Astrologian opiskelu Suomessa

Törmäsin muutaman vuoden takaiseen artikkeliin, jossa Suomen Skepsis ry lyttäsi astrologian syvälle maan rakoon, kuten arvata saattaa (Kuka tahansa voi povata tähdistä). Epäilemättä skeptikot olivat jääneet vain viihdehoroskooppien tasolle, eivätkä edes yrittäneet ymmärtää, miten laaja ja ihmistä syväluotaava ala astrologia oikeasti on.

Eräässä toisessa yhteydessä taas kävi ilmi, että skeptikkojen kartoilta pystyi selvästi näkemään syyn epäluuloon astrologiaa ja muuta rajatietoa kohtaan. Olisikohan esimerkiksi Saturnus ollut rajoittamassa Uranusta, astrologiaan liittyvää planeettaa, ja Jupiteria, totuuden ja tiedon etsintään liittyvää energiaa, 9. huoneesta käsin? Astrologia osasi siis selittää skeptikkojen epäluulon suvereenisti ja todisti siten taas mahtinsa!

Kuten astrologian harrastajina tiedämme, astrologiaa ei aina oteta tosissaan. Me astroihmiset olemme edelleen pienen piirin porukkaa, henkisiä uranuurtajia ja avaramman totuuden etsijöitä. 

Olen kuitenkin huomannut, että iso muutos on käynnissä. Jossain vaiheessa, kenties ihan lähivuosina, astrologian suosio räjähtää vielä uranusmaisesti käsiin. Jo nyt nuoremmat polvet ajattelevat astrologiasta raikkaasti ja tuoreesti ja sisäistävät tietoa aiempaa helpommin. Kun vaikkapa kristallilapset kasvavat aikuisiksi, elämme jo aivan toisenlaisessa henkisessä ilmastossa. Silloin astrologia on arkea ja aina päätöksenteossa mukana tai ainakin hyväksytysti sen taustalla. Silloin kukaan ei enää ihmettele ja pyörittele päätään, jos vaikka kieltäydyt allekirjoittamasta sopimusta, kun Mars ja Merkurius peruuttavat yhtäaikaa kumppanuushuoneessa eli seiskassa. Sellainen yhteistyösopimus kun ei oikein johda mihinkään.

Motivaation voimalla

Mikä tahansa asia, joka alkaa tosissaan konepellin alla poltella, tarvitsee pitkällistä opiskelua, luotettavaa tietoa ja jatkuvaa treenausta. Suomessa ei voi kuitenkaan opiskella astrologiksi missään virallisessa instanssissa, vaikka työkkärin sivuilta löytyykin ammattinimike Astrologi. Olemme olleet vähän oman onnemme nojassa. Innokkaimmat ovat lähteneet tiedon perässä ulkomaille asti opiskelemaan. Esimerkiksi Jenkeissä astrologiaa voi opiskella yliopistotasolla ja jopa Norjassa saa opintotukea astrologisiin opintoihin. Vaan meillä ei onnistu kumpikaan. Kurssi kurssilta ja kirja kirjalta on sinun itse oppisi haaliman, koska mitään fyysistä astrologian oppilaitosta meiltä ei löydy.

Siinä missä vielä muutama vuosikymmen sitten astrotietoa oli löydettävissä ainoastaan kirjastotiskin alta ja rajatietohyllyn välistä, niin nyt meillä on kuitenkin koko Internetin ihmemaa täynnä ihan kaikkea. Laari on niin lavea, ettei tiedä edes minne katsoa.

Myös alan opetus on lähtenyt viime vuosina kasvuun, kun astrologia kokee nyt uutta renessanssia. Oikeastaan vain oma kielitaito ja käytettävissä oleva aika ovat rajana. Enemmän kuin lompakkoa tarvitaankin ymmärrystä ja innostusta aiheeseen. Joskus käy niinkin, että astrologia avautuu itselle aivan yhtäkkiä jatkuvien ahaa-oivallusten kautta, koska on ollut jo aiemmissa elämissä sen kanssa syvällisesti tekemisissä. Silloin oppiminen onkin oikeastaan mieleen palauttamista, tuttuun tietoon solahtamista. Näin on käynyt joillekin astrologeille, jotka tässä elämässä jatkavat samaa elämäntehtävää.

Mistä tietoa?

Esittelen tässä muutaman väylän, joita seuraamalla astrologian oppeihin pääsee paremmin käsiksi. Itse uskon, että kaikille kiinnostuneille löytyy se oikea opettaja juuri oikealla hetkellä. Astrologian ovet avautuvat, kun on itse valmis niistä läpi kulkemaan. Sen jälkeen karkkikauppa on auki ja makuja löytyy joka lähtöön.

Astrologiset seurat

Virallisia astrologisia seuroja on Suomessa kolme, eli Helsingin, Tampereen ja Turun Astrologiset Seurat. Jäsenmaksut ovat huokeita, koska tarkoitus ei ole tehdä bisnestä, vaan tarjota samanhenkisille ihmisille keino syventää astrologista tietämystään. Seurat järjestävät kuukausiluentoja ja pienryhmäopetusta läpi vuoden, kuten ilta- tai viikonloppukursseja. Kannattaa huomioida, että nykyaikana luennoille voi osallistua myös etäyhteyksillä muualta päin Suomea tai ostaa luentonauhoitteen ja katsoa sen jälkikäteen.

Astroseurojen ylläpitämät kirjastot ovat myös aarrearkkuja, mitä aloittelijat eivät ehkä tule ajatelleeksi. Niitä kirjoja, mitä seuroilla on valikoimissaan, ei tavallisesta kirjastosta saa. Nyt puhutaan siis ammattikirjallisuudesta, jota seuran jäsen voi lainata. Kaikkia kirjoja ei ole siis pakko tilata itselle, vaan voi hyödyntää tätä hienoa tietolähdettä ja lukea itsensä onnelliseksi – edullisesti. Ja jos haluat nähdä ihmisiä livenä ja puhua astrologiasta sielusi kyllyydestä (mitä muualla ei ehkä pääse tekemään), suosittelen ehdottomasti ”astroseurustelua”.

Työväenopistot

Astrologisesti aktiivisella Tampereen seudulla on opetettu astrologiaa pitkään myös työväenopistossa ja Helsingin seudulla tarjontaa luulisi olevan eniten. Tutki oman paikkakuntasi kurssitarjontaa, sillä työväenopistojen kautta opiskelu on erittäin edullista. Jos mitään astroon viittaavaa kurssia ei löydy opetusohjelmasta, voit aina esittää opistolle kurssitoiveita – kenties toiveesi vielä toteutuu ja sopiva kurssittaja ilmaantuu. Myös työväenopistoilla on nykyään etäkursseja (kuten minun fengshui-kurssini keväällä 2024 Turun työväenopistossa).

Kreivilän kesäpäivät

Kreivilän kesäpäivät Forssan Matkussa on Suomen parhaiten pidetty astrosalaisuus. Tai siltä ainakin minusta on tuntunut, kun olen sinne neljättä kertaa osallistunut. Nämä astrologi Marja-Liisa Niemi-Mattilan emännöimät koulutuspäivät on järjestetty ensimmäisiä kertoja jo 1970-luvulla ja 80-luvulta lähtien joka vuosi. Paikalla onkin todella pitkän linjan harrastajia ja luennoitsijoita ja rempseän astrologiset saunakeskustelut kruunaavat kokemuksen. 

Uutta verta ja nuorempaa sukupolvea mahtuisi mukaan yllin kyllin, sillä itse olen monesti ollut porukan nuorimpia. Voin lämpimästi suositella tätä tapahtumaa, jos kaipaat inspiroivaa opiskelua luonnonhelmassa keskellä kesää. Astrologian alkeet ja termistö on kuitenkin oltava hallussa, jotta pysyt kärryillä. Tämä ei ole niinsanotusti aivan vasta-alkajille, sillä aivot joutuvat kierroksille.

Ulkomaan ja kotimaan elämyskurssimatkat

Kreikkalaiseen mytologiaan perehtyneen Marja-Liisa Niemi-Mattilan mukana pääsee myös opiskelemaan astrologiaa jumalien ja jumalattarien alkuperämaahan Kreikkaan kerran vuodessa. Teemana ovat usein eri asteroidit, joita tutkitaan syvällisemmin. 

