tilasin ilmaisen koepalan Designerwallpapers-sivustolta ja ihmeellistä kyllä, sellainen todella lähetettiin, vaikkei minulla ollut mitään aikomustakaan tämän hintaluokan tapettia tilata. Mutta eivätpähän siellä Englannissa tietysti tätä tienneet. Kiitos anteliaisuudesta, nyt tämä kallisarvoinen paperinpala (peräti A3-kokoinen) on kehystettynä seinälläni. Siinä on muuten neljä eläintä! Eivät ihan samat kuin ne fengshuin neljä eläintä (kilpikonna, tiikeri, lohikäärme ja feeniks-lintu), vaan elefantti, leijona ja pari ilkeän näköistä villikoiraa, vai lienevätkö susia. Olen silti näihinkin neljään eläimeen tyytyväinen.


Mallitapetin pala päätyi kehyksiin seinälle.









En ollut ajatellut päätyväni jälleen Designers Guildin tapettiin, vaan himosin mielessäni kunnon vihreää viidakkoa seinälle, mutta kun näin koepalat seinällä, valinta oli oikeastaan ihan selvä. Tämä se on. Siinä vaiheessa ei oikein auttanut miehen mielipide tapetin kenties liiallisesta feminiinisyydestä, vaan alkoi sen kaikista halvimman nettikaupan etsiminen. Ja säästöä kyllä syntyi pienellä vertailukierroksella. Lopulta maksoin alennusten jälkeen omista rullistani n. 60 euroa kappale, mikä alkoi olla jo ihan kohtuuhinta, ainakin jos vertaa tuohon 900 euron rullaan... Edullinen suorastaan!

Nyt makuuhuoneessani on sitten enemmän (hillittyä) potkua, edelleen hyvin feminiininen ja englantilaisromanttinen tyyli, mutta tapetin sisältämistä värisävyistä voi valita vaikka mitä aksenttivärejä, jos haluaa vaihtaa verhoa, tekstiiliä, tyynyä tai mattoa. Se, että vuoden päästä 5-maatähti sattuu osumaan makuuhuoneen alueelle ja tapetissa on nyt sitten punaista väriä mukana, on sellainen asia, jolle nostan kädet pystyyn. En jaksa välittää. Olen tähänkin asti säilynyt hengissä kaikista mahdollisista vuosienergioista, vaikken niistä olisi tietänyt yhtään mitään, joten selviän kyllä ensi vuodestakin. Onhan tapetissa kukkaista puuenergiaa, joka kontrolloi maata ja peittoaa sen kaksi-nolla. Siinä!

Annoin myös piutpaut eräälle fengshui-säännölle, jonka mukaan makuuhuoneeseen ei saisi laittaa kukkia, kasveja eikä näin ollen myöskään kukkaornamentteja, oletettavasti siksi, että niissä on liikaa kasvuisaa yang-energiaa, joka vie huomion lepäämiseltä. Säännöthän on tehty rikottaviksi. Ja kollegani fengshui-konsultti Sari Weckström, joka on myös hortonomi, sanoi, että kyllä makuuhuoneessa kukkia tai kasveja olla saa. Joten jos sisäinen hinkuni käskee kasvattaa puuelementin määrää, kuten nyt, niin menen sen vaiston mukaan.

Aikaisempi tapetti oli sininen ja edusti siten fengshuissa Vettä. Varsinkin makuuhuoneessa liika vetisyys vetää ihan saamattomaksi. Jos lounaan alueen makuuhuoneessa on pelkkää Vettä ja Maata, niin sitä voisi kuvaannollisesti sanoa märäksi savimaaksi, joka upottaa. Eihän siinä muuta jaksa kuin olla repo rankana pitkin pituuttaan! 

Koska teen töitä kotona eri huoneissa vähän auringonvalon mukaan, myös makuuhuoneen työnurkassa, kaipasin ennen kaikkea virikkeitä antavaa tapettia. Jospa maalattu kukkakuvio seinällä siivittäisi omaakin luovuutta. Etelän alueelle osuessaan se vielä korostaa vihreän ja pinkin sävyillä etelän Tulta, mainetta, menestystä ja sosiaalisuutta, mikä sopii kyllä hyvin minulle. Saa se edistää miehenkin ammatillisia pyrkimyksiä.

Koska aiemmin esittelemäni työpisteen suunnanmuutos palasi takaisin alkuperäiseen asemaansa (Työpöydän siirto - uhka vai mahdollisuus), niin kaipasin myös näköyhteyttä ulos. Selkä ikkunaan päin ei ole kiva työskennellä, vaikka kuinka on suotuisin Ming Gua -suunta, kun ei edes näe millainen keli siellä on. Saattaa äkillinen ja kaivattu auringon pilkahdus mennä ohi. Sijoitinkin työpöydän kohdalle peilin, josta voin katsella välillä ulos. Se on hieman sivussa, ettei samalla tarvitse tuijotella omaa naamaa. Kuka sitä voisi työskennellä, kun joku tuijottaa samalla peilistä takaisin?

