Suruaika

Elokuussa lähdin Etelä-Italiaan, Pugliaan, etsimään sisäistä rauhaa elämäni suurimman myrskyn keskellä. Kun asetuin sisäistä tilaani hyvin kuvaavaan haisevaan ja pimeään kellarimajoitukseen Italiassa, huomasin erääseen ulko-oveen liimatun ilmoituksen. Siinä oli ristinkuva ja teksti Lutto. Suruaika. Se tuntui kovin osuvalta, jopa lohduttavalta. Muutkin surevat. En ole täysin yksin tunnelmissani, sekopäisenä surusta.

Minun suruaikani ei ole mustiin pukeutumista. Se ei ole nenäliinapakkausten läpikäymistä. Se ei ole makujen unohtamista. Siinä on värejä, kirkkaita ja loistavia. Siinä on ilon kyyneleitä aina tuskan kyynelten seassa. Siinä on elämän makua. Sillä olenhan elänyt täysillä ja tuntenut rakkautta. Nyt enemmän kuin koskaan ennen. Otan milloin vain elämän vastaan kaikkine voimakkaine tunteineen kuin mitäänsanomattomana, tylppänä, tuskin elossa. Sillä sellaiseltakin minusta on joskus tuntunut.

Oli täysin oikea ratkaisu lähteä kriisin keskeltä pois, mutta kriisiä sisälläni ja mukanani kantaen, muihin kaukaisiin maisemiin. Näin erilaisen auringon. Tunsin ihollani erilaisen kuumuuden. Maistoin erilaisia makuja ja tutustuin erilaisiin ihmisiin. Kaikki antoivat toivoa siitä, että selviydyn. Ihan varmasti selviydyn vielä. Kun vain elän vielä tämän minuutin, tämän tunnin, tämän päivän. Sitten varmasti selviydyn.

Maadoituin. Makasin rannalla, koskettelin ja pyöritin kiviä. Uin meressä, tunsin merilevän tuoksun. Annoin auringon muuttaa minut ruskeaksi. Käänsin välillä vaan kylkeä. Joskus en liikkunut ollenkaan. Luonto parantaa, eikö niin? 

En olisi kestänyt yhtään isomman kaupungin energiaa. Mitä vähemmän virikkeitä, mitä vähemmän havainnoitavaa, sen parempi. Minulle riitti pelkkä meri. Tuuli. Aurinko. Ja kirjoittaminen. En voi ottaa energiaa sisään, jos en saa sitä myös ulos.

Viimeisenä päivänä Italiassa kiersin ja hyvästelin kaikki rakkaiksi muodostuneet paikat. Rantabulevardin, aallonmurtajat, kivisen uimarannan, pikkukujat, jonne tahdoin aina vähän eksyä. Kävin myös tutkimassa mitä kuuluu suruajalle. Ja kuten vain elämässä voi ihmeitä tapahtua, Lutto-ilmoitus oli poistettu. Juuri nillä hetkillä kun minun lähtöni koitti. Oli aika siirtyä surusta eteenpäin. Pidin tätä lähes jumalaisena merkkinä, sillä minäkin olin valmis siirtymään eteenpäin, takaisin kohti iloa.

Suru ei tietenkään lopu yhteen päivään ja päätökseen tai yhden suruilmoituksen poistumiseen ovesta. Se jatkuu niin kauan kuin on tarpeen, niin kauan kuin sillä on jokin tarkoitus ja opetus oman kasvamisen kannalta.

Sillä minä suren sitä, että en voi enää kuulla nauruasi tai nähdä silmiäsi. En voi enää suudella niskaasi aamukahvipöydässä ja jäädä siihen hetkeen. En tunne enää sormieni alla silkinsileää kulmakarvaasi. Mistään muusta puhumattakaan. Sitä tulen suremaan vielä kauan, ehkä jollain tasolla lopun ikääni. Kunnes häviämme kaikki tähtipölyyn ja olemme yhtä tuossa äärettömässä kosmoksessa, jolla on omat suunnitelmansa. Siellä olemme kaikki taas yhtä energiaa.

Tänään yritän uudestaan pistää elämää pakettiin, hänen elämäänsä. Ja vaikka surenkin, teen sen myös ilolla. Sillä minulla on ollut elämässäni paljon rakkautta. Ja se ei mihinkään voi hävitä. Nyt sitä rakkautta on vieläkin enemmän. Ystäviltä.

Kun kävelin pikkukaupungin kujilla, näin myös toisenlaisen kyltin, jossa luki Lotto. Vain yksi kirjain erottaa luton lotosta, suruajan jättipotista. Minä tiedän, että minun täytyy vain kääntää tuo yksi kirjain ja pääsen jälleen kiinni omaan onneeni.


Lotto siis vetämään.

Suruaika kellarissa. Ja elämän lotossa jättipottia odotellen.