Kaukomatkailua ja astrologiaa ovat takavuosina yhdistelleet myös ainakin Erkki Lehtiranta ja Seppo Tanhua. Erkki on kurssittanut halukkaita Kreetalla ja samalla reissulla on tutustuttu voimallisten kukkatippojen tekoon. Sepon kanssa pääsee astrologian siivin ja purjein myös astrologiselle purjehduskurssille, mikä kuulostaa aika ainutlaatuiselta tavalta opiskella astrologiaa. Onkohan missään muualla maailmassa tällaista yhdistelmää?

Viime keväänä järjestettiin myös ensimmäistä kertaa uusi astrotapahtuma nimeltä Suuri Astrologinen Päivä. Ensi vuonna tapahtuma on jo kaksipäiväinen ja kantaa uutta nimeä: Astroretriitti. Tässä tapahtumassa Helsingin Vuosaaressa olen vuoden 2024 huhtikuussa itsekin mukana pitämässä workshoppeja. Tarjolla on niin astrologiaa, joogaa, äänimaljarentoutusta kuin saunailtaakin. Mikä voisi oikeastaan kiinnostaa enemmän kuin tällainen ihana kombo sielun ruokaa?

Astrologisille tapahtumille on selvästi tilausta ja jäämme odottamaan, milloin saamme Hartwall-areenan, Olympiastadionin tai messukeskuksen täyteen!

Pidemmät astrologiset opinnot

Jos taas haluaa opiskella astrologiaa oikein pitkän kaavan mukaan, niin ainakin Erkki Lehtiranta on järjestänyt henkisen astrologian kursseja, jotka kestävät vuoden. Sielun matkalla -koulutusohjelma taas on kolmevuotinen karma-astrologinen kokonaisuus, jota luotsaavat Anne Sundell ja Astron perjantaikatsauksista tuttu Johanna Vilén. Heli Nuotio puolestaan kurssittaa esoteerisen astrologian saloihin. Itse olen juuri valmistunut tuosta Sielun matkalla -opintokokonaisuudesta pilottiryhmän ensimmäisenä oppilaana (juhuu!), joten taidan tässä olla astrologisella sielun matkalla... 

Nykytrendinä muuten on, että pidempiaikainen koulutuskin järjestetään kokonaan etäopetuksena, jolloin ylitetään ajan ja paikan rajoitukset, hyvin vesimiehen aikaan osuvasti. Loistava uutinen kaikille niille, jotka asuvat pitkien matkojen takana.

YouTube-kanavat

Niille, jotka tykkäävät katsoa tee-se-itse-opetusvideoita YouTubesta, on taivas lähes auki. Toki suomenkielistä materiaaliakin löytyy, mutta englannilla aukeaa kaikki ovet. Ehdoton ykköskanava on tietysti Chris Brennanin Astrology Podcast, joka on nostanut hellenistisen astrologian uudeksi trendaavaksi hitiksi. Jos siis olet valmis 2-4-tuntisiin videoihin, joissa käsitellään astroasioita juurta jaksain maailmanpolitiikkaan ja julkkisjuoruihin perehtyen ja niitä astrologian valossa tutkien, niin täältä pesee. 

Olen välillä kesäisin nukahtanut laiturille kesken kuuntelun ja havahtunut puolen tunnin päästä takaisin samaan aiheeseen, joka edelleen jatkuu. Astrologian opiskelu onnistuu siis myös makuuasennossa torkahdellenkin, alitajunnan hoitaessa loput! Astrology Podcast sopii mainiosti myös tiskaamisen tai kokkailun lomassa kuunneltavaksi. Chris Brennan astrovieraineen on tehnyt näitä pitkiä keskusteluvideoita jo nelisensataa, joten jos kuuntelet kaikki läpi ja vielä ymmärrät ja sisäistät ne, olet itsekin varsinainen guru ja mestari. 

Instagram, blogit, sovellukset ja muu some

Jos sen sijaan kaipaat jotain pientä astroinfoa silloin tällöin valmiiksi analysoituna ja pureskeltuna etkä halua uhrata asiaan tuntikausia, niin seuraa ihmeessä eri astrologien ja astroharrastajien some-kanavia ja blogeja. Kannattaa myös testata erilaisia astrologisia sovelluksia ja uutiskirjeitä. Ja kun seuraat yhtä, kohta löydät toisen, ja sitten taas toisen. Varoitus, voi tulla infoähky! Nimittäin siinä vaiheessa, kun olet lukenut 30 eri postausta tulevasta täysikuusta, Graalin malja tulvii jo yli. En siksi mainitse tässä mitään nimiä – anna intuition johdattaa sinut juomaan oikeasta tiedon maljasta.

Facebook-ryhmät

Facebookista löytyy astrologian harrastajille ja ammattilaisille keskusteluryhmiä joka lähtöön, kuten ASTRIS Suomi ja Astrologia Suomi. Voit heittää ilmaan kysymyksen tai kartan ja herätellä tulkintaa päivän polttavista aiheista. Erinomainen ja täysin ilmainen keino seurata alan osaajien keskustelua ja mielipiteiden vaihtoa! 

Tyhmiä kysymyksiä saa aina esittää, tosin kukaan ei takaa, että niihin myös vastataan. Jokainenhan osallistuu keskusteluun oman kiinnostuneisuuden ja viitseliäisyyden mukaan. Omasta kartastaan voi aina kysyä jotain ajankohtaista tai tarkempaa yksityiskohtaa, joka mietityttää, mutta kokonaista karttatulkintaa ei fb-ryhmässä ole tarkoitus ilmaiseksi saada. Tämän pikkupointin kun muistaa, niin matalalla kynnyksellä vaan mukaan uutta oppimaan. Yhdessä ihmettely on antoisaa, kun muut tuovat erilaisia näkökulmia pöytään. Ryhmässä saattaa siis vahingossa viisastuakin.

Karttapankit

Jos englannin kieli sujuu, niin netissä voi käydä tutkimassa julkisuuden henkilöiden karttoja. Eri karttapankeissa (kuten Astro-Seek, Astrodienst, Astro Data Bank) on laajasti henkilökarttoja sekä esimerkkitulkintoja niistä. Tämähän on sellainen kaninkolo, jonne voisi upota täysin, jos vain antaisi sille pikkusormen! On myös mahdollista etsiä omalla syntymäajalla muita samaan aikaan syntyneitä. Tällaisia samana päivänä syntyneitä ihmisiä kutsutaan tähtikaksosiksi. Tutkijan hattu päähän ja menoksi.

Astro.fi

Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä, on tietysti Astro.fi, jolla Seppo Tanhua tiimeineen on pitänyt meitä astrologisen tiedon syrjässä selvällä suomenkielellä. Tämä sivusto on monelle Suomessa se ensisijainen tiedonlähde omalla astrologisella tutkimusmatkalla ja vuodesta 2017 alkaen minullakin on ollut mahdollisuus kirjoitella astrologiasta Astron sivuilla. Moni jännä juttu olisi jäänyt tapahtumatta ilman sitä näkyvyyttä.

Edessä loistava astrologinen tulevaisuus

Voi olla, että unohdin listasta jotain olennaista pois, mutta näillä vinkeillä ainakin päästään astrologian opiskelussa reippaaseen alkuun. Eli vaikka Suomessa ei (vielä?) ole viralliseen koulutusjärjestelmään hyväksyttyä astrologista opetusta, meidän ei silti tarvitse jäädä ilman tätä elintärkeää henkisen alan tietoutta. Sitä väkisinkin tihkuu tajuntaan seuraamalla edellämainittuja opinpolkuja, kukin itselleen parhaiten sopivalla reitillä. Tärkeintä onkin kuunnella omaa intuitiota ja valita juuri se astrologinen opintie tai opettaja, joka itselle sillä hetkellä eniten resonoi.

Jos et itse jaksa opiskella ja perehtyä astrologiaan syvällisesti, mutta oma kartta ja kohtalo silti kovasti kiinnostaa, niin aina voit teettää oman henkilökohtaisen tulkinnan. Astrologit painottavat omissa tulkinnoissaan erilaisia asioita ja käyttävät erilaisia tekniikoita, eli jokainen tekee omalla tatsillaan ja persoonallaan. 