Peili ja kukkatapettia makuuhuoneeseen? Kyllä! Eli taas tuli vähän fengshuin sääntöjä rikottua, mutta hyvällä omallatunnolla. Ja on kaunista katsella, se on pääasia. Ainakin tapetista löytyy kaikki fengshuin viiden elementin värit ja siinä missä tapetin "vilkkaus" ja "kasvuvoima" ovat yangia, niin pienet kukkakuviot taas luetaan yiniksi. Tasapainon puolella siis pysytään.

Näihin kuvallisiin tunnelmiin päätän raporttini makuuhuoneen uudistuksesta. Nyt voinkin heittää hetkeksi pitkälleni ja ihailla taas kovan työn tuloksia. Ei se aina niin kivaa, helppoa tai sisäsiistiä ole, tuo remontoiminen, mutta jos kunnolla jaksaa tehdä ja valitsee oikeat materiaalit, niin mielihyvä on melkoinen. Ja hyvin nukuttaa vaikka kuinka seinällä kukkii!


Siinä se nyt on, makuuhuoneen uutuuslook. Lisää vain tapetti. Tavoitteena on, että myös romantiikka kukkii!

PS: Se toinen syy, miksi kukkia ei suositella fengshuissa makuuhuoneeseen, on tämä: kun on liian herkkää ja romanttista, sanotaan, että miehen libido kärsii. Muistan, että näin kävi ainakin Villi Pohjola tv-sarjassa, jossa naisen vaaleanpunainen makuuhuone makeover sai miehessä aikaan välittömän viriiliysongelman. Siksi sisustuksella voikin olla merkittäviä vaikutuksia! Näitä vaikutuksia voisi kutsua vaikkapa hyväksi ja huonoksi fengshuiksi. Vain kokeilemalla itse se selviää. Eli kerta kiellon päälle, vai mitä olette mieltä tästä miehen maskuliinisuutta uhkaavasta tuloksesta?


Joku voi miettiä mitä mies mahtaa sanoa tästä kukkien sisäänmarssista makuuhuoneeseen? Onneksi mieheni uskoo siihen, että kun nainen on tyytyväinen, kaikki ovat tyytyväisiä.


Sänkyä vastapäinen seinä on tarkoituksella täysin kukaton, jotta herätessä ei silmissä vilise niittykukkien kirjo.









































Ja fengshuin mukaanhan makuuhuoneeseen ei sitten peiliä, joka peilaa sänkyä. No tämä pieni peili ei sitä tee, ellei nouse sängystä ylös. Näköyhteyden ulos se silti tarjoaa työpöydän ääreltä.

Kyseessä on valintojen vuosi, kuten yöpöydällä kesken oleva kirjakin kertoo. No ainakin tapettivalintojen vuosi!


Kun iso uudistusurakka on ohi, ja ihan ite tein, niin kyllä kelpaa olla samaa mieltä uudistuksesta tämän synttärikortin kanssa: You rock!


Tämä kirjoitus kuuluu kahden fengshui-bloggaajan yhteiseen fengshui-blogihaasteeseen, ja huhtikuun aiheenamme oli siis uudistuminen. Sari Weckströmin kirjoituksen samasta aiheesta löydät täältä: Sarin puutarhat -blogi: Kevät ja uudistuminen.

Toukokuussa jatkamme taas uudella fengshuita liippaavalla haasteella, joten pysy kuulolla!


torstai 5. huhtikuuta 2018

Ankkalinnan luonnetesti

Ihmistä kiehtoo aina eniten kysymys kuka minä olen, pohjimmiltani. Sitä voi selvittää koko elämän ajan, mutta astrologian kautta siihen saa nopeamman täsmäselityksen. Näitä täsmäselityksiä olen tässä tehnyt viime aikoina monille ihmisille, joita kiinnostaa oman luonteen ja elämän ulottuvuudet kiinalaisen astrologian silmin.

Kiinalainen astrologia on aika monimutkaista (ja niinpä on länsimainen serkkunsakin), joten joskus tarvitaan oikoteitä. Sellainen ytimekäs analyysitapa tuli mieleen tässä eräs päivä, kun olin miehen kanssa kaupungilla lounaalla. Siinä herkullisten bataattilohkojen keskellä mieleeni eksyi kysymys: kuka Aku Ankan hahmoista sinä omasta mielestäsi olet? Ja entäs kuka minä olen?

Mieheni vastasi hiukan harkittuaan, että hän olisi mielellään tai näkee itsensä tietysti Pelle Pelottomana, joka nerokkaasti selvittää kaikki tekniset ratkaisut ja matkaa vaikka kuuhun, tai viisaana ja analyyttisenä Taavi Ankkana, joka tietää kaiken, kun on lukenut kirjat ja perehtynyt laajoihin aihealueisiin.