Pois kellarista. Olit ehkä elämäni intensiivisin periodi.

Kiitos siitä.

Vähäturistinen kalastajakylä oli oiva valinta toipumiseen. Mutta sitä valintaa en edes tehnyt itse, vaan elämä toi sen eteeni.

Isot elementit, kuten aurinko, meri, avoin taivas ja tuulet, sekä jykevät kivivallit, sopivat isoihin tunteisiin.

Aina koittaa uusi päivä, aina on mahdollisuus löytää surun keskeltä kauneutta.

Kiviset kadut hohkaavat kuumuutta. Tätä lämpöä en unohda koskaan.

Elämänohjeita

Olen vuosien varrella saanut ohjeita elämään yhden jos toisenkin. Jotkut ovat suoraan minulle henkilökohtaisesti annettuja, osa on saatu kirjojen välityksellä. Ajattelin jakaa teille niitä, jotka ovat jääneet mieleen, auttaneet tai ... no, hyviksi todettu, mutta jääneet vaille toteutusta.

Ehkä viime vuosien mieleenpainuvimmat elämänohjeet tulevat Gary R. Renardin kirjoista. Ne, jotka näitä kirjoja ovat selailleet, tietävät, että Gary puhuu enkelien kanssa. Enkelit aina silloin tällöin ilmestyvät hänen olohuoneeseensa ja he rupattelevat mukavia muutaman hetken ja ohjaavat Garya henkisellä polullaan etiäpäin. Siinäpä vasta personal trainereita!

Enkelit antoivat Garylle listan siitä, miten ihmisen kannattaisi elää, jotta tämä maanpäällinen vaellus sujuisi mahdollisimman hyvin. Kirjoitin nämä ohjeet muistiin, hetkinen kun haen muistikirjan esille.

Ohje numero yksi: Kävele. Ohhoh, olisitko odottanut tällaista neuvoa ensimmäisenä enkeleiltä? Mutta koska olemme maallisia ihmisiä, ohjeetkin ovat käytännönläheisiä, kaikkien toteutettavissa olevia. Kävely siis tekee hyvää, sillä siinä saa ahterin irti penkistä, raitista happea ulkoilmasta, oma värähtelytaso nousee ja terveys kohenee. Siis kävelyä, 30-60 minuuttia päivässä. Tähän vannoo John Travoltakin.

Ohje numero kaksi: Hengitä syvään. Hengityksemme on usein pintapuolista eikä keuhkokapasiteettia käytetä koko voimalla. Virkistä siis itseäsi vaihtamalla vanha happi uuteen! Käsittääkseni näin teenkin, mutta muistutus on ihan paikallaan.

Ohje numero kolme: Venyttele. Tämä on varmaan kaikille selvä ilman lisäselityksiä, eläimetkin venyttelevät vähän väliä. Pirulauta kun ei vaan saa aikaiseksi! Onneksi aloitin joogaharrastuksen taas monen vuoden, eli yli kahden vuosikymmenen jälkeen. Olen olemassa, siis venyttelen.

Ohje numero neljä: Juo paljon vettä. Kävin just hörppäämässä. Lisäisin tähän simppeliin ohjeeseen vielä kiinalaisen lääketieteen näkemyksen siitä, että ihmisen ei pitäisi juoda alvariinsa kylmää vettä. On ihan hullua, että näin kylmässä maassa kuin Suomi tarjotaan aina jäävettä joka paikassa. Johan siinä hampaatkin kalisee ja suolinukka jäätyy. Itse asiassa kuuma vesi olisi paljon terveellisempää. Itse juon huoneenlämpöistä vettä. 

Tavallista kraanavettäkin voi lisäbuustata monella tavalla: magneettialustalla tai -puikolla, energisoivilla kivillä tai välittämällä veteen bioenergiaa henkisellä pyynnöllä tai vaikka reikienergian kautta. Omassa vesikannussani on Somsolasta ostettu juomavesikivisetti, jonka pitäisi lisätä iloa. Mahdoton sanoa, onko toiminut, sillä minulla ei ole sisäistä eikä ulkoistakaan ilomittaria, mutta kivet ovat joka tapauksessa työssään nyt jo useampaa vuotta. Esko Jalkasen opein joskus välitän lisää bioenergiaa vesilasilliseen, mutta jos on kova jano, niin eihän sitä kiireessä tule tehtyä.

Ohje numero viisi: Paastoa kerran kuussa. Onneksi voin sanoa olevani juuri tällä hetkellä paastolla tai sen kaltaisella putsauskuurilla. Fengshuin mukaan vanhat tavarat ulos ja uudet sisään ennen vuoden vaihdetta! Viime kerrasta onkin jo vierähtänyt monta vuotta, joten en pääse mitenkään tuohon kerran kuussa -tahtiin. Yksi päivä syömättä - ei ruokaa tai alkoholia. Nyt on se päivä.