Itse teen nyt uutuutena karma-astrologisia tulkintoja ja vanhaa tuttua settiä ovat laajat kiinalaiset kirjalliset raportit, joissa tutkitaan elämääsi suorastaan esihistorialliselta ajalta alkaen.

Antoisaa matkaa astrologian maailmaan!

Sairaustähti aktivoituu Etelässä

Rotan vuotta on eletty tasan kuukausi, ja olen jo helisemässä sairaustähti kakkosen kanssa. Ei lupaa hyvää loppuvuodelle...

Tänä vuonna pelätty ja inha 2-tähti, sairaustähdeksi yleensä nimitetty fengshuin lentävä energia, löytyy etelän ilmansuuntasektorilta. Tämä on ikävä yhdistelmä, sillä etelässä majaileva tulienergia ruokkii 2-maatähteä. Se on kuin antaisi virukselle vapaat kädet, tuolla on vielä tervettä porukkaa, leviä ja täytä koko maa. Ja niinhän se tekee.

Minulla itselläni tilanne on vielä astetta vakavampi, sillä etelän sektorilta löytyy asunnon ulko-ovi ja ahkerasti käytetty eteinen. Joka kerta kun astun ovesta sisään tai ulos, sairaustähti herää kuin koira, joka odottaa omistajaansa. Se alkaa heiluttaa häntää, sitten jo ryntää vastaan.

Poistin eteisestä kaikki punaiset takit ja tekstiilit. Lakkasin käyttämästä etelän alueella olevaa työpistettä. Latasin alueelle kaksi suolavesikorjausta sekä pullokurpitsan 2-tähden energioita taltuttamaan. Tarvitseeko edes sanoa, että suolavesikipot tulvivat yli äyräidensä, sairausenergiaan ärhäkästi reagoiden?

Olen ollut pitkään harvinaisen terve. Nyt olen ihmetellyt, kun minusta tuli yhtäkkiä lonkkavaivainen vanhus, joka ei jaksa portaita nousta, kun lonkkiin sattuu. Niin, lonkat liittyvät 2-tähden mandaattiin, kuten myös koko naisen lantio, suolisto ja ruoansulatus. Seuraava vaivani liittyikin ruoansulatukseen. Minua alkoi nimittäin närästää, korventaa koko ruokatorven täydeltä. Edellisestä kerrasta saattaa hyvinkin olla se 9 vuotta, jolloin sairaustähti viimeksi asusteli asunnossani näillä main...

Nyt ymmärrän taas paremmin kuin hyvin, miksi fengshuissa kiinnitetään niin paljon huomiota niihin ikäviin asioihin, ja puhutaan sairaustähti kakkosesta ja katastrofitähti viitosesta, ja mihin ne juuri tänä vuonna asettuvat. Juuri siksi, että kun ne aktivoituvat, kenelläkään ei ole enää kivaa. Siinä vaiheessa on aivan sama, onko kotona "hyvät fengshuit" tai sopivanväriset sohvatyynyt ojossa, oikealla sektorilla.

Olen tehnyt sairaustähteä vastaan sen minkä voin, ja silti se on paha vastustaja. Ulko-ovea en voi siirtää, enkä ruveta kulkemaan tikkaita pitkin parvekkeen ovesta. Asian kanssa on vain elettävä. 

Metalli on se kikkakolmonen, jota melkein kaikkiin fengshui-vitsauksiin suositellaan. Mietin tässä, että vuoraisinko sisäänkäyntini vaikka foliolla, olisiko siinä tarpeeksi vastusta sairaustähdelle?

Olen aina sanonut, että vasta elävä elämä todistaa kodissa olevan energian ja miten se käyttäytyy. Olen toki kiitollinen, että vuoden lentävät tähdet näyttäytyvät minulle näin kirkkaasti. Mieluummin kyllä katselisin tähtiä siellä taivaalla, en kotonani verta nenästäni kaivamassa. Sillä se tästä nyt vielä puuttuisi...

Vuoden pahimmat taistelupukarit löytyvät idästä ja etelästä, nimittäin katastrofitähti 5 ja sairaustähti 2. Kolmas kova vastustaja on nyt pohjoisen puutähti 3, joka herättää aggressiot pohjoisen vettä hörpättyään. Kun nämä kolme kovaa tähteä tänä vuonna taltuttaa, onkin sitten jo rauha maassa. Se ei vaan aina ole niin helppoa kuin luulisi!

Ja keskustan leikkaava metallitähti 7, se vasta tapaus on...

Fengshui-paasto

Sanotaan, että ihmisen kannattaisi välillä paastota. Tulla toimeen vähemmällä, karsia energiamäärää, niin sitten jaksaisi taas paremmin, kun keho on puhdistunut ylimääräisestä moskasta.

Ruoka on energiaa, tunteet ovat energiaa, fengshui on energiaa. Minä olen ollut paastolla, mutta en ruoan suhteen. Minä olen yrittänyt saada vanhat moskat pintaan ja sitten pyyhkiä ne pois tieltä. Tunteita on ollut niin valtavasti, että niiden tsunami on pyyhkäissyt yli välillä vasemmalta, välillä oikealta. Välillä ne ovat iskeneet päälle takaa ilman, että olen yhtään voinut valmistautua.

Olen ollut myös fengshui-paastolla. Ei ole kiinnostanut, en ole jaksanut. Olen kyseenalaistanut sitä, voinko edes nimittää itseäni fengshui-konsultiksi, jos en minkään sortin konsultointia tee, enkä seuraa fengshui-maailmaa.

Vuosi sitten minua kehotettiin yksinkertaistamaan elämää, ja niin käsistä tippuivat monet asiat, ote herposi myös fengshuista. Jätin sen pois elämästäni. Tämän vuoden ajan olen kyllä tiennyt, että nukun viitostähden alueella (vuoden raskaimmat energiat omassa sängyssä), että kirjoittelen tietokoneella parhaalla maineen ja luovuuden alueella, ja että Sikaa ei kannata haastaa katsomalla sitä silmiin, vaan se täytyy pitää selkäpuolella. Siihen se oikeastaan sitten jäikin. Sairaustähti ei ole saanut minua sairastumaan, ainoastaan sydämeni on ollut kipeä.

Kohta alkaa kuitenkin tapahtua. Oikeastaan on jo alkanut. Minulla vaihtuu 10 vuoden onnenpilari kiinalaisessa astrologiassa, ja jätän törmäysenergiat taakseni. Olen törmäillyt elämässä jo yli kymmenen vuotta. Olen kertakaikkiaan kuin jyrän alle jäänyt. Sanon Maa-Koiran onnenpilarille heipat ja otan vastaan Tuli-Kukon. Ei se huonompi voi olla, ei todellakaan. Onnenpilari ei enää sodi minun kanssani, vaan se tekee liiton. Kaikki se, mikä on elämässäni irroteltu paikoiltaan viimeisen kymmenen vuoden aikana (eli kaikki mahdollinen), liimataan nyt paikoilleen, uusiin kohtiin, kunnon liimalla. Olen valmis tähän korjausprosessiin, joka kestää seuraavat kymmenen vuotta. Se jos mikä on energiaa ja sen kanssa työskentelemistä.

Minua pyydettiin myös luennoimaan ensi vuoden, Metalli-Rotan vuoden, fengshui-energioista ja kiinalaisesta astrologiasta. Mietin hetken ja sanoin kyllä.

Ehkä on nimittäin aika nostaa energiat pystyyn, myös ne fengshui-energiat. Luulenpa, että Rotan vuosi tarjoaa minulle mehevän juustopalan, ja jaksan taas puskea eteenpäin. Enkä aio katsoa Rottaa liian kriittisesti karvoihin. Se voi välillä vaikuttaa mitättömältä vikisevältä hiireltä, jonka viiksikarvat värähtelevät pelosta, ja välillä se näyttää karkuun pääsevältä jyrsijältä, joka nakertelee vielä monen ihmisen elämän realisointikuntoon.

Täytyypä ottaa asiat taas haltuun. Energiat, Rotat, onnenpilarit ja fengshuit. Ehkä nyt on sen aika.

Paljon kahvia on kulunut, jotta selviää erosta, unettomuudesta ja sydämensäryistä. Mutta välillä tulee merkki suoraan silmien eteen, ja sitten mennään taas.

