Olen
juuri viettänyt elämäni elämyksellisimmän, nauruntäytteisimmän
ja onnellisimman viikonlopun kesäfestareilla. Tätä aikaa en ikinä
unohda.
Vuosi
sitten itkin tyhjän päällä shokissa. Sitäkään aikaa en ikinä
unohda.
On
upeaa huomata, miten aika ja asenne auttavat elämässä, kun tulee
tiukka paikka ja täystyrmäys. Minä ja sukulaistyttöni
paikkailimme molemmat sydämiämme viime syksynä, kun miehet olivat
niiden yli kävelleet ja jättäneet jälkeensä kipeän ja tyhjiin
valuneen aukon rintaan. Yhtäkkiä kaikki erosivat. Meitä oli monta.
Vertaistukea ei tarvinnut etsiä kaukaa.
Päätin
tämän vuoden alussa, että nyt kokeilen kaikkea uutta, nyt oikeasti
elän enkä sano ei millekään tarjoukselle, jonka elämä asettaa
eteeni. Kun avasin reppuni uusille asioille, ensin sen vanhasta
tyhjentäen, on elämysten virta ollut loputon. Eron jälkeinen aika
on korvannut kaiken sen kivun, jota ensin tunsin.
Tänä
kesänä rinnassa sykkii uutta elämää, entistä suuremmalla
innolla. Kun ulvoo tuhatpäisen väkijoukon mukana hetkessä eläen,
ei ehdi miettiä kuka teki ja mitä, kuka loukkasi ja ketä, kuka
hävisi ja kuka jäi. Voi jopa käydä niin, että viereltä
löytyykin yhtäkkiä uusia tuttavuuksia, jotka saavat pään
kääntymään 180 astetta. Voit nauraa päättömyyksille kesäyössä,
voit kuulla aivan tuntemattomien ihmisten keskustelun pätkiä, jotka
sopivat juuri siihen mielentilaasi täydellisesti. Voit tuntea
hetkellisen onnen, auringonpilkahduksen sadekuuron jälkeen, ja
tuntea, että tässä se on. Elämä.
Festareilla
näin ympärilläni niin paljon nuoruutta, niin paljon nupullaan
olevaa toivoa elämästä ja mitä kaikkea se tuo tullessaan. En
kadehtinut nuoruutta tai sileämpää ihoa, en nuoruuden intoa ja
optimismia. Sillä minussa oli se kaikki myös. Ikä ei tunnu
sisällepäin. Meissä kaikissa on se nuoruuden voima tallella. Älä
päästä sitä unohtumaan, älä jää arjen orjaksi. Revittele
vähän, pöyhi vielä villejä unelmiasi. Onhan niitä siellä, vähän piilossa.
Meitä
oli kaksi sitkeää sissiä rinta rinnan, nauttimassa elämämme kesästä,
huolet ja murheet taakse jättäen. Emme ota niitä enää koskaan
esiin. Viimeistään Ruisrockissa ne haihtuivat kokonaan ilmaan,
taivaalle tuhansiksi atomeiksi. Olen siitä niin kiitollinen. En
halua enää murehtia, en halua enää ahdistua. Nyt riittää.
Reppu
on täynnä uusia kokemuksia ja olemme kolmen päivän juhlimisen
jälkeen virkistyneet, emme väsähtäneet. Olemme voimamme tunnossa,
olemme täynnä virtaa, olemme valmiita uusille kierroksille.
Nopeammille, korkeammin värähteleville. Ihan kuin meillä olisi
ohjausta mukana, kohtalo mukana pelissä. Ilmassa väreili merkkejä
siitä, että nyt lähtee. Nyt alkaa. Se kaikki uusi elämä.
Välillä
pitää sotia, hampaat irvessä puolustaa omia oikeuksiaan, nostaa
suojamuurit ylös, ettei kukaan pääse enää sydäntä satuttamaan.
Mutta sitten on hetkiä, jolloin voi antautua täysin hetken
vietäväksi, voi unohtaa olevansa hieman kolhittu ja kulunut, ja
jättää muurit kokonaan pois. Olla täysin avoin ja antaa sen tulla
eteen, mitä on tarkoitettu.
Nyt
voin sen sanoa: olen viidakkosotani sotinut, ja minusta on kuoriutunut
kuumassa tulessa miekkansa kirkastanut sissisoturi. Se, joka voitti kaikki
vastukset.
Sissit. Kaikesta selviytyneet ja pinnalle nousseet. Nyt mennään pelkällä ilolla. |
Perusmeininki. Eli todella hyvä sellainen. |
Kun näkee ja kuulee jotain suurta, ei voi kuin tuijottaa suu auki ja yrittää saada hengen kulkemaan kappaleiden välillä. Empire of The Sun oli minulle Kokemus. |