Ohje numero kuusi: Syö hunajaa. Tämä ei ole kaltaiselleni teenjuojalle ongelma eikä mikään. Vedän hunajaa päivittäin. Enkelitkin tietävät, että hunaja auttaa univaivoihin ja närästykseen. Kumpiakaan minulla ei ole. Jes, teen jotain oikein!

Ohje numero seitsemän: Juo nonimehua. No ni! Eipä uskoisi, että taivaallinen käsky kertoo käyttää jotain luontaistuotetta toisen kustannuksella, mutta näin siinä paperissa seisoo. Itse asiassa olen myös juonut tuota noni-mehua, mutta vain yhden pullollisen. Ongelmana ei ollut maku, jota monet vertaavat ihmisen ruskeaan tavaraan, vaan hinta. Aina se hiton hinta. Lupaan, että kun rikastun, juon nonimehua päivittäin. Deal?

Ohje numero kahdeksan: Juo mehuja. Koskapa tämä mainitaan vielä erikseen noni-mehun jälkeen, täytyy noissa mehuissa olla jotain maagista. Sinänsä hassua, että menee yleisten ravintosuositusten kanssa ristiin: kuinka monta kertaa olenkaan lukenut, että hedelmät pitäisi syödä, ei juoda? Nyt pistetään usko kehiin: uskotko enkeleitä vai ravintoasiantuntijoita? Itse olen sekakäyttäjä, tykkään hedelmistä missä muodossa tahansa, niin mehuna kuin viipaleina. Ja onhan se totta, että kotona tehty mehu on kuin lääkettä. Juopa vaikka flunssaan äidin tekemää mustaviinimarjamehua, niin saat paitsi vitamiineja niin myös sisäisen halauksen. Sanoisin, että siinä on bioenergiat kohdallaan!

Ohje numero yhdeksän: Oleskele auringossa 20 minuuttia päivittäin ja syö d-vitamiinia. Eikö ole jännää, että enkelit eivät käske meitä rukoilemaan ja pelastamaan katulapsia, vaan suuntaamaan bikinit päällä aurinkoon? Vitsi miten hyviä ohjeita! Valitettavasti vuodessa on näillä leveysasteilla niin vähän sellaisia päiviä, että voisi altistaa kehonsa auringonsäteille, joten on pakko tankata d-vitamiinia purkista. Joskus käyn Italiassa asti täydentämässä d-vitamiinivarastojani, mikä tekee kyllä gutaa. D-vitamiinin sanotaan olevan ihmiselle yksi olennaisimmista aineista, sillä estäähän se masennustakin tehokkaasti. Iso D siis osaksi jokapäiväistä elämää, ettei pimeä kausi saa meitä liian pimeäksi. Marraskuussa meinasin jo lipsahtaa pimeyden puolelle, mutta sitten saapui lähetys Amerikoista täynnä tehovitamiineja. Tilaan omani iHerbistä, taas kustannussyistä.

Ohje numero kymmenen: Naura. Hymyileminenkin on jo puoli voittoa, mutta kunnon röhönaurut rentouttavat ja nuorentavat sekä muutenkin parantavat kehoa pidemmän päälle. Ainakin olen monta kertaa lukenut syöpäpotilaista, jotka ovat parantaneet itse itsensä keskittymällä nauramiseen kuin kokopäivätyöhön. Jos ei naurata, kokeile vaikka naurujoogaa. Kävin sellaisessa kerran, mutta minua ei kyllä naurattanut, vaan lähinnä ärsytti se, kun muita nauratti minua enemmän. Tai katso komedioita - se saattaa tehota paremmin. Facebookin eläinvideotkin käyvät, kunhan pidät kunnolla hauskaa. Jotkut ovat sanoneet, että bloginikin on välillä ihan naurettava!

Ohje numero yksitoista: Etsi eliniän pidennystä vitamiinilisillä. C-vitamiini on ainakin tarpeen. Lisäisin tähän basilikapuristetipat ja Lapin koivun tuhkatipat. Niitä edesmennyt Esko Jalkanen suosittelee ja on ollut mukana kehittämässä. Jääkaapissani on paraillaan basilikatippoja ja oma henkilökohtainen annostukseni on 1 tippa päivässä 3 kk:n ajan. Tämä on varvulla kysytty. Näillä molemmilla tipoilla voi korvata ison pinon muita luontaistuotteita ja tulee paljon halvemmaksi. Tuo kolmen kuukauden kuuri minulle sekä miehelleni maksaa kokonaista 24 euroa. Tähän minullakin on varaa!