Aina on uusi alku jossain.

Kuiva kausi

Ostin tänään kauppareissulla kaktuksen. Lähinnä sen takia, että se oli istutettu niin kauniiseen vihreään ruukkuun, että se tarttui ensin silmiin, sitten näppeihini ja lopulta ostoskoriin.

Fengshui-konsultti minussa ei olisi ostanut kaktusta. Tai ainakin se hieman pokkuroi vastaan, että oletko nyt ihan varma. Tuollainen kuiva käkkäle, piikikäs, ihan varmasti huonoa fengshuita.

Se toinen puoli minusta, se, joka ei piittaa muiden sanelemista neuvoista ja ohjeista, katsoi, että tarvitsen vihreää parantavaa väriä uuteen elämääni. Olen viime aikoina navigoinut itseäni turkoosia ja vaaleanvihreää kohti, kasvien parantavaa energiaa kohti. Kun Suomen kevät antaa odotuttaa itseään, minä tarvitsen jotain kasvavaa, jotain elävää lähelleni.

Kaktus on sitäpaitsi symbolinen tapaus. Eikös erämaassakin, viimeisillä voimillaan eteenpäin raahautuessa oteta avuksi kaktus, ulkoapäin niin karu ja luotaantyöntävä, mutta sisältä henkeä ylläpitävää kosteutta sisältävä?

Nyt minullakin on ruukullinen hätäapua. Kun on kuiva kausi erämaassa eikä apua näy mailla halmeilla, voin katsella karua kaktustani ja tietää varmasti, että sen sisällä on elämää ylläpitävä ihme. Kasvun ja toivon ihme.

Sanotaan, että ennen sarastusta on se pimein hetki. Se hetki, kun usko, toivo ja rakkaus loppuu, askeleet eivät enää kanna, juoma on loppu ja kolikot on kulutettu. Karttakin taisi hävitä autiomaassa, tai tuuli lennätti sen tiehensä. Enää on jäljellä pimeä taivas ja yläpuolella pimeyttä valaisevat tähdet, miljoonien valovuosien päästä. On se hetki kun joutuu pysähtymään ja miettimään millä voimavaroilla edetä. Jään tähän hetkeksi lepäämään... 

Kaikki eivät enää virkoa, kun aamun ensi säteet alkavat sarastaa. Minä olen päättänyt jaksaa jatkaa. Sillä kun aurinko taas alkaa hivellä, kylmä talvi muuttuu kesäksi, karuus muuttuu keitaaksi, ja voimajuoma siemaistaan leilistä - silloin on mahdollisuus ottaa uusia askeleita.

Sitäpaitsi minulla on kaktus. Täynnä toivoa.

Vihreän värin lumous.

Vihervoimalla. Otetaan purkista kun ei vielä ulkoa saa.

Melkein siivottu

Kiinalainen vuosi vaihtui, vuoden eläin vaihtui ja samalla kodin fengshui-energiat ovat taas muutoksessa. Tämä muutos on ollut pikkuhiljaa tuloillaan jo tuolta joulukuun tienoilta asti, ja nyt olemme sen kunnolla haltuun ottaneet. Vielä ei ole totaalisen myöhäistä, vaikket kiinalaisen uudenvuoden energiasiivousta olisikaan ehtinyt tekemään. 

Sanon näin lähinnä itselleni, sillä tänä vuonna en vieritellyt appelsiineja asunnon oviaukosta sisään, en puunannut paikkoja, pessyt uunia ja jääkaappia ja mitä kaikkea sitä pitäisikään kiinalaisen uudenvuoden aikaan tehdä. Edes bambutikut eivät löytäneet luokseni, kun eivät missään kaupassa kävelleet suoraan vastaan. Hoidin homman siis hyvin minimalistisesti. Melkeinpä en ollenkaan. Sanotaanko vaikka, että ajatuksen tasolla olin kyllä mukana...

En tiedä mikä muutos minussa on tapahtunut, mutta en jaksa enää välittää pikkuasioista. Jokainen tehköön sen minkä jaksaa, ja jos ei satu jaksamaan, niin maailma ei todellakaan siihen kaadu. 

Moni varmasti kokee painetta elää täydellisesti erilaisten ohjekirjojen ja sääntönivaskojen mukaan. Pitää konmarittaa, pitää olla fengshuit kunnossa. Arkea pyörittäessä sitä saa itselleen kehitettyä hurjan angstin pelkästään kaikesta tekemättömästä. Siis ihan tyhjästä, sellaisesta jota ei edes ole.

Lienee syytä hengittää syvään, useamman kerran.

Mikä on tärkeää? Sekö että sohvatyynyjesi väritys on synkassa fengshui-ilmansuuntien kanssa? Sekö, että panikoit onko kaikki fengshuin mukaan oikein? 

Rauhoitu.

Tärkein sääntö kotonasi on se, että sinulla on hyvä olla. Jos tekee mieli maalata koko kämppä pinkiksi, tee se (minä ainakin muinoin tein ja se oli hauskaa). Jos jokin fengshui-neuvo kuulostaa sinun mielestäsi huuhaalta, älä kuuntele. Kuuntele ennemmin itseäsi. Sinä tiedät mitä elämääsi ja kotiisi päästät. Ei kukaan voi sinun elämääsi elää tai sanoa, että nytpä menee kyllä väärin. Jos haluat ja olet avoin, voit ottaa vinkkejä vastaan. Mutta älä kuvittele, että elämäsi muuttuu siltä istumalta joksikin ihan muuksi. 

Olet edelleen se sama ihminen, kotisi on edelleen se sama. Fengshui ei ole taikaisku, jolla kaiken muutat. Sinä itse olet se maagikko, joka muutoksen teet.

Fengshui on pitkä tie, ja itse tunnen koko ajan tietäväni vähemmän, mitä pidemmälle menen. Olen nähnyt miten hupsuja asioita ihmiset voivat tehdä, kun tutustuvat fengshuihin, ja uskokaa pois, niin olen tehnyt itsekin. Olen mm. liimaillut trigrammin kuvia pitkin huonekaluja ensimmäisen fengshui-oppaan luettuani. Miksi? Käskettiinkö siinä niin tekemään? Ei, ei käsketty. Kuvittelin vain, että sillä olisi jotain maagista merkitystä. Voin kertoa, että ei kyllä ollut. Ne olivat vain paperinpalasia teippailtuna ympäri kämppää.

Uusi fengshui-minimalismini alkaa osoittaa kypsymisen merkkejä. Että kuuntelen ensin, pitkään, mitä minä kaipaan. Siirrän sen näkyväksi kotonani - välillä se on pelkästään näkymätöntä. Jos jokin asia kaipaa muutosta, voin sen tehdä. Mutta en ainakaan säntää kauppaan ostamaan jotain uutta tavaraa, jonka avulla muutoksen voin tehdä. Enkä välttämättä kippaa vanhoja kamojakaan enää pois, jos ne käyttökelpoisia ja tilansa löytäviä ovat. 

Kuljen siis keskitietä, en horju enää äärilaidoilla. Keskellä on tasaista olla. Ja itselleen kannattaa olla armollinen. Jos ei jaksa eikä huvita, on turha edes tehdä. Sitten odotetaan. Ja kun oikea hetki iskee, toimitaan oman tunteen mukaan.

Älä siis turhaan hötkyä, että ovatko kotisi fengshuit oikein. Jos sinulla on elämässä kaikki hyvin, ne varmasti ovat mallillaan. Ja jos taas ei ole, niin elät parhaillaan elämän oppiläksyjä läpi. Niihin voi kuulua huono fengshuikin, eli varsinainen kodin ja elämän kaaosteoria. 

Kun käymme kääntymässä ns. huonon fengshuin asunnossa, jossa vaikkapa on sisäilmaongelma, huonoa onnea ja kaikkea raskasta, mitä aiemmassa asunnossa ei ollut, niin luota siihen, että se kaikki täytyy käydä läpi. Sillä vasta kun olet nähnyt elämän nurjat puolet, osaat todella arvostaa nousukiitoa.

Kun olet valmis, saat kaiken sinulle kuuluvan. Meistä jokaisen kohdalla se tarkoittaa vähän eri asioita. Se on joskus vaikea hyväksyä, että toisella on enemmän kuin toisella. Miksi minulla ei ole? Miksi noilla muilla menee paremmin?