Ai jaa. Minä jotenkin näen sinut enemmän Hessuna, sanoin siihen. Olet hyväntuulinen, välillä naureskelet itseksesi ja käveletkin vähän kuin Hessu. Niin, ja kadotat koko ajan tavaroitasi ja olet vähän ulalla.

Vaffanculo! kuului vastaus italialaisen mieheni suusta. Hän ei ollut arviosta ihan samaa mieltä ja kehotti minua leikkisästi painumaan Ankkalinnan laitamille, minne aurinko ei paista. 

Häntä kuulemma kaiveli ainakin se, että Hessu on ikuinen sinkku ja vähän luuseri naisten kanssa. Ettei peräti kiinnostunut vain miehistä. Tätä huolta ehkä vähän selittää se, että mieheni alkuelämän kokemukset naisten kanssa eivät olleet kovin rohkaisevia ennen kuin minä astuin kuvioihin.

Mutta eikös se ole Helunan kanssa? kysyin. Ei ole, Heluna on Pollen kanssa! Ai niin, olin unohtanut koko Pollen...

Myönnän, ettei mieheni nyt yksiyhteen Hessu ole, mutta enemmän Hessu kuin Taavi Ankka tai Pelle Peloton. Ovat ehkä hajamielisiä nekin, mutta yhtäläisyydet jäävät siihen. Paitsi että taitavat olla ikuisia poikamiehiä nuo älykötkin.

Kun olimme käsitelleet Hessun luonteenpiirteitä ja verranneet niitä kumppaniini, niin kysyin sitten kuka minä olisin Ankkalinnan hahmoista. Minulle tarjottiin ensin Helunaa, kun "sekin on kiinnostunut muodista". En ollut ihan samaa mieltä, koska olin aina kuvitellut olevani monipuolisempi Iines Ankka, jolla oli älliä, fiinit käytöstavat, huoliteltu ulkonäkö sekä valinnanvaraa miesten ja työpaikkojen suhteen. Kun tarjosin tätä vaihtoehtoa, mieheni sanoi, että "oikeastaan olen pitänyt sinua aina enemmänkin Aku Ankkana." Miten niin? No kun taas on taskut tyhjät, mikään ei onnistu, ja tunteet kuohahtelevat helposti. 

Mutta Aku on mies! protestoin ensin. Kun vähän aikaa asiaa tarkemmin mietin, ymmärsin kyllä miksi Aku Ankka istui itse asiassa aika hyvin.

Jo kiinalainen astrologia paljastaa, että olen ajattelultani tai käytökseltäni miesmäinen, sillä kaikki neljä pilariani ovat maskuliinisia eli yangia. Japanilainen 9 Ki kertoo, että olen numero 5, eli "mies ja nainen yhdessä". Tosielämä taas kertoo, että minä olen meillä se, joka "pitää housuja jalassa", kuten remontoi ja tekee päätökset. Ei se siis niin kaukaa haettua ole, että minusta leivotaankin miespuolinen ankka.

Ja kyllä, olen tehnyt moninaisia hommia kuten Akukin, niin margariinitehtaalla kuin kilometritehtaallakin. Aku elää hetkestä hetkeen, innostuu aina uusista hankkeista, mutta vetää jonkin sortin lyhyen tikun loppupeleissä eikä rikastukaan satumaisesti. Välillä enkelit ja pirut, välillä taas veljenpojat kuiskivat sen korvaan ja yrittävät saada sen tekemään oikean ratkaisun. Mutta Aku tekee vain sen mikä sen on sisäisen käskyn saatuaan tehtävä, meni sitten syteen tai saveen. 

Olen aina ihannoinut Akun kykyä koota itsensä takaiskujen jälkeen uudelleen ja aloittaa alusta. Akun CV:n täytyy olla aika vaikuttava, onhan se tehnyt duunia design-puutarhurista aina matkailuyrittäjäksi asti ja kaikkea siltä väliltä. Hannu Hanhi ei nyt vaan ole ollenkaan niin kiinnostava hahmo, kun sille pedataan kaikki valmiiksi jalkojen juureen. Suuri yleisö rakastaa säröjä ja inhimillisyyttä. Niitä Akusta löytyy riittämiin. Kaikki tietävät millaista on epäonnistua ja Aku Ankka on tehnyt siitä oman taiteenlajinsa.

Olipas paljastava lounaskeskustelu! Meillä asuu nyt siis Hessu ja Aku kimppataloudessa. Jos haluat tehdä oman parisuhdevertailusi, niin kysypäs puolisoltasi puolihuolimattomasti aterian yhteydessä, että mikä Ankkalinnan hahmo hän mielestään on ja pääsette pika-avioliittoleirille. Onnea matkaan!

Koska Disneyn kuvia ei ehkä kannata lainailla, niin tässä sen sijaan toisenlainen piirretty keltainen ankka.

Kuva: Cathal Mac an Bheatha