Ohje numero kaksitoista: Hapeta kehosi. Tämä on niin vaikea ohje, että en ole edes ajatellut kokeilla. Pitäisi hommata jostain 35-%:sta vetyperoksidia ja nauttia sitä niin että keho kohenee ja emäkset liukenevat. Mistä tuommoista ainetta edes saa? Jos menen apteekkiin ja pyydän vetyperoksidia, niin mitähän ne vastaavat? "Ei ilman reseptiä"? Jos kuitenkin kiinnostuit ja sinulla on keinot hankkia aineita, niin tässä kirjassa kerrotaan lisää: Madison Cavanaugh, The One Minute Cure. En ole lukenut.


Siinäpä ne Gary Renardin ylöskirjaamat enkelien viralliset elämänohjeet. Löytyisikö muistin perukoilta vielä jotain maallisempia ohjeita, mietitäänpäs.

Veriryhmädieetti: minulle on sanottu niin monta kertaa, niin monen eri asiantuntijan taholta, että maito ja vehnä eivät sovi. Niin vyöhyketerapeutti, kiinalaisen lääketieteen mukainen kehoanalyysi, biodynaamiseen ravintoon perehtynyt pranoterapeutti, virallinen ravitsemusneuvoja, astrologi ja kukahan muu vielä on tästä maininnut. Ei maitoa tai maitotaloustuotteita, ei vehnää tai gluteenia. Perhana. Jos voisin, eläisin pelkillä maitotalous- ja vehnätuotteilla. Aina välillä teen pienen ryhtiliikkeen, mutta eihän se pidemmän päälle auta. Kuulun askeettiseen, kivikaudelle jääneeseen 0-veriryhmään, jolle ei käy raffinoidut ruoka-aineet. Suosituksessa ei ole juuri mitään muuta syömistä kuin kasviksia ja lihaa. Nyt pitäisi asua jossain Brasiliassa, että tuo sopisi kukkarolle. Sillä ei niitä pihvejä nyt kyllä joka päivä ostella. Eihän se ole nykypäivänä eettistäkään.

Jos kiinnostuit, niin tästä löytyy kirjallisuuttakin. Peter J. D'Adamon ja Catherine Whitneyn kirja Syö oikein oman tyyppisi mukaan. Luettu siis on, mutta noudattaminen - sen kanssa tökkii. Etenkin kun ruokapöydän toisessa päässä istuu välimerellinen B-veriryhmätyyppi, jolle sopii maito ja vehnä oikein mainiosti!

Kiitollisuus, anteeksianto, meditointi: Näitä suosittelee Wayne Dyer, The Secret -kirjan takana oleva Rhonda Byrne ja moni muu. Jospa ei enää etsisikään syyllisiä omaan oloonsa muista, vaan itsestään. Tämä on varmasti meille kaikille elämänmittainen tehtävä, mutta sen voi aloittaa milloin vain eikä maksa mitään! Nämä ilmaisohjeet ovat ihan parhaita. Olen niistä siis kiitollinen ja annan anteeksi itselleni vaikka sen maitokahvin ryystämisen. Meditointia harjoitan tänä keväänä peräti kurssin kautta. Homma on siis alustavasti hallussa.

Fengshui-ohjeita en tähän kirjoitukseen sisällytä, koska muuten vien liikaa kallista aikaanne. Taidanpa kirjoittaa uuden tuttavuuteni Esko Jalkasen ohjeistakin ihan erillisen postauksen. Päätän siis raporttini elämänohjeista tähän. Nyt ainakin tiedät mistä aloittaa. Juo siis lasi vettä tai mehua, hengitä syvään ja venyttele sekä naura päälle. Sillä tavalla olet jo oikealla tiellä!

Tässä yhdistyy jo monta elämänohjetta. Aurinkoa ja d-vitamiinia ulkoilmassa, käden venytys kuvaa kohti ja veden nauttiminen. Muista nauraa, juo sokeriruokovetesi ilman jäitä ja paastoa silloin tällöin niin pääset vielä bikinikuntoonkin! Kiitollista hommaa.

Photo by Philipp Kämmerer on Unsplash

Energiakäsittelyä

Monta vuotta sitten kävin Italiassa hierojalla. Tai itse asiassa hieroja tuli kotikäynnille. Miesystäväni äiti (jota siis anopiksi tituleeraan ajan säästämiseksi) oli suositellut tätä minulle. Ajattelin, että miksi ei, kyllä yksi hieronta aina elämään mahtuu. Ei kun lavetille ja menoksi, valmiina rentoutumaan hetkeksi.

Kun hieronta alkoi, yllätyin totisesti. Naishieroja ei alkanut mouhia kireitä lihaksiani, vaan alkoi päästellä outoja ääniä, ujelluksia ja huohotuksia. Vartaloani hän koski tuskin lainkaan. Yritä siinä rentoutua, kun et tiedä millainen läähätys seuraavaksi yläpuoleltasi kuuluu. Tajusin aikani kelattuani, että nyt taidetaan olla ihan eri sfääreissä kuin lihaspinteiden avaamisessa. Olisiko kyseessä peräti henkisten lukkojen ja energiakanavien avaaminen?