On suuri houkutus sanoa, että kun vedät kotisi mullinmallin fengshuin mukaan, kaikki muuttuu. Mutta lopulta sinä olet se joka muutut. Ja sen jälkeen muuttuu kaikki muu. 

Minulla ei ole kovinkaan paljon kokemusta siitä, että muuttamalla asunnosta toiseen, elämäni olisi muuttunut sen mukana. Eniten se on muuttunut tässä yhdessä ja samassa kodissa, jossa olen asunut nyt 15 vuotta. Ja se muutos on ollut nimenomaan sisäinen, ei ulkoinen.

Asioita tapahtuu, sinussa ja sinulle. Kun saat omat energiasi tasapainoon, henkisen työstämisen kautta, alkaa fengshuin taikakin toimia.

Tämä on näkemykseni helmikuussa 2019. Voihan olla, että muutan vielä mieltäni. Se muuten on ihan sallittua. Sillä mikään ei pysy muuttumattomana. Ja se on fengshuin ydinidea. 

Muututaan siis yhdessä, päivä päivältä. Sillä tavalla koko elämämme voi muuttua. Kyllä, sinne parempaan suuntaan.

Kaikki on energiaa - niin saippuakuplat, asuinpaikkamme kuin me itsekin.

Taikaa on tarttua hetkeen, ja ottaa siitä kaikki ilo irti, vaikka se poksahtaakin pois ulottuviltamme niin nopeasti.

Sanotaan nyt vaikka, että graffiti pelasti elämäni. Yhtä hyvin se voi olla fengshui, astrologia, rakkaus tai mikä tahansa muu asia, joka saa sydämesi läpättämään. Minuun tehoavat nuo kaikki yllämainitut. Kyllä, graffititkin.

Valentinen viesti: olet ihana!

Huomenna 14. helmikuuta on Ystävänpäivä, Valentine's Day ja minun syntymäpäiväni. Ikäni alkaa saavuttaa kunnioitettavia lukemia, sillä jostain syystä luku 42 on yksi lempinumeroistani. Lieneekö johtuu siitä, että ajelen numeron 42 bussilla ja pukeudun yleensä koon 42 vaatteisiin. 42 yksinkertaisesti lupaa hyvää!

En siis suostu ikäkriiseilemään, sillä tässä ollaan menossa parempia vuosia kohti. Niin minulle vuosi sitten astrologisessa livetulkinnassa sanottiin, eikä minulla ollut itsellänikään siitä mitään epäilystä. Sen verran tiukassa on onni, ilo ja terveys välillä ollut, että todellakin saa olla parempaa tulossa! Parhaat päiväni eivät ole takanapäin, vaan edessä. Ja niitä on paljon.

Koska syntymäpäiväni on ajoitukseltaan vähän niin kuin special case, siihen liittyy paljon odotuksia. Sydämenkuvat pyörivät kaupoissa, kaduilla ja somessa, suurta romantiikan odotusta on ilmassa, vaikka väkisin (osta, osta ja ota omaksesi). Josko jotain heruisi minunkin suuntaani? Siitä ei ole aavistusta. Olen kuitenkin jo etukäteen tehnyt monta varasuunnitelmaa, etten vaan vahingossakaan pettyisi ja surkuttelisi parisuhteetonta kohtaloani. 

Käsittääkseni minulla ei ole deittiä kenenkään kanssa. Paitsi itseni. Ja niistä tuleekin muuten kutkuttavat, romanttiset ja tarvittaessa myös raisut deitit, jotka jatkuvat luonani pitkään yöhön asti! Ja aamulla, deittiseura on edelleen paikalla, valmiina aamupalalle. Tää daami ja sen ikioma seuralainen ei lähde kulumallakaan. Saatammepa vielä suunnata aamukahvien jälkeen uudelleen sänkyyn.

Elämässä käy usein niin, että pettyy, jos on todella kovat odotukset. Mikä siinä onkin, että kukaan tai mikään ei niihin huikeisiin odotuksiin oikein yllä? Toisaalta, jos odottaa todella vähän, ja on liian vaatimaton, saako silloinkaan mitään? Täytyy löytää balanssi sen suhteen mitä toivoo ja mitä oikeasti saa tilalle.

Olen parhaillaan tasapainottelemassa. Voisi jopa sanoa, että mä joka päivä töitä teen. Nimittäin itseni kanssa. Ja siinä vasta töitä onkin. Itsensä arvostamisessa, itsensä kuuntelemisessa, itsensä armahtamisessa. Aina voisi olla parempi, jonkin muun muotin mukainen. Mutta olen juuri tällainen, nyt. Tätä pakettia on arvostettava, tätä pakettia pitää vaalia. Tämän paketin voin avata syntymäpäivänäni ja ihailla mitä se pitää sisällään. Sillä se on kaikki mitä on tarjolla, ja sen sisältöön voi ihan itse vaikuttaa. Jos sanoo, etten halunnut tätä lahjaa, tämä on mälsä, niin vaihda itse. Tee ite parempi!

Vietän kyseenalaistamisvuosia, vähintäänkin kuukausia. Tätä kutsutaan keski-iän kriisiksi, sillä astrologisesti se iskee 42 ikävuoden tienoilla, kun Neptunus ainakin rupeaa härnäämään neliöillään. Nyt jos koskaan pitää oikeasti päättää mitä haluaa, kenen kanssa ja miten. Ennen kaikkea kuitenkin itsensä kanssa on tultava sopu.

Olen jo sopinut itseni kanssa, että minusta ei sitten tullut kuosisuunnittelijaa. Jos olisi tullut, olisin joutunut luopumaan kaikesta muusta ja panostamaan siihen täysillä. En halunnut luopua tai jaksanut panostaa, sillä ne muut asiat kirivät kärkeen. Nyt pohdin mitä teen fengshuin suhteen, sillä en ole voimavaroineni juuri nyt fengshuin imussa. Sen voi päätellä siitäkin, että vuosienergiabloggaus lentävistä tähdistä on edelleen kesken. Kyllä se sieltä tulee, mutta ei näytä olevan prioriteetti ykkönen. Ja ne prioriteetithan asettaa kukin itse.

Ykkösenä kaiken edellä on oma olo, hyvinvointi, henkinen kehitys, minä itse. Mikä tuntuu minusta hyvältä tänään, mitä jaksan kunakin päivänä tehdä ja toimittaa. Olen edelleen rakentamassa itseäni ja elämääni uudelleen tarot-tornien kaatumisen jälkeen, ja se vie aikaa. En ole vielä valmis - ja silti joka päivä niin valmis kuin voin olla.

Astrologia tuntuu nyt tärkeältä, ja panostamisen arvoiselta. Minun arvoiseltani. Siihen yhdistyy oma luomisvoima, sanojen voima, kyky koskettaa toisia. 

Kuten minulle jokin aika sitten sanottiin, olen "yllättävä hahmo". Teen ensin yhtä asiaa, kohta toista. Tärkeintä on, että kullakin hetkellä uskon tekemisiini. Ja sitä kautta uskon itseeni.

Nyt uskon, että 42 vuotta on minun paras ikäni. Viimeisten päivien ajan olen käynyt läpi lähes koko elämäni valokuvat ja tutkinut millainen ihminen oikein olen. Ihmetellyt, muistellut, etsinyt. Kertovatko kuvat totuuden? Etenkin kun usein kuvataan vain juhlahetkiä, eikä karumpaa arkea kipuineen kaikkineen. Nykyaikana, kun digikamera on koko ajan kännykässä mukana, valokuvien virta on huikeaa, mutta myös "todempaa". Lähes joka ikinen hetki tulee ikuistettua, hyvässä ja pahassa. Siinä missä ennen riitti yksi filmirulla, tai korkeintaan kaksi, vuodessa, nyt kuvia voi kertyä tuhansia samassa ajassa.

Mitä muistoalbumi kertoo kuvineen? Kyllä, olin nuorempana sileämpi, vaaleampi ihoinen ennen Italian aurinkoa, tukkakin oli paremmin, ja kiloja reilusti vähemmän. Olen ulkoisesti vanhentunut, mutta mikä yllätys se nyt on. Minua kiinnostaa ulkokuoren lisäksi sisäinen kehitys. Mitä sisuksissani oli ennen, ja mitä siellä on nyt?

Olen tullut siihen tulokseen, että olen hyvä tällaisena. Enkä pelkästään hyvä, vaan ihana. Aivan kuten ystävät minulle sanovat, ja minä kuuntelen puoliksi ihmeissäni. 

Olin nuorena ehkä enemmän ihana ulkoisesti, mutta vähän ontto sisältä. Tunteet olivat tylyjä, ja niin oli välillä naamakin. Jotain sieltä puuttui, itsevarmuutta ainakin. Nyt olen "täyttynyt" elämänkokemuksella, ihan oikeasti kärsimyksen kautta noussut ylös jaloilleni. Välillä käydään polvillaan, levätään hetki otsa maassa, ja sitten noustaan taas. Sellainen kummasti kehittää.

Tämä on "ylösnousemusvuoteni", Jupiterin vuosi. Teen tiliä elämäni kanssa, itseni kanssa. 

En nuorene, en nuorru. Mutta kun katson itseäni kaikkine piirteineen, sisältä, päältä, yltä ja alta, näen, että olen silti nuori ja ilkikurinen. En suostu vanhaksi, liekö viisaaksikaan. Monttu auki elämää ihmetellen menen joka päivä, välillä unettomana, lopen uupuneena ja väsyneenä, välillä jo aamusta intoa puhkuen ja yön tunteja hyödyntäen.

Annetaanko jo puheenvuoro Reinolle? Sillä Reino Nordin laulaa tässä juuri minusta. Ja jos itse päätät, tämä kertoo myös sinusta:

Yrittäny sanoo sulle

Niin monta kertaa

Et ei täällä kukaan sulle

Vedä vertaa

 

Oot niin kauan painanu

Pitkää päivää

Moni muu jo pudonnut

Mut sä et millään

 

Ei sun tarvii enää selvittää

Ei sun tarvii enää kysyy keltään

Ei sua pysty enää kukaan estää

Sul ei oo menetettävää

 

Oot tehny selväks sen

Oot legendaarinen

Oot just täydellinen

Oot ihan ihme ihminen

 

Oot todistanu sen

Oot ainutlaatuinen

Oot ylivoimainen

Oot ansainnu kaiken

Sä voit olla just sitä

Mitä sä haluut

Se on sulle se ja sama

Jos ne ei tajuu

 

Oot menny sinne ja takas

Mist ei oo paluut

Sä tiedät hyvin kaiken

Niil ei oo hajuu

Oot todistanu sen

Oot ainutlaatuinen

Oot ylivoimainen

Oot ansainnu kaiken

Oot oot ansainnu kaiken

Oot ansainnu kaiken

Silloin ennen.
Näistä ajoista on vierähtänyt jo vuosikausia,
joistakin jo vuosikymmeniä.

Ilmettä vakavaa, karua, totista.
Ei puutu iloa, onnea, eikä välitetä mokista.

Siitä kaikesta on elämä tehty.

Tuoretta kamaa! Ajatukset, elämäntavoitteet
ja tärkeysjärjestykset on pistetty uusiksi.
Aina voi juhlia, jos ei muuta niin omaa elämää.

Because I'm worth it!
Ja usko pois, säkin oot.

Muutoksen tahdissa: ennustusmenetelmiä

Kehitys kehittyy ja vain muutos on pysyvää. Siltä se kummasti nyt tuntuu, kun on vaihdettu kiinalaista vuotta toiseen (toivottavasti parempaan) ja ollaan muutenkin taivaan tuulien ja maailman myllerryksen kourissa.

Enpä ole koskaan ennen turvautunut näin tukevasti erilaisiin ennustusmenetelmiin kuin viimeisen puolen vuoden aikana. Teelehtiä en ole tutkinut, tällaisena mustan pussiteen juojana, mutta tuttua on katsoa kahvikupin reunalta, että minnepäin raha kuplineen on matkalla. Tuleeko se tilaajalle, vai meneekö se nyt taas muualle. Yleensä rahat ovat haihtuneet sen siliän tien, kuin mustan kahvin mustaan aukkoon tai pyörteeseen. Tänä vuonna ajattelin saada virtauksen vaihtamaan suuntaa, suoraan omaa suuta kohti. Kenties ajatuksen voimalla...? Vai pitääkö tässä töitäkin tehdä!

Olen kovasti ponnistellut ainakin yrittäessäni ymmärtää omaa elämääni ja sen arvoituksellista kulkua. On katsottu enkelikorteista, riimutulkinnoista, ja lisäksi sen miljoona Tarot-videota ovat vieneet minut mukanaan. Ajanhukkaa varmasti jonkun muun mielestä, mutta itse koen saaneeni arvokasta ohjausta. Kun joku muu vetelee elämäni naruista, en tunne olevani niin uunona ulapalla. Saan vihjeen mihin suuntaan lähteä, ja millaisin eväin. Itse se silti on pistettävä jalkaa toisen eteen, ja yhtä lausetta toisen kaveriksi.

Tarvitseeko edes sanoa, että aamuisin menee vähintään puoli tuntia, ellei kokonainen tunti astrologisten ennusteiden parissa. Olen koukuttunut, mutta omalla vastuulla mennään. Kun on aikuinen, saa tehdä mitä lystää. Syödä vaikka Fazerin sinistä aamupalaksi, jos muuta ei satu käteen osumaan, ja uskoa satuihin, enkeleihin ja maahisiin. Joskus voi jopa uskoa miesten lupauksiin!

Olenkin menossa taas oppimaan vähän lisää ennusmerkkejä. Tällä kertaa hotsittaa ottaa ainakin alustavasti haltuun kiinalainen klassikko, I Ching. Se on mystinen kirja täynnä viisautta, ja siitä on vuosituhansien kuluessa saatu apua kulloinkin kuumottavaan kysymykseen. On heitetty noppaa, ja katsottu oikean luvun kohdalta sopiva selittävä trigrammi. On katsottu kolikoista, tai puikoista niitä pudottamalla jokin numero, ja sitten avattu kirja siltä kohtaa. Viesti, jonka kirja antaa, on sitten vastaus mielessä pyörineeseen kysymykseen.

Tulen epäilemättä oppimaan lisää tästä vanhasta, mutta edelleen pätevästä ennustustavasta, kun menen Suomen Fengshui ry:n järjestämälle I Ching (Yijing)-kurssille maaliskuussa 9.-10.3.2019.

Jos sinuakin kiinnostaa ja olet Helsingissä päin silloin, niin tule mukaan! Ennakkotietoja ei tarvita ja kurssi tulkataan tarpeen vaatiessa suomeksi, jos englanninkielellä ei taivu ihan joka sana. 

Siitä tulee jännää - sen voin jo ennustaa!

Kurssia pukkaa, tännekin on mentävä. Opettaja tulee peräti Ranskasta asti.

Energianvaihtoviikot

Joko olet huomannut muutoksen? Olemme pikkuhiljaa karistamassa Maa-Koiran kurimukset kannoiltamme ja ujuttautumassa Maa-Sian energiapiiriin. 5.2. alkaen saamme totutella kokonaan uudenlaiseen energiakattaukseen ja palaan siihen vielä tarkemmin lähempänä varsinaista ajankohtaa.

Itse sain taas todeta, että kun länsimainen vuosi vaihtuu, ei oma energiatasoni vielä ole kovinkaan korkealla. Tällä kertaa se oli matalin mahdollinen. Muistelin taaksepäin, että olen kokenut vuodenvaihdebluesia myös menneinä vuosina. Tammikuun pari ekaa viikkoa menevät vielä jonkinlaisessa kuopassa, kunnes vasta helmikuun, syntymäkuukauteni, kynnyksellä alkaa paremmin saada kiinni uudesta energiasta. Kun raketit räpsähtävät taivaalle ja huudetaan hyvää uuttavuotta, se ei vielä mitään muutosta tuo. Se muutos tehdään elämällä taas yksi vuosi läpi, jokainen päivä kerrallaan, parhaamme mukaan.