Kävi ilmi, että olin messa male, eli energeettisesti kehnolla tolalla. Niihin aikoihin elämäni oli kaikkea muuta kuin ruusuilla tanssimista ja kaikenlaiset stressioireet suorastaan huokuivat kropastani. Nainen suositteli, että siirryn astetta vahvempiin lääkkeisiin, eli hänen kollegansa käsittelyyn.

Olin kuullut Lucan nimen monta kertaa eri keskusteluissa, mutta nyt sain itse todistaa mitä tämä osteopaatti ja kranio-sakralisti tekee. Eikä tälläkään kertaa tyydytty pelkkään hieromiseen. Äänimaailma oli rauhallinen, ilman huohotusta, mutta sisällä myllersi. Nyt yritettiin päästä oireiden alkusyihin käsiksi, ei pelkästään niitä lievittämään. Olin valmis mihin vain.

Muutaman hoidon lopuksi löysin itseni puolittain lattialta, jalat ilmassa. Minulla ei ole aavistustakaan millä nimellä sitä terapiamuotoa kutsuttaisiin, mutta kaksi ihmistä (Luca ja naishieroja) pitelivät kehostani kiinni ja siirsivät sitä hienovaraisesti eri asentoihin hoidon edetessä. Olin jonkinlaisella mielikuvatripillä, jossa keho ja alitajunta vuoropuhelivat. Ilmeisesti ne kertoivat, että olin menossa alas.

Niinä monina kertoina ja vuosina kun kävin Lucan luona, opin syvällisiä asioita elämästäni. Opin fysiologisessa mielessä, että minulla on lievää skolioosia ja että voimakas hengittäminen, rebirthing, avaa kehon ja mielen energioita. Opin, että selkäkipu johtuu pelosta ja pelko asuu maksassa. Opin, että corpo è sano, kehoni on terve, eli kaikki fyysiset ongelmani ovat mielen heijastumia. Opin, että kehoterapioilla voi saavuttaa rajuja vaikutuksia henkisellä tasolla – välillä Luca sanoi, että nyt olet kuin rekan alle jäänyt, vaikutus on niin voimakas, älä ihmettele jos tulee jälkijäristys. Ja saatoin itkeä irrationaalisesti koko loppuillan, vailla tietoa miksi. Nyt ymmärrän, että vanhat energiat täytyy putsata ulos, että uutta pääsee tilalle.

Luca myös osasi lukea kehoani hämmästyttävällä tavalla ja kerran hän kysyi mitä minulle on tapahtunut 10-vuotiaana. Ai 10 vuotta sitten? kysyin. Ei, vaan lapsuudessa kun olit 10. Hän näki, että ongelmani juonsivat sinne asti. Miten sellaisen voi nähdä, minulla ei ole aavistustakaan. Hän ei käytännössä tiennyt minusta muuta kuin mitä kehoni hänelle kertoi. Keho oli rekisteröinyt kaiken stressin ja traumat ja säilönyt ne kudoksiinsa.

En ole enää moneen vuoteen käynyt Lucan vastaanotolla, sillä parhaat terapiamuodot ovat sellaisia, jotka voi jättää taaksensa ja siirtyä eteenpäin. Olen sittemmin kokeillut vyöhyketerapiaa, akupunktiota, lymfaterapiaa, naprapatiaa, psykoterapiaa, meditaatiota, ruokavaliomuutoksia ja ties mitä muuta. Kaikista on ollut apua, myös huonoista kokemuksista. Kun polveni telottuani minulle sanottiin, että ei se välttämättä siitä enää koskaan parane, niin ajattelin, että perhana, varmasti paranee! Ja niin teki. Omalla asenteella on ratkaiseva merkitys.

Luca kehotti minua tekemään jotain käsilläni, näyttelemään tai ilmaisemaan luovuuttani jollain tapaa. Halaamaan ihmisiä. Hän myös sanoi, että reikistä olisi minulle hyötyä. Koska fyysinen ongelma oli käsissäni, minulla oli joitain asioita käsittelemättä. Tai kuten sama asia ilmaistaisiin italiaksi, käsivarret (gli abbracci) kaipasivat halaamista (abbracciare).

Luulen, että kohtaamisellani Lucan kanssa on ollut syvempi vaikutus elämääni kuin uskonkaan. Aloin käydä kotimaassa reikihoitajalla ja sitten opiskelin itsekin reikitekniikkaa. Mieheni tuli mukaan kursseille ja energioista ja niiden kanavoinnista tuli yhteinen kokemus. En koskaan myöskään unohda sitä, kuinka reikiopettaja katseli energiakenttiämme, eli aurojamme, ja sanoi, että olette löytäneet toisenne tässä elämässä todella pitkällisen etsinnän jälkeen – eikä nyt puhuttu tämän elämän vuosista, vaan menneistä elämistä. Taas olin tutustunut ihmiseen, joka näki näkymättömien energioiden taakse. 

Kehoon kohdistuva energiahoitomuoto reiki johdatti minut mutkien kautta lopulta myös kotiin kohdistuvan energian hoitamiseen, eli fengshuin äärelle ja fengshui on tuonut elämääni ihan uusia henkisiä ulottuvuuksia – se, joka sanoo, että fengshui on pelkkää sisustamista ei selvästikään ole perehtynyt koko aiheeseen!

Energiahoitojen lisäksi aloin myös tehdä jotain käsilläni – sitten kun pystyin niitä vuosien jälkeen taas käyttämään. En lämmennyt Lucan suosittelemalle harrastajateatterille, mutta huomaan nauttivani esiintymisestä eri muodoissaan. Luovuuden maailmaa olen päässyt raottamaan monella eri tapaa viime vuosina, niin kuosien kuin kirjoittamisen kautta.

Elämässä yksi asia yleensä johtaa arvaamattomiin seurauksiin. Kohtaat jonkun merkittävän ihmisen, sinut ohjataan uuden hoitomuodon pariin, luet kirjan, joka muuttaa ajattelutapaasi. Minut muutti energia. Tajusin, että energiahanani olivat tukossa ja että se kaikki hyvä happi (tai happiness) on siellä kehon sisällä, sen täytyy vain päästä vapaasti kulkemaan ja ilmentämään itseään.

Elämänvoiman, chi-energian, tulee päästä etenemään esteittä, jotta hyvä olo voi vallita ja jotta hyviä asioita voi virrata elämään. Jos kropan tai kodin energiat ovat tukossa, elämäkin on yleensä solmussa. Tarvitaan vain yksi kunnon nykäisy, niin solmu alkaa aueta. Näin teki kiinalaisen lääketieteen mestari, jonka työskentelyä esitettiin eräässä dokumentissa. Hän ”näki” ja ”tunsi” asiakkaansa solmukohdat ja veteli hetken aikaa hanoista, koskematta tähän lainkaan. Hän varmaankin näki kuinka kehon energiavirrat olivat menneet ristiin eikä sen seurauksena mikään enää liikkunut kunnolla, johtaen fyysisiin oireisiin. Kun tämä tukos oli saatu selvitettyä, potilas voi paremmin. Ei lääkkeitä, ei leikkauksia. Vain parantavaa, lääkitsevää energiaa, joka virtaa esteettä. Silloin keho pystyy parantamaan itse itsensä.

Mieti omaa kotiasi ja myös kehoasi ja mieltäsi. Voitko aistia kulkeeko siellä energiaa vai onko se jumahtanut tyystin? Ehkä ensin se on vaikeaa, mutta siihen voi harjaantua, niin kuin kaikkeen elämässä. Onko koti kyllästetty turhilla tavaroilla ja muistoilla? Voiko ilmapiiriä leikata kuin veitsellä? Tulevatko perheenjäsenet toimeen keskenään? Kulkevatko ajatukset samoja, tympeitä latuja, ja onko suolistoon kertynyt muutakin kuin suolinukkaa. 

Voit ottaa energiapuhdistuksen avuksi, niin henkisen, fyysisen kuin kodissa suoritettavan. Miltä tuntuu ennen kodin energiapuhdistusta ja miltä sen jälkeen? Ero pitäisi huomata helpompana hengittämisenä ja mielialan nousuna. Kehon puhdistus helpottaa päänsärkyoireita ja väsymystä kun toksiinit pääsevät helpommin ulos. Ja mielen puhdistus myrkyllisistä ajatuksista vasta hyvää tekeekin.

Kaikki on sinussa itsessäsi. Sinä olet yhtä kuin kotisi, elämäsi ja niiden energiat. Usko vain itseesi ja omaan energiaasi ja anna sen virrata. Tämäkin tarina on kirjoitettu käsillä, jotka vuosiin eivät kivutonta päivää nähneet, ja mielellä, joka ei positiivista ajatusta olisi tunnistanut vaikka sillä olisi isketty päähän. Ja nyt se kivuton ja mieletön päivä on tässä. Juuri tänään. Mikä upea syy olla elossa!

Ovet ja ikkunat auki uusille energioille!

Tie saattaa näyttää suoralta, mutta edessä olevien puskien taakse ei koskaan näe. Mitähän elämän yllätyksiä siellä on?

Ulkoilmasta löytyy luonnon omaa kasvuenergiaa. Kun sitä tankkaa, jaksaa taas itsekin kasvaa ja kukkia ja tuottaa iloa toisillekin.