Kiinalaisen uudenvuoden osuessa kuukautta myöhempään, helmikuun alkuun, ollaan jo selvästi kirkkaamman energian puolella. Valoa on enemmän, ja kevättalven puuenergia alkaa pikkuhiljaa nousta. Ja toiveikkuus ja oma olo kohentuvat valon myötä. Siksi minulle kiinalainen vuodenvaihde tuo enemmän onnistumisen tunteita, enemmän sitä YES-fiilistä, että nyt aletaan mennä eikä vaan meinata. Ja mihin sopisikaan paremmin uudenvuodenlupaukset terveemmästä arjesta kuin helmikuuhun, josta löytyy laskiaispullat, runebergintortut, syntymäpäiväkakut, ystävänpäiväleivokset ja monet muut houkutukset. Helmikuu on aikamoista herkkua!

Ennen kuin napataan noista nameista kiinni ja humallutaan sokerileipurin tuotoksista, niin tutkitaan vielä hetki kuluvaa kuukautta. Tämä tammikuu 2019 on hyvin harvinaislaatuinen tapaus, ja tunnen sen nahoissani. Osittainen auringonpimennys ja uusikuu 5.-6.1. antoi alkusysäyksen jollekin suurelle, josta voi vasta aavistella, että mitä se on. 7.1. Venus siirtyi Jousimiehen merkkiin, ja jousimiesnousuisena tunsin muutoksen heti. Synkkyys, toivottomuus ja masennus alkoivat kaikota, ja virkosin ihmeellisesti, kuin hypnoosista heräten. Elämää sittenkin on, ja se taitaa vielä voittaa.

11.1. oli maaginen muutoksen päivä, jolloin asiat yhtäkkiä nytkähtivät vauhdilla eteenpäin. Se on myös numerologisesti merkittävä tapaus mestarinlukuineen, ja siihen osui Auringon ja Pluton yhtymä, omaa persoonaa ravisuttava muutospotentiaali.

Nyt odotan täysikuuta tulevana sunnuntaina ja sen mukanaan tuomaa kuunpimennystä. Kaikki se kaaos, joka alkoi puoli vuotta aiemmin, on saava päätöksensä ja palkkionsa, näin olen lukenut. Heinäkuiset eklipsit sekoittivat elämäni täysin, joten olisi aikakin saada siihen jo jotain järjestystä. Ottaisin mielenrauhani erittäin mielelläni takaisin, kiitosta vaan.

Olen myös oppinut tärkeän oppiläksyn elämästä, jonka tulen aina muistamaan. Vaikka taivaalla kuinka viuhuisivat planeetat, tähdet ja pimennot, niin oma aktiivisuus ja aloitteet painavat vaa'assa enemmän kuin mikään muu. Kun itse olet synkassa astrologisten ilmiöiden kanssa, hyödynnät ne ja isket juuri siihen sopivaan rakoon, etkä jää odottamaan, että tähtipölyä sataa suoraan syliisi, niin jotain voi oikeasti tapahtuakin.

Ei ole aina helppoa olla oman elämänsä sankari. Joskus sen viitan antaisi mieluummin jollekulle muulle. Ole sinä minulle elämäni sankari. 

Omaa vastuuta ei voi kuitenkaan välttää. Tässä se lepää harteillani, vastuu omasta onnellisuudesta, omista reaktioista, omista pärjäämismalleista.

Vuosi 2019 tulee olemaan jotain todella suurta, tunnen sen. Ihan jokaikinen horoskooppi ei sitä kenties etukäteen ennusta, mutta riittää kun tuntee muutoksen mahdollisuuden omassa vatsanpohjassa asti.

En ole aivan varma mistä oli kyse, kun meedioistunnossa minulle kerrottiin, että käyn parhaillaan läpi veden vihkimystä. Mutta minulla on siitä aavistus. Niin paljon on suolavettä virrannut näistä kyynelkanavista, että kyllä siitä vihkimaljaankin jo sisältöä saisi.

Ei mennyt vielä ole mennyttä, mutta sitä on kenties kevyempi kantaa nyt. Sillä minulla on Venuksen, Jupiterin, Marsin ja monen muun planeetan tuki, ystävien tuki ja koko kosmoksen hyvien voimien tuki takanani. 

Nyt on hyvä hetki vaihtaa omia energioita, sekä kotona että pään sisällä. Kotini olen jo puhdistanut, sillä energeettisesti herkkä ihminen sanoi kotonani käydessään, että olet putsannut energiat hyvin, entinen kumppanisi ei ole täällä enää.

Pään sisus kaipaa vielä vähän pientä laittoa, hienosäätöä ja kiillotusta. Mutta kuinka hieno siitä tuleekaan, kun työ on lopulta tehty. Kaiken sen vaivan ja hammastenkiristyksen arvoinen, varmasti. Suorastaan vedellä vihitty.

Toivotan sinullekin antoisia energianvaihtoviikkoja!

Jos et tee mitään muuta kotisi energioiden eteen, niin siivoa huolella ja osta silmäniloksi kukkia tai uusi viherkasvi. Sieltä se omakin energia lähtee nousemaan.

Jos ei muualla pääse päänsä sisältä pakoon, niin taidemuseossa ainakin. 111-taikapäivänä avarsin tajuntaani taiteella, ja kyllä siellä jokin ratas notkahti eteenpäin, kohti uutta ja tuntematonta.

Maailma muuttuu, eskoseni, ja itse on muututtava sen mukana. En usko, että luovun "rakkaussuklaasta" tänäkään vuonna, mutta aion ottaa selvää, mitä punaiset alusvaatteet tekevät makuuhuoneen energioille. Siis puhtaasti fengshuin nimissä tämäkin!

Leikki on kesken

Matkalla joulunvietosta kohti kaupunkia istuin viimeisen etapin lastenvaunussa. Minulla oli musiikit ja kuulokkeet mukana, jotta voisin välttyä korviavihlovalta parkumiselta ja riehumiselta, mutta jossain vaiheessa jouduin silti todistamaan itkukohtausta, kun joku lapsi parkui sydämensä kyllyydestä, että "nuo ei leiki mun kanssa". Siinä oli tosi kyseessä.

Tänä aamuna tuo hetki tuli mieleeni, kun mietin ihmisen kaipaamaa arvostusta. Pohjimmiltaan kaikki mitä teemme, juontaa lopulta arvostuksen kaipuuseen. Haluamme tulla nähdyksi, kuulluksi, ihailluksi, mutta ennen kaikkea hyväksytyksi.

Sen takia ihmiset tekevät mm. televisio-ohjelmia, kirjoittavat kirjoja, tekevät keksintöjä, panevat parastaan työssään, ylipäätään yrittävät jotain enemmän. Katso mitä osaan, katso kuinka hyvä olen, katso minkä arvoinen olen. Ja jos sinä näet minun arvoni, niin minä näen sen saman sinussa.

Ja sitten joku ei enää haluakaan leikkiä kanssasi. Toisin sanoen ei osoita enää arvostustaan sinulle, vaan vetää sen pois.

Ilmankos pikkulapsi alkaa itkeä, parkua, kutsuu äitiä tai isää apuun. Minua ei hyväksytä tällaisena kuin olen!

Isompikin lapsi aikuisen vaatteissa siinä alkaa epäillä itseään. Mitä tein väärin, miksi en enää kelpaakaan. Mitä läheisempi ihminen vetää hyväksyntänsä ja ihailunsa pois, sen kovemmin se sisuksissa kolahtaa.

Vaikka kasvamme aikuisiksi, meissä elävät silti lapsen refleksit. Joskus ei tarvitse kuin katsella kukkotappeluita politiikassa tai lapsellista kinastelua työpaikalla niin pääsee ihmisen ytimeen. Minä olin ensin! Minä osaan paremmin! Tuo toinen kiusaa minua!

Yksi hämmentävimmistä kokemuksista lapsuudessani oli se yksi ainoa päivä, kun kaikki halusivat juuri samaan aikaan leikkiä kanssani. Laskin silloin sormilla, että kahdeksan leikkikaveria tuli yhtä aikaa kolkuttelemaan ovelle, pihalle, soittivat olenko vapaa. Jostain syystä koin, etten voi leikkiä kaikkien kanssa yhdessä, vaan oli pakko sanoa niille seitsemälle, että nyt en voi. Kun sitten jäin sen yhden kaverin kanssa leikkimään, oli paha mieli niiden toisten puolesta, joille oli täytynyt sanoa ei.

Aikuisetkaan eivät aina voi leikkiä yhtä aikaa kaikkien kanssa. Tulee paha mieli, kun pitää sanoa yhdelle ei, jotta voi sanoa toiselle kyllä.

Minulle on nyt sanottu sen verran monta kertaa ei, että haikailen jo tuon kaukaisen lapsuusmuiston perään. Kunpa minä olisin jälleen se, joka päättää kenen kanssa alan tänään leikkiä. Ja kunpa kenenkään ei tarvitsisi pettyä, tuntea itseään loukatuksi tai poistyönnetyksi.

Sillä kaikki haluavat vain tulla hyväksytyiksi, kuulluiksi, nähdyiksi, arvostetuiksi. Omana itsenään, juuri tällaisena. Valmiina vain leikkimään yhdessä ja iloitsemaan toisten seurasta. 

Lapsi ei ole terve ellei se leiki.

Minä olen leikkinyt viime vuosina graffiteista ja katutaiteesta inspiroituvaa kuosisuunnittelijaa, fengshui-konsulttia, BaZi-astrologia, Italian matkailijaa, fengshui-videoiden ohjaajaa-leikkaajaa-juontajaa, kurssiopettajaa ja bloggaajaa. 

Mitä leikkiä seuraavaksi leikin ja kenen kanssa? En tiedä itsekään. Kesken on nimittäin niin monta haavetta ja projektia. Nähtäväksi jää saanko koskaan valmiiksi viime kesänä aloittamani videon "Fengshuita Turussa". 

Välillä elämä tulee omien suunnitelmien väliin ja on vaan pakko nostaa kädet pystyyn ja pitää tuumailutauko. Leikkiminen ei silti koskaan lopu, vaikka sen muoto muuttuisikin matkan varrella.
The game is still on!

Nyt ei irtoa mitään

Kävin marraskuussa Helsingissä kuuntelemassa Suomen Fengshui ry:n kuukausiluentoa, jossa Susanna Andersson kertoi matkastaan Singaporeen fengshuiguru Joey Yapin kurssille.

Olin nukkunut noin kolme tuntia edellisenä yönä ja huomasin, kuinka omat energiani olivat vähissä mitä pidemmälle ilta eteni. Siihen suurena kontrastina oli Joey Yapin ehtymätön energia, josta Susanna kertoi. Yap veti yleisön edessä neljä päivää putkeen, aamukahdeksasta iltakahdeksaan, vaikka ohjelmassa oli luvattu luennointia huomattavasti vähemmän. Neljän päivän intensiiviopetuksen jälkeen hän oli lähdössä suoraan Lontooseen konsultoimaan jotain suurten seteleiden megafirmoja. Joey Yapissa oli siis virtaa muillekin jakaa.  

Minussa sen sijaan ei ole. Se ainoa fengshui-konsultointi, joka minulla on meneillään, on ollut kesken monta kuukautta ja olen kiusallisen tietoinen siitä joka hetki (onneksi tilaaja on tuttu, joka tietää mitä minulla on meneillään). Nyt ei millään irtoa mitään. On uskomatonta, kuinka monena aamuna voi päättää, että tänään se tapahtuu ja jatkuu, ja kuinka monta kertaa se ei tapahdu eikä jatku. Tämä on jo varsinainen vitsi. Mutta en voi pakottaa itseäni, tehdä vastoin vaistoani. Ja se sanoo: älä tee.

Olen myös salaa toivonut, että kukaan ei tilaa minulta nyt laajoja kiinalaisen astrologian tulkintoja. Minussa ei nyt vaan ole puhtia, energiaa, keskittymiskykyä. Pystyn kyllä analysoimaan rakkauselämääni täältä Plutoon ja takaisin, mutta siihen se sitten jääkin. 

Käyn onneksi kaupunginteatterilla töissä kääntämässä takkia ja tienaamassa "vuokrarahoja", mutta sielläkin voi pitää taukoa ja tutkia astrologiaa tai tarotvideoita, sillä välin kun yleisö uppoutuu näytelmään. Töissäkäynti on oikeastaan parasta terapiaa, jossa käyn imaisemassa iloenergiaa itselleni: näen hyväntuulisia ihmisiä, jotka tulevat viihtymään. Esitysten valvojana saan nauraa mukana. Ennen kaikkea pääsen omasta kotipoterosta pois. Muuten en varmaan liikahtaisi senttiäkään. Lenkkipolut eivät ole kovin paljoa poltelleet eikä tie kuntosalille ole ollut kuuma.

Palataan vielä Helsingin luentoiltaan. Suomen Fengshui ry:n puheenjohtaja Kristiina Mäntynen kiteytti sen minulle suoraan, mitä en itse nähnyt: fengshuissa pelataan omilla energioilla. Kun menet asiakkaan luo tekemään hänelle konsultaatiota, sinulla täytyy olla itsellä riittävän korkeat värähtelyt. Sinulla täytyy olla jotain annettavaa. Totta! Miten en sitä aiemmin tajunnut. Ja koska minulla on nyt pusakka tyhjä, on mahdotonta antaa asiakkaalle vastinetta.

Ilmankos en ole jaksanut panostaa työasioihin, en ole mitenkään saanut tartuttua keskeneräisiin projekteihin. Minussa ei ole samaa potkua kuin normaalisti, joku nappula on vielä jumissa. Minussa on kyllä jotain värinää ja viritystä, yritystä uuteen nousuun, mutta kaikkeen en pysty. Siirrän asioita eteenpäin niin, että ne liukuvat kokonaan ulottumattomiin. 

Samaa sanoi toinen fengshui-kollega, Sari Weckström, tänä syksynä. Kun oma elämä on sekaisin, ei voi auttaa tai opettaa toisia. Mistä silloin ammennat? Ojennat eteenpäin vain sitä samaa sekavaa energiaa. Ei siis ole ihme, että syksyn fengshui-kurssini peruuntuivat kaikki yhdessä rysäyksessä. Se oli vain suuri helpotus, sillä en olisi jaksanut. Yritetään keväällä uudestaan. Ehkä alkukevään puuenergia nostaa myös minun mahlani uuteen nousuun. Ja onhan siellä se Jupiter potkimassa peppuun liikettä. Syntymäkuukauteni, Tiikerin kuukausi helmikuu, on ollut myös sitä uudella voimalla käynnistyvän energian aikaa.

Kun miettii asiaa tältä oman vajanaisen energian kantilta, niin onko mikään ihme, että sekava erokuvioni ja myllerryksessä ollut rakkauselämäni veti puoleensa miehen, jolla myös on oma elämä sekaisin? Ja niin kauan kuin koko tilanne ja sen sisällä olevat ihmiset ovat epästabiileja, vereslihalla, raakoja ja rikki, mitään ehyttä ei voi syntyä.

Onneksi on tarotit! Ilman niitä en tietäisi nykyään mistään mitään. Odotan aikaa, kun sisäinen ohjaus toimii ilmankin, ja omat energiat ovat valmiita taas siirtämään vuoria. Kun vuorossa on tekoja ja toimintaa, ei pelkkää pohdintaa ja päättämättömyyttä.

"No sit tää kortti sanois niinku, et kandee vähän ootellakin".
Ei taida toimia pelkällä sekuntikellolla tämä juttu.

 

Kun sisäinen prosessi on kesken, ihminen saattaa mennä mykäksi ja avuttomaksi. Silloin ei irtoa kommunikaatiota, eikä paljon muutakaan rakentavaa toimintaa. Sisäisen lapsen haavat täytyy saada parannettua, jotta aikuinen voi ottaa oikeita askeleita.

"This shit ain't real!" huudahtaa ennustaja. Kun talvi koittaa, tornit kaatuu ja eksät saa kyytiä. Tuleekohan minullakin kellariin taas lisää tilaa? Uutta energiaa tai suhdetta ei vaan tule, ennen kuin on vanhat käsitelty.

Ei se kaikki ihan helppoa ole, kun on kaikenlaisia esteitä ja kauan jo kertynyttä karmaa. Mutta hei, tuollainen deittipimu on tässä valmiina kuumaan pyöritykseen ja uuteen ystävyyteen. Kortissa on vaan väärä tukan väri!