Välillä elämä riepottelee niin, että meinaa tukka ja äly lähteä päästä. Mutta kaikki myrskyt menevät aikanaan ohi.

Ja tärkeintähän on... korkeat näkymät kauas eteenpäin ja rakkaus. Kuka tämä Maurizio oikein on, sitä en vaan tiedä.

Loppujen lopuksi energiamme vain muuttaa muotoaan. Askelet sannalta häviävät ja niin häviät sinäkin, ja tämä päivä. Energiasi jää jäljelle, toivottavasti se on jotain kierrättämisen arvoista.

Muista levätä! Martedi riposo, eli tiistai on italialaisittain lepopäivä. Maanantaisin saatetaan avata myöhään ja perjantaina sulkea vähän aiemmin (ainakin toimistoissa) ja siestaa vietetään, jotta ruokailulle pyhitetään sille kuuluva aika. Mutta sitten vastapainoksi aloitetaan aamulla aikaisin ja jatketaan myöhään illalla. Huilaamalla välillä jaksaa pidempään.

Merenrantahuvilakin saattaa sortua liian kovassa menossa, tyrskyssä ja tuulessa. Elämässä tarvitaan tasapainoa - sitä voi saada vaikkapa tutkimalla ja harjoittamalla fengshuita.




Kaikki kuvat: Virpi Karjalainen ja Santi Gambino.

Terveyden ehdoilla

Aah, miten aurinko paistaa tänään kirkkaasti ja aamukahvi maistuu! Ah, miten hartiat asettuvat taas alas kohdilleen! Vietin eilen nimittäin tuskaisan päivän yläselkäjumin kanssa eikä mikään tuntunut hyvältä. Lohdun tarpeessa ruokakaappien sisältö tuli tutkittua tarkkaan ja hotkittua kaikki suoraan suuhun. Pienet vastoinkäymiset, joille normaalisti vain kohauttaisi hartioitaan, saivat nyt maailman mustaksi. Ja hartioiden kohauttaminen olisi yksinkertaisesti sattunut liikaa. Sosiaaliseen seurusteluun minusta ei ollut, kommunikoin ainoastaan tv:n kaukosäätimen kanssa sohvalta. Se, että johonkin paikkaan sattuu, vaikuttaa koko kroppaan, mieleen ja asenteeseen. Mikään ei ole enää kivaa.

Fengshuilla voidaan vaikuttaa positiivisesti eri elämänalueisiin - ja myös negatiivisesti. Minulla on oma outo teoriani siitä, miksi sain äkillisesti hirmujumin selkääni. Tarina kuuluu näin: kävin Ekotorilla kehysostoksilla, sillä en jaksanut lähteä kahdella bussilla Ikeaan asti. Mietin, että ajan säästön lisäksi voisi säästyä myös jokunen euro ja saisin kotiini ajan havinaa ja erikoisia löytöjä. Rahtasinkin kotiini kelpo saaliin mustia taulunkehyksiä, joihin halusin vaihtaa omia kuviani. Tosin kyseessä eivät olleet helpot vaihtokehykset, vaan nämä olivat oikeita tauluja, jotka oli niitattu kiinni tauluntekijän hartaudella. Oli yksi asia saada takaosat irti ja toinen asia saada uudet kuvat tilalle. Tätä äheltämistä en ollutkaan ottanut huomioon. Ja niinhän siinä sitten kävi, että eräs taululasi sanoi poks juuri viime metreillä. 

Harmittava takaisku, mutta olin joka tapauksessa suunnitellut taulua kirjahyllyn päälle, josta alaosan lohkeamaa ei näkyisi. Päätin ottaa tietoisen riskin, ei kai tästä nyt mitään voi seurata. Kyseessä oli nähkääs olohuoneen ja koko asunnon itänurkkaus, se terveyden sektori.

Seuraavana päivänä iski selkäjumi, kolmen tietokoneella vietetyn tunnin jälkeen. Ei auttanut tai chi -liikuntatunti, kävely, sauna, särkylääke, piikkimatto tai kuumennettu ryynipussi. Sikäli ironista, että selkäni jumahti juuri nyt, sillä olin pari päivää aiemmin kiitollisena miettinyt kaikkia niitä vuosia, jolloin kipu oli arkipäivääni, ja kuinka se oli nyt takanapäin. Ikäänkuin maailmankaikkeus olisi halunnut näpäyttää, ähäkutti, luulit sen siis olevan ohi! Sillä ainakin tämä selkäkipu tuntui etupuolella rintalastassa asti, kuin hengenlähtö olisi lähellä, ja heijasti kipua käsivarsiin asti.

Tämä muistutti minulle taas konkreettisesti kuinka elämme terveyden ehdoilla. Maallinen mammona, työ, jopa ihmissuhteet jäävät toiseksi kun kyseessä on jokapäiväinen terveys. Myötätuntoni menee niille, joiden oireisiin ei löydy helpotusta, vaan tuska määrittelee arjen. Panosta siinä sitten täysillä työelämään, perheeseen tai kaivele luovuutta jostain plakkarista. Oma luovuuteni oli aiemmin kuin pystyynkuollut kaktus - ja vähän siltä minusta itsestänikin tuntui.

Olen tämän talven aikana lukenut lähes kaikki Caroline Myssin kirjat, jotka käsittelevät pohjimmiltaan samaa asiaa: paranemista. Kyseessä ei ole hokkuspokkustemppu, jossa sairastuneen täytyy vain muuttaa asennettaan. Ja toisaalta taas on. Näissä kirjoissa puhutaan paljon armosta ja johdatuksesta ja siitä kuinka mielen ja logiikan avulla kukaan ei voi järkeillä itseään terveeksi. Se ainakin on selvää, että sairastuminen on elämänkriisi, jonka jälkeen kaikki on toisin. Jos jatkaa samalla polulla kuin ennen sairastumistaan, sairauskierre on valmis ja viikatemieskin saattaa korjata. Eli sairastuminen ja kipu on aina merkki jostakin, emme vain välttämättä halua nähdä mistä.

Tänään pää kääntyy taas ja virtaa on kummasti lisää. Sain selkäkipuuni ratkaisun pyytämällä apua: mieheni hieroi ja vaivasi lihaskramppia tai hermopinnettä hartiavoimin ja kehitti oman "vatkaustekniikan". Siihen päälle pranoterapiaa, eli reikin kaltaista energiahoitoa ja jumitus antoi periksi. Vihdoin saatoin huokaista syvään ilman kipua.

Oliko rikkinäisellä taululasilla kodin terveyssektorilla sitten jotain osaa ja arpaa tähän tapaukseen? Mene ja tiedä, mutta tätä täytyy tarkkailla. Jos pientä terveyskremppaa alkaa esiintyä silloin tällöin, lienee syytä kokeilla lasin poistamista. Ehkä tässäkin tieto lisää enemmän tuskaa: kun tiedät, että kotonasi on jokin esine rikki, vaikka se olisi piilossa tai vain sinä tietäisit sen, niin siellähän se alitajunnassa kolkuttaa. Ja vaikka sanotaan, että rikkinäiset esineet tulisi joko heittää pois tai korjata, niin ei se korjattu esinekään enää uudeksi tule. Liian kauan olen joskus hillonnut nurkissani tavaroita, jotka olen liimannut kasaan ja ikäänkuin feikannut, että kyllä se ehjä on. 

Olisiko tänään aika tarkistaa kotisi idän alue ja katsoa mitä siellä säilytät? Onko jokin rikki tai onko alue tukossa, joko liiasta tavarasta tai huonekalujen liian ahtaan sijoittelun tähden? Itselläni on idän alueella kirjahyllyssä lääkekaapin sisältö. Onko se kardinaaliluokan virhe vai pitäisikö ajatella, että minulla on siellä terveyden tykötarpeet? Lääkkeet on sijoitettu kauniiseen puiseen laatikkoon, joka miellyttää silmääni eikä sen avaaminen yhtään ahdista. Entä missä pitäisi säilyttää magneetti- ja röntgenkuvia, jotka liittyvät aiempiin sairauksiin? Kalliita satojen eurojen, jopa yli tuhannen euron tutkimuksia. Näitä tuloksia ei oikein uskalla heittää pois, juuri siitä syystä, että mitä jos niitä vielä tarvitsen. Onneksi ne vievät vähän tilaa ja ovat poissa näkyvistä. 

Jokainen joutuu tekemään kipeitä päätöksiä, fengshuin nimissä ja ilman, siitä mitä lopulta poistaa ja mitä säilyttää ja missä. Kaikilla meistä on jossain varasto, kaappi tai tavaraa, joka ei ole kivaa, mutta joka vaan täytyy käytännön syistä säilyttää. En ole vielä keksinyt pomminvarmaa systeemiä esimerkiksi sairaskertomusten ja ikävien dokumenttien sijoitteluun, mutta jokainen voi valita oman näkökantansa asioihin. Minä olen päättänyt, että lääkkeet ja kaikki sairastamiseen liittyvät materiaalit edustavat nyt terveyttä ja tahdonvoimaa. Siksi ehkä onkin sopivaa, että ne sijaitsevat idän terveysalueella, sillä fengshuissa itä edustaa perheen ja terveyden lisäksi eilistä ja menneisyyttä. Sinne jäivät eilisen kivut ja ongelmat, tänään on uusi päivä!

Tässä idän lääkekaappikätköni sekä taulujen kehystysprojekti. Pientä lasisäröä ei kasvin takaa näy. Tämä kaapin päällä oleva rehu on muuten joulun hyasinttien jäämistöä.